Punaruskea maailma: Max Blumenthal

Ideat ja ajatukset tarvitsevat aina soihdunkantajia; ihmisiä, joita kuunnellaan ja jotka ovat valmiita kamppailemaan näkemystensä puolesta. He nousevat samoin ajattelevien keskuudessa kunnioitettuun asemaan ja heidän kauttaan omaksutaan oikeaksi koettuja näkökulmia ja mielipiteitä. Tyypillisiä tällaisia mielipidejohtajia ovat puolueiden johtajat, jotka samaan aikaan kaitsevat laumaansa ja nojaavat tämän lauman voimaan vallankäytössään. Poliittisia johtajia on myös toisenlaisia: kirjailijoita, ajattelijoita, filosofeja, toimittajia, kommenttaattoreita. Ylipäätään ihmisiä, joita jostain syystä kuunnellaan ja joiden sanoille annetaan painoarvoa.

Poliittinen johtajuus sisältää yleensä myös tietoisuuden omasta roolista ja omien vahvuuksien tavoitteellista käyttöä omaksuttujen päämäärien hyväksi. Tämä asetelma ei sisällä sinällään minkäänlaista arvottamista, näin inhimillinen vaikuttaminen vain tapahtuu. Digitalisaation myötä vielä enemmän, kun sanoja ja ajatuksia on niin paljon helpompi levittää tehokkailla keinoilla. Samalla on myös helpompaa ja nopeampaa luoda mainetta, rakentaa halutessan henkilöbrändiä oman sanomisen tueksi. Taitavat poliittiset johtajat ovat siihen halukkaita ja kykeneviä.

Monet punaruskean maailman polittisista johtajista ovat toimittajia ja tai toimittajina esiintyviä poliittisia aktivisteja: esimerkiksi Vanessa Beely, Eva Bartlett, Stephen Cohen, Charles Bausman, Julian Assange, Glenn Greenwald, Brian Becker, Caitlin Johnstone ja tämän blogimerkinnän aihe Max Blumenthal. Aina voidaan toki kiistellä siitä, mikä on kenenkin aatemaailma tai toimintatapa, mutta kaikkia näitä, ja monia muita, yhdistävät monet asiat.

Ensinnäkin he ovat niin sanottua valtavirtaa vastaan. Läntisten demokratioiden hallitukset, poliittiset järjestelmät ja mediat ovat vaihtelevissa määrin näiden mielestä väärässä ja jopa petollisia. He asemoivat itsensä totuuden puolesta taisteleviksi altavastaajiksi, jotka yrittävät saada ihmiset heräämään (heidän) todellisuuteen. Tätä ryhmää yhdistää myös Venäjän sympatisointi tai jopa kannatus. Monet näistä hahmoista esiintyvät vakituisesti Venäjän valtiollisilla kanavilla tai jopa työskentelevät niille. Sen sijaan Yhdysvallat saa näiltä toimijoilta erittäin vahvaa tai vielä vahvempaa kritiikkiä. Myös globalisaation vastustaminen ja markkinatalouskritiikki löytyvät useampien näistä agendalta.

Lähi-itä on monen näistä toimijoista kiinnostuksen kohde. Alueen karu tilanne antaa paljon mahdollisuuksia kertoa usein aitojakin tarinoita julmuuksista ja  epäoikeudenmukaisuuksista. Näiden ihmisten keskuudessä Israel on usein painotetusti syyllinen epäinhimilliseen toimintaan ja samalla on mahdollista kritisoida sitä tukevaa Yhdysvaltoja. Netanyahun hallituksen ihmisoikeuksista piittaamaton toimintatapa palestiinalaisia kohtaan on loppumattoman oloinen lähde, josta ammentaa esiin vääryyksiä ja julmuuksia. On myös vahvoja viitteitä siitä, että Venäjän botit käyttävät hyväkseen vasemmistossa laajalti esiintyvää Israel-kritiikkiä.

Max Blumenthal on vuonna 1977 syntynyt lisäys: amerikanjuutalainen toimittaja, kirjailija ja bloggari. Hänen isänsä Sidney Blumenthal on tunnettu toimittaja, kirjailija ja demokraattihahmo, joka toimi myös Bill Clintonin esikunnassa Valkoisessa talossa. Nuoremman Blumenthalin ura alkoi edistyksellisistä, sikäläisittäin vasemmistolaisista julkaisuista. Hän on keskittynyt nimenomaan lähi-idän asioihin, toimien muun muassa Libanonissa Al Akhbar -lehden kolumnistina. Hän erosi tuosta työstä vuoden 2012 puolivälissä, omien sanojensa mukaan  protestiksi lehden Syyrian presidentti al-Assadia ymmärtävälle linjalle. Hän on kirjoittanut moniin yhdysvaltalaisiin julkaisuihin, mutta on keskittynyt nyt omaan The Grayzone -sivustoonsa.

Artikkelien lopussa oleva Blumenthalin esittely Grayzone-sivustolla. 

Blumenthalin keskeinen kiinnostuksen kohde on Israel ja palestiinalaisten asema siellä. Hän kritisoi hyvin voimakkaasti Israelin valtion toimia ja hänen esittämiään näkemyksiä pidetään jopa antisemitistinä.

Blumenthal on myös kärkäs toimimaan äärioikeistoa vastaan. Hän piti Maidanin kansannousua Ukrainassa pitkälti uusnatsien ja Yhdysvaltain hallinnon toimena. Tämä vastaa täysin Kremlin esittämiä näkemyksiä tilantesta. Blumenthal on käynyt Suomessakin ja teki matkalta pienoisdokkarin 612-marssista.

Blumenthal on tyyliltään heittäytyvä ja isoeleinen. Hän kuvaa näkökantansa voimakkaasti ja suurin sanoin, kaihtamatta ärpäköitäkään laatusanoja. Hänen kärjistävä tyylinsä vetoaa samanmielisiin ja aiheuttaa muissa helpoasti vieroksuntaa. Hänen laaja tuotantonsa eri medioissa kertoo hyvin tehokkaasti hänen jyrkistä asenteistaan. Blumenthalin toiminnasta tulee mieleen nopeutettu ja röyhkeytetty Michael Moore.

Vaikka Blumenthal siis markkinoikin itseään toimittajana, niin lehdistönvapaudet eivät hänelle tunnu olevan periaatteellinen asia. Jokin aika sitten Nicaraguassa pidätetty toimittaja joutui Blumenthalin mustamaalauksen kohteeksi. Tämä mustamaalaus julkaistiin Mint Press -sivustolla, joka tunnetaan Iranin kantoja myötäilevänä Assadin puolestapuhujana. Sivuston, kuten itse asiassa myös Blumenthalin, olemus häilyy jossain hyvin kärjistyneen poliittisen aktivismin ja valemedian välillä. Toinen esimerkki muiden journalistien kohtelusta on, kun Blumenthal leimasi RT:lta näyttävästi suorassa lähetyksessä eronneen Liz Wahlin toiminnan pelkäksi poliittiseksi mainostempuksi, jonka tavoitteena oli vain lietsoa Venäjään kohdistuvaa epäluuloa. Eräs toimittaja haastoi juuri Blumenthalin kumppaneineen oikeuteen näiden hänestä levittämien väitteiden takia.

RT on Venäjän valtion kanava, joka myös Suomen valtiollisen arvion mukaan ajaa Venäjän etua journalismin sijaan. Venäjällä RT katsotaan osaksi maan käymää informaatiosotaa länttä vastaan.

Blumenthalilla on hyvin kiinteä suhde venäläiseen mediaan. Hän muun muassa esiintyy jatkuvasti valtiollisella RT-kanavalla. Blumenthal myös osallistui vuonna 2015 RT:n kymmenvuotisjuhlien kunniaksi järjestettyyn keskusteluun ja juhlapäivällisiin. Päivällisten kunniavieraana toimi presidentti Vladimir Putin. Hänen vieressään istui entinen Yhdysvaltain tiedustelupäällikkö Michael Flynn. Flynn joutui paljastamaan myöhemmin saaneensa palkkioksi osallistumisestaan 45 000 dollaria. Myös presidentin pöydässä istunut Yhdysvaltain vihreiden presidenttiehdokas Jill Stein on kieltäytynyt kommentoimasta maksettiinko hänelle palkkio. Niinikään päivällisille osallistunut Max Blumenthal on myös kieltäytynyt kertomasta saiko hän palkkiota. Blumenthal perusti Grayzone-sivustonsa pian Moskovan matkan jälkeen ja on esitetty väitteitä siitä, että hän samaan aikaan vaihtoi monia kantojaan päinvastaisiksi.

Blumenthal asettui voimakkaasti vastustamaan Yhdysvaltain viranomaisten vaatimusta RT-kanavalle rekisteröityä ulkovallan edustajaksi. RT ei lähtenyt käräjöimään päätöksesta, vaan rekisteröityi itse. 

Russia Insider -verkkojulkaisu on julkaissut vakituisesti Max Blumenthalin juttuja. Russia Insider on voimakkaasti Venäjän valtapoliittisia pyrkimyksiä tukeva sivusto, jota voisi luonnehtia vähintään poliittisesti aggressiiviseksi, jopa propagandistiseksi. Se itse kuvaa olevansa Venäjällä asuvien muualta tulleiden sivusto, joka haluaa ikäänkuin läntisin silmin kertoa Venäjän todellisuudesta sisältä käsin. Anonymous Internationalin vuotamista meileistä on käynyt ilmi, että rahoitusta sivulle on haettu Kremlin toimien tukemisen moniottelijalta, oligarkki Konstantin Malofejevilta. Suoraa tietoa siitä, saiko sivusto rahaa, ei ole, mutta ainakin se yhä pyörii. Malofejevillä on toimivat suhteet useisiin läntisen Euroopan äärioikeistopuolueisiin ja häntä voisi kuvailla eräänlaiseksi kummisedäksi Venäjän ja eurooppalaisen äärioikeiston yhteydenpidossa.

Blumenthal jonglooraa venezuelalaisen supermarketin hedelmäosastolla.

Tässä RT:n levittämässä Blumenthalin raportissa, hän vakuuttaa, että Venezuelassa ei ole ruokapulaa. Itse asiassa hän naureskelee väitteille, että Venezuelassa olisi ruokapulaa. YK:n alainen humanitäärisen avun järjestö on asiasta hyvin eri mieltä. Vajaan kuukauden päästä mieltä on itse asiassa myös Blumenthal, kun hän "todistaa" Venezuelaa koskevasta humanitäärisestä kriisistä.

Jälkimmäinen video ratsastaa Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomission nimellä, vaikka juttu toki mainitsee, että kyseiset "todistukset" on annettu oheistapahtumassa (side event). Twitterissä videota jakaessaan Blumenthalin Grayzone tosin sanoo ihan, että "At a Human Rights Council session". Ihmisoikeuskomission kokouksen ohjelmasta ei löydy mitään viittausta tähän tilaisuuteen.

Blumenthal on suositellut eri valemedioihin kirjoittavan Caitlin Johnstonen tekstiä siitä, miten länsivallat valehtelevat  Syyrian tilanteesta, erityisesti siitä miten Assad muka pommittaisi ja kaasuttaisi omia kansalaisiaan. Toinen Assadia puolustava aktivisti, Vanessa Beeley, puolestaan on syyttänyt häntä kopioinnista. Kyseessä oli Syyriassa toimivan siviilipelastusjärjestön Valkokypärien mustamaalauskampanjasta. Kampanjan taustat löytyvät Venäjältä.

Blumenthalin piti pitää vastikään kirjanjulkistustilaisuus washingtonilaisessa, poliittiseen kirjallisuuteen erikoistuneessa kirjakaupassa. Assadia vastustava Amerikansyyrilaisten neuvosto vastusti tilaisuutta, pitäen sitä sopimattomana Blumenthalin Assadille ja tämän toimille ilmaiseman tuen takia.

David Icken sivusto uutisoi peruuntuneeesta kirjanjulkistustilaisuudesta.

Ääriliikkeitä vastaan työtä tekevä Southern Poverty Law Center julkaisi viime keväänä pitkän artikkelin, jossa käytiin läpi vasemmistolaisten sanomisia äärioikeiston ja/tai totalitarististen hallitusten hyväksi. Siinä esitettiin, että äärioikeisto käyttää hyväkseen vasemmistolaisten tyytymättömyyttä. Termiksi tällaiselle poliitiselle synkretialle Alexander Reid Ross antaa punaruskean. Punainen vasemmistosta, ruskea äärioikealta. Suomessa ilmiöstä puhutaan poliittisen akselin vääntymisestä hevosenkengäksi, jossa ääripäät ovat lähempänä toisiaan kuin parlamentaarista poliittista keskustaa. Erityisesti Ross nostaa esiin suhteen Syyrian tapahtumiin, jossa vasen ja oikea äärilaita ovat yhdessä, mutta omista syistään, asettuneet Assadin tueksi.

Blumenthal oli keskeisesti esillä jutussa ja hän vaati ja sai tekstin pois SPLC:n sivuilta. SPLC myös julkaisi anteeksipyynnön tekstistä. Siitä käy ilmi, että Blumenthal ja muut artikkelissa mainitut ihmiset kokivat tekstin väittäneen heidän olevan äärioikeistolaisia, valkoisen ylivallan kannattajia. Blumenthalista kirjoituksessa esitettyjä väitteitä on tarkasteltu tarkemmin täällä ja täällä.

Blumenthal on uuden ajan poliittinen aktivisti: tuottelias mediaosaaja, mielenkiintoinen henkilöbrändi ja kohujen huomioarvot ymmärtävä. Vetävä tyyli, sanoman selkeys ja moraalinen olemus houkuttavat yleisöjä ja näin hän on saanut sananvaltaa. Suuret sanat ja isot väitteet eivät kuitenkaan poista sitä, että kyseessä on totalitaristisia hallituksia puolustava ja heidän sanomaansa ajava poliittinen aktivisti. Hänen toimintaansa ei tässä esitettyjen tapahtumien valossa ohjaa totuuden etsiminen, vaan jotkin ihan muut arvot.