Näyttää siltä, että eduskuntavaalikamppailun loppumetreillä saatiin kuin saatiinkin ulko- ja turvallisuuspoliittinen säie vaalikeskusteluun. Antti Rinteen lausunto siitä, ettei Suomi välttämättä pääsisi Naton jäseneksi halutessaankaan, pitää sinällään paikkansa. Rinteen esittämä syy on Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin arvaamattomuus ja sekin on mitä suurimmassa määrin paikkansa pitävä arvio. Se, kuinka viisasta tällaista on johtavan poliitikon ja todennäköisen seuraavan pääministerin sanoa ääneen, on sitten toinen asia. Henkistä yliotetta työmarkkinaneuvotteluihin hakevan ay-pomon ja pienen maan pääministerin kv-politiikan lähestymistavat ovat kuitenkin aika erilaisia. Eivätkä Trumpin ailahtelevuus ja Nato-vastaisuus myöskään ole mitenkään suuria salaisuuksia. Mutta jos tälle linajlle lähdetään, niin tokihan haluaisin kuulla yhtä suorapuheiset arviot Rinteeltä Putinista ja Jinpingistä.
Eikä Trump ole todellakaan ainoa este Suomen mahdolliselle Nato-jäsenyydelle. Suurin ja varmin este ovat kansalaisten tunnot asiassa. Jäsenyyden kannatus on pysynyt vakaasti alhaisella tasolla. Nato edellyttää jäsenmaiksi pyrkiviltä kansan enemmistön tukea jäsenyydelle. Yleensä tämän osoittamiseen on riittänyt parlamentaarisen enemmistön tuki, mutta myös kansanäänestyksiä on käytetty asiassa. Suomessakin poliittinen johto on sitoutunut kansanäänestykseen, vaikka kiihtyneen informaatiovaikuttamisen ja maailmalla nähdyn vaalihäirinnän jälkeen into siihen on paljon vähäisempi.
Selvää on, että Venäjälle Suomen Nato-jäsenyys on äärimmäisen vastenmielinen asia. Tätä on viestitty idästä hyvin johdonmukaisesti koko tämä vuosikymmen. Tämän hallituskauden alussa ilmestynyt, ulkopuolisten asiantuntijoiden tekemä Nato-selvitys kuvaa hyvin voimallisesti, miten merkittävä poliittinen tappio Suomen Nato-jäsenyys olisi Venäjälle. Nato-jäsenyyden ydinkysymys onkin ollut Suomen näkökulmasta Venäjän suhtautuminen siihen. Venäjän suhtautumisen takia enemmistö kansalaisista mieltää Nato-jäsenyyden vahingolliseksi Suomen turvallisuudelle. Toki vastustukseen on sekoittunut myös muita motiiiveja, kuten puolueettomuuden kaipuu, Amerikka-viha ja ylipäätään integraatio-vastaisuus. Myös ydinaseiden merkitys Naton strategian keskiössä on monelle hankala paikka hyväksyä.
Nato tekee isot päätöksensä konsensus-periaatteella, eli yksikään jäsenmaa ei saa vastustaa. Tämä koskee mitä suurimmassa määrin myös uusien jäsenten ottamista. Arvoituksellisia maita juuri nyt ovat Venäjää lähentynyt Turkki ja vastahankaan monissa asioissa asettunut Unkari.
Sinällään Nato on avannut oviaan vuoden 2014 jälkeen monin tavoin. Montenegro liittyi juuri jäseneksi ja ensi vuonna vuorossa on Pohjois-Makedonia. Kummankin maan kohdalla Venäjä on pyrkinyt estämään jäsenyyden. Montenegrossa oli venäläisten organisoima vallankaappausyritys. Pohjois-Makedonian jäsenyys pyrittiin estämään lahjomalla kreikkalaisia poliitikkoja estämään maiden välinen nimisopu, joka oli edellytys jäsenyyden etenemiselle.
Naton aiempaa avoimempi suhtautuminen näkyy myös siinä, että kumppanuuksia erityisesti Suomen ja Ruotsin kanssa on syvennetty jatkuvasti. Jo pitkään on sanottu, että yhteistyö on niin syvää kuin se on mahdollista ilman jäsenyyttä, mutta niin vain on aina löytynyt uusia tapoja syventää yhteistyötä. Ennenkuulumattomasti on väläytelty julkisessa keskustelussa (Naton ulkopuolelta) jopa kollektiivisen puolustuksen ulottamista Suomeen ja Ruotsiin.
Se mitä Suomi sitten toisi puolustusliittoon, on asian toinen puoli. Ensinnäkin Suomella on Euroopan mittakaavassa hyvin suuret asevoimat. Miehistöä ja rautaa on paljon. Suomi säilytti kyvyn aluepuolustukseen ja asevelvollisuuden, kun moni maa niistä tyynempinä aikoina luopui. Lisäksi suomalaisilla on poikkeuksellisen korkea valmius puolustaa maataan aseellisesti. Tämä ei ole lainkaan merkityksetön asia arvioitaessa maan aseellista puolustautumiskykyä.
Kysyttäessä halukkuutta lähteä sotaan oman maan puolesta, oli suomalaisilla korkein prosentti.
Lähde: Brilliant maps
Natolle Suomi toisi suhteessa Venäjän paljon lisää yhteistä rajaa. Tätä esitellään lähinnä heikkoutena Suomen Nato-jäsenyyden kannalta, mutta käytännössä tilanne lienee päinvastainen. Jos Suomi pystyy kriisitilanteessa hoitamaan oman tonttinsa, jonka oletuksen varaan Suomi on myös varustautunut, tarkoittaa se Venäjälle voimien levittämistä tälle pitkälle rajalle. Jos Suomi olisi osa Natoa, niin Baltian maiden puolustaminen olisi myös paljon helpompaa. Sotilaallisesti Suomi on myös pitkän ja läheisen kumppanuuden myötä rakentanut järjestelmänsä sellaisiksi, että ne ovat hyvin helposti kytkettävissä Naton erilaisiin järjestelmiin. Yhteiset harjoitukset ovat entisestään parantaneet teknisiä valmiuksia toimia yhdessä.
Mahdollisuus hakea Nato-jäsenyyttä on Suomelle ollut viime vuosina jo sinällään yhdenlainen turvallisuusjärjestely. On vaikea nähdä mitään hyötyä siitä, että tämän mahdollisuuden onnistumisen todennäköisyyttä ainakaan omin toimin pienennetään. Joka tapauksessa normiksi muodostunut juupaseipästely on saanut hieman syvyyttä ja täytyy toivoa, että keskustelu jatkuu myös vaalien jälkeen. Silloin sillä on myös paremmat mahdollisuudet olla maltillista ja asiapohjaista. Mutta ihan joka tapauksessa on Suomelle eduksi pitää Nato-jäsenyyden mahdollisuutta mahdollisimman hyvinvoivana.
R:“Mutta jos tälle linajlle lähdetään, niin tokihan haluaisin kuulla yhtä suorapuheiset arviot Rinteeltä Putinista ja Jinpingistä.”
VastaaPoistaHigh-five! Tälle linjalle nimenomaan pitää lähteä ja jopa nykyistä laajemmin. Vaikkakin veikkaan, että pj. Rinne ei osoittautuisi ainakaan niin innokkaaksi jingpignistiksi kuin Kokoomuksen Alexander Stubb*.
Samassa hengessä haluaisin kuulla erit. Kokoomuksen ja RKP:n johdolta ja muilta transatlanttisen idealismin ystäviltä suorapuheiset arviot Yhdysvaltojen esi-trumplaisesta ja trumplaisesta Pohjois-Afrikan-Lähi-Idän politiikasta, josta ei huonosti harkittuja, toteutettuja, eskaloivia ja pakolaisia synnyttäviä sotilaallisia interventiota ja hallinnonvaihtoja, separatistien ja kyseenalaisten proxyjen tukemisia, laittomien anneksaatioiden siunaamisia(Länsiranta, Itä-Jerusalem ja Golan), aluemiehityksiä ja valtioiden kurjistamisia laittomilla talouspakotteilla ole pariin vuosikymmeneen ollut puutetta.
Tai näähs, pikku vikoja, helppo korjata. Sitäpaittee v-a-i-n Venäjän ja Kiinan toiminnalla on Suomelle ja EU:lle kielteisiä turvallisuuspoliittisia ja taloudellisia vaikutuksia. Ja faktahan on, että loppupeleissä ihmisiä ovat vain ne, jotka joutuvat putinistien ja jingpingistien aggressioiden kohteeksi ja toisaalta näiden asioiden analysoiminen on sitä alt-righ-alt-leftistien anti-imperialistien “Amerikka-vihaa”.
Puheenjohtaja Rinteesta sanoisin taasen sen, että hän tässä aihelmatiikassa kuin useimmilla muillakin alueilla osoittautunut äärimmäisen hömelöksi, joka on taasen satanut juurikin perussuomalaisten laariin. Suosittelenkin SDP:tä vaihtamaan tämän accident-prone-miehen tilalle jonkun uuden miehen tai naisen pikaisesti.
Havainto Libyan tilanteeseen havahtuneista russiangateristeista. He ovat selvästikkin Muellerin raportin (Kyllä, odotan itse myös AG Barrilta laajempaa tiivistelmää!) lopputulosten julkistamisen jälkeen alkaneet siirtelemään maaliviivojaan ja kehystämään Venäjän vaikutusta universaalimmin “The Other Plot” -hengessä**. Esim. Suomessa oman The Weekly Standardimme eli Verkkouutisten tuottaja Kasperi Summanen:“Venäjä on tukenut ja maanitellut Haftaria vuosia. Nyt Kreml ilmoittaa "tekevänsä kaikkensa" Rauhan eteen Libyassa. Samalla Haftar valtaa Tripolia.”
Asiahan on kuitenkin niin, että mikäli toimittaja-tuottaja, poliitikko, tai turpoaja olisi nähnyt vaivaa tutustua Libyankin tilanteeseen holistisemmin kuin vain monokausalistien Venäjä-kehyksellä, että Putinin tuki Haftarille melkeinpä kalpenee Herra Macronin kulissien takana antaman tuen rinnalla. Macronin Ranskan pro-Haftar -kontribuutio taasen libyalais-amerikkalaista kenraalia alusta asti innokkaasti tukeneen Egyptin, UAE:n, Jordanian ja KSA:n rinnalla. Libyasta tekisi mieleni sanoa paljon muutakin ja ihan luotettavien läntisten lähteiden perusteella, mutta jätän tähän osoittaakseni vain suomalaista turposkeneä aika ajoin riivaavaan monokausalismin valheellisuuden ja haitallisuuden luotettavan tiedonsaannin ja tilannekuvan muodostamisen kannalta.
Asevelisosialidemokraatti
---
*https://www.alexstubb.com/farval-usa-valkommen-kina-dagens-industri-26-1-2017/
**http://time.com/5564173/how-putin-built-russian-empire/
Obs. Suosittelen tutustumaan Freedom Housen vuosikatsauksiin ja siellä sellaisten demokratia-kriteereiden kautta kuin poliittiset oikeudet, ihmisoikeudet, lehdistön vapaus ja vähemmistöjen asema maailman tilanteeseen. Tämän tarkastelun valossa maailmassa voidaan sanoa tällä hetkellä olevan n.50 diktatuuriksi luokiteltavaa valtiota. Tämän päälle kun sitten kartoittaa DOD:in ja DOS:in vuosittaisten Foreign Military Training in Fiscal Years, DOS:in Congressional Budget Justification FOREIGN ASSISTANCE ja DSCA:n Foreign Military Sales, Foreign Military Construction Sales And Other Security Cooperation Historical Facts-raporttien valossa Yhdysvaltojen aseellista ja koulutuksellista tukea maailmanlaajuisesti, näemme että Yhdysvallat tukee näistä diktatuureista yli kolmeakymmentä.
Sillä tavalla.
PoistaKun tasapainoa peräänkuulutat oletko mieltä että se heijastuu omissa teksteissäsi ?
Jos olet, saanko viitteet jossa arvioit putinin ja jingpingin suuntaa samoilla mittapuilla kuin Washingtonin edesottamuksia. Voit toki tehdä sen tässäkin jos viittailu menee hankalaiksi.
Hyvä joka tapauksessa huomioida vaikka alkajaiseksi että on eri asia tukea opportunistisesti diktatuureja/autokratioita kuin olla sellainen.
“Sillä tavalla.”
PoistaTällä tavalla juuri.
“Kun tasapainoa peräänkuulutat oletko mieltä että se heijastuu omissa teksteissäsi?”
Kyllä. Ja tasapainoa taatusti enemmän kuin esim. Suomen “The Weekly Standardin” tuottajilla, toimittajilla ja heidän seuraajillaan.
“Jos olet, saanko viitteet jossa arvioit putinin ja jingpingin suuntaa samoilla mittapuilla kuin Washingtonin edesottamuksia. Voit toki tehdä sen tässäkin jos viittailu menee hankalaiksi.”
Yhdyn aika pitkälti esim. Ryskyn näkemyksiin Putinista ja KingPingistä. Sitten muistuttaisin, että Washingtonissa(kin) on monenlaisia edesottajia. Kritiikkini kärki kohdistuu pääasiassa amerikkalaisiin Trump/NeverTrump -neokonservatiiveihin (esim. Stubbin ihailemaan “liberaaliin ja demokraattiseen” Robert Kaganiin) ja liberaaleihin haukkoihin. Se, että tämän vallitsevan amerikkalaisen asiantilan joutuu näin eksplisiittisesti toteamaan osoittaa drastisella tapaa kuinka kehnosti monet suomalaiset ovat perillä Yhdysvalloissa harjoitettavasta turpoilusta tai politiikan kentästä yleensä.(Tämäkin on muuten sellainen turpo-ongelma tai ainakin haaste sinällään!)
“Hyvä joka tapauksessa huomioida vaikka alkajaiseksi että on eri asia tukea opportunistisesti diktatuureja/autokratioita kuin olla sellainen.”
Olen alkajaiseksi pitänyt tätä itsestäänselvyytenä. Me, Läntenä emme ole “samalla viivalla” Venäjän, Kiinan tai NATO-Turkin, Yhdysvaltojen ystävien (esim. Anneksaattori-Bibin Israel), Persianlahden totalitääristen öljymonarkioiden (erit. Saudi-Arabia) ja niiden asiakasvaltioiden/suojattien kanssa (Bahrain, Egypti, Jordania, Libyan Haftar ja Sudan).
Valitettavasti ne kotimaiset turpotahot, joita olen täällä perinteisesti kritisoinut eivät jostain syystä osaa tai halua tunnustaa läntisen hegemoniamme johtajan, Yhdysvaltojen Lähi-Idän-politiikan meille eurooppalaisille synnyttämiä turvallisuuspoliittisia ja taloudellisiakin ongelmia. Mistä sinä uskoisit tämän johtuvan? Johtuisiko se siitä, että he tarkastelevat maailmaa fanittamiensa amerikkalaisten poliitikkojen, sarjaerehtyjä-analyytikkojen ja aktivistiensa kautta? Siis, eivät niinkään Helsingistä ja Brysselistä käsin? Voisiko heidänkin kohdallaan (vrt. Kremlin kellonsoittajat jne.) puhua tietyssä mielessä "rähmällään olosta" tai "suomettuneisuudesta"?
Kauniiksi lopuksi, suomalainen turpo ja ulpo sai nyt kuulkaas tervetulleen ja virkistävän lisävahvistuksen SDP:n Hussein al-Taeen henkilössä. Hän osaa mm. Kokoomuksen Ilkka Kanervaa huomattavasti monipuolisemmin kertoa millaisia “lapoja” Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä on? Miten niiden käyttäjät ovat perinteisesti syötelleet ja syöttelevät tänään ja millaisia turposeuraamuksia niillä mahdollisesti on EU:n ja Suomen kannalta? Uskoisin Husseinin myös haastavan mielekkäällä tavalla perussuomalaisten paikoin yliampuvaa islam-kritiikkiä, tavalla joka sataa lähes meidän kaikkien suomalaisten laariin.
Asevelisosialidemokraatti
"Kyllä. Ja tasapainoa taatusti enemmän kuin ...".
PoistaHavainnet ristiriidan. Olisiko oikeammin "Ei, mutta tasapainoa ...".
"Me, Läntenä emme ole 'samalla viivalla' Venäjän, Kiinan tai ...".
Tasapainoon liittyen tämä selittänee asennettasi ja energian käyttöäsi.
Totta kai olemme samalla viivalla, koska asutamme samaa planeettaa. Fin-turpo-mielessä Suomi vieläpä sijaitsee missä sijaitsee.
"Valitettavasti ne kotimaiset turpotahot, joita olen täällä perinteisesti kritisoinut eivät jostain syystä osaa tai halua tunnustaa läntisen hegemoniamme johtajan, Yhdysvaltojen Lähi-Idän-politiikan meille eurooppalaisille synnyttämiä turvallisuuspoliittisia ja taloudellisiakin ongelmia".
Yhdysvallat ei ole läntisen hegemonian johtaja muuten kuin sotilaallisesti ollen samalla globaali johtaja ainakin toistaiseksi. Muu ja tärkeämpi johtajuus on lännessä hajautunut kuten keskeisten kiistakysymysten päätöksentekoa tarkastellen voidaan helposti havaita.
En ole havainnut etteikö Yhdysvaltojen toimien haitallisuutta olisi myönnetty. Yhdysvaltojen toimia ruoditaan raskaasti sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa - joka tapauksessa enemmän kuin sinä Putinia ja Jinpingiä, joiden suhteen tyydyt vain yhtyilemään yleistasolla ryskyn kommentteihin. Eikö putinin ja Jinpingin toiminta ansaitse sinulta turpo-kiinnostuneena ja tasapainoa kunnioittavana hieman enemmän ?
Ylipäänsä olisi kai kohtuullista pysyä kommenteissa kunkin aihepiirin sisällä.
“Yhdysvallat ei ole läntisen hegemonian johtaja muuten kuin sotilaallisesti ollen samalla globaali johtaja ainakin toistaiseksi.”
PoistaOn myös poliittisesti ja taloudellisesti, tätä kaikki eivät vain halua myöntää. Ja ennenkaikkea, suhteemme Yhdysvallat - Eurooppaa ei ole symmetrinen, vaan epäsymmetrinen; olemme enemmän tai vähemmän riippuvaisia Yhdysvalloista -ja emme vain hyvässä. Naivimmat transatlanttiset idealistit eivät kuitenkaan tunnusta tätä joko typeryyttään, ideologisista syistä tai siksi että tämän vallitsevanlaisen suhteen syventäminen esim. juuri NATO-jäsenyyden kautta avaisi heille entisestään mielenkiintoisia ja hyväpalkkaisia urapolkuja ja eksoottisia “kriisinhallintatehtäviä” ympäri maailmaa.
Minä realistina tunnustan asiantilan, mutta haluan kiinnittää huomiota Yhdysvaltojen hegemonian meille synnyttämiin turvallisuuspoliittisiin ja taloudellisiin ongelmiin, jota se on kohta 20. vuoden ajan ollut tuottamassa erit. Lähi-Idässä ja tuoreimpana mainittakoon Libyassa.
Toki, Yhdysvallat on sadoille miljoonille ei-eurooppalaisille Lännen “kasvot” ja siinä mielessä suomalaiset arvopohja-evankelistat, sääntöpohjaiseen maailmanjärjestykseen, kansainvälisen oikeuden ja valtiollisen koskemattomuuden kunnioittamiseen sitoutuneet poliitikot ja turpoajat voisivat pohtia sitäkin, kuinka hyvin sen eri linjaukset edistävät meidän Lännen tai sen liberaalin demokratian houkuttelevuutta maailmassa.
Lyhyesti, erit. Yhdysvaltojen Lähi-Idän-politiikka on täysin sijoiltaan. Se murentaan sen omaa kansallista yhtenäisyyttä ja taloudellista kilpailukykyä kuin meidän, sen eurooppalaisten liittolaisten ja ystävien turvallisuutta tavalla, johon on kertakaikkiaan tultava muutos, muutoin Kiina ja Venäjä pyyhkivät koko Lännellä pian pöytää.
“En ole havainnut etteikö Yhdysvaltojen toimien haitallisuutta olisi myönnetty. Yhdysvaltojen toimia ruoditaan raskaasti sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa...”
Puhetta maailmaan mahtuu, mutta missä
poliitikkojemme, asiantuntijoidemme ja turpoajiemme analyysit, arviot ja toimenpidesuositukset, joilla sen EU:lle aiheuttamia haittoja voitaisiin minimoida paremmin? Ei niitä ole juurikaan. Ei näy, koska suomalainen turpokeskustelu on niin herkistettyä, että paikalle lentäisi heti “länsi-mielisten” haukkojen joukko julistamaan että ko. henkilö on Kremlin kellonsoittaja, alt-right-alt-left anti-imperialisti, Amerikka-vihaaja jne.(Obs. tämä aihelmatiikka liittyy orgaanisesti myös populistien ja äärikeoistolaisten nousuun Euroopassa, joka ilmiönä lienee sinustakin turpo-kysymys vai?)
“- joka tapauksessa enemmän kuin sinä Putinia ja Jinpingiä, joiden suhteen tyydyt vain yhtyilemään yleistasolla ryskyn kommentteihin.”
Voin minä yhtyä sijunkin kommentteihin! Annappa palaa niin katsotaan. Näin aluksi, sen sanon kuitenkin sen, että Kiinan voimaantuminen ja sen vaikutusvallan kasvu maailmassa on seurausta Yhdysvaltojen 1970-luvun alussa omaksumasta opportunistisesta Kiina-politiikasta ja siitä, että se on juuttunut tai sotkenut itsensä Lähi-Idän juoksuhiekkaan.
Asevelisosialidemokraatti
"Voin minä yhtyä sijunkin kommentteihin! Annappa palaa niin katsotaan. Näin aluksi, sen sanon kuitenkin sen, että Kiinan voimaantuminen ja sen vaikutusvallan kasvu maailmassa on seurausta Yhdysvaltojen 1970-luvun alussa omaksumasta opportunistisesta Kiina-politiikasta ja siitä, että se on juuttunut tai sotkenut itsensä Lähi-Idän juoksuhiekkaan".
PoistaOlemme edelleen samalla planeetalla ja arvioinneissa tietenkin samalla viivalla.
Mitäs jos antaisit itse palaa Kiinan ja Venäjän olemuksista ja opportunistisista toimintamalleista vs. Suomen turvallisuus ja ylipäänsä autokratioiden asettamista haasteista Suomenkin demokratialle.
Kovin vähän vaikuttavat nämä sinua kirjoituttavan. Toistaiseksi et ole onnistunut kertomaan mistä tämä johtuu. Ei varmasti ainakaan siitä etteikö moninapaistuvassa maailmassa tuon suunnan politiikalla riittäisi painoarvoa.
Vieläpä kun vastasit kysymykseeni: "“Kun tasapainoa peräänkuulutat oletko mieltä että se heijastuu omissa teksteissäsi?”
Vastasit: "Kyllä".
"Kiinan voimaantuminen ja sen vaikutusvallan kasvu maailmassa on seurausta Yhdysvaltojen 1970-luvun alussa omaksumasta opportunistisesta Kiina-politiikasta ja siitä, että se on juuttunut tai sotkenut itsensä Lähi-Idän juoksuhiekkaan"
PoistaHöpö höpö. Yhdysvallat on sinulle sellainen päähänpinttymä, että menet naurettavuuksiin sen kanssa. No, jos ainoa työkalu on vasara niin kaikki ongelmat näyttävät nauloilta.
Kiinan nousu on pääasiassa sisäsyntyinen prosessi. USA:lla, kuten muillakin teollistuneilla mailla on tarinassa roolinsa, mutta lähinnä mahdollistajina.
Mitä tulee kirjoitteluusi noin yleisemmin, sinä jos kuka olet "monokausalisti". Katsot maailmaa idealismin ja moraalisen ylemmyydentunnon kautta. Näet, millainen maailman pitäisi olla ja löydät pääsyylliseksi utopioidesi toteutumattomuuteen Yhdysvalloista. Et eroa juurikaan kommunisteista, joiden mielestä maailman luonnollinen olotila on utopia joka saavutetaan kun tapetaan esteenä olevat porvarit.
Vaikka viljelet paljon lainauksia ja vaikutat tietävän knoppeja milloin mistäkin, sinulta puuttuu lähes täysin historian taju ja ymmärrys siitä, että ihmiset joutuvat lähes aina valitsemaan kahdesta pahasta pienemmän. Moraaliseen oikeaoppisuuteen hirttäytyvät tuppaavat katoamaan historian näyttämöltä.
Länttä saa ja pitää kritisoida, mutta sinun kritiikkisi tulee kasetilta joka sisältää muiden ajatuksia. Ts. et ole vaivautunut hankkimaan syvää näkemystä siitä kuinka maailma toimii. Toistat vain USA:n syntejä päättymättömänä ja mihinkään johtamattomana ikuisena luuppina.
“Olemme edelleen samalla planeetalla ja arvioinneissa tietenkin samalla viivalla.”
PoistaEnnenkuin kuittaan, varmistus paikallaan: emme kuitenkaan “samalla viivalla” (demokraattiset instituutiot, ihmisoikeudet, lehdistönvapaus jne) itäisten ja orientaalien autokratioiden ja uskonnollisten totalitärismien. Olemme sitä liberaalia ja demokraattista Länttä. Eiköstä vaan?
Muistuttaisin siitäkin, että Fin-Turpo-Suomi elää myös sitä globaalia k-e-s-k-i-n-ä-i-s-r-i-i-p-p-u-v-u-u-d-e-n aikaa. Sen elämään voivat ja vaikuttavatkin negatiivisesti siis Putinin lisäksi myös kauempana esim. Lähi-Idässä tapahtuvat asiat.
“Mitäs jos antaisit itse palaa Kiinan ja Venäjän olemuksista ja opportunistisista toimintamalleista vs. Suomen turvallisuus ja ylipäänsä autokratioiden asettamista haasteista Suomenkin demokratialle.”
Laiskuutesi takia tässä meni meiltä nyt hyvä - todennäköisesti puoluerajat ylittävä- näkemysyhtyminen. Kertakaikkisen harmillista. Vai olisiko tässä laiskuuden sijaan kyse siitä kuuluisasta whataboutismista; kun esittää monokausalistisella oikeaoppisuudella turpo-keskustelun suuntaa vartioiville “länsi-mielisille” valideja Yhdysvaltojen toimintaan liittyviä Suomen ja EU:n turvallisuutta murentavia pointteja, niin het alkaa tämä kööri laulamaan:”Mutku-mutku Venäjä, Kingping… Miksi et puhu Venäjästä, Kiinan uhasta!”
Kaiken kaikkiaan, lähden siitä että itäisen primääriuhan (Venäjä) rinnalla voi aivan -ja sen on kasvavassa määrin erittäin tärkeää Suomelle ja EU:lle- hyvin turpoilla myös hegemoniamme johtajan itsensä ja meidän kannalta tuhoisasta, sen sijoiltaan menneestä Lähi-idän-ulkopolitiikasta.
Asevelisosialidemokraatti
“Et eroa juurikaan kommunisteista, joiden mielestä maailman luonnollinen olotila on utopia joka saavutetaan kun tapetaan esteenä olevat porvarit. “
PoistaTirsk, kyse onkin siitä, että yhdistän “luokkataistelun” turpoiluun!? Isö hymiö tälle low-hanging fruitille. Ja ei, Chomsky, Blumenthal ja Norton eivät ole feivejäni.
“Kiinan nousu on pääasiassa sisäsyntyinen prosessi.”
Niin… Mihin suuntaa “sisäsyntyisesti” Kiinan kommunistinen diktaturia olisi “prosessoitunut” jos Nixon ei olisi aloittanut lienyttelyään Pekingin suuntaan 1970-luvun alussa. Tällä linjalla jatkoi Ford. Presidentti Carterin Taiwan Relations Act oli myös aikamoinen kädenojennus kommunistisen Kiinan suutaan.
Presidentti Bush vanhempi (Head of U.S. Liaison Office in China (1974–1975) taasen painoi villaisella Taivaallisen rauhan aukion-mielenosoituksen (1989) jälkeiset teurastukset ja joukkopuhdistukset, joissa arvioidaan kuolleen yli 10 000 kiinalaista. Bush ei koskenut näiden tapahtumien jälkeen esim. Kiinan MFN-statukseen (Most Favored Nation), vaikka lukuisat arvostetut amerikkalaiset poliitikot sitä vaativat. Ja vuoteen 1992 mennessä Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteet olivat lähes entisellään.
Stubbinkin ihannoima kommunistisen Kiinan päämies Xi Jinping totesikin presidentti Bushin (+2018) olleen ‘old friend’. Valtiomies, joka “made important contributions to the China-US friendship and relationship during his lifetime.”
Eli, kyllä voidaan ihan perustellusti sanoa, että juuri Yhdysvaltojen lyhytnäköiset avaukset ja vastaantulot kiinalaisten kommunistien suuntaan (samalla kun se itse alkoi juuttua yhä syvemmälle Lähi-Idän juoksuhiekkaan!) ovat olleet merkittävä tekijä sen taloudellisessa ja sotilaallisessa voimaantumisessa. Eivät pienemmät läntiset valtiot ja yritykset olisi uskaltautuneet "lisämahdollistamaan" Kiinaa ilman niitä.
“Vaikka viljelet paljon lainauksia ja vaikutat tietävän knoppeja milloin mistäkin, sinulta puuttuu lähes täysin historian taju…Länttä saa ja pitää kritisoida, mutta sinun kritiikkisi tulee kasetilta...et ole vaivautunut hankkimaan syvää näkemystä siitä kuinka maailma toimii.”
Näinkin asian voi nähdä, varsinkin jos omat “tiedot” ja “historian tuntemus” on Suomen Weekly Standardista, Robert Kaganilta, Max Boothilta, Michael Weissilta ja hänen hyvältä kamultaan Herra Ilvekseltä ja suomalaisilta ex-taistolaisilta.
Itse katselen “Länttä” tai hegemoniamme johtajan Yhdysvaltojen historiaa, kritisoin sitä, esitän korjaavia policy-linjauksia amerikkalaisten realistien (esim. Posen, Waltz, Basevich, Mearsheimer, Zenko, Jervis, Wertheim) kautta, jotka ovat yllämainitsemiani operaattoreita selkeämmin heitä edeltäneessä amerikkalaisen realistisen koulun turpoilun ja iiärräilyn jatkumossa kiinni.
Asevelisosialidemokraatti
"Ennenkuin kuittaan, varmistus paikallaan: emme kuitenkaan “samalla viivalla” (demokraattiset instituutiot, ihmisoikeudet, lehdistönvapaus jne) itäisten ja orientaalien autokratioiden ja uskonnollisten totalitärismien. Olemme sitä liberaalia ja demokraattista Länttä. Eiköstä vaan?".
PoistaTotta kai olemme samalla viivalla kun arvioidaan planeetan eri tahojen vaikutusta yhteiseen rauhaamme.
Käyttääkseni omaa sanontaasi ryskyn suhteen, totean että yhdyn pitkäli näkemyksiisi Yhdysvaltojen toimista ja niiden vaikutuksista lähi-idässä.
Voitaisiinko palata keskustelemaan artikkelin aiheesta eli Naton merkityksestä Suomelle ja miksi Nato on tai ei ole relevantti kysymys. Vastaus edellyttää myös kunnollista keskustelua/analyysia myös Venäjästä, mitä jostain syystä tunnut karttavan.
"Eli, kyllä voidaan ihan perustellusti sanoa, että juuri Yhdysvaltojen lyhytnäköiset avaukset ja vastaantulot kiinalaisten kommunistien suuntaan"
PoistaMitä oikeastaan yrität sanoa? Sitäkö, että USA on juoninut saadakseen Kiinan nousuun?
Vai sitäkö, että USA:n olisi pitänyt ymmärtää jo 1970-luvun alussa mitä välien parantaminen Kiinan kanssa tulee merkitsemään 2000-luvulla?
Vaiko sitä, että teki USA mitä tahansa tai jätti se tekemättä mitä tahansa niin se tekee aina kuitenkin väärinpäin?
Etkö yhtään mieti mitä kritisoit? Edellytät, että poliittiset johtajat kykenevät
- nollaamaan päätöshetken tilanteeseen johtaneen historiallisen kehityksen ja tekemään puhtaalta pöydältä "moraalisesti" oikean ratkaisun.
- arvioimaan päätöksen seurauksena avautuvien mahdollisuuksien toteutumistodennäköisyyksiä vuosikymmenien päähän tulevaisuuteen.
- valitsemaan näistä miljoonista ja taas miljoonista vaihtoehdoista sen, mitä nimimerkki asevelidemokraatti suomessa vuonna 2019 pitää oikeana valintana.
Toisinsanoen. Kritiikkisi on täysin kohtuutonta ja vaadit päättäjiltä inhimillisesti katsoen mahdottomia ominaisuuksia.
No, ehkäpä omaat yliluonnolliset kyvyt nähdä tuleva kehitys ja kritiikkisi on siksi oikeutettua? Jos näin on, niin kerrohan meille miltä maailma näyttää 50 vuoden päästä pohjautuen suurten valtojen kuten esim. USA:n v. 2018-2019 tekemiin ratkaisuihin. Kerro esim. mitkä asiat 50 vuoden päästä ovat minkäkin tänään tehdyn ratkaisun seurausta.
Jos et tähän kykene, niin tyydyn 10 vuoden ennusteeseenkin. Tai viiden. Tai no, vaikka kahden vuoden ennusteeseen.
Jos et uskalla yrittää, niin lopeta jo prkle tuo iänikuinen jankutus.
Vielä jatkoa edelliseen.
PoistaOletetaan, että USA olisi 1970-luvun alussa valinnut linjan jossa Kiinaan suhtaudutaan esim. samoin kuin Neuvostoliittoon. Sitähän "kritiikissäsi" vaadit, eikö?
Mihin se olisi mahdollisesti johtanut? Neuvostoliiton ja Kiinan lähentymiseen ja ehkä jopa niiden yhteiseen rintamaan länttä vastaan kylmässä sodassa. Täysin realistinen mahdollisuus. Olisiko tämä johtanut nykymaailmaan joka on nykyistä parempi? Epäilen vahvasti.
Tämähän ei sinua kuitenkaan vaivaa aseveli. Sinulle kaikki mitä usa tekee on väärin. Jos se pitää jotain maata vihollisena se on sotahullu. Jos se pyrkii lähentymään jotain maata se juonii jotain pahantahtoista muuta maailmaa vastaan. Jos se on neutraali jonkin maan suhteen, se on sokea eikä huomioi riittävästi ao. maan hyveitä tai paheita.
Olen niin perin juurin kyllästynyt päättymättömään jaaritteluusi, lapsellisiin leimakirveisiisi ja täysin absurdiin lännen ja USA:n kritiikkiisi ettei mitään rajaa.
Ehkäpä saat trollin kiksit saatuasi taas yhden vuodatustesi kohteeksi joutuneen raivon partaalle. Jos olisin uskonnollinen, kuvittelisin helvetin paikaksi jossa kaiuttimista tulee 24/7 sinun kirjoittamaasi USA kritiikkiä.
"Näinkin asian voi nähdä, varsinkin jos omat “tiedot” ja “historian tuntemus” on Suomen Weekly Standardista, Robert Kaganilta, Max Boothilta, Michael Weissilta ja hänen hyvältä kamultaan Herra Ilvekseltä ja suomalaisilta ex-taistolaisilta."
PoistaHeh. Aseveli kävi taas mutkan absurdanistanissa ja toi mukanaan pari aiemmin näkemätöntä leimakirvestä. Ex-taistolaiset on kyllä kaiken huippu.
Näilläkään palstoilla ei ole kohteliasta epäillä toisten mielenterveyttä, mutta nyt on ihan pakko kysyä että oletko kunnossa? Juttusi alkavat olla niin "korkealentoisia" että se alkaa vaikuttaa melko huolestuttavalta.
Hoidahan itsesi kuntoon ja nuku riittävästi.
Hyvää ja rauhallista pääsiäistä.
Anonyymi17. huhtikuuta 2019 klo 13.31:“Totta kai olemme samalla viivalla kun arvioidaan planeetan eri tahojen vaikutusta yhteiseen rauhaamme.”
PoistaAnteeksi. Vielä pyydän tarkennusta. Siis, tottakai turpoajan on omattava laajat ja päivitetyt tiedot Putinin Venäjästä, Yhdysvaltojen neokonservatiivien ja liberaalien haukkojen ulpo-linjauksista, Libyan madkhalisteista, OFAC:ista … maailman rauhaan vaikuttavista tahoista, mutta tuskinpa tarkoitat sitä, että Lännen demokraattiset instituutiot, liberalismi jne. eivät olisi sinulle niin ideaaleja ja puolustamisen arvoisia kuin Idän ja Orientin autoritääristen valtiomiesten, diktaattorien ja ääriuskonnollisten kuningaiden luomat instituutiot ja omaksumat ismit?
Mije en ainakaan tässä mielessä koe Suomen, EU:n tai Lännen yleensä olevan “samalla viivalla” heidän kanssaan.
“Voitaisiinko palata keskustelemaan artikkelin aiheesta eli Naton merkityksestä Suomelle ja miksi Nato on tai ei ole relevantti kysymys. Vastaus edellyttää myös kunnollista keskustelua/analyysia myös Venäjästä, mitä jostain syystä tunnut karttavan.”
Rinne on osottautunut tässä kuin useimmilla muillakin alueilla äärimmäisen hömelöksi, joka loppumetreillä satoi juurikin perussuomalaisten laariin. SDP:n tulisi vaihtaa tämän accident-prone-mies uuteen mieheen tai naiseen.
Nykyinen suhteemme NATO:oon on hyvä. En kannata siihen - + -muutoksia. En myöskään kannata NATO-jäsenyyden hakemista, vaikka Putinin Venäjä on monessa asiassa juuri sitä/sellainen mistä Rysky pääasiassa turpoilee.
Asevelisosialidemokraatti
“Kritiikkisi on täysin kohtuutonta ja vaadit päättäjiltä inhimillisesti katsoen mahdottomia ominaisuuksia.”
PoistaVaadin päättäjiltä, poliitikoilta, turpoajilta, meiltä kaikilta historian syvempää tuntemista, virheistä oppimista ja ennenkaikkea suurempaa tilivelvollisuutta niiltä, jotka syyllistyivät satojentuhansien ihmisten kannalta tuhoisiin ratkaisuihin. Tässä ei ole mitään erityisen “jumalallista”. Päinvastoin, tällainen on syvällisellä ja kokonaisvaltaisella tapaa äärimmäisen inhmillistä.(Toki kaikille niille turpoajille, jotka hahmottavat maailmaa monokausalistisesti eli kehystäen kaikki maailman asiat, tapahtumat, sodat ja eskaloitumiset Venäjän kautta ja sen syyksi, tämä tälläinen on tietysti anateema.)
“Oletetaan, että USA olisi 1970-luvun alussa valinnut linjan jossa Kiinaan suhtaudutaan esim. samoin kuin Neuvostoliittoon. Sitähän "kritiikissäsi" vaadit, eikö? Mihin se olisi...”
Ei oleteta. Pysytään historiallissa faktoissa, tutustutaan niiden seurauksiin ja opitaan niistä. Laitetaan vastuuseen omatkin sota -ja ihmisoikeusrikolliset, sen sijaan annamme heidän luikerella takaisin julkisuuteen kommentaattoreina, jonkun uuden hallinnon neuvonantajina tai jonkun “putinmaisen” asiakasvaltion lobbareina ja konsultteina.
“Sinulle kaikki mitä usa tekee on väärin. Jos se pitää jotain maata vihollisena se on sotahullu. Jos se pyrkii lähentymään jotain maata se juonii jotain pahantahtoista muuta maailmaa vastaan. Jos se on neutraali jonkin maan suhteen...”
Sekä stubblaisen (naivin) liberalismin että monokausalistisen turpo-logiikan mukaan Yhdysvaltojen täytyy olla lumivalkoisen puhdas; hyveellinen ja täysin virheetön. Jos sen olemuksessa on pienikään tahra tai särö, heidän maailmankaikkeutensa luuhistuu täydellisesti ja kasakka kerää potin. Tämähän on tietysti BS.
He eivät selvästikkään tee eroa Yhdysvaltojen itsensä ja sen liittolaisten/ystävien kannalta destruktiivisen poliittisen linjauksen kritisoimisen ja Yhdysvaltojen olemuksen välillä sinällään. Jos joku sen ulkopoliittinen linjaus on syvältä, Amerikka on kokonaisuudessaan sieltä heidän kirjanpidossaan. Tämähän tietysti BS ja täysin epärealistinen tapa hahmottaa maailmaa; oppia virheistä, korjata asentoaan ja parantaa läntisen hegemonian johtajan Yhdysvaltojen turnauskestävyyttä ja vetovoimaisuutta.
Asevelisosialidemokraatti
"Ei oleteta. Pysytään historiallissa faktoissa"
PoistaOdotinkin sinulta juuri tällaista vastausta. Et halua spekuloida vaihtoehtoisilla historioilla koska ymmärrät, että siinä voi päätyä mihin tahansa lopputulokseen.
Se mitä et näytä ymmärtävän on, että päättäjät tuolloin 1970-luvun taitteessa olivat täsmälleen samassa tilanteessa. Heillä ei ollut tulevaisuuden historiankirjoitusta josta tarkistaa miten asiat tulevat menemään.
Siksi toisekseen ajatuksesi siitä, että Kiinan nousu on merkittävissä määrin USA:n päätösten seurausta osoittaa jo lähtökohtaisesti, että et ymmärrä maailmasta yhtään mitään.
Mutta tehdään mieliksesi. Oletetaan, että Kiinan nousu menee USA:n piikkiin. Annat sitten varmaan mielelläsi USA:lle tunnustuksen Kiinan nousun positiivisista seurauksista:
- Kiinalaisten elintaso on esim. noussut niin, että useita satoja miljoonia ihmisiä on noussut absoluuttisesta köyhyydestä.
- Lapsikuolleisuus on romahtanut.
- Ihmisoikeustilanne on parantunut aivan käsittämättömän paljon. Ennen Kiinan nousua, kulttuurivallankumouksen pyörteissä, kiinan hallinto murhasi miljoonia omia kansalaisiaan. Tätä nykyä puhutaan enää sadoista.
Tämä kaikki on mielestäsi varmaan USA:n ansiota?
"stubblaisen (naivin) liberalismin että monokausalistisen turpo-logiikan mukaan Yhdysvaltojen täytyy olla lumivalkoisen puhdas; hyveellinen ja täysin virheetön."
Ketä ja mitä tahansa saa ja pitää kritisoida. USA ei ole puhdas, hyveellinen tai virheetön.
Mutta juuri sitä sinä kritiikissäsi vaadit. Se on ainoa standardi joka sinulle riittää. Olet täysin kohtuuton.
Ja jos bullshitista puhutaan, niin kirjoituksesi ovat sitä itseään. Enkä tarkoita tätä haukkumasanana, vaan teknisenä terminä.
On Bullshit. Princeton, N.J.: Princeton University Press, 2005. ISBN 0-691-12294-6.
Ja koska kirjoituksesi ovat bullshittia, se tekee sinusta bullshit artistin. (Toinen samassa opuksessa määritelty tekninen termi.)
Omasta puolestani käyttäisi kirjoituksistasi tai niiden taustalla olevasta ajatusmaailmasta noin positiivisia määreitä.
"Mije en ainakaan tässä mielessä koe Suomen, EU:n tai Lännen yleensä olevan “samalla viivalla” heidän kanssaan".
PoistaTarkoitan samalla viivalla olosta tässä yhteydessä yksinomaan ja ainostaan että kaikkia tahoja tulee arvioida samoilla kriteereillä sen suhteen mitä hyötyä tai haittaa tahon toimilla/toimimattomuudella/ylläpitämällään yhteyskuntajärjestelmällä on maailmanjärjestykselle joka on määritetty YK-sopimuksissa jotka ovat muuten perusvireeltään huomattavan liberaaleja.
Hämmästyttävää jos mikäli et aivan aidosti näe pointtia. Ikään kuin olisit hukannut täydellisesti suhteellisuudentajusi. Ei ole täydellisiä järjestelmiä eikä täydellisiä valintoja mutta vaihtoehtojen vertailu on aina relevanttia ja mahdollistaa asioiden asettamisen kartalle.
Vasta tällöin on mahdollista asettaa asioille painoja jotka niille kuuluvat - ja käyttää vaikkapa blogien kommentointienergiaansa optimoidummin. Yhdysvallat ilman muuta ansaitsee oman kritiikkinsä.
“Odotinkin sinulta juuri tällaista vastausta. Et halua spekuloida vaihtoehtoisilla historioilla koska ymmärrät, että siinä voi päätyä mihin tahansa lopputulokseen.”
PoistaSinulla niitä näyttäisi olevan niitä yliluonnollisia kykyjä enemmän kuin mijulla.En suosi näitä “vaihtoehtohistorioita” koska hommansa kusseet poliittiset päättäjät turvautuvat niihin niin usein puolustellakseen/vähätelläkseen päätöstensä tuhoisia seuraamuksia. Tai viestittäen ulospäin, että kaikki niigu vaan virtaa tässä maailmassa. Jutskia tapahtuu. Ei myö kuitenkaan vasiten, tahallaan mitään. Tahtomattamme, sen toisen pakottamana niingu vaan ajauduttiin tohon tilanteeseen.
Niihin liittyy toisinaan myös moraalisesti alkeellinen/pirullinen pyrkimys vähätellä sen teoreettisen, realisoitumattoman "suuremman pahan" avulla, realisoitunutta “pienempää pahaa”. Pestä oman pienet päättäjän kätensä sen kohtaamisesta (ja näin kääntämällä kasvot siltä, hyväksyä se uudeksi normaaliksi, vaikka “pienemmillä pahoillakin” on ajan saatossa, uusien “pienempien pahojen” kasautumispaineessa tapana räjähtää silmille.)
Haluttomuuteni antautua vaihtoehtohistorioilla spekuloimiseen liittynee siihenkin että äärivasemmistolaiset ja äärioikeistolaiset populistit, autokraatit ja karismaattiset kansanjohtajat tykkäävät leikitellä niillä kannatuksensa kohottamiseksi.
“Annat sitten varmaan mielelläsi USA:lle tunnustuksen Kiinan nousun positiivisista seurauksista: - Kiinalaiste...”
En väitä tuota höpöhöpöksi sen enempää kuin sinä nyt sitä että samalla tavalla USA:nkin ansiosta Kiina on sitä mitä se nyt on. Ja pysytään vain tälla valoisalla osaa Yhdysvaltojen Kiina-politiikkaa. Näin tarkasteltuna se osoittaa mielestäni sen, että maksimalistinen, sotilaallisen voimankäytöön (interventiot ja hallinnonvaihdot) perustuva ulkopolitiikka ei ole niin hedelmällistä kuin kaupankäyntiin ja diplomatiaan juurtunut, graduaalisti kohdemaata muuttamaan pyrkivä politiikka.
“Ja jos bullshitista puhutaan, niin kirjoituksesi ovat sitä itseään. Enkä tarkoita tätä haukkumasanana, vaan teknisenä terminä.
On Bullshit. Princeton, N.J.: Princeton University Press, 2005. ISBN 0-691-12294-6.”
Tiedät Frankfurtisi lukeneena, että en ole paskanjauhaja. Ko. kirjan bullshitter-kriteereitä:“The truth-values of his statements are of no central interest to him… His intention is neither to report the truth nor conceal it.” “His eye is not on the facts at all.” ja ihmiset turvautuvat yleensä paskanpuhumiseen kun he:”speak extensively about matters of which they are to some degree ingnorant.”
ISBNISBN sulle:
When Presidents Lie: A History of Official Deception and Its Consequences (Penguin Books 2004)
ISBN 0143036041 (ISBN13: 9780143036043)
ja
Why Leaders Lie: The Truth About Lying in International Politics (Oxford University Press, 2011) ISBN 9780199758739.
Asevelisosialidemokraatti
“Tarkoitan samalla viivalla olosta tässä yhteydessä yksinomaan ja ainostaan että kaikkia tahoja tulee arvioida samoilla kriteereillä sen suhteen mitä hyötyä tai haittaa...
PoistaHämmästyttävää jos mikäli et aivan aidosti näe pointtia. Ikään kuin olisit hukannut täydellisesti suhteellisuudentajusi. Ei ole täydellisiä järjestelmiä eikä täydellisiä valintoja mutta vaihtoehtojen vertailu on aina relevanttia ja mahdollistaa asioiden asettamisen kartalle.”
Olet oikeassa. Pyydän anteeksi, koska lähestyin sinua asenteellisesti: koplaamalla sinut niihin amerikkalaisiin ja suomalaisiin turpotahoihin, jotka puhuvat esim. Venäjän suuntaan arvopohjista, demokratiavajeista, kansainvälisen oikeuksien ja valtioiden koskemattomuuksien kunnoittamisista jne.-kuten tietysti syytä onkin- mutta eivät analysoi ja arvota samalla lailla juurikaan esim. Yhdysvaltojen Lähi-Idän-politiikan ja sen asiakasvaltoiden edesottamuksia, joilla on tunnetusti monenlaisia negatiivisiakin seuraamuksia EU:lle ja maailmanjärjestyksemme tasapainolle yleensä.
Asevelisosialidemokraatti
"En myöskään kannata NATO-jäsenyyden hakemista ..."
PoistaArtikkelin aihepiirissä sinnitellen, miksi et kannata Nato-jäsenyyden hakemista ?
Aseveli, sanoit:
Poista"En väitä tuota höpöhöpöksi sen enempää kuin sinä nyt sitä että samalla tavalla USA:nkin ansiosta Kiina on sitä mitä se nyt on."
Ei Kiinan nousu ole edelleenkään mielestäni mitenkään merkittävissä määrin USA:n politiikan seurausta. Sinulla on selvästi vaikeuksia luetun ymmärtämisessä. Kaikesta päätellen tahallisia sellaisia.
Päätöksentekijöiden - olivatpa nämä ketä tahansa - täytyy harkita päätöstensä vaihtoehtoisia seurauksia ja niiden kerrannaisvaikutuksia.
Päätöksentekohetkellä seuraukset ovat kuitenkin itsestään selvästi spekulatiivisia. Sitä enemmän mitä pidemmälle tulevaisuuteen niitä yritetään peilata ja mitä välillisempiä ne ovat. Tätä et pääse pakoon vaikka kuinka yrität selitellä.
Päätöksentekohetken kontekstin unohtamalla saa toki helposti aikaan meheviä syytöksiä. Ja juuri näinhän sinä toimit. Se on sinun modus operandisi. Keino jota soveltamalla saa kenet tahansa helposti näyttämään tyhmältä, moraalittomalta, taitamattomalta, piittaamattomalta tai pahantahtoiselta.
Kommentoija tuossa yllä sanoi sinun menettäneen suhteellisuudentajusi. Minä puolestani epäilen, ettei sinulla ole sellaista koskaan ollutkaan. Suhteellisuudentajun puuttumista korvaat pahantahtoisella leimaamisella ja myrkynkylvämisellä. Niitä kirjoituksesi suorastaan pursuavat.
Kirjoitustesi perusteella olet ylimielinen ja moraalista ylemmyydentunnetta poteva jälkiviisastelija jolla ei ole mitään relevanttia omaa sanottavaa. Kirjoitustesi maalaama kuva maailmantapahtumien syy-seuraussuhteista on yksinkertaistava, suorastaan lapsenomainen.
Parhaimmillaan lapsenomaiset yksinkertaistukset ja kontekstin totaalinen sivuuttaminen johtuu siitä, että käsityksisesi ovat, no, lapsellisia. Pahimmillaan ne ovat seurausta siitä, että pyrit tietoisesti hämärtämään syy-seuraussuhteita saadaksesi kaikki USA:n toimet näyttämään epäilyttäviltä, piittaamattomilta ja viimekädessä pahantahtoisilta.
Olet ikäänkuin salaliittoteoreetikon sofistikoituneempi isoveli. Yhtä kaikki, kirjoituksesi hämärtävät kuvaa todellisuudesta ja niin tehdessään asettavat totuuden tavoittelun tarkoituksenmukaisuuden kyseenalaiseksi. Bullshit, plain and simple.
Kummallisesti, tai ei niin kummallisesti bs-kone lopetti kommentoinnin tällä erää tähän. Anonyymin 18. huhtikuuta 2019 klo 17.06 analyysi on mestaritekoa.
Poista"Toki vastustukseen on sekoittunut myös muita motiiiveja, kuten puolueettomuuden kaipuu, Amerikka-viha ja ylipäätään integraatio-vastaisuus. Myös ydinaseiden merkitys Naton strategian keskiössä on monelle hankala paikka hyväksyä."
VastaaPoistaMerkittävä peruste jäsenyyden vastustamiseen lienee myös "Venäjän pelko". Tai no, pelko on ehkä turhan leimaava sana. Kyse on pikemminkin huolesta. Ollaan huolissaan joko Venäjän reaktiota tai yleisemmin naapuruussuhteiden tilasta.
Venäjäsuhteesta huolestuneet voivat kuitenkin esittää itselleen kysymyksen: Kun ajattelen asiaa ensisijaisesti Venäjän reaktioiden kautta, onko olemassa ylivarovaisuuden riski? Ts. onko huoleni ylimitoitettua? Estääkö se kylmän viileän harkinnan siitä mikä on Suomen (eikä Venäjän) etu?
Myös integraation vastaisuus on osittain huolta siitä, että Suomen itsenäisen puolustuskyvyn kehittäminen jää vähemmälle jos Suomi on osa liittokuntaa. Tämä riippuu kuitenkin kokonaan omista päättäjistämme, eikä Natosta. (Nato suosittaa 2% kansantuotteesta käytettäväksi puolustusmenoihin, mikä on enemmän kuin Suomi on perinteisesti käyttänyt.)
Puolueettomuuden kaipuu on kaipuuta sellaiseen, mitä ei koskaan ollutkaan. Suomi oli kylmän sodan aikana YYA-sopimuksella sidottu sotilaallisesti osaksi itä-blokkia. (Eri asia on, olisimmeko siihen tosipaikan tullen alistuneet.) Pasifismi on kaunis ajatus ja olisi hienoa jos voisimme omalla päätöksellämme irtautua pahasta maailmasta. Reaalimaailmassa on kuitenkin valittava, haluaako olla moraalisesti oikeassa vaiko turvassa. Jokainen on toki vapaa valitsemaan turvallisuuden sijasta idealistisemman vaihtoehdon.
Amerikka-vihaan taitaa olla turha puuttua. Syvään juurtunut maailmankatsomus ei hevin muutu. Epäilen, että vain merkityksettömän pieni osa kansasta hautoo Amerikka-vihaa. Tämä kansanosa vain sattuu olemaan melko äänekäs.
Ylipäänsä suuri osa kansasta ei omaa voimakasta omaa mielipidettä.
Kannattajien kanta taitaa olla vankka, sillä kannatus ei tule yleensä selkärangasta, vaan vaatii perehtymistä ja perustellun päätöksen.
Myös osa vastustajista on kannassaan järkkymättömiä. Heidän vastustuksensa on aatteellista. Porukka lienee samaa kokoluokkaa kuin kannattajat (eli n. 20%).
Suurin osa kansasta (loput n. 60%) ei omaa järkähtämättömiä mielipiteitä, vaan he seuraavat esim. presidentin tai luotettavana pitämiensä poliitikoiden mielipiteitä. Mielipidejohtajien seuraaminen on helppoa jos aika tai mielenkiinto ei riitä turvallisuuspolitiikan vaihtoehtojen pohtimiseen. Juuri tämän porukan vuoksi julkinen keskustelu turvallisuuspolitiikasta (ja siten myös Natosta) on tarpeen.
Venäjän vaikuttaja-agentit, yhteistoimintahenkilöt ja Kremlin viestittely hyödyntävät suomalaisten tajunnanhallinnassa muutoskitkan lakia jolle he lataavat painoja.
PoistaVallitsevan säilyttäminen ei vaadi mitään ja muutos tässä tapauksessa vaatii poliittista energiaa huomattavasti. Tuo 60% on säikkyä karjaa jota alaan erikoistuneet osaavat säikytellä ja jonka johtaminen vaatisi valtiomiehen tahtoa ja taitoja.
Näin kansa pysyy turvakuplassaan mutta valmistettuna teuraaksi kun tulee aika.
Anonyymi18. huhtikuuta 2019 klo 18.34
PoistaOsuva tiivistys tilanteesta.