Jatkoa Siilasmaan ryhmälle

Siilasmaan työryhmänä tunnettu selvitysryhmä luovutti raporttinsa reilu kolme vuotta sitten. Sen tehtävänä oli "arvioida yhteiskunnan näkökulmasta asevelvollisuusjärjestelmän toimivuuden turvaamiseen vaikuttavia kehityskulkuja sekä arvioida järjestelmän yhteiskunnallista vaikuttavuutta nyt ja tulevaisuudessa". Siis käytännössä ryhmä mietti miten yleinen asevelvollisuus on toimivinta ja tehokkainta.

Ryhmän loppuraportti herätti paljon huomiota ja, kuten niin usein, lähinnä epäolennaisista asioista. Otsikoissa kummitteli palvelusajan lyhennys, vaikka raportti esittelee huomattavan määrän ajatuksia monilta elämänalueilta. Asevelvollisuudessa tuntuu, muillekin kuin parhaillaan palvelustaan suorittaville, tärkeintä olevan aamujen määrä. Se on vain yksi osoitus siitä, miten vahvoina omakohtaisuudet elävät asevelvollisuuskeskustelussa. Mutta  "mekin aikoinaan" ei ole kovinkaan hyvä peruste oikeastaan yhtään millekään yhtään missään asiassa. Suoritettu asepalvelus ei anna asiantuntemusta maanpuolustuksen kokonaisuuden hahmottamiseen yhtään sen enempää kuin ajokortti liikennesuunnitteluun.

Siilasmaan työryhmä auttoi tietämättään myös kolme vuotta myöhemmin käynnistyneessä keskustelussa, jonka Ohi on -kansalaisaloite käynnisti. Uskaltaisin veikata, että aloite olisi voinut saada laajemminkin tukea, jos asevelvollisuuden eri puolia ei olisi raportin synnyttämän keskustelun myötä käyty laajasti läpi. Myös sen esittämät parannusehdotukset on otettu tosissaan ja tämä näkyy kasvaneena palvelustyytyväisyytenä varusmiesten keskuudessa. Toisaalta raportin argumentit ovat vääristäneet keskustelua.

Ryhmän tehtävänantohan ei sisältänyt suoranaisesti sotilaallista näkökulmaa asiaa. Asevelvollisuuden olemassaolon oikeutus kuitenkin lepää vain ja ainoastaan sen sotilaallisessa merkityksessä. Asevelvollisuus on väline aseelliseen maanpuolustukseen, ei kunnon kohennukseen tai syrjäytymisen ehkäisyyn. Ryhmä tietysti pohti tehtävänantonsa mukaisesti nimenomaan asepalveluksen suorittamiseen liittyviä kysymyksiä ja sen toissijaisia seurauksia.

Nämä toissijaiset perusteet ovatkin kummitelleet asevelvollisuuskeskustelussa ahkerasti, kun asevelvollisuutta on perusteltu kansanterveydellä, sosiaalisella ulottuvuudella, työelämävalmiuksilla jne. Raha, tasa-arvo (sukupuolineutraalius) ja yksilön vapaudet ovat puolestaan valjastetut yleistä asevelvollisuutta vastaan. Niinhän se poliittisissa kysymyksissä usein on, että ratkaisevaa on se, mitä kukin pitää tärkeänä tai tärkeämpänä.

Joka tapauksessa nykyisenkaltainena asevelvollisuus nauttii siis laajaa tukea ja se viestii minusta sitä, että suomalaisten enemmistön mielestä maan puolustaminen on yhteinen asia. Tokihan tähän velvoittaa jo perustuslakikin:

127 § Maanpuolustusvelvollisuus

Jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään.
Oikeudesta saada vakaumuksen perusteella vapautus osallistumisesta sotilaalliseen maanpuolustukseen säädetään lailla.

Siksi olisi otettava seuraava askel kollektiivisessa maan puolustamisessa. Minun mielestäni nyt olisi aika koota Siilasmaan työryhmän työn jatkaja. Sen ryhmän tehtävänanto koskisi maanpuolustukseen nykyisenkaltaisessa maailmassa kiinteästi kuuluvia "aseettomia" osia: kyber, strateginen kommunikaatio, energia/kauppapolitiikka, väestönsuojelu ja sitä laajempi käsite yhteiskunnallinen joustokestävyys (resilienssi). Puolustusvoimat ja valtio kerskaavat tälläkin hetkellä, miten reserviläisten osaaminen sekä koti- että ulkomaisissa tehtävissä nostaa sotilaallista tasoamme. En näe mitään syytä, miksei samankaltaiseen tason nostoon voitaisi yltää muillakin maanpuolustuksen sektoreilla.

Samalla laajempi osallistuminen maanpuolustukseen varjelisi koko velvollisuuden legimiteettiä. Kun meillä on tällä hetkellä käytännössä aika lailla valikoiva asevelvollisuus, joka sitä paitsi koskee vain miehiä, on selvää, että ajan mittaan nämä epätasa-arvon lähteet syövät järjestelmän hyväksyttävyyttä.

Ryhmän tehtävänä olisi pohjata työnsä nimenomaan uhkakuville. Siilasmaan työryhmän raportissa uhkakuvat mainitaan vain kerran, silloinkin sulkeissa ja asevelvollisille esille tuotavana palveluksen perusteena. Tässä ryhmässä niiden hahmottaminen olisi olennaista, koska niiden pohjalta voitaisiin haravoida tarpeellisia resursseja ja niiden organisoimista. Tästä keskustelusta olisi hyötyä myös Puolustusvoimille koulutuksensa kehittämiseksi ja kalustotarpeidensa selvittämiseksi. Ylipäätään työryhmän työ ja sen herättämä keskustelu palvelisivat täysimääräisesti kokonaisturvallisuuteen panostamista.

Käsittääkseni valtionhallinnon sisällä on tehty tarkkaakin työtä riskianalyysien ja varautumissunnitelmien kanssa. Nyt olisi mietittävä miten viedä tarvittavia valmiuksia ja organisointia kansalaisten tasolle. Puolustusvoimat on panostanut lujasti reserviläisten osaamisen kehittämiseen mm. verkkoympäristöjen avulla ja tällaisista kokemuksista olisi ilman muuta apua myös tässä työssä. Myös Sitran Uusi Turvallisuus -hanke tarjoaisi varmasti eväitä suunnata ja kehittää kansalaisten osaamista.

Saa nähdä onko viime vuoden puolella Puolustusministeriölle tehdystä tutkimuksesta apua/tukea tähän. Tutkimus selvitti millaista sisältöä suomalaiset antavat maanpuolustus-käsitteelle ja millaiset teot nähdään merkittävinä maan puolustamisen kannalta. Tulosten julkistamisen ajankohdasta minulla ei ole tietoa.

Toki olisi, perustuslain mukaisesti, huolehdittava mahdollisuus suorittaa velvollisuus myös nimenomaan rauhantyönä. Ruotsissa puolueet kilpailevat (kunpa meilläkin!) jokavuotisen Sälenin alla turvallisuuspoliittisilla aloitteilla huomiosta. Tänä vuonna Ruotsin Vihreät ehdotti EU:n rauhanjoukkojen perustamista, ilmeisesti Yhdysvaltain kehitysmaissa työtä tekevän Peace Corpsin tyyppisesti. Kyllä minusta rauhan ja toimivan yhteiskunnan rakentaminen horjuviin tai romahatneisiin valtioihin on meidän turvallisuuttamme hyödyntävä asia. Turvallisuuden luominen estämällä uhkien syntymisen on sitä paitsi usein helpompaa ja halvempaa. Tässä työssä suomalaisella koulutusosaamisella olisi paikkansa. Noin irtodeana voisi ajatella, että joku voisi suorittaa maanpuolustusvelvollisuutensa opettajana jossain kehitysmaassa.

Joka tapauksessa nyt kun Siilasmaan työryhmän raportin ajatuksia ollaan viemään käytäntöön, olisi hyvä aika ajatella asioita vielä pidemmälle. Selvitysryhmään riittävästi laaja-alaisuutta ja avointa mieltä sekä poliittista painoarvoa auttamaan sen ideoiden toteuttamisessa.

Nyt se on sitten tekemistä vaille valmista.