Donald J. Trump on Yhdysvaltain 45. ja huonoin presidentti. Tämä on jo käynyt selväksi hänen astuttuaan virkaansa tammikuun 20.päivä. Henkeä haukkoen on seurattu jatkuvaa skandaalien ja kohujen vuota, joka muuttuu epämääräiseksi mössöksi, josta on jo vaikea erottaa oikeasti tärkeitä ja vain kohuttavia asioita. Minusta Trumpin ymmärtämistä auttaa kahden asian muistaminen: Ensinnäkin Trump on ahne ja kovaotteinen, muttei kovin taitava liikemies. Hän näkee ihmisten välisen vuorovaikutuksen kilpailuna siitä, kuka voittaa ja kuka häviää. Toinen muistettava asia on, että Trumpille moraali määrittyy hänen omien halujensa ja tarpeidensa mukaan. Mikä on hänelle oikein, on oikein ja totta. Mikä on hänelle väärin, on väärin ja valhetta.
Bisneksenteko
Liikesuhteissa, niiden luomisessa ja ylläpitämisessä valta-asemat ovat erilaisia kuin politiikassa. Bisneksessä ei ole liittolaisia, vaan yhteistyökumppaneita. Side ei näin perustu mihinkään muuhun kuin sen välinearvoon. Politiikassa siteitä luodaan toki myös siltä pohjalta, mutta kestävimmissä rakenteissa on aina mukana myös yhteisiä arvoja.
Kun Trump kohtelee liittolaisiaan kovalla kädellä, näkyy siinä ihan perinteinen tilaaja-alihankkija -asetelma. Tilaaja haluaa aina enemmän, halvemmalla ja nopeammin, taatakseen itselleen paremmat voitot. Alihankkijan täytyy kaupat tehdäkseen taipua niin pitkälle kuin pystyy. Jokainen, joka on ollut läsnä alihankkijan tai järjestelmätoimittajan sekä tilaajan välisissä neuvotteluissa, tietää, että niissä tingitään loppuun asti. Juuri sitä Trump tekee muiden Nato-maiden ja myös erilaisten kauppasopimusten suhteen. Hänelle tilanne näyttäytyy perinteisenä nollasummapelinä, jossa toisen saama osuus on itseltä pois.
Osan maista Trump sen sijaan näkee ikäänkuin potentiaalisina asiakkaina. Hän ymmärtää, ettei hänellä ole näihin maihin pitävää otetta, vaan suhde on luotava ikäänkuin asiakashankintana. Silloin kauniit sanat ja ymmärrys toisen tekemisiä kohtaan ovat olennaisia. Tällaisesta kohtelusta ovat päässeet nauttimaan muun muassa Filippiinit, Venäjä ja Turkki. Osaltaan Trumpin suhdetta näihin maihin tulee myös se, että hän kokenee itselleen sopivammaksi neuvottelukumppaniksi sellaiset tahot, joissa asioista voi sopia kasvotusten, yhden ihmisen kanssa. Demokratioissa tällainen ei ole mahdollista. Trump ymmärtää asemansa ja pyrkimystensä olevan sellaisia, että ne eivät suurta suosiota välttämättä muualla maailmassa nauti tai että ne ovat jopa laittomia. Siksi hän hakee mielellään neuvottelukumppaneikseen itsensä kaltaisia koijareita, joille laki ja demokratia eivät ole esteitä, korkeintaan hidasteita.
Pahimmillaan tämä Trumpin toimintatapa romuttaa toisen maailmansodan jälkeen rakennetun länsimaisten demokratioiden sopimusjärjestelmän. Merkelin puhe luottamuksen osittaisesta menettämisestä on erittäin merkittävä puheenvuoro, jopa ehkä merkittävämpi kuin aikomus edes oli. Kun heikosti sujuneeseen Trumpin Euroopan-matkaan yhdistetään Pariisin ilmastosopimuksesta irtautuminen, on Trumpin, ja siis Yhdysvaltain presidentin, vastustaminen muuttunut myös valtaeliitille sallituksi, jopa suotavaksi näkemykseksi. Kun tähän heikosti peiteltyyn ylenkatseeseen ja pilkkaan yhdistetään Trumpin yliherkkä ego ja hänen voimakas lojaalisuusvaatimuksensa, voivat seuraukset olla melkoisia. Joka tapauksessa tilanne on kerta kaikkiaan ennen kuulumaton. Tässä on kyse poliittisia näkemyksiä syvemmästä ristiriidasta. Jos Yhdysvalloissa tilannetta hahmotetaan myös demokratian insituutioiden ja presidentin väliseksi valtakamppailuksi (resistance), on sama asetelma leviämässä myös valtioiden välisiin suhteisiin.
Putinin Venäjän kaksi suurta strategista tavoitetta ovat nykyisen kansainvälisen sopimusjärjestelmän kyseenalaistaminen ja uudelleen neuvottelu sekä läntisen Euroopan ja Yhdysvaltojen erottaminen toisistaan. Trump tekee tällä hetkellä erinomaista jälkeä kummankin tavoitteen eteen. Aivan kuten Venäjä tukee al-Assadia, tukee se myös Trumpia, koska kummatkin johtajat ovat ehdottoman hyödyllisiä ja tarpeellisia Venäjän poliittisten pyrkimysten kannalta. Kun Trumpin valta-asema on terminaalivaiheessa tai ohi, ryöpsähtänee Venäjän suunnasta oikeaa ja väärää tietoa Trumpin toimista. Näin maksimoidaan hänen aiheuttamansa vahinko ja pitkitetään kipeää selvittelyprosessia. Tiedot sisältänevät oikeaa tietoa, joka aiheuttaa mahdollisimman laajalti vahinkoa Yhdysvalloissa. Silloin mukana on varmasti myös väärää tietoa, joka aiheuttaa entistä enemmän sekaannusta ja vetää mukaan viattomia toimijoita. Toki tarjolle asetetaan myös informaatiota, jonka avulla Trumpiin edelleen uskovat saavat voimaa uskoa presidenttinsä joutuneen salaliiton uhriksi. Näin nakerretaan Yhdysvaltojen demokratian perustuksia pitkäjänteisesti.
Moraalittomuus
Trump on sekä aiemman liikemiesuransa että lyhyen poliitikkouransa aikana todistanut väkevästi oman moraalinsa heikkoudesta. Puheet siitä, miten kuuluisa mies voi vapaasti seksuaalisesti ahdistella naisia ja he antavat sen tapahtua tai järjenvastainen valehtelu virkaanastujaisten yleisömäärästä kertovat samasta asiasta: Trump kokee oikeudekseen määritellä mikä on totta ja mikä valhetta, mikä on oikein ja mikä väärin. Tätä piirrettä löytyy toki jokaisesta ihmisestä, mutta Trumpissa ne ovat pitkän elämän ja menestyksen myötä puhjenneet kukkaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että hän värvää itselleen ihmisiä, jotka hyväksyvät tämän. Presidenttinä hän odottaa alaisiltaan uskollisuutta, ei totuutta tai muuta moraalia. Hyvä esimerkki ovat hänen näkemyksiään tuhannella mutkalla esittävä Sean Spicer. Myös erotetun FBI:n johtajan muistiossaan kertomasta uskollisuuden lupaamisen pyytäminen on hyvä esimerkki tästä. Trumpin moraalittomuus tekee hänen hallinnostaan moraalittoman ja siksi se joutuu ennemmin tai vielä ennemmin hankauksiin lain kanssa.
Kun moraali on heikko, altistuu omien väärien tekojen seurauksille. Näistä on kysymys erinäisissä, vielä paljon hämärän peitossa olevissa tutkinnoissa, joita on käynnissä. Kysymys ei ilmeisesti ole vain hämärien tai jopa lainvastaisten yhteyksien pitämisestä Venäjään, vaan myös talousrikoksista. Vahvistamattomien tietojen mukaan kuviossa on mukana myös RICO-lainsäädäntö, joka on tarkoitettu järjestäytyneen rikollisuuden käsittelyyn. Tämä puolestaan, mikäli pitää paikkansa, tarkoittaisi paitsi rahavaroihin ja -virtoihin kohdistuvia oikeuksia, myös erilaisten käsky- ja muiden suhteiden ottamista osaksi juttua. Tämä saattaisi tarkoittaa Trumpin kanssa tiivistä yhteistyötä tehneiden tutkintaa. Joka taas saattaisi johtaa pahimmillaan koko Yhdysvaltojen poliittisen johdon joutumiseen tähän kurimukseen. Trumpin, Pencen ja Ryanin jälkeen neljäntenä järjestyksessä oleva senaatin republikaanien virkaikäpresidentti Orrin Hatch voi olla Yhdysvaltain seuraava presidentti. Hän on virallisessa protokollassa senaattia johtavan varapresidentin sijainen, President pro tempore.
Kuten niin usein aiemminkin, kohtalokkaaksi voivat osoittautua tekojen peittelyksi tehdyt asiat, eivät niinkään itse teot. Peittely-yritykset kun ovat yleensä helpommin todistettavissa kuin epämääräiset teot, joista on jo aikaa. Hallinnon keskeisiä ihmisiä syytetäänkin siitä, että he ovat valehdelleet nimitystään edeltävissä tiedoissa, jota ehdokkaat joutuvat antamaan. Jos valheet todistetaan, joutuu niistä vankilaan. Ja kun vankilan uhka on edessä, haluaa moni lieventää tuomiotaan tekemällä yhteistyötä viranomaisten kanssa. Näin on jo ilmeisesti tapahtunut erotetun turvallisuuspoliittsoen neuvonanatjan Michael Flynnin kohdalla. Hän ei halua kuolla vanhuuteen vankilassa. Joillekin Trumpin lähipiiriläisille niin voi käydä.
Trumpin tapauksessa tilannetta vielä hankaloittaa, että hän on suututtanut ne tahot, jotka kaikkein parhaiten tietävät asioista. Koko Yhdysvaltain tiedusteluyhteisö eri organisaatioineen näyttää pyrkivän hoitamaan Trumpia koskevat työnsä mahdollisimman hyvin. NSA:ssa on ilmeisesti annettu oikein erillinen käsky toimittaa kaikki Trumpia ja Venäjää vähänkin koskettavat tiedot erikoissyyttäjä Muellerille. Lukuisat vuodot maan hallinnon tiukimmin epäpoliittisesta osasta kertovat siitä, että Trump hallintoineen arvioidaan tiedusteluyhteisössä suuremmaksi uhaksi kuin esimerkiksi omien tiedustelukykyjen paljastaminen Venäjälle. Tiedustelussa kykyjen paljastaminen on se kaikkein viimeisin käytettävä keino. Vuodettujen paljastusten virta jakuu niin kauan kuin Trump on presidentti.
Myös muiden maiden tiedustelupalvelut ovat saaneet osansa Trumpin mokailusta. Hän kertoi Venäjän ulkoministerille ja suurlähettiläälle Valkoisessa talossa tiedustelutietoa, jota ei olisi saanut jakaa edes liittolaisille. Media kertoi tiedon olevan peräisin Israelista ja tämän Trump vielä käytännössä vahvisti vierailullaan siellä. Hän kun korosti yhtäkkiä kesken kuvaussessiota, ettei hän käyttänyt kertaakaan sanaa Israel puhuessaan venäläisille. Tilanne oli perin juurin piinallinen israelilaisille isännille. Julkisuudessa on liikkunut tietoja, että eurooppalaiset turvallisuuspalvelut olisivat olleet jo pitkään tietoisia Trumpin ja hänen organisaationsa Venäjä-yhteyksiä. Kun poliittisten johtojen suhteet Europpan ja Yhdysvaltojen välillä ovat nyt mitä ovat, niin näitä tietoja tuskin piilotellaan Trumpia tutkivilta yhdysvaltalaisviranomaisilta. Samalla nämä tiedot olisivat yksi selitys eurooppalaisten johtajien hurjalta tuntuvaan asenteeseen Trumpia kohtaan.
Lopuksi
Poliittinen paine kasvaa ja republikaanit joutuvat presidenttinsä yhä ahtaammalle. Rivien repeäminen on ajan kysymys. Tämä taas on kytköksissä siihen miten kansalaiset suhtautuvat Trumpiin. Tähän asti hänen lukunsa ovat pysyneet siedettävinä, vaikka erityisesti häneen lujasti uskovien määrä onkin viime aikoina vähentynyt. Republikaaniseen puolueen sisäisten fraktioiden suhtautuminen tilanteeseen määrittää myös paljon. Pitkään jatkuneen vaalipiirirajojen venkslauksen (gerrymandering) jäljiltä iso osa kongressin paikoista ratkaistaan käytännössä republikaanien esivaaleissa. Mikäli Trump nauttii edelleen vahvaa kannatusta republikaanien keskuudessa, ilmestyy häntä kritisoivalle kongressiedustajalle taatusti vastaehdokas esivaaleihin. Kun kongressivaalien väli on vain kaksi vuotta, niin pidäke on vahva. Mutta jos puolue ei ajoissa irrottaudu Trumpista, käy sille silloinkin yhtä huonosti. Sen tosin saattaa pelastaa demokraattien heikko tila. Näyttää siltä, että he uskovat Trumpin kaatumisen riittävän vallan vaihtumiseen. Ehkä riittääkin, mutta perin vähän on ollut poliittista johtamista näkyvissä demokraattien puolelta.
Juridisella puolella käynnissä on asioita, joista on toistaiseksi hyvin vähän tietoa. Erikoissyyttäjä Mueller on myös tinkimättömänä tunnettu toimija, joka kaivaa omalta osaltaan asioita esiin. Laki on kuitenkin aina hidas ja erityisesti paljon hitaampi kuin valtavan nopeaksi muuttunut politiikka. Trump ei ihan heti ole lähdössä minnekään, ellei hänellä sitten petä fyysinen tai psyykkinen kunto. Joka ei sekään ihan mahdotonta ole, kun seuraa hänen väsymystään ja haparointiaan.
Erityisen ikäväksi tilanteen Suomelle tekee se, että tarvitsisimme kipeästi Yhdysvaltoja lujittamaan Euroopan horjuvaa turvallisuustilannetta. Trump on parhaillaan aiheuttamassa maahansa pitkäkestoista poliittista häiriötilaa, joka pitää Yhdysvaltojen huomion vielä entistä enemmän sisäpolitiikassa. Näin siis parhaassa tapauksessa. Pahemmissa tapauksissa häiriötiloja tai pahempaakin syntyy muuallekin.
Trumpin toiminnassa on kiistämätön viihdearvonsa, mutta samalla sen seuraukset voivat olla hyvinkin traagisia. Huvittuminen ja järkyttyminen ovat aina yhtä lähellä. Kumpaankin löytyy varmasti syytä tulevaisuudessakin.







