Ylipäällikkö romutti riskien ennakoinnin

Viime viikonloppuna HS julkaisi Paavo Teittisen kirjoittaman jutun asiantuntijoiden arvioista siitä, miten Venäjä voisi sekaantua presidentinvaaleihin. Juttu oli oikein asiallinen. Ainoa mitä jäin itse ihmettelemään, oli jutussa mainitun muistion hankkimistapa, josta ei mainittu mitään.

Lisäys: Pääsihteeri Vesa Valtosen mukaan HS osasi pyytää asiakirjaa ja se oli julkisuuslain mukaan annettava. Siitä, miten HS osasi sitä pyytää, ei ole tietoa. Sen voi arvella liittyneen siihen, että verkostossa on mukana median edustajia.

Ensimmäiset poikittaiset sanat jutun esittelemästä riskiarvioista tuli IS:n Timo Haapalalta. Hän leimasi Turvallisuuskomitean asiantuntijaverkoston listan naurettavaksi ja esitti TK:n sekaantuneen listan julkistaessaan vaaleihin.

Haapalan kirjoittaa: ”Ulkopolitiikan ja maan johdossa on IS:n tietojen mukaan luettu raportin tietoja ja näkemyksiä kauhuissaan.” Tältä pohjalta voisi esittää jopa kysymyksen siitä, oliko ensin Haapalan juttuidea vai ”ulkopolitiikan ja maan johdon” edustajan vinkki. Tässä esiintyy myös ensimmäisen kerran tähän tapaukseen liittyvä perusepäselvyys siitä, minkä tässä ajatellaan olevan väärin. Tietojen, tietojen levittämisen vai tietojen levittäjän. Siis että oliko väärin levittää oikeaa tietoa vai väärin väärää tietoa vai onko TK ylipäätään väärässä tehdessään tällaista työtä.

Haapala myös paheksui Venäjän uuden suurlähettilään Palvel Kuznetsovin nostamista esiin. Hän itsehän sai ensimmäisenä ja tähän mennessä ainoana haastattelun Kuznetsovilta. Olisi luullut, että samassa lehdessä ilmestynyt Arja Paanasen teksti Kuznetsovista olisi saanut Haapalan ymmärtämään, että tällä suurlähettiläällä on taustaa juuri sellaisissa asioissa, joista TK:n asiantuntijaverkostot ovat  huolissaan. Haapalan perusteet lähettilään kunnollisuuteen liittyivät lähinnä siihen, että haastattelu saatiin oman haastattelupyynnön pohjalta ja että ”Lähettiläs vastasi korrektisti esitettyihin kysymyksiin.”

Seuraavaksi tätä TK:n listaa ehti kommentoimaan Erkki Tuomioja Facebook-päivityksessään:

"Turvallisuuskomitean kokonaisturvallisuuden ennakointiverkosto" on pohtinut sitä mitä kaikkea naapuri voisi tehdä vaikuttaakseen Suomen vaaleihin. Paperin viimeinen kohta vaikuttamisen tavoitteista on: "Viranomaisten uskottavuuden heikentäminen". Ei sellaiseen tarvita rajan takaa tulevaa vaikuttamista. Siihen riittää ihan supisuomalainen joukko Turvallisuuskomiteaan koottuja pahauskoisia hölmöjä.

Tuomiojakaan ei suoraan sano, mikä listassa on hänen mielestään vialla, mutta se on kuitenkin kohtuullisella varmuudella pääteltävissä. Tuomioja pitää tietoja väärinä ja niiden keräämiseen osallistuneita pahauskoisina hölmöinä. Eli sekä pahoina että huonoina.

Tämä Turvallisuuskomitean kokonaisturvallisuuden ennakointiverkosto siis koostuu eri taustalla olevista asiantuntijoista. He ovat mukana nimettöminä, jotta voisivat vapaasti ilmaista mielipiteitään. Nimettömyys kannatti myös sen takia, että nyt viimeistään tämä ryhmä olisi saanut kuraa niskaansa urakalla. Erinäisissä valemedioissa arvaillaan, että ketä verkostoon kuuluu ja arvioidaan heitä hyvin samantyyppisesti kuin Tuomioja teki. Valemedioissa kielenkäyttö on toki ronskimpaa, mutta mielipiteet verkoston asiantuntijoista käyvät erittäin hyvin yhteen Tuomiojan vastaavien kanssa.

Seuraavaksi Turvallisuuskomitea saikin niskaan kuraa korkeimmalta mahdolliselta tasolta. EVA:n järjestämässä vaaliväittelyssä presidenttiehdokas Niinistö otti kantaa näin:

”On sen tason salamurhajuttuja, että jos sellaista kylvetään, ei sitä ihan vakavalla mielellä tehdä. Kyllä siinä joku taka-ajatus täytyy olla.”

”Tänään saatiin hyvä esimerkki trollauksesta, kun tämä trollausta ehkäisevän komitean asiantuntijaporukka antoi omia mielipiteitään.”

Ylipäällikkö, vaikka ei siinä ominaisuudessa juuri sillä hetkellä ollutkaan, tuomitsi näin tehdyn työn pahantahtoiseksi trollaukseksi. Maan parhaiten informoituna henkilönä Niinistön täytyy tietää, että listalla esitetyt keinot ovat jo käytettyjä, meillä tai muualla. Venäjän hallitus murhasi maasta paenneen Litvinenkon kammottavalla tavalla radioaktiivisella poloniumilla, lähettäen näin viestin venäläisille, että ei kannata uhmata Kremliä ulkomaillakaan. Viime vuonna Montenegrossa paljastui venäläisten johtama vallankaappaushanke, jossa yhtenä osana oli pääministerin salamurha. Listalla myös arvioitiin salamurhan mahdollisuutta näin:  ”Ääritapauksessa salamurha tai terrori-isku.”

Vaalikeskustelussa olivat muutkin ehdokkaat sitten pakotettuja kommentoimaan esille nostettua paperia, mutta kommenteista päätellen ainakin osa heistä oli täysin väärässä käsityksessä asiasta. Ei ole mitään ”Turvallisuuskomitean raporttia”, jota he paheksuivat, vaan verkoston tuottama muistio, johon on kerätty erilaisia ajatuksia. Täysin normaali vaihe missä tahansa suunnittelutyössä. Toki voi miettiä, että kannattiko antaa medialle tätä paperia, vaikka se sisälsikin tärkeää tietoa, jota on jaettava myös suurelle yleisölle. Se ainakin on varmaa, että tästä lähtien media saa mahdollisimman vähän mitään materiaalia ja haastatteluissakin puhutaan ympäripyöreitä. Voipa käydä niinkin, että ennakointityötä tekevät viranhaltijat törmäävät haluttomuuteen osallistua otona tällaisen toimintaan, josta hyvästä voi saada haukut presidentiltä.

Helsingin Sanomien talouden ja politiikan toimituksen esimies Kalle Silfverberg kirjoitti tänään kommentin, jossa hyvin suorasukaisesti ilmoitti Niinistön olevan arviossaan väärässä: ”On valitettavaa, että varsin normaalilta kuulostavan varautumisen julkitulo aiheuttaa tuohtumusta valtion ylimmässä johdossa.” Ansiokkaassa analyysissään Silfverberg nostaa esille myös Niinistön kritiikin vastaanoton upseerien keskuudessa. Itse ajattelisin tyrmistyksen vallinneen kaikilla valtionhallinnon sektoreilla, jossa tehdään ennakointityötä tällä hetkellä.

Presidentti ja ylipäällikkö murskasi olemattomin perustein juuri sitä olennaisen tärkeää perustyötä, jota turvallisuuden kanssa tekemisissä olevat tahot tekevät virkavastuulla. Varsinkin kun kritiikistä ei saanut juuri lainkaan selvää, että mihin kritiikki tarkkaan ottaen kohdistui: tiedon levitykseen, tietoon vai tiedon levittäjään. Käytännössä tasavallan presidentti ilmoitti Suomen kokonaisturvallisuutta koordinoivan Turvallisuuskomitean olevan kyvytön tehtävässään. En usko hänen sitä tarkoittaneen, mutta se vaikutelma hänen lausunnoistaan tulee. Asian tekee vielä vakavammaksi se ensi viikolla pitäisi olla Turvallisuuskomitean johtaman strategiatyön julkaisu kun Yhteiskunnan turvallisuusstrategian päivitys 2017 julkaistaan.

Minua on myös hämmästyttänyt se, että yksikään poliitikko ei ole rientänyt tukemaan työtään tehnyttä Turvallisuuskomiteaa. Puolustusministeri Jussi Niinistö sentään piti esitystä vain ”aika raflaavana”. Tosin hän ei ole kyseistä paperia nähnyt ja ei siksi halunut kommentoida enempää. Turvallisuuskomitean pääsihteeri Vesa Valtonen on jätetty yksin puolustamaan ennakointityötä. Voi vain kuvitella minkälaisia tuntoja  tämä teilaus on herättänyt Turvallisuuskomitean työskentelyyn tavalla tai toisella osallistuvilla.

Parissakin kommentissa muistio on samaistettu TK:n lista Ilkka Remeksen kirjoihin. Itse asiassa Remeksen kirjoissa on toimintatapojen ja rakenteiden kuvaus hyvin realistista. Vaikka juonenkulut ovat fiktiota, niin se fiktio tapahtuu mitä ilmeisimmin erittäin huolellisen taustatyön mahdollistamassa hyvinkin realistisessa ympäristössä. En tiedä kuinka moni Remeksen lukijoista ymmärtää hänen tarjoavan yhtä paljon tietoa kuin toimintaakin kirjojensa sivuilla.

Vaikka presidentti Niinistö saa aina tasaisin väliajoin julkisiakin kärttyisyyskohtauksia, niin tämä tuskin on sellainen. Kyse on liian isoista asioista siihen. Yksi tapa tulkita Niinistön purkausta on ajatella, että hän haluaa lähettää tällä käytöksellään viestin Venäjälle. Siellä kun mitä ilmeisimmin ollaan tyytymättömiä Suomen linjoihin. Erityisesti Venäjällä ollaan huolissaan Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Kun presidenttiehdokkaista Nils Torvalds kannatti Suomen Nato-jäsenyyttä ja vastikään eläköitynyt Moskovan suurlähettiläs Hannu Himanen vaati kirjassaan samaa, voidaan sanoa Nato-keskustelun saanen potkua. Tämä sama Tehtaankadulle viestiminen selittäisi myös presidenttiä edelleen lähellä olevan suurlähettiläs Rene Nybergin kummallisen purkauksen Himasta kohtaan Helsingin Sanomien yleisönosastolla.

Juuri nyt on siis edelleen epäselvää tuomitaanko tiedot, tietojen jakaminen vai tietojen jakaja. Joka tapauksessa tasavallan presidentin purkaus taatusti vähentää turvallisuuden asiantuntijoiden halua kommentoida julkisesti asioita. Sen lisäksi, että he voivat ajatella joutuvansa valtiojohdon hampaisiin, niin he kun tulevat saamaan tästä hamaan tulevaisuuteen silmille Niinistön sanat trollauksesta, jos puhuvat mahdollisista riskeistä.

Joka tapauksessa tällaisen ryöpytyksen jäljiltä on Turvallisuuskomitea huonosti kiinni. Saa nähdä nappaako kasakka sen nyt.


P.S. En ole tässä mainitus ennakointiverkoston jäsen. Ainoa virallinen asemani näissä kuvioissa on Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan mediajaoston asiantuntijajäsenyys.