perjantai 26. huhtikuuta 2019

Pääseekö Packalén ulkopolitiikan johtopaikoille?

Eduskunnan valiokuntien puheenjohtajuudet päätettiin eilen. Turvallisuuspolitiikan ja ylipäätään turvallisuuden kannalta keskeiset valiokunnat jakaantuivat seuraavasti:

Suuri valiokunta pj: VIHR vpjt: 1. PS 2.  VAS
Ulkoasiainvaliokunta  pj PS vpj SDP
Hallintovaliokunta pj PS vpj KOK
Puolustusvaliokunta pj KOK, vpj PS

Tiedusteluvaliokunta päätettiin jakaa vasta hallituksen muodostamisen jälkeen, mutta yhteinen käsitys oli, että puheenjohtajan paikan saisi suurin puolue eli SDP.  Suuri valiokunta käsittelee EU-asiat, hallintovaliokunnassa on sisäisen turvallisuuden kannalta merkittävät asiat ja ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntien tehtävät ovat selviä tässä yhteydessä.

Huomiota kiinnittää perussuomalaisten vahva ote paikoista. Sisäisen turvallisuuden puolella tämä on ymmärrettävää, onhan se heidän keskeinen teemansa. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen kiinnostus sen sijan on hieman yllättävää. Toki näissä on aina vähän sattumallakin sijansa, kun paikkoja jaetaan voimasuhteiden mukaan.

Perussuomalaisten periaate- tai vaaliohjelmissa ei kuitenkaan puhuta mitään ulko- ja turvallisuuspolitiikasta eikä sille ole edes omaa ohjelmaa. Viime syksynä puolueen poliittinen suunnittelija (ja tuore kansanedustaja) Sakari Puisto ilmoitti Twitterissä, että ulko- ja turvallisuuspoliittinen ohjelma on tulossa. Vielä sitä ei ole näkynyt. Itse haarukoin viime syksynä tässä blogissa asioita, joita puolueen turvallisuuspoliittinen olemus sisältää.

EU-tasolla PS on nyt liittoutunut useiden äärioikeistolaisten puolueiden kanssa ja aikomuksena on perustaa nyt valittavaan EU-parlamenttiin uusi ryhmä. Merkittävimmät toimijat siinä ryhmässä ovat Italian varapääministeri Matteo Salvinin johtama La Lega ja nyttemmin mukaan liittynyt Marie Le Penin Kansallinen rintama Ranskasta. Kummatkin johtajat puolueineen tunnetaan EU-vastaisuudestaan ja Venäjä-myönteisyydestään.  Ruotsidemokraatit on jäänyt hankkeesta sivuun ja puolueen puheenjohtaja Jimmie Åkesson on ilmoittanut, että Salvinin Venäjä-mielisyys on este yhteistyölle.

Tehtävien jakautumisessa on eduskunnassa perinteisesti kunnioitettu senioriteettiä. Eli mitä kauemmin olet ollut kansanedustajana, sitä aiemmin saat valita omat valiokuntapaikkasi. Ensimmäisen kauden kansanedustajille siis käytännössä tarjotaan paikkoja, jotka muut eivät ole halunneet. Toki jos PS pääsee hallitukseen, laittaa se paikkoja uusiksi.

Hallintovaliokunnassa jatkanee puheenjohtajana sitä tehtävää viime vaalikauden ajan hoitanut Juho Eerola. Tai sitten hän siirtyy puhemiehistöön. Lakivaliokunnassa istuivat viime kaudella puolueen varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari ja uuden eduskuntaryhmän puheenjohtaja, juristi Ville Tavio. Huhtasaari on eurovaaleissa ehdolla, joten Tavio on vahvin ehdokas siihen hommaan.

Suuren valiokunnan ensimmäinen varapuheenjohtajuus olisi luonnollista antaa EU-kokemusta omaavalle ihmiselle ja silloin kyseeseen voi tulla puolueen puheenjohtaja, Jussi Halla-aho. Maa- ja metsätalousvaliokunnan varapuheenjohtajan paikka mennee jollekin puolueen kolmannen kauden kansanedustajista, joita ovat Ville Vähämäki, Olli Immonen, Kike Elomaa, Mika Niikko, Arja Juvonen ja Teuvo Hakkarainen. Hakkarainen on ollut kyseisessä valiokunnassa ensimmäisellä kaudellaan varajäsenenä ja toisella kaudellaan varsinaisena jäsenenä, mutta on toki myös eurovaaleissa ehdokkaana.


Kuvakaappaus eduskunnan sivuilta.

On vielä yksi kolmannen kauden kansanedustaja, joka on siis hyvin vahvassa asemassa jaettaessa tärkeimpiä paikkoja. Hän on Tom Packalén. Hän on ollut viimeiset kahdeksan vuotta ulkoasiainvaliokunnan varsinainen jäsen ja nelisen vuotta puolustusvaliokunnan varajäsen. Lisäksi hän oli Naton parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan jäsen viime vaalikauden.


Kuvakaappaus FB-profiilista. Varsin toisaalta omistavasti ja toisaalta Rinnettä kohti poissulkevasti ilmaistu tämä "...meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan."

Ennen presidentinvaaleja hän ilmoitti harkitsevansa asettumista ehdolle perussuomalaisten ehdokkaaksi. Packalén edusti ennen eduskuntavaaleja perussuomalaisia järeimmissä, Paasikivi-seuran ja Reserviläisten järjestämissä turvallisuuspoliittisissa vaalikeskusteluissa. Näillä taustoilla olisi siis oikeastaan itsestäänselvää, että Packalénista tulisi ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja.

Puolustusvaliokunnan varapuheenjohtajan paikkakin toki mahdollinen, mutta olisi silti vähemmän kuin hänelle normaalien menettelytapojen mukaan kuuluisi. Lisäksi voi kysyä, että voiko paikalle valita tämän hetkiselle linjalle äärimmäisen keskeisen Ruotsi-yhteistyön hyödyllisyyden kiistävän henkilön.

Packalén on viime vuosien aikana toistanut hyvin järjestelmällisesti Kremlin propagandan teemoja oli kyse sitten sodan syistä tai kulusta Itä-Ukrainassa, talouspakotteista,  EU:n vahingollisuudesta, malesialaiskoneen alasampumisesta tai Skripalien myrkyttämisestä. Näiden mielipiteiden pohjalta Ilta-Sanomien Timo Haapala kommentoi,  että "Packalén on tiedetty jo pitkään ns. Tehtaankadun mieheksi – eli hänen näkökulmansa eivät juuri edes yllätä."


YLEn A-talk-ohjelman keskustelun pohjalta tekemästä uutisesta otettu lainaus.

Packalén tästä suivaantui ja ilmoitti vievänsä asian poliisin tutkittavaksi. Poliisi tulkitsi, ettei Haapala syyllistänyt Packalénia maanpetoksesta vaan virallisen Venäjän myötäilystä. Poliisin päätöksessä luki, että "Pitäisin ilmaisun (Tehtaankadun mies) osalta selvänä lähinnä ainoastaan sitä, että sillä viitattaneen tavallisimmin jonkinlaiseen perusteettoman voimakkaaseen tai korostuneen myötämieliseen suhtautumiseen Venäjää kohtaan."

Nyt siis näyttää siltä, että Tom Packalén on vahvasti kiinni eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan paikassa. Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa hierarkiassa hän on presidentin ja ulkoministerin jälkeen seuraava.

On tietysti perussuomalaisten oma asia, kenet he millekin paikalle valitsevat. Mutta valinnoillaan he viestivät näkyvästi ja vastaansanomattomasti siitä, mikä on heidän ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjansa.

9 kommenttia:

  1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Kyllähän Packalen toisata tasapainottaisi maamme ulkopolittista ajattelua,toisaalta mitä teemme kolo ulkoasian valiokunnalla ja ulkoministeriöllä, lisättynä dipolmatti byrokratialla, kun kerran olemme osa Europan Yhteisöä ja sn yhteistä ulko ja turvallisuuspolittista järjestelmää.
    Veronmaksajoille olisi suuri säästö päästä kustantamasta kyseisiä ilmeisen tarpeettomia organisatioita.
    Olen pitänyt edustaja Pacalenia eduskunnan yhtenä tervejärkisimpänä jäsenenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei Suomen ulkopolitiikkaa pidä tasapainottaa itään päin vaan sitä on epätoivon fanaattisella vimmalla väännettävä länteen.

      Poista
    2. Muuttuvassa maailmassa ei fanatismista ole muuta, kuin haittaa.
      Suomalaisen valtioviisauden erityinen muoto, meidän itsenäisyydemme ensimäisinä vuosikymmeninä oli ,tosin hitaasti opittu kaksilla raiteilla taitavasti hoidettu politikka.
      Samalla kun olimme muka rähmällämme,samalla rakensimme läntisiä suhteita ja rakenteita.
      Kuuluisa saavutus tästä on,kun samaan aikaan maahamme rakennettiin neuvostoperäisiä terästehtaita ja öljynjalostamoja,niin samaanaikaan amerikkalaiset kustansivat maahamme seismologisen mittaussysteemin, ydinkokeita valvomaan, joita tapahtui tuolloin idässä.
      Aidallaistumista on tietyt etunsa.
      Etuvartiossa on kaikkein viimaisinta päivystää.

      Poista
  3. Minä en näe onneksi venäjä mörköjä.ei venäjä maana tai kansana ole mikään vaara heidän johtajansa ovat vai hiukan arvaamattomia mutta sekin kuuluu asiaan. Eikös putinia ja niinistöä yhdistä heidän edustamansa puolueet ole sisarjärjestöjä,voin toki olla väärässäkin🤔

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rigedidigedikilikili sanovat ruosteiset hammaspyörät kun kliseegeneraattori lähtee tuskaisesti käyntiin. Et sitten mitään latteampaa keksinyt?

      Poista
  4. Toivottavasti Halla-aho ymmärtäisi että Putinin morsianta ei voi tuohon hommaan valita.

    VastaaPoista
  5. SYYSKUUssa 17, 2014 Jussi Halla-aho totesi:

    "Eilen oli harvinainen hieno hetki Euroopassa. Europarlamentti hyväksyi assosiaatiosopimuksen Ukrainan kanssa. Salista oli videolinkki Verkhovna Radaan, joka ratifioi sopimuksen samaan aikaan.
    Vaikka en pidä siitä, mikä Unionista on tullut, ymmärrän oikein hyvin, mitä lähentyminen merkitsee Ukrainalle ja ukrainalaisille. Se merkitsee poispääsyä Venäjän dominoimalta harmaalta vyöhykkeeltä ja semiautoritaarisesta kleptokratiasta, näkymää oikeusvaltiosta, kansalaisvapauksista ja normaalista elämästä.

    Putinin puolue europarlamentissa on jakautunut salin kummallekin laidalle. Äärioikeisto ja -vasemmisto äänestivät sopimusta vastaan ja jyrisivät kuin yhdestä suusta, että syyllisiä Ukrainan tilanteeseen ovat NATO, EU, Yhdysvallat ja Kiovan vallankaappausjuntta. Venäjää ei pidä ärsyttää, ja sillä on oikeus suojella geopoliittisia intressejään yms. yms.

    Kommunistit voi jättää omaan arvoonsa, mutta eilen tunsin syvää häpeää niiden puolesta, jotka kutsuvat itseään kansallismielisiksi ja jotka monessa muussa kysymyksessä ovat lähellä perussuomalaisia. Onneksi olemme osa ryhmää, jonka toimintaa ja puheenvuoroja ei tarvinnut hävetä."

    Nyt mietin aikooko hän nyt ajaa PS:n samaan ryhmän Le Penin puolueen kanssa, jota hän aiemmin käsittääkseni kutsui Putinin puolueeksi.

    VastaaPoista
  6. https://www.kauppalehti.fi/uutiset/euroskeptinen-oikeisto-yrittaa-koota-hajanaisia-rivejaan-italian-salvini-kaavailee-mahtiliittoumaa-tutkija-nyt-on-haluja-laittaa-pakkaa-uusiksi/9eab2713-a737-4d57-bfb6-8818e9710846

    VastaaPoista