Suomessa vapaaehtoinen maanpuolustustyö on laajaa ja hyvin saavuttavaa. Puolustusvoimat tukee (ja pitää kurissa) vapaaehtoisia, järjestää maanpuolustuskursseja ja levittää sanomaansa mm. sotilassoittokuntien avulla. 1920-30-luvuilla vapaaehtoisesta maanpuolustustyöstä vastasivat Suojeluskunta ja Lotta Svärd -järjestö. Suojeluskunnat kouluttivat eri aselajeihin ja niiden tekemä työ oli merkittävissä määrin Suomen sotamenestyksen takana toisessa maailmansodassa.
Isänmaallista vihaa
Suojeluskunta oli vahva aatteellinen ja oikeistolainen järjestö, jonka johdossa oli viljalti poliittisesti aktiivisia jääkäreitä. Jotka olivat hekin muuten yhden sortin vapaaehtoisia maanpuolustajia koulutuksessaan. Mutta Suojeluskunta oli nimenomaan Neuvostovenäjää ja kommunismin uhkaa vastaan taisteleva järjestö. Sen tavoitteena oli suomalaisen sotilastaidon kohottaminen sille tasolle, että maamme pysyisi itsenäisenä hyökkäyksen tullessa. Tai että Suomi parhaassa tapauksessa pystyisi asevoimin yhdistämään suomensukuiset heimot samaan valtakuntaan. Toki tämä oli painopisteenä enempi Akateemisen Karjala-seuran toiminnassa, mutta ymmärtääkseni suomalainen oikeisto oli varsin yhtenäinen "ryssävihassaan", joka siihen aikaan luokiteltiin hyvin isänmaalliseksi tunteeksi.
Myös suomalaiset kommunistit ja heidän myötäilijöikseen epäillyt saivat kokea kovia: pieksämisiä, kyydityksiä, vainoa ja ylipäätään poliittista väkivaltaa. Ja kaikkea tätä tehtiin isänmaan paras sydämessä, useimmiten jopa ihan vilpittömästi. Mikä ei tee siitä sen hyväksyttävämpää. Pääasia oli kieltää, tukahduttaa, sulkea ulos ja ylipäätään poistaa yhteiskunnasta se aines, jonka katsottiin olevan vahingoksi isänmaalle. Maanpuolustushenki sellaisena kuin se ennen sotia miellettiin, oli siis pitkälti sotilaallista kuria ja järjestystä, jossa yhteiskunnan uskottiin voivan parhaiten lujien johtajien yhtenäiskulttuurissa.
Kehity tai kuole
Nyt elämme suurin piirtein parhaassa yhteiskunnassa ikinä. Onhan tässäkin vikoja, mutta meillä on ihmisoikeudet, turvallisuutta, aineellista hyvinvointia ja ylipäätään systeemi, jonka suurin osa ihmisistä kuitenkin uskoo olevan puolellaan. Tämä yhteiskunta tällä arvopohjalla on minusta puolustamisen arvoinen asia. En minä halua, että joku ulkopuolinen sitä väkisin muuttaa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tämän yhteiskunnan pitäisi jatkuvasti muuttua, kasvaa ja kokea kasvukipuja. Isänmaan puolustaminen ei ole sen pakottamista pysymään ennallaan, vaan sitä että yhdessä etsitän jatkuvasti tapoja pärjätä tässä maailmassa ja vähän vielä kantaa vastuuta muun maailman vähempiosaisista. Minusta 2010-luvun maanpuolustusta on se, että pidämme tämän yhteiskunnan avoimena ja keskustelevana.
Mahdollisimman vapaasti näkemyksiään sisäisesti viestivä yhteiskunta osaa parhaiten pitää kiinni siitä hyvästä mikä sillä on ja etsiä parannuksia siihen mihin tarvitaan. Esimerkiksi Perussuomalaisten nousu politiikan huipulle on parasta, mitä kansanvallalle on vähään aikaan tapahtunut. Perussuomalaiset ovat saaneet kiinni ihmisiä, jotka ovat päätelleet systeemin olevan vihollinen ja siksi tämä protestipuolue on kiinnittänyt monia taas kansanvaltaamme.
Avoimuuden linnoitus
Paradoksaalisesti Perussuomalaiset ovat myös aiheuttaneet minun mielestäni pahimman uhan avoimelle yhteiskunnalle. Vähintäänkin fasistissävytteiseen Suomen Sisuun kuuluvat kansanedustajat Jussi Halla-aho Helsingistä sekä Juho Eerola Kotkasta, James Hirvisaari Asikkalasta ja Olli Immonen Oulusta. Puolustusvaliokunnan pj Jussi Niinistö ei tiettävästi ole Sisuun kuulunut, mutta hänen akateeminen uransa on kiertynyt äärioikeistolaiseen aktivismiin, gradun ja väitöskirjan aiheena hänellä oli aiemmin mainittu IKL:n kansanedustaja, eversti Paavo Susitaival ja hänen poliittinen aktivisminsa juuri noina synkkinä aikoina ennen sotia. Minä en halua olla kieltämässä kenenkään ehdokkuutta vaaleissa tai kenenkään sananvapautta. Mutta minä haluan, että ihmiset tietävät, mitä Suomen Sisun jäsenet edustavat ja että heidän tekemisistään raportoidaan avoimesti. Haluan minä tietää myös mitä muutkin puolueet ja heidän edustajansa edustavat, mutta siitä ei onneksi ole yleensä vaikeuksia saada selvää.
Minulle avoin yhteiskunta, joka keskustelee paljon ja jossa asiat ovat mahdollisimman läpinäkyviä, on myös maanpuolustuskysymys. Sellainen yhteiskunta kestää ulkopuolelta tulevaa painostusta, valheita ja kiusaa. Sellainen yhteiskunta mielletään puolustamisen arvoiseksi. Sellainen yhteiskunta kestää romahtamatta katastrofeissa. Siksi minä uskon, että avoimuus ja läpinäkyvyys ovat myös maanpuolustuksen välineitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti