Pääseekö Packalén ulkopolitiikan johtopaikoille?

Eduskunnan valiokuntien puheenjohtajuudet päätettiin eilen. Turvallisuuspolitiikan ja ylipäätään turvallisuuden kannalta keskeiset valiokunnat jakaantuivat seuraavasti:

Suuri valiokunta pj: VIHR vpjt: 1. PS 2.  VAS
Ulkoasiainvaliokunta  pj PS vpj SDP
Hallintovaliokunta pj PS vpj KOK
Puolustusvaliokunta pj KOK, vpj PS

Tiedusteluvaliokunta päätettiin jakaa vasta hallituksen muodostamisen jälkeen, mutta yhteinen käsitys oli, että puheenjohtajan paikan saisi suurin puolue eli SDP.  Suuri valiokunta käsittelee EU-asiat, hallintovaliokunnassa on sisäisen turvallisuuden kannalta merkittävät asiat ja ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntien tehtävät ovat selviä tässä yhteydessä.

Huomiota kiinnittää perussuomalaisten vahva ote paikoista. Sisäisen turvallisuuden puolella tämä on ymmärrettävää, onhan se heidän keskeinen teemansa. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen kiinnostus sen sijan on hieman yllättävää. Toki näissä on aina vähän sattumallakin sijansa, kun paikkoja jaetaan voimasuhteiden mukaan.

Perussuomalaisten periaate- tai vaaliohjelmissa ei kuitenkaan puhuta mitään ulko- ja turvallisuuspolitiikasta eikä sille ole edes omaa ohjelmaa. Viime syksynä puolueen poliittinen suunnittelija (ja tuore kansanedustaja) Sakari Puisto ilmoitti Twitterissä, että ulko- ja turvallisuuspoliittinen ohjelma on tulossa. Vielä sitä ei ole näkynyt. Itse haarukoin viime syksynä tässä blogissa asioita, joita puolueen turvallisuuspoliittinen olemus sisältää.

EU-tasolla PS on nyt liittoutunut useiden äärioikeistolaisten puolueiden kanssa ja aikomuksena on perustaa nyt valittavaan EU-parlamenttiin uusi ryhmä. Merkittävimmät toimijat siinä ryhmässä ovat Italian varapääministeri Matteo Salvinin johtama La Lega ja nyttemmin mukaan liittynyt Marie Le Penin Kansallinen rintama Ranskasta. Kummatkin johtajat puolueineen tunnetaan EU-vastaisuudestaan ja Venäjä-myönteisyydestään.  Ruotsidemokraatit on jäänyt hankkeesta sivuun ja puolueen puheenjohtaja Jimmie Åkesson on ilmoittanut, että Salvinin Venäjä-mielisyys on este yhteistyölle.

Tehtävien jakautumisessa on eduskunnassa perinteisesti kunnioitettu senioriteettiä. Eli mitä kauemmin olet ollut kansanedustajana, sitä aiemmin saat valita omat valiokuntapaikkasi. Ensimmäisen kauden kansanedustajille siis käytännössä tarjotaan paikkoja, jotka muut eivät ole halunneet. Toki jos PS pääsee hallitukseen, laittaa se paikkoja uusiksi.

Hallintovaliokunnassa jatkanee puheenjohtajana sitä tehtävää viime vaalikauden ajan hoitanut Juho Eerola. Tai sitten hän siirtyy puhemiehistöön. Lakivaliokunnassa istuivat viime kaudella puolueen varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari ja uuden eduskuntaryhmän puheenjohtaja, juristi Ville Tavio. Huhtasaari on eurovaaleissa ehdolla, joten Tavio on vahvin ehdokas siihen hommaan.

Suuren valiokunnan ensimmäinen varapuheenjohtajuus olisi luonnollista antaa EU-kokemusta omaavalle ihmiselle ja silloin kyseeseen voi tulla puolueen puheenjohtaja, Jussi Halla-aho. Maa- ja metsätalousvaliokunnan varapuheenjohtajan paikka mennee jollekin puolueen kolmannen kauden kansanedustajista, joita ovat Ville Vähämäki, Olli Immonen, Kike Elomaa, Mika Niikko, Arja Juvonen ja Teuvo Hakkarainen. Hakkarainen on ollut kyseisessä valiokunnassa ensimmäisellä kaudellaan varajäsenenä ja toisella kaudellaan varsinaisena jäsenenä, mutta on toki myös eurovaaleissa ehdokkaana.

Kuvakaappaus eduskunnan sivuilta.

On vielä yksi kolmannen kauden kansanedustaja, joka on siis hyvin vahvassa asemassa jaettaessa tärkeimpiä paikkoja. Hän on Tom Packalén. Hän on ollut viimeiset kahdeksan vuotta ulkoasiainvaliokunnan varsinainen jäsen ja nelisen vuotta puolustusvaliokunnan varajäsen. Lisäksi hän oli Naton parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan jäsen viime vaalikauden.

Kuvakaappaus FB-profiilista. Varsin toisaalta omistavasti ja toisaalta Rinnettä kohti poissulkevasti ilmaistu tämä "...meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan."

Ennen presidentinvaaleja hän ilmoitti harkitsevansa asettumista ehdolle perussuomalaisten ehdokkaaksi. Packalén edusti ennen eduskuntavaaleja perussuomalaisia järeimmissä, Paasikivi-seuran ja Reserviläisten järjestämissä turvallisuuspoliittisissa vaalikeskusteluissa. Näillä taustoilla olisi siis oikeastaan itsestäänselvää, että Packalénista tulisi ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja.

Puolustusvaliokunnan varapuheenjohtajan paikkakin toki mahdollinen, mutta olisi silti vähemmän kuin hänelle normaalien menettelytapojen mukaan kuuluisi. Lisäksi voi kysyä, että voiko paikalle valita tämän hetkiselle linjalle äärimmäisen keskeisen Ruotsi-yhteistyön hyödyllisyyden kiistävän henkilön.

Packalén on viime vuosien aikana toistanut hyvin järjestelmällisesti Kremlin propagandan teemoja oli kyse sitten sodan syistä tai kulusta Itä-Ukrainassa, talouspakotteista,  EU:n vahingollisuudesta, malesialaiskoneen alasampumisesta tai Skripalien myrkyttämisestä. Näiden mielipiteiden pohjalta Ilta-Sanomien Timo Haapala kommentoi,  että "Packalén on tiedetty jo pitkään ns. Tehtaankadun mieheksi – eli hänen näkökulmansa eivät juuri edes yllätä."

YLEn A-talk-ohjelman keskustelun pohjalta tekemästä uutisesta otettu lainaus.

Packalén tästä suivaantui ja ilmoitti vievänsä asian poliisin tutkittavaksi. Poliisi tulkitsi, ettei Haapala syyllistänyt Packalénia maanpetoksesta vaan virallisen Venäjän myötäilystä. Poliisin päätöksessä luki, että "Pitäisin ilmaisun (Tehtaankadun mies) osalta selvänä lähinnä ainoastaan sitä, että sillä viitattaneen tavallisimmin jonkinlaiseen perusteettoman voimakkaaseen tai korostuneen myötämieliseen suhtautumiseen Venäjää kohtaan."

Nyt siis näyttää siltä, että Tom Packalén on vahvasti kiinni eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan paikassa. Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa hierarkiassa hän on presidentin ja ulkoministerin jälkeen seuraava.

On tietysti perussuomalaisten oma asia, kenet he millekin paikalle valitsevat. Mutta valinnoillaan he viestivät näkyvästi ja vastaansanomattomasti siitä, mikä on heidän ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjansa.