tiistai 30. huhtikuuta 2019

Vieraskynä: Miksi Jeppe janoaa valeuutisia?



 Kuva: Jari Kähkönen


Se, että Jeppe janoaa valeuutisia, ei todellakaan ole mikään yllätys elämää nähneelle ihmistuntijalle. Ei ihminen halua totta tietää; toisinaan hän ei edes kestä kuulla sitä vailla väkivaltaa, omaisuusvahinkoja sekä järjestyshäiriöitä. Ihminen haluaa turvallisuudentunnetta, joukkoon kuulumista ja mielihyvää.

Suomessa on valtava sopeutumisen ja yhdenmukaisuuden paine. Oma itsensä saa olla vain jossain hyvin syrjässä, sekä sillä ehdolla ettei pyydä keneltäkään mitään. Kuinka ihmeessä tälläisissä oloissa elävä voisi nähdä omaa napaansa pidemmälle ja olla tankkaamatta turvallisuudentunnetta valemedioista?

Turvallisuudentunne on siis tällöin valtavan kielteinen käsite; itse ja kaltaisensa ovat hyviä, muut hät'hätää elinkelpoisia. Se on jotakuinkin kuin teini-ikäinen itseni keskustelu ikävertaisen kanssa. Kun huomautin, etteivät nuoret uskalla olla oma itsensä; minulle vastattiin etteivät nuoret silti haluaisi olla minun kaltaisiani.

Yksi selkeä valeuutisten kohderyhmä onkin juuri siksi omalaatuiset päivystäjät tai vartiomiehet, joiden täytyy saada olla elinpiirinsä ensimmäinen kielteisen uutisen tietäjä. Heille maailma ei yksinkertaisesti ole paikallaan, jos koko ajan ei ole kohta tulossa joku liritys, väärinkohtelu, huononnus tai uhka.

Mikä suisti Jepen pois luotettavan median piiristä? Minusta sen täytyi alkaa kielteisyyden janosta. Joka suomalaisensa tuntee; hän tietää jo heissä vahvana vaikuttavan kiiman ja kateuden peruslain. Lain, jonka jatketta sopeutumisen sekä yhdenmukaisuuden pakkokin pohjimmiltaan on.

Päivystäjät eivät enää koe luotettavaa mediaa omakseen, koska kansallissosialistin natsiksi sanominen loukkaa heidän käsitystään niin sanotusta objektiivisuudesta ja mukatasapuolisuus taas vaatii vastaavaa määrää epäkohtia ”siitä toisesta osapuolesta”. Olipa niitä olemassakaan eli ei.

Todellisuustarkistus meni siis rikki vähän kerrassaan hivuttamalla, ja nyt päivystäjä- vartiomiehet suojelevat enää omaa vääristynyttä maailmankuvaansa tekemällä lisää samaa. Avainsanat ovat torjunta ja kieltäminen, jotka tapahtuvat uudelleenmäärittelemällä käsitteitä sekä puhumalla outoa sisäpiirin uuskieltä.

Toisten tunnuslause on ”ei se kannata”. Nämä Jepet jättävät äänestämättä; ei muka kiinnosta vaikka joka sana imuroidaankin talteen ja tietenkään mikään ei koskaan kannata.
He ovat valittajia, jotka eivät pysty toimimaan maailmassa missä seuraukset vastaavat tekoja, työ kannattaa ja toiminnassa on selkeä logiikka.

Valittajat eivät linkkejä availe tai lähteitä tarkista. He kuluttavat myös runsaasti kauniisti sanottuna ”humoristista” sisältöä, joka yleensä panee kohdettaan rankasti halvalla. Asenne siis vastaa mediatottumuksia, siltä osin kuin noin heikolla itsekurilla ja lähes täydellisellä päättämättömyydellä moisesta voi edes puhua.

Tästä huolimatta tai ehkä juuri siksi valittajat ovat lannistajia, joiden täytyy varmistua siitä että maailma on rikki. Tärkeintä on, että kenelläkään ei ainakaan mene itseä paremmin. Ihmiskäsitys on ruokkoamattoman huono ja puolustamaton, jonka arvostelua vastaan venkoillaan huumorilla tai sananvapaudella.

Kolmannet, ongelmapersoonat, sen suoraan sanovat:”Mikä luulet olevasi?” Nämä Jepet ovat rankkoja ihmisvihaajia, joiden vouhotuksen kohteena on mikä nyt milloinkin vain sattuu olemaan yhteiskunnassa pinnalla. Työpaikalla ne kiusaavat, läheiset saavat kärsiä ja julkistilassa kielteinen käytös kerää huomiota.

He ovat kirjaimellisesti ääri-ihmisiä ja usein silkka sattuma sanelee, että tuleeko loppuelämästä sairas sekä laitostunut vai saiko etenkin internet heistä pahamaineisen vainoaja-öykkärin, joka aina löytää sinne missä tapahtuu. He ovat nyrkkimiehiä, joiden lyödessä päivystäjät pälyilevät poispäin ja valittajat hurraavat.

Kuinka muuten voisi ollakaan, koska ovathan ongelmapersoonat pääsyy siihen, että kansanperinteessä on Velisurmaaja -niminen työ. Yksittäistä tälläistä eläjää voivat viedä monetkin asiat, joista totean tällä erää ainoastaan päihdeongelman, mielenterveyden, rajattomuuden ja itsehillinnän puutteen.

On haastava kysymys, että milloin ongelmapersoona muuttuu hyötyjäksi. Häneksi, joka saa hovimiehiä, orjia, tuloja ja vaikutusvallan kuvitelman, kun raa'asti hyväksikäyttää käsittelemistäni kolmesta perustyypistä koostuvaa oman valemediansa yleisöä. Nyt on sesonkiaika, valemedioita tulee ja menee.

Suomalainen kulttuuri on ainutlaatuinen niin periaatteellisessa armottomuudessaan kuin käytännöllisessä jyrkkyydessäänkin. Täällä kukkivat salattu viha ja läheisten suosinta, mikä tietysti vaikuttaa myös kielialueemme valeuutistarjontaan. Rasismia on paljon, huuhaatiedettä jonkinverran ja poliittisia salaliittoja vähänlaisesti.

Jepet, jotka janoavat valeuutisia, tulevat yleensä rohkeasti kohti; he olettavat että kaikki samankieliset ja ihonväriset ovat yhtä mieltä kanssaan. Väittelyä en silti suosittele kenellekään, joka ei ole joko aktiivinen asianharrastaja tai paksunahkainen ja hyvähermoinen. Jepet tarvitsevat apua, mutta eivät myönnä sitä.

Ei vale ole kenenkään mielipide. Sisältöä ei saa varastaa eikä ihmisen kunnian ja yksityisyyden suojaan voi suhtautua välinpitämättömästi. Kansanryhmien välille ei liioin saa lietsoa vihaa. Ja juuri tätä valemedioiksi kutsutut alustat ovat täynnä eivätkä vastuulliset yritäkään hillitä menoa. Ei sitten niin vähääkään.

Valemediat ovat parhaimmillaankin turhaa ja vastuutonta mukanahengaajiensa omaneduntavoittelua, juuri siksi toiminta usein kärjistyykin vaaralliseksi. Moista ei pidä olla olemassakaan, saati sitten päästää laajentumaan.

Jari Kähkönen

Kirjoittaja  oli elämässä aluksi vartija ja muuttui sitten freelance-toimittajaksi sekä -valokuvaajaksi. Tänään hän on kirjailija.

4 kommenttia:

  1. "Ei ihminen halua totta tietää; toisinaan hän ei edes kestä kuulla sitä vailla väkivaltaa, omaisuusvahinkoja sekä järjestyshäiriöitä. Ihminen haluaa turvallisuudentunnetta, joukkoon kuulumista ja mielihyvää."

    Pitkälti totta. Ihmiset hakevat vahvistusta omille näkemyksilleen. Tämä on aivojen strategia selviytyä informaatiotulvasta ja suodattaa siitä selviytymisen kannalta olennaiset osat. Kyse ei siis ole tietoisesta "itsepetoksesta" vaan kyseessä on automaattinen, tiedostamaton prosessi.

    Vahvistustaipumuksen voittaminen vaatii tietoista ponnistelua. Ajatteleminen - syiden ja seurausten analysointi, harkinta, vaihtoehtojen luominen ja punninta niiden välillä, jne. on työlästä ja aikaa vievää. Mutta se voi olla myös erittäin palkitsevaa. Siksi meillä on myös niitä, joille totuuden tavoittelu on tärkeää - tai jopa ammatti (esim. tutkijat).

    Olen toisinaan miettinyt, että olivatko asiat toisin ennen hyvinvointiyhteiskuntaa ja sen turvaverkkoja. Historiallisesti ajattelemattomuudella on ollut pahimmillaan todella vakavat seuraukset (nälkä, kurjuus, orjuus tai ennenaikainen kuolema).

    Nykyään ajattelemattomuudesta maksettavaksi lankeava lasku on pienempi ja yhä useammin näyttää siltä, että ihmiset odottavat (vaativat) yhteiskunnan maksavan sen heidän puolestaan. Kun yhteiskunnan turvaverkot 'laimentavat' ajattelemattomuuden seurauksia, sen odottamaton ja tahaton seuraus on (vai onko?) ajattelemattomuuden lisääntyminen.

    No, tuo nyt oli vain pohdiskelua. Aihe on joka tapauksessa mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
  2. Minusta tietopohjaisen maailmankuvan ihmisille tekee hyvää tajuta, että on niitä muunkinlaisia vastaavia olemassa. Samoin epähumaanisti ajattelevien ja toimivien tulee välillä saada omaa asennoitumistaan vastaavaa kohtelua. Itsensä ja ympäröivän maailman ymmärrys lisääntyy siinä kummasti, kun ei niin sanotusti tehdä kaikkea valmiiksi eteen tai "kaitsijan käden" hellävaraisella hivelyllä varjella pahalta.

    Melkolailla puolen maailman mittainen tavoite; tai olenpa kadottanut oman vaatimattomuuteni, kun sellaista haikaan? Ehkäpä. Ehkäpä ei. Mutta näin sitä pitää vain pännämiehen omasta puolestaan yrittää. Suomalaiset erityisesti ja ihmiset yleisesti tapaavat näet olla aika johdettavaksi taipuvia laumasieluja, joille riittää "oikea vastaus" tai "varma valinta"; syistä viis ja seurauksista ei sitäkään elleivät virhetikin/äkillisen suunnan muutoksen vuoksi niin sanotusti kurat törähdä omille kengille. Eikä mikään instanssi ollutkaan vastuussa ja vahinkoa korvata.

    Valemedioiden tekijät saallistavat nimenomaan tälläisillä metsästysmailla/kalastavat näilä vesillä. Kirjoitin minkä kirjoitin, koska yhtäältä tottelemisoletus on yhä päällä liian monilla niin ylhäällä kuin alhaallakin. Ei se mihinkään riitä, että sanotaan vain valemedioiden olevan pahasta. Kuten sekin on kovasti alamittainen suoritus, että niitä suorastaan palvotaan, jos vaikka omien henkilökohtaisten ongelmiensa vuoksi.

    Muuten ei yhteinen Suomemme pysy asuinkelpoisena ja turvallisena, jos tälläistä ajattelullista asetelmallisuutta ei saada nurin. Edellisen maailmanrähinän aikaan naapurin propagandalle naurettiin täällä yksin siksi, että se oli niin sanallisesti kuin maailmankuvallisestikin vinossa. Siksi yhteisymmärrys oli silloin niin helppo saavuttaa ja pitää. Ehkä jopa yksimielisyyskin.

    Silloisella ja nykyisellä on siis selkeä ero välillään; tämän saisivat useammat itseään ajattelevina sekä lukevina pitävät ihmiset käsittää.

    VastaaPoista
  3. Kiitos muuten kirjoituksesta ja kommentistasi. On mukava kun kirjoittaja osallistuu keskusteluun.

    "Samoin epähumaanisti ajattelevien ja toimivien tulee välillä saada omaa asennoitumistaan vastaavaa kohtelua."

    Kommenttini menee hieman asian (valemedian) vierestä, mutta juuri tästä syystä vihapuheen vieminen rikoslakiin on minusta valtava virhe. Ihmisten tulee saada esittää mielipiteensä - olivatpa ne kuinka epähumaaneja, tunnekuohussa lausuttuja jne. jne. - jotta he saavat ympäristöstään ansaitsemaansa palautetta.

    Tarkennetaan, että minusta nykyisen lain pykälät riittävät karsimaan esim. väkivaltaan yllyttämisen. Nykylain ehkä ainoa puute joka kaipaisi uusia säädöksiä on vainoaminen ja siihen yllyttäminen.

    Kaikilta muilta osin puheen rajoittaminen saa, IMHO, aikaan päinvastaisia tuloksia kuin mihin sitä hyvässä uskossa kannattavat pyrkivät.

    Olen vahvasti sitä mieltä, että meidän on kasvatettava paksumpi nahka ja oltava samaan aikaan hanakampia väittelemään ja keskustelemaan asioista myös niiden kanssa, jotka käyttävät vihaista ääntä tms. Ihmisten mielipiteet eivät lakikirjan avulla muutu. Ne muuttuvat vain ympäristön palautteen kautta jos ovat muuttuakseen. Eikä ihmisistä varsinkaan karsita laumasieluisuutta, jos heitä valtion toimesta paapotaan ja suojellaan puheelta joka voi loukata heidän tunteitaan. Minusta on käsittämätöntä, etteivät vihapuheen kriminalisointia kannattavat näe mitä ovat tekemässä.

    Entä valemedia? En ole vielä nähnyt kenenkään esittävän viisastenkiveä jolla ongelma ratkeaisi. Ehkä on väärin olettaa, että mikään yksittäinen asia edes voisi korjata ongelman.

    VastaaPoista
  4. Se on se rankaisevan isäyhteiskunnan takaisinhaikaaminen, joka meni Neuvostoliiton myötä hautaansa. Kai maamme oppineet ja vallassaolevat ovat aina tienneet rahvaan vieraanvihan sekä salakaunan; mutta olleet siitä välittämättä, koska kova kuri. Valemedia-aikana taas on edes näyttänyt siltä kuin sekin, joka ei ole heidän piirissään on voinut valtaa käyttää ja sisällön puolella taas ovat "lahjattomatkin saaneet laulaa".

    Siksi vihapuheasiassa lienee niin, että mielestään hyvää tarkoittaessaan monet vetävät köyttä suuntaan mitä luulevat edukseen. Yksi toivoisi moniäänisyyttä, muttei sitä saa koska ihmisarvo on kateissa, maailmankuva kiero ja ei ole edes sanakaan hallussa. Toinen taas haluaa luokan eteen korokkeen takaisin, näin sanoaksemme. Vähintään; muitakin toki on, mutta liikaa tässä lueteltaviksi.

    Eihän siinä oikein voi muuta kuin heittää välillä kommenttia sekaan toivoen keskustelun jatkuvan, että saataisiin vähän enemmän yhteisymmärrykselle otollinen tilanne. Entiseen aikaan kun oli niin, että oli vain saarna, käskytys, luento ja uliulivalivali jouduttaessa tapahtuneen tosiasian eteen.

    Siispä; minusta suomalainen ongelma ei ole niinkään mielipiteiden lakikirjalla ojentaminen, pikemminkin on se että "turpa kiinni kun mulle puhut" tai "jos kysyn mielipidettäsi, kerron etukäteen mikä se on". Kevyen humoristisesti sanottuna. Liian pieni maa, liian vähän niin sanottua eliittiä.

    Se siinä vain on, että niin sanottujen kansan lehtien vastuutoton kiihottava kirjoittelu pani maan reilu sata vuotta sitten aika sekaisin. Sen perään on ollut jokseenkin rauhallisempaa, mutta näin ei välttämättä ole valemedia-aikaan. Juu; jos yksi yksittäinen viisastenkivi, joka heti kaiken helposti hoitaisi, olisi; se olisi jo käytössä.

    Kyllä kansa tietää? Se on maamme väärinymmärreityin sanonta. Sanoja oli korkeasti oppinut mies, joka oikeasti tarkoitti muinaisen Rooman kansan vaistonvaraista viisautta, mikä useimmiten vapautti vainotut syytteestä, mutta säännönmukaisesti valitsi vallanpitäjiksi yhtä pahoja roistoja kuin edellisetkin.

    Ei tule valistus vaivoitta eikä edistys itsekseen, sano.

    VastaaPoista