Muutamia havaintoja suurlähettiläspäivien puheista

Kuva: Ulkoministeriö

Täytin tiskikoneen, pistin käyntiin ja istahdin alas lukemaan suurlähettiläspäivillä pidettyjä puheita. Tässä muutamia huomioita ja poimintoja sieltä ja täältä. Nostakaa kommentteihin muita kohtia puheista.

Valtiosihteeri Peter Stenlundin avauspuheenvuoro

Stenlund esitti puheessaan voimakkaasti, mutta toki diplomaattisesti, huolen ulkoministeriön resursseista. Kaikki asiat ovat entistä tärkeämpiä, mutta ainakaan lisää resursseja ei ole luvassa. Rivien välissä Stenlund toi minusta esiin mahdollisuuden, että kaikkea vaadittua ei ehkä pystytäkään toteuttamaan. Mutta tämä on siis minun aavisteluni.
Ministeriön mies kuvasi myös, miten uusi tilanne vaatii osaamista, jota ei enää niin paljon olekaan.
 ”Viimeistään Krimin miehityksen ja annektoinnin seurauksena havahduimme siihen, että meidän on huolehdittava turvallisuuspoliittisesta osaamisestamme. On koettu, että Ulkoasiainhallinnossakin syntyi kylmän sodan päättymisen myötä eräänlainen peace dividend -asenne. Nousevan nuoren diplomaatin ei enää kannattanut erikoistua ydinaseriisuntaan tai geopoliittisen tarkastelukyvyn kehittämiseen. Nyt tilanne on toisin – turvallisuuspolitiikka on keskiössä.
Ulkoasiainhallinnon palvelukyky on jatkuvassa testissä Venäjään liittyvien asioiden hoidossa. On käyty julkista keskustelua, löytyykö talolta riittävä määrä venäjän kielen hyviä hallitsijoita. Löytyykö riittävän laajasti Venäjän valtapolitiikan analyytikkoja? Ja löytyykö halukkaita raskaiden tehtävien hoitoon? On löytynyt, mutta kilpailu näistä kriittisistä tehtävistä voisi toisinaan eittämättä olla kovempi.”
Viime aikoina on kuulut ulkoministeriön väeltä puheenvuoroja Venäjän toiminnasta, jotka ovat olleet suorempia kuin poliitikkojen. Kun perinteisesti varovaisen ilmaisun väki puhuu näin, on tilanne melkoinen. Stenlund asetti sanansa näin:
”Informaatiovaikuttaminen ja strateginen viestintä vaikeuttaa tilannekuvan muodostamista kriiseissä ja konflikteissa. Alan mestari löytyy rajan takaa.”

Ulkoministeri Timo Soinin puhe

Ulkoministeri Timo Soini on kovin erilainen kuin puoluejohtaja Timo Soini. Onneksi. Silti hän pystyi sisällyttämään puheeseensa teemoja, jotka nousivat selvästi hänen omiensa huolenaiheista. Ja ehkä osittain myös huolesta omiensa suhteen. Erityisen väkevää oli minusta hänen kuvauksensa siitä, että terrorismi ei voi voittaa:
”Terrorismin uhka on todellinen, ja vähintään yhtä todellista on sen aiheuttama pelko. Samalla riskit on kuitenkin asetettava perspektiiviin. Sanotaan tämä nyt selvästi: terroristinen vihan ideologia ei ole todellinen uhka yhteiskuntajärjestyksellemme. Musta lippu ei tule koskaan liehumaan tämän talon katolla. Olen vuoden aikana joutunut sanomaan, että pelolle ei saa antaa periksi. Suhteellisuudentaju auttaa tässä.”
Kuten lähes kaikki puhujat, nosti Soini esiin hybridivaikuttamisen. Tuosta kestokyvyn ja ymmärtämisen vahvistumisesta olisi mielenkiintoista kuulla lisää.
”Samalla konfliktin kuva on muuttunut. Monimutkaisessa ja keskinäisriippuvaisessa maailmassa politiikkaa jatketaan "toisin keinoin", kuten Clausewitzin toteamus kuuluu. Näistä "toisista keinoista" vain yksi ja äärimmäinen on perinteinen sota. Muita ovat erilaiset poliittisen ja taloudellisen painostuksen ja hämmennyksen työkalut. Suomikin on hybridivaikuttamisen kohteena. Yhteiskuntamme kestokykyä ja ymmärrystä tästä vaikuttamisesta on vahvistettava, ja vahvistunut se onkin.”
Saattoi tietysti olla ajankohdan takia välttämätöntä, mutta silti oli hieman yllättävää, että Soini nosti esille Viron ja Baltian maat erityissuhteiden joukossa. Juuri Baltian maiden puolustus kun nousi esille vuosi sitten samassa yhteydessä presidentin puheessa ja silloin sävy oli toisenlainen.
”Erityissuhde meillä on tietenkin myös Viron kanssa. Baltian maat palasivat omalle paikalleen itsenäisten valtioiden joukossa 25 vuotta sitten. Itsenäinen Viro on menestystarina, josta veljeskansa ansaitsee syvän kunnioituksemme.”

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkäsen puhe

Liekö tuoreen ministerin intoa vai mitä, mutta Mykkäsen puhe oli puheista täyteen ladatuin. Hänen ja Orpon puheet myös asettivat tilanteen kehykseen, jossa käynnissä on kamppailu suurista asioista:
”Demokratia, vapaus, avoimuus ja kansainvälinen yhteistyö ovat kovassa vastatuulessa.”
Venäjä-spesialistina Mykkänen puhui myös paljon Venäjästä. Hänellä, kuten muillakin, oli tiukka linja: yhdessä mennään sovitusti, Minskistä pidetään kiinni ja on Venäjästä itsestään kiinni, että pakotteet voidaan purkaa. Mykkänen myös tarttui topakasti puheisiin siitä, että pakotteista luopuminen takaisi talouden palaamisen kasvu-uralle:
”Onneksi pakotekeskustelun suurin väärinkäsitys on helppo korjata. Usein kuulee, että Suomen vienti Venäjälle on kielletty. Tai että vientimme romahtaminen johtuu pakotteista. Ei johdu. Yli 90 prosenttia kriisiä edeltäneestä Venäjän viennistämme on täysin vapaa pakotteista.
Suomen Venäjän viennin arvo on kolmessa vuodessa puolittunut, mutta se johtuu valtaosin öljyn hinnasta ja investointilamasta Venäjällä. Kahvikuppi Espalla maksaa ruplissa kaksi kertaa enemmän kuin ennen Krimiä. Niin maksaa myös Suomessa valmistettu voimalaitoskone Venäjällä myytynä.”

Pohjoismaisen yhteistyön ministeri Anne Bernerin puhe

Pohjoismainen yhteistyö on tärkeä asia, mutta tämä ei ollut tärkeä puhe. Se vaikutti itse asiassa vain joukolta ranskalaisia viivoja.

Valtiovarainministeri Petteri Orpon puhe 

Orpolla oli puheessaan mukana vielä paljon sisäministerikaudeltaan otettuja asioita, esimerkiksi Turkin kanssa tehty pakolaissopimus. Vatiovarainministerinä hänen puheensa pääosa käsitteli toki talouden näkymiä meillä ja muualla. Mutta myös hän esitti voimakkaan vetoomuksen liberaalin demokratian puolesta ja pyysi suorasanaisesti ihmisiä avaamaan suunsa:
”Aivan ensimmäiseksi meidän pitää tehdä kaikille suomalaisille selväksi, että Suomen hyvinvointi perustuu kansainvälisyyteen: ulkomaankauppaan, ulkomaisiin investointeihin ja myös ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen yli rajojen. Kaikki muu puhe tekee hallaa Suomen taloudelle ja kansainväliselle asemalle. Flirttailu rajojen sulkemisella tai erolla EU:sta on vahingollista. Suomessa saa totta kai vapaasti kertoa mielipiteensä ja olla kriittinen.
Mutta vetoan voimakkaasti kaikkiin politiikassa, talouselämässä, mediassa tai yliopistoilla vaikuttaviin ihmisiin, jotka ovat kanssani samaa mieltä Suomen avoimuudesta ja kansainvälisyydestä: Tulkaa esiin, ottakaa osaa keskusteluun, puolustakaa avointa Suomea. Perustellaan kantamme osoittamalla, että sisäänpäin käpertyminen olisi Suomelle sekä taloudellisen että henkisen näivettymisen tie.”
Hänen Venäjä-analyysinsä oli lyhyt, ytimekäs ja synkkä:
”Mitä tulee Venäjän ulkopolitiikkaan, niin en valitettavasti ole kovin optimistinen.”

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe 

Päällimmäisenä Niinistön puheesta jäi ärtynyt tunnelma. Transponderi-aloite siihen liittyvine sotkuineen rassaa selvästi Niinistöä. Toki asian on myös sen luontoinen, että siitä on nyt pakko vääntää ja minimoida vahinkoja. Niinistön tavaramerkiksi ovat jo muodostuneet moitteet, joiden kohde jää epäselväksi. Nyt kyseessä  oli ilmeisesti ulkoministeriön väki.
”Jos sitä nyt pidetään kielteisenä tai hämmentävänä, takana on sitten jonkinlainen toisenlainen ajattelu.”
Kuten moni muukin puhuja, myös presidentti nosti esiin Suomea kohtaan käytävän hybridivaikuttamisen. Verrattuna siihen miten voimakkaasti se on tässäkin tapahtumissa ollut esillä ilmiönä, on siitä muuten puhuttu hyvin vähän.
”Tästä seuraava yhteiskunnallinen eheys on Suomen ja sen kansan oma suuri saavutus, joka on hybridi- ja infovaikuttamisen varallekin olennainen ja arvokas vahvuus.”
Itsestäni yllättävin osa Niinistön puheessa oli Euroopan unionin kritisointi. Ei niin, etteikö Niinistön esiin nostamissa asioissa olisi vinha perä, mutta laissa lukee, että EU-politiikka kuuluu pääministerille. Tämä kenties kuvaa sitä, miten kaukana syrjässä pääministeri Sipilä, ja kenties koko hänen puolueensa, on ulko- ja turvallisuuspoliittisesta päätöksenteosta..
”Viime kädessä EU:n ongelma on poliittinen. Liian usein tehdään päätöksiä vain sitten joskus myöhemmin tehtävistä päätöksistä. Ja silloinkin kun päätöksiä syntyy, jää niiden toimeenpano usein aikomukseksi. Näin toimien EU heikentää omia tulevaisuuden edellytyksiään kansalaisten silmissä. Maahanmuuttokriisin heikko yhteinen hoito on tästä vain yksi esimerkki. Parantamisen varaa todella on.”

Lisäys:
Pääministeri Juha Sipilän puhe

Tämä jäi alunperin pois, ihan vain sen takia, että sitä ei ollut UM:n sivuilla siellä missä muut puheet. En siis iltasella älynnyt tai muistanut, että myös pääministeri puhui.
Sipilän puhe oli pääministerille sopivasti kooste muiden puheiden teemoja. Siihen oli itse asiassa koottu suomalaisen ulkopolitiikan asialista arktisesta alueesta tulevaan EU-puheenjohtajuuteen. Venäjästä Sipilä lausui tämän hetken linjan mukaisesti:
”Vuoropuhelua tarvitsemme myös Venäjän kanssa. Suomi on vankkumattomasti mukana EU:n yhteisissä pakotetoimissa, jotka otettiin käyttöön Ukrainan konfliktin, mukaan lukien Krimin laittoman liittämisen, johdosta. Pakotteet on sidottu Minskin sopimuksen toimeenpanoon, ja siinä ei valitettavasti edelleenkään ole edetty. Venäjän eristäytyminen ei kuitenkaan ole kenenkään etu, ja siksi yhteydenpitoa tarvitaan. Me suomalaiset olemme tottuneet käymään vuoropuhelua Venäjän kanssa niin myötä- kuin vastamäessäkin. Venäjä-kysymyksiin tulemme EU-päämiestasolla keskittymään lokakuun Eurooppa-neuvostossa.”
Sipilän voimakkaasti sisäpolitiikkaan keskittyvää näkökulmaa tilanteeseen avaa hyvin se, että hän oli muista poiketen sitä mieltä, että asiat ovat menneet parempaan päin. Tämän hän pohjasi nimenomaan siihen, että hallitus on saanut tehtyä taloudellisia päätöksiä.
”Kun tapasin teidät viime elokuussa tässä samassa salissa, vertasin puheessani Suomen silloista tilannetta lentämiseen sumuisessa säässä. Totesin, että silloin vallinneissa olosuhteissa näkyvyytemme oli heikko ja meidän piti seurata tarkasti kaikkia lentokoneemme mittareita, jotta emme menettäneet asentotajuamme ja suuntaamme. Sen jälkeen Suomen säätila on ollut kirkastumaan päin ja olemme ainakin toistaiseksi päässeet lentämään paremman näkyvyyden olosuhteissa.” 
Sipilän perusoptimismi kävi myös ilmi, kun hän kuvasi maailman mullistuksia, mutta totesi:
”Ja kun maailma hakee suuntaa, on ikkuna auki vaikuttamiselle. Kaikki muutokset tarjoavat mahdollisuuksia, ja niihin pitää tarttua.”