Lyövät sanat

Tämä kirjoitus on julkaistu Joensuun srk-yhtymän Kirkkotie-lehdessä 14.10.2015

Vihapuhe on sanoja, jotka on tarkoitettu väkivalloin lyömään toista mieltä olevat hiljaisiksi. Vihapuhetta onkin kuultu paljon viime aikoina. Maailma muuttuu parhaillaan rajusti eri tavoin, synnyttäen pelkoa ja sitä kautta vihaa. Se viha kuuluu puheessa ympärillämme.

Osansa vihapuheen lisääntymisessä on välineiden kehitys. Digitalisaation myötä on kenen tahansa mahdollista viestiä kuinka paljon tahansa, kuinka suurelle joukolle tahansa. Ennen mediat toimivat julkisuuden portinvartijoina ja tavallinen ihminen saattoi saada äänensä kuuluviin satunnaisesti mielipidepalstalla. Nykyään samanmieliset etsivät ja löytävät toisensa verkossa, vahvistaen ja radikalisoiden toistensa näkemyksiä.  Vihapuheen taustalta löytyy myös pitkäjänteistä työskentelyä, jossa verkkoyhteisöissä on joukolla kehitetty kanavia ja sisältöjä. Niiden avulla vihapuheeseen valmiit ovat saaneet teemoja ja sanomia toistettavakseen.

Osansa vihapuheen kasvussa on poliittisen retoriikan kovenemisella. Vaatimukset ”keskustelun sallimisesta” ja ”sananvapaudesta” ovat käytännössä usein vain tekosyitä käydä eri mieltä olevien kimppuun tai esittää tolkuttomia ja valheellisia väitteitä. Sananvapaudella perustellaan minkä tahansa järjettömyyden lausuminen ja kritiikki kuitataan hyökkäyksenä sitä vastaan. Sananvapaus on kuitenkin aina myös vapautta osoittaa heikkouksia ja virheitä. Sananvapaus ei myöskään tarkoita julkaisupakkoa. Se jos jokin lehti ei julkaise jotain kirjoitusta, ei ole sananvapauden loukkaus. Yllättävän moni odottaa medioilta omia asenteitaan ja ennakkoluulojaan tukevaa uutisointia. Jos sellaista ei ole, syytetään mediaa valehtelusta.

Maahanmuuttoon liittyvissä vihapuheissa uhataan itse asiassa usein juuri niillä samoilla asioilla, joilla pelotellaan. Kun pelotellaan ahdasmielisellä fundamentalismilla, ollaan itse eri mieltä olevilta valmiina ottamaan pois mielipiteen- ja sananvapaus. Tai kun maalataan uhkakuvia yhteiskuntaamme leviävästä väkivallasta, niin samalla uhkaillaan väkivallalla eri tavoin ajattelevia. Naisia pelotellaan tasa-arvon taantumisella, mutta heistä puhutaan pahimpaan patriarkaaliseen malliin. Maahanmuuttoon liittyvän vihapuheen kylväjät tuntuvat kovin usein edustavan itse niitä asioita, joiden väittävät tulevan tänne muualta tulevien mukana.

Juukalainen bloggari Saku Timonen on blogissaan käynyt julkisessa keskustelussa esitettyjen tolkuttomien väitteiden kimppuun. Timosella on selkeä ohje: ”Älkää uskoko mitä haluatte uskoa ja mitä teille uskotellaan, vaan hakeutukaa oikean tiedon alkulähteille.”

Myös poliisissa on kiinnitetty huomiota vihapuheen määrän ja kovuuden lisääntymiseen. Väkivaltaisen ekstremismin ja terrorismin torjuntaa Poliisihallituksessa hoitava poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen määrittelee blogimerkinnässään vihapuheen ja tiukkasanaisenkin keskustelun eroja: ”Demokratia mahdollistaa keskustelun, mielipiteiden vaihdon ja jopa tiukkasanaisen, äärimmäisen vastakkainasettelun sekä väittelyn. Perusoikeudet eivät kuitenkaan oikeuta sananvapauden nimissä tapahtuvaan vihapuheeseen.”

Kilpeläinen muistuttaa myös siitä, että sokea ja ehdoton usko oman näkemyksen oikeellisuuteen johtaa ääri-ilmiöiden syntymiseen: ”Sosiaalisen median ja arjen keskusteluissa tulisi muistaa, että asioilla on usein niin monta puolta, kun keskustelussa on osapuolia. Kenelläkään ei liene oikeutta absoluuttiseen totuuteen. Toisen näkökulma asiaan voi olla eri kuin itsellä ja silti yhtä tärkeä. Ennen seuraavaan kommentin kirjoittamista kannattaa pysähtyä ja katsoa peiliin sekä miettiä miten esitän asiani sivistyneesti ja toista kunnioittaen syyllistymättä rikokseen. Vilkas keskustelu on silti mahdollista ja suotavaa. Niin kauan kuin emme ole valmiita muuttamaan omaa toimintaamme ja ajattelumalleja, tulee ääriajatuksilla ja -liikkeillä olemaan kasvupohjaa ja kannattajia, halusimme tai emme.”

Vihapuheessa käytetään laajaa valikoimaa erilaisia keinoja. Käytössä on yleensä virheellisen argumentoinnin koko kirjo. Leimaamisella pyritään mitätöimään ihmisen ja hänen mielipiteidensä arvo.  Leimaamiseen käytetään erilaisia määritelmiä, joiden avulla määritellään eri mieltä oleva sellaiseksi kuin itse halutaan. Vihapuheen pelottavin ulottuvuus on ihmisarvon riisuminen joltakin ryhmältä. Jos sen annetaan tapahtua, vapautetaan heidän kohtelunsa moraalista ja laista.

Vihapuheen yksi tavoite on tyhjentää areenoita toista meiltä olevista. On hyvin ymmärrettävää, että ihmiset kaikkoavat pois keskusteluista, joissa pahimmillaan saa uhkauksia. Mutta vihapuhe on silloin voittanut. Siksi parasta vihapuheen vastaista toimintaa on, että mahdollisimman moni osallistuu keskusteluihin, toisiaan ja faktoja kunnioittaen. Vihapuhe ei poistu olemalla vihainen takaisin. Päinvastoin.