sunnuntai 30. elokuuta 2015

Venäjän trolliarmeijan uutislinkitykset

Päätin tutkia mitä uutislinkkejä Venäjän trolliarmeija -Facebook-ryhmässä jaetaan. Koska ryhmän on niin aktiivinen, päätin rajata tutkimisen päivityksessä esiintyvään linkkiin. Se kertoo parhaiten ryhmässä vallitsevista arvostuksista. Toki osa linkeistä esitettiin hyvin kielteisessä valossa, yleensä silloin oli kysymys jonkin suomalaisen median linkittämästä jutusta. Tutkin linkit reilun kolmen viikon ajalta, joka tarkoittaa noin 500 linkin sisältänyttä päivitystä.

Oletuksenani oli, että ryhmässä valtaosa linkeistä olisi venäläisistä medioista ja mukana myös marginaalimedioita meiltä ja muualta. Tulos oli enemmän tämän oletuksen mukainen kuin olin ajatellut.

Sputnikilta oli lähemmäs 200 linkkia ja TASSila noin 50 linkkiä. Kun RT:n linkkejä oli kolmisenkymmentä, vastasin tämä Venäjän valtioiden medioiden muodostama karkikolmikko reilusti yli puolesta linkeistä. Ulkomaisista sivustoista neljäntenä oli kanadalainen salaliittoteoriasivusto Global Research.

Toistakymmentä linkkiä keräsivät Russian Politics & Society, Fort Russ ja South Front. Tunnetummista disinormaatiosivuista SOTT ja Novorossia Today jäivät vajaaseen kymmeneen ja vain muutamia linkityksiä keräsivät Zero Hedge, Strategic Culture, Counter Punch ja New Cold War. Ron Paul oli myös saanut parin eri lähteensä kautta puolenkymmentä linkkiä. Putkosen puulaaki DNI oli saanut vain kolme linkitystä, mutta mies itse esiintyi monesti muiden medioiden haastateltavana päivityslinkeissä.

Kotimaisista suosituimmat olivat Iltalehti, YLE ja HS hyvin rinta rinnan, noin 25 linkitystä kullakin. Iltasanomat, MTV ja Verkkouutiset saivat tyytyä noin kymmeneen linkitykseen. Näiden rinnalle linkkien määrässä nousi disinformaatiokentän edustajana Vastavalkea.

Näistä tuloksista voi kukin sitten tykönään arvioida, miten hyvin ryhmä täyttää istelleen kuvauksessaan anttamansa tavoitteen:

”Venäjän trolliarmeija taistelee sananvapauden, sekä monipuolisen ja rehellisen journalismin puolesta!”

PS. En viitsinyt linkata medioita, sen verran raskasta oli muutenkin tämän kaiken läpikäyminen, pahoittelen. Googlatkaa, olkaa hyvät.

perjantai 28. elokuuta 2015

Janus Putkonen



Kuvakaappaus Janus Putkosen julkiselta Facebook-seinältä.

Kursiivilla jutussa olevat tekstinpätkät Janus Putkoselta, ellei toisin mainita.

Jokainen sota nostaa esiin kummallisia typpejä, jotka tempautuvat tapahtumien myllerryksessä esiin. He ovat usein ihmisiä, jotka ovat niin poikkeuksellisia, että he suorastaan vaativat poikkeuksellisia aikoja pärjätäkseen. Yksi heistä on Janus Putkonen, ”Donetskin kansantasavallan” ”uutistoimiston”  johtaja. Hän on kiehtova hahmo, keräten osakseen niin varauksetonta ihailua kuin säälimätöntä pilkkaakin.

Taustaltaan Putkonen on teatterimiehiä, mutta viime vuosina hän on keskittynyt politiikkaan. Hänen tähän asti merkittävin luomuksensa on Verkkomedia.org.  Se oli/on uutissivustoksi itseään nimittävä poliittisen sivusto, joka vilisee salaliittoteorioita ja irtonaisempia järjettömyyksiä. Puoluepolitiikassa Putkonen on ollut mukana Itsenäisyyspuolueessa. Hän oli ehdokkaana vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa ja sai kunnioitettavat 962 ääntä. Muut-sarjan puolueen ehdokkaalle se on erinomainen äänisaalis.



Janus Putkonen esitti Marokon kauhua Talvisodan Kollaasta kertovassa näytelmässä.

Hän on ollut mitä ilmeisimmin hyvinkin läheinen IPU:n pitkäaikaisen puheenjohtajan Antti Pesosen kanssa. Tämän kotimaisemiin Alajärvelle oltiin avaamassa Putkosen johdolla Kilvenmaa-nimistä toimintakeskusta ja yhteisöä. Sinne piti perustaa mm. Verkkomedian toimitus ja mukana piti olla muitakin toimijoita, ainakin Suomen Kilpi. Mitään ei kuitenkaan parin tapahtuman lisäksi tapahtunut ja seuraavaksi Putkonen löytyykin Thaimaasta pyörittämästä Verkkomediaa. Julkisista lähteistä ei löydy tietoa mikä kaatoi hankkeen, joka lähti suurin sanoin ja odotuksin liikkeelle.

”Jotta henki voi elää, se tarvitsee paikkoja, joissa se voi kasvaa.”

Thaimaasta käsin hän teki parikin matkaa juttumatkaa Ukrainaan kriisin aikana. Nykyisen ”uutistoimistonsa” taustasta Putkonen kertoo, että hän laati suunnitelman ja esitti se tarkemmin määrittelemättömille yksityisille tahoille, jotka hyväksyivät sen ja myönsivät sille rahoituksen.


Putkosen ilmaisutyyli

Putkosen kirjallinen ja suullinen ilmaisu on moniin vetoavalla tavalla jännitteinen. Samaan aikaan kun hän korostaa kaikkia rationaalisia hyveitä järjestä faktoihin ja totuudesta logiikkaan, on hänen ilmaisunsa täynnä dramatiikka ja ylisanoja. Tyypillistä hänelle on myös tieteellisen kielen imitointi erilaisten epätäsmällisesti käytettyjen sivistyssanojen ja mukatieteellisten ilmaisujen avulla.

”Mielipuoliset natsijoukot Donbassin rajoilla on kiistaton fakta.”

”Näitä valheita he ovat suoltaneet isäntiensä iloksi, sodan lietsomiseksi yhä pahemmaksi.”

”On mahdotonta nähdä täältä konfliktin episentteristä käsin, että Kiovan mielivaltaisille "sotilaallisille ratkaisuille" olisi edelleenkään olemassa "onnistumisen" edellytyksiä - mitä tuo järkyttävä paikallisväestön alistamistavoite toteutuessaan fasistien toimesta olisi, sitä meistä kukaan ei varmasti halua nähdä tai kokea.”

”Koin eheyttävää sielujen keskustelua vakavassa todellisuudessa, kunnioitusta yli kielten ja kulttuurien - oppien sodan todellista luonnetta: Sankaruuksien merkitystä.”

”Täällä Donetskissa patriootit, ja kuten Sami osuvasti kommentoi jo alle, humanistit - käyvät sitkeää ja voimakasta puolustustaistelua Donbassin kukistamista aikoneita ja Lännen valtaliiton tukemia äärinationalisteja vastaan. Se mitä tapahtuu Donbassissa, vaikuttaa koko maailmaan, erityisesti geopoliittisessa idän ja lännen etulinjassa olevaan Suomeen.
Donbassin täytyy kestää ja hallita eskalaatiota, aivan kuten Suomen ja vaikkapa Kollaan rintaman aikanaan imperialistista pyrkimystä taltuttaen... Nyt fasistit on pysäytettävä samalla kun kansojen on taltutettava ahneus ja harvainvalta keskuudestaan. Se mahdollistuu vain itsenäisyyden kautta.
Mielivalta pysähtyy vain pysäyttämällä ja kansan enemmistön mandaatille on rakennettava. Toivottavasti suomalaisista löytyy aitoa ja lahjomatonta patriotismia täyttämään menetyksemme, joka Antin saappaista yhteisen itsenäisyysvaatimuksen kentälle jää.”

”Olemme antaneet äänen nykyisen informaatiosodan aikakaudella niille, jotka ovat tulleet leimatuiksi, syytetyiksi tai vaietuksi lännen intressien painostuksesta, joka johtuu lähinnä hallitsevista geopoliittisista syistä.”

”Taas on kyliä, siviilejä pommitettu mielisairain tavoin Donetskissa. Toimittajamme lähti paikanpäälle raportoimaan. Aamubriefit ovat raskaita henkisesti, koska tiedämme totuuden - Kiovan valtioterrorin. Katson uutiskatsauksen ja totean kuinka länsimedia kertoo vain murhaajien selitykset. Kuulematta uhreja, heidät taas syyllistetään: Paholaiset Donbassin porteilla. Yritämme auttaa teitä ymmärtämään tämän konfliktin todellisen luonteen.”

Jos Putkosen kieltä purkaa tarkemmin osiin, huomaa että Putkonen on enemmän runoilija kuin poliitikko. Suuret ja kauniit ilmaisut peittävät alleen sen, että ajatukset joko puuttuvat tai ovat vain kauniita kuvioita ilman kosketusta konkretiaan tai edes logiikkaan. Paatos teksteissä sen sijaan on niin vahva, että se tuo mieleen uskonnollisuuden. Totuuden ja omantunnon korostaminen on myös omiaan luomaan Putkosen ilmaisuun hengellistä ulottuvuutta. En sinällään ihmettele, että hän vetoaa tyylillään moniin. Taitavat saarnamiehet ovat kautta vuosituhansien aina saaneet houkuteltua joukkoihinsa ihmisiä, jotka janoavat merkitystä ja selkeyttä elämäänsä.

”Tietoisuus on tietotoimiston ydintä.”

”Onko kaipuu kokea aitoa patriotismin henkeä ja ymmärtää sisällissodan todellinen luonne, kenties ottaa osaa sotilaallisesti tai humanitaarisesti, taikka vain mielenkiinnosta, kulkua kohti vapaata ja itsenäistä uutta Suomea? Kenties, ja sitä voin vain toivoa. Novorossian kamppailu meitä kaikkia opettaa.
Fiilisterveisin: "Vapaan Suomen Konsulaatti" - Pro Patria!”

"Ennen oleellisen kertomatta jättämistä olisi kutsuttu vihaisesti sensuuriksi, mutta tänään totuutta etsivät leimataan "Venäjä-trolleiksi", koska totuuksilla ei ole enää mitään arvoa."

”Viikon kuluttua kaikki on elämässäni jo toisin. Tehdyt suuntaviivat ja päätökset ovat minun,ja suunnitelmat ovat käsieni kautta konkretisoitumassa. Ryhtymiseni on nöyrä ja päättäväinen, yhdessä kaikkien heidän kanssaan, jotka kohtalo haasteiden eteen on asettava.
Haaste on luonteeltaan niin valtava, että voin vain toivoa sen osittaistakin onnistumista, mutta en kammoa vastoinkäymisiä ja hankaluuksia. Pääasia on, että oppi ja tietoisuus yhä kasvaa, että ammattitaidolleni on käyttöä.
On siis luotettava kaiken tarkoitukseen. Eilen sunnuntaina käynnistynyt syväsukellus vaihtoehtojen punnitsemiseen tuleekin jäämään minut lopullisesti vakuuttaneeksi kokemukseksi. Tähän hetkeen voin palata ja ottaa siitä voimaa.”


Putkosen sanoma

Jos kokoaa Putkosen puheenvuoroista niitä ajatuksia, joita hän esittää itsestään riveillä ja rivien välissä, muodostuu kuva ristiritarista. Hän näkee itsensä totuuden ja oikeuden puolesta taistelevana infosoturina, joka kamppailee ylivoimaiselta vaikuttavaa vihollista vastaan (länsi ja sen markkinatalous), uskoen kuitenkin voittoon. Venäjä edustaa hänen ajattelussaan uhria, läntisen hyökkäyksen ja uhan alla olevaa, moraalista puhtautta vaalivaa voimaa. Hieman liiankin toistuvasti hän kertoo, ettei itse saa palkkaa työstään, vakuuttaen näin uskon ja vakaumuksen olevan puhtaita mammonan viettelyksestä. Hän haluaa kiihkeästi vakuuttaa lukijan motiiviensa puhtaudesta.

”Näillä mennään tänään, enkä valita. En tule huomennakaan pyytämään yhteisestä kamppailusta mitään itselleni. Kaikki kun ei vaan tee asioita rahasta. Minulla ei ole salattavaa, joten kiitos Lovarille, että kävitte dokumentoimassa elämäntilanteeni ja pahoitteluni, jos joku jossain on milloinkaan joutunut työni takia kärsimään. Tarkoitukseni on päinvastainen ja toimittaa tietoisuuden valoa myrskypilvien nostattamaan suomalaiseen uutispimeyteen.”

”Onneksi vahvin aseeni on täällä totuus ja omatuntoni on puhdas.”

”Mistään isoista rahoista ei puhuta, koska koko Donbass taistelee täällä hyvin kireällä taloudella ja avustusten varassa. Rahan maailmassa elävät ovat skitsoja.
Tänne ei kukaan tule tienestejä hankkimaan ja seuraavalla kerralla kun menen sotilasyksikköön vierailulle, lataan pahvilaatikkoon tuliaisiksi mm. vessapaperia ja kahvia. Miettikääpä sitä, koska se on totuus.
Helsingin Sanomat ja erityisesti Riiheläinen: Hävetkää, aikuiset ihmiset!”

Jon Hellevig: ”It's been a long time since I have felt this proud of being Finnish thanks to Janus Putkonen a fellow countryman who has done the only right thing an honest and able man can do, fight for the truth and give people hope. No wonder, Janus Putkonen was identified as the Warrior of Light already a few years back.”

”Katson jokaista silmiin nöyrin mielin. Kuuntelen heidän itkunsa ja tuskansa, miksi Länsi ja Ukraina haluaa tappaa, alistaa mielivaltaansa heidät, ja mitä pahaa he ovat tehneet? Miksi kaikki on tuhottava?”

”Kiväärin sijaan hän sanoo puolustavansa isänmaataan nyt kirjoittamalla. Putkonen kuvailee, että panoksina ovat “faktat” ja “totuus”, joilla torjutaan vihollisen heittämiä “väitteitä” ja “valheita”.”
Lainaus Loviisan Sanomien jutusta. http://www.loviisansanomat.net/lue.php?id=7543

Johan Bäckman: Janus Putkosen jalomielisyydestä on hyvänä osoituksena hänen käyntinsä lohduttamassa Donbassin surevia äitejä, joiden omaiset ovat kuolleet USA:n aloittamassa rikollisessa hyökkäyssodassa ja juntan terroripommituksissa. Kuvassa näkyy yksinäinen suomalainen, joka on saapunut kaukaa pohjoisesta lohduttamaan. Täällä se merkitsee paljon. Putkonen tekee myös Suomen eteen enemmän työtä kuin Sauli Niinistö, jonka ainoa päämäärä on viimeistellä Suomen NATO-miehitys. 

Oma puhtaus ja jalous peilataan vihollisen pahuutta vastaan. Hyvin usein viholliseksi mielletyt ovat joko pahoja tai hulluja tai kumpiakin. Tuo runsas mielisairauden käyttö eri tavoin ajattelevien kuvaajana antaa puolestaan kuvan niin voimakkaasti mielipiteensä takana seisovasta ihmisestä, ettei hän voi selittää erimielisyyttä kuin hulluutena. Tämä on tyypillistä fundamentalismia, jossa oma totuus on niin voimakas ja puhdas, että sen kieltävissä täytyy olla jotain vakavasti vialla. Tällaisesta asenteesta seuraa kuin itsestään eri tavalla ajattelevien demonisointi.

”Ovatko he aivan sairaita? Nähtävästi ovat, ja pahasti. Vihamielinen kirjoittelu minusta Janne Riiheläisen toimesta 24.7. Helsingin Sanomissa kuvastaa vain vakavaa mielisairautta. Kukaan Sanoma OY:sta ei ole kysynyt minulta mitään siitä mistä DONi uutistoimistossa ja kansainvälisessä lehdistökeskuksessa on kysymys, mutta mielipiteet ovat kuitenkin tehty - puhtaalla russofobisella mutulla.”

”Jokainen TTIP-sopimukseen hiemankin pintaa syvemmälle perehtynyt jo tietää, että se kuoppaa loputkin kansallisesta demokratiasta ja asiat siirtyvät valtaliiton korporaatioiden hallintoneuvostojen käsiin. Valtiot ovat leimasimia pankkiirien intresseille. Ei siis tule vain EU-liittovaltiota vaan aito New World Order - Uusi maailmanjärjestys: Eliitin Zio-fasismi myös yli osavaltion nimeltä Suomi. Tämän jälkeen nousee masinoitu nationalismi, joka uhkaa muuttua natsismiksi, jota ei missään nimessä saa sekoittaa kansan etujen puolesta kamppailevan patriotismiin.”

”Zhirinovskin esittämä viiden Lännen "koplajärjestön" lista, joille tulisi antaa ainakin hänen mukaansa lähtökehotus-määräys-käsky Venäjää epävakauttamasta, on mielestäni tikissään.
Toki muitakin tiedostetaan, mutta näistä ne "demokratisoinnit" versovat. Olisipa vaan Suomessakin vastaavaa keskustelua eduskunnassa kansallisen itsenäisyyden puolustamiseksi!”

Putkonen vaikuttaa tekstiensä pohjalta ihmiseltä, joka vaatii syvää merkityksellisyyttä tekemiseltään. Monilla tuntemillani taiteilijoilla tämä sama piirre on hyvin voimakas. He uskovat lujasti siihen, mitä tekevät ja sen tärkeyteen. Jokainen työ, jokainen biisi, jokainen näyttely on maailmaa mullistava asia, joka on sidoksissa suuriin ja tärkeisiin kehityskulkuihin. Se mitä tehdään, tehdään täysillä ja säästelemättä. Tätä samaa asennetta minä näen Putkosessa. Toki hän on nyt onnistunutkin saamaan itsensä maailmanpolitiikan yhteen polttopisteeseen. Putkosen ura hieno todiste ”fake it, til´you make it” sanonnan toimivuudesta. Sinällään huikea tarina ja tavallaan hyvin kunnioitettava saavutus.


Putkosen politiikka

Putkonen toteuttaa salaliittoteorioiden teoriaa siinä mielessä täydellisesti, että melkeinpä salaliitto kuin salaliitto kelpaa. Bilderberg, 911, rokotukset ja monet muut. Jotain kertoo sekin, että hänet on kelpuutettu puhujaksi lajissaan legendaarisille Kosmisille Parapäiville.

Yhteistä näille salaliittoteorioille on, että länsi ja kapitalismi on se pahin pahuuden yhdistelmä. Ylikansallisuus eri muodoissaan on myös pahasta, paitsi jos se littyy fasismin vastaiseen taisteluun. Kansallisvaltio on Putkosen sanomassa hyvin keskeisesti esillä. Hän päättää usein kirjoituksena Pro patria (isänmaan puolesta). Isänmaan itsenäisyys ja kansojen vapaus ovat hänelle ilmaisuina äärettömän tärkeitä. Tätä isänmaata ja kansaa ei kuitenkaan juurikaan määritellä. Se on hahmottomaksi jäävä vastavoima sille ylikansalliselle pahuudelle, joka vie vapauden. Itsenäinen kansa on jokin ideaali, joka ilmeisesti on joskus ollut olemassa. Mutta Putkosen puheissa se väikkyy taustalla, määrittelemättömänä ideaalina.

”Todellinen ongelma ei ole Suomessa ja suomalaisissa vaan niissä, jotka aluettamme törkeästi ryöstävät ja kansaa hyväksi käyttävät pyrkiessään hegemoniaan. Valtamedia heidän omistuksessaan vie eteenpäin vaarallista käsikirjoitusta, joka kääntää huomion oleellisesta, siis sairauden aiheuttajasta: eurosta, EU:sta ja Natosta - kiivaasta talouskurituksesta.
En tuomitse rasismia vastaan mieltään osoittavia, enkä suomalaisuuden kunnioituksen vaatimuksia, mutta tuomitsen heidät, jotka kääntävät vihansa kansoja tai kansalaisia kohtaan samalla kun geopoliittisen masinoinnin takana ovat Lännen valtaliiton pankkiirit, eliitin globalistit - todelliset NWO-fasistit. Piilossa, ja vallan kahvassa.
Erottakaa nationalistit ja patriootit toisistaan.
Kaikki Suomen puolesta, eikä ketään vastaan. Pro Patria.”

”Tässä itsenäisyyden ja patriotismin vastaisessa pirun pelissä ei ole voittajia, ei kansojen keskuudessa, koska Lännen valtaliitto masinoi perustaa Pohjoisen Rintaman avaamiselle kohti Venäjää. Mitä näet, on kaiki osa Naton "Atlanttista Ratkaisua", sen onnistumisen vaatimus.”

Janus Putkosen suhde valtioon vaikuttaa paradoksaaliselta, kuten moni muukin asia hänessä. Usein toistuva teema on hänen katkeruutensa aluejoukkojen muuttamisesta maakuntajoukoiksi. Hän itse kertoo olleensa 15 vuotta aktiivinen reserviläinen aluejoukoissa, mutta kaiken menneen pilalle, kun aluejoukot muutettiin maakuntajoukoiksi. Yllättävänä voi pitää sitä seikkaa, että Putkonen oli omien sanojensa mukaan viisi vuotta aktiivisesti mukana täydennyspoliisina, saaden siihen kuuluvaa koulutusta.

Putkonen Ukrainassa

Putkosen toiminta on herättänyt pikkuhiljaa huomiota myös Ukrainassa. Hän on päätynyt jonkinlaiselle epäviralliselle terroristilistalle ja hänestä on kirjoitettu ainakin englanninkieliseen Kyiv Postiin.

Putkonen on ollut mukana torppaamassa kahden suomalaistoimittajan lupaa tehdä työtään kapinallisten hallitsemalla alueella. Putkonen itse kieltää olleensa päätöksen tekijä. Mutta vaikkea olisi kuvitella, että alueella olisi kovin paljon muita suomentaitoisia syynäämässä mitä kukin on kirjoittanut aiemmin Ukrainan tilanteesta. Iltalehden Nina Leinonen kuvaa kohtaamistaan Putkosen kanssa näin:

”Kyse oli kansantasavallan viestintäosaston uudesta johtajasta, monen suomalaisen tuntemasta Janus Putkosesta. Kävin Putkosen kanssa käytännössä lause lauseelta lävitse ennen Ukrainaan saapumistani kirjoittamani näkökulman. Kyse ei siis ollutkaan viimevuotisista artikkeleista. Putkonen ilmoitti, että nyt käydään informaatiosotaa, ja että hänen edustamansa taho kertoo ainoana oikean totuuden. Jo aiemmin samana aamuna kansantasavallan viestintäosaston toinen henkilö ilmoitti, että he sallivat alueellaan tällä hetkellä vain lojaaleja, eivät objektiivisia toimittajia.”

Voi olla, että toimessaan Putkosella on entistä enemmän näitä tilanteita, joissa hänet laitetaan arvioimaan journalisteja. Kun kyseessä on sotatoimialue, jossa valtaa pitävät hienojen nimien alla kulkevat rosvojoukkiot, voi tapahtua mitä vaan. Kun maassa ei ole lakeja tai instituutioita, mutta sota ja paljon aseita, tapahtuu aina ikäviä.

Janus Putkonen voi olla monta asiaa, mutta hänen vilpittömyyttään en epäile. Se vilpittömyys ei tietenkään tee hänen ajattelustaan ja näkemyksistään yhtään järkevämpiä. Hän uskoo vankasti toimivansa hyvän puolesta, mutta on itse asiassa aggressiivisen ja autoritäärisen Kremlin palveluksessa. Se on oikeastaan aika surullista.





maanantai 24. elokuuta 2015

Ulkoministeri Soinin puhe plokiksi

Olen kääntänyt tekstin plokiksi oman pääni mukaan ja siksi vain minä kannan vastuun tämän version sisällöistä. Pyrin siis jäljittelemään Soinin ilmaisutapaa hänen kotisivujensa blogissa eli plokissa. Sanoman olen parhaani mukaan pyrkinyt säilyttämään ennallaan.

Vakavampaa analyysiä myöhemmin ainakin Turpokorkkarissa.



Ulkoministeri Timo Soinin puhe suurlähettiläskokouksessa 24.8.2015.

No niin!

Hienoa olla täällä. Nyt on kovat ajat ja kovat hommat. Mutta te olette kovempia.

Joka ukko ja akka tarvitaan ulkopolitiikan linjaan. Eikä saisi rääkätä uuvuksiin. Kotonakin on varmaan tullut sanomista, kun aina töissä. Yritetään tehdä asialle jotain.

Raha ratkaisee näissäkin hommissa. Siksi teiltäkin otetaan pois. Ja laittakaahan vauhtia firmojen auttamiseen.

Luuletteko, että kehitysapurahojen vähentäminen oli moka? Pakko se ainakin oli. Kenkää tulee meilläkin, ikävämpi homma. Yritetään tehdä potkut helpommiksi.

Onko kyselty mikä ukko Soini on? Varmaan on. Ja itsekin mietitte. Tässä kuulette.

Maailma on muuttunut. Paljon. Ikävään suuntaan. Pahempaakin.

(En laita tähän sitä vitsiä. Se on ulkomaankielinen.)

Toisaalta ollaan ihan jees. Ollaan rikastuttu kuitenkin. Meillä suomalaisilla on rikas maa. EU tuli ja Natonkin kanssa leikitään. Meillä on paremmin kuin koskaan.

Hirmu homma oli päästä tähän. Ja se homma jatkuu.

Naapurissakin ihan ok. Kauppa käy ja bisnekset vaan suhisevat Itämeren yli eessuntaas.

Toisaalta meni tappeluksi. Pitkään oli nyrkki idässä taskussa. Nyt iski pöytään ja päähän. Nyt pelätään, että mitä seuraavaksi. Apeaksi semmoinen vetää.

Venäjällä kuristavat ihmistä ja pistävät rahat aseisiin. Ei pidä vaan meidän siihen puuttua. Mutta katsotaan, että meillä on torrakoita tarpeeksi.

Vaikka ei pyssyn piipusta turvallisuus kasva. Asioista on puhuttava. Vielä kun Venäjä siihen suostuisi.

Ukrainalaiset ovat nesteessä. Rahat heiltä finito. Meidänhän se on kuvetta kaivettava.

Mutta sovun pitää löytyä. Ennemmin tai myöhemmin. Jos Venäjä päättää möksöttää itsekseen ja olla tappelupukari, niin huonompi juttu kaikille.

Meille tietysti myös. Pitää olla koko porukalla kieli keskellä suuta. Ja kuitenkin hoidettava asialliset hommat venäläisten kanssa. Pitää pyörien pyöriä rajankin yli. Sitten kun on aika puhua, niin istutaan alas.

Se on tämä unioni kuitenkin tuki ja turva. Vaikka huonosti sillä menee. Susi jo syntyessään. Mutta pakko se on Kreikkaa auttaa. Jos tämä kolhoosi leviää käsiin, niin on vielä huonommin.

Naton kanssa leikitään sotaleikkejä. Niistä on hyötyä ja iloa kummallekin.

Pitää muitakin auttaa. Muuten kärsimme itsekin.

Ruotsalaisten kanssa ollaan sitten kimpassa. Katsotaan mihin asti ja miten.

Amerikka on kova sana. Kauppaa tehdään ja tehdäänpä se sopimuskin kaupasta. Teeteeiipee meinaan. Kun on nimet alla, häämöttää hillotolppa.

Pohjoistakin pitää miettiä. Arktis on vaikea sana. Mutta on niitä hillotolppia sielläkin.

Me johdetaan pohjoisia hommia vuorollamme. Siellä on kaikki vaikeaa, joten kova homma. Jokainen työntää nokkaansa sinne nyt. Minä sen kivipellon kuitenkin kynnän.

Mutta on muutakin. Kuten naiset. Heitä on kohdeltava siivosti. Niin menevät asiat kaikin tavoin paremmin. Pitävät penskatkin kurissa ja nuhteessa paremmin.

Tiedämme mitä olemme. Tiedämme miten asiat hoidetaan kunnolla. Mutta ei tyrkytetä. On muillakin tolkkua. Kun vähän kuuntelee.

Ensin sanoja. Sitten tekoja. Me osaamme ratkaista ongelmia. Näin me teemme.

Toimikaa.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Virheelliset vastaväitteet

Ukrainan sotaan liittyvässä keskustelussa tulee, ainakin minulle, vastaan usein iso joukko virheellisiä väitteitä, usein vastauksena johonkin huomioon tai jopa faktaankin. Niiden virheellisyyden taso vaihtelee aiheesta sivuun menemisestä törkyvalheisiin. Kun keskustelussa kyseenlaistaa jonkin hyvin yleisesti hyväksyttyyn perusnäkemykseen ympätöivästä todellisuudesta, niin saa tuhottua keskustelun edellytykset hyvin tehokkaasti. Kun ilmiöt ja kausaliteetit tulkitaan riittävän eri tavalla, eletään niin eri maailmoissa, että keskustelu tahtoo mennä pahasti jumiin.

Tässä luetteloituina niitä. Nämä muuten lienevät merkittävissä määrin keskusteluun Venäjän puolelta tarkoituksellisesti syötettyjä näkökulmia, vaikka useimmat niitä käyttävätkin tekevät sen puhtaasta uskosta ja sydämensä kyllyydestä. Lista ei ole täydellinen, mutta antanee kuvan keskustelun laadusta.

Kiitän lukuisia keskustelukumppaneitani sosiaalisessa mediassa, jotka ovat näitä minulle auliisti tarjoilleet.

Venäjän nykyhallituksen ulkopolitiikka on aggressiivista ja voimankäyttö on mukana keinovalikoimassa.

  • Venäjä se on uhan alla ja puolustautuu
  • Venäjä puolustaa sorron alla olevia 
  • Venäjää nöyryytettiin Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen
  • Putinhan sanoo haluavansa rauhaa, muut sen estävät
  • Ukrainan hallitus se sotaa haluaa
  • Suuryritykset hyötyvät sodasta
  • Ei Venäjä öykkäröi, se vain ottaa takaisin sille kuuluvan asemansa supervaltana
  • USA haluaa EU:n heikentyvän sodan takia
  • USA on sotinut sadoissa sodissa ja sotii koko ajan
  • Venäläiset löivät natsit toisessa maailmansodassa
  • Miksi Venäjän pitäisi totella muita?
  • Venäjä haluaa moninapaista maailmaa USAn yksinvallan tilalle
  • Natohaukat vain kylvävät perusteetonta pelkoa saadakseen suomalaiset suopeiksi Nato-jäsenyydelle

Venäjän asevoimien joukot toimivat Itä-Ukrainassa.

  • Ei ole mitään Venäjän joukkoja Itä-Ukrainassa
  • Ukrainan joukot ne hyökkäävät
  • Eikö muka alueen ihmisillä ole oikeus itse päättää ovatko osa Ukrainaa
  • Ukraina se haluaa sotaa
  • Fasistien julmuudet
  • Nato uhkaa Venäjää
  • Kapinalliset ovat vapaustaistelijoita, joita venäläiset yksittäisinä kansalaisina tukevat
  • Käynnissä on Espanjan sisällissodan tapaan taistelu leviävää fasismia vastaan
  • Alueella taistellaan läntisessä Euroopassa valtaa pitävää USAn miehityshallintoa vastaan
  • Natohaukat vain kylvävät perusteetonta pelkoa saadakseen suomalaiset suopeiksi Nato-jäsenyydelle

Todennäköisimmät syylliset malesialaiskoneen alasampumiseen löytyvät kapinallisten hallitsemalta alueelta.

  • Ukrainalaiset sen ampuivat alas omalla BUKillaan
  • Ukrainalaiskone sen ampui alas
  • Ukrainalaislennonjohto ohjasi sen ohjuksen tielle
  • MH17 tiputti ukrainalaiskonetta kohti ammuttu ohjus
  • Kyseessä oli CIAn salajuoni
  • Kyseessä oli pommi koneessa (false flag)
  • Itse asiassa kyseessä oli lavastus, jota varten kaapattiin aiemmin Tyynellämerellä kadonnut saman yhtiön lentokone
  • Onnettomuudentutkinta on hidasta, koska halutaan salata todellinen syy
  • Missä ovat Yhdysvaltain tiedusteluviranomaisten sateellikkuvat tapahtumista?
  • Tutkinta on puolueellista, eikä sen tuloksiin voi luottaa, vaikkei niitä ole vielä edes julkistettu
  • Bellincat valehtelee ja väärentää  tietoisesti tutkimustuloksiaan, jotka kertovat Venäjän osallisuudesta
  • Natohaukat vain kylvävät perusteetonta pelkoa saadakseen suomalaiset suopeiksi Nato-jäsenyydelle

Venäjä miehitti sotilaallisesti Krimin ja liitti sen itseensä vastoin Ukrainan ja kansainvälisen yhteisön tahtoa.

  • Ei Venäjä sitä miehittänyt, kansalaiset nousivat sortajaa vastaan
  • Asiasta järjestettiin kansanäänestys
  • Krimiläisiä vainottiin
  • Nato oli ottamassa Sevastopolia laivastotukikohdakseen ja Venäjä puolustautui
  • Entäs Kosovo?
  • Natohaukat vain kylvävät perusteetonta pelkoa saadakseen suomalaiset suopeiksi Nato-jäsenyydelle

Venäjän hallitus on aggressiivinen informaatiovaikuttamisessaan, myös ulkomaille.

  • Länsimainen media se valehtelee kaikesta
  • Länsimaisen aivopesun uhrit pelkäävät totuutta
  • Ei ole mitään trollitehtaita
  • Illuminati/juutalaiset/Bilderberg/muu salaliittoteoria
  • Länsimainen media on talousvaikeuksissa, koska valehtelee ja manipuloi
  • Kansainvälinen suurkapitalismi pelkää totuuden tulevan esiin
  • Venäjän kantoja ymmärtävät leimataan ja heitä vainotaan
  • Sananvapautta ei Suomessa ole
  • Natohaukat vain kylvävät perusteetonta pelkoa saadakseen suomalaiset suopeiksi Nato-jäsenyydelle



perjantai 14. elokuuta 2015

Taas yksi propagandakirjoitus


Jutun kuvitus tukee sitä tahatonta huumoria, jota muutenkin kirjoituksessa riittää.


Tässä käyn läpi Pirkko Turpeinen-Saaren kirjoituksen Vastavalkeassa ja sen, miten näen sen. Kun olen tämän kirjoituksen sosiaalisessa mediassa tuominnut, niin minulta on tivattu perusteluja tälle tuomiolle. Tässä niitä lyhykäisesti. Tai oikeastaan pitkästi. Mutta paljon pidemminkin olisi voinut kirjoittaa. Kursiivilla blogimerkinnän teksti ja perässä minun arvioni.

Kokonaisuutena tämä Turpeinen-Saaren kirjoitus oli sekava kooste asioita, joiden tarkoituksena oli vakuuttaa lukija siitä, miten kurjassa tilanteessa olemme. Minä en ainakaan vakuuttunut. Kukin voi itse päätellä vakuuttuneisuutensa, sillä perässä koko teksti palasina ja minun huomioni perässä.


Suomi Saksan ja USA:n vasallina

Otiskossa esitetään lähtökohtaisesti, että Suomi on alistettu toisten määräysvaltaan. Tehokas aloitus, mutta epätosi. Tässä tehdään se tämän tyyppisissä kirjoituksissa  yleinen virhe, että sekoitetaan keskinäisriippuvuus ja alisteisuus. Toki me toimimme saman suuntaisesti USAn ja Saksan kanssa, mutta me teemme sitä siksi, että katsomme sen olevan etumme. Emme siksi, että pelkäsimme niitä.


PAAVO HAAVIKKO totesi kerran, että Suomen itsenäisyydestä on jäljellä vain lippu.

Tämä lainaus, jota en hakukoneella löytänyt verkosta mistään muualta kuin tästä kirjoituksesta, liittynee siihen, että Paavo Haavikko piti EU-jäsenyyttä virheenä,  kun juuri oltiin vapauduttu Neuvostoliiton ikeestä. Perikapitalistinen ukonhapanto ei siis pitänyt mistään ulkoisista voimista, vaan halusi täysin muista riippumattoman Suomen. Hän ei siis suinkaan kaivannut takaisin ystävyyden, yhteistyön ja avunannon maailmaan, jota tässä kirjoituyksessa kiitellään suuresti.


Suomen ulkopolitiikan viime vuosien muutos on painajaismainen.

Suomen ulkopolitiikka ei viime vuosina ole muuttunut juuri lainkaan. Me teimme kansanäänestyksellä linjavalinnan, jossa liityimme enemmistön tahdon mukaisesti EU:n. Toki turvallisuusympäristömme on muuttunut ja siinä on painajaismaisuutta tosiaan mukana. Mutta kyse on Venäjän asevoimien käytöstä sen rajojen ulkopuolella. Se muutos on painajaismainen meille Venäjän naapurina. Ei niinkään, että se uhkaisi meitä, vaan siksi, että koko eurooppalainen turvallisuusjärjestelmä on kriisissä. Muutos tapahtui, mutta se ei ollut meidän päätöksemme, vaan muutos viskattiin kasvoillemme kuin märkä rätti


Historia näyttää toistavan itseään. Voimapolitiikka ja militarismi ovat korvanneet sivistyneen, toinen toistaan kunnioittavan yhteistyön.

Tässä on mitä ilmeisimmin viittaus toista maailmansotaa edeltävään aikaan. Silloinhan diktatuurit Saksa ja Neuvostoliitto liittoutuivat, koska kumpikin katsoi sen hyödylliseksi hyökkäyssotaan valmistautuessaan. Tilanne on nyt täysin erilainen. Toinen toistaan kunnioittavaa yhteistyötä ei ikinä ole ollut Euroopassa niin paljon kuin nyt. Meillä on EU, Nato ja ETYJ, sekä lukuinen joukko alueellisempia yhteistyöjärjestelmiä, kuten Pohjoismaiden neuvosto ja Visegrad. Toki kaikesta tästä on Venäjä jäänyt viime aikoina ulkopuolelle, joten kirjoittaja laskenee vain sen tarpeelliseksi yhteistyöksi.
Tämäntyyppisissä kirjoituksissa ”historian itsensä toistaminen” tarkoittaa yleensä vaivihkaista muistuttamista liittosuhteestamme Natsi-Saksan kanssa. Yleensä se päätyy sitten kertakaikkisen tolkuttomaan rinnastukseen siitä, että liittoutuminen nyky-Saksan kanssa olisi jotain yhtä typerää ja pahaa. Nyky-Saksa on moderni demokratia, jolla ei ole pienintäkään halua ottaa menneisyytensä takia ylipäätään mitään sotilaallista roolia missään omien rajojen ulkopuolella.
Voimapolitiikkaa ja militarismia en sen sijaan juurikaan havaitse missään muualla kuin Venäjällä. Ennen nyt käynnissä olevaa kriisia läntisen Euroopan puolustusmäärärahat olivat laskeneet jyrkästi. USA oli vähentänyt sotilaallista läsnäoloaan vanhalla mantereella valtavasti. Täällä ei ollut enää edes yhtään yhdysvaltalaista tankkia Euroopan maaperällä. Tämä on nyt muuttunut, koska Venäjä pakottaa edelleen vastahakoisesti sotilasmenoihin suhtautuvia maita lisäämään panostuksia.


Viime vuosisadan alkupuolella, vuonna 1918, Suomi antautui Saksan vasalliksi tuoreesta itsenäisyydestä nauttimisen sijaan. Porvarien maahan kutsuma Saksa miehitti Suomen ja painosti porvarillisen tynkäeduskunnan (jossa sosialidemokraattien toiminta oli estetty vangitsemisten ja teloitusten uhalla) valitsemaan saksalaisen kuninkaan. Eduskunnan päättäessä asiasta Saksa vahvisti sotilaallista läsnäoloaan ja toi muutaman sotalaivansa Eteläsatamaan. Eduskunta valitsi kuninkaan.

Voi nämä tapahtumat näinkin kuvata, mutta ei näillä minusta ole mitään relevanssia nykytilanteeseen. Meidän laitureihimme ei ole tulossa saksalaisia tai minkään muunkaan maan sota-aluksia vaikuttamaan demokraattiseen päätöksentekoomme.


Ennen talvisotaa, kesäkuun 18. päivänä 1939, Englannin kotijoukkojen päällikkö Walter Kirke saapui silloisen ulko- ja vt. puolustusministeri Eljas Erkon kutsumana Suomeen viiden päivän vierailulle. Vierailun aikana Kirke suoritti ”tarkastusmatkan” Viipurin alueelle. Hän seurasi tykistöammuntoja ja sotaharjoituksia ja neuvotteli Mannerheimin kanssa Neuvostoliiton ehdotuksista, jotka koskivat yhteistyötä Saksan hyökkäyssuunnitelmia vastaan. Mannerheim lausui käsityksenään, että jos Neuvostoliiton ehdotukset hyväksyttäisiin, se tulisi vaatimaan sananvaltaa Suomen puolustussuunnitelmien laatimisessa, mitä ”Suomi ei tietenkään voisi sietää”. Ministeri Erkon tarjoamilla juhlapäivällisillä pitämässään puheessa kenraali Kirke viittasi Neuvostoliiton ehdotuksiin ja antoi tunnustuksensa Suomen vallanpitäjien asennoitumiselle. Suomi valitsi arrogantisti sodan Saksan rinnalla.

Tässä nyt vedellään mutkia suoriksi ja suoria asioita mutkalle oikein urakalla. Talvisodan alla ja aikana Saksa oli Neuvostoliiton liittolainen, joka yhdessä sen kanssa valloitti Puolan ja itsekseen miehitti Baltian maat. Talvisodan alla Neuvostoliiton vaatimukset koskivat ennen kaikkea maa-alueita, joita se katsoi tarvitsevansa Pietarin turvaamiseen. Jos katsoo mitä tapahtui Baltian maille, on kovin todennäköistä, että huolimatta sekä alueellisista että poliittisista myönnytyksistä olisi Neuvostoliitto hyökännyt Suomeen.
Se, että yhteistyö Saksan kanssa alkoi haituvaisilla tunnusteluilla varmaan jo kauan ennen Jatkosotaa, on taas toinen asia. Jossain vaiheessa Suomi tosiaan valitsi sodan Saksan rinnalla, mutta se tapahtui myöhemmin kuin kirjoituksessa väitetään eikä tosiaankaan arrogantisti. Suomessa oli vahva saksalaissuuntaus, mutta ei täällä mitään itävaltalaismeininkiä ollut.  Mutta tosiaan on niin, että liittouduimme autoritäärisen ja ekspansiivisen suurvallan kanssa ja se oli virhe. Sitä ei pidä enää toistaa.


Sittemmin tuli ETYK, valtioiden keskinäiseen yhteistyöhön perustuva turvallisuusperiaate, joka haluttiin laajentaa koko maailman käsittäväksi.

Nyt on aika isoja ilmauksia, suorastaan pyhyyden julistamisen makua tässä. ETYKin keskeinen turvallisuusperiaate oli, että Euroopan rajoistaja valtapiireistä pidetään tiukasti kiinni ja toisten asioihin vältetään puuttumista. En tiedä, kuka olisi halunnut ETYKin globaaliksi, mutta heitäkin varmaan oli.


ETYK-kokouksen jälkeisen 40 vuoden aikana Suomi on liittynyt Euroopan unioniin ja sen pääomapiirien vallan takaavaan yhteisvaluutta euroon. Fiskaalisen vallan kadottua Suomi joutuu luopumaan hyvinvointivaltiosta siirtyäkseen yhdysvaltalaiseen pienen pääoman omistajien joukon valtapiiriin. Yhteisvastuun moraali katoaa korvautuakseen röyhkeyden, valheiden ja keinottelun moraalilla, jonka takuumiehenä on aseellinen valta.

Nyt taas ajatus sinkoilee kappaleessa melkoista vauhtia eessuntaas. Noin karkeasti ottaen tuossa kuvataan, miten vapaan ja onnellisen kansakunnan onnela on tuhottu ja tilalle rakennettu vääryyden valtakunta, jota pidetään väkivallan uhalla kurissa ja järjestyksessä. Minä en tästä Suomea vuonna 2015 tunnista. Jos verrataan vuoteen 1975 on suomalaisten elämä muuttunut paremmaksi kaikin tavoin: olemme vaurastuneet, yhteiskuntamme on suhteellisen läpinäkyvä oikeusvaltio, kansalaisyhteiskunta on voimissaan ja maassa on sananvapaus. Tuo yhteisvastuu lienee kiertoilmaisu, jolla tarkoitetaan säädellympää yhteiskuntaa, jossa tasattiin hyvää kovemmalla kädellä. Se tosiaan on muuttunut, tuloerot ovat kasvaneet ja taloudellinen epätasa-arvo lisääntynyt. Mutta siitä on päätetty demokraattisesti ja kyllä meillä vielä kaukana ollaan siitä, että tämä kehitys yltäisi jollain tasolla perusoikeuksiin. Yhteiskunnissa on aina asioita, jotka ovat väärin ja joita yritetään parantaa politiikan voimin.


Suomi osoitti uskollisuutensa tälle uudelle valtapiirilleen epäämällä Venäjän edustajien pääsyn ETYKin 40-vuotisjuhlakokoukseen. Siinä missä Saksa vuonna 1918 osoitti valtansa tuomalla sotalaivojaan Eteläsatamaan ratkaisevan eduskuntaäänestyksen aikana, Yhdysvallat osoitti mahtiaan tuomalla sotalaivansa Helsingin Eteläsatamaan ETYK:in juhlakokouksen alla. Yhdysvaltojen laivaston soittokunta antoi konsertin Suomenlinnan kirkossa Helsingin edustalla. Suomenlinna erilaisine vivahteineen symboloi niin Ruotsin kuin Venäjän vallan aikaa Suomessa. Missäpä muualla kuin siellä USA:n laivasto näyttää mahtiaan Yhdysvaltojen kansallispäivänä! USA:n sotavoimat osoittavat myös, että sillä on mahti — Suomea välikappaleenaan käyttäen — estää Venäjän pääsy kokoukseen, jonka historia on yhteistyön historiaa, mutta nykyisyys Yhdysvaltojen sotilasmahdin todellisuutta.

Tässä päästiinkiin sitten allegorisoimaan urakalla. Yhdysvaltalaiset sotalaivat ovat liikkeellä Itämerellä, koska niillä halutaan viestiä Baltian maille, että Nato kantaa huolta niiden puolustuksesta. Tämä laiva jopa harjoitteli yhdessä Suomen laivaston kanssa. Vaikka kansainvälinen politiikka tosiaan on paljon eleitä ja symboleja, niin tässä esitetty tulkinta on melko villi. Joskus aiemmin suurille tulkinnoille olisikin voinut olla perustaa, mutta tällä hetkellä Suomen ja Yhdysvaltain asevoimien yhteistyö on Nato-kumppanuuden kautta arkista puuhaa, joka pyörii omaa tahtiaan.


Suomen ulkopolitiikka on Kokoomuksen käsissä. Kokoomuksesta valittu presidentti Sauli Niinistö päätti Suomen liittämisestä Yhdysvaltojen sotilaallisen vallan organisaation NATO:n isäntämaasopimukseen ilman, että koko sopimustekstiä oli suomennettu ja että kansanedustajat olisivat voineet ja ehtineet perehtyä siihen asianmukaisesti.

Suomen ulkopolitiikka ei ole Kokoomuksen käsissä. Niinistö on ensinnäkin hyvin itsenäinen ja toisekseen ulkoministeri on Timo Soini (ps) ja UaV:n pj Antti Kaikkonen (kesk). Tasavallan presidentti ei päättänyt Nato-yhteistyöstä, vaan se on vaiheittain edennyt asia, jossa eri asioita päätetään eri paikoissa. Jos nämä epäilyt päätöksenteon laittomuudesta pitäisivät paikkansa, olisi tästä jo valitusten takia tullut seuraamuksia. Poliittisesti tuon isäntämaasopimukseksi nimitetyn muistion hyväksyminen olisi voitu tehdä avoimemmin ja viisaammin. Mutta se ei olisi muuttanut itse asiaa. Toivottavasti tästä otetiin opiksi.


Italian ulkoministeri vastusti vuonna 1999 alun perin Yhdysvaltain vaatimia Jugoslavian siviilikohteiden NATO-pommituksia. Kun hänelle luvattiin pääsy suurvaltojen johtajien käymiin päivittäisiin keskinäisiin neuvotteluihin, hän suostui pommituksiin. Narsistinen tyydytys vahvojen joukkoon kuulumisesta voi sopeuttaa kammottaviinkin ratkaisuihin.

Tässä esitetään tapahtumakulku, jonka oikeellisuudesta minulla ei ole tietoa. Joka tapauksessa itse tarina kertoo siitä, miten Yhdysvallat käyttää vilunkikonsteja poliittisessa vaikuttamisessaan ja miten sen kanssa yhteistyöhön suostuvat ovat heikkoja luonteeltaan. Hyvin perinteistä propagandaa, jossa vihollinen juonittelee pahojaan. Kyseessä oli sitä paitsi Serbian pommittaminen, jotta he lopettaisivat rajut ja vähintään tuhansia henkiä vaatineet sortotoimet Kosovossa.


Presidentti Ryti tunnusti fasistisen Kroatian valtion, joka oli julistanut serbien ja juutalaisten holokaustin.

Tästä tapahtumasta minulla ei ole tietoa, mutta hyvinkin mahdollista. Mehän olimme osa bolsevismia vastaan taistelevaa rintamaa, johon myös kroaattinationalistit vastenmielisine ääriaatteineen kuuluivat. Sitä en vaan ymmärrä, miten tämä liittyi aikaisempaan, muuta kuin siten, että kyse on entisestä Jugoslavian alueesta. Ehkä tässä vain haluttiin jälleen rinnastaa Nato ja Natsi-Saksa.


Taideyliopiston rehtori Tiina Rosenberg totesi Ylen haastattelussa, että Suomi ei ole käsitellyt riittävästi äärioikeistonsa historiaa. Vain tämä historian tuntemattomuus ja käsittelemättömyys voi olla syynä nykyiseen ulkopolitiikan tilaan. 

Meillä on kansakuntana syntejä, ihan niin kuin kaikilla muillakin kansakunnilla. Äärioikeistomme historia sijoittuu sotaa edeltävään aikaan ja ikävä kyllä sitä taidetaan tuoda kovalla tohinalla uudestaan esiin. Siellä on toki tutkimattomia palasia edelleen, mutta en minä sanoisi että se osa historiaa olisi tuntematonta ja käsittelemätöntä. Se, että tämä tuntemattomuus ja käsittelemättömyys olisi syynä nykyiseen ulkopolitiikan tilaan, on kovin järjetön ja epälooginen väite. Ulkopolitiikassa ei vaan enää liikuta samalla tavalla vasemmisto-oikeisto -akselilla kuin kylmän sodan aikana. Taustallahan tässä on sellainen ajatus, että nykyinen politiikka oikeastaan on äärioikeistolaista. Sellainen tulkinta voi tosiaan syntyä, jos tarkastelee tilannetta vaikkapa 1970-luvun maailmankuvasta käsin.


Samalla tavalla Suomen ja Venäjän välisen historian tuntemattomuus voi olla syynä nykyiseen median käsitykseen Venäjästä. Kyky tuntea ja eläytyä katoaa nykyisessä rahaa ja USA:n sotilaallista maailmanvaltaa ihannoivassa kulttuurissamme.

Minusta Suomen ja Venäjän välinen historia ei ole tuntematonta. Enkä ymmärrä miten se voisi olla syynä ”median käsityksiin”. Tässä vihjataan, että media ei vaan ymmärrä Venäjää ja siksi tulkitsee sen toiminnan kielteisesti. Eli tausta-ajatuksena tässä on se muuallakin toistuva virheellinen oletus, että Venäjän ymmärtäminen olisi sen tahtoon taipumista.
Rahaa tässä kulttuurissamme tosiaan ihaillaan, mutta on täällä paljon muitakin arvoja. Eikä niihin kuulu USA:n sotilaallisen maailmanvallan ihannointi. Tässä taas maalataan kuvaa ajasta ja yhteiskunnasta, joka on mätä ja väärässä. Ja ihminenkin menee pilalle.


Presidentti Urho Kekkonen ja hänen toimintaansa tutkineet historioitsijat näkevät, että Venäjää ei voi ymmärtää, ellei ihmisellä ole kykyä tuntea. Presidentti Kekkosen luovuus ja eläytyvyys loivat edellytykset johtaa Suomen ulkopolitiikkaa ystävyyden ilmapiirissä. Tutustuin presidentti Kekkoseen henkilökohtaisesti ja syvemmin tutkiessani hänen lapsuuttaan, kirjeitään ja puheitaan kirjaani ”Suuri yksinäinen; Urho Kekkonen ja tunteet” varten.

Tässä vedotaan historioitsijoihin lainkaan määrittelemättä heitä. Tässä on myös vedottu suurimpaan mahdolliseen auktoriteettiin eli Kekkoseen, joka oman ylivoimaisuutensa ja henkilökohtaisen suuruutensa avulla piti välit Neuvostoliittoon kunnossa. Sen suhteen hoitamisen taustalla pilkistää väkivalta, joka uhkaa väärin käyttäytyvää, kansojen ystävyyttä rikkovaa pahantekijää. Tässä tekstissä esitetään muuten samalla varsin puhdaspiirteinen malli läheisriippuvuudesta kansakunnan tasolla. Sekä kerrotaan, että ihminen, joka ei ymmärrä Venäjää ja anna sille periksi, on tunteeton ja epäempaattinen. Eli paha. Näin demonisoidaan emotionaalisella tasolla toisella tavalla poliittisesta kysymyksestä ajattelevia.


Kuinka nopeasti nykyiset poliittiset johtajamme ovatkaan pystyneet tuhoamaan Suomen kansan ja Urho Kekkosen rakentaman ystävällisen suhteen Venäjään! Kekkonen varoi Kokoomusta ulkopoliittisista syistä. Nyt hänen pelkonsa ovat käyneet karmealla tavalla toteen.

Tässä esitetään jälleen suurieleisesti se, miten se tärkein asia eli suhteet Venäjään ovat surkastuneet. Niitä hoiti yhdessä kansan kanssa hyvä tsaari. Nyt ovat poliittiset johtajamme pilanneet kaiken.
Kirjoittajalta on jäänyt huomaamatta, että suhteet itään eivät ole meille enää elintärkeitä, vaikka toki edelleen hyvin tärkeitä. Mutta olemassaolomme ei ole enää kiinni idänsuhteista. Siksi koko tämän kirjoituksen läpikulkeva eksistentialistinen tuska on onneksi perustelematonta. Ihmiselle itselleen se voi toki olla hyvinkin todellista, mutta nykytodellisuus ei sitä tulkintaa tue.