perjantai 19. huhtikuuta 2019

Punaruskea maailma: johdanto




Osa nykyistä, kuohuvaa maailmanaikaa on poliittisten kenttien uudelleenjärjestäytyminen. Kylmän sodan maailmassa oikeisto ja vasemmisto olivat suhteellisen selvärajaisia määritelmiä, joihin kaikkien poliittisten toimijoiden olemusta jollain tasolla verrattiin. Kommunismin romahdusta seurasi taas jonkinlainen liberaalin markkinatalouden ja demokratian voitonhuuma, jossa katsottiin enää ajan kysymykseksi milloin kaikki maailman maat kehittyvät liberaaleiksi demokratioiksi. Historian piti loppua. Ei loppunut.

Tässä uudessa ajassa poliittiset ajatukset ja liikkeet asemoituvat ja asemoivat itsensä eri tavalla kuin ennen. Jos niitä yrittää tulkita entiseen tapaan, jää tärkeitä asioita huomaamatta. Eräs tärkeä uuden ajan kehityskulku on, että ennen suorana vasemmalta oikealle kulkenut poliittinen akseli on kääntynyt hevosenkengäksi. Ääret vasemmalla ja oikealla jakavat yhä enemmän näkemyksiä varsinkin siitä, mikä on väärin ja vastustettavaa. Globalisaatio, EU, Yhdysvallat, moniarvoisuus ja monet muut vastaavat asiat ovat pahoja ja huonoja sekä äärivasemmalla että äärioikealla.

Tämä luokittelu koskee siis länsimaisia demokratioita. Oikeistopopulistien ja äärioikeiston nousu meillä ja muualla on ollut se eniten esillä oleva asia. Nämä voimat hakevat parhaillaan yhteyttä ja pyrkivät ylikansallisella liittoutumisella edistämään tavoitteitaan, joihin kuuluu myös kansallisvaltioiden erillisyyden korostaminen. Tässäkin blogissa on käsitelty runsaasti tämän ilmiön eri puolia meillä ja muualla.

Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto tuki voimakkaasti läntisen Euroopan vasemmistoliikkeitä. Myös 80-luvun voimakas rauhanliike oli Neuvostoliiton aktiivisten toimien kohde ja sitä käytettiin yhtenä välineenä idän ja lännen välisessä kamppailussa. Näiltä ajoilta moni vasemmistolainen tuntee edelleen sympatiaa sekä Venäjää että jo silloin käynnissä olleiden kamppailuiden "omaa" osapuolta kohtaan. Nyttemmin korruptoituneet ja rappioituneet hallinnot Kuubassa, Nicaraguassa, Etelä-Afrikassa, Zimbabwessa ja muualla nauttivat joidenkin piirien suosiota noiden aikojen muistona.



Max Blumenthalin Greyzone-sivusto ottaa voimakkaasti kantaa.


Chavezilainen Venezuela on perustavanlaatuisessa USA-vihassaan myös tärkeä maa heille ja sen merkitys on korostunut käynnissä olevan valtakamppailun myötä. Jatkuvasti käynnissä olevan kriisi Lähi-idässä on myös voimakas elementti. Palestiinalaisten sorto, Irakin ja Libyan sekasorto sekä monet muut siellä tapahtuvat asiat ovat hyvin korkealla näiden piirien agendassa.

Yhdysvalloissa näille piireille on annettu nimi punaruskeat. Punainen tulee vasemmistolaisuudesta ja ruskea totalitarismista. Nimi ei ole imarteleva, mutta ilmaisee hyvin sekä ilmiön taustaa että sen saamia ilmiasuja. Kuten aina, on äärimmäisen vaikeaa vetää täsmällisiä rajoja. Mikä on punaruskeaa ja mikä vain punaista, on se hankala asia. Moni punaruskeiden ajama asia on aito ja oikea.

Tämä asian pohdinnan kimmokkeena oli sen huomaaminen, miten aivan järkevät, vaikkakin suhteellisen radikaalit, ihmiset viittaavat disinformaatiota ja salaliittoteorioita kylväviin lähteisiin. Tuntuu, että punaruskeista lähtökohdista toimivien disinformaatikkojen määrä ja merkitys ovat kasvaneet rajusti viimeisten vuosien aikana.

Punaruskeus on äärioikeistolaisuuden tapaan otettu myös Putinin Venäjän vaikutusvälineeksi. Samalla on nähtävissä, miten punaruskeat ja äärioikeistolaiset synkretisoituvat, muistuttaen yhä enemmän toisiaan. Tämä on varmasti osittain tahatonta, mutta myös päämäärätietoista kehitystä. Esimerkiksi Venäjän valtio käyttää propagandakanaviensa RT:n ja Sputnikin ulkomaalaisina kommentaatttoreina sekä punaruskeita että äärioikeistolaisia. samansuuntaiset mielipiteet johtavat jollain aikavälillä jonkinlaiseen yhteistyöhön.



Ilja Janitskin on modernin äärioikeistolaisen prototyyppi: julkisuushakuinen, aggressiivinen, taitava oman median käyttäjä ja maahanmuuttokriittinen. Rasistiksihan ei saa enää ketään sanoa.
Janitskinin vieressä istuva Pirkko Turpeinen-Saari on taustaltaan SKDL:n ja taistolaisten Demokraattisen vaihtoehdon kansanedustaja. Hän pitää länttä russofobisena ja on muun muassa kieltänyt serbien tehneen joukkomurhaa Srebrenicassa.

Suomalaisessa ympäristössä tämä ääripäiden yhdenmukaistuminen tuli konkreettisesti näkyville Paavo Väyrysen Seitsemän tähden liikkeen lehdistötilaisuudessa, jossa vierekkäin istuivat, saman puolueen ehdokkaina, moderni äärioikeistolainen ja 70-lukulainen äärivasemmistolainen. Heillä on samat viholliset: EU, Nato, Yhdysvallat, moniarvoisuus, globalisaatio. Siksi heille oli luontaista liittoutua. Sitä samaa liittoutumista aatteiden, ajatusten ja konkretian tasolla on varmasti nähtävissä yhä useammin. Liberaalin demokratian vastaisten voimien synkretisoituminen on yksi lähivuosien poliittisia ilmiöitä.

Koska aihe on laaja, ei yhteen kirjoitukseen ole mahdollista koota ilmiötä edes pinnallisesti. Tämän johdannon jälkeen on luvassa ainakin henkilökuva Max Blumenthalista, yhdestä skenen kirkkaimmista tähdeistä. Lisäksi on tulossa kirjoitukset ainakin punaruskeasta verkostoitumisesta ja sen mediamaailmasta.

28 kommenttia:

  1. Sinänsä ei ole uutta, että mentäessä tarpeeksi vasemmalle, ollaankin jo äärioikealla ja päinvastoin. Molempia yhdistää fanaattinen usko asiaansa ja käsite poliittisista vastustajista vihollisina.

    VastaaPoista
  2. Punaruskea - uusi kaiken kattava epämääräinen luokittelutermi.

    VastaaPoista
  3. Vasemmistoaktivistien Alexander Reid Rossin ja Max Blumenthalin kiivaassa väitelyssä on historiallisia kaikuja Lenin-Kautsky -debatista. Ross pitää Blumenthalin anti-imperialismia kremliläisenä ja Blumenthal taasen Rossin anti-imperialismia McCarthylaisena.

    Kyse on siis siitä, miten tämän päivän vasemmiston katsotaan makaavaan ja millainen sen kansainvälisen agendan tulisi olla. Vastaavanlaisia intra-vasemmistolaisia vääntöjä ovat Yhdysvaltojen keskusta-vasemmistolaisten, Sandersin kannattajien ja keskusta-oikeistolaisten, hillaryläistä perinnettä edustavien taistelu demokraattiseen puolueen linjasta ja presidenttiehdokkuudesta, Englannin työväenpuolueen “corbynistien” ja “blairistien" kiivas keskustelu puolueen tilasta kuin Wikileaks -ja OSINT -lähteisten keskinäinen nokittelu.

    Kysymyksiäkin toki olisi, koska kyseessä on kuitenkin Johdanto, en odotan mitään nyt, mutta avannet lähitulevana enemmän näitä päätymisiäsi:

    R:”Eräs tärkeä uuden ajan kehityskulku on, että ennen suorana vasemmalta oikealle kulkenut poliittinen akseli on kääntynyt hevosenkengäksi.”

    Kuinka arvostettu Hevosenkengä-teoria on valtiotieteilijöiden ja sosiologien keskuudessa? Kuinka analyyttisesti se avaa niitä syitä, jotka saavat nämä ääripäät vastustamaan jotain asiaa? Onko heidän poliittiset tavoitteensa ja keinonsa identtisiä? Haluavatko molemmat ääripäät totaalisesti eroon vastustamistaan asioista (EU, Nato, Yhdysvallat, moniarvoisuus, globalisaatio) vai vain korjata niissä jotain?

    R:“Yhdysvalloissa näille piireille on annettu nimi punaruskeat”

    Hieman ylimalkainen. Tarkennatko mitä nämä punaruskeat-käsitteellä operoivat amerikkalaiset tahot, sivustot ja aktivistit Alenxander Reid Rossin lisäksi ovat?

    R:“Moni punaruskeiden ajama asia on aito ja oikea “

    Annatko konkretiaa mitkä niitä sijun mielestä ovat?


    Toivottavasti näemme Syksy Räsäsen täällä pian keskustelemassa kanssasi. Sitä odottaessa: Hyvää Pääsiäistä!


    Asevelisosialidemokraatti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rintamalinjat ovat selkiytymässä totalitarismin kannattajiin ja vastustajiin. Venäjän ja Kiinan valkopesijät (johon sisältyy myös hakkaava whataboutismi) kuuluvat edellisiin, joukossa "Asevelisosialidemokraatti".

      Poista
  4. Mukavaa, että olet panostanut jälleen blogiisi ja uusia kirjoituksia tulee useammin. Selkeää ja punnittua argumentointiasi on ilo lukea. Vaikka en aina ole kanssasi täysin samaa mieltä, näinä maailmanaikoina on virkistävää, että joku kykenee kirjoituksillaan herättämään ajatuksia sortumatta öyhötykseen. Paljon kiitoksia Rysky.

    "Eräs tärkeä uuden ajan kehityskulku on, että ennen suorana vasemmalta oikealle kulkenut poliittinen akseli on kääntynyt hevosenkengäksi."

    Kannattaa huomata, että poliittinen akseli oli ennen suora vain mielikuvien ja retoriikan tasolla. Poliittisten ideoiden ja yhteiskunnallisten näkemysten tasolla akseli on muistuttanut hevosenkenkää jo ainakin 1930-luvulta saakka.

    Alkajaisiksi voi esim. miettiä, mitä sana sosialismi tekee Saksan kansallissosialistisen puolueen nimessä. Se on siinä syystä.

    Vasemmistoa ja ns. äärioikeistoa yhdistäviä tekijöitä ovat mm.
    1. identiteettipolitiikka
    2. kollektivismi, statismi
    3. keskusjohtoisuus, suunnitelmatalous

    Identiteettipolitiikka
    ----------------------
    Kommunistien identiteetipolitiikassa ihmiset jaettiin vuohiin ja lampaisiin, meihin ja niihin, ystäviin ja vihollisiin sosioekonomisten tekijöiden perusteella. Vastakkain olivat työläiset ja porvarit.

    Natsien identiteettipolitiikka perustui *pääasiassa* etniseen jaotteluun.

    Identiteettiryhmät jotka kuuluivat aatteen vihollisiin pyrittiin tuohoamaan. Näin toimivat niin kommunistit kuin natsitkin.

    Kollektivismi
    -------------
    Sekä äärivasemmisto, että äärioikeisto asettavat ryhmän yksilön edelle. Itse asiassa molemmissa maailmankuvissa yksilöllä on arvoa vain sen verran kuin yksilö voi edistää kollektiivin etua. Ts. vain jos yksilöstä on hyötyä kollektiiville.

    Natsien tapauksessa kollektiivi on natsi-puolue ja valtio, jotka ovat käytännössä yksi ja sama asia.
    Kommunistien tapauksessa kollektiivi oli/on kommunistinen puolue ja valtio, jotka ovat käytännössä yksi ja sama asia.

    Kummassakin tapauksessa ajatus yksityisomaisuudesta tai yksityisestä yrityksestä on lähtökohtaisesti mahdoton. Yksilöllä ei ole oikeuksia omistaa mitään. Ei edes omaa elämäänsä. Kaikki kuuluu viimekädessä kollektiiville.

    Saksassa natsit antoivat useimmiten yritysten omistajien ja johdon jatkaa yritystoimintaa. Mutta omistajien / johdon asema oli nimellinen. Valtio määräsi niin tuotettavista tuotteista kuin tuotantomääristäkin.

    Mistä pääsemmekin sujuvasti suunnitelmatalouteen ja keskusjohtoisuuteen.

    Molemmissa tapauksissa kollektiivia edustaa yksi tai muutama valioyksilö joihin on tiivistynyt se mikä kollektiivissa on olennaista. Lenin, Stalin, Hitler, Mao, jne. jne. Lenin, Stalin ja Mao olivat kommunismin ruumiillistumia ja sen virheettömiä tulkitsijoita. Hitler puolestaan oli yhtä kuin Saksan kansa. Kansan etujen paras vaalija ja puolustaja sekä kansan hengen täydellinen ilmentymä.

    Kumpikin aate on jyrkässä ristiriidassa oikeistolaisen ihmis- ja yhteiskuntakäsityksen sekä talousjärjestelmän kanssa.

    On historian oikku (ja vuosikymmeniä kestäneen kommunistisen disinformaation seurausta), että natsit ja fasistit yhdistetään oikeistoon. Ei niillä todellisuudessa ollut juuri mitään tekemistä oikeistolaisten aatteiden kanssa.

    -EV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erinomainen tarkennus/selkeytys.

      Poista
    2. Kiitos. Kyse on tosiaan johdannosta ja katsotaan mihin asti asian käsittelyssä päästään. Enemmän tällä blogilla saisi tosiaan olla eloa, mutta aikaa ja energiaa on ihmisellä rajoitetusti.

      Poista
  5. Lisäyksenä vielä edelliseen kommenttiini.

    On todella sääli (ja suorastaan häpeällistä), että jopa tutkijat puhuvat usein äärioikeistosta tarkoittaessaan kansallismielisiä populisteja tai uusnatseja. Näin tekevät myös ei-vasemmistolaiset tutkijat, joilla ei pitäisi olla mitään intressiä pönkittää ja "uusintaa" vasemmiston vanhaa propagandaa.

    Ehkäpä tämä käy todisteena pitkään kestävän disinformaation ja propagandan kyvystä vääristää todellisuutta ja tehdä epätodesta itsestäänselvyys.

    -EV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten sinulla on vain neuroosi.

      "Oikeisto" tarkoittaa yhden määritelmän mukaan sitä, että kansallisia ristiriitoja pidetään luokkaristiriitoja merkittävämpinä, kun taas "vasemmisto" sitä tahoa, joka pitää luokkaristiriitoja merkittävämpinä kuin kansallisia.

      Tämä määritelmä ei ole kiistaton, mutta sillä on selitysvoimansa. Sen esitti minulle ensimmäisen kerran muuan netistäkin tunnettu, mutta minua taatusti asiantuntevampi taho, jota itseään ei voi juuri vasemmistolaisuudesta moittia.

      Poista
    2. "Tai sitten sinulla on vain neuroosi."

      Mitä jos pitäydyttäisiin asiassa ja jätetään diagnosoinnit niille joilla on siihen pätevyys.

      Oikeistolaisuuden määritelmästä...

      Määritelmiähän löytyy joka lähtöön. Se ei tarkoita, että ne ovat välttämättä selitysvoimaisia.

      Kansalliset ristiriidat vs. luokkaristiriidat... hmm. tarkoitat ilmeisesti kansallismielisyyttä (nationalismia).

      Yhtäsuuruusmerkin vetäminen oikeiston ja kansallismielisyyden (nationalismin) väliin on joko älyllistä epärehellisyyttä tai ideologisen propagandan sokeaa toistoa.

      Vasemmisto on kyllä kiitettävästi harrastanut näitä käsitteellisiä kuperkeikkoja vuosikymmenien saatossa. KansallisSOSIALISTISEN TYÖVÄEN puolueen (Natsipuolueen nimi suomennettuna) maalaaminen äärioikeistoksi on niistä vain yksi, joskin melko räikeä esimerkki.

      Kun tarkoituksena ei ole ajatella rationaalisesti, pyrkiä objektiivisuuteen tai argumentoida selkeästi (vaan sekoittaa ihmisten mieliä ja nostattaa luokkavihaa) niin musta muuttuu käden käänteessä valkoiseksi ja päinvastoin.

      Oikeistolaiset ovat kyllä lähes poikkeuksetta isänmaallisia. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin kansallismielisyys (paitsi propagandistien kyhäämissä leimakirveissä).

      Jos oikeistoa pitäisi yhdellä kriteerillä määritellä niin se on ajatus siitä, että yksilöllä on jakamaton ihmisarvo sekä oikeus päättää omasta elämästään kunhan päätöksillä ei rajoiteta muiden vastaavaa oikeutta. Tästä yhdestä periaatteesta voi melko pitkälle johtaa (klassisen) liberalismin ja kapitalismin.

      Yksikään aate ei voi olla oikeistolainen jos yksilö ei ole sen ajattelun keskiössä. Natsit, fasistit, sosialistit, ym. ovat kommunitaarisia (kollektivistisia) liikkeitä joissa yksilö alistetaan kollektiiville / valtiolle. Ne ovat oikeistolaisuuden vastakohtia.

      Ei minua haittaa jos vielä tämän luettuasi pysyt mieluummin määritelmässä joka tarkoitushakuisesti pyrkii yhdistämään oikeiston ja kansallismielisyyden. Minun puolestani saat valehdella itsellesi niin paljon kuin sielu sietää.

      Poista
    3. Pohdittavaksi jää äärioikeistolaisuuden olemus.

      Toki voidaan puhua vain lähinnä laajimmin vakiintuneesta sisältöymmärryksestä mutta vaihtoehtoja nyt siis lienee

      -äärioikeistolaisuus kollektiivisessa muodossaan ei ole äärioikeistolaisuutta vaan lähinnä kommunismia/äärivasemmistolaisuutta

      -äärioikeistolaisuus on "ääriyksilöllisyyttä" joita kuvaavat lähinnä libertalismin eri suuntaukset

      Poista
    4. "Pohdittavaksi jää äärioikeistolaisuuden olemus."

      Minusta kaikkein äärioikeistolaisimpia ovat anarkokapitalistit. Heidän mielestään valtiota ei tarvita lainkaan.

      Ehkä seuraavaksi äärioikeistolaisin liike on Ayn Randin objektivistisen filosofian kannattajat. Heidän mielestään valtion ainoa rooli on turvallisuudesta huolehteminen. Ts. valtio vastaa puolustuksesta, rajojen vartioinnista, oikeuslaitoksesta ja poliisista mutta valtiolla ei ole mitään muuta roolia.

      Ehkä objektivistien jälkeen tulee sitten libertaarit eri suuntauksineen.

      Myönnän kyllä, ettei oikeiston paketoiminen ole aivan näin yksinkertaista. Esim. uskonnollinen oikeisto ja konservartismin eri suuntaukset eivät sovi siististi tähän kuvaan.

      Mutta varauksista huolimatta kollektivistiset aatteet ja liikkeet ovat kyllä kaikkea sitä vastaan mitä oikeistolaisuus eri muodoissaan edustaa.

      -EV

      Poista
    5. Muuten, jos tällaiset asiat kiinnostavat niin kannattaa lukea "Moral Foundations Theory: The Pragmatic Validity of Moral Pluralism". Ikävä kyllä tätä ei ole kukaan suomentanut.

      Luku 3 käsittelee poliittisten ideologioiden moraalisia perusteita. Jos ei muuta, niin asioiden monimutkaisuus ainakin tulee selväksi :)

      -EV

      https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=2184440

      Poista
    6. Kiitoksia. Kiinnostaa kyllä, ensisijaisesti tukemaan luetun, kuullun ja ajattelun jäsentämistä. Mahdolliset johtopäätökset ollakseen edes perustasolla relevantteja kun voivat perustua vain siihen että ymmärretään mistä milloinkin on fundamentaalisella tasolla kysymys.

      Tosin onnistunut dialogi edellyttää että ollaan suurin piirtein samalla kartalla mutta jos ei olla, voi metakeskustelukin olla hedelmällistä.

      Poista
    7. Ajantasaisempi ja enemmän materiaalia.

      https://moralfoundations.org/

      -EV

      Poista
  6. Hedelmistään puu tunnetaan,liberalismin hedelmät ovat jo paahasti mädäntyneet,varsinkin talousliberaliismin,sekä jossainmäärin myös arvoliberalisminkin.
    Kun historia ei loppunutkaan,kuten Fukujama väitti ja ennusti,tosin hän itsekkin on todennut olleensa väärässä,omassa Hegelin tulkinnassaan.
    Hegel totesi yhteiskunnallisten ristiriitojen tasoittuvan historiankulussa synteesiksi,teesin ja antiteesin välisessä kamppailussa.
    Itse pidän enemmänkin todennäköisenä historiallista ikiaikaista kamppailua, missä kulloisenkin hegemonisenaseman saavuttanut idealistinen fraktionsa aina oman toimintansa tuottaman,sen tahallisista tai tahattomista seurauksista muodostuvan haastajan,joka voimistuessaan tulee kaatamaan edellisen valtaapitävän paradigman.
    Se uusliberaalin ja uuskonservatiivisen, epäpyhän aglosaksien allianssin, mikä kaatoi edelliisen,sosialistisen ja sosiali-demokrattisen historianvaiheen,on nyt mitä ilmeisemmin lahoamassa ja mätänemässä,omaan moralittomaan ihmiskäsitykseensä.
    Uus-liberalismii on löytänyt itselleen uuden, itselleen paremmin sopivan peli ja petikaverin autoritäärisestä kapitalismista.
    Noita autoritäärisiä kapitalismin ill-liberalismin johtamia valtioita on viimeaikoina lisääntynyt, kuin sieniä sateella,myös Trumpin Yhdysvaltojen,voidaan ainakin Bannonin toiveiden mukaan olevan liittymässä siihen,totesihan hän olevansa periaatteeltaan leninisti ja tavoittelevan konservatiiviselle fraktiolle, jopa puolen vuosisadan valtakautta.
    Hänen tavoitettaan tukee kultuurivallankumous,jota ollaan toteuttamassa ,peliteollisuuden kasvattaman maailmankatsomuksen muodossa.
    Työväenluokan nuoriso on meilläkin muuttumassa peliteollisuuden muodostamiksi sisäityneiksi sotureiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Se uusliberaalin ja uuskonservatiivisen, epäpyhän aglosaksien allianssin, mikä kaatoi edelliisen,sosialistisen ja sosiali-demokrattisen historianvaiheen,on nyt mitä ilmeisemmin lahoamassa ja mätänemässä,omaan moralittomaan ihmiskäsitykseensä".

      Sakeaa on mutta kirjoituksessa on ajattelemisen aiheita.

      Muuten tuohon ihmiskäsitykseesi voi perehtyä gulaggien historiassa sekä Venäjä ja Kiinan harjoittamassa institutionaalisessa kidutusjärjestelmässä.

      Poista
    2. Mark Twain sanoi aikoinaan, että "Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja".

      Samaa voi sanoa länsimaisesta liberaalista demokratiasta. Oswald Spengler ennusti länsimaiden perikatoa melko tarkalleen 100 vuotta sitten, mutta odottavan aika on ollut pitkä.

      En odota kääntäväni Pauli Räsäsen päätä, mutta tässäpä pohdittavaa vähemmän äkkijyrkille vapaiden demokratioiden kriitikoille:

      Pitkässä juoksussa vapaaehtoisuuteen perustuvat järjestelmät voittavat aina pakkoon (autoritarismiin, totalitarismiin) perustuvat siitä yksinkertaisesta syystä, että pakottaminen kuluttaa resursseja.

      Vapaaehtoisuuteen perustuvat järestelmät ovat siten huomattavasti tehokkaampia ja voittavat aina pakkoon perustuvat kilpailijansa.

      Tekisi mieli lyödä Paulin kanssa veto. Minä veikaan, että näemme autoritaaristen valtioiden ajautuvan kaaokseen ja vallankumouksiin, emmekä länsimaiden.

      Poista
    3. En missään tapauksessa ole ajamassa minkäänmuotoise autoritäärisyyden, enkä senpuoleen liberaalin demokratiankaan asiaa, olen ainoastaan tarkkailjan asemassa, en aktiivi toimija.
      Kotoani sain yhden ja ainoan perinnön,se on epäilemisen taito. Kotini viesti oli ,älä ole maailman vietävänä.

      Nyt nita viejiä,entisten kirkkojen ja koulutusinstitutioiden sijaan on tullut kaikenmoiset informatiosodan toimintayksiköt,jollaiseksi lasken myös tämän toimintaalustan.
      Yksisilmäisyyttä on ollut havaittavissa,niin blogistilla, kuin myös ja etenkin kommentoijilla.

      Historiallisissa prosesseissa,kuten aiemmin mainitsinkin,Hegeliä vinosti siteeraten,jokainen aikakausi tuottaa aina omat kumoajansa,otampa esimerkin,lähihistoriasta.

      Yhdysvalloissa sadanvuoden aikana on koettu voimakkaista sisäisiä kumouksia,noiden kumousten moottorina on ollut edellisen valtaregimin,onistuneen polittisen agendan täydellistyminen.
      Esimerkiksi se sisällisodan jälkeinen rosvoparoonien aika tuotti populistisen maaseutunostalgisen sosiaalisen liikkeen, jonka näkyvin ja kauaskantoisin saavutus oli progresiivinen verotus.
      Tuo ilmiö puolestaan tuotti vastavoimakseen paleokonservatiivisen liikkeen,juuri sen jonka keskuudessta nousevat, historiatietoiset,nykyisin Yhdysvaltain ja Venäjän keskinäisten suhteiden merkitystä korostavat voimat. Herbert Hoover,itsekkin vuosia Venäjällä,,nälänhätää nimellisesti auttamassa ollut henkilö,tosin ajoi maan ja maailman talouslamaan,omalla presidentti kaudellaan.

      Tuon laman seurauksena koeettiin maassa ja myös maailmassa seuraava kumouksellinen kehityskulku. Rooseveltin,voidaan todeta vasemmistolainen hallinto elvytti maan talouden,toki maailmansota helpotti ja pitensi tuota kasvunautuuden kautta.
      Sosialistisen tuosta kaudesta tekee verotuksellinen pakote investointeihin,yritysten vero oli parhaimmillaan tai pahimmillaan 90 prosenttia.

      Tuo historiallinen vaihe päättyi hiljalleen hiipuen,kun tuon aikakauden menestyneet yksilöt kyllästyivät korkeaisiin veroihin ja yhteiskunnan kasvavaan holhoukseen.
      Seuraavana koettiin Reaganin aikakauden uusliberaalien ja uss-konservatiivien epäpyhän allianssinn aikakausi.

      Nyt tuo aikakausi on päättynyt ja jälleen on tapahtumassa populistinen kumous,mikä heiluttaa koko maailmaa,jälleen kerran.
      Oikeistolaiset ,autoritäärisyyttä kaipaavat voimat kokoavat globaalisti rivejään,meilläkin on runnsaasti kysyntää yrittäjävetoiselle valtionhallinnolle, juuri sille mitä uus-liberaalit ovat kylväneet kaikkialle maailmaan,niin Kiinaan, Turkkiin,kuin myös Venäjälle.
      Kannataa huomata ettävanhastaan tuolla yritysvetoisella autoritäärisellä linjalla ovat aasian taloustiikerit.

      Tälläkertaa marginaalissa vaiketaa vasemmistopopulistiset tahot,joilla niin europassa, kuin myös Yhdysvalloissa saatta olla jotain tarjottavaa,mutta haaasteet heilllä ovat kovat,koska,etenkin Yhdysvalloissaoikeistolaisilla liikkeillä on myös aseellista voimaa takanaan,heillä on myös taitoa ja tahtoa käyttää noita asiansa edistämiseen.
      Europassa,viellä tuonkaltainen eetos on vähäistä, mutta aikaa sillä on kyllä viellä kasvaa ja kehittyä.

      Kysymys on juuri siitä Oswald Spegler läpi tuotantonsa puhui ja korosti,liberaalin aglosaksisen Locelaisen ihmiskuvan tuottamasta tilasta, sille itselleen.

      Poista
    4. Pauli, järkevä ihminen on kriittinen ja epäilevä joten hyvillä opeilla olet varustettu. Monet epäilevät Tuomaat ikävä kyllä unohtavat olla toisinaan kriittisiä myös omaa kritiikkiään, omaa maailmankuvaansa ja totena pitämiään asioita kohtaan.

      Spengler oli minusta enimmäkseen väärässä. enkä jaa Hegelinkään näkemyksiä. Sovitaan, että olemme eri mieltä.

      Poista
    5. Hegel on meille suomalaisille se kansallisen itseymmäryksen peruskallio,jolle koko kansallinen itseymmäreyksemme on rakennettu.
      Toukokuun alussa vietämme Snelmannin päivää, juuri hän on henkilö jonka toimesta juuri hegeliläinen ihmiskäsitys tuotiin osaksi identiteettiämme.
      Toisen maailmansodan jälkeenmeille vyöryi,meille vieras aglosaksinn ajattelu ja arvomaailma,lähinnä viekkaasti populaarikultuurin ja lasten Locelaisuuteen toteuttaman Aku Ankan muodossa toteutetun aivopesun muodossa.

      Eräs keskeinen eroavuus aglosaksisen liberalismin ja saksalaisen idealistisen liberalismin välillä on näkemys kansalaisyhteiskunnasta.

      Saksalaisessa traditiossa kansalaisyhteiskunnan toimijana yksilö on toimiana liike ja työelämässä,kun aglosaksisessa perinteessä tuolla tarkoitetaan polittista toimintaa.
      Eipä siis ihme, että maassamme kaikenmuotoinen yhteiskunnallinen politinen akttivismi on hiipunut,polittiset paikallisjärjestöt ovat meillä sisältä onttoja paperijärjestöjä, jotka herää toimintaan, ainoastaan vaalien yhteydessä, jos silloinkaan.

      Varsinkin nyt kun pääsemme sivusta seuraamaan, niin Britannian, kuin myös Yhdysvaltain polittista sekasortoa,olisi korkea aika luopua tuon idean seuraamisesta,toki se on hyvää viihdettä,mutta se ei suinkaan ole vakavan valtioviisauden tarkoitus,vaan yhteisten asoiden mahdollisimman laadukas hoito,ei viihde.
      Meidän tulisi vain ja ainoataan palata omille kansallisille juurillemme,niiden voimin me nousimme yhdeksi maailman kehittyneimmistä talouksista.

      Poista
  7. Hyvä kiteytys. Jännä kyllä, niin eikös tämä ole kuin kuin JussiH:n suusta:

    "Sekä äärivasemmisto, että äärioikeisto asettavat ryhmän yksilön edelle. Itse asiassa molemmissa maailmankuvissa yksilöllä on arvoa vain sen verran kuin yksilö voi edistää kollektiivin etua. Ts. vain jos yksilöstä on hyötyä kollektiiville."

    VastaaPoista
  8. Ja tämä ei suinkaan ole ainoa räikeä ristiriitaisuus sen, mitä Halla-aho väittää puolustavansa (so. länsimainen vapaa yksilön itseisarvoa korostava "uppoava länsi"). Myös esimerkiksi humanitäärisen maahanmuuton täyskielto on kaukana niistä "eurooppalaisista" arvoista, josta H. niin kovin on kantavinaan huolta.

    Nostin tässä esiin suomalaisen kv. populismiaallon kärkikellokkaan lähinnä vain tuodakseni esiin juuri tyypillisiä äärioikeistoa ja ääärivasemmistoa yhdistäviä tekijöitä kuten ajatus ihmisten jakamisesta "meihin" ja "heihin/vihollisiin" tai "arvokkaisiin" ja "vähemmän arvokkaisiin".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dixi,

      Korjaa jos olen väärässä (toki muutkin saavat korjata), mutta muistan lukeeneeni H:n blogista jotain tähän viittaavaa. Sanamuotoa en tarkalleen muista, mutta ajatuksena oli, että maahanmuuttajan arvo on yhtä kuin tämän hyödyllisyys yhteiskunnalle.


      Näkemys johtunee kansallisuuteen (etnisyyteen?) perustuvasta identiteettipolitiikasta johon PS-puolue näyttää turvautuvan.

      Tästä on kuitenkin vielä matkaa siihen, että alettaisiin arvottaa myös syntyperäisiä kansalaisia vastaavilla hyödyllisyyteen perustuvilla kriteereillä (kuten natsi-saksassa tapahtui).

      En muuten ole kovin innokas vetämään natsikorttia esiin. Maahanmuutto on politiikkalohko siinä missä muutkin ja siitä on voitava käydä suoraa ja avointa keskustelua.

      Niin kauan kun ihmiset ovat lain edessä tasaveroisia, noudatetaan solmittuja sopimuksia, eikä rikota lakia esim. kiihottamalla kansanryhmää vastaan, minulla ei ole mitään sitä vastaan, että maahanmuuttoa vastustetaan tai puolustetaan. (Yritän sanoa, että minulle argumentit ratkaisevat, ei se, mistä poliittisesta suunnasta mielipiteet tulevat tai kuinka jyrkästi/loivasti ne on muotoiltu).

      Palatakseni hevosenkenkään, en ole aivan selvillä H:n ja perussuomalaisten talousnäkemyksistä. Globalisaatiota ja vapaakauppaa ilmeisesti vastustavat? Osaatko valistaa?

      Minulla on sellainen näppituntuma, että PS on näistä populistisista puolueista/liikkeistä sieltä maltillisemmasta päästä. Olisi mukava kuulla muidenkin mielipiteitä tästä.

      -EV

      Poista
  9. Moi EV,

    Ja muistat tosiaan oikein, sillä Halla-aho kirjoitti Scripta-blogissaan 13.4.2005 (http://www.halla-aho.com/scripta/ihmisarvosta.html) näi: "Ainoa mitattava ja siten kiistatta olemassaoleva ihmisarvo on yksilön instrumentaalinen arvo. Yksilöt voidaan perustellusti asettaa arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen yhteisön käytöstä heikentäisi yhteisöä."

    Looginen kysymys seuraa, miten paljon arvoa on kirkkoslavistin oppiarvon omaavalla henkilöllä? Varsinkin kun H:n vastaus on, että "jos vene alkaa vuotaa, pidän selvänä, että yli laidan on heitettävä ensimmäisenä vähäarvoisin lasti". Ettei vain olisi kyse Linkolan kaltaisesta "objektisuudesta", jolla voi aina kätevästi nostaa itse itsensä "lopullisen ratkaisun" ulkopuolelle kuuluvaan eliitin etujoukkoon...

    Mitä tulee maahanmuuttoon, niin toki siitä saa ja jo keskustellaankin. Ja kyllähän ihan puhtaalla rasimilla pääsee kirkkoslavistikin paremmille liksoille esim. EU-parlamenttiin.

    Toinen asia on se, että H:n "logiikkaa" soveltaen ei ole mitään syytä epäillä, etteikö se pätisi suureen osaan persujen omaakin kannattajakuntaa. Yksilön perusarvon kieltäminen kun avaa eräänlaisen Pandoran boxin, jos se kielletään yhdeltä porukalta, niin mikään ei estä saman arvottomaksi tuomittujen joukon laajentamista aina sen mukaan, mikä kulloistakin kansankiihottajaa itseään sattuu parhaiten hyödyttämään poliitikon ammatissaan. Itse asiassa H:n taloustieteellisen asiantuntijuuden puute yhdistettynä arvonihilismiin antaa oikein hyvän pohjan odottaa, että tarpeen mukaan Scripta-teksteissä "ihmissaasta" -määritelmä tulee vaivattomasti laajentumaan koskemaan myös ihan kantasuomalaisia väestöryhmiä, kunhan H. laajentaa reviiriään esimerkiksi työvoimapolitiikkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dixi,

      Jep, juuri tuo oli se blogi jonka muistin lukeneeni.

      Olen melko pitkälle samoilla linjoilla H:n suhteen. En ole kuitenkaan aivan yhtä valmis vetämään johtopäätöstä, että valtaosa puolueen kannattajista olisi tietoisen harkinnan perusteella päätynyt samoihin johtopäätöksiin. Luulisin, että suuri osa PS:n kannatuksesta on protestia perinteisiä puolueita kohtaan, eikä niinkään H:n filosofian omaksuneiden joukkoliikkeestä. Toki H:n vaikutusmahdollisuudet lisääntyvät riippumatta syistä joista puoluetta äänestettiin.

      Otin maahanmuuttokeskustelun esiin oikeastaan siksi, että PS sai protestiääniä, IMHO, pitkälti juuri siksi, että perinteiset puolueet eivät halunneet aiemmin koskea aiheeseen pitkällä kepilläkään.

      Ts. "kielletyt" puheenaiheet tuppaavat jättämään ao. asiat kaikista radikaaleimpia keinoja kannattavien "omaisuudeksi".

      -EV

      Poista
    2. Allah-aho on toki erittäin älykäs,mutta ilmeisen lapsena traumatisoitunut yksilö.
      Hän näet on viettänyt lapsuutensa kesät Lenigradin leirintäalueilla,missä hänen isällään oli tapana viettää lomansa.
      Ei tarvitse paljoakaan käyttää mielikuvitusta, jos väittää hänen joutuneen siellä ilmeisen ikäviin konflekteihin sikäläisten muslimisiirtotyöläisten nulikoiden kanssa.
      Toinen suurempi selitys, hänen ja heidän pakkomielteelleen islamilaisten maahanmuutosta on sukupolvikokemus nimeltä 9 11.
      Tuo kokemus on leimmannut yhden kyvykkäiden ja herkkien mielet loppuiäkseen,he vapautuvat tuosta vasta,kun siirtyvät olemattomuuden tilaan,vanhuuttaan.

      Poista
  10. Punaruskeus on iänkaiken vanha ilmiö, joka lähtee punaisuuden yleisestä mustavalkoistavasta puhdasoppisuudesta, ylhäältäpäin johtamisesta ja siitä että moiset aatteet tuppaavat olemaan aatejärjestelmiä. Elleivät ole jo syntyessään, tulevat sellaisiksi kohta.

    Isänennakoperintöä oleva viisaus asiasta kuuluu, että "se nyt on niin tulipunainen kommunisti, että on jo ihan musta". Mielestäni tämä toteamus tällä erää nimettä jäävän kanssaihmisen aatteellisuuden laadusta viittaa yksilötasolla siihen samaan minkä edellä käsitteellistin yleisellä tasolla. Siitä se alttius tulee. Ääri-ihminen on ääri-ihminen, silloinkin kun radikalisoitumisen asteessa puhutaan vain taipuvaisuudesta tähän noin yleensä. Vielä.

    Plus sitten se yhdessä vouhottamisen tarve. Fiksuimmat ja aloitekykyisemmät punaruskeista kuvittelevat voivansa marssittaa tämänkin joukon osaksi sitä porukkaa, johon noin niinkuin virallisemmin ja pysyvämmin kuuluu. Joka epäilee, lukekoon vaikka Hitlerin Taistelu 1:sestä.

    VastaaPoista