sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Pohjaanpalanutta kaksoiskansalaisuuskeskustelua

Kaksoiskansalaisuuteen liittyvään keskusteluun on kietoutunut iso vyyhti tärkeitä asioita. Kun keskustelllaan kaksoiskansalaisuudesta, niin keskustellaan paljon muustakin. Aineksia sopassa ovat populistiministeri, Yleisradion johtamiskriisi, turvallisuustilanteen herättämät pelot, Venäjän toiminta ja moni muu mauste. Joka tapauksessa tällaiseen sekoiluun ei juuri nyt luulisi olevan varaa. Kun kukin osapuoli keskittyisi hoitamaan omat hommansa hyvin ja oikein, niin ainakaan sellaista pohjaanpalamista ei tapahtuisi, kuin nyt on käynyt.

Perussuomalaiselle poliitiikolle Yleisradion haukkuminen ja sen kanssa pitkitettyyn taisteluun ryhtyminen on mannaa. Omat hurraavat, kun toistetaan kerta kerran jälkeen jyrkkiä mielipiteitä ja laitetaan toimittajia järjestykseen. Media saa kuulla kerta kerran jälkeensä valehtelevansa ja jokaisella kerralla median luotettavuus kärsii perussuomalaisten ja varmasti vähän muidenkin silmissä. Tässä tapauksessa tämä tietää jatkuvaa osuman ottamista paitsi Yleisradiolle, myös Puolustusvoimille

Yleisradio toimii, kuten sen pitääkin länsimaisena, journalistisena mediana. Tämä lähtökohta ei tarkoita, että kaikki jutut aina osuisivat kohdilleen, mutta median tärkein tehtävä on valtaapitävien vahtiminen ja kritisointi. Yleisradiota kohtaan on hyökätty jo pitkään ja sen maineen vahingoittaminen on varmasti yksi Suomeen kohdistetun informaatiovaikuttamisen painopisteitä. Tästä kertoo muun muassa Johan Bäckmanin toiminta Yleisradion suuntaan. Vaikka harva perussuomalainen hyväksyy Bäckmania lainkaan, on puolueen yleislinja Yleisradion suhteen hyvin yhtenevä tämän Venäjän hyväksi uupumatta työskentelevän propagandistin kanssa. PS:n edustajat sekä poliittisissa elimissä että julkisuudessa ovat ilmaisseet halunsa ajaa alas tai ainakin kahlita poliittisesti Yleisradion journalismia.

Yleisradioon kohdistettu poliittinen paine ei tarkoita sitä, että Yleisradio olisi tässä täysin syytön uhri, joka on joutunut suotta hankaluuksiin. Sipilän tapauksesta alkanut Yleisradion uutisjournalismin kujanjuoksu vaan jatkuu ja Yleisradion johto on ollut kykenemätön pysäyttämään sitä. Nyt sieltä eroaa ihmisiä, mutta jos kriisi jatkuu, on etsittävä uusia ihmisiä ratkaisemaan tilannetta ja palauttamaan luottamusta. Tähän asti Yleisradion pääjohtaja Lauri Kivinen on pysytellyt varsin taustalla, mutta nyt olisi jo aika astua kunnolla esiin tai siirtyä syrjään. Suomella ei tässä ajassa ja paikassa ole varaa heikkoon Yleisradioon. Tämä muuten pitäisi erityisesti puolustusministeri Niinistön ymmärtää.

Itse asiassa populistisen olemuksensa takia perussuomalaisiin on sisäänrakennettu maailmankuva, joka suhtautuu vihamielisesti journalismiin ja heikentää avointa ja liberaalia demokratiaa, jossa nyt elämme. Toki perussuomalaiset eivät siinä puuhassa mitenkään äärimmäisiä ole, mutta heille on suorastaan luonnollista kaataa eliittiä ja sen instituutioiksi miellyttyjä toimijoita. Mutta yhtäkaikki puolustusministeri nakertaa sisäpoliittisin motiivein instituutiota, joka on keskeinen osa turvallisuuttamme.


Ymmärtääkseni tässä puolustusministerin erityisavustaja syyttää Mashiria ja Pullista Puolustusvoimien vahingoittamisesta.

Lisäys: Kommentissa selitetty ilmaisu, joka tarkoittaakin päinvastaista kuin minun tulkintani: ""Osuma tornissa" tarkoittaa PV:n käytävillä yleensä oman virheen myöntämistä, voidaan esim. kritiikkiä vastaanotettaessa todeta "Osuma tornissa", jolla tarkoitetaan lähinnä sitä, että kritiikki on myös vastaanottajan päässä tunnustettu oikeutetuksi."

Lisäys II: Osuma tornissa tarkoitti alunperin pst-miesten ilmaisua osumasta panssarivaunun torniin. Siitä muotoutui ilmaisu osumasta päähän, siis  henkinen osuma korvien väliin. On mahdotonta varmasti sanoa, että viittaako Leino osumilla Mashirin ja Pullisen mielentilaan vai heidän kirjoitustensa aiheuttamaan reaktioon.

Niinistön ja muidenkin perussuomalaisten puheenvuoroista on luettavissa, että he katsovat kriittisen uutisoinnin olevan maan etujen vastaista toimintaa. Puolustusministerin erityisavustaja Petteri Leino käyttää kiertoilmaisua syyttäessää HS:n Jussi Pullista ja majuri James Mashiria Puolustusvoimien vaihingoittamisesta. Kummankin kirjoitukset olivat oman arvioni mukaan teräviä ja asiallisia analyysejä tilanteesta, eikä kummassakaaan ollut todellakaan mitään yritystä vahingoittaa Puolustusvoimia (tornia). Jos asetelmat ja tosiasiat ovat epäedullisia Puolustusvoimille, se on sitten eri asia. Länsimainen lehdistö on vapaa ja tehdessään työtään saattaa tietysti tehdä myös ikäviä virheitä. Mutta ei lääketiedettäkään hoitovirrheiden takia pidetä arvottomana. Asian tärkeyden ymmärtää, kun muistaa, että valtaa ja instituutioita silmällä pitävä journalismi on aina ensimmäisenä asia, johon diktaattorit puuttuvat.

Ministeri Niinistön kannanotot  ovat herättäneet negatiivistä huomiota. Hänen käyttämänsä kielikuva siitä, että ”vain Suomessa ja Venäjällä voi asevoimien komentajaksi tulla venäläinen” on populistinen väite, joka periaatteessa pitää paikkansa, mutta jossa leikitellään pimeillä voimilla. Hyvä heitto saunanlauteilla, mutta johtavan poliitikon suuhun tuollainen ei sovi.

Kun puolustusministeri Niinistö myös kiiruhti epäilemään asiassa informaatiovaikuttamista, niin hän voisi kiinnittää huomionsa myös oman puolueensa jäseniin. Esimerkiksi kansanedustaja Kansanedustaja Tom Packalén toistaa Venäjän narratiiveja asioista hämmentävällä nopeudella ja tarkkuudella. Ulkoasiainvaliokunnan, Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan ja Naton parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan jäsenenä hänellä ei pitäisi olla oikeasta tiedosta puutetta. Tässä kohtaa on muuten hyvä taas toistaa, että puolueen puheenjohtaja Timo Soini tekee ulkoministerinä kellontarkkaa työtä ja on ollut erinomainen ulkoministeri. Hänellä lienee myös paremmat valmiudet kohdata tuloksellisesti Trumpin hallinto kuin monilla edeltäjillään.

Omalta osaltaan soppa sakeni, kun pintaan putkahti Aamulehden juttu, jossa Puolustusvoimien komentajan jahtiretkistä on epäselvyyttä. Kuten niin usein muulloinkin tällaisissa hyvin epäselvissä ja epämääräisissä tilanteissa, pahimpaan nalkkiin joutuu niistä asioista, joiden avulla yrittää alunperin selvitä tilanteesta. Lindberg oli kiistänyt Puolustusvoimien tehneen bisnestä jahti-isäntiensä kanssa juuri jahtien ajankohtana. Mutta ennen ja jälkeen se oli varmasti tehnyt. Kun Niinistö on kärjistänyt PV:n ja median välejä merkittävästi, niin ei ole hankalaa arvioida, että Lindbergin tilanne on senkin vuoksi nyt huomattavasti hankalampi. Tässäkin käy ilmi se, miten puolustusministeri on ulostuloillaan istunut kusiaispesään Puolustusvoimien takapuolella. Aiemmin hän teki saman reservinkieltäytymiseen liittyvässä keskustelussa,  jossa asetti Puolustusvoimat sellaisen arvokeskustelun kohteeksi, jossa sillä ei ollut mitään voitettavaa, ainoastaan hävittävää.

Myös koko asian tulkintakonteksti, jossa Puolustusvoimien toiminnan lainmukaisuus (kaksoiskansalaisten suhteen) on jo saatettu epäilyksenlaiseksi, tekee tapauksesta paljon ikävämmän.  Lindbergin toiminta on ihan perinteistä isojen poikien suhdetoimintaa, joka on olennainen osa komentajan tehtäviä. Tässä vaan on käynyt niin, että ennen hyväksytyt toimintatavat ovat muuttuneet epäilyttäviksi, vaikkeivat laittomia olisikaan, kuten apulaisoikeusmies on tässä tapauksessa selvittänyt. Maan tapa on muuttunut ja asiat ovat läpinäkyvämpiä, jopa Puolustusvoimilla. Jos kohu jää mediaan, Lindberg selviytynee tästä vähällä, mutta jos poliitikot ottavat tapauksen keppihevosekseen juuri valmistuvassa olevan puolustusselonteon yhteydessä, niin tilanne on jo paljon hankalampi.

Osa kontekstia on myös uuden Yleisen palvelusohjessäännön kohta, jossa upseereja kielletään osallistumasta keskusteluun puoluepoliittiista kiistakysymyksistä. Se luo kuvaa siitä, että Puolustusvoimat ei olisi avoin ja keskusteleva organisaatio. Kritiikistä ja julkisesta keskustelusta huolimatta kohta jäi ohjesääntöön, mutta sen tulkinnassa ohjeistettiin käytännössä mitätöimään kyseinen määräys. Määräysten antaminen, joita ei tarvitse noudattaa, ei ole, eikä pidä olla, sotaväelle tyypillistä toimintaa.

Puolustusvoimien tehtävänä on taata maan turvallisuutta ja merkittävä osa siitä työstä on luottamuksen herättäminen mahdollisimman monessa. Luottamus syntyy älykkäästä ja lainmukaisesta toiminnasta. Tässä kohtaa PV on kärsijänä, kun toimintaympäristössä on yhä enemmän kriisinkaltaisia elementtejä, mutta lainsäädäntö on hyvin toisenlaiseen maailmaan rakennettu. Ymmärrän hyvin, että turvallisuuden vaaliminen voi silloin vaatia luovia ratkaisuja. Varsinkin kun meillä ei vielä ole tiedustelulainsäädäntöä. Mutta silloin pitää toimia fiksusti ja jos toiminta ei sitten ollutkaan fiksua, niin sen jälkeen keskitytään vahinkojen minimoimiseen ja uusien toimintakeinojen etsimiseen. Nyt on nähty mitä ilmeisimmin terminologiseen ja juridiseen hiustenhalkomiseen perustuvia kieltoja, joiden uskottavuutta jatkuvasti esiin tulevat tapaukset murentavat. Julkisessa keskustelussa ei pärjää, jos vaikutelmat ovat noin heikkoja, vaikka hallinnollisesti olisi kuinka oikeassa. Pitää tosin muistaa, että viranomaisiilla on hankala paikka tällaisissa, kun kamppaillaan oikeiden termien, lainmukaisuuden vaatimusten ja salassapitovelvollisuuksien keskellä. Silloin voivat viestinnällisesti parhaat ratkaisut olla tavoittamattomissa.

Olen nähnyt useitakin puheenvuoroja, joissa Yleisradion uutisointi on tulkittu hyökkäykseksi  Puolustusvoimia kohtaan ja Suomen turvallisuuden vaarantamiseksi. Kaksoiskansalaisuuslakia on moitittu lapsellisen hyväuskoiseksi. Tämä on pelkkää jälkiviisautta, sillä vuosituhannen vaihteen maailmassa, kun lakia sorvattiin, ei ollut näkyvillä nykyisenkaltaisia uhkia. Kaksoiskansalaisuus oli ajateltu lähinnä ulkomailla asuvien suomalaisten kannalta tärkeäksi. Nyt ajat ovat muuttuneet ja lakeja pitää muuttaa. Mutta sen väittäminen, ettei kaksoiskansalaisuutta olisi pitänyt lainkaan sallia menee samaan kategoriaan hömpötyksiä, kuin että Venäjä väistämättömästi hyökkää Suomeen tietyin välein.

Kaksoiskansalaisuuskeskustelussa on pohjimmiltaan kyse siitä, että ketkä ovat lojaaleja. Kun ajat ovat kovat, ovat lojaalisuusvaateetkin kovemmat. Sodat ja konfliktit ovat läpi historian johtaneet erilaisten epälojaaleiksi epäiltyjen vähemmistöjen kohdalla ikäviin seurauksiin. Ikävyys voi olla epämääräisiä epäilyksiä tai kansanmurhia tai mitä tahansa siltä väliltä. Epäilys on itse asiassa heijastumaa siitä, mitä pelätään. Nyt pelätään Putinin Venäjää. Se miten Putin ja hänen koneistonsa on toiminut, on syynä sille miksi kaksoiskansalaisia nyt pelätään. Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö Venäjän valtio pitäisi kiinni monin tavoin kansalaisistaan ja kontrolloisi heitä myös toisessa maassa.

Putinin Venäjä on iskenyt nimenomaan arkeen. Ei meidän tarvitse pelätä rautatiesiltojen räjäyttämistä, vaan väärän tiedon tuomista eteemme ja oikean tiedon liikuttamista pois. Tällainen epäilys voi kohdistua kehen tahansa ihmiseen. Tällainen epäilys myös vie hyvin tehokkaasti halut palkata ihmisiä, vaikka turvallisuusriskit todellisuudessa olisivat hyvin hallittavissa.

Sekä kaksoiskansalaisuuskeskustelussa että sen johdannaisessa YLE-keskustelussa on loppujen lopuksi kysymys pelosta ja epäilyksistä Putin Venäjää kohtaan. Nämä tunteet vellovat ihan oikeista syistä voimakkaina, mutta epämääräisinä. Peloissaan olevan ihminen etsii keinoja tehdä oloaan turvallisemmaksi. Koska pelko on tunne, riittää sen tyynnyttämiseen usein tunteisiin vetoava keino, vaikka se olisi tehotonkin oikeiden riskien suhteen. Tähän perustuu Trumpin maahantulokielto seitsemän maan kansalaisille ja sama koskee myös kaksoiskansalaisten asemaa Suomessa. Toki joidenkin kaksoiskansalaisten toimiminen maamme turvallisuutta vastaan on mahdollista, mutta syytä hysteriaan ei kuitenkaan ole.

Kuten aina historian käänteissä, viattomat ihmiset kärsivät kaikkein eniten. Tässä tapauksessa suomenvenäläiset, jotka elävät uusina suomalaisina, yrittäen rakentaa arkeaan ja toimentuloaan miten parhaaksi taitavat. Myös heillä tulee olla ehdoton oikeus luottaa valtioon, jonka kansalaisia he ovat. Ei kohdella kaksoiskansalaisia joukkona, vaan yksilöinä. Se teettää enemmän, mutta varmasti on kannattavampaa kuin ison joukon sulkeminen kategorisesti pois lojaalien joukosta.


9 kommenttia:

  1. "Osuma tornissa" tarkoittaa PV:n käytävillä yleensä oman virheen myöntämistä, voidaan esim. kritiikkiä vastaanotettaessa todeta "Osuma tornissa", jolla tarkoitetaan lähinnä sitä, että kritiikki on myös vastaanottajan päässä tunnustettu oikeutetuksi.

    VastaaPoista
  2. Ok, kiitos tiedosta. Lisään tekstiin.

    VastaaPoista
  3. Kuvaasi täydentämään joitakin tärkeitä aspekteja syytä tuoda esiin:

    Kuten inhimillisessä kanssakäymisessä, myös politiikkassa ihmisiä lamaannuttava ja sähköistävät erilaiset traumaattiset kokemukset. Merkittävin Kokoomusta kohdannut tapahtuma tässä mielessä oli ja yhä on puolustusministeriön kansliapäällikön paikan menettäminen. Nimenomaan Niinistö ja PS olivat aloitteellisia Kokoomus-suuntautuneen Arto Rädyn korvaamisella Jukka Juustilla.

    Perussuomalaisten ja Niinistön turpo -linja edustaa enemmänkin transatlanttista realismia kuin optimismia. Jälkimmäistä linjaa ovat tottuneet kulkemaan tietysti nuoremmat kykypuolueeseen kuuluvat virkamiehet, byrokraatit jne. ja kenraalit. Niinistön nouseminen puolustusministeriksi olikin heille suuri pettymys ja surun aihe.

    Kuitenkin, tässä viimeisimmässä kaksoiskansalaisuutta koskevassa keississä eräitä turpoisteja ja heitä resonoivia kykypuoluelaisia loukkasi ja suututti ensisijassa puolustusministerin tapa käyttää sellaisia, lähes sakraalin stautuksen saaneita turpo -käsitteitä ja ilmaisuja (so. valeuutiset/informaatio-vaikuttaminen), joihin yksinomaan heillä piti olla käyttöoikeus.

    Asevelisosialidemokoraatti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "kykypuoluelaisia loukkasi ja suututti ensisijassa puolustusministerin tapa käyttää sellaisia, lähes sakraalin stautuksen saaneita turpo -käsitteitä ja ilmaisuja (so. valeuutiset/informaatio-vaikuttaminen), joihin yksinomaan heillä piti olla käyttöoikeus."

      Tuskinpa. Kyllä kai Niinistön puheet kuohuttivat ennen kaikkea poliittisen kentän vihreällä ja vasemmalla laidalla. Mutta tämä on sivuseikka. Ei kyse ole siitä kenellä on oikeus käyttää mitäkin termiä. Ei sanoja ole leimattu käyttöoikeusmerkinnöillä.

      Kyse on siitä, käyttääkö ministeri oikeita termejä. Virheellisen uutisoinnin ja valeuutisen välillä on nimittäin valtava ero.

      Se, että Niinistö unohti tuon eron, kertoo ehkä pelkästään impulssikontrollin pettämisestä. Se on loppujen lopuksi inhimillistä. Me kaikki lauomme toisinaan lonkalta ennen kuin ehdimme harkita sanomisiamme. Ministeriltä tietysti odotetaan paremmin kontrollissa olevaa puhetta kuin tavallisilta kansalaisilta, mutta ihmisiähän hekin ovat. Virheitä voi sattua. Ja sattuu.

      Jos Niinistö sen sijaan sanoi mitä sanoi harkitusti, kyseessä on paljon vakavampi asia. Se kertoisi harkintakyvyn pahasta pettämisestä.

      Mitä tulee Niinistön puheisiin informaatiovaikuttamisesta, niin hän voi olla oikeassa. Tai sitten ei. Asian ydin kuitenkin on siinä, ettei ministerin postilta yksinkertaisesti pidä laukoa väitteitä joiden todenperäisyyttä ei tunne. Tämä koskee kaikkia ministereitä ja kaikkina aikoina. Niinistön puoluetaustalla ei ole tässä(kään) mitään roolia.

      Niinistöön kohdistunut arvostelu ei mielestäni johtunut mistään vanhoista nimityskaunoista, erilaisista näkemyksistä transattlantisten suhteiden tai ylipäänsä länsi-integraation suhteen tms. Arvostelu kohdistui Niinistön harkintakyvyn, kontrollin tai näiden molempien pettämiseen.

      Se, että Niinistön mokaa käytetään puoluepolitiikan tekemiseen on tietysti toinen juttu. Mutta niinhän politiikassa toimitaan aina. Muiden mokat hyödynnetään ja omia peitellään.

      Poista
    2. “Tuskinpa. Kyllä kai Niinistön puheet kuohuttivat ennen kaikkea poliittisen kentän vihreällä ja vasemmalla laidalla. Mutta tämä on sivuseikka. Ei kyse ole siitä kenellä on oikeus käyttää mitäkin termiä. Ei sanoja ole leimattu käyttöoikeusmerkinnöillä.”

      Mistä suunnasta sitä nyt katsoo. Itse näin merkittävää kuohuntaa kykypuolueen ja sinivihreiden suunnalla. Siinä olet toki oikeassa, että Niinistö on ulosanniltaan harvan ja toimittajilla on iso työ saada hänestä irti haluamaansa. Niinistö on myös altis hermostumiselle. Jos ministerinä olisi ollut konsulttimainen Happy Go Lucky -tyyppinen kykypuolueen edustaja, olisi asia -jonka substanssista tälläkään hetkellä yhdelläkään kykypuoluelaisella ei ole erimielisyyttä- hoidettu siististi ja uskoakseni yhdestäkään varuskunnastakaan tms. ei olisi tullut viestejä poikkeavista ohjeustuksista. Pakka olisi pysynyt kasassa ja sokka kranaatissa.

      Ei ole leimattu käyttöoikeusmerkinnöillä, mutta ne ovat tätä nykyä niin voimakkaasti arvoladattuja. Eli, jos jonkun sanotaan levittävän valeuutisia, harjoittavan informaatiovaikuttamista tms. tuo joku mallinnetaan epäisänmaalliseksi, suomettuneeksi kenties jopa Moskovan vaikuttaja-agentiksi. Nykyisessä tilanteessa tuon leiman saaminen tarkoittaa melkeinpä sitä että sinun väitettään olevan maanpetturi.

      “Niinistöön kohdistunut arvostelu ei mielestäni johtunut mistään vanhoista nimityskaunoista, erilaisista näkemyksistä transattlantisten suhteiden tai ylipäänsä länsi-integraation suhteen tms. Ar...”

      Mielestänipä taas nuoremmat ja sinivihreät kykypuoluetta edustavat turpoistit -jotka eivät ole aktiivipoliitikoita sanan perinteisessä merkityksessä- ovat kerta toisensa jälkeen antaneet merkittävää epäsuoraa ”tulitukea” puheenvuorojen, bloggausten ja twiittien avulla oppositiolle ja toimittajille. Miksi? Oikeastaan vain siksi, että Keskusta ja Perussuomalaiset eivät omaa optimistista transatlanttista turvallisuuspoliittista visiota. Siksi heitä on syytä horjuttaa kulissien takaa, jos vain miehistöä tai halukkaita löytyy -ja heitähän löytyy.

      Tässä transatlanttisessa kysymyksessäkin kykypuolueen Atte Kaleva on tulevaisuutta silmälläpitäen avannut pelin jopa perussuomalaisten maahanmuuttokriittisen liikkeen johtohahmon Jussi Halla-ahon suuntaan(1). Atte vaikuttaneen olevan halukas yhteistyöhön perussuomalaisten mahdollisen uuden puheenjohtajan kanssa, jos Jussi vain omaksuu optimistisemman attituden transatlanttiseen kysymykseen.

      http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229630-kysymyksia-jussi-halla-aholle

      Asevelisosialidemokraatti

      Poista
  4. Itse tulkitsin tämän arvottoman näytelmän eräänlaiseksi 'fake news' testiksi. Heti kun oiva tilaisuus ilmeni niin päätettiin laittaa peitset tanaan ja ratsut laukkaan kohti tuulimyllyn (ts. median) siipiä.

    Tarkoitus oli testata kuinka pitkälle on mahdollista mennä inttämällä kiven kovaan valhetta totuudeksi. Mallia polittiseen operaatioon on haettu tietenkin Trumpin USA:sta ja Putinin Venäjältä.

    Homma ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Puolustusministerille taidettiin lopuksi vähän naureskella.

    VastaaPoista
  5. A:"Tässä transatlanttisessa kysymyksessäkin kykypuolueen Atte Kaleva on tulevaisuutta silmälläpitäen avannut pelin jopa perussuomalaisten maahanmuuttokriittisen liikkeen johtohahmon Jussi Halla-ahon s..."

    Ehkä vielä pieni siivu.

    Kyllähän kykypuolueessa on muitakin Halla-ahosta kiinnostuneita tai hänen suuntaansa voimakkaasti resonoivia toimijoita tai siis ihan kansanedustajia; Wille Rydman ja Elina Lepomäki.

    Uskoakseni, he olisivat valmiita syvempäänkin yhteistyöhän monilla politiikan osa-alueilla PS:n mahdollisen uuden puheenjohtaja Halla-ahon kanssa, jos Jussi tulisi vain hieman heitä vastaan tässä transatlanttisessa kysymyksessä.

    Talouspuolellahan osin Jussia, mutta erityisesti nuoria perussuomalaisia ja kykypuoluelaisia ei oikeastaan erota toisistaan kuin käytetyn hiusvahan perusteella(so. perusnuoret käyttävät sitä holtittomammin!). Molemmat jengithän ovat sangen mieltyneitä sosiaali -ja talouspolitiikkaan, jossa sosiaalidarwinismi ja semirandilaisuus kulkevat sulavasti käsi kädessä.

    Asevelisosialidemokraatti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja jälleen kädenojennusbloggaus kykypuolueen riveistä Halla-ahon suuntaan

      “Perussuomalaisilla on vielä mahdollisuus tuoda uutta väriä vaalikamppailuun ja ehdokkaiden välisiin ulkopoliittisiin linjauksiin. Mitä ovat Suomen EU-politiikka, pakolaispolitiikka, ulko- ja turvallisuuspolitiikka mukaan lukien mahdollinen Nato-liittoutuminen. “

      “Halla-aho olisi myös ainoa ehdokas, joka näkee Suomen Nato-jäsenyysasian eri tavoin kuin muut ehdokkaat. “

      http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231616-jussi-halla-aho-olisi-ehka-sopivin-perussuomalaisten-presidenttiehdokkaaksi

      Uskoakseni Ari edustaa(ko?) Aten, Willen ja Elina tavoin kykypuolueen nuorempaa ja “radikaalimpaa” siipeä.

      Tyytymättömyys transatlanttista optimismia vaalivien kykypuoluelaisten maistuu jo melkein lukijoiden suussa. Nämä karakterit ovat täysin valmiita tukemaan sellaisia ei-kokoomuslaisia kanditaatteja, joiden he uskovat toimivan suuntaansa tässä NATO-kysymyksessä. Siinä ei ehdokkaan muut saavutukset, visiot ja puheet paljoa paina, jos tämä justka on ahkiossa. Saas nähdä vielä kuinka monta kykypuoluelaista optimistia vielä ilmottautuu tekemään vaalityötä Jussi puolesta?

      Sivuten. Tässä "asetelmassa" on muuten jotain samaa kuin Hillarya kannattaneiden neokonservatiivien Eli Laken ja Omri Cen -kaltaisten toimijoiden siirtymisessä Trumpin myötäilijöiksi, koska Israel ja tietysti se Iran.*

      Itse olen ehdottomasti selkärangaisen ja selvää johtajuutta osoittaneen, kokoomustaustaisen presidentti Niinistön kannattaja. Kunnon mies ja ennekaikkea kunnon kokoomuslainen.

      Asvelisosialidemokraatti

      ____

      IRAN, jonka hallinnon epävakauttaminen voitaisiin kenties aluksi käyttää Trumpin lähiipiirille mm. Newt Gingrichille ja John Boltonille, saudeille ja Mossadillekin tuttua marxilais-feminististä ex-terrorijärjestöä MEK:iä tai kansanomaisemmin; Iranin Kansan mujahedinia.

      Tämän “ihmisoikeusjärjestön” tai siis MEK:in maineen valkopesuun EU-tasolla ovat muuten aikoinaan osallistuneet sellaiset kykypuolueen jäsenet kuin Alexander Stubb ja Piia-Noora Kauppi.

      Poista
  6. Tuon sun erinomaisen vikakappaleen innoittamana, tässä C Salonius-Pasternakin kommentteja tältä päivältä:

    "PLM/Pv sössi #kaksoiskansalaisuus viestinnän, mutta onko Suomessa poliitikkoja joiden mielestä ongelma ei pitäisi korjata nopeasti? #turpo

    ja

    "Ei tarvitse olla tarkkana, vain kieltää puolustusvoimissa toimiminen jos on esim Venäjän ja Suomen kansalaisuus."

    Koko keskustelu:
    https://twitter.com/charlyjsp/status/834008449134555136

    Asevelisosialidemokraatti

    VastaaPoista