Ulkoasiainvaliokunta vetää ehkä uutta linjaa

Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä hallituksen antamasta ulko- ja turvallisuuspoliitisesta ohjelmasta on joitakin muutoksia, joista on hyvin vaikea sanoa, että ovatko ne tärkeitä vai eivät. Politiikassa sanavalinnat ovat tällaisessa päätöksenteossa se suurin urakka, joten ihan omia aikojaan sanavalintoja ei ole muutettu.

Hieman mutkia suoriksi vetäen on mietinnössä muutettu kantaa nykytilanteen syistä ja seuraksista. Hallituksen esityksessä oli lähtökohtaisesti vastuu tilanteen kiristymisestä ilmaistu sisäänrakennetusti  olevan Venäjän harteilla. UaV:n lausunnossa tätä oli viety siihen suuntaan, että myös lännen toimet kiristävät tilannetta.

Asetelmaa voi testata pienellä ajatusleikillä. Jos Venäjä ilmoittaisi, ja myös toteuttaisi liennyttäviä tekoja, esim. asejärjestelmien, joukkojen ja harjoitusmäärien suhteen, olisi länsi lääpällään ja heti valmis purkamaan vastakkainasettelua. Pakotteista luovuttaisiin riemumielellä ja puolustusmenojen korotukset päästäisiin perumaan. Jos taas länsi vetäisi esimerkiksi Baltiasta sinne kriisin aikana sijoitettuja voimia pois tai Ruotsi tyhjentäisi taas Gotlannin sotilaista, niin on vaikea nähdä, että tämä rauhoittaisi Putinia. Länsi rauhoittuisi vasta, kun Venäjän omien rajojensa ulkopuoliset pyrkimykset loppuisivat. Nykylinjalla toimiva Venäjä puolestaan voisi rauhoittua vasta, kun sen pyrkimykset rajojensa ulkopuolella toteutuisivat. Eikä sitä tiedä miten pitkälle ne pyrkimykset tilaisuuden tullen ulottuisivat. Venäjä pyrkii kehystämään rauhanpuheillaan ja moitteillaan lännen reaktiot sen aggressioon sapelinkalisteluksi ja hyökkäykseksi Venäjän oikeutettuja etuja vastaan.

Yhdysvaltain ja Venäjän joukkojen määriä ja sijoittelua Euroopassa. 

UaV:n puheenjohtajana on tämän syksyä toiminut keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen. Hänen paluunsa politiikkaan on ollut nimenomaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan täyteinen. Yksi Vanhasen puheenjohtamalle valiokunnalle lausuntonsa asiasta antanut on hänen vanha valtiosihteerinsä Risto Volanen. Volanen näkee linjalleen uskollisena Venäjän toimet ymmärrettävinä ja suorastaan odotettavina. Volasen lisäksi muita virallisten organisaatioiden ulkopuolisia lausunnonantajia olivat ministeri Jaakko Iloniemi, suurlähettiläs René Nyberg, valtiotieteen tohtori Alpo Rusi, suurlähettiläs Heikki Talvitie ja valtiotieteen tohtori Pekka Visuri.

Uudenlaisen muotoilun taustalla valiokunnassa olivat ilmeisesti ainakin vasemmistopuolueet. Vasemmisto jopa jätti lausuntoon eriävän kantansa. Sen puoluevaltuusto antoikin viikonloppuna tätä valmistellen aiheesta kannanoton,  jossa käytiin läpi tilanne heidän näkökulmastaan. Kommenteissa mietinnön hyväksymisen jälkeen nostettiin esille, että yksimielisyys koetaan ulkopoliittisiisa linjauksissa ehdottoman tärkeäksi, mutta vasemmiston haluamaa kielteistä ilmaisua Nato-jäsenyydelle ei mietintöön haluttu.

Mielenkiintoista tilanteessa on myös se, että hallituksen antama selonteko oli epäilemättä käyty aikanaan tarkkaan läpi tasavallan presidentin kanssa. Vaikka kaikki yhteen ääneen vakuuttavat uskollisuutta presidentti Niinistön linjalle, on hänen linjalleen ilmoittautuneiden linjoja kovin erilaisia ja erisuuntaisia. Voihan toki olla, että presidentti itsekin reivannut näkemystään selonteon tekemisen jälkeen. Maailma on muuttunut lujasti epävarmempaan suuntaan viime kevään jälkeen.

Mutta kyllä Niinistö lausui vastikään mietinnössäkin esillä olleesta harjoitustoiminnasta, että ”Totuus on, että läntinen sotilasyhteistyömme on paljon laajempaa kuin aiemmin ja että sitä tullaan jatkamaan. Suomi harjoittaa tätä sotilaallista yhteistyötä vain omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan käsin. Suomen tulee kehittää sotilaallista valmiutta ja yhteistoimintakykyä ei vain pidäkkeeksi ja kynnykseksi maahantulijalle, vaan myös ollakseen kiinnostava kumppani mikäli pahin toteutuisi. Tämä palvelee myös Suomen oman puolustuksen kehittämistä.” Mietinnössä asia todetaan varsin eri tavalla: ”Tältä pohjalta Suomi ei etukäteen sulje pois mahdollisuutta osallistua Suomen puolustuksen kehittämistä palveleviin Naton kumppanimaille avaamiin harjoituksiin, jotka eivät aiheuta kansainvälisen jännityksen kasvua.” Jos mietintö ei presidenttiä miellytä, saattaa luvassa olla puoluejohtajille kutsu Mäntyniemeen tai kolmas merkintä Presidentin kynästä -blogiin.

En tiedä, onko tässä jokin linjanmuutos tai sen alku. Trumpin valinta muutti maailmanpolitiikan epävarmuuden suorastaan käsinkosketeltavaksi. Pienellä maalla on silloin vähemmän vaihtoehtoja ja liikkumavaraa. Presidentinvaalien asetelmat tässä ainakin pikkuhiljaa hahmottuvat.  Ehkä jotkut haluavat varautua myös ottamalla ensi askelia jonkinlaisen erityissuhteen luomiseksi Venäjän kanssa. Toisen maailmansodan jälkeen se oli se paras mahdollinen tapa selvitä ja monen siihen ratkaisuun aikanaan kiinni kasvaneen mielessä se voi nytkin väikkyä hyvänä vaihtoehtona.

Mutta tietäen suomalaisten poliitikkojen haluttomuuden puhua turvallisuuspolitiikasta muuten kuin hämärtäen, jää kysymys siitä, mistä tässä on kysymys, vai onko mistään, vastaamatta ainakin toistaiseksi.