Presidentti Niinistön Sälen-puhe

Presidentti Niinistön Sälen-puhe (teksti | video ) ei sisältänyt mitään räväyttävää. Se itse asiassa kävi ilmi jo häntä ennen esiintyneen pääministeri Reinfeldtin puheesta, sillä hänelläkään ei mitään mullistavaa ollut. Asetelma yhteisine keskusteluineen viittasi niin vahvasti yhteisesti sovittuihin linjoihin, että puheet puolin ja toisin olivat vähintäänkin tiedossa.

Niinistö puhui ruotsia ja se herätti twiittausten perusteella huomattavan paljon positiivia tuntoja. Samalla se kertoi vastaansanomattomasti siitä samasta, mitä Niinistö kuvasi sanoilla "olemme yhdessä – silloinkin kun olemme erillään." Kieli on aina erityisen vahva sidos.

Niinistön puhe lähti moitteettomasti liikkeelle kohteliailla kiitoksilla ja jäänmurtoheitolla maaotteluhengestä, jota ei turvallisuuspolitiikassa kaivata. Suomi-Ruotsi -maaottelu / Finnkampen on tosiaan erityinen osoitus maittemme välisten suhteiden erityislaatuisuudesta. Ennen maaottelut olivat yleisurheilun maailmassa jatkuvia, nyt ei taida olla pahemmin muita kahdenvälisiä, vuosittain järjestettäviä maaotteluja hengissäkään. Suomen ja Ruotsin erityissuhde on kestänyt jopa urheilun ammattimaistumisen ja kaupallistumisen.

Niinistö teki myös heti aluksi selväksi geopolitiikan olemassaolon ja vaikuttavuuden. Hän veti etäisyyksiä osoittavia kaaria ja muistutti, että Venäjän olevan se asia, jonka suhteen asiat loppujen lopuksi ratkaistaan. Samaan teemaan hän palasi myöhemmin, muistuttaen vuoden 1944 tilanteesta, joka olisi voinut tuoda rautaesiripun Tornionjoelle.

Voi hyvinkin olla, että joskus tulevaisuudessa tämä puhe katsotaan julkiseksi lähtölaukaukseksi Suomen ja Ruotsin lähentymiselle, mitä ikinä siitä sitten seuraakin. Suomalaisille kun on kuitenkin vaikeaa tuntea kuuluvansa johonkin suurempaan kokonaisuuteen. Erillisyyttään masokismiin asti vaaliville suomalaisille tämä voi olla yllättävän vaikea ajatus omaksua muullakin kuin järjen tasolla. Tämän tilaisuuden suurin merkitys lienee siinä, että molempien maiden poliittiset johtajat sitoutuivat julkisesti kulkemaan yhtä jalkaa turvallisuuspoliittiisissa kysymyksissä.

Tästä muun maailman näkemästä yhtenäisestä Pohjolasta Niinistö puhui minusta viisaan maltillisesti, saarnaamatta. Kuten hän teki muistakin asioista. Tuossa tilanteessa, kaikenlaisten taustojen ja odotusten ristipaineissa olisi ollut kovin helppoa tölväistä ruotsalaisia hyvinkin monesta asiasta. Tämä, ikävä kyllä, olisi varmaan herättänyt monissa suomalaisissa suurta tyytyväisyyttä. Niinistö kuitenkin puhui viisaasti, selvästi ja kunnioittaen niin isäntiä kuin puheensa kohteitakin. Hän myös kiemurteli kysymysten hankalista paikoista mestarillisesti. Kysymykseen Snowdenin toiminnan oikeasta tai vääryydestä hän laukaisi, "Olen juristi."

Baltian maiden itsenäisyys ja niiden valitsema linja sai kirkkaan hyväksynnän. Käynnissä olevat vapaakauppaneuvottelut Yhdysvaltojen kanssa Niinistö nosti tärkeydessään strategiseksi asiaksi. Euroopan unioni puolestaan sai tukea ja kaikkien hankaluuksien keskellä Niinistö halusi muistuttaa kyseessä olevan pohjimmiltaan turvallisuutta lisäävän ratkaisun, joka perustuu yhteisille arvoille.

Venäjästä Niinistö puhui hienosti. Hän ei sievistellyt, mutta myös tunnusti Venäjän oikeuden käyttäytyä kokonsa edellyttämällä tavalla. Hän vangitsi minusta hienosti tilanteen perinjuurisen monimutkaisuuden, kun keskusteluun liittyvät arvot, historia, kauppa, voimapolitiikka ja kaikki nämä hyvin isoissa määrissä.

Itse pidin puheen tästä kohdasta: "Entä meille läheiset ihmisoikeudet, demokratia, oikeusvaltio ja sananvapaus? 90-luvulla oletimme niiden etenemisen yhä laajemmalle olevan itsestään selvää. Aivan näin se ei mennytkään. Autoritääriset maat rakentavat vaihtoehtoa, jolla on osoittaa myös tuloksia erityisesti talouden kehittämisessä. Joudumme miettimään uudelleen, ja kriittisemmin, miten parhaiten edistää arvojamme. Repeat- tai volume-nappi ei riitä. Senkin olemme joutuneet huomaamaan."

Siinä Niinistö kiteyttää minusta hyvin länsimaiden neuvottomuuden suhteessaan Venäjään, Kiinaan ja muihin maihin, joiden yhteiskunnat on rakennettu eri arvopohjalta kuin meidän. Venäjän tilanteen (tiedostamattomasta) tulkinnasta Niinistö sanoi myös kovin sattuvasti: "Heti kylmän sodan jälkeen ajateltiin, että Venäjä palaisi jonnekin, missä se ei koskaan ollut vielä ollutkaan – länsimaiseksi demokratiaksi. Kun sitten kävi ilmi, että matka on ennakoitua paljon mutkaisempi ja pidempi, ellei peräti päättymätön, on pettymys ollut paikoin suuri."

Puhuessaan sotilaallisesta voimasta Niinistö toisti perusteemat koko maan puolustamisesta yleisen asevelvollisuuden avulla. Viittasikohan Niinistö yllättävillä teknologioilla robotisaatioon, kuten teki uuden vuoden puheessaan talouden näkökulmasta? Kyberistä puhuessaan hän määritti tilanteen jälleen sattuvasti: "Nyt puheiden ja aseiden väliin on ilmestynyt uusi ulottuvuus, josta ei välttämättä jää edes kiinni."  Tämä vielä tuntematon kenttä tulee olemaan tulevaisuudessa varmasti vielä nykyistä merkittävämpi.

Minulle se kaikkein suurin ja koskettavin osoitus presidentin kyvystä nähdä ja ymmärtää nykyistä maailmanmenoa oli hänen epämääräisyydessään huikaiseva lausuma:  "Nyt olemme kuitenkin jo uudessa aikakaudessa. Sille on vaikea keksiä riittävän kuvaavaa nimitystä." Jos puhuu valtion päämiehenä toisen valtion eliitille, vaatii melkoista pokkaa sanoa, että tässä nyt on paljon käynnissä, mutta en ihan tarkkaan tiedä mitä. Tällainen nöyryys ympäröivän todellisuuden monimutkaisuuden edessä kertoo minulle, että poliitikko Sauli Niinistöstä on kasvanut valtiomies Sauli Niinistö. Tällainen viisaus tunnustaa oman ymmärryksen rajat suo ainakin minulle turvallisuudentunnetta. Herraonnemme näyttää jatkuneen.

Sälen-raatimme vastauksia on jo jonkun verran tippunut sivuille, kannattaa käydä katsomassa.


PS. Hattua päästä James Mashirille hänen urakoidessaan sivuillaan, Twitterissä ja FB:ssä. Loistavaa työtä. En tosiaankaan ole oikea ihminen PV:a neuvomaan missään asiassa, mutta jonkun prenikan tällaisesta velvollisuuden ylittävästä itsensä peliin laittamisesta voisi Jamesin rintaan iskeä.