perjantai 14. syyskuuta 2018

Kreml karnevalisoi terrori-iskuaan

Venäjä pyrkii isossa kuvassa sekoittamaan läntisten maiden yleistä ilmapiiriä ja kansalaismielipidettä. Demokratiassa hämmennys halvaannuttaa päätöksenteon ja Venäjälle mahdollisimman passiiviset hallitukset ovat tärkeitä voimapolitiikan negatiivisten seurausten minimoimiseksi. Siksi Venäjän toimien seurauksena on usein iso informaatio-operaatio, jossa pyritään eri tavoilla minimoimaan toiminnan aiheuttamia vahinkoja.

Krimin miehittämiseen liittyi useita valheita tai epäolennaisia väitteitä vihreiden miesten tuntemattomuudesta, demokratian mukaisesta toiminnasta ja historiallisista tapahtumista alkaen. Kun venäläinen ohjusyksikkö ampui Ukrainassa alas malesialaisen lentokoneen, käynnistyi koneisto, joka suolsi ison määrän erilaisia selityksiä, joille yhteistä ei ollut kuin se, ettei Venäjä ollut vastuussa. Aleppon valtauksen yhteydessä levitettiin tarinoita Naton taistelemisesta ISISin rinnalla, lännen medioiden valheista ja kapinallisten lavastamista kaasuhyökkäyksistä.

Jokaista toimea siis alustaa ja seuraa informaatio-operaatioiden käyttö. Venäjällä on käytössään tiukasti valtion hallinnassa olevat omat mediat, yksityiset trollitehtaat ja halukkaiden kumppanien joukko länsimaissa, jotka omista lähtökohdistaan ovat syystä tai toisesta halukkaita levittämään Venäjän sanomaa.

Skripalien murhayritys Salisburyssä on malliesimerkki tällaisesta informaatiovaikuttamisesta, jossa Venäjä pyrkii operaation jälkeen minimoimaan itselleen ikävät seuraukset. Lähtökohtana on aina omien kansalaisten hyväksynnän saaminen tavalla tai toisella. MH17:n tapauksessa se vaati asian kieltämistä ja vaihtoehtoisten teorioiden luomista. Skripalien kohdalla kiellon ei tarvitse olla täydellinen. Joukkotuhoaseen käyttö merkittävän sotilasvallan ja ydinasevaltion maaperällä on sellainen häikäilemättömyyden ja voiman osoitus, että ainakin Neuvostoliiton aikaista asemaa kaipaavat naureskelevat hyväksyvästi teolle. Niille taas, ketkä eivät halua uskoa iskun olleen Venäjän tekemä, annetaan myös ainekset perustella näkemystään itselle ja muille.

Osittain nämä samat lähestymistavat toimivat myös länsimaissa. Mutta jatkuvasti kumuloitava ymmärrys Putinin Venäjän toimintatavoista on herättänyt huolta ja pelkoa yhä useammassa. Kaiken tapahtuneen ja todistetun jälkeen uskotaan Venäjän toimista jo hyvin paljon. Siksi pelkkä kieltäminen ei enää toimi niin hyvin kuin aiemmin. Nyt etsitään toisenlaisia tapoja lieventää reaktioita.

Skripalien tapauksessa juuri nyt käynnissä on tapahtuman karnevalisoiminen. Samaa kuviota on käytetty aiemmin Russians did it -meemissä, jossa kaikki paha laitetaan humoristisesti venäläisten syyksi ja näin pyyhitään huumorilla perusteltujenkin syytösten uskottavuus. Kun kemiallisella joukkotuhoaseella hyökätään siviilien kimppuun keskellä kaupunkia, niin siinä ei ole mitään hauskaa. vaikka Skripalit selvisivätkin pienen annostuksen ja vastalääkkeiden ansiosta, niin todennäköisesti käytetty hermomyrkky sekä invalidisoi heidät että lyhentää merkittävästi heidän elinaikaansa. Myöhemmin hermomyrkkyyn kuollut ihminen hengitti ainetta ja kuoli kivuliaasti omiin kudosnesteisiinsä hukkuen.

Kun britit julkistivat epäiltyjen kuvat, oli venäläisillä todennäköisesti suunnitelma valmiina. Koska britit kuvasivat epäiltyjen toimintaa hyvin suurella yksityiskohtaisuudella ja nimesivät tekijät Venäjän sotilastiedustelun jäseniksi, oli Venäjän melkeinpä pakko haastaa se omalla tarinallaan.

Esitys pohjustettiin Putinin ilmoituksella siitä, että kyseessä olivat siviili-ihmiset ja että he voisivat astua julkisuuteen kertomaan tarinansa. Sen jälkeen kerrottiin näiden henkilöiden ottaneen yhteyttä RT:n päätoimittajaan Margarita Simonjaniin Telegramin kautta. Hän sitten kutsui miehet haastatteluun,  joka toteutettiin hyvin askeettisesti ja jopa kömpelösti. Vauhdikkaan ja viihteellisiä elementtejä paljon käyttävän venäläisen televisiokerronnan keskellä haastattelu oli varsin erikoinen.


Epäillyt eivät halua kertoa elämästään mitään yksityiskohtia, koska pelkäävät sen haittaavan heidän läheisiään ja bisneksiään. 

Haastattelun paikka vaikutti neuvotteluhuoneelta, jonka valaisu ja äänitys olivat vain sinne päin. Miehet istuivat matalilla tuoleilla, jotka saivat heidät pieniltä ja heikoilta. Haastattelussa he rakentavat itsestään kuvaa uhreina, jotka ovat sattumalta joutuneet syyttöminä myrskyn silmään ja nyt pelkäävät henkensä edestä. Varsin kummalliselta tuntui haastattelussa esitetty epäsuora väite siitä, ovatko miehet pariskunta ja asian nostaminen vielä jälkeenkinpäin esiin. Seksuaalivähemmistöjen asema Venäjällä ei ole kehuttava ja tällainen kaapista ulos repiminen kaiken kansan silmien edessä vaikuttaa kummalliselta, koska haastattelu selvästi halusi luoda sympaattista kuvaa haastatelluista. Todennäköisesti tämä oli vain taas yksi epäolennainen asia, joka heitetään väännettäväksi.

Haastattelun aina kävi ilmi, että miehet sanoivat ensin nähneensä Putinin kehotuksen ja sen jälkeen ottaneen yhteyttä haastattelun tehneeseen RT:n päätoimittajaan. Asiayhteydestä kävi ilmi, että haastattelu väitettiin tehdyn vielä samana päivä. Väitetty tapahtuminen nopeus, haastattelun heikko tekninen toteutus ja miesten näyttäminen heikkoina uhreina loivat haastatteluun autenttisuuden tuntua. Haastattelu pyrki antamaan mahdollisimman vähän mietityn ja suunnitellun vaikutelman. Itse en tähän usko. Kun informaatiota hyvin taitavasti ja lujaotteisesti käyttävä Venäjän valtio julkaisee jotain tällaista, on se huolella rakennettua ja harkittua.

Epäuskottava haastattelu sisälsi lukuisia yksityiskohtia, joista sitten on mahdollista kinata. Minulle jo esiteltiin Twitterissä Stonehengen twiitti, jossa kerrottiin alueen olleen juuri sinä päivänä suljettu kuin miehet kertoivat. Vaikka haastattelussa kerrottu tarina vaikuttikin moni  tavoin perin epäuskottavalta, niin sen verran olivat kuitenkin vaivaa Moskovassa näheneet, että ihan ilmiselvästä perättömyydestä eivät jää kiinni. Keskustelun viemiseksi harhateille riittää jokin tosi, mutta epäolennainen seikka, jota kaluamalla luodaan epäilyksiä Venäjän syyllisyydestä. Monille Venäjän puolella oleville ei tarvitse kummoista tekosyytä antaa, kun he rientävät kertomaan siitä, miten juttu ei ole alkuunkaan selvä. Tätä onkin nähty nyt meillä ja muualla.

Putinin Venäjän toimintatapana on, että valheilla ostetaan aikaa ja epäolennaisuuksilla viedään harhaan. Siksi on olennaista muistaa, mistä asiassa on kysymys:

1. Venäjä käytti vieraan valtion alueella, keskellä asutusta, joukkotuhoaseeksi luokiteltua hermomyrkkyä. Yksi ihminen kuoli, neljä sai oireita ja he vammautuivat todennäköisesti odotettua lyhyemmäksi jääväksi loppuiäkseen.

2. Teko on luokiteltava terrori-iskuksi, koska se täyttää terrorismin määritelmän: väkivaltaa, jonka tarkoitus on viranomaisten uhkaamisen ja yleisöön kohdistuvan pelon avulla vaikuttaa päätöksentekoon. Valtion tekemänä kyseessä on valtioterrorismi.

3. Kielletään vastuu ja vastakkaisista puheista huolimatta ei olla valmiita selvittämään asiaa oikeudessa.

Nämä ovat ne asiat, joita sanasta Skripal pitäisi tulla mieleen. Mutta yritys on kova, että näin ei olisi.

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Putinin liittolaiset Saksan kaduilla

Chemnitzin tapahtumat Saksassa ovat muodostuneet eräänlaiseksi vastakkaisten tulkintojen kamppailuksi, jossa kiivaillaan pohjimmiltaan maahanmuuttoon suhtautumisesta. Epätarkka uutisointi lietsoo väittelyä, kun kaikki yrittävät saada oman tulkintansa asiasta päällimmäiseksi. Nykyaikaisessa mediamaisemassa, jossa tapahtumia ja viestejä tulvii, niin nopeimmat ja parhaimmat tarinat muodostuvat usein vallitseviksi tulkinnoiksi. Tokihan olisi hienoa, kun joku dramaattisen uutistapahtuman äärellä toteaisi, että odotetaan tässä nyt viikko, pari ainakin, että tapahtumien kulku saadaan kunnolla tutkittua ja taustat analysoitua. Mutta niin ei vain ikinä tapahdu.

Chemnitzinkin tapahtumista kuva tarkentuu kaiken aikaa ja eri näkemykset poimivat estoitta omaa näkökantaa tukevia paloja keskusteluun. Päälinjat ovat, että mieltään osoittivat tavalliset, väkivallasta ja maahanmuutosta huolestuneet saksalaiset tai että kyseessä oli äärioikeiston masinoima, myös väkivaltaa sisältänyt poliittinen voimannäyttö.

Yksi asia on kuitenkin täysin selvää. Chemnitzin kaduilla marssivat poliittiset liikkeet, jotka ovat liittoutuneet Kremlin kanssa ja jotka ajavat yhdessä samoja, kummankin kannattamia asioita: kansallisvaltioiden korostamista, EU:n heikentämistä tai jopa hajottamista, ulkomaalaisvastaisuutta ja arvokonservatiivista yhtenäiskulttuuria, jossa vähemmistöjen asema ei olisi nykyisenkaltainen. Tällä oikeistopopulistisella aallolla on erilaisia ilmenemismuotoja eri maissa. Yhdysvalloissa on alt-right ja meillä perussuomalaiset ja muu kirjava äärioikeistokenttä. Alt-rightin ja Venäjän suhteet ovat lämpimät. Suomessa ei historiallisista syistä äärioikealla Venäjästä juuri pidetä, mutta se ei estä Venäjän valtion palveluksessa ainakin aiemmin olleen Johan Bäckmanin kannattavan perussuomalaisten ehdokkaita ja heidän politiikkaansa. Venäjä kohdistaa ponnistelujaan nuoriin poliitikkoihin erilaisten matkojen ja konferenssien muodossa.

Venäjän valtapoliittiset tavoitteet Euroopassa liittyvät ennen kaikkea oman aseman kohottamiseen ja etupiirin rakentamiseen ulkorajoilleen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi Venäjä pyrkii heikentämään Euroopan unionia. Tämä tavoite taas tapahtuu pyrkimällä heikentämään maiden välistä yhteistyötä muun muassa tarjoamalla taloudellisia etuja osalle maista, jotka sen jälkeen esimerkiksi vastustavat lisäpakotteita. Toisaalta Venäjä tukee EU-vastaisia voimia unionin jäsenmaissa.

Tämän työn huipentuma oli Brexit-kansanäänestys, johon Venäjä pyrki vaikuttamaan tukemalla Leave-kampanjaa. Olennainen osa tätä horjutustyötä on myös eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston tukeminen. Kyseessä on pitkäjänteinen työ, jota on tutkimuksen keinoin dokumentoinut perusteellisesti muun muassa Anton Shekhotsov. Venäjällä valtio on kukistanut tiukasti aidosti oppositiohenkisen äärioikeiston, vaikka tukee vastaavia liikkeitä ulkomailla. Vastaava tilanne on separatismissa, jota Venäjä tukee eri puolilla muualla, mutta omalla maaperällään se on kieltänyt separatismin lailla.

Tärkeä osatavoite tässä työssä on Saksan pitkäaikaisen liittokanslerin Angelma Merkelin heikentäminen tai jopa hänestä eroon pääsy. Tässä työssä eräs Putinin liittolainen on ollut rakettimaisen nousun tehnyt Vaihtoehto Saksalle -puolue AfD. Suhteita on luotu järjestelmällisesti ja nuoren puolueen mittakaavassa pitkään.

Yhdysvaltain ja Ranskan vaalien näkyvien hakkerointien jälkeen ihmeteltiin, miksei Venäjä sekaantunut sille erittäin tärkeän Saksan vaaleihin näkyvästi. Yhtenä selityksenä on tarjottu sitä, että kyllä se sekaantui,  mutta teki sen hienovaraisemmin, tukemalla eri keinoin AfD:n kampanjaa. Jopa rahallisesti tuesta on esitetty väitteitä.

AfD:n kannatuksesta on arvioitu merkittävän osan, jopa kolmanneksen, tulevan saksanvenäläisten keskuudesta. Tämä monimiljoonainen väestö on suurimmalta osiltaan Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen maahan muuttaneita, saksalaiset sukujuuret omaavia ihmisiä. He ovat toisaalta sopeutuneet hyvin Saksaan ja toisaalta säilyttäneet vahvat siteet Venäjälle esimerkiksi mediankäytön kautta.

AfD kävi voimallisesti vaalikampanjaa tavoittaakseen saksanvenäläiset, muun muassa kääntäen materiaaleja venäjäksi. AfD myös asetti lukuisia saksanvenäläisiä ehdokkaita. AfD myös esiintyi usein ja hyvin positiivisessa valossa Kremlin tiukassa käsiohjauksessa olevassa Venäjän televisiossa, jota siis katsotaan edelleen runsaasti saksanvenäläisten keskuudessa. Myös venäläisten bottiverkostojen huomattiin tukevan AfD:n vaalikampanjaa. Mikä sitten on syy ja mikä seuraus, mutta 81 prosenttia AfD:n jäsenistä toivoo Saksa lähentymistä Venäjän kanssa.

Kun ns. Lisa-työn tapauksen yhteydessä jokin taho rekrytoi saksanvenäläisiä ei-julkisen sosaalisen median kautta mielenosoituksiin, olivat AfD:n aktiivit mukana järjestämässä näitä. Tapaushan oli keksityksi osoittautunut tarina siitä, miten turvapaikanhakijat olisivat raiskanneet saksanvenäläisen tytön. Venäjä ulkoministeri Lavrovia myöten vyörytti tarinaa vielä senkin jälkeen, kun Saksan poliisi oli osoittanut sen keksityksi. Mutta tässä prosessissa AfD oli muiden äärioikeistolaisten toimijoiden kanssa toteuttamassa mielenosoituksia, joissa vaadittiin muun muassa Merkelin eroa.



Chemnitzin tapahtumista ei suoranaisia merkkejä tällaisesta ole. Mutta Venäjän valtion mediat ottivat selvän puolen tapahtumiin, ollen marssijoiden puolella. Katsotuimmista YouTube-kanavista Chemnitz-aiheisissa videoissa kärjessä oli Venäjän valtion RT ja vielä kymmenentenä sen osa Ruptly. Välistä löytyi runsaasti kotoperäistä äärioikeistolaisuutta. Mutta joka tapauksessa tässäkin oli selvästi nähtävissä, miten Venäjä pyrkii tukemaan äärioikeistolaista liikehdintää Saksassa.

Äärioikeisto sai Venäjän tuella informaatioilmaherruuden YouTubessa Chenmnitziä koskevissa videoissa. 

Oligarkki Konstantin Malofejev on yksi keskeisistä Venäjän aggressiivisen ulkopolitiikan toteuttajista. Maailmankatsomukseltaan hän on hyvin vanhoillinen ortodoksi, joka uskoo Venäjän erityislaatuisuuteen ja sen tehtävään pelastaa maailmaa rappiolta. Tätä ajatusmaailmaa hän levittää mm. omistamansa Tsargrad-tv-kanavan kautta. Malofejeviä on sanottu Venäjän Sorokseksi eli miljardööriksi, joka käyttää aikaansa ja rahojaan levittääkseen ajatuksiaan. Malojefevin kohdalla ne rahat on tosin hankittu tavalliseen tapaan hyvin epäselvillä tavoilla. Hän on sekä EU:n että Yhdysvaltain pakotelistoilla roolistaan Krimin miehityksessä. Venäjä käyttää usein hybriditoimissaan yksityisten toimijoiden kautta värvättyjä ja maksettuja käsiä, joiden jäljittäminen on hankalaa.


Malofejev loi jo vuosia sitten suhteet nyt Italin hallituksessa olevaan Pohjoiseen liigaan. Malofejev myös järjesti pankkilainan äärioikeistolaiselle Kansalliselle rintamalle, kun Ranskan pankit eivät sille halunneet lainata rahaa. Hänellä tiedetään myös olevan suhteita Itävallan Vapauspuolueeseen, kreikkalaisiin puolueisiin ja lukuisiin muihin äärioikeistolaisiin toimijoihin läntisessä ja keskisessä Euroopassa. Hän on perustanut myös Katehon-nimisen ajatuspajan, jonka sivuilla ilmestyneissä teksteissä on käsitelty myös Suomea. Siellä on muun muassa kuvattu MV-lehden Ilja Janitskinia sananvapauden sankariksi, Suomea uuden Barbarossa-suunnitelman eteentyönnetyksi tukikohdaksi ja Suomen kansantalouden juuri koittamassa olevaa romahduspistettä.


Kaavio Malofejevin yhteyksistä Atlantin yli.

Malofejev tapasi nykyisen AfD:n johtajan Alexander Gaulandin Pietarissa 2015, kun tämä vieraili maassa solmimassa suhteita Putinin  tukipuolueeseen Yhtenäiseen Venäjään. Ylipäätään AfD:n johtoa on vieraillut Venäjällä useampaan otteeseen. He ovat myös osallistuneet ”vaalitarkkailuun” miehitetyllä Krimillä. Suomesta tähän toimitaan on osallistunut Johan Bäckman hengenheimolaisineen.



Poliittinen ja kaupallinen kanssakäyminen miehitetyn Krimin alueelle on
EU:n pakotteissann kieltämää.


Venäjälle käy myös hyvin AfD:n varsin negatiivinen suhtautuminen Yhdysvaltoihin. Santtu Lehtinen tiivistää The Ulkopolitistissa Yhdysvaltain asemoitumisen AfD:n ajatusmaailmassa näin:

”Yhdysvaltojen vastaisuus voidaan nähdä elintärkeänä osana äärioikeiston identiteetin rakennusta, jossa pyritään luomaan vakaa kuva tietynlaisesta saksalaisuudesta asettamalla se Yhdysvaltojen edustamaa liberalismia vastaan. Tällainen retoriikka puree, koska ”anti-amerikkalaisuuden” ja suoranaisten ”Amerikka-neuroosien” juuret ovat syvällä Saksan historiassa.”



AfD:n lisäksi Venäjä vaalii Saksassa suhteitaan suhteitaan vasemmistopuolue Die Linkeen. Kuvassa presidentti Putinin ja moottoripyöräjengi Yön Susien johtajan "Kirurgin" seurassa Andreas Maurer Die Linkestä.


80-luvulla Saksassa valtavia massoja liikkui rauhanmarsseilla. Neuvostoliitto tuki rauhanliikettä monin tavoin ja käytti näin häikäilemättä hyväkseen omien tavoitteidensa ajamisessa ihmisten vilpitöntä rauhantahtoa. Huoli ja pelko ydinsodasta oli tehokas tapa saada ihmisiä liikkeelle. Nyt Venäjä on valjastanut käyttöönsä ihmisten huolet ja pelot maahanmuutosta. Kaappamalla tämän asian omaksi käsikassarakseen se paitsi sekaantuu toisen maan demokratiaan, myös varmasti tahallaan vaikeuttaa ratkaisujen löytymistä tai jopa tahallaan pahentaa tilannetta. Pelko on poliittista pääomaa, jota Kreml ei todellakaan haluat hukata, vaan huolellisesti vaalien kasvattaa.