Mennyt noin viikko sisälsi melkoisen määrän tapahtumia informaatiovaikuttamisen saralla. Jos seuraa sen alan tapahtumia, niin tämä oli ehkä hurjin viikko ikinä. Tai siltä ainakin juuri nyt tuntuu. Toki, jos ei tällainen kiinnosta, niin eipä näistä monikaan silmään ole sattunut. Lajiniiloille kuitenkin äärimmäisen paljon asioita.
Pakko oli joka tapauksessa vetää näitä vähän yhteen korkkarimaiseen tapaan.
***
Historiallisin tapahtuma oli ilman muuta demokraattisen puolueen tietovuoto. Julkisuudessa olleiden, toki varmistamattomien tietojen mukaan venäläiset hakkerit hankkivat tiedot ja ne vuodettiin Wikileaksin kautta julki. Wikileaks oli alunperin ideologinen läpinäkyvyyden puolustaja, mutta näyttää yhä enemmän ajautuneen Venäjän käsikassaraksi.
Sinällään vuoto ei ollut mitenkään ihmeellinen sisällöltään. Rumia asioita ja kyseenalaisia ajatuksia, mutta niitä on politiikka ja varsinkin yhdysvaltalainen politiikka täynnä. Paljastetut tiedot olivat noloja poliittisesti, mutta kenenkään en ole havainnut joutuvan syytetyksi niiden takia.
Vuodon ajoitus demokraattien puoluekokouksen alle palveli parhaalla mahdollisella tavalla republikaanien ehdokasta Donald Trumpia. Jos tässä oli tosiaan kyseessä vieraan vallan yritys vaikuttaa Yhdysvaltain presidentinvaalien tulokseen, on kyseessä laajuutensa takia ennenkuulumaton operaatio. Nyt on erittäin mielenkiintoista ja myös pelottavaa seurata miten Yhdysvallat reagoi tilanteeseen. Virallisesti se ei ole syyttänyt Venäjää teosta ja pitää näin käsiään vapaana. Venäjä itse on toki asian kiistänyt.
Jos Yhdysvallat ilmoittaisi Venäjän olevan vastuullinen sillä olisi sekä velvollisuus julkisesti todistaa väitteensä että sen jälkeen nopeasti ja voimakkaasti tehdä kostoisku. Kumpaakaan se ei halua. Jos Pronssisoturikiista oli ensimmäinen voimakkaasti kyberulottuvuuden sisältänyt konflikti, niin tästä voi tulla sotahistorian kirjoihin ensimmäinen iso kybertaistelu, jossa kumpikin osapuoli on kykenevä isoihin asioihin. Nyt luodaan ennakkotapaus. Jää nähtäväksi minkälainen.
***
Trump on muuten sikäläiselle tiedusteluväelle paha pala. Foreign Policyssä perusteltiin miksi hänelle ei ehkä tulisi antaa ehdokkaille tavallisesti annettavia tiedustelubriiffauksia. Entinen CIA:n johtaja puolestaan ottaa julkisesti kantaa, että hänestä Donald Trump ei ole pätevä eikä sopiva Yhdysvaltain presidentiksi. Miettikääpä minkälainen pitäisi tilanteen olla Suomessa presidentinvaalien toisella kierroksella, että joku entinen Supon päällikkö julkisesti murskaisi toisen ehdokkaan kaikin puolin kelvottomaksi.
***
Jos selailee pro-Venäjä-mielisten sivuja, on helposti huomattavissa, että Hillary Clintonista maalataan melkoista hirviötä. Trumpia ei oikein kehdata kehua, mutta Clintonin haukkuminen ajaa toki saman asian. Myös se on huomattu, että Trumpin valinta jäähdyttäisi haluja liittyä Natoon. Sen se toden totta tekisi. Tosin se valinta voisi hajottaa Natonkin. Ei siis mikään ihme, että Trump on sen väen suosikki.
***
Moskovasta kuului kutsu. Hieman on vieläkin epäselvää, että kelle ja missä asiassa, mutta kutsu kuului. Niinistön nimeä käytetään prosessin nimenä, liittyen siis hänen Putinille ehdottamaansa transponderien käyttöön Itämerellä. Virosta tuli napakka vastaus, Suomessa on otettu rauhallisemmin ehdotus vastaan. Keskustan presidenttiehdokkaalla Matti Vanhasella oli myös heti mielessä tapa, jolla tukea tätä aloitetta: hän haluaisi vähentää harjoittelua Naton kanssa. Eero Heinäluoma puolestaan kummeksui, miksi Moskovan kutsulle ei hurrattu.
Kirjoitin edellisen merkinnän tästä aiheesta ja siihen ei toistaiseksi ole juurikaan lisättävää.
***
Hyvin samanaikaisesti konsultaatiokutsun kanssa ilmoitti Venäjän keskuspankki julkaisevansa sarjan juhlarahoja Puna-armeijan etenemisen ja sen natsien vallasta vapauttamien kaupunkien mukaisesti. Mukana ovat muun muassa Kiova, Bukarest, Tallinna, Belgrad, Varsova, Budapest, Bratislava, Wien, Berliini, Praha, Vilna ja Riika. Neuvostoliiton miehityksen tai muuten vallan alle joutuneissa pääkaupungeissa Puna-armeijan valtaus on varmasti jakava asia. Vaikka yksi hirmuvalta silloin karkotettiin, tuli tilalle toinen.
Erityisen karu kolikonjulkaisu on Varsovan kohdalla, sillä julkaisupäivä 1.8. on myös Varsovan kansannousun vuosipäivä. Kymmenet tuhannet puolalaiset nousivat kapinaan saksalaista miehittäjää vastaan, kun Puna-armeija oli riittävän lähellä. Stalinin käskystä Puna-armeija pysähtyi Veikselin taakse ja odotti ensin kapinan kukistamista ja sen jälkeen sitä, että saksalaiset hävittivät kaupungin maan tasalle. Ei minusta ihan juhlakolikon arvoinen tapahtumasarja. Puolassa homma jatkuu varmaankin isosti, kun maa alkaa suunnitelmiensa mukaan hävittää loppujakin neuvostomuistomerkkejä.
Puna-armeijan voittoa ja neuvostoliittolaisten järkyttäviä uhrauksia natsi-Saksan lyömisessä saa ja pitää juhlia, mutta tämä ei ole sitä. Tämä on silkkaa kuumottamista.
***
Alkuviikosta avasi oman bloginsa tutkija Saara Jantunen ja käsitteli ensimmäisessä merkinnässään whataboutismia, suomennettuna vaikkapa mutkuttelua. Siis että aina kun puhuu A:sta, vastataan siihen, mutta kun myös B.
Jantunen nosti kirjoituksessaan esiin erityisesti Erkki Tuomiojan ja Risto Volasen.
Tuomioja reagoi nopeasti omassa blogissaan ja julkaisi tekstin myös FB-päivityksenä. Tuomioja hyvin vahvasanaisesti kiisti Jantusen näkemykset. Vastauksessa ei oikein ollut onnistuttu peittämään ärsyyntymistä ja olipa mukaan livahtanut henkilöön käyviä vähättelyjäkin Jantusen suhteen. Kasetin heikkoon kestoon viittaa myös se, että Tuomiojan Facebookista oli poistettu täysin asiallisia Tuomiojan kantaa haastavia kommentteja. Näin kävi ainakin James Mashirille ja Jessikka Arolle.
Verkkouutisissa oli aiheesta juttu, jossa tunnettu tutkija ja asiantuntija Keir Giles asettui Jantusen esittämän näkemyksen taakse. Merkittävintä jutussa oli kuitenkin Ulkoministeriön Vesa Häkkisen lausunto:
”Ulkoministeriössä käytetään informaatiosodan asemesta käsitettä informaatiovaikuttaminen.
– Itse en rinnastaisi Venäjän harjoittamaa informaatiovaikuttamista normaaliin valtioiden väliseen vuoropuheluun, UM:n ajankohtaisviestinnän yksikön päällikkö Vesa Häkkinen sanoo.
– Suomeen ei ole havaittu kohdistuvan aggressiivista informaatiovaikuttamista muiden kuin Venäjän taholta. Puhutaan refleksiivisestä kontrollista, jonka tavoitteena on, että valtiojohto tekisi Suomen edun vastaisia ratkaisuja itse sitä tiedostamatta.
Häkkinen pitää myönteisenä ja tärkeänä, että valtioiden välillä käydään keskustelua, jossa kukin voi tuoda esille omia näkökohtiaan ja toiveitaan.”
Jos Ulkoministeriössä puhutaan näin suoraan, täytyy tilanteen olla vakava. Seuraavan iskun Tuomiojalle tarjosi Alpo Rusi, joka kertoi Suomen aikoinaan olleen hanakka tarjoamaan neuvoja Natoon liittyen. Tuomiojan mielestä kun ei ollut oikein sopivaa, että nyt ”länsimailla ja Baltian mailla voi olla yhtä lailla pyrkimyksiä vaikuttaa mielipiteisiin Suomessa”.
Tuomiojan tueksi ilmestyi sitten Eero Heinäluoma, vaikka näitä kahta ei ihan sydänystäviksi voikaan luonnehtia. Heinäluoma toisti Tuomiojan esittämää ajatusrakennelmaa, että meihin kohdistetaan eri puolilta samanarvoista ja samantyyppistä vaikutustyötä. Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö sen sijaan otti toisenlaisen linjan ja totesi, että ”En tiedä, mikä arvostamiani SDP:n valtioviisaita (Eero) Heinäluomaa ja (Erkki) Tuomiojaa vaivaa, mutta aika pihalla saa olla, jos rinnastaa Venäjän Suomeen (ja laajemmin länteen) kohdistamia kybertiedustelun ja trollaamisen keinoja mihin tahansa muuhun maahan”.
Minua ihmetyttää tässä pienessä myrskyssa erityisesti se, että miten Tuomioja haparoi sekä sisällöllisissä että menettelytapakysymyksissä. Vähättely, asiallisten kommenttien poistaminen ja ylipäätään ajautuminen tällaiseen tilanteeseen ei ole sitä Erkki Tuomiojaa, johon minä olen tottunut. Kun on niin älykäs ja tietävä ja kun tietää sen itse niin hyvin, ei olisi varaa haparoida näin.
***
Yhden sortin informaatiovaikuttamista koettiin Donetskissa, kun Janus Putkosen ja Johan Bäckmanin isännöiminä siellä vieraili 15 suomalaista. Retki oli juridisesti vähintäänkin kyseenalainen. Mukana oli monia pro-Putin-skenen vakiohahmoja ja he innokkaasti jakoivat kokemuksiaan sosiaalisessa mediassa. Vierailu on osa alueen mielikuvitustasavaltojen pyrkimystä saada tunnustusta itselleen. Nämä siellä vierailleet henkilöt antoivat tähän työhön käyttöön itsensä ja myös osaltaan Suomen.
***
Maanpuolustus.net-keskustelupalstalla nostettiin esiin LOVE FM-kanavalla kuullut Venäjän Uutiset. Parviäly selvitti nopeasti, että kyseessä oli varsin epämääräinen viritys. Kun pääpomo on Yhdysvalloista ja uutiset luetaan Donetskissa, niin melkoinen soppa on kyseessä. Kun media alkoi kysellä asian perään, leimasi radion väki sen ahdisteluksi ja ilmoitti lopettavansa uutiset. Hämärähommat kun on tapana lopettaa kun ne huomataan. Paitsi nyt ei sitten loppujen lopuksi lopetettukaan.
Venäjän Uutiset ja LOVE FM on jonkin sortin yritys tuoda Venäjän propagandaa suomalaiseen mediakenttään. Mikä on kenenkin motivaatio tässä, on hyvin hankalaa sanoa. Ei näihin oman maan vastaisiin propagandahommiin kukaan sellainen päädy, joka ymmärtää mistä on kyse ja jolla on muitakin vaihtoehtoja.
***
Viikolla vuodettiin myös Suomen osallistumisesta sotapeliin, jossa ajatusharjoiteltiin sitä, mitä tapahtuisi, jos Venäjä hyökkäisi Baltiaan. Tällaisista harjoituksista ei ole tapana juurikaan paljoa kertoa. Nyt joku kertoi. Eikä voi tietää kuka ja miksi.
***
Ukrainassa taistelut ovat kiihtyneet maan itsenäistymisen 25-vuotisjuhlan alla. Ei voi tietää, onko kyseessä se jatkuva niivitys, jolla Ukrainaa yritetään pakottaa polvilleen vai alustus isommalle hyökkäykselle. Samaan aikaan kun kutsua Moskovaan tulkitaan lännessä toivorikkaasti Venäjän haluksi liennyttää, surmaavat Venäjän tykit yhä useampia ukrainalaisia sotilaita ja siviilejä päivittäin.
***
MV-lehden sivut käväisivät kiinni, kun palvelintilan tarjoaja pisti sopimuksen poikki. Muutamassa tunnissa vihan ja valheiden kylväminen kuitenkin jatkui uuden palveluntarjoajan avulla. Ilja Janitskin antoi verkossa suoran haastattelun äärioikeistolaisen skenen uudelle tähdelle, Tuonen Joutsenelle eli Tiina Wiikille.
Silmäilin haastattelua sieltä täältä, mutta Janitskinin tuskaisuus ja levottomuus tekivät seuraamisesta kovin raskasta. Eivätkä tolkuttomat puheetkaan siinä auttaneet: ”Trumpilla ei ole varaa valehdella, koska hän on iso nimi. Bisnekset häipyvät, jos hän jää kiinni valheesta.”
Ymmärtääkseni haastattelussa ei myöskään saatu vastausta bloggari Saku Timosen esittämiin kysymyksiin: ”Onko Janitskin niin tyhmä, että tekee venäjämyönteistä propagandaa ilmaiseksi? Vastausta odotellessani kysyn MV:n isämaallisuutta uhkuvilta lukijoilta: Ymmärrättekö olevanne vain hyödyllisiä idiootteja?”
Venäjän valtion Vesti-lehti jo ehti muuten uutisoida Suomen viranomaisten sulkeneen kaksi Venäjä-myönteistä mediaa.
***
Viikon huipennukseksi ilmestyi jakoon valtava määrä Donetskin mielikuvitustasavallan virkailijan Tatjana Jegorovan hakkeroituja sähköposteja. Sieltä löytyy myös suomalaisia koskevaa tietoa. Joukossa on paljonkin Janus Putkosen posteja. Näitä tiedostoja varmasti kaivellaan parhaillaan siellä ja täällä. Todennäköisesti näiden avulla on mahdollisuus rakentaa kuvaa siitä, kuinka nämä Venäjän hyökkäyksen peitteeksi rakennetut mielikuvitustasavallat toimivat.
Liekö sattumaa vai mitä, mutta Janus Putkosen FB-profiili on poissa näkyvistä. Myös Johan Bäckmanin kotisivut työnantajansa RISIn palvelimella ovat kiinni ja hän on avannut kertaalleen sulkemansa Blogspot-blogin. Siellä Venäjän presidentinhallinnon alaisella ja läheistä yhteistyötä ulkomaantiedustelu SVR:n kanssa tekevän RISIn palvelimella muuten ovat myös Novorossian ”suurlähetystön” sivut.
Lisäys 6.8.: Bäckmanin RISI-sivut ovat auki, mutta uudempaa sisältöä ei lainkaan juuri nyt ole näkyvissä. Kyse voi olla teknisestä asiasta tai jostain muusta.
***
Mitä tämä kaikki sitten merkitsee? Ainakin sitä, että paljon tapahtuu. Ja voi myös tapahtua vielä enemmän ja konkreettisempaa. Elämme ikävän mielenkiintoisia aikoja.
***
Tähän vielä lukusuosituksena pari tuoretta informaatiovaikuttamiseen liittyvää raporttia toimenpidesuosituksineen:
Edward Lucas ja Peter Pomerantsev / CEPA: Winning the Information War
Jake Janda / European Values Think Thank: 50 Measures to Oust Kremlin Hostile Disinformation Influence out of Europe
Ottamatta mitään kantaa kilpaileviin ehdokkaisiin tai venäläisiin tai mihin vaan, niin kyllähän jokainen Suomalainenkin tajuaa, ettei firman servereille viritellä omia email-palvelimia. Ja jos viritellään, niin se on jo merkki, että jotain hämärää on meneillään. Eli on valmis tekemään omia sivubisneksiä ja kiertämään viralliset protokollat. Siitä nyt pitäisi kantaa vastuu. Vastuun kanto ei tarkoita, että poliittinen ura on ohi, senhän voi kuitata vaikka anteeksipyynnöllä kuten Stub. Lopulta ketä kiinnostaa joku pienen Libyan sodankäynti, USA:han on aina sähläämässä kaiken, tehtiin se sitten virallisesti tai salaa.
VastaaPoistaViikko tapahtumineen on todellakin ollut mielenkiintoinen ja jos jotain hyvää siinä voi nähdä, ainakaan turpo-kommentaattoreiden ei ole tarvinnut veistellä tikusta asiaa. Tämä ei ollut sitten mikään piikki blogistille!
VastaaPoistaTrumpin luotettavuuteen liittyen mieleen tulee valitettavasti ihan presidentiksin asti päässyt Presidentti Tarja Halonen, jonka kissadiplomatia Putinin kanssa näyttäytyy tämän päivän tilanteessa toisin kuin aikanaan. Halonen ja Tuomioja olivat muuten läheisiä liittolaisia myös silloin. Onneksi Halosen kaudet eivät osuneet tähän aikaan!
MV-lehden tietyt Venäjää tukevat jutut ovat luku sinänsä ja niitä voisi näinä aikoina pitää maanpetturuutena. Silti arvostetun blogistin viittaukset "Uuninpankkopoika" Saku Timoseen ovat omiaan herättämään kysymyksiä blogistin arvostelukyvystä lähteidensä valinnan suhteen.
Puna-armeijan muistomitalit ovat irvokasta kommunistidiktatuurin palvontaa, vaikka Venäjän näkökulmasta ne tuovat esiin geopoliittisten intressien ohella sen sotilaallisen vahvistumisen. Kansainvälisen yhteisön tulisi ehdottomasti tuomita Venäjän Voitonpäivän juhlinta. Puna-armeijan marssi Berliiniin oli nimittäin samalla maailman suurin joukkoraiskaus. Siitä ei saisi vaieten hyväksyä edes Natsi-Saksan kukistamisen tärkeydellä.
Saku Timonen on suoraselkäinen ja selväjärkinen bloggari, jota arvostan suuresti.
PoistaMielestämme hänen kannanottonsa ovat demagogisia
PoistaYlen toimittajilta pitäisi edellyttää tarkkuutta historian vääristelyn suhteen ainakin keskeisissä kysymyksissä.
PoistaEilisissä uutisissa toimittaja totesi ikäänkuin faktana että "Leningrad eli nykyinen Pietari oli Saksan ja Suomen joukkojen piirittämänä lähes 900 päivää vuosina 1941-44."
Suomalainen historiankirjoitus on kai ollut sillä kannalla että Suomi nimmenomaan kieltäytyi osallistumisesta piiritykseen.
Janne Riiheläinen on suorastaan kansallinen resurssi aukikirjoittamassa viekkaudella ja vääryydellä vaikuttamaan pyrkiviä taktiikoita ja strategioita.
VastaaPoista-.
Tapahtumien vyöryessä päälle jäämme (myös minä, siis) helposti kulloinkin ajankohtaisten tapahtumien "vangiksi". Näemme pelkästään yksittäiset puut, mutta unohdamme, että olemme keskellä metsää.
VastaaPoistaNykytilanteesta - jossa Eurooppa ja koko länsi on informaatiovaikuttamisen, terrorismin ja muiden uhkien kohteena - näyttää muodostuneen uusi normaalitila. Käyttäydymme ja puhumme ikäänkuin meidän olisi vain tyydyttävä tilanteeseen ja totuttava tulemaan toimeen tässä uudessa ympäristössä. Seuraamme katseella yksittäisiä tapahtumia ja pohdimme, että mitähän seuraavaksi.
Kysymys kuuluu, onko tämä pidemmän päälle kestävä tapa käsitellä ongelmaa?
(Selvennyksenä, kommenttini ei ole kritiikkiä Ryskyä tai muita ajankohtaisista turpo-aiheista kirjoittavia kohtaan. Rysky ja monet muut tekevät ansiokasta työtä ja ansaitsevat ison kiitoksen.)
Keskusteluilmapiiri on sellainen, että ne jotka haluaisivat Euroopan ja länsimaiden tekevän enemmän, toimivan päättäväisemmin, leimataan sapelinkalistelijoiksi ja kiihkoilijoiksi.
Tosiasia kuitenkin on, että olemme mm. Venäjän vihamielisen toiminnan kohteena. Onko tämän asian kieltäminen järkevää? Johtaako sen kieltäminen tilanteen muuttumiseen ja aggression loppumiseen?
Toki länsimaat ja niiden ylikansalliset organisaatiot ovat reagoineet tilanteeseen ja kehittävät keinoja em. uhkien torjumiseksi. Mutta se ei ole pointtini.
Pointtini on se, että kaikki (paitsi Tuomioja, Heinäluoma ja eräät muut :) tietävät Venäjän toimivan vihamielisesti länttä kohtaan. Tästä huolimatta julkinen, erityisesti poliittinen keskustelu jatkuu ikäänkuin mitään outoa ei olisi meneillään. Ikäänkuin voisimme, ja meidän itse asiassa tulisi, sulkea Venäjän aggressiivinen toiminta omaan lokeroonsa ja laittaa kansi kiinni. Sitten voimme teeskennellä, ettei koko aggressiota ole olemassa ja jatkaa yhteistyötä, neuvotteluja, dialogia, kaupankäyntiä jne.
Tätä asennetta markkinoidaan rationaalisena, harkitsevana ja AINOANA rauhanomaisena keinona reagoida tilanteeseen. Kysymykseni kuuluu, olenko tosiaan ainoa, joka haluaa kyseenalaistaa nykyisen myötäilevän ja periksiantavan linjan? Olenko ainoa, jonka mielestä se johtaa väistämättä tilanteen pahenemiseen?
Kuten olen monesti aiemminkin sanonut, huolestuttavaa on erityisesti se, että tilannekuvat tuntuvat poikkeavan niin suuresti. Demokratiassa erilaiset johtopäätökset ja poliittiset päätökset ovat mahdollisia ja suotavia, mutta minusta nyt on vallalla tilannekuvien kirjavuus ja se on perin ikävää. Vaikuttaa siltä, että osa luo johtopäätökselleen sopivan tilannekuvan ja perustelee sillä sitten johtopäätöstään. Tässä on minusta valtiojohdolla peiliin katsomisen paikka. Siellä on kuitenkin perusteellisin tieto.
VastaaPoista"Demokratiassa erilaiset johtopäätökset ja poliittiset päätökset ovat mahdollisia ja suotavia"
PoistaToki, ja myös keskustelun sotkeminen tarkoitukseen sopivan tilannekuvan luomisella on sallittua (vaikkakaan ei toivottavaa). Tuomiojalla, Heinäluomalla ja kumppaneilla on siis (itsestään selvästi) täysi oikeus mielipiteisiinsä ja niiden esittelyyn.
Käsittääkseni Ville Niinistö on ainoa poliitikko, joka on em. herrojen puheisiin reagoinut.
Mutta yritin tuoda esiin yksittäisten ihmisten puheita ja mielipiteitä laajemman näkökulman. Meiltä puuttuu avoimen ulpo/turpokeskustelun perinne ja poliittisen eliitin käyttämä sordiino ylläpitää vaikenemisen, hyssyttelyn ja vähättelyn kulttuuria joka ei mielestäni kuulu avoimeen demokraattiseen yhteiskuntaan.
Ymmärrän hyvin, että valtionjohdon ei ole viisasta laukoa kaikkia totuuksia suoraan. Mutta oletus siitä, että vaihtoehtoina ovat vain vaikeneminen tai täysin sensuroimaton avoimuus on aivan yhtä hölmö, kuin väite siitä että Venäjän toimiin voi reagoida vain myöntyväisyydellä tai sapelinkalistelulla.
Mitä tulee valtionjohtoon perusteellisimman tiedon kotipesänä, niin en yhtään epäile, etteikö valtionjohdolla todella olisi tietoa. Tieto ei kuitenkaan ole sama asia kuin oikea analyysi tai oikeat johtopäätökset. Valtionjohdon vaikeneminen tekee mahdottomaksi sen toiminnan rationaalisen arvioinnin, ja jättää ainoaksi vaihtoehdoksi sokean luottamuksen. Sekään ei ole piirre, josta väitetysti avoimen, länsimaisen demokratian tulee olla ylpeä.
Tästä olemme lujasti samaa mieltä: enemmän, parempaa ja avoimempaa turpokeskustelua. Jota tässä minusta myös harjoitetaan :)
Poista"Historiallisin tapahtuma oli ilman muuta demokraattisen puolueen tietovuoto. Julkisuudessa olleiden, toki varmistamattomien tietojen mukaan venäläiset hakkerit hankkivat tiedot ja ne vuodettiin Wikileaksin kautta julki. Wikileaks oli alunperin ideologinen läpinäkyvyyden puolustaja, mutta näyttää yhä enemmän ajautuneen Venäjän käsikassaraksi."
VastaaPoistaDNC:n serverit hakkeroi tämä hakkeri:
https://guccifer2.wordpress.com/
joka luovutti tiedot sittemin Wikileaksille.
Yhteys Venäjään, ei ole.
Gucciferin olemus ja merkitys ovat vähintäänkin melkoisen epämääräisiä.
VastaaPoistahttps://en.wikipedia.org/wiki/Guccifer_2.0
Etteköhän tr arvoisa rysky ja muut kummpanit ole juuri rakentaneet itsellenne varsinaisen foliosta muodostuneen informatiivisen kuplan.
VastaaPoistaJoskus ajatuksenkulku alkaa muistutaa melkoista ventelointi ilmiötä.
Avoimeen yhteiskuntaan kuuluu avoin viestintä, teidän puhetapanne informaatiosodasta, ovat sinälään hyökkäys juuri avointa viestintää vastaan.
Avoimen yhteiskunnan mallimaassa, yhdysvalloissa rt kanava on kuulema suosituin ulkomainen tv kanava, todellakin jos maailmasta halutaan todellinen kuva, silloin oma ahdas, vaikkapa foliosta tehty kupla on kiireenvilkaa puhkaistava.
Suomalaiseen mentaaliseen maailmaan sopisi erittäin hyvin yksi slaavilais kaihoinen radiokanava,myös uutis ja muu ajankohtais tuotanto selvittäisi todellisuutta myös nyt valtavirtana olevan ulkopuolelta.
On tietenkin ymmärrettävää, länsimaisen liberalismin ja historian loppuun uskoneen ja jopa vannoneen ihmispopulation pettymys ja jopa raivo, kun asiat eivät edenneet niin kuin oli kuviteltu,mutta itsepähän ovat ajaneet maailmankuvansa omaan umpioon, valitettavasti sieltä pois tuleminen avoimeen ja kilpailtuun maailmaan on tuskallista.
Jämäkkää asiaa.
VastaaPoistaMietin ajoitusta, kaikki on valmista vuosisadan pa*kamyrskyyn kun USA:n presidentinvaalit ovat kuumimmillaan. Ehkä Venäjä näkee tässä raon tai on sen suunnitellut jo kauan sitten, aloittaa vyöry.
Pelinappuloita on siirrelty sen näköisesti että valmista alkais olemaan...
Turkki on lahjottu/kiristetty/ostettu yms Putin myönteiseksi jolloin vaikuttaa siltä että Venäjä haluaisi varmistaa sen rajan jolloin kysymys kuuluukin kuinka pohjoinen ulottuvuus?
Informaatiovaikuttamisen ja sodan suhteen ei kannata olla ehkä myöskään vainoharhainen. Jos näkee järjestelmällisesti toiset omissa kehyksissään kuuntelematta heitä tekee pilkkaa kohta itsestään.
PoistaWho needs war?
VastaaPoista(https://www.youtube.com/watch?v=c00cE4mp7Xg)