Kohti uutta maailmanjärjestystä

Vladimir Putin on salamasodallaan vienyt kansainvälistä yhteisö kuin litran mittaa. Mitä ilmeisimmin erittäin hyvin suunniteltu operaatio Krimin haltuunotoksi lähti käyntiin todennäköisesti hyvin äkillisesti Janukovitshin hallinnon kaaduttua melkein heti sen tehtyä sopimuksen opposition kanssa. Vaikka Venäjä ei muodollisesti allekirjoittanut sopimusta, se kuitenkin hyväksyi sen ja ehkä jopa piti sitä etujensa kannalta riittävänä.

Mutta kun kaikki kaatui ja Janukovitsh livisti, käynnistettiin pikavauhtia Krimin haltuunotto ja tunnustelut muunkin Ukrainan miehittämiseksi. Toiminta on ollut niin sujuvaa, että sitä oli varmasti suunniteltu, valmisteltu ja harjoiteltu jo pitkään. Hivuttautuminen muodollisesti "itsepuolustusjoukkoina" ja valtava informaatiosota olivat yhdessä menestyksellinen taktiikka. Sota käytiin ilman laukauksia, mutta yhtäkaikki Venäjä sai miehitettyä toisen maan osan. Tästä vielä oppikirjoja kirjoitetaan, sillä niin hyvin kaikki on sujunut.

Länsi ei ole pysynyt perässä Putinin tavassa sotia, jossa liikkeellä on pidetty seurauksia kurissa. Kun muut ovat vielä sulatelleet uusimman liikkeen seurauksia, on Putin tehnyt jo uuden liikkeen. Väillä on laitettu lisää vauhtia, välillä on annettu kuva tilanteen rauhoittumisesta. Totta ja valetta on sekoitettu niin häikäilemättömästi, että Putin on näyttäytynyt varsinaisena valheen ruhtinaana. Tämä on tehokkaamin kuin mikään muu luonut Putinin ympärille pahan auraa. Mutta Putinin demonisointi ei silti ole vastaus yhtään mihinkään tässä prosessissa. Kuten ei venäläisten tai venäläisyyden yleensäkään.

Joka tapauksessa hajanainen länsi on koko ajan pysynyt voimattoman näköisenä tilanteen laidalla. Ensimmäiset pakotteetkin ovat kovin heikkoja ja sekä elinkeinoelämän että politiikan puolelta on kuulunut vinkunaa pakotteita vastaan. Heille ei liene vielä syntynyt ymmärrystä siitä, mistä tässä on pohjimmiltaan kysymys. Vaikka tilanteeseen jotkut suhtautuvat kiivaasti, jopa hysteerisesti, niin itse pidän suurempana ongelmana Suomessa pikemminkin huoletonta ymmärtämättömyyttä. Jos me heikennämme toiminnallamme rajojen loukkaamattomuutta kansainvälisessä politiikassa, niin se jos mikä, on erittäin tyhmää. Tässä tilanteessa vaakalaudalla kun on paljon arvokkaampia asioita kuin raha. Tässä on kysymys siitä juhlapuheiden itsenäisyydestä, rauhasta, turvallisuudesta ja vapaudesta. Kaikesta tästä on kysymys sen takia, että Putinin silovikkihallinto on mitä ilmeisemmin päättänyt luoda uuden maailmanjärjestyksen, jossa Venäjä on taas pelätty ja kunnioitettu suurvalta, joka turvaa etujaan tarvittaessa millä tahansa keinoilla.

Sinällään on hyvin ymmärrettävää, että Venäjän johto on päätynyt tähän ratkaisuun. Näyttää vahvasti siltä, että noudattamalla keskinäisriippuvaisen globalisaation sääntöjä olisi Venäjän kohtalona hiipua kolmannen luokan takapajulaksi. Huolimatta valtavista aineellisista ja henkisistä rikkauksistaan ei Venäjä ole pystynyt sopeutumaan tähän uuteen maailmanaikaan. Sisäistä vakautta on ylläpidetty talouskasvulla ja kun se nyt on hiipunut, on isänmaallinen sota uhkaavia vihollisia vastaan hyvä tapa vakauttaa valtaa ja tukahduttaa oppositiota. Vaikka Neuvostoliiton romahdus oli valtava murros, niin aivan liian moni asia Venäjässä on ennallaan. Siksi Putin ja hänen lähipiirinsä, ketkä siihen ikinä kuuluvatkin, on päättänyt nostaa voimalla ja rytisten äiti Venäjän painoarvon sinne minne se heidän mielestään kuuluu, maailman huipulle.  Nöyryyttäminen on nyt loppu, uhosi Putin tänään puheessaan duumalle. Poissa on se heikko Venäjä, jota kävi monasti sääliksikin. Takaisin on tullut vaativa ja aggressiivinen Venäjä, jonka kanssa pärjäsimme kylmän sodan aikana nöyristelyn ja kavennetun itsenäisyyden avulla.

Yllättävän moni suomalainen on suhtautunut Venäjän toimiin Ukrainassa ymmärtämyksellä. Putinin informaatiosodan armeijat ovat syöttäneet niin lukuisia selitysmalleja maailmalle Venäjän toimista, että jokainen on pystynyt valitsemaan helposti omaan maailmankuvaan sopivan. Onhan sitä paitsi paljon mukavampi uskoa, että tämä on vain jokin alueellinen kahina tuolla kauempana ja kohta bisnekset pyörivät niin kuin ennenkin. Liian moni osaa vakuuttaa itselleen, että ei Putin enää muuta halua, kun tämä Krim nyt hänelle annetaan. Voi hyvinkin tulla seuraava kohta, jossa tuntuu houkuttelevalta antaa pinemmän riesan nimissä Putinille periksi. Ja seuraava. Ja seuraava. Jos Putin menestyy strategiallaan vallata tavalla tai toisella lisää alueita ja maita valtapiiriinsä, ei hänellä ole mitään syytä lopettaa sitä. Taukoja toki tarvitaan, mutta jatkuvan ekspansiivisuuden voi olettaa olevan tämän Putinin opin olennainen piirre.

Me olemme Euroopan unionin jäsenmaa ja se on niin kovin tarpeellista juuri nyt. EU ei anna turvatakuita, mutta ihan taatusti on ikävämpi töniä valtioliiton jäsenvaltiota, ainakin jos sillä valtioliitolla on sisäinen solidaarisuus kunnossa. EU:n antama turvallisuuspoliittinen tuki on meille siis nimenomaan poliittista luonteeltaan. Olemme nytkin voineet nojata EU:n reaktioihin, eikä meidän ole tarvinnut hyppiä itseksemme Venäjän silmille. Tässä rintamassa meidän täytyy tiukasti pysyäkin, se on meidän oma etumme. EU on tällä hetkellä paras ja ainoa turvamme Venäjän painostusta vastaan. Oltiin integraatiosta mitä mieltä hyvänsä, niin tässä asiassa on niin, että mitä vahvempi EU, sitä parempi turva meille.

Eräs tahaton vaikutus Putinin toimilla on ollut se, että Nato on taas erittäin perustellusti olemassa. Afganistanin operaation hiipumisen myötä Naton piti etsiä itsensä uudestaan viimeistään ensi syksyn huippukokouksessa, mutta nyt kaikki on taas selvää. Nato on puolustusliitto, joka turvaa jäsentensä koskemattomuuden. Meilläkin Nato-keskustelu on saanut uutta vauhtia. Vaikka kannat ovatkin syvässä, tuntuu jotain liikettä olevan ilmassa. Itsellänikin on Nato-jäsenyyskanta liikahtamassa Vastustan-kohdasta  En osaa sanoa -kohtaan ja liike voi jatkua vielä eteenpäinkin, riippuen tapahtumien kulusta. Jotkut väittävät Naton oven nyt sulkeutuneen, kun myrsky ravistelee maanosaa. Voi olla. Todennäköisemmin Venäjän aggressiot kuitenkin avaavat eri tavoin Suomen ovea Natoon. Ensinnäkin jäsenyyden kannatus suomalaisten keskuudessa tulee nousemaan. Niin yksinkertaisesti täytyy tapahtua. Vaikkei Nato-jäsenyys sinällään ole paremmaksi juuri muuttunut, niin vaihtoehdot ovat huonontuneet rajusti.

Toisekseen nyt voi olla kustannustehokasta suhteessa Venäjän reaktioon liittyä Natoon, sillä otamme joka tapauksessa osumaa osana EU:ta. Me maksamme hintaa länsileirissä olemisesta, mutta olemme ilman turvatakuita. Toki maksaisimme jäsenhakemuksen myötä kovempaa hintaa, mutta me tuskin olemme kuitenkaan Venäjän pääsuunta nytkään. Kannaksen suurhyökkäys 1944 tyrehtyi, kun Neuvostoliitto siirsi joukkoja Saksan rintamalle vallatakseen Berliinin ennen länsiliittoutuneita. Kaiken tämän todennäköisesti vuosia kestävän uuden maailmanjärjestyksen muotoutumisen keskellä Venäjä tuskin käyttäisi kovin paljon paukkujaan Suomeen.

Voihan toki olla, että suuri epävakaus loppuu nopeastikin, jos Venäjä lähtee sisäisesti romahtamaan. Tämä on nimittäin iso riski Putinille ja Venäjälle. Merkittävä piirre Venäjässä on vielä se, että halllitus ei varmasti vaihdu vaaleissa, vaikka epäsuosio kansalaisten keskuudessa olisikin huomattavaa. Näin venäläisillä itsellään ei juuri ole keinoja pysäyttää hallitustaan. Vaikka Venäjän valtiolla on vain vähän velkaa ja paljon rahavaroja, ei kukaan tiedä, kuinka kauan se voi ottaa nykyvauhtia takkiinsa pörsseissä, valuuttamarkkinoilla ja investoinneissa. Putinin liike on ollut niin nopea ja raju, että taustalla voi olla jokin kätketyksi jäänyt syy ja se syy voi hyvinkin löytyä talouselämän alueelta. On itse asiassa hyvin vaikea kuvitella, mikä saa Putinin luottamaan siihen, että muutenkin kovilla oleva kansantalous kestää ainakaan pitkään tällaista ylimääräistä rasitetta. Mutta sen se ainakin todistaa, että Venäjä on tässä tosissaan ja on laittanut nykymuotoisen olemassaolonsa peliin. Silloin tietää, että tätä peliä pelataan kovaa ja keinoja kaihtamatta.

Joka tapauksessa nyt on alkanut muotoutua kylmän sodan jälkeisen maailmanjärjestyksen seuraaja. Olemme eläneet  vakaassa ja turvallisessa maailmassa sen reilut 20 vuotta, mutta nyt on luvassa turbulenssiä enemmänkin. Nyt on aika pitää yhdessä tiukasti kiinni avoimesta, demokraattisesta ja turvallisesta suomalaisesta yhteiskunnasta moniarvoisessa Euroopassa. Nyt on aika etsiä keinot, joiden avulla voimme pitää päämme pystyssä ja selkämme suorassa tulevaisuudessakin.