Pahimmat sodat ovat ohitse?

Sarah Miller (London School of Economics and Political Science) on värkännyt artikkelin, jossa hän on tehnyt joukon optimistisia, mutta kuitenkin ihan kelvollisesti perusteltuja johtopäätöksiä sodan olemuksen muuttumisesta, nimenomaan länsimaissa.

Miller esittää, että isojen, totaalisten sotien aika on ohi, koska sellaisten sotien hinta, sekä suoranaisesti että välillisesti, on liian kova. Tämä ei tarkoita pienten sotien häviämistä, vaan sodan muuttumista kansainvälisen politiikan isojen toimijoiden keinovalikoimista pienten ja heikkojen keinoksi. Siis tätä asymmetristä sotaa, jota paljon nykyään käydään.

Miller perustelee sodan mahdollisuuden vähentymistä myös sillä, että sotaa ei enää pidetä hienona ja valtakunnille kunniaa tuovana toimintana. Hän esittää allegorian orjuuteen, jota ensin alettiin pitää moraalisesti vääräränä ja sen jälkeen se kiellettiin myös lailla ja muuttui hyvin harvinaiseksi. Orjuus ei ole kadonnut, mutta Miller esittää, että sota länsimaisesta katsannosta on samanlaisessa kehityskulussa. Nykyään ei tosiaan pidetä sotaa itsekkäistä syistä (kansakunnan etu, jne) hyväksyttävänä, vaan kaikki sodat pyritään perustelemaan puolustuksellisina.

Tämän artikkelin pohjalta voi kysyä myös, että onko perinteinen, antimilitaristinen aseistakieltäyminen tavallaan saavuttanut sen tavoitteen, että sodan mahdollisuus on vähentynyt. Tai ollut ainakin pienenä osana sitä kehityskulkua, että sota on muuttunut pahaksi. Muita tätä kehitystä tukevaia asioita lienee sivistystason nousu, individualismi ja yhtenäiskulttuurien katoaminen. Sekä talouskysymysten nouseminen ykköskysymyksiksi kansainvälisessä politiikassa.

Maiden väliset konfliktit ja mittelöt eivät katoa, mutta tämän ajattelutavan pohjalta jos miettii maailman muutosta, niin nyt varmasti etsitään uusia, ei-sotilaallisia painostustapoja. Väkivallaton maanpuolustus saattaa löytää paikkansa jostain tällaisesta. Ajattelu jatkuu.