keskiviikko 31. elokuuta 2016

Venäjä-selvityksen saamasta kritiikistä




Kuvakaappaus Uuden Suomen jutusta


Ulkopoliittisen instituutin Valtioneuvostolle tekemä selvitys "Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla" ilmestyi eilen. Oma näppituntumani sen saamasta vastaanotosta on hyväksyvä nyökyttely. Selvityksen suorasukaisuus on sellaista, että varsinkin poliitikkojen on hankala itse asioista puhua. Mutta myös negatiivisia reaktioita on herännyt ja ennen kaikkea ne ovat olleet suorastaan raivoisia. Tämä ilmiö kiinnitti huomiotani ja päätin purkaa selvitystä kritisoineiden argumenttejä saadakseni selville, mistä kritiikki kumpuaa. Sävyt ovat sellaisia, että selvitys on osunut johonkin arkaan kohtaan. Jahka päivät kuluvat ja useampi on myös ehtinyt lukea ja sulatella selvityksen sisältöjä, on luvassa lienee myös paremmin punnittuja neutraaleja, positiivisia ja negatiivisia puheenvuoroja.

Selvitys haittaa Suomen ja Venäjän suhteita

Tämä raikas tuulahdus neuvostovastaisuuden vastustamisen kulta-ajoilta on ollut esillä hyvinkin suoraan sanottuna tai rivien välissä. Siinä on taustalla ajatus, että tutkijoilla ei ole oikeutta sanoa ääneen asioita, jotka voivat heikentää maamme suhteita toiseen maahan. Tämä ajatus on juuri niin törkeä kuin miltä kuulostaa.
Paradoksaalisesti tällaisia ääniä on kuulunut jopa akateemisesta maailmasta. Kun akateeminen henkilö sanoo UPIn syyllistyneen vastuuttomaan, yksipuoliseen ja epätieteelliseen Venäjä-pelotteluun, asettaa hän itselleen melkoisen todistustaakan. Koska hän ei sitä ole täyttänyt, olisin taipuvainen ajattelemaan, että hän itse syyllistyy vastuuttomaan, yksipuoliseen ja epätieteelliseen Venäjä-pelottelulla pelotteluun.
Tässä on myös se asia sekaisin, että eri toimijoilla yhteiskunnassa on erilaisia tavoitteita ja velvollisuuksia puheissaan. Poliitikkojen tehtävä on etsiä parhaita mahdollisia tapoja pitää huolta kansakunnan hyvinvoinnista. Journalistit pitävät journalismin keinoin silmällä maailmaa ja pyrkivät kertomaan havaitsemiaan asioita. Tiede tuottaa tutkimusta, joka yrittää saada kiinni todellisuuden piirteistä ja prosesseista tarkan prosessin ja etiikan avulla. Tavalliset kansalaisetkin voivat nykyään käyttää julkisia puheenvuoroja. Tutkijoiden pakottaminen omaksumaan poliitikkojen tavat puhua olisi täsmälleen yhtä naurettavaa, kuin jos poliitikot pakotettaisiin hoitamaan yhteisiä asioita tieteen keinoin. Mutta näiden eri asemien välillä singahtelevat vaatimukset eivät ole loppujen lopuksi hupaisia. Jos niitä aletaan tosissaan vaatimaan, niin pian niin tutkijat kuin toimittajatkin ovat poliitikkoja. Se olisi karu asia ja käytännössä liberaalin demokratian loppu.

Norjalaisten selvitys kaataa UPIn selvityksen

Norjassa ilmestyi samana päivänä tutkimuspaperi, YLE julkaisi samana päivänä uutisen Norjassa 21.6. ilmestyneestä tutkimuspaperista, jossa kumottiin ajatus Venäjän valtion aktiivisesta mukanaolosta viime talven pakolaisten saapumisessa ensin Norjan ja sitten Suomen rajalle. Siinä käydään läpi tapahtumia ja tutkijat toteavat, etteivät löydä kuin hyvin vähän tai ei lainkaan todisteita siitä, että Venäjän viranomaiset olisivat olleet näiden ihmisten liikehdinnän takana. Tämä tulos on joidenkin silmissä nähty vankaksi todisteeksi siitä, että UPIn selvitys on väärässä, sillä siinä esitettin ajatus, että kyseinen tapahtumaketju olisi ollut Venäjän valtion hybridivaikuttamisen keino Suomea kohtaan.
Minusta kumpikin olivat oikeassa. Norjalaiset siinä, ettei ihmisten kuljettamisessa pohjoiseen ollut viranomaisten työtä. Sen hoitivat rikollisjoukkiot. UPIn selvityksessä pääperustelu tapahtumien hybridivaikuttamisen luonteelle on se, että rajaa valvoo tiukasti suoraan presidentin alainen turvallisuuspalvelu FSB, eikä siellä tapahdu mitään suurimittaista ilman sen suopeutta. Suomen itäraja oli toiminut täysin samoilla säännöillä koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan ja nyt ne säännöt yhtäkkiä muuttuivat. Tai Venäjä aktiivisesti muutti ne. Ja sitten muutti takaisin, kun tilanne oli heidän mielestään siihen sopiva.
Tässä, kuten kovin monessa muussakin kohdassa, on vaikea välttyä vaikutelmalta, että selvitystä kritisoivat eivät ole sitä varsinaisesti lukeneet, vaan ovat tyytyneet median referaatteihin ja tulkintoihin.

Selvitys on tehty Natoon liittymistä tukemaan

Tämä ”koska Nato-jäsenyys”-vastalause singahti välittömästi, kun ensimmäiset uutiset selvityksestä tulivat ulos. Tämä johtunee kahdesta seikasta: ensinnäkin UPI on leimattu Nato-myönteiseksi, aivan kuten Aleksanteri-instituutti on leimattu Venäjä-myönteiseksi. Toisekseen hallituksen tai Nato-jäsenyyden kannattajien tulkitaan halunneen tilaustyön, joka tukisi heidän näkemyksiään Venäjän uhasta. Ja kyllähän raportti tavallaan niin tekeekin, jos katsotaan Venäjän uhan kasvamisen olevan hyvä peruste Nato-jäsenyydelle. Nato-jäsenyyden vastustus pohjautuu puolestaan pitkälti sille, ettei jäsenyydelle ole turvallisen asemamme takia tarvetta, on tämän turvallisuudentunteen horjuttaminen ymmärrettävästi ikävältä tuntuva asia.
Sinällään on melkoinen loukkaus tutkijoiden ammattitaitoa ja -etiikkaa kohtaan väittää heidän painottaneen työnsä tuloksia salaa käskystä tai omasta halustaan, että jokin poliittinen tavoite edistyisi.
On myös esitetty, että selvitys on sellainen kuin on, että käyttäisimme mahdollisimman monta kymmentä miljardia uusien hävittäjien ostamiseen Yhdysvalloilta.

Selvitys on propagandaa

Selvityksen väitetään olevan propagandaa eli jotakin poliittista tavoitetta manipulatiivisesti tukevaa. Vaikka kyseessä ei ole varsinaisesti tieteellinen tutkimustyö, on se tieteellistä tiedon käsittelyä ja esitysmuotoa kunnioittava kokonaisuus. Tieteen hienous on siinä, että se korjaa tuloksiaan. Tämäkin paperi saa varmasti kokea tiedeyhteisön armottomuuden, jos siihen on syytä.
Mikäli selvitys olisi propagandaa, siihen puuttuisi myös varmasti UPIn hallitus, neuvottelukunta ja tieteellinen neuvosto. Hallitukseen kuuluu muun muassa Kimmo Kiljunen, joten jos kellä on todisteita propagandasta selvityksessä, niin hän lienee valmis kuuntelemaan näitä.

Selvitys lietsoo sotaa

Selvitys on hyvin suorasanainen ja siihen ei olla totuttu. Varsinkin vanhemmalla polvella tämä tuntuu aiheuttavan ylimääräisiä sydämenlyöntejä tai vähintään ärtymystä. Tämä on itse asiassa yksi muoto ajatuksesta, että selvitys heikentää Suomen ja Venäjän välejä.
Itselleni on jäänyt epäselväksi se, että miten Venäjän tilanteen kuvaaminen pakottaisi tai houkuttelisi meidät sotaan. Taustalla onkin kai ajatus siitä, että jos Venäjä suuttuu meille, on osamme tuho ja kuolema. Siihenhän me opimme kylmän sodan aikana ja se oli varsinkin sodanjälkeisinä vuosina ihan perusteltu pelko. Nyt sitä samaa pelkoa on havaittavissa monissa puheenvuoroissa, jotka kritisoivat selvitystä. On siis meidän vikamme, jos käyttäydymme niin, että ansaitsemme karun kohtalon suurvalta-asemaa jälleen tavoittelevan naapurimme toimesta.

Mutkuttelu, entäs muut

Tätä selvitystä Venäjän asemasta Suomen turvallisuusympäristön toimijana moititaan siitä, ettei se sisällä vertailevaa analyysia Yhdysvaltojen roolista maailman turvallisuusympäristössä. Ajatusketju taustalla kulkee kai jotenkin niin, että jos kuvaa Venäjän olemusta, pitää vastalääkkeeksi kuvata ikävästi Yhdysvaltoja, ettei suhteiden läheneminen siihen suuntaan houkuttaisi. Kumma kyllä kukaan ei ole vaatinut Kiinan ottamista mukaan vertailuun.

Moititaan selvitystä asioista, joita siinä ei ole

Jos pahimmat vouhkat otetaan huomioon, niin selvitys on läntistä disinformaatiota, joka valehtelee pelotellakseen perin juurin puolueettomat suomalaiset lännen pauloihin. Sivistyneimmät heistä älyävät laittaa nämä väitteet kysymysten muotoon, ettei heidän tarvitsisi vastata sanoistaan. Hyvin perinteinen manipulatiivisen kielenkäytön tapa.

Transponderit puuttuvat

Jopa hyvin kokeneetkin poliitikot ovat kummastelleet presidentti Niinistön transponderi-aloitteen puuttumista selvityksestä. Aloite tuli julki presidentti Putinin Suomen-vierailun yhteydessä heinäkuun alussa. Siinä vaiheessa tällainen selvitys on jo hyvin pitkällä. Kaikki haastattelut on todennäköisesti jo tehty, merkittävä osa sisällöstäkin on hiomista vaille valmis. Siihen kun vielä lisätään lomakausi, niin transponderi-aloite ei vaan yksinkertaisesti ehtinyt tähän.
Jos transponderi-aloite tässä kuitenkin olisi jotenkin edes ollut ja Venäjän toimien arviointi sen suhteen olisi ollut yhtä realistista kuin se muissa kohdissa selvitystä oli, olisi selvitystä epäilemättä syytetty presidentin aloitteen kampittamisesta.

Eihän se niin vaan ole

Monista kriittisistä puheenvuoroista on havaittavissa, että koska kritiikin esittäjän kuva maailmantilanteesta ja erityisesti Venäjästä poikkeaa selvityksessä olevasta, on selvitys väärässä. Jos selvityksen antaman kuvan myöntäisi oikeansuuntaiseksi, olisi tarpeen arvioida omia näkemyksiään. Siihen me ihmiset olemme hyvin huonosti halukkaita. Mutta tässä olisi sitä niin usein kuulutettu paasikiviläisyyttä parhaimmillaan: tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.


Disclaimer: Olen itse tänään virallisesti viimeistä päivää projektitutkijana samasta VNTEAS-ohjelmasta rahoitusta saaneessa Suomen venäjänkieliset mediankäyttäjinä -tutkimushankkeessa, jonka loppuraportti valmistui tänään. Se julkistetaan myöhemmin syksyllä.

33 kommenttia:

  1. Erinomainen bloggaus jälleen kerran. Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä, kiitos.

    VastaaPoista
  3. Kunpa tätä blogia lukisi mahdollisimman moni (Suomen) kansalainen. Ajatuksen ja sanomisen kirkkaus yhdistyneinä tuottavat painavaa asiaa harkituin sanoin.

    VastaaPoista
  4. On hienoa että Suomi on tieteellinen, viisas maa. Myös tutkijamme ovat ensimmäistä luokkaa. Suomalaiset poliitikot eivät valehtele, saivartele eivätkä kieroile ja meillä poliittinen tutkimus on aina kirkasta ja viisasta. Se tukee Suomea. Toisissa maissa on toisin, mutta meillä näin. Vrt. Himasen hieno raportti joka oli myös tieteellinen eikä mitään propagandaa.

    VastaaPoista
  5. Omasta näkökulmastani merkillistä on, että noin yleisesti ottaen tästä suorastaan veret seisauttavasta raportista ei ole toistaiseksi sanottu paljonkaan. Anttilan horinoille en anna mitään painoa puhui hän mistä asiasta hyvänsä. Patomäen purkaus sortui mutkutteluun ja yleisemminkin kehnoon argumentointiin. Itse asiassa Patomäki ei edes kovasti vastustellut raportin keskeistä sanomaa vaan keskittyi moittimaan sen kursailematonta esitystapaa. Vanhasen kommentteja TV:ssä en nähnyt. Ruplilla voidellut tahot (Bäckman, Väyrynen ja perässähiihtäjänsä) ovat hekin olleet oudon hiljaisia.

    Ulpon raskaan sarjan kommentaattorit pysyvät hiljaa luolissaan. En tiedä miten tämä pitäisi tulkita. UPI:n raportti on vahva irtiotto, joka leimaa nykyisen Venäjäpolitiikan sinisilmäiseksi ja väärille premisseille perustuvaksi. En usko, että tämä on kaikkien tahojen toiveiden mukaista. Mutta miksi kommentteja ei tule?

    Luonnollisesti eräs tapa esittää kritiikkiä on vaieta aihe kuoliaaksi.

    Tai sitten vain odotellaan sopivaa hetkeä ja foorumia puhua suu puhtaaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiljaiselta vaikuttivat raskaan sarjan kommentaattorit myös kesällä julkaistujen selvitysten suhteen. Niitä on sitten myöhemmin kommentoitu joiltain osin, ja ihan myönteisessä hengessä.

      Mutta... Vaikka hiljaisuus olisikin hyväksynnän merkki, siitä ei ole juuri iloa jos hyväksyntä ei johda strategiaan ja tekoihin Suomen etujen puolustamiseksi. James Mashirin blogi ruoti hiljattain strategian puuttumisen ongelmia.

      Juuri strategisen ajattelun puute johtaa siihen minkä lähes kaikki Venäjäkommentaattorit ovat huomanneet. Länsi (mkl. Suomi) on jatkuvasti vastaanottava osapuoli. Länsi reagoi ja on puolustuskannalla, sen sijaan että se yrittäisi löytää keinot Venäjän nolla-summapeliä vastaan ja toimisi proaktiivisesti.

      Kylmän sodan aikana lännen peruslähtökohta oli patoaminen. Välillä yritettiin liennytystä, mutta sen aikana Venäjän poliittinen subversio suorastaan räjähti kasvuun. Vihdoin 1980-luvulla liennytysyritykset lopetettiin, ja Yhdysvallat ryhtyi vastaamaan subversioyrityksiin ja käyttämään omaa taloudellista vahvuuttaan NL:n päihittämiseksi.

      Tämän politiikan lopputulemana, hieman yksinkertaistaen ja mutkia oikoen, meillä on ollut 25 vuoden ennennäkemätön rauhanjakso ja itä-eurooppa on päässyt totalitarismin alta demokraattisen lännen joukkoon.

      Nykyinen poliitikkosukupolvi ei ymmärrä Venäjän johdon ajattelua. Meillä toimitaan edelleen siinä uskossa, että sota on politiikan jatkamista toisin keinoin. Ts. että on rauhantila jossa harjoitetaan politiikkaa, sitten on erillinen sotatila jossa soditaan, ja siitä palataan takaisin rauhantilaan.

      Venäläinen ajattelu menee aivan toisen logiikan mukaan. He käyvät koko ajan sotaa länttä vastaan. Ainoa mikä vaihtelee, on se, kuinka paljon ja millä intensiteetillä käytetään asevoimaa (ns. kineettistä vaikuttamista).

      Ennen kuin tämä ymmärretään ja tunnustetaan, Venäjä vie länttä kuin litran mittaa.

      //EV

      Poista
    2. Loistavan raportin mielestäni tärkein viesti oli Suomen tilannekuvan parantaminen ja yhteiskunnan vahvistaminen. Tarkemmin ajateltuna tästähän tämän turpokeskustelun jähmeys meillä juuri johtuu: suuri osa porukasta ei ole vielä hereillä tai sitten pahasti Suomettumisen perinteen ja naapurin propagandan harhauttamia.

      Tähän liittyy ehkä myös keskustelun vähäisyys asian tärkeyteen suhteutettuna. Tavallaan nyt ollaan vasta siinä vaiheessa, jossa tilannekuvaa ja valmiutta vastaanottaa viestiä rakennetaan. Se edellyttää pitkäaikaista rummutusta ja asioiden sulattelua,jota ei välttämättä palvele parhaiten se että ketsuppipullo tyhjennetään kerralla. RJ1

      Poista
  6. Argumentit ovat vähän skitsofreenisia:
    1) Venjää ei tarvitse pelätä
    2) meillä on hyvät suhteet
    3) edellisistä kohdista seuraa, että tämmöiset raportit ovat vaarallisia

    WTF?

    VastaaPoista
  7. Silmäilin raportin läpi,asenteellisuus,suoranainen vihamielisyys huokui tuon raportin teksteistä.
    Joskus on tullut mieleen,jos heidän ,joiden on niin vaikea hyväksyä maamme paikaa maailmassa voisivat siirtyä siihen suuntaan, jossa saisivat elää riittävän kaukana ryssän tuottamasta pelosta ja mielipahasta,me muut pysymme täällä rakastamme isänmaatamme sellaisena, kuin se on ja viellä tärkeämpää,siinä paikassa missä se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paasikiven kuuluisin lause on: "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku." Nämä sanat on hakattu kiveen Lasipalatsin nurkalle.

      Mitä vihamielisyyttä on tunnustaa tosiasiat? Meillä on naapurina vihamielinen, fasistinen diktatuuri, joka käy säännöllisesti hyökkäyssotia naapureitaan vastaan ja lähettää huligaaneja sekä kyberhyökkääjiä ulkomaille häiriöitä aiheuttamaan. Maa, jonka erikoisjoukkojen yksiköt käyvät tekemässä sabotaaseja naapurimaissa osana koulutustaan.

      Toinen tosiasia on,että kuulumme ja haluamme kuulua eri valtioryhmään kuin tämä lähes kehitysmaan tasolle vajonnut rosvovaltio. Putinistisen järjestelmän kanssa meillä ei ole yhteistä arvopohjaa eikä mitään pohjaa kestäviin, luottamukseen perustuviin naapurisuhteisiin. Kaikki yhteistyö, mitä Venäjän kanssa voidaan tehdä, on puhtaan taktista. Vasta sitten, kun Venäjä on palannut demokratian tielle ja osoittanut sitoutumisensa kansainvälisen oikeuden periaatteisiin mm. palauttamalla Krimin Ukrainalle ja Abhasian Georgialle voidaan kehittää ystävyyttä tasavertaisen luottamuksen ja kunnioituksen pohjalta.

      Nyt enintä, mitä voidaan tehdä, on pyrkiä välttämään avointa sotaa.

      Poista
  8. Meidän ja venäjän kansoilla on enemmän yhdistäviä, kuin erottavia tekiöitä,esimerkiksi mekin tarvitsisimme kansallemme voimakaan,kansanomaisen johtajan, Kekkosen tapaan,silloin nämä nilkit upi ssa ja muualla vikisisvät jossain marginaalissa, kun länsimaistajat ovat sössineet valtiomme asiat perinpohjin,ovat valmiit viellä altistamaan maamme sodan tuottamalle totaaliselle tuholle, niskaamme tulemme saamaan seuraavassa sodassa 8-10 keskikokoista taktista ydiasetta.

    VastaaPoista
  9. Jos esittää noin vahvoja väitteitä, kuin tässä anonyymi esittää, olisi tärkeää tasokkaan keskustelun kannalta esittää perustetlu näkemykselleen. pelkkä oma tunne ei sellainen ole. Siitäkin voi toki kertoa, mutta se ei tosiaan sinällään todista mitään. Sinällään näissä kahdessa kommentissa toistuvat koko tämän blogimerkinnän käynnistäneet teemat niin tyylipuhtaasti, että tämä mukavalla tavalla täydentää merkintää. Bonuksena tässä oli vielä se toive, että olisipa Kekkonen ja pistäisi eri mieltä olevat kuriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pian on edessämme vuosi 19 sen kunniaksi,meidän tulisi palata vuoden 19 valtiosääntöön,joka antoi mahdollisuuden,tarvitaessa tasavallan presidentille valtuudet,ohi polittisen ja hegellisen rälssin,johtaa valtakuntaa alempien kansankerosten edun mukaisestise olisi oikeaoppista Putinismia.
      Muutokset kansakuntamme kehityksen oikaisemiseksi,eivät olisi välttämättä suuria,ei tarvita vallankumouksia,vaan kansakuntaamme vaurioittavien päätösten kumoamista.
      Jos tuolle reitille astuisimme,olisimme ihmiskunnan menestyksen valtavirrassa,heittäisimme hyvästit rappeuttavalle liberalismille.

      Poista
    2. Puuttumatta itse ideologiseen kysymykseen demokratian huonoudesta haluaisin huomauttaa, että kuvauksesi vuoden 1919 hallitusmuodosta on väärä. Vuoden 1919 hallitusmuoto loi parlamentaarisen demokratian, jossa korostunut vähemmistösuoja pakotti puolueet konsensuspolitiikkaan. (Kolmasosan määrävähemmistö saattoi äänestää lain lepäämään yli vaalien.)

      Vanhassa hallitusmuodossa presidentillä oli neljä oikeutta, joilla oli erityistä merkitystä. Ensinnäkin hän nimitti hallituksen. Tämän oikeuden merkitystä rajoitti se, että kerran nimitetty hallitus ei ollut enää riippuvainen presidentin vaan eduskunnan luottamuksesta. Kallion presidenttikaudella nähtiin, ettei vahvan enemmistöhallituksen tarvinnut paljon presidenttiä kuunnella. Tämän vuoksi myös presidentin itsenäinen asetuksenantovalta oli vähämerkityksinen. Presidentti ei voinut antaa asetuksia, joita hallitus ei halunnut valmistella. Lisäksi nykyoloissa valta "antaa asetuksia asioista, joista ei ole säädetty lailla", olisi merkityksetön, sillä lähes kaikesta on säädetty lailla eikä vanhankaan hallitusmuodon aikana voinut säätää asetusteitse rajoituksia perusoikeuksiin.

      Kolmas oikeus oli valta antaa ohjeita alemmille viranomaisille yksittäistapauksissa. Tätä rajoitti hallinnon laillisuusperiaate. Kyse oli lähinnä maaherrojen ja sisäministeriön ohjauksesta valtion turvallisuuden alalla. Käytännön merkitystä pykälällä ei ollut koskaan. Jopa Mäntsälän kapinan aikana operatiivinen vastuu oli sisäministerillä.

      Kekkosen valta ei perustunut hallitusmuotoon. Sen aikana oli myös äärimmäisen heikkoja presidenttejä kuten Relander. Valta perustui henkilösuhteisiin, taitavaan puoluepoliittiseen peliin ja ennen kaikkea yleiseen käsitykseen Kekkosesta idänsuhteiden takuumiehenä. Lisäksi Kekkonen käytti valtiollisia palkitsemisjärjestelmiä hyvin taitavasti ihmisten pitämiseen uskollisina. Silti hän koki toistuvasti kirveleviä sisäpoliittisia tappioita.

      Neljäs poistunut valtaoikeus, eduskunnan hajottaminen, oli sellainen väkivasara, ettei sitä helposti käytetty. Tämän suhteen tehtiin vuoden 1999 perustuslaissa virhe, kun valtaoikeus siirrettiin pääministerille. Olisi parempi ollut pitää vanha järjestely, jossa presidentti yhdessä eduskunnan puhemiehen kanssa hajottaa eduskunnan. Nyt on todella hankala erottaa pääministeriä, joka kieltäytyy eroamasta. Jos tulee tilanne, jossa pääministerin puoluetta odottaa vaalitappio ja on hallituskriisi, ei eduskuntaa saada millään hajalle, vaikka tämä olisi välttämätöntä hallituksen muodostamiseksi. Vuoden 1991 ratkaisu oli parempi. Toinen vaihtoehto olisi siirtyä Saksan mallin mukaiseen konstruktiiviseen epäluottamuslauseeseen: Epäluottamusäänestyksessä pitäisi aina valita samalla uusi pääministeri.

      Yleisesti ottaen sanoisin, että perustuslakimme vikana ei ole liika liberaalisuus. Päinvastoin: Sen ongelmana on vallan liiallinen keskitys pääministerille. Lipponen jaksoi kantaa tuota työtaakkaa. Sen jälkeen pääministerit ovat säännönmukaisesti palaneet loppuun. Pääministerin valtaa pitäisi systemaattisesti karsia, jotta maa ei olisi niin riippuvainen yhdestä päättäjästä.

      Poista
    3. Tuo määärävähemmitö säänöstön heikentäminen onkin ollut pahin asioidenhoitoa sotkenut muutos,jos eläisimme viellä perustajaisien muovaamassa viitekehyksessä,eläisimme nyt tasapainoisemmassa tasavallassa.
      Meillä tuon viimeisimmän uudistuksen edellä hehkutetiin enemmistöparlamentarismin etuja,matkitiin jotain britti järjestelmää,maata missä ei ole edes perustuslakia ja sen suojaa,on vain tapaoikeus.
      Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa näennäisesti vaihtuvat hallituskombinaatiot,ovat sähläneet tärkeiden uudistusten kanssa, törmäilleet perustuslaillisiin ogelmiin vähän väliä, jos meillä olisi vanhan valtiosäännön mukainen parlamentaristinen vähemmistösuoja se velvottaisi järkevät hallitukset, parlamentaristiseen valmistelutyöhön laajapohjaisen komiteatyöskentelyn kautta.

      Poista
    4. En oikein ymmärrä ajatteluasi. Toisaalta vaadit vahvaa valtionpäämiestä, toisaalta kaipaat määrävähemmistösäännöksiä, jotka tekivät maan hallitsemisesta ja kehittämisestä äärimmäisen vaikeaa konsensuksen hakua. "Kansanomainenkaan" johtaja ei voi hallita maata ilman toimintakykyistä eduskuntaa, jollei mennä täyteen diktatuuriin. Sellaisessa on kyllä mahdollista luoda näennäisen konsensushakuisia valtiopäiväjärjestyksiä, kun vaalit eivät ole vapaat eikä parlamentilla todellista valtaa.

      Kekkosta on turha nostaa esimerkiksi vahvasta johtajasta, jonka edellinen hallitusmuoto olisi mahdollistanut. Kekkonen ei ollut toivomasi diktaattori vaan demokraattisen valtion päämies, jonka valta sisä- ja talousasioissa oli kovin rajallinen. Se valta, joka hänellä näytti olevan, perustui henkilösuhteisiin ja taitavaan vaikuttamiseen. Tämä näkyi hyvin siinä, että kun Koivisto lopulta haastoi Kekkosen vuonna 1981, osoittautui, ettei presidentillä perustuslain mukaisena instituutiona ollutkaan sellaista valtaa kuin oli kuviteltu. Oli vain syntynyt epäterve tapa, joka korjautui, kun se haastettiin lakiperustein.

      Poista
    5. Kyllä,kaipaan Kekkosen aikoja juuri nyt, ollaanhan, suoranaisten pikkupoikien,tai muuten osaamattomien tyyppien vuoksi ajamassa aivan jokasuhteessa valtiolaivaamme karikkoisille vesille.
      Tietenkin osasyy tilanteelle voi olla,etteivät kyvykkäimmät hahmot ole hakeutuneet ,julkisen vallan näyttämöiöille, nekin kyvykyydet, jotka sinne tiensä löytävät,ovat pian ,joidenkin ajatushautomoiden henkilöstöä.
      Historiallisesti,juuri Urho Kaleva Kekkonen,voidaan nostaa, juuri näiden Putinien ja Erdoganien ja ken,ties Trumpien esikuvaksi, koska nämä, kuten UKK nojasivat valtansa,juuri samoihin kansankerroksiin,eli yhteskuntiensa kyvykääseen alempien kansankerrosten säätyyn.

      Poista
  10. Isoksi kunniaksesi sanottava Rysky: Osaat sanoittaa epämääräisyyden auki näissä kansakunnan tärkeimmissä eli ulko- ja turvallisuuspoliittisissa aihepiireissä.

    Tulkki tarvitaan koska ainakin kaksi tahoa haluaa kuvaa hämärtää toinen tietoisesti, toinen tiedostamattaan.

    -venäjän systemaattinen infotoiminta suoraan, välikäsien ja resonaattorien kautta - solmupisteitä ei ole paljon mutta se on tehokasta koska asiasta tehtiin neuvostoaikana pakon edessä ja eetoksen vuoksi tiedettä - toimijoita ei ole Suomeen kohdistuen paljon mutta vaikutus on kerrannaisvaikutuksineen merkittävä jos ei muussa niin epämääräisyyden ja riitaisuuden tuottamisessa

    -#turpo-ontujat jotka tuovat kohinaa kenttään yksinkertaisesti siitä johtuen koska eivät tunne asioita tai mielestään todellakin tuntevat mutta tunteen ottaessa yliotteen järjestä

    Em riitaisuuden tuottamismotiivi ja ylipäänsä työ naapurien elämän hankaloittamiseksi monipuolisilla ja ilmenevillä tavoilla on hyvin erikoinen näinä aikoina.

    Se viittannee siihen että venäläinen systeemi jota valistus vain sivusi, uskonpuhdistus ei koskettanut, jota mongolit rääkkäsivät on liian hauras tuomaan vastavoimaa hyväksikäyttäjien voimalle, voimien kuninkaana mr Putin.

    Kun hyväksikäyttäjät näkivät ns värivallankumousten vyöryssä uhan omalle vallalleen oli lähdettävä vastarintaan voimia ja ruumiita säästämättä.

    Tässä elämme nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Em riitaisuuden tuottamismotiivi ja ylipäänsä työ naapurien elämän hankaloittamiseksi monipuolisilla ja ilmenevillä tavoilla on hyvin erikoinen näinä aikoina."

      Olen kyllä samoilla linjoilla kanssasi (myös alempi kommentti), mutta tästä rohkenen olla hieman toista mieltä.

      Minusta kyse on pikemminkin paluusta normaaliin. NL:n loppuvuosista jonnekin 2005 - 2007 elettiin poikkeusaikaa koska naapurilla oli kädet täynnä oman huushollin kanssa.

      Toki subversion pinnalliset motiivit ja käytönnön tekniikat ovat osittain muuttuneet. Itse asia, subversio, siinä käytettävät strategiat (kuten strateginen valehtelu, ts. propaganda + disinformaatio) ja osittain myös sen motiivit ovat kuitenkin pitkälle samat kuin NL:lla 1950 -luvulta alkaen.

      Esim. disinformaatio-infrastruktuuri on saman tyyppinen ja osittain jopa sama. On kulissiorganisaatioita, vaikuttaja-agentteja jne. Tavoitteena on edelleen nakertaa länttä sisältä päin ja luoda siten edellytyksiä ja tilaa naapurin toiminnalle.

      Itse olen kallistumassa ajatukseen, että propaganda on lähes pelkästään huomion kiinnittämiseksi harjoitettua käsien heiluttelua. Todellinen vaikuttaminen - poliittinen subversio - tapahtuu hienovaraisemmin ja sitä on vaikeampi havaita.

      //EV

      Poista
    2. Taidat olla oikeassa. Erikoista lienee lähinnä subversio-pyrkimysten piittaamaton avoimuus.

      Jos esim Ruotsi toimisi samalla tavalla Suomea kohtaan, syntyisi nopeasti diplomaattinen selkkaus mikä on omiaan osaltaan hillitsemään pahantekoa.

      Poista
  11. Epädemokraattisen maan päätökset ovat joka tapauksessa epälegitiimejä. Itse asiassa Venäjän ja Kiinan hallinnot edustavat massiivisia ihmisoikeusrikoksia kun referenssiksi otetaan ao maiden allekirjoittama yk:n ihmisoikeusjulistus ja erityisesti julistuksen toimeenpanoa määräävät ja em maiden allekirjoittamat kv-sitovat sopimukset:

    -Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1976/19760008/19760008_2 - (KP-sopimus sisältää säännöksiä muun muassa sanan-, yhdistymis- ja uskonnonvapaudesta sekä esimerkiksi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kriteereitä. Sopimus sisältää myös yleisen syrjintäkiellon, vähimmäiskriteerit kuolemanrangaistuksen käytölle sekä säännöksen vähemmistöihin kuuluvien oikeuksista) sopimus on ehdoton kun sen sijaan seuraavan osalta resurssit määrittelevät saavuttamistason

    -Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet
    (Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia ovat mm. oikeus työhön ja toimeentuloon, oikeus ilmaiseen perusopetukseen, oikeus terveyden- ja sairaudenhoitoon sekä oikeus välttämättömään sosiaaliturvaan.
    TSS-oikeudet liitettiin YK:n ihmisoikeussopimuksiin Neuvostoliiton painostuksesta. Sittemmin on väitetty, että Neuvostoliitto halusi näin voida väheksyä tuleviakin ihmisoikeusloukkaussyytöksiä vastaamalla, etteivät länsimaatkaan täysin toteuta kaikkia TSS-oikeuksia. Länsimaat suostuivat liitokseen luullen sen olevan ainoa tapa saada Neuvostoliitto allekirjoittamaan julistus).



    --- muistutuksena julistuksen erinomainen teksti ja tarkoitus jota erilaiset hallinnot rikkovat härskisti - moni rikkoo mutta jotkut eivät edes pyri sitä kohti vaan jopa päinvastaiseen suuntaan.

    Artikla 1:
    Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.

    Artikla 2:
    Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.
    Mitään erotusta ei myöskään pidä tehdä sen maan tai alueen valtiollisen, hallinnollisen tai kansainvälisen aseman perusteella, johon henkilö kuuluu, olipa tämä alue itsenäinen, huoltohallinnossa, itsehallintoa vailla tai täysivaltaisuudeltaan minkä tahansa muun rajoituksen alainen.

    jne..

    VastaaPoista
  12. Eiköhän,myös tuo julistus ole sanahelinää, myös muualla maailmassa.
    Yhdysvaltain kuolemantuomiot, suuret vankiluvut, poliisin hajoittama mielivalta.
    Kansaivälinen järjestelmä on irronnut menneistä sopimuksistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa on irronnut vähemmän, osa moninkertaisesti enemmän jos tuo osa on aidosti sopimuksiin koskaan sitoutunutkaan.

      Redusaatio eli kaikkien asettaminen samalle viivalle ei nyt vaan kertakaikkiaan toimi. Se on puhdasta disinfoa.

      Selvää toki on että ihmisten maailmassa koskaan ei päästä maaliin mutta olennaista on kiinnittää huomiota kehityseroihin matkalla parempaan ja sovittuun.

      Jos epäilet selviä kehityseroja esim oikeusvaltiona, yk:n tilastoista saa hyvin osviittaa.

      Poista
  13. Myös me Suomalaiset,olemme rikkoneet vähintään yhden sopimuksen henkeä vastaan, nimittäin Suomen ja Venäjän valtioiden naapuruus-sopimusta vuodelta 93.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hankala kuvitella, millä tavalla olisimme rikkoneet tätä sopimusta tai edes sen henkeä vastaan. Siinä Venäjä ja Suomi nimenomaan vakuuttivat haluavansa kohdella toisiaan tasaveroisina ystävämaina, ETYJ:n hengessä ja rauhanomaiseen yhteiseloon sitoutuen.

      Sopimuksen nimenomaisena henkenä oli se, että Venäjä luopui lopullisesti kaikista vaateistaan vedota omaan turvallisuuteensa Suomen suvereniteetin rajoittajana. Samalla Venäjä antoi Suomelle kahdenvälisen sitoumuksen, että se noudattaa kansainvälisen oikeuden sääntöjä suhteissaan kolmansiin maihin (1. artikla). Tätä sopimusmääräystä Venäjä on rikkonut mm. Ukrainaan hyökätessään.

      Lisäksi on todettava, että Venäjä on muutoinkin pitänyt naapuruussopimusta pilkkanaan. Se ei ole omassa sisäisessä elämässään noudattanut ihmisoikeuksia eikä perusoikeuksia, vaikka se sitoutuu naapuruussopimuksen 1. artiklassa ja johdantolauseessa näihin.

      Venäjä on jo kauan suhtautunut täysin välinpitämättömästi 10. artiklan takaamiin suomensukuisten kielellisiin ja kulttuurisiin oikeuksiin sekä suomalaisten historiallisten muistomerkkien suojaan. Mm. suomalaisia hautausmaita on tuhottu ja marien toimintaa on tietoisesti hankaloitettu. 11. artiklan edellyttämä kansalaisten ja järjestöjen vapaan yhteistoiminnan edistäminen on unohdettu kokonaan, kun on päinvastoin pyritty lopettamaan venäläisten kansalaisjärjestöjen suhteet ulkomaille ja estämään niiden Suonesta saama tuki. Tämä on selvä naapuruussopimuksen rikkomus.

      Poista
  14. Aiempi kommentti ihmetteli raskaan sarjan vaikenemista:

    "Ulpon raskaan sarjan kommentaattorit pysyvät hiljaa luolissaan. En tiedä miten tämä pitäisi tulkita."

    No nyt raskaan sarjan mestari astui kehään, kolumnillaan Maaseudun tulevaisuudessa.
    http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/vieraskolumnit/vaikuttaja-agentteja-ja-painostusta-1.160690

    Heinäluoman tekstiä voi tulkita sarkasmina, tai sitten hän on päättänyt erota virallisen valvojan - ulkopolitiikan Aulis Gerlanderin - pestistään.

    Jos Heinäluoma on sarkastinen, kuten hänen aiemmat puheensa Venäjästä antavat olettaa, se kuvastaa hänen käsitystensä pinnallisuutta ja ohuutta mitä tulee Venäjään. Hän ei nähtävästi ymmärrä alkuunkaan Venäjän valtaeliitin arvomaailmaa tai maailmankuvaa. Hän ei ymmärrä Venäjän nykyisen politiikan historiallisia juuria. Eikä ihme. Hänen käsityksensä Venäjän historiasta ovat lievästi sanottuna omituisia. Heinäluoman puhe Suomalais-Venäläisen kauppakamarin tilaisuudessa on tästä loistava esimerkki. Hän sanoo mm.:

    "Venäjän kehityksen uusi suuri kehitysvaihe lähtee siitä, kun ”seuraava Pietari Suuri” astuu Venäjän johtoon, Heinäluoma arvioi."
    http://www.svkk.fi/uutishuone/raportteja_tapahtumista/helmikuun_svkk_clubissa_puitiin_politiikkaa.26790.news

    Heinäluoma näyttää unohtaneen, että Pietari Suuren aikana Venäjästä tuli pohjois-euroopan johtava suurvalta (ja Ruotsi menetti asemansa). Hänen aikanaan Venäjä miehitti ja terrorisoi Suomea 7 vuotta (isoviha). Hän myös alisti Baltian ja liitti sen osaksi Venäjää.

    Jos Heinäluoma tuntee historian ja tämä on hänen visionsa Venäjän tulevasta suuresta "länsimielisestä" johtajasta, niin ei voi kuin ihmetellä. Jos Heinäluoma taas ei tunne historiaa, niin eikö hänen olisi parempi olla siitä hiljaa, ettei nolaa itseään?

    VastaaPoista
  15. Instituutin raportissa,oli kauhisteltu, mahdollisuutta,jossa venäjä osoitaa aktiiivisuuttaan maamme satavuotis juhlinnassa.
    Päättäjöidemme olisi nyt viisainta pitää suunsa kiini Leninin armolahjasta maamme itsenäistyessä, koska juuri tuossa on itsenäistymisemme heikko kohta,siihen suostui selvästi rikollinen taho.
    Venäjä on resturoimassa itseään entiseen tsaarilliseen loistoonsa, eikä siellä katsella hyvällä,mitään vallankumoukseen viitaavaa.
    Siis ulkopolittisen instituuutin raskauttavin raportin ja epävarmuuta luovin kohta oli juuri tuo,pitäisi tuntea paremmin naapurin arvomaaimoiden muutokset, bolheviiit ei enää ole vallassa, ne on muuttanut Brysseliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lenin ja jatkona toinen bolshevikki Stalin perustivat neuvostoliiton. Mikäli venäjä alkaa julistaa NL:n päätösten ja toimien epälegitiimisyyttä, mukana menee myös paljon sellaista josta moni naapuri on hyvin tyytyväinen (Japanista alkaen) ja venäjän kansalliselta eetokselta ja etupiirivaatimuksilta putoaa pohja.

      "Keisarilliseen loistoon" voit perehtyä venäjän toimintaperiaatteiden perusteella pysyvästi ja aidoimmin kun tutustut infraan heti taajamien ulkopuolelta alkaen.

      Uho ei ole koskaan kyennyt kompensoimaan taloudellista alimittaisuutta. Taloudellinen suorituskyky taas vaatii modernissa maailmassa muutakin kuin hiilivetyjä.

      Poista
    2. Stalin oli pelkästään rikollinen nero, hänen toimiaan ei voi perustella venäläisten väitetyllä pahuudella.
      Nykyisissä kauppasodan kaltaisissa olosuhteissa,venäjä parhailaan laajentaa taloutensa pohjaa,esimerkiksi on kohoamassa maailman suurimmaksi vehnän tuottajaksi, samoin sahatavaran ja vaikkapa autonrenkaiden kohdalla tuotanto kasvaa voimakkaasti,selvästi aliarvostetun ruplan ansiosta.

      Poista
  16. Antti Rinne on tämän päivän HS:ssä avannut suunsa harvinaisesti jonkin ulkopolitiikkaa sivuavan teeman liepeiltä. Olisi kannattanut olla ehkä hiljaa, siksi ummehtunutta YYA-rähmäilyä on tuotos. Ensimmäinen ajatus olikin, miten paljon tästä tulee Heinäluoman ummehtunut maailmankuva mieleen.

    VastaaPoista
  17. Hiljaa ovat edelleen mm. Tuomioja, Tarkka, Rusi, Volanen et. al. Nybergiltä tuli juuri ulos englanninkielinen kolumni asian tiimoilta mutta luin sen kiireen vuoksi vain kursorisesti. Nybergin perusviesti oli kuitenkin, että Upin raportti on oikeaan osunut. Miksi muuten Moskovan ex-suurlähettiläs Himasen raporttia kiittäviä lausuntoja ei kukaan noteeraa? Hänen luulisi tietävän miten asiat Venäjällä todellisuudessa ovat.

    Heinäluoma ja Rinne ovat molemmat sisäpolitiikan kehäkettuja. He ovat puoluetoimiston kahvinkeittimen lähistöllä viihtyviä juonittelijoita. Kummallakaan ei ole kansainvälisiä suhteita tai edes kielitaitoa niiden hankkimiseksi. Heille ulkopolitiikka on aina ensisijaisesti sisäpolitiikan vipuvarsi, jota voi aina tarvittaessa käydä kankeamassa. Tulkitsenkin molempien herrojen ulostulot pääasiassa persuihin loikanneiden oikeistodemarien takaisin houkutteluksi. Gallupit kertovat että tässä on onnistuttu melko hyvin. Samaa viestiä on siis sieltä odotettavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 9/11 vuosipäivä ja Tuomiojalta tuore kommentti blogissaan. Mielenkiintoinen ja monia tulkintamahdollisuuksia antava lyhyt puheenvuoro. Äkkiä pureskeltuna maistuu siltä, että Tuomioja varoo visusti jäämästä kiinni omaan mielipiteeseensä. Lukijaa hymyilytti kun Tuomioja ensin toteaa, että raportissa ei ainakaan syyllistytä whataboutismiin mutta jo seuraavassa virkkeessä kirjoittaja toteaa, että whataboutismi (ts. USA:n monet pahat teot) olisi jollakin tavalla rikastanut UPI:n raporttia. Venäjä kuitenkin oli raportin ainoa tutkimuskohde. Jotakin kuitenkin piti päästä sanomaan. Yleisilme Tuomiojan kommentissa on kuitenkin UPI:n raporttia varovaisesti puolusteleva. Tästä pointsit.

      Tarkka ei omassa lyhyessä pikakommentissaan jätä mitään tulkinnan varaa. Sosdemien AY-siipi eli pääasiassa Rinne ja Heinäluoma ja ovat vanhakantaisessa denialismissaan rankan myötähäpeän kohde. Tämä on aivan oikea arvio eikä se rajoitu vain demareihin. Odottelen Tarkalta perusteellisempaa analyysia myöhemmin.

      Poista
  18. Casino Tycoon: Casino Tycoon - Jordan10 Retro Outlet
    Enjoy casino Tycoon: Casino 텐텐벳 Tycoon for free, without the need for what is the best jordan 18 white royal blue registration or registration. To play on great air jordan 18 retro yellow your own, good air jordan 18 retro toro mens sneakers you authentic air jordan 18 retro yellow must

    VastaaPoista