torstai 7. kesäkuuta 2018

Professori Suomen valtava natsikortti




Professori Juhani Suomen essee Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta Kanavassa on herättänyt vilkasta ja perin jakautunutta keskustelua. Osa tervehtii Suomen näkemyksiä kokemuksen ja viisauden puheenvuoroina, osa pitää hänen esittämiään ajatuskulkuja vähintäänkin vanhentuneina.

Suomi on valtiotieteen tohtori, ulkoasiainneuvos ja hänen Kekkoseen ja Koivistoon keskittynyt tutkimustuotantonsa on hyvin laajaa. Häneltä voi siis edellyttää ulko- ja turvallisuuspoliittisten ilmiöiden vivahteikasta ymmärtämistä. Suomen tausta ansioituneena diplomaattina ja hyvin kokeneena tutkijana edellyttää hänen sanomistensa ottamista tosissaan. Kun tuolla taustalla sanoo jotain, niin se pitää tulkita asiantuntija-asemasta annetuksi analyysiksi, ei retoriseksi puheeksi, jossa muoto liioittelee haluttua viestiä. Suomi tietää paljon ja pystyy tutkijan täsmällisyyden ja diplomaatin vaikuttavuuden yhdistelmällä ilmaisemaan varmasti juuri sitä mitä haluaa. Siksi hänen sanomisiaan on myös arvioitava sen pohjalta.

Tämä essee ei ole ensimmäinen kerta, kun Suomi lausahtanut kärjekkyyksiä harjoitetusta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Vuonna 2009 hän vertasi suomalaisia sotilaita Afganistanissa toisen maailmansodan aikaiseen SS-pataljoonaan, jossa taisteli suomalaisia natsi-Saksan joukoissa itärintamalla.

Viime syksynä hän antoi haastattelun Kulttuurivihkoille. Videolla hän lausuu asioita, joita löytyy myös hänen esseestään. Erityisen kummallinen on hänen näkemyksensä niin sanotusta isäntämaamuistiosta:

”Suomi luovutti maa-, meri- ja ilma-alueensa vastikkeetta ja sitovasti Nato-maiden käyttöön, mitä tahansa sotilaallista operaatiota varten. Suomi ei asettanut minkäänlaisia varaumia sen paremmin Nato-joukkojen suuruudelle, aseistukselle, tarkoitusperille, kuin sille tuodaanko Suomeen ydinaseita tai ei.”

Tämä lausunto ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Niin sanotun isäntämaasopimuksen sisältämät käytännön seikat huoltoineen ja muineen astuvat voimaan vasta, kun vieraan vallan joukot on laillisen hallitusvaltamme puolesta hyväksytty vierailemaan täällä. Tai meidän joukkomme on hyväksytty vierailemaan muualla. Suomi väittää kuitenkin siinä luovutetun pois merkittävän osan suvereniteettiämme.

Suomi ei myöskään pidä lainkaan todellisina turvallisuusuhkia, joista poliitikot ja media puhuvat. Niitä Suomi pitää turhana pelotteluna.

”Luodaan koko ajan kuvaa, että sodanuhka on lähenemässä, ihan niin kuin Niinistö tuossa sitaatissa totesi, ilman, että sille pystytään esittämään minkäänlaisia konkreettisia todisteita. Kysymys on puhtaasti propagandasta, eikä se ole pelkästään päättäjien, vaan sitä mediaa tukee erittäin hanakasti. Ei tarvitse kuin avata iltapäivälehtiä tai Helsingin Sanomia, niin sieltä pölähtää pilvin pimein näitä pelotteita.”

Erityisen vahingollisena Suomi näyttää pitävän sitä, että maan turvallisuuspolitiikassa ulkopolitiikan rinnalle on noussut puolustuspolitiikka. Kekkosen aikana marssijärjestys oli hyvin selkeä: ensin tehdään ulkopolitiikkaa ja jos se epäonnistuu, on puolustuspolitiikan vuoro. Nyt kun nämä kaksi turvallisuuspolitiikan osa-aluetta ovat kumpikin aktiivisia, tulkitsee Suomi maan turvallisuuspoltiikan muuttuneen sotaisaksi. Hänen mukaansa Suomen sotilaallinen yhteistyö länsimaiden kanssa on tehnyt maastamme eteentyönnetyn tukikohdan Venäjää vastaan.

Olen tähän poiminut Suomen esseestä kohtia, joita kommentoin. Esseen kärkihän lähtee Skripal-tapauksesta ja ennen kaikkea Suomen päätöksestä osallistua monien länsimaiden kanssa venäläisten diplomaattien julkisiin karkotuksiin.

Ensinnäkään Suomi ei usko Britannian esittämiin näkemyksiin, vaan vaatii todisteita julkiseksi. Suomi myös taustansa takia ymmärtänee tässä tapauksessa kyseenalaistavansa Suomen valtion korkeimman johdon, joille todistusaineistoa oli esitelty. Tässä Suomi myös nostaa ensimmäisen monista natsikorteista:
”Myrkyn alkuperästä ja varsinkin myrkytyksen taustalla vaikuttaneista voimista on toistaiseksi taitettu peistä niin ärhäkkäästi, että jopa Kolmannen valtakunnan propagandaministeri Joseph Göbbels olisi jäänyt toiseksi.”

Professori Suomen perustelut muistuttavat silmiinpistävän paljon Kremlin suunnasta esitettyjä näkemyksiä Salisburyn hyökkäyksestä. Kyllä Suomi myös tiedustelun kanssa tekemisissä olleena tietää hyvin, että Neuvostoliiton ja Venäjän tiedustelupalvelujen aktiiviset toimet eivät tarvitse ympärilleen lainausmerkkejä vihjaamaan niiden olemattomuudesta:
”Minkäänlaisia konkreettisia todisteita Venäjää vastaan ei ole esitetty. On vedottu nimettömiin tiedustelulähteisiin, ja brittipoliitikot ovat todistelleet venäläisten syyllisyyttä perustelulla, että kukapa muu se voisi olla, kun ottaa huomioon Moskovan ”aiemmat tihutyöt”.”

Suomi ei myöskään epäröi tuoda esiin aiempia virkatoimiaan antaakseen uskottavuutta sanoilleen, joilla asettaa kyseenalaiseksi sekä Suomen että Britannian johdon harkintakyvyn ja rehellisyyden:
”Kun aikoinaan toimin Ulkoministeriön tutkimusjaoston päällikkönä ja Aseidenriisunnan neuvottelukunnan pääsihteerinä, jouduin paljon tekemisiin kemiallisen aseen tutkimusprojektin ja alan silloisen ykkösasiantuntijan, professori Jorma K. Miettisen – Myrkky-Miettisenä tunnetun – kanssa.”

Suomi vetää myös esiin tässäkin yhteydessä runsaasti käytetyn Irakin joukkotuhoaseet -kortin. Kritiikki silloista toimintaa kohtaan on sinällään oikeutettua, mutta tässä yhteydessä tapausta käytetään lähinnä kiertoilmaisuna sille, että uskotaan tiedustelupalvelujen valehtelevan poliittisista syistä. Mitään todisteita, joita hän muilta niin kiivaasti kaipaa, Suomi ei itse esitä. Lisäksi Suomi tekee jälleen yhden selvän asiavirheen väittäessään, ettei Irakista olisi löytynyt lainkaan joukkotuhoaseita valloituksen jälkeen:
”Kukaan ei enää muistakaan, että samaiset brittiasiantuntijat olivat aikoinaan amerikkalaiskollegojen siivittäminä sataprosenttisen varmoja, että Irakilla oli hallussaan vaarallisia kemiallisen aseen varastoja. Heidän ”asiantuntemukseensa” nojaten käynnistettiin Irakin massiiviset tuhoamispommitukset.
Kun savu aikanaan hälveni, ei raunioista löytynyt kemiallisia aseita, varastoista puhumattakaan.”

Varsin erikoisesta tulkinnasta on kysymys, kun Suomi väittää, ettei Salisburyn hermomyrkkysisku koskisi lainkaan Suomea. Ensinnäkin Britannia on vielä EU:n jäsen ja Lissabonin sopimus sisältää myös (epäselviä) velvoitteita yhteisistä vastauksista hyökkäyksiin unioni jäsenmaata vastaan. Lisäksi Suomi on sopinut Britannian kanssa hyvin pitkälle menevästä sotilaallisesta yhteistyöstä. Tämäkin tekee osaltaan täysin järjesttömäksi ajatuksen, ettei Britannian joutuminen joukkotuhoaseella tehdyn hyökkäyksen kohteeksi ”sivuaisi” meitä.
”Vaikka Salisburyn tapahtumat eivät millään tavoin sivunneet Suomea, tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta linjasivat 26.3., että myös Suomi tulee karkottamaan yhden venäläisdiplomaatin.”

Ulkoministeriössä uran tehnyt Suomi tietää toki varmasti hyvin paljon itänaapurin diplomaattien toiminnasta Suomessa. Tehtaankadun nykyistä toimintaa Suomi pitää sopivana eikä näe Suomen etujen vastaista toimintaa. Hieman toisenlaisen näkemyksen on pariinkiin otteeseen antanut Suojelupoliisi, joka on kertonut Venäjän olleen viime vuosina hyvin aktiivinen toimija Suomessa muun muassa värvätessään suomalaisia toimimaan Venäjän puolesta. Kotisivuillaankin Supo kertoo vastavakoilusta kertoessaan, että ”Tiedustelullisesti Suomi kiinnostaa erityisesti Venäjää.” Perinteisesti suurlähetystön väellä on ollut merkittävä rooli näissä toimissa. Siksi Suomen neutraali kuvailu Venäjä diplomaattikunnan toiminnasta vaikuttaa kummalliselta, koska Suomi varmasti tietää asioiden oikean laidan. Mutta jokin syy siihen hänellä varmaankin on.
 ”Toki karkottamisia on aiemminkin tapahtunut – sekä itään että länteen, mutta ne ovat miltei poikkeuksetta olleet seurausta luvattomasta tiedustelusta tai värväysyrityksistä. Nyt sellaisia ei ollut tapahtunut eikä kukaan Tehtaankadun diplomaattikunnasta tiettävästi ollut toiminut moitittavalla tavalla eikä Suomen etuja vastaan.”

Suomi ei näytä juurikaan pitävän arvossa presidentti Niinistöä. Sitä suuremmassa arvossa hän näyttää pitävän presidentti Putinia, jonka sanaa hän pitää luotettavampana todisteena tapahtumien kulusta kuin
"Nimenomaan Niinistön esiintyminen herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Hän leimasi EU:n ja Venäjän yhä kylmemmiksi käyvien suhteiden perussyyksi Venäjän toimet ja viittasi nimenomaisesti ”kemiallisten aseiden käyttöön”.
Näin siitä huolimatta, että hän oli vastikään keskustellut presidentti Putinin kanssa, joka oli nimenomaisesti kiistänyt Venäjän osuuden Salisburyn tapahtumiin."

Juhani Suomi myös on myös tinkimätön länsi-integraation vastustaja. Hän hieman verhotusti vertaa läntisiä demokratioita ja Suomen valtion suhdetta niihin suhteeseemme Neuvostoliittoon. Hänen mielestään suomettuminen oli parempaa kuin läheiset suhteet läntisiin demokratioihin. Taustallahan tässäkin ajatuksessa on se läpi Suomen kantojen kulkeva taustaoletus, että itänaapuri tuhoaa, ja on oikeastaan ikeutettu tuhoamaan meidät, jos toimimme tavalla, jonka voi tulkita sitä vastaan olemiseksi.
”Jos oman edun määritteleminen ja siitä kiinni pitäminen oli suomettumista, niin nykyistä menoa voisi luonnehtia vaikkapa Suomen henkiseksi amerikkalaistumiseksi tai saksoittumiseksi. Politiikaksi, joka perustelemattoman sotilaallisen avuntarpeen toivossa on valmis pitkälle menevään mielistelypolitiikkaan Suomen etujen kustannuksella.”

Lopuksi professori Suomi kaivaa esiin isoimman löytämänsä natsikortin ja jymäyttää sen pöytään. Viesti on, että länsi-integraatio, tai ainakin sen sotilaallinen puoli, on yhtä moraalitonta ja tuhoisaa kuin liittoutminen natsi-Saksan kanssa. Tässä Suomi viittaa erityisesti isäntämaasopimukseen.
”Ensimmäisen kerran rauhan vuosien aikana Suomi omaksui asiassa, joka ei koske sitä itseään lainkaan, jonkin ulkovallan ”sympatisöörin” roolin siihen mittaan, että raja sen ja henkisen satelliitin välillä on kuin veteen piirretty.
Vastaavan kaltaista historiasta etsittäessä pitää palata pitkälle taaksepäin, aina syksyyn 1941 ja kuinka ollakaan – jälleen Saksan, Hitlerin Saksan, vanaveteen.
Idän sotaretken alkaessa kesällä 1941 Saksan ja Suomen välillä ei ollut minkäänlaista kirjallista poliittista sopimusta.
Saksa otti käyttöön kovat keinot. Olisi anomalia, jos Suomi, kommunismin ”vanhin vannotuin vastustaja”, jättäisi liittymättä ”Neuvostoliiton tuhoamista tarkoittavaan sopimukseen”, Suomea varoitettiin. Vain kolme päivää myöhemmin presidentti Risto Ryti päätti, että Suomi liittyy.
Päätöksen merkitystä vähäteltiin eduskunnalle ja medialle. Sopimusta luonnehdittiin lähinnä ideologis-deklatoriseksi ja vailla syvempää merkitystä olevaksi. Kuitenkin sopimuksessa nimenomaisesti sitouduttiin työskentelemään yhdessä kommunistisen hävitystyön torjumiseksi muun muassa neuvottelemalla tarpeellisista puolustustoimenpiteistä sekä niiden yhteistoiminnassa tapahtuvasta toteuttamisesta.”

Suomi pitää Suomen kuulumista länteen Suomen etujen vastaisena. Se mikä Suomi on edellisessä lauseessa Juhani ja mikä valtio, on tulkinnanvaraista.
”Suomen ulkopolitiikan ainoan tehtävän pitäisi olla maan omien etujen ajaminen. Siihen kuuluu viisaus pysyttäytyä erossa kiistoista, joihin meillä ei ole osaa eikä arpaa. Läntisten suurvaltojen myötäilyssä, mielistelystä puhumattakaan, ei pitäisi milloinkaan mennä niin pitkälle, että joudutaan ristiriitaan edellä kuvatun Suomen ulkopolitiikan primaatin kanssa.”

Lopuksi Juhani Suomi vielä kiipeää norsunluutorniin jakamaan omissa ja Paasikiven nimissä antamansa tuomion sekä kansalle että kansan johtajille. Kansa on selkärangatonta ja johtajat ”näkemykseltään mustavalkoisia”. Tällä mustavalkoisuudella hän tarkoittanee tosiasioista piittaamatonta kiihkoilua. Itselläni ei vastaavaa mielleyhtymää kyllä synny, kun tarkastelee presidentti Niinistön vahvalla kädellä johtamaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jossa pyritään jatkuvasti säätämään pilareita joka suuntaan.
”Jotta nykyistä turvallisuuspolitiikkaamme kykenisi ymmärtämään, on ensin oivallettava suomalaisten kansallisen itsetunnon puutteen pohjaton syvyys sekä tuota politiikkaa luotsaavien päättäjien ulkopoliittisten näkemysten mustavalkoisuus.
Turhaan ei Paasikivi aikoinaan ärhennellyt, että suomalaiset ovat ulkopoliittisesti ”saatanan lahjatonta kansaa”.”

Hämmentävintä Juhani Suomen analyysissä on oikeastaan se, että siinä Suomi ei valtiona näytä ikinä liittyneen Euroopan unioniin. Suomen analyysi ikäänkuin unohtaa kokonaan Neuvostoliitton romahtamisen jälkeisen kehityksen, jossa Suomen tasavalta liittyi kansanäänestyksellä osaksi Euroopan unionia. Tämä asema on myös kirjattu perustuslakimme ensimmäiseen pykälään.

Juhani Suomi ei tässä tulkinnassaan ole yksin, sillä hänen näkemyksensä resonoi sujuvasti politiikan marginaaleissa. Aiempi ulostulo Kulttuurivihkoissa sai riemuisan vastaanoton MV-lehdessä ja tätä esseetä on kehuttu poliittisen keskustelun marginaaleissa. Näissä piireissä kaivataan takaisin puolueettomuutta, tai ei edes ymmärretä sen loppuneen EU-jäsenyyden myötä. Näissä piireissä uskotaan lujasti, että Suomella olisi tilaa jossain idän ja lännen välissä, ja voisimme omalla ilmoituksellamme irtautua kansainvälisen politiikan konflikteista lähellä ja kaukana.


Kuvakaappaus eräästä Facebook-ryhmästä. 

Yllättävän moni haluaa siis sivuuttaa sen lähtökohdan, joka on ollut keskeisenä syynä sille, että suomalaiset ovat tänä päivänä vapaampia ja vauraampia kuin ikinä ennen ja kaiken lisäksi turvallisuus sekä henkilökohtaisella että kollektiivisella tasolla on korkeimmalla tasolla ikinä. Pienelle Suomelle sääntöpohjaisuus ja yhteisön antama suoja ovat arvokkaita asioita. Suomi kaipaa takaisin aikoihin, joissa turvallisuutemme ja vapautemme olivat Neuvostoliiton johdon annostelemia niukkuushyödykkeitä.

Ulkoasiainneuvos Juhani Suomi teki pitkän ja ansiokkaan uran kotimaansa palveluksessa. Hän on ansiokkaasti toiminut ja taistellut niiden asioiden puolesta, joiden avulla Suomen tasavalta kuitenkin selvisi kylmästä sodasta kohtuullisilla tappioilla. Mutta maailma on muuttunut sen jälkeen monin tavoin. Siksi monien professori Suomen esittämien ajatusten parasta ennen päivämäärä on ollut jo 25.12.1991.

29 kommenttia:

  1. Suomen esseessä ei ollut muuta virhettä kuin tämä lause:
    "Tapahtuman käynnistämän mediamyrskyn ja propagandasodan pyörteissä ainoaksi kiistattomaksi faktaksi on toistaiseksi osoittautunut myrkytysyritys sekä se, että se tapahtui hermomyrkyllä."

    Ei ole mitään todisteita, että mitään hermomyrkkyä oikeasti käytettiin, eikä myöskään todisteita, että Skripalit olivat itse paikalla. Sergeistä ei ole ainuttakaan kuvaa ja Juliasta tv-haastattelu, jossa hän näyttää nuorentuneen vähintään 5 vuotta, eikä piirteet näytä lainkaan samalta, kuin joissain heidän yhteiskuvissaan.

    Tarinassa on muitakin epäloogisuuksia, kuten aineen hidas vaikutusaika Skripaleihin, mutta nopea löytöpaikalle tulleeseen poliisiin. Ja kaikki he kuitenkin selvisivät tarinassa hengissä sotilas tason hermomyrkystä. Poliisi muuten sanoi päästyään sairaalasta että se oli epätodellista.

    Viimeisin väitetty altistuspaikka oli Skripalien kodin ovenkahva. Ryskyn halu dramatisoida tarinaa käyttämällä sanaa "joukkotuhoase" on naurettavaa, jos joku sivelee kynsilakkapullon sutilla ovenkahvaa. Kotia ei kuitenkaan tutkittu lainkaan, koska myöhemmin uutisoitiin, että kotiin jääneet lemmikit löydettiin nääntyneinä juoman ja ruuan puutteeseen.


    VastaaPoista
  2. Laillinen hallitusvalta ei voi luovuttaa pois isäntämaasopimuksessa kuvattuja valtuuksia.

    Salaiset puolustussopimukset ovat räikeä loukkaus kansalaisten oikeuteen tietää heitä koskevista asioista. Vaikuttaa sille, että Suomen johtajat ovat jo aikaa sitten korruptoituneita ulkoa ohjattuja puhuvia päitä. Siinä Rysky on oikeassa, että Suomi ei enää ole liittoutumaton. Niinistön huoli maalilmanjärjestyksen muutoksesta kertonee sen, että se näkymätön blokki, johon Suomi on liittoutunut, alkaa hajota.

    VastaaPoista
  3. Jaaha, tämmöistä tuubaa tällä kertaa. Tuttuja turinoita nämä kumpikin, vakiokamaa pro-Venäjä -narratiiveissa.

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia Ryskylle jälleen ansiokkaasta blogikirjoituksesta. Kirjoitusta yllä kommentoineiden osalta ei voi kun todeta, että ilmeisesti "osui ja upposi" :)

    VastaaPoista
  5. Jotta edes jotenkin pysyisi kartalla nykyisessä turvallisuuspolittisessa keskustelussa olisi hyvä ensin purkaa olemassaolevat erimuotoiset myytit toimijoiden ympäriltä.
    Jukka Korpela on mielestäni purkanut veäjämyyttiä ansiokaasti,hän toteaa venäjän olevan olennaisesti lähepänä islamilaista ,kuin läntistä arvomaailmaa,koska noihin kumpaankaan ei ole koskaan valistus ja sen myötä yksilöityminen,syviin yhteiskunnallisiin rakenteisiin juurtunut.
    Menemällä Afganistaniin, olemme oikeasti samantapaisella ryöstöreissulla, kuin mitä olimme saksalaisten mukana Ukrainan aroilla,toteuttamassa etnistä puhdistusta,siinä Suomi on rohkeasti oikeassa,myös.
    Tämän blogin yleisenä pohjavirtana on läpensähenkeytynyt uuskonservatiivinen agenda,jossa koko maailman tulisi alistua,läntisen liberalismin tyrannian alaisuuteen,välitämättä kansakuntien ja erilaisten uskonnollisten arvomaailmojen erilaisuudesta ja vastakkaisuudesta,siitä aiheutuu se silmitön raivo jota Rysky ja kumppanit osoittavat jokaiseen kanssaan toisinajatteleaan tahoon,se onkin pettymystä siihen, että Venäjä Putinin johdolla on asettanut selvät rajat läntisen transatlatiselle tyrannialle ja sen levittämiselle.
    Jos otamme vakavasti Korpelan esittämän selityksen venäjän olemuksesta,sen suhteesta yksilön menestykseen, yhteisölle alisteisena ilmiönä,se samoin kuin Islamilaisen maailman vastaava umma menttaliteetti tulevat tulevaisuudessa asettamaan vakavan haasteen,myös läntisen,lähinnä aglosaksisen yltiöyksilölliselle maailmankuvalle,sen sosiaaliselle vastuuttomuudelle.
    Vastuuttomuudelle ,joka ilmenee veroparatiiseina ja julkisenvallan velkaantumisena,kun kaikki kustannuksiatuottava jätetään julkisen vallan kustannettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai silmitön raivo... Onhan se tuokin tapa yritää heikentää viileän analyysin voimaa.
      Professori Korpelan ajatukset Venäjästä kyllä ovat tosiaan mielenkiintoisia, mutta Anonyymin tekemät johtopäätökset niiden suhteesta esittämiinsä asioihin ovat kyllä hatusta vedettyjä.

      Poista
  6. Niinistö ja Sipilä esiintyivät yhdessä venäläisdiplomaatin karkoitusasiassa siksi, ettei kumpikaan pääsisi jälkiviisastelemaan, kun paska tippuu tuulettimeen. Selkeä hermostuneisuus viesti, että kyse oli jostain muusta kuin Salisburyn narratiivista. Haluttiin osoittaa kuulumista joukkoon!?! Mihin joukkoon? Miksi karkoitettiin diplomaatteja, eikä asetettu pakotteita, kuten yleensä?

    Uunituoreet puolustussopimukset oli tehty Brittien ja Jenkkien kanssa, sekä naton isäntämaasopimus.Samat maat olivat karkoitusten eturintamassa.

    On tunnettua, että diplomaattikunnan varjossa operoi tiedusteluelimiä puolin ja toisin. Eli karkoituksilla käytännössä haluttiin heikentää vastapuolen tiedustelumahdollisuuskia. Tiedustelua pyritään estämään silloin, kun pyritään tekemään jotain salaa, esim. valmistellaan sotilaallista iskua.

    Sodan uhka tunnetusti aiheuttaa hermostuneisuutta Suomen valtion johdossa.

    Valtamedia alkoi käydä ylikierroksilla myös Syyrian tapahtumien takia samaan tapaan kuin aiemmin Aleppon terroistien kukistuessa.

    Tällä kertaa Damaskoksen liepeille rakennettu erittäin vahvasti maan alle linnoitettu terroristileiri oli kaatumassa ja länsi etsi kuumeisesti keinoja terroristien pelastamiseksi. Viimeinen epätoivoinen yritys oli terroristien avulla lavastettu Douman kaasuisku, jolla välittömästi perusteltiin tarve laajoille sotilaallisille iskuille presidentti Assadin hallintoa vastaan.

    Tarvitiin Venäjän ilmoitus, että ohjukset ja niiden laukaisualustat tullaan tuohamaan. Trump alkoi jänistämään ja iskut viipyivät. Todennäköisesti Ranskan Macronin kanssa käytyjen kasvojenpelastusneuvottelujen lopputuloksena lännelle annettiin kolme tyhjää kohdetta ja lyhyt aikaikkuna ampua muutamia ohjuksia, Assadin piti saada S300 ohjuksia ja Skripalit hävisivät valtamedian otsikoista. Näin neljä ydinasevaltaa kävivät sodan partaalla. Onneksi joku muisti Einsteinen viisauden kysyttäessä millä aseilla WW-III käydää. Einstein vastasi ettei tiedä, mutta WW-IV käydään kivin ja kepein.

    VastaaPoista
  7. Onko Suomi Putinin värväämä vaikuttaja? Tulee mieleen... Niin "paksua" on puhe. Ja hyvin näyttää uppoavan kommenteista päätellen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Juu, te Naton vastustajat joudutte aina turvautumaan ulosteen nimiin ja muihin yhtä sivistyneisiin sanoihin argumenttien puutteessa. Mutta millainen herra, sellaiset orjat.

      Poista
    3. Se on varmin tapa saada nato-kärpäset lentämään päivittäisen leipänsä eteen. Финляндия наша.

      Poista
    4. Финляндия не ваша. Могила ваша.

      Poista
    5. Не беспокойся о своей могиле. Мы защищаем Финляндию от НАТО.

      Poista
  8. Trumpin hallinto on pitkälti sotilaallisin ansiohin perustuen nimitetty,kenraaleita hallinnossa on useita.
    Sotilailla tietenkin on sotilaan maailmankatsomus ja omat sotilalliset indressit.
    Yhdysvalloilla on yli seitsemänsataa sotilastukikohtaa maailmalla ja se tulee suunattoman kalliiksi,siksi he tarvitsevat maammekaltaista kilttiä äänetöntäyhtiömiestä, militaaristen menojensa maksumieheksi.
    Viimeisin uutinen ja tieto Yhdysvalloista kertoi, että miltei kolmannes maailman kaikista vageista istuu Yhdysvaltain vankiloissa, vielläpä keskimäärin pitempiä tuomioita kin missään muualla maailmassa.
    Täytyy todeta,että vapauus on yhdysvalloissa siksi arvokas asia,että se pitää ansaita.
    Juhani Suomi on onneksi,valitettavasti hiljalleen hiipuvanilmiön viimeisiä järjenääniä,häntä ei ole transatlanttisissa ajatushautomoissa viellä onnistuttu aivopesemään.

    VastaaPoista
  9. Täällähän on tiltujen kokoontumisajot. Ullattavaa :). Jatka Rysky hyvää työtä, niin pysyvät pois muilta palstoilta.

    VastaaPoista
  10. Oli historian väärälle puolelle joutuneita ennenkin. Ne, jotka syyttivät Suomea oppimestarimaiseksi ja radikaaliksikin, kun edesmennyt presidentti Koivisto ei tunnustanut Baltian maiden itsenäisyyttä. Useimmat eivät edes tajunneet, että oikeasti hän sanoi "Miten niin tunnustaa itsenäisyys, kun eihän ne meidän mielestä edes koskaan ole sitovasti Neuvostoliittoon liittyneetkään?" Ja intrapersoonallisista syistä änkyröiviä sekä oman tietämättömyytensä vuoksi kaikkea vastustavia, heitäkin on niinikään ollut aina. Mitä teet sitten, kun Keskuksen käytävillä huudetaan hälytystä, asehuoneita auki ja virkapuvut päälle? Sitä totuudenhetkeä voi itsekukin miettiä omaan aikaansa ja paikkaansa sijoittuvan esimerkin kautta.

    Tiedän nyt, että mikä on suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa vikana. Ja miten se ei vain liity vaan kiusallisen selvästi ilmenee myös Juhani Suomen puheenvuorossa, josta nyt keskustellaan. Se on se tekosamanmielisyys ja -yksimielisyys, jonka saa aikaan se fatalistisen resignoitunut opportunismimuoto, mikä näillä leveysasteilla jo vanhastaan kukkii. Jos ei tätä lähtökohtaa pystytä muuttamaan, eli siirtymään avoimeen keskusteluun, eivät änkyrät tai häiriköt ja pihallaolevat katoa milloinkaan. Sen vastakohdassa eli nykyään ilmoitusasiaperiaatteella toimivassa tekoyksimielisyydessä Juhani Suomea tarvitaan proxyna, jonka väitettyyn raivoon/vaikutusvaltaan tai erimielisyyteen sopii kunkin vedota silloin kun se hänelle itselleen sopii. Vaikkei oikeasti uskoisi sanaakaan. Ja pitäisi sitä, kenellä Ryskyn sanoja lainatakseni natsikorttimaisesti heiluttelee, ei juuri yhtään minään tai jopa vähän sen allakin olevana. Mutta sitten kun kaikki on selvinnyt, oltiinkin muka koko ajan oltu voittaneella kannalla ja lässynlässyn.

    Tästä ennakkoon jälkiviisaasta, eli niin sitä kuin tätäkin mieltä samanaikaisesti olevasta perusasenteesta Suomen pitää maana päästä eroon. Hyvä, että Rysky kirjoitti systemaattisen takedownin Juhani Suomen sanoista, koska tuon asenteen vuoksi on muuten tapana teeskennellä, että kukaan ei muka ole mitään koskaan sanonutkaan. Sama vielä vähän sitäkin vanhakantaisemmin ilmaistuna. Jos silmäpuolikin voi olla kuningas sokeiden valtakunnassa, eikö kukaan tosiaan suutu, jos hänen itsensä ilmoitetaan yht'äkkiä olevankin sokea, pelkästään asuinpaikan valitsemisen vuoksi? Ei tarvita latinismillä ilmaistuja välikappaleita, jos on SEKÄ kyllin rohkea olla omaa mieltään ETTÄ turvassa vaikka sen ilmaiseekin.

    Siispä, jotta meillä nyt on tämä välikappale-Suomen kirjoitus, on meillä Suomi-maana aikalailla tekemistä niin sekän kuin etänkin kanssa. On ollut liikaa väärää turvallisuudentunteen hakemista kaikkivaltiaan johtajuuden alla. Liikaa salaisuutta senkin suhteen missä olisi välttänyt olla pääosin julkistakin. Liian korkea kynnys "ymmärtää", että on katsottu olevan oikeus mielipiteensä ilmaista myös turvallisuuspolitiikasta. Sekä pahimpana kaikesta, puoli maata täynnä pennalistisia hulluja, jotka ovat olleet valmiit omalakiseenkin kurinpitoon siellä missä pontevampi pykälä ei ole kieltänyt tai rangaistukseen saattanut oma-aloitteisesta suunsa avaamisesta. Etenkin turvallisuuspolitiikassa, mutta kyllä tämä on koskenut soveltuvin osin myös kaikkea muutakin maassamme.

    Rysky on kirjoittanut pätevästi, kun on näemmä saanut änkyräosaston ja muunkin marginaaliporukan reagoimaan. Vaikka vakaasti itseensä uskookin, saattaa silti olla niin väärässä, että kontaktipisteessä suorastaan kipinöi ja rutisee. Missä maailmassa todellisuudenkieltäjillä ja taikauskoisilla olisi voinut valta ollakaan? Ei missään. Mutta tuskin ne sitä minunkaan sanomanani uskovat, kun eivät uskoisi mitenkään muutenkaan.

    VastaaPoista
  11. Juhani Suomen kirjoitus on ansioitunut siinäkin mielessä,että siinä nähdään maailma ilman ideologista pakkomiellettä ja polittista viitekehystä.
    Kanadassa parhaillaan kokoustaa g seitsemän maat,ne maat jotka olivat taannoin maailman kehittyneimmät ja suurimmat taloudet,mutta ovat nyt putoamassa asemastaan maailman armottoman menon edessä.
    Meikäläisessä uutisjulkisuudessa ei ole lainkaan huomioitu Pegigissä parhaillaan kokoustavan Shaghain yhteisön kokousta,minkä edellä Venäjän ja Kiinan johtajat sopivat erittäin suurista kauppasopimuksista.
    Samaan aikaan Trump haikailee myös Venäjän saamiseksi mukaan läntisiin yhteisöihin,mutta se juna taisi jo mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et vieläkään ole oppinut oikeinkirjoitusta.
      Pilkun jälkeen välilyönti, pisteen perään kaksi.

      Poista
    2. Niillä on KGB:n opistolla taas kesälomittaja suomea opettamassa.

      Poista
  12. Rysky, kiitos jälleen kerran. Tämänkin tekstin osuvuus on ilmeistä kun katsoo kommenttiketjua :)

    Juhani Suomen ja muiden YYA-narratiivia kelaavien jäärien ajattelu voi tosiaan olla pelkästään menneisyyteen jämähtämisen seurausta. Se on ainakin hyvä lähtöoletus. Mutta...

    Ottaen huomioon J. Suomen kaltaisten jäärien aseman YYA-kauden Suomessa, sekä ilmeisen älykkyyden ja retorisen kyvykkyyden joilla monia heistä on siunattu, tulee helposti mieleen muitakin vaihtoehtoja. Esimerkiksi sellainen, jossa he tietoisesti toimivat vieraan valtion tiedustelupalvelun lukuun. Painostettuna tai vapaaehtoisesti.

    Minun on vaikea uskoa, ettei esim. J. Suomen kaltainen henkilö kykene ymmärtämään mitä isäntämaasopimus merkitsee ja mitä se ei merkitse. Toisinsanoen: Juhani Suomi valehtelee tietoisesti.

    Valehtelu ei tietenkään todista vieraan valtion lukuun toimimista, mutta muiden ilmeisten motivaatioiden (kuten asema virkakoneistossa, politiikassa jne.) puuttuessa noinkin selvän valhetelun pitäisi herättää ainakin kysymyksiä, jos ei suoranaisia epäilyjä.

    Ikävä kyllä, suomalaisen käytännön tuntien, tällaiset ajatukset, jos niitä nyt jonkun hallinnossa toimivan päähän sattuisi pälkähtämään, ohitetaan mahdollisimman nopeasti ja kaikessa hiljaisuudessa.

    VastaaPoista
  13. On sinänsä mielenkiintoista nähdä, että venäläisen propagandan yhdeksi teemaksi on nyt kevätkesän mittaan nostettu vertailu jatkosotaan. Kuten hyvässä propagandassa yleensä, vertailussa on tietty vinha perä, mutta luonnollisesti perusidea on pahasti vängällään.

    Jatkosodan ja nykytilanteen pääyhtäläisyys on siinä, että olemme selkeästi valinneet eri puolen kuin Venäjä. Kuten jatkosodan alussa, jouduimme vuonna 2014 tilanteeseen, jossa puolueettomuus ei ollut mahdollinen. Valitsimme selvästi puolemme: Olemme osa Euroopan unionia. Meidän turvallisuutemme ei perustu Venäjän myötäilyyn tai sen "legitiimien turvallisuusintressien tunnustamiseen". Se perustuu puhtaasti Euroopan unionin taloudelliseen, poliittiseen ja tietyssä mielessä jopa sotilaalliseen tukeen ja voimaan. Tästä voimasta maksamme hinnan osallistumalla maamme ulkopolitiikkaa tukeviin operaatioihin ulkomailla. (Käytännössä me olemme aina mukana, kun Saksa on. Siinä on se hinta, joka on pakko maksaa.) Tässä suhteessa nämä joukot eivät eroa paljoakaan vaikkapa Suomen kaartista Turkin sodassa.

    Eläkeläismies Suomen kammo nykyistä poliittista linjaamme kohtaan on siis ymmärrettävä. Olemme luopuneet siitä "primaatista", jota hän ja hänen ihanteensa Kekkonen ajoivat: Venäjän myötäilystä. Sen sijaan olemme valinneet puolemme. Jos EU hajoaa, meidän käy huonosti. Valko-Venäjän kohtalo on tällöin meidänkin tiemme, jos edes sillä selviämme. Tämän ei pidä kuitenkaan antaa lannistaa vaan antaa tahtoa toimia isänmaan ja EU:n hyväksi, kukin meistä omalla sarallamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuluneen viikonllopun aikana olemme pääseet todistamaan ikoonistaja symboolista maailmanjärjestyksen muutosta, kun G 7 kokouksen yhteydessä otetussa valokuvassa, jonka Saksan ulkoministeriö, ilkeämielisyytään julkaisi, matroona Merkel komentaa ja kyykyttää maailman aikaisempaa suvereenia johtajaa,tälläkertaa Trumppia.
      Kuvan julkaiseminen ei välttämättä ollut lainkaan saksalaisilta lopuunasti harkittu veto, koska Herra ei jätä rankaisematta,sitä joka häntä pahimmin pilkkaa.
      Samaan aikaan Kiinassa kokousti, porukka joka ilmaisi edustavansa välityksellään ihmiskunnan enemmistöä, tuosta kokouksesta meillä ei juurikaan hiiskuttu.
      Myöskin taloudellisesti tuo Shanghain yhteisöksi nimetty joukko edustaa kasvavaa taloudellista kasvua ja valtaa,tunnelma tuossa palaverissa oli paljonkin rauhallisempi, kuin ilmeisesti merkitystään menettävässä G-miesten ja parin matamin kokouksessa.
      Koetan tällä jaarituksella vain todistaa, sen läntisen kuvitellun arvoyhteisön totaalista sekavuutta ja jo menneeksi suuruudeksi osoittautumista, josta jo ammoin Juhani Suomi on meitä varoittanut,hirttäytymistä kuvitellun suuruuden pauloihin,kansallisen etumme nimissä, meidän pitäisi säilyttää liikkumavarramme, pelkästään kansallisen itsekkyytemme huomioiden.

      Poista
  14. Rebekka Härkösen jutun yhteydessä Turun Sanomat syyllistyi törkeään mielipiteen vapauden rajoittamiseen sensuroimalla keskustelupalstaa asiallisilta mielipiteiltä liittyen MV-lehden tuhoamisyritykseen.
    Samoin Kaleva ja Aamulehti rajoittaa mielipdekirjoituksia, jotka arvioi MV-lehden toimintaa verrattuna valtamedian toimintaan.
    Kalevassa ja Aamulehdessä julkaistu Matti Posion kirjoitus on vahvasti asenteellinen ja pyrkii tuomitsemaan epäillyt jo ennen oikeuden päätöstä. Lieneeköhän edes laillista käyttää massatiedotusvälinettä oikeuden painostamiseksi?

    Ilkeämielisyyden rajoja hakiessa muistakaa vaikka törkylehti Charlie Hebdo, jota valtamedia tuki voimakkaasti. MV-lehden nimittely valemediaksi on asiatonta parjausta. Kaikissa medioissa on jatkuvasti virheitä. Totuuden uutisoinnista, vaikka olisi kuinka epämiellyttävää, ei voi syyttää valehtelemiseksi. Suomen perinteisen valtamedian pitäisi ymmärtää, että kiihottaminen kansanryhmää vastaan koskee myös kiihottamista venäläisiä vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Turun Sanomat syyllistyi törkeään mielipiteen vapauden rajoittamiseen sensuroimalla keskustelupalstaa asiallisilta mielipiteiltä liittyen MV-lehden tuhoamisyritykseen."

      Sanan ja mielipiteenvapaus ovat toki tärkeimpiä perustuslaissa turvattuja oikeuksiamme mutta se ei kuitenkaan tarkoita kaiken maailman törkyviestien julkaisupakkoa. Julkaisusta vastaavan ylläpidolla on nimittäin kaikki oikeus ja vastuu moderoida mitä siellä julkaistaan ja mitä taas ei.

      Joten tulikohan nyt elämkolulaisilla varmasti luettua Turun Sanomien verkkokeskustelun säännöt ennen purkautumista kommenttiosiossa? Siellähän mainitaan esimerkiksi seuraavaa:

      "Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile."

      Kyllähän teidät Mvlehti-uskovaiset & Suomen kansa Ensin! wannabe-natsit ja mölyapinat tunnetaan.

      Kommentinne eivät ole koskaan olleet asiallisia perusteltuja mielipiteitä vaan ovat sisällöltään tyypillisesti kunniaa ja yksityiselämää loukkaavia, panettelua,valheita rikokseen yllyttäviä ja rotuvihaan kiihoittavia fasistisia vihakirjoituksia.

      Tuosta uhriutumisestasi huolimatta arvelisin mainittujen arvostettujen verkkojulkaisujen moderoinnin kuitenkin vain toimineen ammattimaisesti aivan oikein ja estäneet teikäläisten suoltaman pahimman fasistisen saastan ja propagandan valumisen pastoille.

      Poista
    2. Onko mielestäsi tuossa yllä olevakin kirjoitus kuvaamasi kaltaista ja julkaisukelvotonta tekstiä?

      Atte Jääskeläisen kuuleminen on julistettu salaiseksi. Kertooko hän oikeudelle kuka on määrännyt toimeenpantavaksi "Venäjän trollijahti" -informaatio-operaation?

      Poista
    3. Huh? Vittu te pahimmat kaasupäät olette aivan kujalla. Lienet hengitellyt eilen liikaa kemikaalivanahuuruja?

      Poista
  15. Huh, vittu. Suomen oikeuslaitoksen pahimmat kaasupäät antoi 80 päiväsakkoa lauluntekijä Jösse Järvenpäälle totuudemuksiten laulujen esittämisestä. Syyttäjä ja tuomari on aivan kujalla. Lienevät hengittäneet liikaa ziorahoja. Oikeuslaitos kiihottaa kantasuomalaisia vastaan ja on maalittanut itsensä kansan viholliseksi informaatiosodassa.

    VastaaPoista
  16. Trump ja Putin sopivat, että Etelä-Suomi liitetään Leningradin sotilaspiiriin ja Lappi Kuolan niemimaahan. Saadaan siis vihdoin ydinsukellusveneitä käyttöön. Sen jälkeen hyökkäämme Ruotsiin ja puhdistamme neekerit ja muut raiskarit upotettavaksi Itämereen sinappikaasutynnyreiden sekaan.

    VastaaPoista