Halla-ahon Venäjä-kysymyksestä

Kansanedustaja Jussi Halla-aho (PS) on erittäin älykäs ihminen. Hän on noussut kansanedustajuuteen ja asemaansa Mestarina nuivien keskuudessa nimenomaan älynlahjojensa avulla. Hänen retoriikkansa on taitavaa, usein jopa manipulatiivista. Hän yhdistää taitavasti vihjailua, tarkkaan valikoituja tutkimustuloksia, faktatietoina esittämiään johtopäätöksiä ja lain rajoilla taiteilevia määrittelyjä eri ulkomaalaisryhmistä.

Poliitikkona Halla-aho elää vastakkainasettelusta. Omat rakastavat ja kunnioittavat kiihkeästi, vastustajat vihaavat yhtälaisella kiihkeydellä. Hän on tietoisesti valinnut riidankylväjän roolin politiikan tekonsa välineeksi. Niin saa tehdä.

Nyt kansanedustaja Halla-aho on tehnyt kirjallisen kysymyksen hallituksen vastattavaksi, liittyen Ukrainan tapahtumiin. Kysymys on hillitympää Halla-ahoa, mutta läsnä ovat silti hänen tutut toimintapansa. Kysymys on tutun oloinen yhdistelmä tarkkanäköistä, mutta tarkoitushakuista analyysiä ja kärjistämistä.

"Katsooko hallitus, että merkittävien venäläisten intressien muodostuminen Suomeen, yhdistettynä Venäjän ulkopoliittiseen doktriiniin, Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen, kansallisen puolustuskyvyn heikentymiseen ja Suomen venäläisväestön kohtelua koskevaan propagandaan venäläisessä mediassa, luo näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa uhkakuvia ja antaa aihetta harkita esimerkiksi ulkomaalaisten kiinteistökauppoja koskevaa lainsäädäntöä, Suomen turvallisuuspoliittisia ratkaisuja tai puolustusvoimien rahoitusta uudelleen?"

Ulkopolitiikan kieleen liittyy usein tiettyä pehmeyttä, joka on peräisin diplomatiasta. Puhumalla asioista kautta rantain tai peiteilmauksin, voidaan keskustella provosoimatta tai loukkaamatta suoranaisesti ketään. Meillä on tällaisesta puheesta pitkät perinteet suomettumisen ajoilta. Kansanedustaja Halla-aho on omalta osaltaan tämän peitteisen kielen perinteen vaalija, mutta hän käyttää peitteisen kielen keinoja päinvastaiseen, provokaatioon ja loukkaamiseen.

Kansansedustaja Jussi Niinistö (PS) puolustusvaliokunnan pj, on ollut tähän mennessä Perussuomalaisten ulko- ja turvallisuuspolitiikan pääasiallinen äänitorvi. Hönen kannanottonsa ovatkin Krimin tilanteen myötä olleet selkeitä ja olennaisiin asioihin keskittyviä. Huomionarvoista on sekä kannanottojen olemassaolo että niiden selkeys. Kovin harva poliitikko kun on halunnut sanoa asiasta mitään ja ei juuri kukaan selkeästi.

Ulkoasiainvaliokunnan pj Timo Soinikaan ei ole sanonut Krimin tapahtumista mitään, sillä hänen on ilmoitettu olleen viikonlopusta lähtien viikon sairauslomalla kipeän nilkan takia. Itse arvioisin, että tällaisessa kriisissä valtakunnan ulkopolitiikan kolmospaikalla olevan olisi syytä hoitaa tehtäviään, vaikka sitten kyynärsauvojen avulla.

Mutta joka tapauksessa kansanedustaja Halla-aho on nyt kaapannut itselleen ja omiin nimiinsä äärettömän tärkeän keskusteluaiheen eduskunnassa. Nyt on muiden kansanedustajien hankalampi tehdä vastaavan sisältöisiä kysymyksiä hallituksen vastattavaksi, sillä se vaikuttaisi naurettavalta.

Aivan kuten äärioikeistolainen Svoboda-puolue on yrittänyt kaapata Ukrainan kansan tyytymättömyydestä noussutta vallankumousta itselleen, yrittää nyt kansanedustaja Halla-aho ja ehkä myös hänen puolueensa kaapata suomalaisten huolta tilanteesta omaan pussiinsa. Keskustelun tulkinta niin koti- kuin ulkomaillakin saa väistämättä eri sävyjä, kun se pohjaa äärioikeistolaiseksi miellettyyn ja kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta tuomitusn kansanedustajan kysymykseen. Tätä muutenkin vaikeaa, mutta erinomaisen tärkeää keskustelua on riittävän hankala käydä ilman tällaisia ulottuvuuksia.

Kansanedustaja Halla-aholla oli tietysti täysi oikeus tehdä kysymyksensä. Älykkäänä ihmisenä kansanedustaja Halla-aho tietää kuitenkin asian eri ulottuvuudet. Jos hän oikeasti haluaisi edistää tätä keskustelua, hän tietää, että riidankylväjän pitää silloin pysyä taustalla. Minun mielestäni hän on asettanut tässä oman etunsa isänmaan edun edelle. Sellainen ei sovi minusta sen enempää kansanedustajalle kuin europarlamentaarikollekaan.