Hussein al-Taeen tapaus

Kuva: Soppakanuuna / Wikipedia

Kriisiviestinnän ensimmäinen sääntö: kerro heti kaikki, äläkä nyt ainakaan missään nimessä valehtele. Tämä sääntö on jäänyt noudattamatta ja ymmärtämättä Hussein al-Taeen tapauksessa.


Sitä mukaa kun asiaa tiputtelee lisää, niin uuden tiedon myötä aiemmat tilanteen hallintayritykset nollautuvat. Kun tarpeeksi monta kertaa tulee uutta, niin odotusarvoksi muodostuu, että vielä on jotain paljastamatta, vaikka kaikki olisikin tullut julki. Nyt ollaan jo siinä rajoilla.

Kontrastina tapaukselle on Hussein al-Taeesta julkisuudessa rakennettu kuva. Pakolaistaustainen, oikeamielisyyden ja tyylikkyyden loistava yhdistelmä, jonka tehtävänä on maailmanrauha. Itsekin olen jakanut al-Taeen viisaita ja rauhantäyteisiä sanoja. Siksi nyt eteen levittyvä kuva kiihkoilusta ja valheista tuntuu ja näyttää niin pahalta.

Hussein al-Taeen työnantaja, konfliktinratkaisujärjestö CMI on antanut  itsestään kaikkea muuta kuin ammattimaisen vaikutelman toiminnallaan. Se on seissyt lujasti al-Taeen takana, vaikka onkin pitänyt päivityksiä rauhanvälittäjälle sopimattomina. CMI on ollut aktiivinen puolustamaan al-Taeeta, myös valheellisin perustein. Toki he itse ovat varmasti uskoneet puolustuksiin, mutta asetelma antaa sen kuvan, että al-Taeen viesti työnantajalleen ei ole ollut rehellinen.

Hermo on selvästi kiristynyt CMI:ssa. CMI:n viestintäjohtaja Elina Lehtisen perin epäammattimainen kommentointi STT:lle sisältää paitsi vaatimuksen asian käsittelyn lopettamisesta, myös ilmoittaa yhteistyön lopettamisesta median kanssa asian yhteydessä.

“Voit itse katsoa niitä ja lukea niitä, mutta kuten sanottu, niin me emme jatka tätä kommentointia ollenkaan. Olemme sanoneet, mitä olemme sanoneet siitä, ja nyt pitää kääntyä toisten ihmisten puoleen ja keksiä muita uutisia” Lehtinen sanoo STT:lle.

Sinällään tämä on ymmärrettävää, sillä rauhanvälittäjän tärkein ominaisuus on luotettava tasapuolisuus. Tässä tapauksessa sekä luotettavuus että tasapuolisuus on kyseenalaistettu. Pahimmillaan tapaus voi iskeä todella pahasti CMI:n toimintakykyyn, ainakin lähi-idässä.

Aiemmin al-Taee itse on korostanut luotettavuuden merkitystä toiminnan perustana

”Meidän suurin vahvuutemme ulko- ja myös sisäpolitiikassa ovat meidän arvomme. Suomi on johdonmukainen valtio, jonka sanaan ja tekemisiin voi luottaa. Jos me lähdemme tällaisten kähmintöjen tielle, niin me ajaudumme tilanteeseen, jossa panokset kovenevat, meiltä vaadittavat rahat kasvavat ja toimijat käyvät röyhkeämmiksi.”

SDP, tuoreen kansanedustajan puolue, tuntuu yrittävän saada kohun syrjään hallitusneuvottelujen tieltä. Puolueen toiminta on sinällään hyvin käsitettävissä politiikan karvaisten lakien kautta.

Hussein al-Taeen somepäivityksiä jaeltiin jo reilusti viime vuoden puolella eri medioille. Seuraavassa vaiheessa niistä koostettiin nimetön blogi ja myöhemmin Anter Yaşa on käsitellyt asiaa laajasti blogissaan, etsien myös itse lisää tietoa. Yaşa oli mukana myös paljastamassa lelusalakuljettajana tunnetun Rami Adhamin tapausta. Osa tämän tilanteen sotkuisuutta on se, että al-Taee, Yaşa ja Adham ovat olleet, tai al-Taee on edelleen, SDP:n jäsen.

Kun media vihdoin pääsi omissa tutkimuksissaan siihen vaiheeseen, että hyvin hankalasti käsiteltävä asia voitiin kertoa, olivat vaalit jo ohitse. Kun näkyvästä eduskuntavaaliehdokkaasta esitetään ikävää aineistoa ja hän itse sekä hänen suurta arvostusta nauttiva työnantajansa kieltää sen, nousee journalistinen todistusrima korkealle.

Nyt tilanne on se, että Hussein al-Taeen poliittinen elämä Suomessa ei oikeastaan ehtinyt edes alkaa, kun hänestä tuli poliittinen ruumis. Sellaiset voivat toki herätä eloon, mutta kuolinsyystä riippuen se ottaa joko paljon tai enemmän aikaa.

Hänen poliittisesta elämästään Irakissa sen sijaan emme juuri tiedäkään, mutta merkittävän isänsä, sukunsa ja uskontonsa kautta sellainenkin on. Väkivalta ja kuoleman uhka ovat koskettaneet myös al-Taeeta ja hänen perhettään. Voi hyvinkin olla, että tämän jutun etenemisen myötä saavat suomalaiset oppia paljon lisää Irakin yhteiskunnallisista prosesseista ja niihin vaikuttavista voimista.

Irakin, ja ylipäätään sen alueen, tilanne on sellainen, että maailmalla on runsaasti toimijoita, joita al-Taeen tapaus todennäköisesti kiinnostaa eri syistä. Varsinkin jos syystä tai toisesta tuntuu oman asian kannalta hyödylliseltä lietsoa kohua, niin sitä varmasti on luvassa. Tapaus noussee siis jonkinasteisen kansainvälisen huomion kohteeksi.

Politiikka Irakissa kytkeytyy aina myös alueen kilpailevien valtakeskusten välisiin suhteisiin ja puolten ottamiseen. Tähän asti al-Taeen kielitaidon ja alueen tuntemuksen on tulkittu olevan etu hänen työssään rauhanvälittäjänä, mutta nyt esille tulleet kannat tuskin auttavat rauhanhierontaa. Hyvä kysymys tietysti on, että onko alueelta löydettävissä ketään, joka ei vähintään oman taustansa takia ole epäiltävissä puolueelliseksi.

Joka tapauksessa olisi toivottavaa, että al-Taee pystyisi selvittämään avoimesti omat näkemyksensä tilanteesta ja toimijoista. Tosin täällä edellytetyt näkemykset saattavat sikäläisessa, hyvin kärjistyneessä keskusteluympäristössä olla sietämättömiä ja päinvastoin. Myös asioiden ilmaisutavassa on eroa, joten suomalainen "tulkitsen kirjaimellisesti mitä sanot" ei ole välttämättä paras tapa tulkita sikäläistä keskustelua.

Asian käsittelyssä tulevat näkyviin myös ne kamppailut, joihin kohu liittyy. Lähi-idän mutkikkaat uskonnolliset, historialliset ja poliittiset vastakkainasettelut kulkevat mukana niin sisällöissä kuin keskusteluun osallistuneiden motiiveissakin.

Hyvin osuva oli myös Mikko Kiesiläisen huomio siitä, miten tämä tapaus kertoo Venäjän vaikuttamistoiminnan tavoittaneen sille alttiin henkilön. Päällimmäisenä ihmisellä on jokin muu asia, tässä tapauksessa lähi-idän tilanne, mutta sen avulla saadaan ihminen mukaan yhteisöön. MV-lehden vastikään haltuunsa ottanut Janus Putkonen muistelee yhteistyötään al-Taeen kanssa hyvin positiivisesti. Se, että onko tämä vilpitöntä kehua vai halua myrkyttää tilannetta, on mahdotonta selvittää.

Katkelma Janus Putkosen tekstistä MV-lehdessä.

Suomalainen päivänpolitiikka on eduskuntavaalien jälkeisen asetelman kannalta paljon asian käsittelyyn vaikuttava tekijä. Niin kauan kun hallitusneuvotteluista ei ole kukaan tipahtanut, jättävät muut puolueet asian melko lailla rauhaan. Mutta kun sosialidemokraatit sulkevat valtioneuvoston linnan ovet oppositioon jääviltä, voi hyvin kuvitella, miten tällainen karttu kelpaa hallituksen lyömiseen.

Hussein al-Taee on koko keskustelun ajan korostanut, että Suojelupoliisi on tehnyt hänestä CMI:n työtä varten laajan turvallisuusselvityksen. Sellaiseen ei kuitenkaan Suojelupoliisiin mukaan sisälly henkilön sosiaalisen median tilien tutkimista.

Uudessa tiedustelulaissa on muuten erikseen säädetty, ettei tiedustelulain mukaisia lupamenettelyjä vaadita avointen lähteiden tiedonhankintaan. Kysymys somen läpikäymisestä turvallisuusselvityksessä on siis ainakin tulevaisuudessa vain ohjeistus- ja resurssikysymys.

Korjaus: Henkilöön kohdistuvassa avointen lähteiden tiedustelussa on rajoitteita, joiden vaikutus on vielä epäselvä.

Kuten niin usein tällaisissa transnationaaleissa ristiriitatilanteissa, ytimestä löytyy kysymys lojaalisuudesta. Kenelle ihminen on loppujen lopuksi lojaali. Tätä samaa asiaa on käsitelty kaksoiskansalaisuuskeskustelussa. Ihmisten liikkuessa yhä enemmän, tulee yhä useammin vastaan tällaisia tilanteita, joissa ihmisen tausta on kahdessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Näihin kysymyksiin ei voi antaa kovinkaan hyviä kollektiivisia vastauksia, vaan jokainen ihminen on oma tapauksensa. Se miten kukin ihminen sitten pystytään kohtaamaan tällaisissa tilanteissa, on asia, johon meidän pitää pystyä luomaan tehokkaat, mutta reilut toimintatavat.