lauantai 2. joulukuuta 2017

Tapaus Timo ja Turvallisuuskomitea

”Ulkopolitiikan ja maan johdossa on IS:n tietojen mukaan luettu raportin tietoja ja näkemyksiä kauhuissaan.” 

Tämä on lause, johon hyvin pitkälti perustuu nyt kuukauden käynnissä ollut kohu Turvallisuuskomiteasta ja sen asiantuntijaverkon lausunnoista kootusta muistiosta. Muistio käsittelee mahdollisia vaikutusyrityksiä Suomen presidentinvaaleihin. Lause ilmestyi Timo Haapalan kolumnissa Ilta-Sanomissa sunnuntaina 29.11.2017. 


Erikoistoimittajan tittelillä kulkeva Haapala siis kirjoitti kolumnin sunnuntaina, kun aiheen esiin nostanut Helsingin Sanomien artikkeli ilmestyi verkkoon edellisenä päivänä.

Haapalan ensimmäisestä kirjoituksesta käy näin ilmi, että hän sai aiheen ja sen kehystyksen taholta, jota pitää uskottavana lähteenä valtiojohdon tunnelmiin. Haapala on ollut niin pitkään mukana kuvioissa, että tietää hyvin kuka tosiaan tietää. Voi valistuneesti arvailla Haapalan olleen suoraan tai luottamansa tahon kautta tekemisissä jonkun ministerin tai heidän lähipiiriinsä kuuluvan kanssa. Tasavallan presidentin kanslia tai ulkoministeriö eivät kovin todennäköisiä lähteitä tällaisille puheille ole. Mutta toki mahdollisia.


”Moni kysyy, miksi komitea tuli ulos juuri nyt, kun ehdokkaiden yhteistentit alkavat. Keskustelu Natosta voi olla yksi motiivi, IS:lle arvioidaan. Esimerkiksi kokoomuksessa on paljon niitä, jotka ovat suivaantuneet Niinistön passiivisuuteen Nato-jäsenyyden ajamisessa, vaikka kokoomuksen puoluevaltuusto Niinistön ehdokkuudesta eilen riemuitsikin.”


Tämän mielipiteen Haapala ei suoraan sano olevan samalta taholta peräisin kuin sen, joka aiemmin kuvasi valtiojohdon tunnelmia. Tämä on kuitenkin luultavaa. Joka tapauksessa tässä Haapalan välittämässä arviossa pidetään Niinistön nuivaan Nato-linjaan happamasti suhtautuvia kokoomuslaisia mahdollisina syypäinä Turvallisuuskomitean asiantuntijaverkoston muistion tuomisesta julkisuuteen. Tosin Haapala itse syyttää tästä Turvallisuuskomiteaa jo juttunsa otsikossa ”Mitä peliä puolustusministeriön turvallisuuskomitea pelaa presidentinvaalien alla?” 


Jos Haapalan lähde on tosiaan hallituspuolueista, niin sekä Nato-olettamus että presidentinvaali-olettamus kertovat kyseessä olevan todennäköisimmin keskustalaisen tiedonlähteen. Kokoomuksella on valmis Nato-kanta ja Niinistö ehdokkaana. Sinisillä on eloonjäämiskamppailunsa, ei presidenttiehdokasta, presidentille hyvin lojaalisti toimineet ministerit  ja Nato-jäsenyyttä kannattava Sampo Terho. Mutta tämä mietiskely Haapalan lähteestä on toki vain valistunutta arvailua.


Turvallisuuskomitean pääsihteeri Vesa Valtonen on kertonut muistion luovutuksesta sen, että kun kyseessä ei ollut luottamukselliseksi tai salaiseksi julistettu asiakirja, oli se lain mukaan pyydettäessä luovutettava. Sitä, miten alkuperäisen, asiallisen jutun aiheesta kirjoittanut HS:n Paavo Teittinen osasi muistiota pyytää, ei kerrota missään.


Aloite muistion julkaisusta tuli siis Helsingin Sanomilta ja julkinen aloite kohuun tuli Timo Haapalalta. Kuitenkin useammissa asiasta kertovissa jutuissa esiintyi sisäänrakennettuna väite, että Turvallisuuskomitea olisi ollut aktiivinen muistion julkaisussa. Sitä se tosiaan ei ollut, vaikka sitä korostetaan kritiikissä hyvin painavana syntinä. Itse pitäisin kohun tärkeimpänä synnyttäjänä sitä/niitä ihmisiä, jotka kuvasivat Haapalalle ”ulkopolitiikan ja maan johdon lukeneen kauhuissaan raporttia”  ja kehystivät Haapalalle herkullisen jutun. Haapalan tyyli ja asema ovat sellaisia, että hänelle tällainen isoeleinen kauhistelukolumnointi on se tärkein ilmaisutapa. Tämän on todennäköisesti ymmärtänyt myös se/ne ihmiset, jotka Haapalalle ovat asiasta kertoneet. Haapalan kautta juttu saa taatusti vauhtia ja väriä. Sitä mitkä motiivit hänellä/heillä tähän oli, ei pysty sanomaan. Tai sitten Haapala vain kuuli juorun, jonka arvioi riittäväksi pohjaksi julkaista kolumnin. Tietoa näistä taustoista ei ole ja tuskin saadaankaan, sillä journalistin lähdesuoja on erittäin hyvistä syistä pitävä.


Toinen Haapalan alkuperäisessä jutussa esiintynyt väärinkäsitys, että muistio olisi Turvallisuuskomitean virallinen kanta, toistuu paitsi yleisön kommenteissa ja kysymyksissä, niin myös jälleen aiheesta kirjoitetuissa lehtijutuissa. Tätä väärinkäsitystä voimistaa vielä kansanedustaja Ilkka Kanervan kummallisena pitämäni ulostulo, jossa hän vaatii että ”Nykyisen valtiollisen turvallisuuskomitean ei pitäisi saada muodostaa Suomen virallisia kantoja turvallisuusasioissa.”


Kummalliseksi ulostulon tekee minusta se, että Turvallisuuskomitea ei muodosta kantoja, vaan poliitikot muodostavat ja virkakoneisto toteuttaa niitä asiantuntemuksensa avulla. Kanervan vaatimus turvallisuusneuvoston perustamisesta sisältää kaikuja kamppailusta, jota käytiin turvallisuuskomiteaa perustettaessa. Kanerva myös tietää vallan hyvin sen, että turvallisuusneuvoston perustaminen olisi poliittisesti ja juridisesti erittäin haastava prosessi, josta ei sitäpaitsi ole kirjattu sanaakaan hallitusohjelmaan. Sinällään lisäresurssien saaminen, myös poliittisten sellaisten, ennakointityöhön ja varautumiseen olisi ihan paikallaan.





Ilta-Sanomat nimittää korjausta täsmennykseksi.

Toki Haapalan juttuun tehtiin loppujen lopuksi korjaus, jossa kerrottiin, että kyseessä oli asiantuntijaverkoston muistio, ei Turvallisuuskomitean kanta. Tähän tekstin sisällön kannalta erittäin olennaiseen korjaukseen (tai täsmennykseen, kuten IS jostain syystä haluaa sanoa) kului yli kaksi vuorokautta julkaisuhetkestä. Toki hyvä, että tieto korjattiin, mutta väärä tieto oli jo karannut maailmalle kauan ennen korjausta. Kuten Faktabaari asiasta totesi ”Mutta kuten aina, aihetta koskenut julkinen keskustelu oli siihen mennessä jo alkanut elää omaa, muistion sisällöstä, tekijöistä ja statuksesta riippumatonta elämäänsä.”


Tämä kahden toimittajan sananvaihto asiasta kuvaa hyvin sitä, miten epäselvä tilanne useimmille on. Haapalan twiitistä käy myös hyvin ilmi hänen asennoitumisensa asiantuntijaverkoston työhön.

Kolmas Haapalan ja myös muiden kriittisissä näkemyksissä esitetty kummallisuus oli muistiossa esitettyjen keinojen leimaaminen mielikuvituksellisiksi. Kaikki paperissa mainitut Venäjän vaikuttamistavat ovat jo tapahtuneita
, meillä tai muualla. Vihjailut liiasta Remeksen lukemisesta eivät poista sitä tosiseikkaa, että turvallisuusympäristömme on muuttunut karusti huonompaan suuntaan. Tai sitä, että Remeksen kirjojen korkeatasoinen taustatutkimus näkyy niiden toimintaympäristön realistisuudessa.

Jotkut politiikan huipulla pitävät tällaista olemassaoleviin ilmiöihin varautumista tai edes niistä puhumista alarmismina eli siis että niissä esitettävä vaara olisi aiheetonta tai liioiteltua. Tämä asenne väikkyi myös Haapala välittämissä kommenteissa. Tämä koskee erityisesti Venäjän toimien arviointia. UPI:n karuhko Venäjä-raportti sai aikanaan samanlaista ryöpytystä kuin muistio.

Käsillä olleen tiedon avulla oli kuitenkin mahdollista muodostaa asiapohjaltaan kestävä esitys Turvallisuuskomitena asiantuntijaverkoston muistiosta ja kokonaisuudesta, joka siihen liittyy. Siihen kykenivät ainakin sekä alkuperäinen HS:n juttu että Haapalan Ilta-Sanomien kilpailija Iltalehti.

Toki Haapalan juttu oli nimenomaan näkemyksellinen kolumni, mutta sellainenkin on rakennettava faktojen pohjalle. Veikkaisin, että tulevaisuudessa niitä faktoja on tosin hankalampaa metsästää, sillä tämä kohu lienee saanut muutkin kuin Turvallisuuskomitean miettimään mitä asioista varautumisesta on syytä kertoa julkisuuteen.


Faktantarkitusta ansiokkaasti tekevä Faktabaari kävi omassa kirjoituksessaan Haapalan kirjoituksen läpi hyvin tarkasti läpi. Se myös esitti jo tässä vaiheessa johtopäätökset, jotka ovat kestäneet hyvin myös prosessin myöhempien vaiheiden läpi. 


Faktabaari: Mitä tästä opimme?
 

  • Turvallisuuskomitea on valtionhallinnon korkeimmista virkamiehistä koostuva elin, jonka kannanotoilla ja päätöksillä on suuri merkitys. Sen lakisääteisenä tehtävänä on mm. ennakoivan varautumisen edistäminen.
  • Varautumisen suunnittelussa komitea käyttää apuna sekä hallinnon omia että sen ulkopuolisia asiantuntijoita. He esittävät henkilökohtaisia näkemyksiä, joille ei voida antaa samaa merkitystä kuin komitean päätöksille.
  • Tässä tapauksessa eroa komitean kannan ja asiantuntijoiden näkemysten välillä ei mediassa tehty selväksi. Siitä aiheutui harhaista julkista keskustelua ja varautumista vaikeuttavia kannanottoja,
  • Kohun keskipisteessä ollut muistio ei sellaisenaan edistänyt kansalaisten ymmärrystä mahdollisen ulkoisen vaikuttamisen keinoista ja tavoitteista. Uhkia koskevien luetteloiden julkaiseminen ei ole tarkoituksenmukaista, koska kaikkien uhkien torjumiseen ei voida eikä pidä varautua samalla painolla.
  • Todennäköisten uhkien erottaminen epätodennäköisistä olisi edellyttänyt poliittista harkintaa. Uhkakuvien esittäminen ilman tällaista harkintaa ja ilman toimintaohjeita lisää epävarmuutta ja pelkoa, jota varautumisen avulla on tarkoitus vähentää.
  • Ulkoisiin uhkiin varautuminen on kansallisen turvallisuuspolitiikan ydin. Vastuu siitä, että aihetta koskeva julkinen keskustelu edistää kansallista turvallisuutta on viimekädessä poliitikoilla, ei virkamiehillä.

Kritisoin jo aiemmin voimakkaasti presidentti Niinistön reaktiota tilanteeseen. Minun tulkintani mukaan presidentti kuitenkin veti jollain tasolla arvostelunsa takaisin todetessaan vaalitentissä 13.11. :

”Informaatiovaikuttamisesta @niinisto toteaa, että julkisessa hallinnossa kannattaisi luoda fiktiivisiä mahdollisuuksia kaikesta siitä, mitä voi tulla eteen. Niin että meillä on heti ratkaisun avaimet kädessä. Tähän sitten vielä lisäksi koulutus ja sivistys." 

”Venäjän osalta @niinisto nostaa esille tarpeen varautua erilaisiin tilanteisiin. Esimerkiksi lapsikiistoissa varautumista on tehty ja asioiden hoito on parantunut. Juuri tällaista aktiviteettia kaivattaisiin. #Presidentinvaalit2018”.

Minä pidän näiden kahden twiitin sisältöä ja myös niiden nostamista kampanjatilin twiiteiksi osoituksena, että presidentti pitää Turvallisuuskomitean ennakointityötä tarpeellisena ja arvossa. Mutta presidentin ja ylipäällikön aiempi arvostelu teki kuitenkin virkakoneiston edustajille hyvin hankalaksi nousta puolustamaan Turvallisuuskomiteaa. Käynnissä olevat presidentinvaalit puolestaan tekevät poliitikoille presidentin toiminnan arvostelun hankalaksi, sillä gallup-asetelma saa tällaisesta puhuvan näyttämään auttamatta häviöllä oloaan selittelevältä pikkusielulta.

Mediakaan ei tähän ole oikein pystynyt tarttumaan, sillä aihe on median murroksen runtelemille toimituksille hyvin hankala: paljon työtä ja asiantuntemusta vaativa, mutta todennäköisesti aika harvaa kiinnostava. Lisäksi toimittajille, kuten melkein kaikilla muillekin ammattikunnille, on hieman noloa setviä julkisesti oman alan ihmisiä. Uuden Suomen Markku Huusko kirjoitti prosessista lyhyen, mutta ansiokkaan kuvauksen, joka kuitenkin keskittyi pelkästään pääosin poliitikkojen tekemisiin ja sanomisiin.


Lisäys: Myös Arja Paananen kirjoitti Ilta-Sanomiin tarkkanäköisen ja suhteellisuudentajuisen analyysin tilanteesta.

Erkki Tuomioja otti raporttiin myös kantaa tuoreeltaan, ilmeisesti kuitenkin vasta Haapalan jutun luettuaan, 30.10. Facebookissa. Siinä Tuomioja on Haapalan kanssa hyvin samoilla linjoilla sekä näkemyksen että tyylin puolesta.

"Turvallisuuskomitean kokonaisturvallisuuden ennakointiverkosto" on pohtinut sitä mitä kaikkea naapuri voisi tehdä vaikuttaakseen Suomen vaaleihin. Paperin viimeinen kohta vaikuttamisen tavoitteista on: "Viranomaisten uskottavuuden heikentäminen". Ei sellaiseen tarvita rajan takaa tulevaa vaikuttamista. Siihen riittää ihan supisuomalainen joukko Turvallisuuskomiteaan koottuja pahauskoisia hölmöjä. 

Asiaan liittyviä kriittisiä puheenvuoroja kuultiin myös kahdelta vanhemman polven demarilta. Nykyään Venäjän kaasuputken lobbausta tekevä Paavo Lipponen piti Turvallisuuskomiteaa “demokratian ulkopuolisena porukkana, jollaisia ei pitäisi olla olemassa". Lausunto viittaa siihen, että Turvallisuuskomitea olisi jotenkin poliittisen johdon ulottumattomissa, joka ei tietenkään pidä paikkaansa. Todennäköisesti Lipponen tarkoitti tällä ilmaisulla, että ei pidä tällaisen elimen koostamista viranhaltijoista poliitikkojen sijaan hyvänä ratkaisuna. Mutta joka tapauksessa maailmalle lähti taas hyvin helposti virheellisesti tulkittava näkemys Turvallisuuskomitean luonteesta ja asemasta.

Haapala päätti nostaa asian Kanervan ja Lipposen innoittaman uudestaan esiin ja kirjoitti 26.11. taas kolumnin, tällä kertaa otsikolla: "Onko salamurhavaroituksillaan vauhtisokeuteen hurahtanut turvallisuuskomitea lopun edessä?" Jutun mukaan Haapala arvioi nyt Turvallisuuskomitean lakkauttamisen olevan nyt realistinen vaihtoehto. Hän toteaa myös seuraavasti:

"Ärtymystä poliitikkojen piirissä on herättänyt epäilemättä komitean puolustajiin liittyneiden upseerien ja tutkijoiden joukko, joiden puheista on voinut vetää johtopäätöksen, että poliitikot ovat turvallisuuskysymyksissä ja Venäjän uhan suhteen liki lapsen asteella."


Tässä Haapala vetää ihan perinteistä riidankylväjän roolia, jossa kertoo yhdelle ryhmälle mitä ilkeää toinen ryhmä heistä ajattelee. Tai pikemminkin mitä ilkeää Haapala ajattelee heistä ajateltavan. Eikä Turvallisuuskomitean lakkauttaminen ole yhtään sen realistisempi vaihtoehto kuin turvallisuusneuvoston perustaminenkaan. Mutta oman näkemyksensä Haapala tekee kyllä tässä kirjoituksessa selväksi. 

Asiaa ei ole puitu pelkästään mediassa, vaan Haapalan kolumni nosti Turvallisuuskomitan työskentelyn myös politiikan esityslistalle. Kansanedustaja Markus Mustajärvi (vas) teki heti 1.11. kirjallisen kysymyksen eduskunnassa puolustusministeri Niinistölle vastattavaksi:


”Kyseisen asiantuntijatyöryhmän tuotos ja sen uutisointi olivat asiantuntijatyön sijaan trollitoimintaa ja hybridihörhöilyä. Se heikensi muodollisesti arvovaltaisen Turvallisuuskomitean uskottavuutta ja asetti työryhmän motiivit kyseenalaisiksi.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Millä perusteella puolustusministeriön Turvallisuuskomitean asiantuntijaryhmä on määrätty salaiseksi,  aiotaanko työryhmän jäsenet julkistaa sekä mihin toimiin vastuuministeri ryhtyy, jotta Turvallisuuskomitea ei enempää heikennä kansalaisten turvallisuudentunnetta?”


Mustajärven kysymys oli pitkälti Haapalan kolumni käännettynä eduskuntakysymykseksi. Mustajärvi on hyvin informoitu ihminen, sillä hän kuuluu puolustusvaliokuntaan, joten en millään usko, että muistion asiat olisivat tulleet hänelle yllätyksenä. Kysymyksen sanamuoto viittaa siihen, että Mustajärvi haluaa juuri kysymyksessään esitetyllä tavalla heikentää Turvallisuuskomitean uskottavuutta. Virkavastuulla toimivien asiantuntijoiden työn nimittäminen trollitoiminnaksi ja hybridihörhöilyksiksi on törkeästi sanottu. Jos tämä väite olisi totta, pitäisi näiden ihmisten olla laillisuusvalvonnan tai ainakin kurinpitomenettelyn kohteina. Mainintaa tällaisista prosesseista en ole nähnyt missään. Enkä tosin usko että sellaiseen on mitään syytäkään.


Mustajärvi myös nostaa esiin monia hiertäneen asian verkoston jäsenten salatusta henkilöllisyydestä. Turvallisuuskomitean puheenjohtajan, puolustusministeriön kansalianpäällikön Jukka Juustin mukaan verkoston jäsenten nimet ovat luottamuksellisia, mutta he itse saisivat halutessaan kertoa jäsenyydestään. He ovat kuitenkin sopineet keskenään, ettei kukaan kerro jäsenyydestään julkisesti.


Aurora Rämö kirjoittaa Suomen Kuvalehden kolumnissaan (€) prosessista ja päätyy kertomaan kielteisen tietopyyntövastauksen perusteista. Pyyntö koski siis verkoston kokoonpanoa. Rämön esittämä huoli läpinäkyvyyden puutteesta on ihan perusteltu avoimessa demokratiassa. Eikä hän ollut ainoa asiaa esiin nostanut






Julkisuuden avulla journalismi voi toimia vallan vahtikoirana ja avata kansalaisille heidän elämäänsä vaikuttavia prosesseja ja niitä prosesseja pyörittäviä tahoja ja ihmisiä. Kun on lakiin perustuvaa valtaa ja vastuuta muista ihmisistä, pitää olla myös tilivelvollisuutta. Ja sitten tulee se mutta.

Erilaisissa valemedioissa on arvuuteltu hyvin ikävään sävyyn verkoston jäsenten nimiä. Jos joku tai jotkut varmistettaisiin verkoston jäseniksi, saisivat he päälleen armottoman paskamyrskyn. Meillä on yhteiskunnassamme tällä hetkellä voimaantuneina ja voimaannutettuina aineksia, jotka käyvät armottomasti eri tavalla ajattelevien kimppuun. Venäjän toimia kriittisesti arvioivat saavat säännönmukaista vastaansa panettelua ja muuta häirintää. Tämän tiedän kokemuksesta ja kokemusten jakamisen kautta. Niin kauan kun yhteiskunta ei pysty suojelemaan näitä asiantuntijoita verkkoväkivallalta, niin pitää tehdä päätös siitä, että kummasta pidetään kiinni, avoimuudesta vai turvallisuuden hyväksi työtä tekevien turvallisuudesta. Turvallisuuskomitea on valinnut jälkimmäisen toimintalinjan ja sillä on eittämättömät perusteensa.


Joka tapauksessa veikkaisin, että jotkut verkostosta jo lopettivat homman saatuaan kovasanaiset haukut ensin presidentiltä ja monelta muulta ja näyttäytyessään mediassa esitettyjen virheellisten tietojen takia hyvin epäedullisessa valossa. Ja vaikkei kukaan lähtisikään, niin tämä kokemus ei voi olla vaikuttamatta juuri siihen työhön, jota heiltä on pyydetty Suomen ja suomalaisten turvallisuuden eteen tekemään.

Tässä on koottuna lähes kaikki julkinen kommentointi asiasta. Tätä tapausta ei siis ole kommentoitu mitenkään laajalti, enemmälti oikeastaan vain yhdessä presidenttitentissä ja Eduskuntatutkimuksen keskuksen juhlaseminaarissa. Puhetta muuten veikkaisin riittäneen. 

On siis tapahtunut ainakin seuraavaa: 



  • Presidenttiehdokkaat kyseenalaistivat joukolla maan keskeistä turvallisuusinstituutiota.
  • Entinen pääministerin ja nykyinen puolustusvaliokunnan puheenjohtajan vaativat, tai heidän tulkittiin vaatineen, Turvallisuuskomitean lakkauttamista.
  • Puolustusvaliokunnan jäsen laati kirjallisen kysymyksen eduskunnassa puolustusministerin vastattavaksi.
  • On julkaistu lukuisia valemedioiden juttuja, joissa päästiin todistamaan turvallisuudesta vastaavien viranomaisten kyvyttömyydestä ja vainoharhaisuudesta.
  • On julkaistu lukuisia perinteisten medioiden juttuja, joissa Turvallisuuskomitean asema ja olemus välittyi puutteellisesti tai vääristyneesti.


Tämän turhan kohun merkitystä korostaa se, että vaikka emme ole nyt todellakaan sodassa, emme elä myöskään syvässä rauhantilassa. Meitä vastaan käydään informaatiosotaa, jonka tavoitteena on herättää epäluottamusta, hämmennystä ja pelkoa. Nämä tunteet puolestaan halvaannuttavat yleistä mielipidettä, joka on demokraattisen päätöksenteon toimivuuden edellytys. Venäjän länsimaita vastaan käymä informaatiosota siis pyrkii heikentämään meitä, jotta Kreml voisi ajaa omia valtapoliittisia tavoitteitaan kansainvälisessä politiikassa.


Nämä ajat ovat sellaisia, että älyllinen, tiedollinen ja moraalinen löysyys ovat vaarallisia asioita. Kriittisyys on yhteiskunnalle elintärkeä käyttövoima, mutta tällä hetkellä on pidettävä erityisen tarkasti huolta faktoista ja asiallisuudesta. Tässä tasapainoilussa Timo Haapala on valitettavasti epäonnistunut pahasti ja hänen epäonnistumisellaan on ollut seurauksensa.


Haapalalla tärkeän median näkyvänä kommentaattorina on tärkeä asema ja se asettaa hänelle myös vastuuta. Hän tuntee ihmiset ja asiat, on tuttu naama ja siksi häneen luotetaan enemmän. Ja siksi hänen pitäisi olla erityisen tarkkana. Saa aukoa, saa olla kriittinen ja saa olla mitä mieltä haluaa, mutta nyt on erityisen väärä aika kulmien oikomiseen jutun herkullisuuden lisäämisessä. Ei tämä yksi juttu, vaikka isohko sellainen onkin, mitään katastrofia aiheuta. Mutta kysymys on ajallisesti ja määrällisesti pitkäkestoisesta toiminnasta, jossa Venäjä subversion avulla pyrkii hitaasti nakertamaan sen tavoitteille vastarintaa tekevää johtajuutta pois tieltä. Saksassa vaikuttamisen kohteena on ollut Angela Merkel, Britanniassa EU-jäsenyys, Yhdysvalloissa koko poliittinen järjestelmä. Suomessa kohteina ovat olleet yhteiskunnalliset instituutiot laidasta laitaan, EU-jäsenyydestä ev.lut.-kirkkoon ja poliisista journalismiin.





Haapalan juttu käännettiin Venäjän valtion Inosmi-uutispalveluun, jonne (luvatta) käännetään artikkeleja länsimaisista medioista. Minun YLE-kolumnini on tainnut päätyä sinne kolme kertaa.

En minä siis pidä todennäköisenä sitä, että Haapala tai hänen lähteensä olisi toiminut tietoisesti Venäjän tahdon mukaisesti, mutta kyllä he Venäjän edun mukaisesti ja Suomen edun vastaisesti tulivat (tahattomasti) toimineeksi. Jostain ne motiivit tähän toimintaan on ammennettu ja silloin puhutaan Neuvostoliiton ja Venäjän Suomeen kohdistaman vaikutustyön vuosikymmenistä. Me varmaankin pidämme omana etunamme monia asioita, jotka ovat kenties enemmänkin Venäjän etu.

Joka tapauksessa nyt tätä tapausta tullaan tästä hamaan maailman tappiin esittelemään esimerkkinä siitä, miten varautumista ja ennakointia tekevät tahot ovat eksyksissä ja jopa vaarallisia Suomen turvallisuudelle. Kun Timo Haapala moitti Turvallisuuskomiteaa kovin sanoin harkintakyvyttömäksi hysterianlietsojaksi, niin kaiken tämän jälkeen voi perustellusti sanoa lapsuudesta opitun mukaisesti: se joka sanoo, on itse.




30 kommenttia:

  1. R:"...kohteena on ollut Angel... ev.lut.-kirkkoon."

    Avaatko minulle tuota "ev.lut.kirkkoamme" vaikutuskohteena?

    Sitten kiinnostaisi tietää, ken T-komitean analyyseihin laaja-alaisemmin on tutustunut kertokoon:näkeekö/tunnistaako Turvallisuuskomitea muita kuin Venäjän toimintaan ja vaikuttamiseen liittyviä uhkia?

    Koska oletan etteivät Tkomitean jäsenet ja asiantuntijat edusta ns. monokausaalista, manikeolaista koulua tai selvemmin ilmaistuna "kovaa wilsonlaisuutta"*, otaksun heidän tutkiskelleen kaikkia mahdollisia realistisia turvallisuusuhkiamme. Siitäkin huolimatta, että ne eivät sattuisi liittymään Venäjään tai sen toimintaan.

    Tarkemmin sanoen ja esimerkiksi: millaisia haasteita ja ongelmia Tkomitea näkee(kö?) kohdistuvan Suomeen ja EU:hun pakolaisten ja lisääntyvän terrorismin muodossa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän suunnalta? Mitkä asiat tai poliittiset linjaukset vaikuttavat näiden alueiden kaoottisen kehityksen taustalla? Onko tälle tehtävissä jotain jne?


    Asevelisosialidemokraatti


    -------

    *Monokausalistinen turpokoulu koostuu pääasiassa nuoremmista kokoomuslaista ja sinivihreistä toimijoista ja entisistä taistolaisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MV-lehti on, kuten hyvin tiedetään, Venäjän valtion propagandaelin, joten lienee tarpeeksi, että linkittää sen juttuun: https://mvlehti.net/2017/03/18/arkkipiispa-kari-makinen-takeltelee-kristinopin-ensimmaisessa-luvussa-madattaa-kirkkoa-muslimeille/

      Muuten en viitsi lähteä kulkemaan trollauksesi virrassa. Juttele pakolaisista ja Lähi-Idän turvallisuusuhista ihan keskenäsi. Niillä ei ole mitään yhteyttä tähänkään postaukseen.

      Poista
    2. EA“MV-lehti on, kuten hyvin tiedetään, Venäjän valtion propagandaelin, joten lienee tarpeeksi, että linkittää sen juttuun:"

      Totta puhut MV:stä. Tuo oli siis se jutska. Kiitos.

      EA:“Muuten en viitsi lähteä kulkemaan trollauksesi virrassa. Juttele pakolaisista ja Lähi-Idän turvallisuusuhista ihan keskenäsi. Niillä ei ole mitään yhteyttä tähänkään postaukseen.”

      Taitaa olla kyse kuitenkin sen sivistävän tiedon puutteesta*, muistaen esim. mitä taannoin sanoit Syyriasta; kuinka huomiomme tai ainakin sijun huomio on kiinnittynyt sinne, koska Venäjän toimet siellä ovat tuottaneet meille Eurooppaan niitä pakolaisia (NATO-Turkin kautta kylläkin!)**. Tällaista disinformaatiotahan ovat maailmalla levitelleet eräs ex-Nato-kenraali ja Herra John “Operation Rolling Thunder” McCain.

      Toki, suurin osa Suomeen saapuneista pakolaisista on saapunut meille muualta kuin Syyriasta. Siis, jonkun muun suurvallan kuin Venäjän sotatoimien seurauksena tai masinoimana. Syyrian kohdallakin kandee tutustua syyrialaisten pakolaisten keskuudessa tehtyihin, ei-venäläiskytköisten piirien ja asiantuntijoiden tutkimuksiin, jotka osoittavat että n. 30-40% Syyrian ulkopuolelle päätyneistä on liikkeellä tukemamme “maltillisen” opposition vapaustaistelutoiminnan tai talouspakotteidemme takia. 60-70% Assadin ja Venäjän.***Saksaan on päätynyt keskiarvoisesti enemmän jälkimäisiä syyrialaisia. Libanoniin taasen ensinmainittua joukkoa. Väite siitä, että syyrialaiset pakolaiset olisivat liikkeellä vain Assadin ja Venäjän takia on siis silkkaa fakenewsia. In nuce, iso osa syyrialaisista on siis jättänyt maat ja mantunsa Yhydysvaltain luottokolmikon Turkin, Saudi-Arabian ja Qatarin tukemien ja tuottamien jihadististen “vihreiden miesten” takia.

      En tiedä sijusta, mutta kyllä mijun havaintojen, tutkimusten ja galluppien mukaan iso osa suomalaisista ja eurooppalaisista on huolissaan pakolaisten ja sen lisääntyvän terrorisminkin takia. Ja jotta näihin asioihin liittyvät pelot ja uhkakuvat eivät kanavoituisi äärioikeistolaisten ja populistien äänestämiseksi -joita Venäjä tunnetusti myös pyrkii hyväksikäyttämään- on meidän paremman integroinnin, sen yhteiskunnallisen dialogin ja rasismin vastaisen työn lisäksi, syytä tarkastella lähemmin niitä syitä, jotka saavat nämä ihmiset liikkeelle? Sitä millainen (sunni)islam on omiaan radikalisoimaan sekä Euroopan että Lähi-Idän sunneja terrorismin tielle?

      Se, että sinua ei osoitetusti nämä asiat kiinnosta pätkän vertaa on ihan cool, mutta on perin huolestuttavaa, jos tkomitea ei ole pohtinut Venäjän meille synnyttämän uhan ohella myös näitä kysymyksiä.


      Asevelisosialidemokraatti


      ----
      *Se taasen, että tietää, mutta et vain välitä on juuri sitä moraalisesti banaalia ajattelua, josta eräs männä vuosisadan kenties tunnetuin totalitarismiakin tutkinut nainen on kirjoittanut opettavaisen ja yhä ajankohtaisen kirjan, joka hiljan muuten suomennettiin.

      **EA:”Todellisuudessa Lähi-Itä on kuitenkin kaukainen ulkomaa. Meitä suomalaisia se kiinnosta lähinnä siksi, että Venäjä on masinoinut Syyriasta Eurooppaan suuntautuvaa pakolaisvirtaa pelastamalla Assadin hallituksen, pitkittämällä näin Syyrian sotaa ja kannustamalla Assadin diktatuuria mahdollisimman suuret pakolaisjoukot tuottaviin sotatoimiin."
      http://uusimaanpuolustus.blogspot.fi/2017/07/pitka-kuuma-turpokesa.html

      *Niistä miljoonista Assadin hallussaan pitämillä alueilla sisäisinä pakolaisia olevista syyrialaisista ei liene tässä yhteydessä syytä puhua tätä mainintaan enempää. Mitäs läksivät. Oma vika.

      Poista
    3. Panu Höglund! *ping* päädyit tuon maansa pettäneen häiriintyneen toimittelija T102:n eli luopiopappi Juha Molarin silmätikuksi joka maalitti sinut ryssänatsien ja rasistien MV-lehdessä.

      Poista
    4. Mistä EA tietää MV-lehden kytköksen Venäjän valtioon? Voi se aivan yhtä hyvin olla kontrolloitu oppositio. Ainakin MV:n levittämät tietokoneanimoidut huippurealistisen näköiset isis:in teloitusvideot viittaa agendaan. Muutenkaan toiminta ei ole kyennyt käynnistämään mitään merkittävää kansalaisaktivismia. Paremminkin kansalaisaktivistien kenttä on pirstaleina ja iso osa huonossa valossa.

      Teatraalinen Janitskin jahti voidaan nähdä ennaltehkäisevänä peloittelukamppaniana, joka ehkäisee muita ryhtymästä vastaavaan uutistoimintaan.

      Poista
  2. "Asiantuntijaryhmässä on viranomaisten lisäksi mm. tutkijoita, elinkeinoelämän edustajia ja toimittajia."

    Virkavastuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksityisellä sektorilla työskentelviä ei virkavastuu tietenkään koske, pahoittelut epätarkasta ilmaisusta.

      Poista
    2. Kyllä virkavastuu voi periaatteessa koskea myös niitä yksityishenkilöitä tai yksityisen työntekijöitä, jotka osallistuvat viranomaisen päätösten valmisteluun. Rikoslain 40. luvun 11. ja 12. pykälä kuuluvat:

      Tässä laissa tarkoitetaan:
      – –
      5) julkista valtaa käyttävällä henkilöllä
      – –
      b) sitä, jonka lain tai asetuksen nojalla taikka viranomaiselta lain tai asetuksen nojalla saadun toimeksiannon perusteella kuuluu osallistua a kohdassa tarkoitetun päätöksen valmisteluun tekemällä päätösesitys tai -ehdotus, laatimalla selvitys tai suunnitelma, ottamalla näyte tai suorittamalla tarkastus taikka muulla vastaavalla tavalla;
      – –
      12 § (12.7.2002/604)
      Soveltamisalasäännökset
      Tämän luvun virkamiestä koskevia säännöksiä sovelletaan myös julkista luottamustehtävää hoitavaan henkilöön ja julkista valtaa käyttävään henkilöön.

      Yllä olevaa ei siis pidä missään nimessä tulkita vaatimuksena, että turvallisuuskomitean asiantuntijoita pitäisi jostain rikoksesta syyttää. Ei, tarkoitus on tuoda esille, että virkavastuu ulottuu yllättävän laajalle eivätkä nämä asiantuntijatkaan ole, toisin kuin jotkut ovat antaneet ymmärtää, kaiken kontrollin ja vastuun ulkopuolella. He ovat asiantuntijaroolissaan aivan yhtä suuressa määrin virkavastuullisia kuin vaikkapa ministeriöiden kansliapäälliköt.

      Poista
  3. Kiitoksia Rysky. Tiivistit ja paketoit kohun hienosti.

    On muuten mielenkiintoista, kuinka turvallisuuskomiteakohu vertautuu viimeisimpään sotaharjoituskohuun.

    Sotaharjoituskohussakin syntipukin sanomisia ja tekemisiä vääristeltiin. Puolustusministeri Jussi Niinistön väitettiin esittäneen ulkomaiden edustajille kutsuja tulossa olevaan sotaharjoitukseen, vaikka todellisuudessa mitään sellaista ei tapahtunut. Puolustusministerihän pelkästään informoi heitä siitä, että Suomessa harkitaan kansainvälisen harjoituksen järjestämistä.

    Sotaharjoituskohussakin toimittajien harkinta petti. Media vyörytti päiväkausia lähteidensä näkemyksiä "kutsuista", vaivautumatta tarkistamaan faktoja. Ehkä syntipukki oli liian herkullinen kohde, ja lähteiden kriittinen arviointi ei sen tähden tullut toimittajilla mieleen.

    Sotaharjoituskohussakin tasavallan presidentti Sauli Niinistö aluksi yhtyy syntipukin arvosteluun, mutta joutui myöhemmin tarkentelemaan ja korjailemaan. Sotaharjoituskohussa presidentti antoi ymmärtää, että hän ei tiennyt Niinistön informoivan Suomessa tuolloin vierailulla olevia ulkomaisia puolustusministereitä harjoituksesta. Jälkeenpäin on osoittautunut, että Niinistöt keskustelivat asiasta muutamaa päivää ennen puolustusministereiden vierailua. Presidentti ei siis tässäkään tapauksessa katsonut tarpeelliseksi puolustaa syntipukin rooliin asetettua tahoa vääriä syytöksiä vastaan. Sen sijaan hän osallistui syntipukin häpäisyyn väittämällä asian tulleen hänelle yllätyksenä.

    Presidentin käytös näissä molemmissa tapauksissa on se kaikkein huolestuttavin asia. Ainakin itseäni mietityttää, että onko kyseessä tietoinen valinta (koska vaalikampanja) vai impulsiivinen ja harkitsematon reaktio. Oli kummin tahansa, presidentti on näissä tapauksissa pelannut niiden pussiin, jotka pyrkivät kylvämään eripuraa ja horjuttamaan vakautta. Näkymät seuraavalle kuusivuotiskaudelle eivät ole tältä osin kovin lupaavat.
    -EV

    VastaaPoista
  4. Turvallisuuskomitean tuottama aineisto on tuottanut sille itselleen uskottavuusvajeen,jokainen hiemankin paremmalla mielikuvituksella varustettu yksilö, kykenee tuottamaan viellä pelottavampia uhkakuvia.
    Siinäpä olisikkin mainio yritysidea jollekkin valopäälle peruustaa oma uhkakuvaajatushautomo mallia voisi ottaa vaikka nimeä Rami käyttävästä Syyrian konfliktin markkinointi ajatushautomosta,jota kuulema pyörittää yksi mies,Rami.
    Jarmo Korhosesta on kovaa vauhtia kasvamassa sellainen,tosin ulkopolittisesti ilmeisen realipolittisesti suhtautuva,tuottelias ajatushautoja.

    Näissä Ryskyn ajatushautomon,siis väkivallattomuuteen ainakin pyrkivän tuotoksissa on eräs perustavaa laatua oleva ero,Korhoseen verrattuna,erittäin paha rajoittuneisuus
    Ryskyltä jää huomaamatta läntisen maailman meille tuottamat ja aiheuttamat turvallisuusogelmat,esimerkiksi se kuinka katastrofaalista meille olisi jos ilmeisesti teidän tavoiteenanne oleva,Vrnäjän valtion olemassaolon lakkauttaminen,tai vaihtoehtoisesti Venäjän valtiojohdon tuhoamisen, edes yrittäminen maamme aluetta hyväksikäyttäen tuotaisi maallemme ja kansallemme.

    Korhonen kevättalvella ilmestyneessä kirjassaan vihjaisi,mielestäni vakavan syytöksen entistä ulko ja pääminsteri Stubia kohtaan,hän olisi myöhemmin C.I.A kontaktiksi paljastuneelle näytteliättärelle vuotanut arkaluonteista tietoa,kenties taloudellista,kentien Nokiaan,siis oma veikkaukseni,kun muistelaan mennyttä vuosikymmentä ja sen tapahtumia.

    Taloudellinen maanpuolustus myös on erittäin keskeinen osa kansakunnan hyvinvoinnin turvaamista,siinä meillä ei ole varaa hyväuskoisuuteen mihinkään suuntaan,pipopäisiä jymäytetään, kuten entinen jääkiekkoselostaja totesi.

    Turvallisuuskomitea saisi mennä kertauskursseille,osittain sen ansiosta natottamisen vastustajat saavat hetken huokaista helpotuksesta,komitea on tehnyt itsestään yleisen irvailun aiheen,se näkyy esimerkiksi viimeksi tehdyissä mielipidetutkimuksissa.

    VastaaPoista
  5. Surkeaahan tässä on se, että turvallisuuskomitean pääasiallisena työnä ei ole niinkään strategiseksi tiedusteluksi laskettava uhkakuvien laadinta ja arviointi vaan ensisijassa ministeriöiden varautumisen ja operatiivisen työn yhdistäminen. Tämä työ on välttämätöntä, eikä UTVA ehdi tehdä sitä.

    Turvallisuuskomiteaa vastaava elin tarvitaan siis välttämättä. Aikaisemmin suunnilleen samaa työtä teki puolustusneuvosto, mutta se lakkautettiin perustuslain muutoksen yhteydessä.

    On siis erinomainen asia, että meillä on turvallisuuskomitea, sillä jos sitä ei olisi, samoja tehtäviä hoitaisivat erilaiset ad hoc -kokoukset, joiden olemassaolo ja kokoonpano eivät olisi julkisia eivätkä demokraattisen valvonnan piirissä. Ehkä voisi kuitenkin harkita, pitäisikö turvallisuuskomiteassa olla jäsenenä myös jonkun ministerin tai ehkä tasavallan presidentin. Kysehän on elimestä, joka toimii vakavissa häiriötilanteissa yhteiskunnan käytännön työn johtoelimenä ja voisi olla hyvä, että siinä olisi myös valtioneuvoston edustus.

    Itse näkisin, että tuon uhkakuvapaperin jättäminen "julkiseksi" on tämän tapauksen suurin virhe. Salassa pidettävien paperien käsitteleminen piirissä, jossa on yliopistoihmisiä tai yksityisen puolen työntekijöitä, on hankalaa, mutta kyllä se on mahdollista. Tällaiset paperit pitää tulevaisudessa leimata vähintään suojaustasolle IV, sillä nyt on konkreettisesti käynyt ilmi, että niiden julkisuus vahingoittaa turvallisuuspoliittista asemaamme.

    VastaaPoista
  6. "Tällaiset paperit pitää tulevaisudessa leimata vähintään suojaustasolle IV, sillä nyt on konkreettisesti käynyt ilmi, että niiden julkisuus vahingoittaa turvallisuuspoliittista asemaamme."

    Minusta asiantuntijapaperi ei vahingoittanut turvallisuuspoliittista asemaamme. Jos jokin sitä vahingoitti, niin ne jotka nostattivat siitä tarkoitushakuisesti kohun. Jos presidentti olisi kysyttäessä asettunut tukemaan turvallisuusneuvostoa ja sen asiantuntijajäseniä, kohu olisi lopahtanut alkuunsa.

    Ainoa muutos jota tässä tarvitaan on, että presidentti ryhtyy toimimaan asemansa mukaisella tavalla sen sijaan, että horjuttaa ja kyseenalaistaa Suomen turvallisuuden eteen työtä tekevien tahojen toimintaa.

    -EV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmaisin itseäni epäselvästi. Itse paperi ei siis vahingoittanut asemaamme vaan juuri tämä keskustelu, jonka tuo paperin julkisuus mahdollisti.

      Poista
  7. Tulipa viiveellä mieleeni, kuusikymmenluvulla protestiliike siis laululiikeen muodosssa pysähtyi, kuin seinään kun Simo Salminen esitti protestilaulunsa, jokainen ilmiö syntyy kasvaa ja kadottaa luontaisen elivoimansa,eli lopulta ajautuu lähinnä farssiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on tosiaan käynyt Rysky RIiheläisen kaltaisille Natotrolleille.

      Poista
    2. "Niin on tosiaan käynyt Rysky RIiheläisen kaltaisille Natotrolleille".

      Tämä heijastaa osuvasti Venäjän etua ajavien valehtelijoiden toivetta.

      Poista
  8. Jokuhan tarkoitus oli se paperi julkistaa, tokkopa ollut kotimaiseen kulutukseen. Peli on kovaa, istuvalla presidentillä eikä hallituksella ole varaa antaa minkänlaista signaalia NATO-jäsenyyden suuntaan. Jos antaisi, tavoittelisi Venäjä TP-vaaleissa toista kierrosta NATO-vastaisella ehdokkaalla. Tämä lienee tehty Suomelle selväksi jo aiemmin, mahdollisesti viimeistään kesällä. PS:n Huhtasaari asiaan liittyen jo kysyi. Jos asetelma olisi Venäjälle hankala, on Venäjä ilmeisesti antanut ymmärtää käyttävänsä T-komitean asiantuntijoiden listaamia keinoja. Kulissien takana on puuhattu ja paljon... mahdollisesti puntti jo tutisee, siksi sekavaa tekstiä on tullut TP Niinistöltä, Tuomiojalta, Kanervalta ym johtavilta poliitikoilta.

    Tuomiojan tapaamiset Lavrovin kanssa lienee jonkinlaista sovittelua. Haapalan kirjoittelu ilmeisesti "liputukseen" kuuluva informaatio-operaatio. Ainakin suuri yleisö tietää että Suomessa on mietitty lähes kaikkia vaihtoehtoja ja oletus ulkomaillakin on että olemme varautuneet julkistetun listan operaatioihin, ehkä myös muihinkin.

    VastaaPoista
  9. Tulipa käytyä katsomassa uusin tuntematon,on ehdottomasti paras ja totuudenmukaisin versio tähänmennessä tehdyistä. Totesin eräälle yleisössä oleelle veteraanille pois lähdettessä,ettei ilmeisesti yleisön joukosta löytyisi ainuttakaan uutta karjalan mäntyyn uutta innokasta päänsäiskijää,veteraani totesi,vedet silmmissä että olen oikeassa.
    Totesi myös epäilevänsä unen saamistaan, ensiyönä.

    Elokuvassa tuli hienosti esille noiden kolmekymmenluvun turpoistien,silloiseen europpalaiseen arvojohtajaan ja yhteisöön sitoutuneiden ja Suvorovilaisen sotilasstrategian,ilmeisen asiayteyttä ymmärtämättömän miehistön parhaimmiston välinen ristiriita. Kirkasotsaiset tuolloiset turpoistit olivat lopultakin vaaraksi koko isänmaalle,muodostamansa kansallemme vieraan arvoyhteisöön sitoutumisen kautta.

    Toivottavasti suomalainen julkisuus viellä tavoittaa kohtaamani veteraanin ja antaa hänelle mahdollisuuden kertoa viestinsä jälkipolville,tuossa viestissä ei ole mukana vihaa eikä katkeruutta,edes entisiä vihollisia kohtaan.

    Elokuvan ohjaaja Louhmies on kunniamerkkinsä ansainnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sotilaat olivat ja ovat toteuttajia. Jo mannerheim asemoi itsensä tiukasti näin. NL pakotti Suomen sotaan. Poliitikoilla ei ollut muuta vaihtoehtoa. Sen vahvistavat myös myöhemmät tiedot stalinin/molotovin lopullisista tavoitteista.

      Poista
    2. Huvittavaa tuo Suomessa valitettavan yleinen historian valkopesu. Jopa silloinkin kun Suomi ehkä historian julmimman hirmuvallan kanssa oli liitossa hankkien elintilaa idästä. Olimme mukana vain "ajopuun" tavoin, tai jopa "pakotettuna" kuten ylläoleva kirjoittaja toteaa, Suomalaiset joukot jopa piirittivät Leningradia ja samaan aikaan olivat ensimmäiset maailmahistorian piirittäjäjoukot jotka eivät todellisuudessa osallistuneet piiritykseen. Hauskaa miten pitkälle eräiden suomalaisten tahojen historian valkupesu ja itsepetos on näissä asioissa edennyt, tässä suhteessa turha lainkaan ilkkua venäläisille. Onneksi kuitenkin moderni historiantutkimus Suomessakin omaa erilaisen otteen ja nykyään kaikkein hulluimmista väitteistä on louvuttu, valitettavasti ne elää vahvasti kansalaisissa vielä.

      Poista
    3. "tässä suhteessa turha lainkaan ilkkua venäläisille."

      No eipä nyt vertailla keskenään yhteensopimattomia asioita. Historia on Venäläisittäin aivan yhtä epävarma kuin tulevaisuus. Venäjällä kulloinkin valtaa pitävä tsaari on jumalaakin mahtavampi. Jumala voi tehdä tulevaisuutta muuttavia ihmeitä, mutta tsaari voi yhdellä mahtikäskyllä muuttaa menneisyyttä. Ja niinhän he ovat tehneetkin - satoja vuosia.

      Notta äläs nyt kehtaa rinnastaa meitä Venäläisiin.

      Poista
    4. Onhan rinnastus tuolla tavaa sopiva, Venäjällä valittiin omaa kansaansa murhannut rikollinen Stalin olikohan kolmanneksi suurimmaksi Venäläiseksi. Meillä yhtälailla valittiin omaa kansaansa murhannut rikollinen Mannerheim suurimmaksi Suomalaiseksi, kummassakin maassa suuri osa kansasta haluaa selvästi valkopestä omaa historiaansa ja jopa palvoa Stalinin ja Mannerheimin kaltaisia murhaavia mielipuolia. Meidän kummankin maan kansalaisten pitäisi oman historian tutkiskelussa ottaa oppia Saksasta jossa Hitlerillä on koko Kansan keskuudessa huono maine ja jonka patsasta ei komeile missään.

      Poista
    5. Tuon Saksan esikuvaksi nostamisen en toivoisi meillä toteutuvan,ainakaan viimeisimpien vuosikymmenten osalta. Maan kansallista itseymmärystä on nöyryttäneet niin Neuvostoliitto kuin tännesaakka maata tosiasiallisesti miehittänyt Yhdysvallatkin.

      Korkeintaan talouspolitikassa Saksa on pystynyt normaaliin kansalliseen itsekyyteen,toteuttaessaan ordeoliberaalia talous ja rahapolitikaa, hyödyntäen euroalueen sille tuomat edut maksimaalisesti.

      Saksalla on toisen itämeren toisen kaasuputken rakentamisessa vahvistaa omaa itsenäisyytään suhtessa Yhdysvaltoihin,onhan se asettanut voimakaat sanktiot hanketta toteuttaville tahoille,joilla Yhdysvallat ymmärtämättömyytään ajaa Saksan taloudellisia toimioita vaihtoehtoisten rahoituskanavien käyttönottoon.

      Venäläisessä keskustelussa todetaan avoimesti Stalinin bandiittiset piirteet,mutta hän kuitenkin on heidän bandittinsa,verrattuna vaikkapa ulkomaisten asiamiehiin Leniniin ja etenkin Trotskiin.

      Poista
  10. "NL pakotti Suomen sotaan. Poliitikoilla ei ollut muuta vaihtoehtoa".

    Tämä on totta. Sittemmin mentiin myös vanhan rajan yli mahdollisimman hyviin puolustusasemiin ja yritettiin liittää heimoalueita Suomeen. Ei sitä kukaan ole kiistänyt. Hyökkäyksestä Leningradiin kieltäydyttiin.

    NL oli hormuvalta vähintään siinä kuin saksakin jo uhriluvuissa laskettuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ettei Suomi olisi osallistunut Leningradin piiritykseen on huvittava myytti, Suomi oli oleellinen osa piirritysrengasta ja Suomalaiset ovat tuota kautta osaltaan vastuussa yli 600 000 siviilin, naisten ja lasten kuolemasta. Saamme olla varsin kiitollisia siitä armosta mitä Neuvostoliitto osoitti noiden hirveyksien jälkeen, kun antoi maamme jatkaa taivaltaan itsenäisenä.

      https://yle.fi/uutiset/3-9083286

      Poista
    2. Suomi otti jatkosodassa omat maansa kannakselta takaisin. Omituista jos maa piirittää toista pysytellen omalla maallaan. Laatokan pohjoispuolella suomalaiset etenivät Aunuksen kannakselle mahdollisimman hyviin puolustusasemiin. Se ei ollut osa saartorengasta.

      Poista
  11. Lipponen ja Kanerva tietävät asiat varmasti hyvin syvälle totuuden kerroksiin. Rysky tietää pinnallisen utopian demokratiasta.

    Poliitikot ovat utopian näyttelijöitä ja media on piiska, jolla laumaa ohjataan. Piiskaus muuttuu nopeasti ruoskinnaksi kuten Kanerva varmasti hyvin muistaa ajalta kun pääministeri Kataisen nosti cia:n asiamies A. Subbin hänen tilalleen ulkoministeriksi.

    Lehdistö tiesi silloinkin enemmän koska kameramies ilman ilmeistä syytä otti salin perällä istuneen Zyskowiczin lähikuvaan kolmesti tilaisuuden aikana.

    Seuraavaksi Stubb sitten seisoikin Bernard Kouchnerin kanssa Tibilisin lentokentällä keskellä Georgian hyökkäystä Etelä-Ossetiaan ja Abkhaziaan esittämässä etyj:n puheentoistajaa.

    Seuraavaksi haluaisin tietää miksi Lipponen poistui kerrassaan vihaisena kokouksesta, jossa Amerikkalaiset kävivät sanelemassa vaatimuksensa Bushin historillisen ukauksen jälkeen: 'You Are Either With Us, Or With the Terrorists' - 2001-09-21

    VastaaPoista
  12. Usa hyökkäsi Presidentti Kekkosen luomaa ETYK-turvallisuusjärjestystä vastaan, onneksi Putin pelasti tilanteen Gruusiassa ja Krimillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ETYK tunnusti valtioiden rajat, ei etupiirejä. NL:n purkautuminen loi uusia valtioita ja sittemmin ETYK:n seuraaja ETYJ mm Venäjän myötävaikutuksella tunnusti uudet rajat.

      Sittemmin Venäjä on ryhtynyt ao rajojen liikutteluun koska se ei siedä oikeusvaltion ja demokratian kehittymistä naapureissaan. Sellainen uhkaisi esimerkkinä kansalta varastamiseen perustuvaa valtarakennetta Venäjällä.

      Poista
  13. A:"...nosti cia:n asiamies A. Subbin hänen tilalleen ulkoministeriksi."

    CIA:sta en tiedä, Stubb on ainakin osallistunut ainakin iranilaisen "ex-terroristijärjestö" MEK:n valkopesuun.

    MEK tai The People's Mujahedin of Iran on marxilaisuudesta ja shia-islamista ideologiansa ammentava 1960-luvulla syntynyt terroristijärjestö, joka tarkoituksena oli syrjäyttää Iranin shaahi, taistella fasismia ja lännen imperialismia vastaan. 1970-luvulla MEK surmasi useita amerikkalaisia terrori-iskuissa. Iranin islamilaisen vallankumouksen jälkeen MEK joutui Teheranin uskonnollisten päämiesten epäsuosioon, joka pakotti sen jäsenet maan alle. Suurin osa sen aktiiveista pakeni Ranskaan ja Irakiin.(1)

    Irakissa MEK tai Iranin Kansan Mujahedin -järjestö liittoutui diktaattori Saddam Husseinin kanssa ja he osallistuivat mm. Saddamin turvallisuusjoukkojen kanssa kurdien kansannousun kukistamiseen ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen vuonna 1991. Vuonna 1999 he olivat kukistamassa šiiojen kansanousua Saddamin joukkojen kanssa. MEK:in jäsenten tiedetään olleen yhteistoiminnassa Israelin turvallisuuspalvelun Mossadin kanssa, jonka rahoituksen ja koulutuksen turvin, sen uskotaan toteuttaneen iranilaisten tiedemiesten ja kouluttajien salamurhia.(2)

    MEK on sittemmin pyrkinyt siistiytymään rauhanomaiseksi Iranin hallintoa arvostelevaksi oppositioliikkeeksi ja saavuttanut lobbauksellaaan monien länsimaisten poliitikkojen tuen. Maryam Rajavin (s.1953) johdolla tämä noin 5000-10 000 -henkinen järjestö on pyrkinyt aktiivisesti profiloitumaan erityisesti naisten tasa-arvoa ajavana maltillisena iranilaisena oppositiliikkeenna. MEK:in ehdoton “juhlavuosi” oli vuosi 2012, jolloin Yhdysvaltojen ulkoministeri Hillary Clinton pudotti MEK:in USA:n terroristijärjestöjen listalta. Tämän jälkeen pääasiassa Yhdysvaltojen "kovat wilsonlaiset" kuten Newt Gingrich ja John Bolton ja Saudi-Arabian johto ovat avoimesti osoittaneet tukeaan MEK:lle.(3)

    Alexander Stubb on luonnehtinut MEK:iä Iranin hallintoa kritisoivaksi ihmisoikeusjärjestöksi ja EU:n parlamentissa konservatiiviryhmässä istunut Piia-Noora Kauppi toimi myös järjestön puolesta, suositellessaan MEK:in tiputtamista EU:n terroristijärjestöjen listalta.(4)

    Lännessä imagoaan kiillottamaan onnistunutta MEK:iä ei asiantuntijoiden keskuudessa pidetä kuitenkaan uudistuneena tai vakavastiotettavana oppositiovoimana. Lähi-Idän ja Iranin historian tutkija Ervand Abrahamianin ja ex-MEK:läisen Massoud Banisadrin mukaan järjestö on enemmänkin Maryam Rajavin ympärille muodostunut kultti kuin oppositioliike.

    Banisadrin mukaan Rajavin mainiostama naisasiankin tai feminismin on pelkää fasadia. Merkittävät Teheranin nykyistä hallintoa kritsoivat amerikan-iranilaiset järjestöt ja aktiivit ovat yhtä lailla ilmaisseet huolensa länsimaisten poliitikkojen MEK:lle osoittamasta huomiosta. Englantilainen terrorismiasiantuntija Kyle W. Orton yhtyy Abrahamianin ja Banisadrin arvioihin MEK:istä kulttina kuin varteenotettavana anti-teheranilaisena organisaationa. Ortonin mukaan on myös todennäköistä, että MEK on Iranin turvallisuuspalvelun komprementoima.


    Asevelissosialidemokraatti
    ___

    (1) http://iranprimer.usip.org/blog/2011/aug/23/us-terrorism-report-mek-and-jundallah

    (2) https://www.haaretz.com/israel-news/israel-s-mossad-trained-assassins-of-iran-nuclear-scientists-report-says-1.411945

    (3) http://www.nytimes.com/2012/09/22/world/middleeast/iranian-opposition-group-mek-wins-removal-from-us-terrorist-list.html?_r=0
    https://theintercept.com/2016/07/10/hey-donald-trump-heres-newt-gingrich-palling-around-terrorists-saddam-armed/
    https://www.al-monitor.com/pulse/originals/2016/07/iran-saudi-arabia-turki-faisal-mek-convention-regime-change.html

    (4) 04.07.2008. EU should respect rule of law and remove PMOI (MEK) from terror list: Finnish MEP, NCRI webnews
    http://www.kauppi.net/fin/Etusivu.4.0.0.html?page=2

    VastaaPoista