keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Fennovoima-valheen pitkä jälki


Yhteiskunnallisessa keskustelussa on selvää, että asioita voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Se mikä näkökulma sitten painaa eniten päätöksenteossa, nousee päätöksen perustaksi. Karkeana esimerkkinä voi ottaa vaikkapa sitä, että hallitus pitää velkaantumista suurimpana uhkana Suomen hyvinvoinnille. Siksi se leikkaa erilaisia etuja, mutta opposition mielestä nämä leikkaukset ovat velkaantumista pahempi uhka suomalaisten hyvinvoinnille. Tämä on normaalia poliittista keskustelua ja päätöksentekoa. Tilanne on kuitenkin ihan erilainen, jos merkittävästä yhteiskunnallisesta kysymyksestä on niinkin perustavaa laatuinen erimielisyys, että onko koko kysymystä edes olemassa.

Tällainen kysymys on Fennovoiman ulko- ja turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. Hankkeen puoltajien  mukaan tällaista asiaa ei ole olemassakaan. Hanketta kritisoivat taas pitävät hanketta merkittävänä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta. Samaan johtopäätökseen päätyy äskettäin ilmestynyt UPIn raportti Venäjästä.  Fennovoima on sen mukaan ”Putinin käsiohjauksessa oleva hanke”.

Kun eduskunta käsitteli hanketta vajaa kaksi vuotta sitten, asia kuului talousvaliokunnan valmisteltavaksi. Se ei kuullut valmistelussaan yhtään asiantuntijaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalta. Asiaa ajaneet politiikot eivät myöskään nähneet mitään tällaista ulottuvuutta, eikä sitä näkemystä juurikaan edes haastettu. Tosin myöskään yksikään ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijaksi luokiteltava virkamies, tutkija tai vastaava ihminen ei missään vaiheessa astunut julkisesti esiin vahvistamaan tätä hallituksen kantaa asiaan. Olen useampaan otteeseen sosiaalisessa mediassa pyydellyt, että sanokaa nyt joku asiantuntija ettei tässä ole ulko- ja turvallisuuspoliittisia riskejä. Ei ole kukaan sitä sanonut, vaikka luulisi ettei varsinkaan valtiokoneistossa toimivien asiantuntijoiden olisi kovinkaan vaikeaa sanoa hallituksen toimintaa järkeväksi ja turvalliseksi.

Viime talvena Venäjä muutti äkillisesti koko maailmansodan jälkeen vallinnutta toimintatapaansa ja päästi rajansa yli Suomen puolelle ihmisiä ilman asianmukaisia papereita. Suomen puolestaan oli otettava kansainvälisten sopimusten mukaisesti heidät vastaan. Venäjä pakotti näin sopimuksia tunnollisesti noudattavan Suomen kahdenvälisiiin neuvotteluihin, jotka ainakin hengeltään rikkoivat EU-pakoterintamaa. Asiaa ei saatu hoidettua virkamies- tai edes ministeritasolla, vaan tasavallan presidentin piti käydä Moskovassa sopimassa asia. Tilanne ratkaistiin puolivuotisella sopimuksella, joka muuten loppuu noin kuukauden päästä.

Tämän samaisen Moskovan matkan lehdistötilaisuudessa Venäjän presidentti Vladimir Putin mainitsi Suomen valtion enemmistöomistaman Fortumin uudesta miljardiluokan investointiohjelmasta Venäjälle. Yhtiö tosin itse kiisti sellaisen olemassaolon. Joka tapauksessa jo nykyisillä miljardiluokan investoinneilla Fortumin Venäjän toiminnot tuottavat noin neljänneksen yhtiön 3,6 miljardin euron liikevaihdosta. Nyky-Venäjällä isotkin omaisuudet siirtyvät nopeasti toisiin käsiin, jos niin poliittisesti päätetään. Kun valtion omissa lehdissä moititaan Fortumia väärinkäytöksistä, niin kyse voi hyvinkin olla varoituksesta, ehkä jopa uhkauksesta.

Tuolla presidentin vierailulla Moskovaan oli mukana myös elinkeinoministeri Olli Rehn. Hänen vierailunsa sisällöistä kerrottiin etukäteen vain hyvin ylimalkaisesti ja jälkikäteen ei sitäkään vähää. Edes lehdistötiedotetta ei ministeriö vierailun sisällöistä jälkeenpäin antanut. Kansainvälisen politiikan kokenut kehäkettu Alpo Rusi kysyi vastikään ääneen, että uhkasiko Venäjä pakolaistulvalla pakottaakseen Suomen valtion ajamaan Fennovoiman ydinvoimalahanketta eteenpäin. Rusi on sen luokan tietäjä, että tuskin heitti näin rankkaa ajatusta ilmoille vain mielijohteesta. Iltalehden Olli Ainola kirjoitti vuosi sitten laajan artikkelin, jossa kertoi Venäjän painostaneen rajusti Suomea Fennovoimaan liittyen ETYJ-kokouksen viisumikiistan avulla. Kukaan ei kiistänyt sitä jälkeenpäin, vaikka esitetyt väitteet olivatkin kovia.

Suojelupoliisi puolestaan arvioi vuosikertomuksessaan ulkomaisen tiedustelun yhden keskeisistä päämääristä Suomessa vuonna 2015 olleen energiapoliittisten päätösten tekoon vaikuttaminen. Supo kieltäytyi jälkeenpäin tarkentamasta tätä lausuntoa. Fortum puolestaan lähti äkkikäännöksellä viime kesänä mukaan osakkaaksi Fennovoimaan, asettaen lähdön ehdoksi tietyt vesivoimakaupat Venäjällä. Niitä kauppoja ei tähän päivään mennessä ole saatu aikaiseksi, mutta Fortum on silti tiukasti mukana omistamassa Fennovoimaa.

Valtionhallinnon ajoittain farssimainen toiminta Fennovoimaan liittyen tukee omalta osaltaan tulkintoja taustalla olevasta hybridivaikuttamisesta. Edellisen hallituksen puolustusministeri Carl Haglund lausui aikanaan, että Fennovoima pakon edessä hyväksyttiin, koska Venäjä olisi tulkinnut sen hylkäämisen niin rajulla tavalla: Suomen muuttumisena viholliseksi. Ennen ministerikauttaan Olli Rehn itsekin vastusti hanketta kovin sanoin, mutta nyt se on hänen mukaansa Suomelle välttämätön. Rehn on kansainvälisesti kokeneimpia poliitikkojamme kymmenen vuoden komissaari-kokemuksella, eikä varmasti ihan herkästi mielipidettään asioista muuta.

Valtiojohdossa tätä ”Fennovoimalla ei ole ulkopoliittista ulottuvuutta” -linjaa on toteutettu muun muassa sillä, että presidentti ei ole juurikaan kommentoinut asiaa. Kertaalleen hän on todennut, että ”Fennovoima on suomalainen hanke Suomessa.” Siinä kaikki. Jos Fennovoima tunnustettaisiin olennaiseksi osaksi Venäjä-suhteita, olisi asia myös presidentin pöydällä.  Sinällään muuten mielenkiintoista, että juuri tuota samaa perustelua hankkeen suomalaisuudesta käytti myös Ydinvoimayhtiö Fennovoiman projektijohtaja Minna Forsström. Hän myös taitavan viestintätaktisesti oli jättänyt UPI:n päinvastaista todistavaan raporttiin tutustumatta, jotta voisi luikerrella vastaamasta siihen liittyviin kysymyksiin. Postfaktuaaliseen aikaan sopivasti hän vastasi myös kysymykseen hankkeen Venäjä-kytkennästä, etteivät he Fennovoimalla "koe asiaa niin". He siis vain rakentavat ydinvoimalaa, joka heidän on käsketty rakentaa.

Samaan aikaan on EU tehnyt sen johtopäätöksen, että sen on vähennettävä omaa energiariippuvuuttaan Venäjästä, koska se käyttää energiaa poliittisena painostuskeinona muita maita, myös EU:n jäsenmaita, vastaan. Silti Fennovoimalla ei ole Suomen poliittisen johdon mukaan poliittista ulottuvuutta, vaan se on pelkkää bisnestä.

Ydinenergialaissa on sellainen kohta, jossa luvan myöntämiseen vaikuttaa myös yhteiskunnan kokonaisetu: ”Ydinenergian käytön tulee olla, sen eri vaikutukset huomioon ottaen, yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.” Nyt näistä eri vaikutuksista leikattiin käsittelyn yhteydessä ulko- ja turvallisuuspolittinen vaikutus pois ja toisteltiin, ettei sellaista ole. Sitä samaa on edelleenkin toisteltava. Viimeksi sunnuntaina pääministeri Juha Sipilä kielsi radiossa jyrkästi koko hankkeen poliittisuuden. On absurdia kuulla pääministerin sanovan ääneen radiossa jotain, joka ei tosiaankaan ole enää pelkkä erilainen näkökulma asiaan, vaan silkkaa puppua.


Oma valistunut arvaukseni on se, että ydinvoimaa halajavat poliitikot jäivät jumiin sen alunperin pienehkön valheensa kanssa, ettei Fennovoimassa ole ulko- ja turvallisuuspoliittista ulottuvuutta. He varmaan aidosti uskoivat, että tämä ulottuvuus ei aidosti ole merkittävä asia. Matkan varrella valheen kasvaminen on tehnyt siitä samaan aikaan epäuskottavamman mutta yhä hankalamman luopua. Arvelisin myös, että Venäjän kulissien takainen painostus on ollut niin järeää, ettei hankkeen etenemistä ole haluttu vaarantaa. Sekä edellinen että nykyinen hallitus oli ja on varmasti täysin tietoisia hankkeen kielteisistä vaikutuksista eli Venäjän vaikutusvallan lisääntymisestä Suomessa. Ensin siitä ei välitetty ja nyt tämän on katsottu olevan pienempi hinta kuin hankkeen alasajon poliittisin keinoin. Suuret puolueet tästä ovat yhdessä vastuussa, etunenässä toki Kokoomus.

Nyt ollaan jo liian pitkällä hankkeen ajamiseksi alas. Kun nämä kansanedustajat vajaat kaksi vuotta sitten myönsivät hankkeelle poliittisen luvan, on nyt kysymys enää lain kirjaimen täyttämisestä. Siihenkään ei enää oikein tahdo luottaa, sillä prosessissa tapahtuneet Migri Migrit-huijaus ja turvallisuuskultturin heikkoudet kertovat siitä, että myös virkakoneisto myötää ainakin normaalia enemmän. Sen odottamattomattoman joustavuuden takana on poliittinen tahto. Tätä hanketta ei yksinkertaisesti haluta ajaa alas. Mikä tahansa normaaleilla säännöillä pelaava hanke olisi näiden jatkuvien törttöilyjen takia uponnut polliittisen ja yleisen mielipiteen takia. Fennovoima vaan porskuttaa. Ja taitaa ikävä kyllä niin tehdä tulevaisuudessakin. Ellei Venäjällä jouduta laittaamaan rahahanoja kiinni.

18 kommenttia:

  1. Minusta koko Fennovoimasotkun surkein seuraus on se, että se syö uskon poliittisen eliittimme kykyyn ja haluun puolustaa Suomen etua.
    Emme voi luottaa siihen, että päättäjämme kykenevät torjumaan Venäjän vaikutusyritykset. Osittain kyse on sinisilmäisyydestä ja hyväuskoisuudesta. Ei haluta uskoa siihen, että Venäjä pelaa niin likaista peliä kuin se pelaa.

    Viimeistään UPI:n raportin olisi luullut avaavan viimeisetkin silmät. Mutta ei. Kyynisempinä hetkinä tulee mietittyä että josko kaikki edes haluavat torjua Venäjän vaikutuspyrkimyksiä. Tuore ulkopoliittisen valiokunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen ei nimittäin näe NordStream 2 hankkeessa mitään turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia. Ja lähes samaan hengenvetoon hän totesi että ehkä Suomen tulisi vähentää sotilaallista harjoittelua ulkomaisten kumppaneiden kanssa.

    Poliitikkojen uskottavuus ei ole ainoa asia jota Fennovoima koettelee. Uskottavuus menee myös hallinnon avoimuudelta, läpinäkyvyydeltä ja päätöksenteon tasapuolisuudelta. Fennovoimaan liittyvät suhmuroinnit ja virkakoneiston selittämätön joustavuus ovat huutava vääryys kaikkia byrokratian kanssa kamppailevia Suomalaisia yrityksiä kohtaan. Se, että suhmuroinnit kyetään normaalistamaan (väittämään, ettei mitään ongelmaa ole) on itsessään merkki Venäjän korruptoivasta vaikutuksesta.

    Kaiken lisäksi voi hyvällä syyllä kysyä, miksi Suomi ei noudata EU:n energiastrategiaa Fennovoiman kohdalla? Ja tuleeko Suomi noudattamaan sitä NordStream 2:n kohdalla? Eikä tavoite vähentää energiariippuvuutta Venäjästä olekaan tärkeä? Miksi Suomi, joka tavallisesti noudattaa EU:ssa sovittua orjallisesti, poikkeaa linjasta heti kun se vaarantaisi Venäjän edun?

    Fennovoimaan keskeisesti vaikuttaneiden Kataisen, Vapaavuoren ja Häkämiehen siirtyminen politiikan ulkopuolelle on luultavasti hyvä asia politiikalle, vaikkei ehkä niinkään organisaatioille joihin he siirtyivät. Nythän Rehn näyttää tekevän samoin. No, ehkä on liioiteltua epäillä näiden siirtymien liittyvän Fennovoimaan. Joka tapauksessa ao. herrat eivät enää ole edes poliittisen vastuun piirissä.

    Loppujen lopuksi kaikkein uskomattominta on, että hyväuskoisuus näyttää olevan edelleen kovassa kurssissa poliittisen eliittimme piirissä. Mitään ei ole opittu. Itärajan pakolaisepisodi, Transponder-gate ja NordStream2 kertovat karua viestiä poliittisen eliittimme sinisilmäisyydestä ja selkärangan taipuvaisuudesta sinisilmäisyyden seurausten edessä.

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä olen kuin EK, että kyse on päätöksentokomme uskottavuudesta, joka on selvästi tässä myyty. Mielestäni sitä ei olisi varaa myydä, yrittipä Venäjä millaista vääntöä kulissien takana tahansa. Eli katsotaan kortit.RJ1

    VastaaPoista
  3. Erittäin yksipuolista sanoisinko infosodan tyylilajista kirjoittelua taas,arvon Ryskyltä.
    Kyseessä on paljon suuremmat asiat, kuin mitä väität,esimerkiksi suomalaisten työllisyys,jos ja kun hanhikivi hanke lähtee etenemään ja srv pääurakoitsijana saa kokemusta rosatomin partnerina toimimisessa, on täydet edellytykset samalla konseptilla rakentaa voimaloita ympäri maailmaa, kaikkialla ei olla sairatuttu russofobiaan, ei edes yhdysvalloissa,siellä maan uraanituotannosta kolmasosa on rosatomin hallussa, kun tervejärkinen käytännön osaaja Trump nousee valtaan,teille russofoobikoille tulee pitkän terapian vaihe elämäänne.

    VastaaPoista
  4. "kun tervejärkinen käytännön osaaja Trump nousee valtaan,teille russofoobikoille tulee pitkän terapian vaihe elämäänne."

    Tarkoitatko, että meidät jotka emme palvo Putinia laitetaan mielisairaalaan vanhaan kunnon Neuvostotyyliin? Eihän siinä mitään. Sopii kyllä kuvaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskinpa,teitä sentään hoitoon ohjaisin,mutta balttiasta saatu tartunta,vaatii kyllä muita järkiperäisyyttä edesauttavaa terapointia.
      Kuten todettua venäjä on meille mahdollisuus ja erittäin pienessämäärin uhka.
      Taloudellinen ja kultturillinen yhteistyö,vahvistaa turvallisuuttamme sekä talouttamme edelleen.

      Poista
    2. Lohduttavaa kuulla, että emme ole mielestäsi eheyttävän ja normalisoivan hoidon tavoittamattomissa.

      Mitähän muu järkiperäisyyttä edistävä terapointi mahtaa tarkoittaa käytännössä?

      Itä-Ukrainassa ja Krimillä Venäjän turvallisuuspalvelu on edistänyt "normaalia" ajattelua rekrytoimalla rikollisia hoitamaan puolestaan väärämielisten uhkailua, painostusta ja pahoinpitelyä.

      Ehkä viittaat tähän kun puhut "järkiperäisyyttä edistävästä terapoinnista"?

      Poista
    3. Fundamentalisti luokittelee eri mieltä olevan joko hulluksi tai pahaksi. Kun itsellä on hallussa niin väkevä totuus, on löydettävä selitys sille, mikseivät muut tätä totuutta omaksu. Pahuus ja hulluus ovat silloin käyttökelpoisia selityksiä.

      Poista
    4. Rysky, totta.

      Surullista asiassa on se, ettei fundamentalisti läheskään aina ymmärrä olevansa fundamentalisti. Fundamentalistin maailma näyttää sisältäkatsottuna loogiselta ja johdonmukaiselta, mutta vain, koska hän sulkee sitä vastaan puhuvat asiat maailmansa ulkopuolelle.

      Vahvistusharha on saanut fundamentalistin ajattelusta niin voimakkaan otteen, että kaikki omia käsityksiä vastaan sotiva leimataan joko salaliitoiksi, mielisairaudeksi, tyhmyydeksi, tietämättömyydeksi, pahuudeksi tms.

      Fundamentalisti ei jätä edes teoreettista mahdollisuutta vaihtoehdolle, että hänen maailmankuvaansa voisi kuulua asioita jotka eivät ole totta.

      Neuvostoliitto oli tämän tyylin fundamentalismista hyvä esimerkki. Dialektiikka, jota kommunistit pitivät tieteellisenä metodina, johti heidät johtopäätökseen, että maailma kulkee luonnon lainalaisuuksien vääjäämättömässä ohjauksessa kohti kommunismia.

      Kaikki joilla oli "luokkatietoisuus", ts. jotka olivat oivaltaneet dialektisen totuuden, olivat rationaalisia ja normaaleja. Ne jotka eivät tätä "tieteellistä tosiasiaa" allekirjoittaneet, olivat hulluja sillä kukaan tervejärkinen ei ryhdy väittelemään luonnonlakeja vastaan.

      Juri Besmenov, KGB-loikkari 80-luvulta, kuvaili 30-luvulla N-liittoon muuttaneiden länsikommunistien fanaattista uskoa kommunismin autuuteen tähän tyyliin:

      He eivät nähneet NL:ssa ja sen ideologiassa mitään vikaa silloinkaan, kun heidän tuttaviaan, ystäviään ja perheenjäseniään haettiin yöllisiin kuulusteluihin ja passitettiin näytösoikeudenkäynnin päätteeksi Gulagiin tai Lubjankan teloituskammioihin.

      Vasta omakohtainen kokemus "sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta" Gulakin orjatyöleireillä pakotti tarkistamaan käsityksiä kommunismin ihanuudesta.

      Poista
    5. Tuosta fundamentalistisesta russofobiasta saatiin yle puheella nänään oiva näyte, kun Jessika Aro oli Rantalan ja Tunnan vieraana, mitä voi päätellä ihmisen psykofyysisestä tilasta, jos tämä ei kulema pysty katsomaan eilisiltaista dokumenttiä, koska saa siitä valtavan päänsäryn, tuollainen putkinäköisyys on suorastaan vaarallista, hänelle itseleen ,sekä, ennenkaikkea,mikä pahinta koko kansakunnallemme.

      Toivottavasti arvon blogistin tila ei kehity yhtä pahalle asteelle, vainoharhaisuudessa eläminen,ei ole miellyttävää.

      Poista
    6. "vainoharhaisuudessa eläminen,ei ole miellyttävää."

      Puhuuko tässä kokemuksen syvä rintaääni?

      Poista
  5. Tässä Professori Veli-Pekka Tynkkysen ansiokas juttu vuodelta 2014

    Rosatom-keskustelun vakuuttelut, joiden mukaan ydinvoimaan liittyvä energiapolitiikka ei olisi osa Venäjän ulkopolitiikkaa ovat ongelmallisia. Suomi ei ole immuuni vallalle, jota käytetään energian kautta, Veli-Pekka Tynkkynen kirjoittaa.
    http://politiikasta.fi/venalainen-rauhan-atomi-ja-suomen-asema/

    VastaaPoista
  6. Rehn taitaakin olla jo kääntämässä kelkkaansa Fennovoiman rakentamisluvan suhteen. Asiassa on kyllä selkeää kansalaisten kusetuksen makua koska Rehn avasi suunsa vasta kun hänen oma henkilökohtainen uransa oli turvattu Suomen Pankissa. Ennen vanhaan tällaisille vilunkipelaajille oli oma ronski nimityksensä, mutta jääköön se nyt mainitsematta. Nyt on keskityttävä siihen, että rakentamislupaprosessi menee niin kuin sen Suomen oloissa pitää mennä. Jos tähän päästään niin on olemassa hyvä mahdollisuus, että Fennovoimaa ei koskaan rakenneta.

    NordStream II on hankkeena jo uppoamassa. Gazpromin kaasuputkelle järjestämät rahoituskuviot romahtivat kun puoliväkisin mukaan väännetyt saksalaiskumppanit vetäytyivät hankkeesta. EU:n energiasäädösten mukaan Gazprom ei saa olla putken enemmistöomistaja, mikä tarkoittaa sitä, että putkihankkeen poliittiset (ja samalla myös taloudelliset) riskit moninkertaistuivat silmänräpäyksessä. Gazpromilla on vielä hallussaan ohut oljenkorsi, joka perustuu siihen että EU:n energiasäädökset eivät olisi voimassa kansainvälisillä vesialueilla. EU:n komissio ei ole toistaiseksi ottanut tähän asiaan kantaa ja saattaa olla, että se ei edes halua sitä tehdä. Kaasuputken hintalappu on noin €10Mrd ja veikkaan että Gazprom ei halua ottaa tämän kokoista riskiä yksin. Sillä on muitakin putkihankkeita vireillä, jotka ovat paljon riskittömämpiä (mm. Turkish Stream). Pelastaakseen kasvonsa Gazprom on toki ilmoittanut jatkavansa putkihanketta mutta käytännössä se on jo kuopattu.

    Selkeän vastustavan kannan uudelle kaasuputkelle ovat Itämeren rantavaltioista ottaneet Puola, Ruotsi ja Baltian maat. Suomi tapansa mukaan kyyristelee, inttää hanketta pelkästään kaupalliseksi (Vanhanen et. al.), ja pelkää Venäjän reaktioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistutetaan vielä, että NordStream II hankkeelle ei ole koskaan ollut mitään todellisia kaupallisia tai logistisia perusteita. Kaasuputkikapasiteettia Venäjältä Eurooppaan on olemassa yllin kyllin ja kaasun toteutuneet kulutusmäärät eivät ole EU:ssa kasvaneet vuosiin. NS II putken todellinen tarkoitus on sama kuin oli EU:n jo aiemmin torppaamalla SouthStream putkella. Ukrainan kiristäminen ja lopulta Ukrainan valtion tuhoaminen.

      Poista
    2. Tuon Ukrainan putken ogelma vaan on, ukrainalaiset varastaa kaasua,itämeren alta se olisi vaikeampaa.

      Poista
    3. Jos esittää noin vakavan syytöksen, olisi syytä vähintään perustella näkäkantansa, mieluiten linkittää luotettavaan lähteeseen. Pidän tuota hyvin epätodennäköisenä, sillä selkeään varastamiseen ei kukaan suhtaudu neutraalisti. Tämä väite siis odottamaan propagandapinoon parempia todisteita.

      Poista
    4. Eikä Ukraina myöskään maksa velkojaan,siitä huolimatta saa kansaiväliseltä valuuttarahastolta uutta, sen normeja uusittiin tässä keississä.
      Ne entiset kaasun katkaisu ogelmat aiheutuivat juuri varastamisesta ja maksamattomuudesta, kyllä itämeri on ehdottomasti turvallisempi putken sijoitus paikka.

      Lisäksi Ukraina alkaa olla senveran epävakaa maa,että en terroristista ilkivaltaakaan pitäisi mahdottomana.

      Poista
    5. Rysky,lue Tuomiojan blögi.

      Poista