Presidentti Niinistö ja informaatiovaikuttaminen

Tässä muutama huomio tasavallan presidentti Sauli Niinistön haastattelusta YLEn Ykkösaamusta. Bloggaaminen on ollut vähäistä viime aikoina, sillä kaikki liikenevä aika on mennyt kirjani viimeistelyyn. Siitä tarkemmin myöhemmin.

Toimittaja Seija Rautio nosti ohjelman aikana useampaankin kertaan esiin Venäjän informaatiovaikuttamisen. Niinistön viesti oli siitä kaksijakoinen. Toisaalta hän selvästi tunnusti ilmiön olemassaolon ja korosti, kuten hänellä on tämän asian yhteydessä ollut, että olemme kaikki maanpuolustajia. Toisaalta hän sitten myös vakuutti, että suomalaisten korvien välissä on vankka puolustuslinja. Tämän puolustuslinjan aukottomuudesta on tosin vaikeaa olla vakuuttunut, kun tämän päivän aikana on levinnyt Jussi Ahteen päivitys,  jossa hän kertoo vakuuttuneensa maailman johtajien pedofiilikultin olemassaolosta. Niin sanottu Pizzagate-salaliitto on pimeimpiä alansa tuotoksia, joihin ei tosiaan voisi uskoa ihmisten uskovan. Mutta epäluottamus valtaeliittiin voi näköjään olla niin syvää, että mitä tahansa ollaan valmiit uskomaan. Ja muun muassa tätä ja monia muitakin vastaavia järjettömyyksiä suoltavat Yhdysvalloissa Venäjään positiivisesti suhtautuvat toimijat, kuten Infowarsin Alex Jones.

Presidentti viittasi informaatiovaikuttamisen lähteenä ”erääseen dosenttiin”, tarkoittaen herra Johan Bäckmania. Hän on Venäjän ylläpitämän Donetskin mielikuvitustasavallan sekä Venäjän presidentinhallinnon alaisen RISIn edustaja. RISI puolestaan katsotaan käytännössä Venäjän ulkomaantiedustelun SVR:n osaksi. Bäckmanin uusi pomo RISIssä on muuten entinen Venäjän pääministeri ja ulkomaantiedustelun päällikkö Mihail Fradkov. Hän on siis aivan virallisesti suoraan Venäjän valtiojohdon alaisissa tehtävissä ja edistää aktiivisesti työnantajansa etua Suomessa ja muualla maailmassa. Kun siis viitataan ”erääseen dosenttiin”, niin silloin oikeastaan viitataan Venäjän valtion käymään informaatiosotaan Suomea vastaan. Toki ymmärrän hyvin, että presidentin ei ole hyvä suoria sanoja sanoa, mutta ilmiön pelkistäminen yhteen ihmiseen on hämärtävää, jos ei jopa hämäävää.

Ruotsissa muuten ilmestyi juuri tapaustutkimus Venäjän informaatiovaikuttamisesta siellä. Se on kylmäävää luettavaa, eikä ole mitään syytä olettaa, etteikö Suomessa Venäjän käymä informaatiosota olisi vähintään yhtä laajaa. Meillä sitä vain voidaan käydä myös perinteisemmän politiikan kautta. Paavo Väyrysen Kansalaispuolue on hyvä esimerkki siitä, miten Venäjän etuja edistetään perinteisen puoluepolitiikan sisällä. Tämä kuvio itänaapurin etujen valvojista politiikan koneiston sisällä on perua suomettumisen ajalta. Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenissä on paljon hyvin originellejä persoonia, joilla on perin omintakeisia näkemyksiä asioiden syistä ja seurauksista maailmanmenossa. Mukana on useita selviä putinisteja ja jopa Donetskissa Venäjän propagandaa työkseen Janus Putkosen putiikissa tekevä Jarmo Ekman. Ekman uskoo muuten tuohon aiemmin mainittuun Pizzagateen ja moneen muuhunkin melko erikoiseen asiaan. Joku neuvostoaikoina Viru-hotellissa villiintynyt saattaa myös toimia Venäjän eduksi, sillä suomalaiset poliitikot sijoitettiin juuri sellaisiin kameroilla varustettuihin huoneisiin, jotka Trump-muistio on tehnyt tutuiksi.

Tutut ja luotetut hahmot ovat Bäckmanin rinnalla hankkeessa. Juha Molari on viime aikoina keskittynyt tuottamaan sisältöä MV-lehteen omalla nimellään ja T9-nimimerkillä.

Bäckmania on viime aikoina työllistänyt yhdistys, jonka tarkoituksena on sekoittaa keväällä toimintansa aloittavan EU:n hybridikeskuksen toimintaa. Suomessa toki on selvää kaikille, mitä Bäckman edustaa, mutta ulkomailla tilanne on toinen. Siksi meidän näkökulmastamme naurettava hanke on itse asiassa järkevä peliliike Venäjältä. Yhdistyksen julkaisuja tullaan varmasti jakamaan urakalla pro-Venäjä-lähteissä ja joku uskoo aina. Hyvänä esimerkkinä tästä yhdysvaltalaisten joukkojen lisääminen Euroopassa. Valeuutinen liioitteli tolkuttomasti saapuvien joukkojen ja panssarien määrää ja sitä sitten kaiutettiin ympäri maailmaa. Moni varmasti luulee nyt oikeasti tuhansien jenkkipanssarien vyöryvän nyt kohti Venäjää. Valeuutinen muuten oli lähtöisin Janus Putkosen vetämästä Donetskin ”yleisradioyhtiöstä”.

Bäckmanin hybridikeskuksen tulossa oleva ensimmäinen tuotos on siinä mielessä hyvin mielenkiintoinen, että Venäjä usein syyttää muita siitä, mitä itse tekee tai aikoo tehdä.

Presidentti Niinistö käytti myös hyvin usein esiintyvää ilmaisua siitä, ettei propaganda mene suomalaisilla läpi. Tässä on minusta joko tahallinen tai tahaton väärinymmärrys. Venäjän informaatiovaikuttaminen ei tähtää juurikaan mielipiteiden muuttamiseen, vaan hämmennyksen, epävarmuuden ja pelon herättämiseen. Jos katsoo suomalaista julkista keskustelua, niin kyllä se on mennyt läpi. Toki kyseessä on äänekäs vähemmistö, joka melskaa, mutta Brexitin ja Trumpin jälkeen on vaikea pitää järjettömyyksiä enää mahdottomina. Niinistö puhui myös hieman epämääräisesti koko ilmiöstä trollauksena, joka terminä ei kuitenkaan kuvaa kuin pientä osaa informaatiovaikuttamisesta. Termiä on myös hämärretty määrätietoisesti käsittämään kaikkia mahdollisia Venäjän myönteisesti esittäviä näkökantoja.

Minun mielestäni voisi kenties olla hyvä pyytää kaikilta ehdokkailta terveystietojen yhteydessä tulos huumeseulasta.

Haastattelun lopussa oli puhetta myös presidentinvaaleista ja voisiko Venäjä häiritä niitä, kuten häiritsi Yhdysvaltain presidentinvaaleja. Niinistö ei pitänyt tätä mahdollisena. En tiedä, puhuiko hän taas tahallaan vai vilpittömällä mielellä tilannetta vähintäänkin kaunistellen. Hyvä indikaattori Venäjän suhtautumisessa asioihin ovat Johan Bäckmanin kannanotot. Jos presidentinvaaleja ajatellaan, niin Venäjän infosotakoneisto on innoissaan paitsi Paavo Väyrysestä, myös Ilja Janitskinista. Tämä kun aikoo kerätä 20 000 kannattajakorttia, jotta voisi asettua ehdolle presidentiksi. Jos Niinistö on ehdolla, jää näiden mahdollisten ehdokkaiden vaikutus vain häirinnäksi. Mutta jos Niinistö ei ole käytettävissä toiselle kaudelle, voivat tällaiset ehdokkaat sotkea oikeastikin tilannetta. Jos minulta kysytään, että aikooko Venäjä pyrkiä vaikuttamaan vuoden päästä pidettäviin Suomen presidentinvaaleihin, niin vastaukseni olisi, että se tekee jo niin.