torstai 22. marraskuuta 2012

Paljon tarkoituksista ja vähän tavoitteista

Avasin tämän, koska haluan selvittää suhdettani maanpuolustukseen siinä maailmassa, jossa elämme. Kyse ei ole siis vain maailmasta, vaan myös minusta ja mitä asioita itse olen kokenut, päättänyt ja päätellyt elämäni aikana. Olen kotoisin Haminasta, suvussa riittää sotilaita. Suoritin varusmiespalveluksen II/85-erässä Karjalan Prikaatissa Vekaranjärvellä. Muutamaa vuotta myöhemmin palautin sotilaspassini silloiselle Haminan poliisimestarille, joka toimi kaupungin aluevalvojana. Olin silloin kypsynyt vakaumukseen, jossa halusin katkaista oman sitoutumukseni väkivaltakoneistoon, koska armeijojen olemassaolo on lähtökohtaisesti moraalitonta ja järjetöntä. Väkivaltaa ei tietenkään saada ihmisestä pois ja siihen on jokainen jossain tilanteessa valmis, mutta minä katson toisen ihmisen tappamisen olevan niin iso asia, että haluan päättää siitä itse.

Aseistakieltäytymiseni kävi läpi vielä kaksi vaihetta, kun 90-luvun alussa kävi passiasioitani selvitellessä ilmi, että olin edelleen reservissä. Sitten tehtiin paperit ja olin työministeriön kirjoissa. Tai niin luulin. 2010 tuli kutsu kertaamaan, tiedotushommiin. Kävi ilmi, että olin edelleen reservissä. Soitin jopa harjoituksen komentajalle sillä ajatuksella, että hän voisi saada myytyä minulle paluun kansanarmeijamme riveihin. Ei myynyt ja viikon painiskelun jälkeen täytin taas paperit. Nyt sitten napsahti viiden päivän "korvaava täydennyspalvelus" Sivarikeskuksessa Lapinjärvellä. No, se oli hupia ja lepoa, mutta ei siitä ollut tasan mitään hyötyä kenellekään.

Joka tapauksessa tuo paini itseni kanssa käynnisti minussa tarpeen ajatella taas suhdettani maanpuolustukseen. Samaan aikaan tämä meitä ympäröivä maailma on ottanut ja muuttunut siitä kylmän sodan tuli-, panssari- ja miesvoimaa palvovasta ja ydinsodan totaalista tuhoa pelkäävästä maailmasta, jonka suhteen muodostin maailmankuvani, muovasin vakaumukseni ja tein päätökseni aseistakieltäytymisestä.

Tässä blogissani haluan järjestää ajatuksiani kirjoittamalla ja keskustelemalla aiheeseen liittyen. Toivotan kaikki avoimesti mukaan tähän pohdiskeluun ja ainoa mitä edellytän kaikilta on suopeaa henkeä kanssaihmisiä kohtaan. Meidän ei onneksi tarvitse pyrkiä konsensukseen, vaan "vain" hyvään keskusteluun. Luotan siihen, että ketkä tästä aihepiiristä ovat oikeasti kiinnostuneet, osaavat kunnioittaa kanssakeskustelijoitaankin jo senkin takia, että isänmaan ja ihmiskunnan parasta tässä kukin varmasti etsii. Tämä on kuitenkin minun blogini ja minulla on täällä valta, jota käytän epäröimättä, jos koen jonkun käyttäytyvän asiattomasti. Nämä ovat muutenkin niin vaikeita asioita, että haluaisin rakentavan sävyn auttavan kirkastamaan ajattelua.













5 kommenttia:

  1. Luulin löytäväni täältä "ohi on 5 vrk" logon, näin sen äskettäin ja oli aika hieno! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos laadukkaasta, oivaltavasta blogistasi! Kirjoitat auki olennaisia asioita, jotka jäävät helpostikin älyämättä tai muuten pimentoon. Toivotan sinulle rohkeutta ja sinnikkyyttä jatkaa. Lippu korkealla!
    Ystävällisin terveisin
    Kalevi Tervanen

    VastaaPoista
  3. Hei Janne.Luin lyhyesti muutaman artikkelisi ja olen vaikuttunut niiden tarkkuudesta.Kunnioitan sinun valintaasi kun päädyit aseistakieltäytyjäksi.Kunnioitan mutta en ymmärrä sitä sen pohjalta miten analysoit Venäjän ja erityisesti Putinin toimintaa ja motiiveja.Jos ja kun analyysisi ovat realistisia ja oikeaan osuvia oma johtopäätökseni on että Suomen ja suomalaisten pitää ehdottomasti varautua ns.pahan päivän varalle.Itseasiassa tänä päivänä tilanne on niin tulenarka ettei samanlaista tilannetta ole ollut viime sodan jälkeen.Sinä teet itseasiassa maanpuolustustyötä näiden analyysien kautta,toivon että mahdollisimman moni lukee näitä ja varautuu tulevaan.

    VastaaPoista
  4. Kiitos. Kuten selitin, tein päätöksen kieltäytyä aseista hyvin erilaisessa maailmassa. Enkä sitä päätöstä ole pyörtämässä. Mutta suhteeni aseelliseen maanpuolustukseen ja ennen kaikkea nyt ajankohtaistuneeseen muihin maanpuolustuksen elementteihin on muuttunut. Olen tyytyväinen ja ylepä, jos joku sanoo tällä blogilla olevan positiivinen vaikutus maanpuolustukseen. Se nuorempi minä ei siitä ajatuksesta kenties olisi niin innostunut.
    Tässä merkinnässä vajaan vuoden takaa olen sivunnut tätä oman ajatteluni muutosta:
    http://uusimaanpuolustus.blogspot.fi/2013/11/useammin-korvien-kuin-silmien-valiin.html

    VastaaPoista
  5. Arvostan Rytkyn suhtautumistapaa asioihin. Asiat otetaan ikaankuin tosissaan eika vaan vellota muiden mukana. Itse kavin vastaavan painin nuorena miehena vuonna 1981-82: Joko armeija erikoisjoukoissa tai siviilipalvelus. Vahan niinkuin joko tai. Valitsin ensimmaisen vaihtoehdon. Myohemmin olen joutunut hieman muuttamaan kantaani armeijaan: Hyvaksyn ja pidan aarimmaisen tarkeana myos muut armeijan joukot kuin itse kaymani ja ymmarran, etta pelkilla erikoisjoukoilla ei tata maata puolusteta. Kaikkia tarvitaan. Aseistakieltaytymisajatus jai vuosien kuluessa taysin taka-alalle eika kahden vuosikymmenen asuminen rakkaassa itanaapurissamme ole ainakaan vahentanyt maanpuolustustahtoa, pikemminkin painvastoin. Aseistakieltaytyminen on suuri ihanne, mutta miten kavisi kieltaytyjille tositilanteessa? Huonosti, veikkaan. Ainakin jos kyse olisi velvollisuuksien pakenemisesta. Aseettomia tehtaviahan voi olla. Minulle ei henkilokohtaisesti ole mitenkaan vaikea ajatus vahingoittaa tahan maahan tunkeutuvaa aseellista vihollista. Sen sijaan hyokkayssotaan vaikkapa jonkin alueen valtaamiseksi ja liittamiseksi valtakuntaamme tai jonkin muun kuin puhtaasti puolustuksellisen paamaaran oikeuttaman operaation toteuttaminen voisi olla minulle vierasta. Tulipa monimutkainen lause.

    VastaaPoista