tiistai 13. syyskuuta 2016

Puolueiden Nato- ja Venäjä-suhde


Lisäys: Myöntyväisyys Venäjä-akselilla tarkoittaa myöntyväisyyttä Venäjän Suomelta odottamien tai vaatimien poliittisten linjojen ja päätösten suhteen. Myöntyväisyys Nato-akselilla tarkoittaa nimenomaan suhatutumista Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen.


Näyttää siltä, että puoluekentällä tapahtuu ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ryhmittelyssä. Toteutetusta, presidentti Niinistön aktiivisesta vakauspolitiikasta tosin ainakin sanotaan olevan yhtä mieltä. Mutta viime aikojen kannanotot ovat kertoneet myös eri suuntiin kulkevista tulkinnoista. Tai ainakin on vaikeaa kuvitella, että noin erilaisista lähtökohdista pysyttäisiin aidosti saman linjan takana.

Yksi tämän kuvion liikkeelle laittajista oli UPIn Venäjä-selvityksen saama vastaanotto. Se toimi mielestäni varsin oivallisena lakmus-paperina Venäjä-kuvaan. Osa piti sen antamaa kuvaa oikeana, osalle se oli ”pelottelua”.  Oheisessa nelikentässä otin siis akseleiksi suhteet Venäjään ja Nato-jäsenyyteen. Voi sanoa, että sijoittamiset ovat ihan reilusti omia käsityksiäni nykytilanteesta. Nopeasti muuttuvassa tianteessa ei kuusi vuotta sitten hyväksytystä julkilausumasta puoluekokouksessa voi enää päätellä puolueen kantaa.

Sijoittelua vaikeutti myös julkisten kantojen puute ja hyvin erilaiset tavat puolueiden sisällä puhua ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Perussuomalaisissa asiasta päättää puheenjohtaja, mutta ei PS ole ainoa puolue, jossa ulko- ja turvallisuuspoliittiset päätökset tehdään pienessä, jopa merkittäviltä osin puoluehierarkian ulkopuolisessa porukassa. Demareissa Tuomioja ja lisääntyvässä määrin Heinäluoma vetävät vankkureita. Heinäluoman nousu aktiiviseksi ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi keskustelijaksi on hieman yllättävää, sillä mikään hänen poliittisessa taustassaan ei ole ennen viime vuosia kertonut kiinnostuksesta asiaan. Ellei sitten lasketa kiinnsotusta presidenttiehdokkuuteen. Keskustassa puolestaan vahvoja linjan muotoilijoita lienevät Olli Rehn ja pääministerin valtiosihteeri Paula Lehtomäki. Jos ja kun Rehn siirtyy Suomen pankkiin, jää ennestäänkin pääministeripuolueelle ohut ulkopoliittinen osaaminen kovin vähiin. Vanhanenkin on kiinni presidenttiehdokkuudessa vielä pitkään.

Vireimpiä puolueen sisäisessä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa näyttävät olevan kokoomus ja vihreät. Kokoomuksella linja on selvä ja julkisia puheenvuoroja käytetään poikkeuksellisen laajasti. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on toki sen sortin politiikkaa, että puheenvuoroilta toivoo tolkkua, mutta silti kynnys on minun mielstäni yleisesti nostettu turhan ylös. Vihreillä taas puheenjohtaja Ville Niinistö on astunut tässäkin asiassa esiin ja pystynyt käyttämään suorastaan valtiomiesmäisiä puheenvuoroja. Vihreillä on myös se etu, ettei puolue ole ollut mukana suhmuroimassa Fennovoimaa.

Kuten sanoin, tämä on minun tulkintani tilanteesta ja mielelläni kuulen muitakin, perusteltuja tulkintoja. Haluan tosin muistuttaa, että ihan jokainen näistä puolueista on aidosti ja vilpittömästi Suomen asialla. Liberaaliin demokratiaamme kuuluu moniarvoisuus ja keskustelevuus. Suomen parasta edistetään kaikkein parhaiten aidolla ja argumentteihin keskittyvällä keskustelulla.

20 kommenttia:

  1. Kokoomuksen sisällä luimistelee fraktio,joka on erittäin syvällä yhteistyössä venäjän suuntaan .
    Esimerkiksi Presidentti Niinistön kampanjapäälikkön äiti lisäsi huomattavasti varallisuutaan saastuneiden venäläisyhteyksien kautta,perheyhtiön myytyä Pietarilaisen kaljatehtaan, varojaan tämä kamppanjapäälikkö sijoitti epämääräiseen joukkueeseen, sekä myymällä omistamansa jäähallinsa epämääräiselle oligarkkki taholle,joka on vapaanmaailman pakotteiden kohteena, kamppanjapäälikkö voi itsekkin joutua pakotteiden kohteeksi jos oikeus ja kohtuus joskus tässä maailmassa toteutisi.
    Srv on rakentanut koko nykyisen varallisuutensa täysin epämääräiseen ja saastuneeseen bisnekseen, samoin Nokian renkaat, on nykyisin miltei täysin saastunut yhtiö.
    Keskeisellä helsigin satamaalueella on myös erittäin pahasti saastunut telakka, jossa epäisänmalliset luopiot käyvät muka tekemässä töitä,eivätkä häpeä nostaa saastunutta palkaa tältä iljettävältä taholta.

    VastaaPoista
  2. Kuinka sijoittaisit kaavioon pres. Niinistön?

    Vaikka Niinistö ei suoraan blogiin liitykään, niin epäsuorasti kyllä. Tarkoitan, että puolueiden ja poliitikkojen liikuttavan yksimielinen tuki Niinistön aktiivijousitteiselle turpojakkaralle näyttää kaavion perusteella melko uskomattomalta.

    Olisiko niin, että
    - Vasemmistopuolueiden (vasen yläkulma) kannalta tuki turpo-jakkaralle selittyy sillä, että se säilyttää nykytilanteen. Ts. pienet poikkeamat eivät haittaa niin kauan kuin tilanne pysyy entisellään.

    - oikeistopuolueiden (oikea alakulma) kannalta on poliittisesti tarkoituksenmukaista nostattaa mahdollisimman vähän aaltoja. Nato-kanta tuodaan esiin, mutta ei vaadita pikaisia muutoksia nykytilanteeseen. Status quo sopii myös heille.

    - kristilliset, perussuomalaiset ja vihreät taas ovat niin lähellä kaavion keskipistettä, että heilläkään ei ole intressiä ajaa muutosta nykytilanteeseen.

    Eli, todellisista kannoista riippumatta nykytilanteen säilyttäminen on kaikkien puolueiden mielestä jos ei toivottavaa, niin ainakin siedettävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Presidentti Niinistö on tuhansin näkymättömin sitein kytketty kremlin juoksupojaksi.

      Poista
  3. SDP:ssä puolue on ulkopoliittisesti ja ilmeisesti turvallisuuspoliittisestikin kahtia jakautunut. Kiintoisaa nähdä, jakaantuuko puolue myös sukupolvien osalta eläkeläiset vs. työikäiset äänestäjät-jaon mukaan. Uussuomettuneelle linjalle ampaisivat ay-miehet Heinäluoma & puolueen pj. (ainakin vielä) Rinne. Se, että Uki:n raportti ei miellyttänyt Tuomiojan aivosoluja, ei yllättänyt ketään. Heille vastapoolina toimii mm. rauhan Nobelistimme Ahtisaari, Liisa Jaakonsaari sekä Lasse Lehtinen & kumpp. jotka ovat transatlanttista suuntausta suosiva puoli. Saapa nähdä, kauanko he jatkavat hiljaisuuttaan tässä tilanteessa ja "pysyvät lojaaleina" puolueen johdolle. Tosin jo tänään YLE:n radio-ohjelmassa Liisa Jaakonsaari yhdessä Ville Niinistön kera (ja syystä) ampuivat Sirkka-Liisa Anttilan näkemykset alas.

    Ajatusleikkinä on kiintoisaa, miten 18-40 vuotiaat äänestäjät, jotka ovat suurimman osan elämäänsä (tai kokonaan) eläneet EU-Suomessa, innostuvat äänestämään Kremlin eteen makuulleen heittäytyvää puoluetta tulevissa vaaleissa...

    VastaaPoista
  4. Itse asiassa mietin presidentin sijoittamista tuohon, mutta totesin sen mahdottomaksi, sillä hän ei mielpidetään minusta kerro. Hän kertoo kyllä miten hänen mielestään pitää toimia, mutta se voi olla hyvinkin eri asia kuin ajatus tai aate. Presidentillä vastuu on oieka. Me täällä katsomossa vaan huutelemme viisauksia ja näkemyksiä, hän joutuu päättämään näistä isoista asioista ja kantamaan tunnollaan tuloksia. Presidentti Niinistö toimii kuten oikeaksi näkee ja uskon sen toiminnan olevan ainakin välillä jotain muuta kuin mitä hän haluaa ja ennen kaikkea ukson hänen kykenevän myös muutokseen tarpeen tullen. Siksi en osannut häntä sijoittaa nelikenttään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa siinä, ettei Niinistö kerro mielipiteitään eikä muutenkaan kovin perusteellisesti avaa linjauksiaan.

      Hänen kantojaan voi toki yrittää, ja on yritetty, arvailla erinäisten ulostulojen (myllykirje), puheiden ja muiden tekemisten perusteella, mutta kuinka hyviä päätelmiä niistä voi vetää onkin toinen juttu.

      Rene Nyberg on mielenkiintoinen hahmo ja hänen suhteensa presidenttiin vielä mielenkiintoisempi. Hän on selvästi eräänlainen presidentin luottomies. Hän oli yksi Nato-selvityksen tekijöistä, kultarantakeskustelujen jälkeen juuri hän oli presidentin kanssa YLE:n haastateltavana, ja hänen blogikirjoituksensa näyttävät keskittyvän avaamaan Suomen linjaa ja sen taustoja englannikieliselle yleisölle.

      Olen miettinyt, että onko hänellä jopa rooli jonkinlaisena presidentin ulko- ja turvallisuuspoliittisena mentorina tai sparraajana. Jos on, niin ehkäpä hänen sanomisistaan voi lukea myös presidentin linjausten taustalla olevia näkemyksiä. Ainakin hänen sanomisensa tuntuvat sopivan hyvin yhteen virallisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa.

      No, spekulaatiotahan tämäkin tietysti on.


      Poista
  5. Mielenkiintoinen taulukko, minulla heräsi ajatus muuttuuko nuo sijoittelut akseleilla (ja kuinka paljon/vähän) jos mietit esim. ajanjaksoja 70-80-lukua ja vastaavasti vaikkapa v.1991 jälkeinen kymmenvuotiskausi...mielenkiintoista...

    VastaaPoista
  6. Ryskyn nelikenttä vaikuttaa oikein realistiselta, juuri tänään. Meidän maailmamme on tosiaan viimeisen kolmen vuoden 2013-16 aikana muuttunut tavattoman paljon toisenlaiseen asentoon. Vaan mikään ei toisaalta anna aihetta siihenkään, että nykytila olisi pysyvä.

    Jos nyt mietimme maailmaa vuonna 2016-19 niin miten sen mahtaisimme nähdä? Tässä oma näkemykseni. Mielellään näen muitakin näkemyksiä.

    - Venäjän taloudellinen stagnaatio ja sen aiheuttamat sosiaaliset ongelmat kasvavat vääjäämättä. Venäjän on lopulta pakko alkaa keskittyä hoitamaan sisäisiä ongelmiaan. Tähän ei luultavasti mene kauan kun vararahastot kuivuvat ja varoja on pakko alkaa kerätä omalta väestöltä.

    - Venäjä on jo tänään de facto eristetty kansainvälisestä politiikasta ja yhteistyöstä. Putin on muuttunut jonkinlaiseksi Kim Il Jung irvikuvaksi, jota kukaan ei halua tavata puhumattakaan asioiden sopimisesta tai keskinäisestä luottamuksesta. Tämä kehitys voimistuu ja kärjistyy. Venäjä kokee että sitä ei ymmärretä ja kääntyy aina vain enemmän sisäänpäin. Tämä taas kärjistää taloudellisia ongelmia entisestään.

    - Pakotteiden osalta Venäjän kannalta pahimmat pakotteet ovat USA:n asettamia. EU:n pakotteet ovat kesyjä niiden rinnalla En näe mahdollisuutta että USA:n pakotteita tullaan lähivuosina purkamaan. EU saattaa purkaa omia pakotteitaan mutta sillä ei ole oikeastaan mitään vaikutusta mihinkään.

    - Venäjä ei enää kykene tuhoamaan Ukrainan valtiollista suvereniteettia sotilaallisesti ilman että se riskeeraa sillä oman tulevaisuutensa. Venäjä kyllä pystyy halutessaan tuhota Ukrainan mutta tuhoutuu todennäköisesti samalla myös itse taloudellisesti ja poliittisesti. Tämä lienee jo hyvin tiedostettu Kremlissä.

    - Venäjän kova nyrkkiote lännen herkistä palleista energiahuollon osalta on kirvonnut eikä koskaan enää palaa. Venäjän energiakäännös Kiinaan on pelkkää puhetta eikä tuo mitään helpotusta pitkälläkään aikavälillä.

    Tämä on oman näkemykseni mukaan suurstrateginen tilanne kolmen vuoden kuluttua. Venäjän painoarvo maailmanpolitiikassa laskee jyrkästi ja yhä lähemmäksi tulee se päivä, jolloin Venäjän on pakko kääntyä lännen puoleen saadakseen apua taloudellisiin ongelmiinsa. Tämä ei tietenkään tapahdu ilman vastavuoroisuutta. Venäjä on kadottanut kaiken poliittisen pääoman mitä sillä oli Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Uuden pääoman kerryttäminen vie vuosikymmeniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä harhassa elät, käyppäs katsomassa suomenpankin tilastoja,sieltä näkee, ettei venäjä ole kuin korkeintaan lievähkössä taantumassa,työttömyys on jopa maatamme paremmalla tasolla, velkaantuminen ulkomaille vähäistä, vienti monipuolistumassa alhaisen ruplan kurssin vuoksi.Venäjästä on tulossa tänävunna maailman suurin vehnän viejä, samalla vehnän maailmanmarkkinahinta on pudonnut meikäläisen tuotannon kannalta katastrofaalisen alas.

      Poista
    2. Otto Normal,

      olen kanssasi samoilla linjoilla Venäjän tilanteesta, mutta lännen kyky vastata ongelmiinsa - joista Venäjän on vain yksi - on silti kysymysmerkki.

      Euroopalla on kolme ulkoista ja kaksi sisäistä ongelmaa. Ulkoiset:
      1. Pohjois-Afrikka
      2. Lähi-itä / suhde Turkkiin
      3. Venäjän revisionismi

      Sisäiset:
      4. Polarisaatio maiden sisällä (maahanmuutto, pakolaiset, siirtolaiset)
      5. Talous / Euro-alueen ongelmat
      6. Polarisaatio maiden välillä

      Ulkoiset ongelmat kärjistävät kaikkia sisäisiä ongelmia. Pohjois-Afrikasta ja lähi-idästä tulevat pakolaiset lisäävät radikaalin oikeiston ja vasemmiston kannatusta useissa EU-maissa. Talousongelmilla on monissa maissa sama vaikutus. Sisäinen polarisaatio ajaa EU-maita eri leireihin. Sama vaikutus on Venäjän toimilla. Suurin paine kohdistuu itäiseen Eurooppaan jotka vaativat tiukkaa linjaa. Läntisen ja eteläisen Euroopan maat eivät ole aivan yhtä innokkaita.

      Tulossa on USA:n presidentin vaalit joiden lopputulos voi olla todella huono transatlantisen suhteen kannalta. Lisäksi Ranskassa on tulossa presidentin vaalit joissa Marine Le Pen voi hyvinkin menestyä. Ja niin edelleen.

      Euroopan kyky toimia yhtenäisesti on valinkauhassa ja pahimmillaan tilanne voi huonontua dramaattisesti seuraavien vuosien aikana.
      Jos lännen yhtenäisyys horjuu, Venäjälle jää tilaa operoida. Jos vastassa on heikko, riitaisa ja epäyhtenäinen länsi, Venäjä voi suunnata kansan huomion ulkoisiin uhkiin ilman, että se joutuu ottamaan suuria riskejä lännen yhtenäisen reaktion suhteen.

      Monet Venäjäläiset tutkijat ja arvioitsijat eivät pidä tavallisen kansan nousua vallanpitäjiä vastaan huonon taloustilanteen vuoksi todennäköisenä. Näin ei käynyt esim. -90 luvulla, jolloin tilanne oli tavallisen kansan osalta todella kurja.
      Niinpä en jaksa uskoa, että Venäjä kaatuu talousongelmiin. Pikemminkin siitä tulee taloustilanteen huonontuessa yhä kärkkäämpi ja aggressivisempi ulospäin.

      Pidemmällä aikavälillä Venäjän yhteiskunta kaatuu luultavasti ongelmiinsa ja uudistuskyvyttömyyteensä kuten Neuvostoliitto. Mutta pysyykö Venäjä rauhallisena siihen saakka on kokonaan toinen juttu. Mitä epäyhtenäisempi länsi on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä Ukraina ei ole viimeinen paikka jossa Euroopassa soditaan.

      Poista
    3. Jatkoa edelliseen kommenttiin.

      EU ei ole kansainvälisessä turvallisuuspolitiikassa merkittävä peluri (vaikka suuret EU-maat ovat). EU:lla ei ole kykyä toimia strategisesti, ja juuri tätä kykyä tarvittaisiin ulkoisten ongelmien ratkaisemiseen. Tällä hetkellähän tehdään vain vesitettyjä kompromisseja - joita ei panna täytäntöön - joilla kiveä potkitaan aina muutama metri eteenpäin. Ja kohta sama kivi on taas vastassa.

      EU:sta tuskin edes tulee strategista toimijaa. Tähän on (ainakin) kaksi syytä. Ensinnäkin jäsenmaat vastustavat vallan siirtämistä Brysseliin. Toiseksi, EU:n poliittinen eliitti kärsii edelleen harhaluulosta jonka EU:n laajenemisen aiheuttama hurma ja optimismi synnyttivät. Ajatellaan, että kansainväliset ongelmat ratkeavat keskinäisriippuvaisuuksilla ja yhteisesti sovituilla pelisäännöillä. Venäjä ja Turkki ovat molemmat haastaneet tämän käsityksen. Win-win politiikka ei toimi jos toinen osapuoli ei pelaa win-win peliä. Kun vastassa on nollasummapeliä pelaava vastustaja, win-win pelaaja häviää väistämättä.

      Niinpä EU joutuu kärsimään ulkoisista ongelmista vielä pitkään. Ja koska ulkoisia ongelmia ei ratkaista, sisäiset ongelmat kärjistyvät ja heikentävät EU:n yhtenäisyyttä edelleen.

      Tarkennuksena, Venäjä ei näytä pelaavan nollasummapeliä, vaan suhteellisen edun peliä. Sille riittää, että se voittaa enemmän tai häviää vähemmän kuin länsi (erityisesti Yhdysvallat). Tämä on ilmeistä esim. Iranin ydinsovun ja Syyrian tilanteen kohdalla. Venäjä voi siis tehdä yhteistyötä kun intressit ovat saman suuntaiset. Mutta vain, jos se voittaa enemmän kuin länsi. Venäjän strategia on omiaan hämäämään länsimaiden poliittista eliittiä ja tukemaan ns. Venäjä-myönteisiä poliitikkoja ja puolueita. He voivat aina viitata esimerkkeihin Venäjän yhteistyökyvystä ja siten kiistä Venäjän olevan minkäänlainen uhka.

      Poista
    4. Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja Juhana Aunesluoma, joka vastikään vietti aikaa Yhdysvalloissa, sanoo siellä ajateltavan suurin piirtein niin, että Venäjä nyt vielä rypistelee, mutta on taantuva valta, josta ei niin tarvitse välittää. Haastattelu Areenassa:
      http://areena.yle.fi/1-3621272

      Poista
    5. Käsittääkseni myös Euroopassa ajatellaan laajasti niin, että Venäjä on taantuva valta.

      Faktojen perusteella on vaikea edes tulla toiseen johtopäätökseen. Kun katsoo Venäjän kehitystä investointien, innovaatioiden, väestökehityksen, kansanterveyden tai muiden taloudellista, sosiaalista ja yhteiskunnallista kehitystä mittaavien mittareiden kautta, lähes kaikkien trendit osoittavat huonoon suuntaan.

      Silloinkin kun jokin asia on kunnossa, sitä ei kyetä hyödyntämään. Esimerkkinä vaikkapa koulutus. Kouluvuosilla ja koulutetun väestön osuudella mitattuna Venäjä on maailman huippua. Samaan aikaan Venäjän kansainvälisten patenttien määrä on Gabonin luokkaa. Hyvä koulutus ei muunnu innovaatioiksi ja tuotteiksi.

      Minulla on sellainen näppituntuma, että tutkijat jotka ovat tarkastelleet Venäjää muutenkin, kuin oman kapean tutkimusalansa kautta, ovat enemmän tai vähemmän sitä mieltä, ettei Venäjän tulevaisuus näytä hyvältä em. syistä.

      Pitkällä aikavälillä Venäjä on siis taantuva valta, ellei se kykene yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Suunnan kääntämiseksi vaadittavat uudistukset ovat niin radikaaleja (kuten oikeusvaltio, omistuksen suoja), että nykyinen hallinto tuskin niihin taipuu.

      Mitkä ovat vaihtoehdot? Pitkä, hiljainen hiipuminen kunnes Putinista aika jättää? Palatsivallankumous?

      Itse en usko, että nykyinen hallinto tyytyy välinpitämättömänä sivustakatsojana tarkkailemaan Venäjän alamäkeä. Jos valtaa ei voi legitimoida vaurauden ja elintason kasvulla, sitä legitimoidaan ulkoisilla uhkilla. Kuten juuri nyt tapahtuu. Ja tällä tiellä on mentävä entistä pidemmälle sitä mukaa kun kansan olot heikkenevät.

      Kysymys on Venäjän kehityksen nopeudesta ja Euroopan hajaannuksen nopeudesta. Venäjän ulkoinen pullistelu voi jatkua huonosta sisäisestä kehityksestä huolimatta pitkään, varsinkin jos länsi samaan aikaan heikkenee.

      Poista
    6. Rysky, Aunesluoma on puhtaan uskon mies,hän kävi ainoastaan vahvistamassa uskoaan uuskonservatiivien seurassa,tuskin edes kohtasi paleokonservatiiveja,jotka ovat nyt nousemassa valtavirraksi yhdysvalloissa. Paleokonservatiivien realistinen politikka ja ymmärrrys maailmasta erilaisten kultuureiden verkostona, on johtanut heidät myös läheiseen suhteeseen Putinin konservatiivisen hallinnon kanssa, olette pian todella yksin, kun veikaatte väärää hevosta.
      Donald Trumpille kävi juuri noin, kun hän yhdeksänkymmen luvulla veikkasi Alexander Lebedin olevan venäjän tuleva vahvamies,mutta tämän kuoleentuminen esti Trumpin rakennushaaveet Moskovaan tuolloin.

      Poista
    7. Tässä Junckerin vastauksia EU:n ongelmiin.

      https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/203767-suuri-linjapuhe-yhteinen-sotilaspaamaja-eurooppaan#.V9kDliCOqfE.twitter

      Joudunkohan vetämään takaisin väitteeni siitä, ettei EU:sta tule strategista toimijaa? Aika näyttää, mutta herättäähän tämä aloite sentään toivoa siitä, että EU:ssa on nähty ongelmien juurisyyt ja jotain yritetään tehdä.

      Poista
    8. Nykyinen unioni, joudutaan pistämään pussiin ja tekemään uudeleen, sen valuvirheet ovat liian suuret,varsinkin euroalue, on tehty uusliberalismin huumassa.
      Kannatan De gaulen ideaa euroopasta atlantilta tyynellemerelle,silloin aglosaksit maailman sotkiat olisi pysyvästi ulkopuolella,heillä yksilö on liiaksi irtautunut yhteisön vastuusta,ei sovellu muulle mailmalle,kuten on nähty.

      Poista
  7. Kaikesta täällä meuhkatusta jauhamisesta huolimatta on se putin ,piru mieheks, vaikka uskis onkin.
    Rysky ja muut odotaa vain hampaat kalisten mitä se seuraavaksi keksii,Syyriassa,se ketale rynni varteenotettavaksi neuvotteluosapuoleksi,täysin marginaaliin sysätystä lähtökohdasta

    VastaaPoista
  8. A-studion hys hys -keskustelun perusteella voisi päätellä, että tiettyjen puolueiden ja poliitikkojen Venäjä myönteisyys saattaa johtua hyväuskoisuudesta.

    Heinäluoman vähättelevät kommentit Venäjän vaikutuspyrkimyksistä osoittavat hämmästyttävää tiedon puutetta tai vielä hämmästyttävämpää kykyä kieltää saatavissa olevat tiedot.

    Tunsin myötähäpeää kun SDP:n suuri mies naureskeli asioille, joita hän ilmeisesti pitää James Bond tyylisinä "agenttitarinoina".

    Suosittelisin kaikkia niitä jotka suhtautuvat Venäjän vaikutuspyrkimyksiin yhtä kevyesti, tutustumaan kylmän sodan historiaan, erityisesti Venäjän tiedustelupalveluiden toimintaan. Tämän jälkeen tuoreet EU-maiden turvallisuuspalveluiden julkaisemat raportit Venäjän vaikutuspyrkimyksistä avautuvat aivan uudella tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entäs sitten, venäjä on ja pysyy meidän naapurina,vielläpä vaurastuen ,kunhan ensin lopettavat köyhtymisen,tuo köyhtyminen tapahtui juuri Jeltsinin länsimielisen hallinnon toimesta.
      Talouden omavaraisuuden pohjaa ovat parhailaan vahvistamassa maataloustuotanto, ase ja muu sotilastarvike teollisuus saa vientiapua aliarvostetusta ruplasta.
      Maan velkaantuminen on minimaalista, kansalaisten veroaste siedettävä, vakoilukoneisto kunnossa, muuten ohranan juuret ovat jo Pietari suuressa, kgb oli jopa mukana perustamassa tuota onnetonta tunaria,eli CIA ta.

      Poista