perjantai 7. helmikuuta 2014

Turvallisuutta muualtakin kuin aseista


Puolustusvoimien rahoitusvaje vuoden 2015 jälkeisenä aikana on noussut politiikan asialistalle ja henki on selvä. Puolustusvoimat saanee suurin piirtein haluamansa. Kuten legendaarisella Joensuun entisellä kaupunginjohtajalla Aaro Heikkilällä oli tuhisevalla nasaalillaan tapana todeta, että "kyllä hyviin asioihin  aina rahaa löytyy."  Puolueiden ottamista kannoista on luettavissa, että Puolustusvoimille sitä rahaa löytyy ja Suomen turvallisuutta luodaan koulutetulla, hyvin varustetulla reservillä sekä maalle, merelle ja ilmaan tarkoitetuille asejärjestelmillä.

Sotilaallisen uskottavuuden luominen on tavallaan helppoa. Meillä on korkeasti koulutettu, työllensä omistautunut ja kiinteässä vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa toimiva upseeristo. He kykenevät rakentamaan sotilaallista pelotetta varmasti uskottavasti ja riittävästi, jos poliitikot heille varat siihen suovat. Kun tähän yhdistetään korkeana pysytellyt maanpuolustushenki, voivat kovaa, sotilaallista voimaa kaipaavat olla tyytyväisiä tilanteeseen. Erityisesti kun muistaa, että valtion budjetista ei juuri löydy menokohtia, joissa kulut kasvavat.

Turvallisuuspolitiikka on kuitenkin muutakin kuin sotilaallista voimaa. Se on ulkopolitiikkaa, diplomatiaa, kehitysyhteistyötä, kansainvälisiä sopimuksia ja rakenteita sekä ylipäätään kansainvälistä yhteistyötä. Keskinäisriippuvaisessa maailmassa aktiivisuus palkitaan. Meillä kuitenkin leikataan edelleen ulkoasiainhallinnon budjettia eli ulkopoliittiset resurssimme vähenevät. Myös muiden hallinnonalojen leikkaukset näkyvät varmasti kansainvälisen yhteistyön vähenemisenä.

Asevoiman ja diplomatian väliin on syntynyt ja kasvanut valikoima uusia, puoliaggressiivisia tai aggressiivisia keinoja, joilla valtiot ja muut kansainväliset toimijat painostavat toisiaan. Esimerkiksi kyber ja strateginen kommunikaatio ovat olennaisia asioita lyhyen ja pitkän tähtäimen turvallisuuden luomisessa. Kyberstrategia meillä on ja pikkuisen siihen ohjattuja resurssejakin. Tosin kovin vähän verrattuna siihen lähestulkoon uhoon, jota strategian tavoitteet edustavat. Strategisen kommunikaation resursseista tai toimijoista minulla ei ole mitään tietoa.

Yhteiskunnallinen resilienssi on olennainen asia henkisine valmiuksineen ja huoltovarmuuksineen. Mitä paremmin yhteiskuntamme kestää iskuja, sitä vähemmän alttiita olemme painostukselle. Mikäli käyttöön voitaisiin ottaa asepalveluksen rinnalle kansalaispalvelus, voitaisiin luoda yhteiskunta joka monimutkaistumisestaan ja hankalista sääolosuhteistaan huolimatta kestäisi poikkeusoloja.

Myös oikean tiedon hankkiminen ja analysointi on valtakunnan turvallisuuden kannalta olennainen asia. Meillä Suomessa on tällä hetkellä käynnissä keskustelu, jossa haetaan uusia tapoja organisoida ja säädellä tiedustelutoimintaa. Ihan mihin tahansa päädytäänkin, niin sen jälkeen olisi pystyttävä perustamaan ja ylläpitämään riittävän suurta ja osaavaa yksikköä tuottamaan tietoa osaksi päätöksentekoon tarvittavaa tilannekuvaa.

Vaikka asevoimat saavatkin haluamansa, niin meillä on koko joukko muitakin turvallisuuteemme vaikuttavia toimijoita, joille olisi ihan yhtä suurella syyllä taattava nykyistä paremmat toimintaedellytykset. PV osaa hoitaa nämä asiat hyvin, mutta noiden muiden osalta yhtä vakuuttavaa vaikuttamistyötä ei ole näkynyt. Kuten eräs sotilasuralla oleva vanha kaverini totesi, niin muut ovat sössineet hommansa, jos hän joutuu oikeisiin töihin. Siksi olisi annettava kaikille turvallisuuspolitiikkamme tekijöille riittävät mahdollisuudet hoitaa tonttinsa myös resurssien puolesta.

2 kommenttia:

  1. Sikäli kuin olen ymmärtänyt, Suomessa on satsattu viimeisimpien kymmenen vuoden akan johtamisjärjestelmiin ja tilannekuvan luomiseen todella suurella kädellä. Mikäli katsoo puolustushankintojen jakautumista eri puolustushaarojen kesken, voi huomata, että ilmavoimille on mennyt todella paljon rahaa eikä tästä kaikki ole todellakaan osa hornettien päivitystä. Budjetissa on ollut n. sadan miljoonan vuositttainen musta aukko.

    Lienee turvallista olettaa, että kyseisellä rahalla on hankittu tiedustelukykyä. Tähän viittaa myös se, että ilmasotakoululla on jatkuvasti ollut elso-aliupseerilinja vapaaehtoisille varusmiehille. Myös työpaikkailmoituksia alalla on paljon. (Siviiliyhtiöitä, jotka ovat alihankkijoina, en ala nimeämään.) Jopa hallituksen esitykset viittaavat tähän. Asevelvollisuuslain uudistuksen yhteydessä todettiin, etttä päätös reserviläisten kutsumisesta ylimääräiseen palvelukseen tehdään tiedustelutiedon perusteella, joten kriteerejä ei voi kirjoittaa lakiin tarkasti.

    Nykyinen pitkänmatkanaseiden hankinta on looginen osa tätä suurempaa prosessia. On hankittu kyky tiedustella ja osoittaa maalit sekä tunnistaa merkitykselliset kohteet. Nyt hankitaan aseita, joilla voidaan noihin "vaikuttaa". Seuraava vaihe on hankkia tiedustelu- ja vaikutuskyky myös netin puolelle. Uskoisin, että PVTK:n budjettiin on syntynyt sopiva rako aiempien kehityshankkeiden päästyä loppusuoralle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas täydentävistä tiedoista ja näkemyksistä.
      Tässä kirjoitus johon törmäsin juuri ja jossa käsitellään juuri näitä uusia tapoja käydä sotaa"
      http://ricks.foreignpolicy.com/posts/2014/02/07/what_if_two_chinese_colonels_think_that_warfare_is_changing_even_if_you_dont

      Poista