lauantai 13. elokuuta 2016

Lojaalisuus on turvallisuuden ytimessä

Lojaalisuus tarkoittaa uskollista, luotettavaa ja vilpitöntä. Joskus sillä viitataan myös lainkuuliaisuuteen. Arkipäivässä lojaalisuus on sitä, että toimii luotettavasti ja muita vahingoittamatta. Mitä tiukempi paikka, sitä kovempaa lojaalisuutta kaivataan. Ääriesimerkkinä lienee sota, vuorikiipeily, avomeripurjehdus tai muu tilanne, jossa organisaatio toimii ainakin ajoittain kuolemanvaarassa. Silloin on pystyttävä luottamaan toiseen. Pääsääntö on, että mitä tiukemmaksi tilanne menee, sitä suurempaa lojaalisuutta vaaditaan.

Lojaalisuus leikkaa itse asiassa läpi hyvin monia turvallisuuteemme liittyviä keskusteluja. Kun Krimin valtauksen myötä aseellisen kriisin riski tuli taas todelliseksi, vaikutti se myös lojaalisuuteen liittyvään keskusteluun. Myös pakolaiskriisi on omalta osaltaan synnyttänyt lojaalisuuteen liittyvää keskustelua. Jihadistien terrori-iskut puolestaan ovat antaneet joillekin aiheen epäillä ihan kaikkien muslimien lojaalisuutta. Venäjän aggressiivinen toiminta ja rajojen siirtely asevoimin on puolestaan synnyttänyt epäilyjä siitä, ovatko Venäjän toimintaa hyväksyvät tai edes ymmärtävät lojaaleja omalle maallemme. Vastakkaisesta kulmasta on taas esitetty epäilyksiä siitä, että esimerkiksi Nato-yhteistyötä olisi toteutettu salamyhkäisesti, Suomen etujen vastaisesti. Siis epälojaalisti isänmaata kohtaan.

Kriisiajan lojaalisuuden kuva on rakentunut menneen maailman mukaisesti. Toisen maailmansodan aikaan suurin osa maailman maita oli yhtenäiskulttuureita. Toinen ratkaiseva ero on, että silloin ei tieto kulkenut kovinkaan kauas. Jos postinkulku lakkasi, lakkasi myös muu kuin nykykatsannossa äärimmäisen niukka median välittämä tieto. Ja sekin tieto oli nimenomaan uuden asuinmaan media. Nykypäivänä kaikki on toisin. Ihmiset käyttävät ihan mitä medioita haluavat ja ovat sujuvasti yhteydessä lähes minne vain. Tieto kulkee.

Kun jokin joukko nimetään epälojaalisiksi, ovat seuraukset usein kauhistuttavia. Hyvin tunnettu on Turkin suorittama armenialaisten kansanmurha 1915. Siinä joukkoteloitusten ja armottomien karkotusten avulla surmattiin ehkä jopa miljoona armenialaista, joiden katsottiin olevan epälojaaleja ja siten uhka Osmanien valtakunnan yhtenäisyydelle. Pohjois-Amerikassa suljettiin toisen maailmansodan aikana japanilaisia siirtolaisia valtavia määriä internointileireille. Sodan aikana venäläisväestöä suljettiin Itä-Karjalan keskitysleireihin. Sodan jälkeen valvontakomission vaatimuksesta internoitiin sitten saksalaiset ja unkarilaiset. Kansalaisuus oli peruste eristää ihmiset, sillä sen katsottiin tekevän heidät epälojaaleiksi. Neuvostoliitossa kansanryhmien lojaalisuutta epäiltäessä käytettiin kyydityksiä, joissa epäluotettavaksi katsotut ryhmät siirrettiin eristyksiin. Tämän joutuivat kohtaamaan muun muassa Baltian maiden sivistyneistö ja Krimin tataarit.

Vielä suhteellisen tuoreet universaalit ihmisoikeudet olivat aikaisemmin huomattavasti kehittymättömämpiä kuin nykyisin. Mutta kyllä lukuisat esimerkit nykyaikanakin Guantanamosta Groznyiin ja Sarajevosta Nauru-saarille kertovat, että kovin höllässä ovat uhaksi katsottujen ihmisten oikeudet ja jopa henki. Kun jokin ryhmä ihmisiä julistetaan epälojaaleiksi, on heidän kohtalonsa sen jälkeen kova tai vielä kovempi.

Venäläiset ja muslimit

Tämän hetken Suomessa on kaksi erityistä ihmisryhmää, joiden lojaalisuuteen kohdistetaan epäilyksiä: venäläiset ja muslimit. Venäläiset, varsinkin kaksoiskansalaiset, kantavat historian lisäksi myös Putinin aggressiivisen ulkopolitiikan taakkaa. Muslimit puolestaan terrori-iskujen ja äärijärjestöjen järkyttävien tekojen taakkaa.

Epäily lojaaliudesta ei koske vain venäläistä syntyperää olevia, vaan se voi ulottua heidän perheenjäseniinsäkin. Lisäys: Suomen venäjänkielisten pääryhmät. Konkreettisimmin tämä koskee kaksoiskansalaisia, joille entisen kotimaan passi on jo juridinenkin rajoite. Jos asiat olisivat hyvin, ei näitä kysymyksiä edes olisi, mutta niin vaan joutuu jokainen Suomessa asuva venäläinen kohtaamaan tätä epäluottamusta. Kun ihminen kokee ettei häneen luoteta, niin hän kokee itsensä arvottomaksi. Silloin hän kuuntelee helposti sitä tahoa, joka sitä arvostusta hänelle suo.

Konkreettinen tapaus oli suomenvenäläisen reserviläisen tapaus, jossa hänet hänen oman kertomansa mukaan jätettiin maakuntajoukkojen ulkopuolelle venäläisyytensä takia. Kun tarkastelee hänen esittämiään mielipiteitä verkossa, niin on helppo huomata, että syy hänen hyllyttämiseensä löytyy enemmänkin hänen maailmankuvastaan. Sen maailmankuvan realistisuudesta kertoo jotain se, että hänen puolestaan protestoivat julkisesti Johan Bäckman, Juha Molari ja MV-lehti. Tapaus oli esillä myös Venäjän mediassa. Erotettu reserviläinen myös julkaisi MV-lehdessä äänitteen käymästään puhelusta maakuntajoukkojen upseerin kanssa. Ylipäätään äänitteen olemassaolo ja myös sen sisältö viittaavat siihen, että hän tiesi mitä teki.

Edellä mainitun, Venäjän etuja Suomessa ajavan trion tavoitteena onkin viestiä Suomen venäläisille, ettei heihin luoteta, ettei heitä arvosteta. Venäjän valtion maamiespolitiikka on ytimeltään juuri tätä. Monissa entisen Neuvostoliiton itsenäistyneissä alueissa ei venäläisvähemmisön oikeudenmukaiseen kohteluun juuri kiinnitetty huomiota. Vaikka tilanne on viime vuosina parantunut, niin aiempien virheiden hintaa maksetaan edelleen. Venäjä on julistautunut kaikkien venäläisten suojelijaksi, elivätpä he missä tahansa. Tässä tullaankin villakoiran ytimeen.

Ilman luottamusta ihminen ei voi olla turvallisella mielellä. Suomen venäläiset ovat iso ja tärkeä ihmisryhmä, jonka on voitava tuntea olevansa hyväksytty osa Suomea. Se vaatii myös meiltä tänne syntyneiltä kykyä sisällyttää suomalaisuuteen muutakin kuin suon, kuokan ja Jussin. Uusi suomalaisuus sisältää erilaisia nimiä, olemuksia ja taustoja. Olin eilen illalla seuraamassa stand upia, jossa koomikko Ali Jahingiri kertoi meheviä juttuja, puhuen täydestä sydämestään meistä suomalaisista. Sellaisen näkemyksen sisäistäminen yleisesti on tärkeä ja hyvinvointimme kannalta tärkeä asia.

Venäläisten tuskaa lisää se, että Venäjä kohtelee venäläisiä huonosti. Tuore kansalaisuuslaki velvoittaa kaksoiskansalaisia ilmoittamaan toisesta kansalaisuudestaan. Vaikka tiedon ilmoittamisesta ei sinällään seuraa mitään, niin moni pelkää sen vaikutuksia. Samaan aikaan Venäjällä tuomitaan järjestöjä ulkomaiden agenteiksi, jos ne saavat tai niiden luullaan saavan tukea ulkomailta. Käytännössä tämä on leima epäluotettavuudesta, epälojaalisuudesta. Suuri osa valtion viranhaltijoista on joutunut matkustuskieltoon. Käynti ulkomailla, tai edes mahdollisuus matkustaa sinne siis vaarantaa valtiovallan mielestä henkilön lojaalisuuden.

Venäläisten ohella toinen lojaalisuuden puutteesta epäilty ryhmä on muslimit. Sattumalta nämä ryhmät ovat suurin piirtein saman suuruisia eli noin 70 000 henkeä. Eikä ole ihan pieni joukko sekään, joka itse asiassa kuuluu kumpaankin ryhmään yhtäaikaa. Aktiivinen pelon ja vihan lietsonta haluaa esittää islamin uskontona, joka synnyttää väkivaltaa. Tuntuu että onneksi vähiin käyneen russofobian on korvannut islamofobia. Muslimeilla ja venäläisillä on yhteistä sekin, että ne ovat sisäisesti kirjavia ryhmiä ja epäluulon herättäjä kohtelee eniten kaltoin ryhmää itseään. Venäjän valtio sortaa venäläisiä, jihadistiset ryhmät sortavat ja murhaavat eniten toisia muslimeja. Islam on nyt osa Suomea ja monet suomalaiset ovat muslimeja. Näin se vaan on. Eikä se tarkoita sitä, etteikö terrorismia vastaan taistella, vaan sitä, että kohdellaan myös muslimeja yksilöinä, joiden omat teot ratkaisevat miten heihin suhtaudutaan.

Mielipiteet ja lojaalisuus

Olen ollut mukana rasismikeskustelussa suurin piirtein 20 vuotta. Se on välillä kovaa leikkiä. Mutta vielä hurjempaa on turvallisuuspoliittinen keskustelu. Enemmän minä olen saanut sontaa niskaani tappouhkauksiin asti ulko- ja turvallisuuspolitiikasta kuin rasismista keskusteltaessa. Se kertoo siitä, että rajanveto näissä asioissa tapahtuu syvällä ihmisen sisällä. Osa keskustelua on jaettu intuitiivinen ymmärrys siitä, että nämä ovat elämän ja kuoleman kysymyksiä. Tai eivät ne olleet vielä muutama vuosi sitten, mutta nyt ne taas ovat.

Mitä tiukempi paikka, sitä suurempi lojaalisuuden vaatimus yhteisöllä on. Sitähän Putin käyttää hyväkseen, kun jatkuvasti manaa lännen barbaarien uhkaavan Venäjää ja venäläisiä. Kun uhka uskotaan, ryhmitytään tiukemmin yhteen. Sama on käynyt lievemmässä muodossa Suomessa. Tai en minä tiedä, onko se lievempää, kun lähes 90% suomalaisista pitää presidenttiä miehenä paikallaan.

Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa lojaalisuuden merkitys on keskeinen. Trollikeskustelun ytimessä on kysymys siitä, onko olemassa tietoisesti ja tarkoituksellisesti epälojaaleja elementtejä. Jotkut ovat sitä mieltä, että tällainen ajatus on sanan- ja ilmaisunvapautta vastaan. Toiset taas pitävät Venäjän informaatiovaikuttamista todellisena uhkana. Ja sitä vaikuttamista tekevät heidän mukaansa myös epälojaalit suomalaiset. Tämä näkemys herättää raivoa. Laumaeläimenä ihminen tietää, että epälojaaliksi julistaminen tietää pahoja asioita.

Venäjän informaatiovaikuttamisen ytimessä ei ole pyrkimys saada ihmistä uskomaan jotain näkemystä, vaan saada ihminen olemaan uskomatta mitään näkemystä. Mitä useampi ihminen pyörittelee epätietoisena päätään, sitä halvaantuneempi demokraattinen yhteiskunta on. Siksi venäläinen informaatiovaikuttamisen ytimessä on epäluottamuksen synnyttäminen. Se ei siis ei juurikaan tähtää lojaaliuden siirtämiseen, vaan ainoastaan sen heikentämiseen. Putinin toimia ymmärtävät ja selittävät useimmiten ihmiset, jotka eivät jostain syystä luota ympäröivään yhteiskuntaan. He ovat tehokkaita sanansaattajia, jotka kylvävät epäluottamusta. Epäluottamusta ei pidä sotkea kriittisyyteen. Kriittisyys on elinvoimaisen yhteiskunnan elinehto, mutta epäluottamus sen sijaan on rapauttava voima. Myös populismi, joka väittää monimutkaisiin ongelmiin olevan yksinkertaisia ratkaisuja, elää epäluottamuksesta.

Juuri siksi pakolaiskriisi ja sen esiin nostamat pelon ja vihan liikkeet ovat niin hyödyllisiä Venäjälle. Kun kansalaiselle saadaan uskoteltua, että yhteiskunta toimii häntä ja hänen turvallisuuttaan vastaan, on kansalaisen lojaaliutta maataan kohtaan vahingoitettu onnistuneesti. Nämä öyhöttäjät kiistävät tietysti tämän ja sanovat olevansa isänmaallisempia kuin kukaan. Isänmaa vaan ei ole jokin hämärä idea, vaan se on tämä yhteisömme, joka pyrkii tarjoamaan kansalaisilleen toimeentuloa, turvallisuutta ja tulevaisuuden. Systeemissä on vikansa, mutta on ihan eri asia kritisoida sitä, kuin käydä sitä ylläpitävien instituutioiden hävittämiseen Punaisesta Rististä puolueisiin ja kirkosta ministeriöihin.

Eräs lojaalisuuden ulottuvuus syntyy korruptoimattomuudesta. Kun ihmistä ei voi lahjoa tai painostaa, on hän lojaali. Jos jompikumpi näistä onnistuu, tekee ihminen päätöksiä, jotka joku muu on tehnyt omaksi hyväkseen. Suomettumisen aikakaudella Neuvostoliitto lahjoi ja pakotti suomalaisia poliitikkoja. Venäjäkin sitä varmasti tekee, mutta pienemmässä mittakaavassa. Todennäköisesti kysymyksessä ovat paljolti ne ihan samat poliitikot, jotka nuorina ja nälkäisinä/sinisilmäisinä astuivat ansaan. Kun vieras tiedustelupalvelu saa otteen ihmisestä, ei hän ole ikinä vapaa. Paitsi jos totuus tulee julki.

Jos mennään vielä tiukempiin olosuhteisiin, niin sodan olosuhteissa lojaalisuuden vaatimuksen äärimmäinen tiukkuus ei koske vain sotilaita. Laki maanpetoksesta kuvaa hyvin tätä ajattelumallia, sillä se rajaa rikoksen olevan mahdollinen vain ”Suomea koskevan sodan, aseellisen selkkauksen tai miehityksen aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa”. Silloin maanpetoksellisia toimia ovat vihollisen asevoimiin liittyminen, osallistuminen sotatoimiin tai sotilaallisiin toimiin Suomea vastaan tai palveleminen sellaisissa vihollisen sotilas- tai siviilitehtävissä, jotka välittömästi edistävät sotatoimia Suomea vastaan. Myös ryhtyminen yhteistoimintaan vihollisen kanssa tai muulla vastaavalla tavalla vihollisen eduksi Suomen vahingoittaminen on maanpetos. Myös maanpetoksen yritys on rangaistava.

Moni puheenvuoro, joka nyt juuri ja juuri kohottaa kulmakarvoja, olisi laissa mainituissa olosuhteissa maanpetos. Onneksi meillä ei kuitenkaan ole tällainen tilanne. Mutta kyllä meillä tiukempi paikka jo on. Sillä on merkitystä mitä sanoo ja miten sanoo. Lojaalisuus synnyttää turvallisuutta, epälojaalisuus jotain muuta. Se rajanveto näiden kahden välillä on sitten se hankala, ehkä jopa mahdoton tehtävä. Se jää kunkin itsensä tehtäväksi.


55 kommenttia:

  1. Rysky,nyt olet ottamassa askelta totlitarismin suuntaan, kun olet täysin normaalista polittisesta kamppailusta tekemässä ja nostamassa sotaretoriikaan, se on suorastaan vastuutonta,ei kaikki ne jotka ovat erimieltä kanssasi pyri sinua ja kaltaisiasi tuhoamaan, kuten sodassa tehdään.
    Buch nuoremman aloittama terrorismin vastainen sota, oli alku mielivaltaiselle, ilmiöön kohdistuvalle sodan käsiteen lajentamiselle,se on sota jota ei koskaan voida voitaa ,eikä ole tarkoituskaan.
    Ilmiön taustalla on sotateollisen komleksin edut ja tarpeet, ensin luodaan kultuuriteollisuudella yhteisöjä vaarantavia toimintamalleja, juuri hasbaran maliin.
    Keltainen lehdistö on ollut historiasaan usein suoranainenn konfliktin aiheuttaja, esimerkiksi Yhdysvaltain ja Espanjan välisen sodan lietsojana viimevuosisadan alussa, samoin nykyisen venäjän ja venäkäisyyden vastaisessa aktivismissa meikäläinen keltainen lehdistö on ollut varsinainen aktivaattori, riittäneekö selitykseksi pelkkä rahanahneus, vai onko taustalla polittisiakin päämääriä, sen aika näyttää.
    Jos,samanlaista tekstiä olisi vaikkapa kirjoitettu afrobideistä , kuin venäläisistä ja heidän hallinnostaan, olisi syytekynnys kansanryhmään kohdustuvasta syrjinnästä ja vihapuheesta useasti ylittynyt.
    Myöskin täällä olaan jahdattu mahdollisia venäjän trolleja ja etsitty tehtaita ,milloin mistäkin, eikä ole ymmärretty, mistä siinäkin ilmiössä on kysymys.

    Pietarin mahdollisessa trollitehtaassa on ilmeisesti kysymys, vastaavasta, sis peilikuvasta, arvon Ryskyn toiminnalle, eli venäjän omien kansalaisten mielialojen ja mielipiteiden säätelyn yrityksestä, siellä vaan jokin kansallismielinen oligarkki kustantaa kyseisen touhun, miten lie meillä, onkohan tämän toiminnan kustantaja,kotimainen ,vai jonkin muun arvoyhteisöön kuuluvan tahon.

    Jokatapauksessa, olette aiheuttamassa kansallista katastrofia, jakamalla ihmiset vuohiin ja lampaisiin juuri tuolla sotaretoriikallanne, yhteiskunnallista ja suomen suunnasta sekä maamme geopolittisesta asemasta sekä sen kultuurista käytävää kamppailua voidaan kyllä käydä hegenvoimalla, ilman avointa uhkailua, sillä olette juuri astumassa tielle jolla juuri on vihaamanne venäjän valtio.

    VastaaPoista
  2. Ehdottaisin, että lukisitte tekstini uudestaan, koska sen ymmärtämistä ei päässyt ensimmäisellä kerralla tapahtumaan.

    VastaaPoista
  3. Tiedän sohaisevani ampiaspesään, mutta on aivan pakko kommentoida tätä:

    "Aktiivinen pelon ja vihan lietsonta haluaa esittää islamin uskontona, joka synnyttää väkivaltaa. Tuntuu että onneksi vähiin käyneen russofobian on korvannut islamofobia."

    Ensinnä fobioista. Fobia on irrationaalista, hallitsematonta ja aiheetonta pelkoa jotakin kohtaan. En menisi väittämään, että islamin motivoiman väkivallan tai Venäjän aggressiivisen ulkopolitiikan aiheuttama huoli ja pelko on irrationaalista. Nämä "uhkat" ovat todellisia, eikä niiden aiheuttamissa pelon tunteissa tai huolissa ole mitään irrationaalista. Ihmisten aitojen huolien ja pelkojen psykologisointi fobioiksi on vastuutonta ja kaikkea muuta kuin rakentavaa.

    Väärinkäsitysten välttämiseksi, olen blogistin kanssa tiukasti samaa mieltä siitä, että huolet ja pelot muuttuvat positiivisesta negatiiviseksi voimaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun niiden johdosta ryhdytään leimaamaan ihmisryhmiä epälojaaleiksi tai luomaan viholliskuvia.

    Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että meidän pitäisi keskittyä pelkästään yksilöihin ja unohtaa kokonaan maahantulijoiden kulttuurinen ja uskonnollinen tausta. Keskustelu polarisoituu juuri kulttuurin ja uskonnon vaikutuksen kohdalla. Toinen ääripää kieltää uskonnon ja kulttuurin merkittävän vaikutuksen yksilön käyttäytymiseen. Toinen ääripää väittää, että kulttuuri ja uskonto *määrävät* yksilön käyttäytymistä. Kumpikin ääripää on tavallaan sekä oikeassa että väärässä. Kulttuuri ja uskonto vaikuttavat yksilöiden käyttäytymiseen. Ne eivät kuitenkaan määrää yksilön käyttäytymistä.

    Suhteellisuudentajun säilyttäminen tässä asiassa on tärkeää jos haluamme käsitellä maahantulon aiheuttamia ongelmia rakentavasti. Vaikeus piileekin siinä, kuinka käsitellä asiaa niin, että yksilöitä ei leimata etnisen, kulttuurisen tai uskonnollisen taustan vuoksi. Ongelman ratkaisua ei auta yhtään vetoaminen toisen osapuolen todelliseen tai kuviteltuun fobiaan sen paremmin kuin keskustelukumppanin leimaaminen suvakiksi tms.

    On ylimielistä, jopa rasistista, kuvitella, että turvapaikanhakijoiden maailmankuva ja arvot muuttuvat kuin taikaiskusta pelkästään siksi, että he ovat ylittäneet välimeren. Keskustelua seuratessa törmää liian usein ajatteluun, joka ikäänkuin olettaa, että länsimainen käsitys hyvästä yhteiskunnasta ja yksilön roolista yhteiskunnassa olisi ihmisen luonnollinen olotila johon turvapaikanhakijat automaattisesti palaavat päästyään pakoon sortoa, köyhyyttä ja sotaa. Tosiasia on, että esim. pohjois-afrikan, lähi-idän ja keskiaasian kulttuurit poikkeavat radikaalilla tavalla omastamme. Niistä tulevien ihmisten maailmankuva on tulijan lähtömaan kulttuurin tuottama, eikä sitä hevin muuteta. Eihän länsimaalainenkaan pääse eroon arvoistaan ja käsityksistään muuttamalla esim. Saudi-Arabiaan.

    Kulttuurierot ja uskonnollisuus liittyvät myös vahvasti lojaalisuuteen. Esim. suurin osa arabeista tulee heimoyhteiskunnista, joissa ihmisten lojaliteetti ei kohdistu valtioon, vaan perheeseen, klaaniin, heimoon sekä uskonnolliseen ja/tai etniseen ryhmään. (yleensä vielä tässä järjestyksessä). Näissä kulttuureissa heimon säännöt ja kunniakoodi ovat ihmisten mielissä vahvempia kuin asuinvaltion lait. Näissä kulttuureissa heimo on turvallisuuden tuoja, ei valtio. Heimon sääntöjen rikkominen on kunniatonta ja aiheuttaa häpeää koko perheelle. Rikkomukset vievät pahimmillaan heimon tuoman suojan ja turvan. Siksi kunniakoodin rikkominen on erittäin vakava ja ankarasti rangaistava teko.

    Ikävä kyllä, nämä säännöt ovat usein jyrkässä ristiriidassa länsimaisen yhteiskunnan sääntöjen, normien ja lakien kanssa. Jos tämä jätetään huomiotta, kerjätään ongelmia. Mutta ongelman käsittelyssä auttaa mm. se, että tänne tullessaan ihmisten siteet perheeseen, heimoon ja omaan kulttuuriinsa ovat osittain löystyneet tai jopa katkenneet. Lännessä he voivat ehkä ensimäistä kertaa elämässään olla yksilöitä. Tätä mahdollisuutta "kotouttamiseen" ei kannata jättää käyttämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En menisi moittimaan Lähi-Idän asukkaita liikaa sukuyhteiskuntaan kuulumisesta. Itse olen siirtokarjalaisesta suvusta, jossa on vallinnut vahvana tunne, että kovan paikan tullessa vain omaan sukuun voi luottaa.

      Kyllä minäkin olen oppinut kotoa ajatuksen, että jos serkku tulee ovelle ja kertoo olevansa poliisia paossa, ensiksi annetaan ruokaa ja lämmintä vaatetta. Vasta sitten aletaan kyselemään, eikö kaikkein viisainta olisi mennä suosiolla poliisin luo ja istua se mahdollisesti odottava linnatuomio suosiolla pois. On nimittäin pienimmän riesan tie. Onneksi tilanne ei ole koskaan tullut eteen. Suku on sen verran tiukasti osa tämän yhteiskunnan rakenteita, että sukulaiset eivät ole joutuneet poliisia pakoilemaan.

      Ongelmana ei ole sukuyhteiskunta vaan sen puute. Radikalisoituminen uhkaa niitä, joilta puuttuu selkeä yhteiskuntaan liittävä tuki. Sen sijaan riski siitä, että arabisuvut muodostuisivat yhteiskunnalle vihamielisiksi valtakeskuksiksi on pieni. Yhteiskunta on suuri ja suvut pieniä. Ne voivat tehdä ainoastaan omien jäsentensä elämän helvetiksi, mutta eivät vaaranna yhteiskuntajärjestystä. Eivät romanienkaan suvut aiheuta mitään uhkaa yhteiskuntajärjestykselle, vaikka ryhmässä on vahvoja sukuja, jotka eivät täysin jaa valtaväestön moraalikäsityksiä. Jos joku joskus tekee satunnaisen verikoston, istuu hän linnassa tuomionsa pois, eikä yhteiskunta tästä sen enempää vahingoitu. (Itse en ole romani enkä myöskään harrasta verikostoja.)

      Poista
    2. Erastotenes, jos luet kommenttini tarkasti, en esittänyt, että arabisuvut tai heimot muodostuisivat uhkaksi täällä lännessä. Puhuin maahantulijoiden maailmankuvasta ja arvomaailmasta joka on seurausta heimoyhteiskunnassa ja sen tuottamassa yhtenäiskulttuurissa kasvamisesta. Ts. maahantulijoiden jo tänne tullessaan omaamista käsityksistä ja arvostuksista.

      Arabimaiden heimoyhteiskuntia ei todellakaan voi verrata siirtokarjalaiseen sukuun. Ensinnäkin, arabiheimoihin kuuluu usein satoja tuhansia tai jopa miljoonia ihmisiä. Esimerkkinä vaikkapa Yhdistyneet Arabi-Emiirikunnat joissa jokainen emiraatti on yksi heimo. Lyhyen tietoiskun esim. Irakin heimoista saat vaikkapa täältä:

      http://www.globalsecurity.org/military/world/iraq/tribes.htm

      Lähi-idän eri maiden tilanne on jossain määrin erilainen. Esim. Egyptissä ja Tunisiassa heimojen merkitys on urbanisoitumisen vuoksi pienempi. Syyriassa myös etniset ja uskonnolliset ryhmät näyttelevät suurta roolia. Ja niin edelleen. Se mikä näitä lähi-idän kulttuureja yhdistää, on em. ryhmien (heimojen, klaanien, uskonnollisten lahkojen jne.) pönkittämä konservatismi joka on jyrkässä ristiriidassa länsimaisten yhteiskuntien liberalismin kanssa. Siksi mm. lähi-idästä tulleiden ihmisten sopeutuminen länsimaiseen yhteiskuntaan on kaikkea muuta kuin ongelmatonta. Ongelmista huolimatta se on mielestäni mahdollista - kunhan emme sulje silmiämme tosiasioilta.

      Ja vielä kerran, en vastusta turvapaikanhakijoiden ottamista Suomeen. Haluan pelkästään, että olemme realisteja jotta voimme ennakoida ja siten ehkäistä ongelmien syntymistä. Realismi edellyttää sitä, että emme pidä omaa elämäntapaamme tai omia kokemuksiamme universaaleina, vaan tutustumme kulttuureihin joista ihmisiä meille tulee.

      Poista
  4. Tuo, väittämäsi suomettuneisuuden aikakauden korruptio,on monelta osin kiistanalainen,kuten ilmiö ja käsite suomettuminenkin.
    Kannataa muistaa ,kuinka käsite syntyi, se syntyi Saksassa Straussin, oikeistopolitikon kamppaillessa Brandin uutta idänpolitikaa vastaan, kuvaamaan saksan mahdollista tulevaa asemaa.
    Samainen Straus toisaalla oli erittäin hyvä yhteistyökumppani , niin itäsaksan ,kuin neuvostoliiton turvallisuuspalveluiden kanssa.
    Meille käsite on onnistuttu ,alkuuun muutaman tuon,ajan ulkopolittisen hylkiön toimesta nostamaan nyt valtavirtaiseksi historian näkökulmaksi,jopa totuudeksi jopa ainoaksi sellaiseksi.

    Mikäli tuolloin, kuten nyt olisimme rähmällämme aglosaksisten toimijoiden edessä,ei maassamme oisi nyt öljyteollisuutta,ei terästeollisuutta eikä telakkateollisuutta, eikä varsinkaan Nokia klusteria, jotka kaikki saivat alkunsa Neuvostokaupan ansiosta ja joista suurintaosaa juuri aglosaksit vastustivat noottien voimalla,siis niiden perustamista.
    Erittäin hyvä esimerkki läntisen vaikuttamisen tuhoisuudesta maalemme on ollut lupaava Rauma Repolan sukelluspallojen kehittely ja vienti, jonka rähmälään oleva silloinen suomen polittinen johto lopetti mahtikäskylään.
    Samaa täyden typeryyden nööyristely politikaa on osallistuminen Venäjän vastaisiin pakotteisiin, jolla olaan vastapakotteiden vuoksi ajamassa suomalainen maitolkusteri tuhon partaalle, useat maidontuottajat ovat ajautuneet itsemurhaan suoranaisen konkurssiuhan edessä, heidän ylpeytensä, ei suuostu katsomaan sukupolvien työn tuhoutumista, ilman omaa osaa tai arpaa, pelkän tarpeettoman valtionjohdon nöyristelyn vuoksi.
    Venäläisiin makuhermoihin, juuri saatu aistiyhteys,vaikkapa violan muodossa, ei ole hetkessä korvattavissa,helposti muualla maailmassa, jo pelkän syrjäisen sijaintimme tähden.

    Lisäksi, viellä venäjän keskuspankin nerokkaan valuuttapolitiikan vuoksi, pian olaan tilanteessa, jossa venäläiset elintarvikeet, varsinkin vilja tulee valtaamaan maailmanmarkkinat, alhaisella dollripohjaisella hinnalaan, kun tuotantokustannukset ovat lähes arvottomassa ruplassa,edessä on siis syvenevä läntisen maataloussektorin ahdinko, johon valitettavasti myös maamme farmarit on kahlittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venäjän keskuspankin "nerokas valuuttapolitiikka" tarkoittaa sitä, että ruplan kurssi putoaa samaa tahtia öljyn hinnan kanssa. Tuloksena valtion budjetti, joka perustuu öljytuloihin, ei ratkea, mutta kansa ja erityisesti virkamiehistö maksavat laskun. Tämä näkyy tavallisen venäläisen kurjistumisena; siellä syödään nyt margariinina jäteöljyjä. Vikaa ei olisi varaa ostaa, vaikkei olisi pakotteitakaan.

      Venäjän maatalous ei kykene tuottamaan ravintoa edes supistuvalle omalle väestölle. Jos venäläinen vilja alkaa "vallata maailmanmarkkinoita", tämä perustuu samaan oman väestön nälkiinnyttämiseen kuin Stalinin aikana.

      Poista
    2. Nyt et taida ymmärtää velutan kelluttamisen syvempää ideaa,aivan samoin, kuin maamme,tosin luonnollisesti pienemmässä mittakaavasa pyristeli ns vahvan markan politiikasta irti sen tuottaman ja aikaansaaman syvän laman seurauksena, viimein valuttamme päästetiin ,tosin pakon sanelemana kellumaan, samaa taktikaa käytti Elviira Nabuliina,heti tultuaan johtamaan maansa keskuspankkia vuonna 13.
      Ideahan on saada tulot vientikaupasta vahvassa dollarissa ja maksaa kustanukset heikossa ruplassa, jolloin tilanne ei ole kaikista pakotteiista huolimatta, olenkaan niin paha, jos olisivat tyytyneet yhtä typerään kansalliseen rahapolitikaan kuin esimerkiksi maamme euroon sitoneet päättäjämme.

      On ilmeistä informaatiosotaa, olla kertomatta mitä vaikutuksia oikeasti naapurimaamme taloudessa oikeasti tapahtuu, sillä hämäämme ainoastaa itseämme ja viellä pahasti petymme kun tuo naapuri romahdakaan,vaikka niin toivoisimmekin.
      Erittäin hyviä esimerkkejä europpalaisista, suorastaan historiaan vertautuvista rohkeista yrittäjistä on esimerkiksi Steffan Duerr, baijerilaisyntyinen maatilanpoika, joka lähti vuonna 89 maatalousharjoittelija vaihtoon venäjälle ja on nyt Euroopan suurin msidontuottaja, hänellä ja hänen yrityksilään on yli 55 tuhatta lehmää, omat meijerit, juustolat sekä harjoitaa viellä maahnantuonti liikettä maatalouskone kaupassa.
      Mies otti protestiksi pakotteista itseleen venäjän kansalaisuuden toissavuonna.
      Duerrin yritys Ekoniva on listalla, joka on julistettu strategisesti tärkeäksi maassa joka maan keskuspankki pitää pystyssä kaikissa olosuhteissa, se on varsin vankka selkänoja.
      Toinen meille läheisempi talouden toimia ja todellinen yrittäjäsankari on Pekka Viljakainen, jolla on arvaamattoman paljon painoa venäjän uusyritystoiminnassa,hänen roolinsa maan modernisoinnissa, esimerkiksi postn uudeleen organisoimisessa on merkittävä, mitään näitä meillä ei ole riittävästi huomioitu.

      Poista
  5. Lojaalisuutta, veljeydenhenkeä,sekä muuta yhteiskunnan toimivuutta uhkaa pikemminkin, se sama vanha vainooja,josta myös venäläinen konservatiivi euraasialaisen identiteetin rakentaja on huolisaan.
    Tuo vanha vainooja on yltiöyksilöllisyys, kristinuskon vastainen ,aglosaksinen liberalismi,joka poimii kaikki yhteisön edut itseleen,vastaavasti minimoi omat vastuunsa yhteisöä,kuntaa ,kansakuntaa kohtaan.
    Nykyisin maailmalla on voimistumassa, antiliberaali tradittionaalinen allianssi, jonka yksi, varsin merkittävä osa on Trump ilmiöksi kutsuttu polittinen kumous,mikä on menossa yhdysvalloissa.

    VastaaPoista
  6. Osa suomalaisista (Suomen kansalaisista) ei ole lojaaleja isänmaalleen - päinvastoin toimivat ulkovaltojen apumiehinä. Lähinnä Venäjän.

    Osa tekee näin ymmärtämättömyyttään (hyvissä aikeissa), osa ihmisvihassa kuten Bäckman, osa ehkä siksi että he ovat syntyneet toisessa maassa ja kokevat että heidän on oltava lojaaleja ensi sijassa synnyinmaalleen (Venäjälle).

    Koska jokainen täysjärkinen näkee että Venäjän hallitus on tällä hetkellä Suomen kansan - ja kaikkien vapautta rakastavien Venäjän Rajamaiden - vihollinen, lojaliteettia samaan aikaan Suomea ja Venäjää kohtaan ei oikein voi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietenkin kunnioitan mielipidettäsi ja sukusi kokemia traumaattisia kohtaloita suhteessa venäjään ja sen edeltäään, mutta omaa traumaa ei tarvitse välttämättä tartutaa toisiin helposti altistettaviin.
      Juuri tuo puhe vieraanvallan asiamiehistä, rikoo sitä kansankokonaisuutta, jota itse blogissasi sanot edustavasi.
      Jos okeaa uhkaa suomalaisuudelle tahtoo reaalimaailmassa etsiä, on se aglosksinen ,pehmeän vallan tuottama kansallisen identiteetin ja kultuurin kadottaminen, samalla kun olemme lumonneet itsemme kuvittellisen venäjän uhkan edessä.

      Poista
    2. Äläpä psykologisoi. Satoja vuosia on tämä kansa venäläisistä kärsinyt ja näköjään tilanne vaan jatkuu.

      Jokainen maailmaa seuraavaa näkee mitä Venäjä rajamaissaan (Georgiassa, Ukrainassa, Molodovassa, Armeniassa, Virossa,...) touhuaa. Hyökkää aseellisesti, tappaa ihmisiä, uhkailee, tekee sopimuksia mutta ei koskaan pidä jne. Me olemme lopulta aivan samassa asemassa muiden Rajamaiden kanssa.

      "Juuri tuo puhe vieraanvallan asiamiehistä, rikoo sitä kansankokonaisuutta, jota itse blogissasi sanot edustavasi."

      No totuudesta ei voi olle puhumatta.

      Poista
    3. Mitä taas USA:han tulee, en väitä että se on mikään pulmunen. Suomi ja muut Venäjän Rajamaat ovat kuitenkin sellaisessa asemassa, missä USA ei meitä uhkaa millään lailla vaan on käytännössä ainoa turvamme Venäjää vastaan oman armeijamme lisäksi.

      Mitä Suomen kansan yhteen hiileen puhaltamiseen tulee, sen eteen on paha tehdä työtä tilanteessa missä osa ihmisistä haluaa päästää tänne suuren joukon arabeja ja afrikkalaisia, osa taas haluaa heittäytyä Venäjän vasalliksi.

      Le Penin ja Halosen kaltaiset Venäjän morsiamet ovat vahvoilla Suomessakin. Sekä vasemmalla, äärioikealla että keskustapuolueessa halutaan kukin omalla tavallaan viedä Suomea lähemmäksi Venäjää. Jotkut äärioikealla näkevät Venäjän suoranaisena kristillisen Euroopan puolustajana, keskustalaiset ja demarit näköjään taas haikailevat takaisin Kekkosen aikaan.

      Poista
  7. Itseäni hämmentää kovin, miten sekä täällä että muuallla on tehty tästä tekstistä äärimmäisiä tulkintoja. Sakeimmat ovat julsitaneet tämän lietsovan vihaan kansanryhmää kohtaan. Tällaisista tulkinnoista perusteet löytyvät tosin tulkitsijan suhtautumisesta minuun ja näkemyksiini.
    Joka tapauksessa on käynty selväksi, että tämä on tärkeä teema, johon pitää pureutua tätä merkintää syvällisemmin ja huolellisemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeä on teema! Sellaisen huomion olen tehnyt lojaaliuteen liittyen (vai olisiko isänmaallisuus parempi sana?) että lojaaliuden vaatimus on tiukka juuri totalitaarisissa maissa kuten Venäjällä, ja sodan aikana tai sen uhatessa: sen avulla kansalaiset "alistetaan" hallintokoneiston ohjailuun, hyvässä ja pahassa. Monikulttuurisessa, demokraattisessa, rauhasta nauttivassa maassa asiaan kiinnitetään vähemmän huomiota. Tavallaan lähtökohtana tällöin on, että ajatelkoon kukin mitä haluaa, kunhan ei häiritse muita.

      Suomessa lojaaliuden merkitys kasvaa sitä myöten kun idän uhka ja siihen liittyvä konfliktin riski lisääntyy. Olen EMKn kanssa samaa mieltä, että konfliktin uhatessa on otettava pragmaattinen lähestymistapa, eli huomioitava Venäläistaustausen väestönosan kulttuuritausta. Voiko venäläistaustaisen henkilön lähettää eturintamalle heimoveljiään vastaan, tai voiko hänelle uskoa arkaluonteista tietoa? On kaikkien, myös venäläistaustaisten etu, että politiikka on tältä osin avointa ja selkeää: kissa on nostettava pöydälle. Tämä ei mielestäni ole vainoa vaan se päinvastoin ehkäisee riskiä kansanryhmien vainoa, kun kantaväestö näkee ja ymmärtää, että etniseen taustaan liittyvät ristiriidat ovat hallinnassa.

      RJ1

      Poista
    2. "Itseäni hämmentää kovin, miten sekä täällä että muuallla on tehty tästä tekstistä äärimmäisiä tulkintoja. Sakeimmat ovat julsitaneet tämän lietsovan vihaan kansanryhmää kohtaan. "

      Se on tahallista propagandistista väärin ymmärtämistä.

      Poista
    3. Niinpä. Kun arvio tästä tekstistä on, että "Rysky Riiheläinen yllyttää vihaan kansanryhmää vastaan ja rinnastaa Suomessa asuvien venäläisten perheenjäsenetkin muslimiterroristeihin sekä nimeää venäläismielisyyden maanpetokseksi" niin vahvaa tahtoa tuollaisen ymmärryksen synnyttämiseen tarvitaan. Tai sitten halua olla piittaamatta oikeasti sanotusta.

      Poista
    4. "vahvaa tahtoa tuollaisen ymmärryksen synnyttämiseen tarvitaan. Tai sitten halua olla piittaamatta oikeasti sanotusta."

      Itse olen ilmeisesti kyynistynyt. Trollaaminen ja trollien logiikka, heidän syy-seuraussuhteita uhmaavat väitteensä, tapa kääntää musta valkoiseksi ja valkoinen mustaksi sekä syyttää muita siitä mitä he itse tekevät ei enää yllätä.

      Pidän annettuna sitä, etteivät trollit piittaa pätkääkään siitä mitä blogisti, kommentoijat tai ylipäänsä kukaan muu on sanonut. Muiden argumentit valuvat ulos heidän korvistaan kuin vesi hanhen selästä.
      Heillä on ainoastaan vahva tahto häiriköidä, sotkea, kylvää vihaa ja eripuraa. Tätäkin pidän annettuna.

      Trollien jutut herättivät aluksi hilpeyttä esittelemällä epämuodostuneita kuvia todellisuudesta - vähän samaan tapaan kuin linnanmäen peilisalin vääristävät peilit. Nyt heidän vuodatuksensa aiheuttavat lähinnä pitkästymistä ja haukottelua.

      Tosi-TV:n tähdet sanoisivat, että trollien jutut ovat "so last season", tai kuittaisivat ne pyörittelemällä silmiä ja toteamalla kyllästyneesti "whatever" :)

      Poista
    5. Erinomainen kuvaus ilmiöstä. Mutta ikävä kyllä ei se merkityksetön ole. Lajiniiloille nämä tyypit ja elkeet ovat tuttuja, mutta monelle menevät läpi kuin väärä raha.
      Epäilen muuten, että osa näistä on myös tosissaan näiden näkemystensä kanssa. Mikä on itse asiassa surullista.

      Poista
  8. http://captiongenerator.com/101076/DONi-uutistoimiston-ajankohtaislhetys

    VastaaPoista
  9. Blogissa mainitaan erään reserviläisen nauhoittama puhelu, joka oli julkaistu MV-lehden sivuilla. Nauhoitehan oli julkisuudessa esitettyjen tietojen (välikätenä toimineen henkilön blogikirjoitus) mukaan toimitettu kyseiselle julkaisulle tässäkin blogissa mainitun henkilön toimesta. Oliko julkaistu tallenne aito vai tekaistu? Venäjän tiedustelupalvelulla on erittäin korkeatasoinen ammattitaito sekä historia todistusaineistojen väärentämisessä. Näkisin kysymyksessä olevan yhden Venäjän painostusoperaatioista puolustusvoimia ja sen keihäänkärki-maakuntajoukkoja vastaan. Viime vuonna julkisuudessa (Ilta-Sanomat) liikkuneiden tietojen mukaan nämä korkean valmiuden maakuntajoukot ovat olleet Venäjän arvostelun kohteena. Tapauksessa on paljon avoimia kysymyksiä. Ovatko blogissa mainitut reserviläien ja hänen tukijansa olleet aktiivisia toimijoita vai pelinappuloita? Olisi suoranainen ihme jos Venäjän tiedustelulla ei olisi vastaavia, näennäisesti toisistaan irrallisia painostustoimia vireillä. Näissä oloissa olisi suuri virhe lähteä tunneperäisiin noitavainoihin ja unohtaa analyyttinen suhtautuminen ympärillämme tapahtuviin asioihin. Informaatiosodassa vain jälkimmäisellä asenteella on mahdollista menestyä.

    VastaaPoista
  10. Syy-seuraussuhteet ovat menneet kirjoittajalla iloisesti sekaisin. Seurauksella ei voi perustella syytä. "Konkreettinen tapaus oli suomenvenäläisen reserviläisen tapaus ... syy hänen hyllyttämiseensä löytyy enemmänkin hänen maailmankuvastaan. Sen maailmankuvan realistisuudesta kertoo jotain se, että hänen puolestaan protestoivat julkisesti Johan Bäckman, Juha Molari ja MV-lehti."

    Eli tässä ensin on syy "upseeri hyllytetään". Hän "protestoi". Protestilleen hän saa tukea "Bäckmanilta, Molarilta, MV-lehdeltä". Näin ollen hyllytys oli aiheellinen sillä hyllytetyn tuki selittää hyllytyksen syyn.

    Teleologinen selitysmalli on uskonnollista ajattelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos lukee tekstin, siitä käy ilmi, että protestin tukijat lähtivät mukaan, koska katsoivat asiansa omakseen. Eli mitään loogista pomppua tuossa ei ollut. Toki kirjoitettu kieli on aina altis erilaisille tulkinnoille, mutta tämä asia oli minusta selkeästi luettavissa. Hänen saamansa tuki ei tekstin mukaan perustele hyllytystä, vaan todistaa hyllytetyn maailmankuvasta.
      Viittaus uskonnollisuuteen tässä lienee tarkoitettu viittaamaan siihen, että minun tekstini perusteet nousisivat vain minun näkemyksistäni, "uskostani". Tässä vain taisi käydä niin, että tekstiäni kohtaan esitetty kritiikki nojasi sen esittäjän näkemykseen minusta enemmän kuin siihen mitä tekstissä luki.

      Poista
    2. Äläpä lausu väärää todistusta lähimäisestäsi!

      Jos luet tekstin - tai edes lainaamasi kohdan - ajatuksella, niin huomaat blogistin arvelevan, että "syy hänen hyllyttämiseensä löytyy enemmänkin hänen maailmankuvastaan."

      Blogisti ei siis väitä, että hyllytyksen syynä olisi hyllytetyn saama tuki. Hän esittää, että hyllytyksen syynä on reserviläisen maailmankuva.

      Blogistin diskreditoiminen väittämällä hänen ajattelunsa olevan uskonnollista onkin temppu johon en trollien vuodatuksia seuratessani ole aiemmin törmännyt.



      Poista
    3. Tässä nimenomaisessa tapauksessa kyseinen reserviläinen, joka ei kyllä tietääkseni ollut upseeri, oli osoittanut julkisen tukensa bäckmanilaiselle suuntaukselle jo reilusti ennen kuin hänen sitoumuksensa purettiin. Syy ei siis ollut pelkkä syntyperä eikä tuki Bäckmanin porukalta tullut jälkikäteisesti ja pyyteettä.

      Ratkaisu oli aivan oikea. Henkilö, joka tukee MV-lehden propagandaa, ei ole sovelias maakuntajoukkoihin.

      Poista
  11. Mihail Zygarin, kirjassa Putinin lähipiiri,oli väittämä Georgian kriisin ajoilta, jossa todetiin Buscin hallinnon kriisikokouksen tapahtumista, jossa eri intressiryhmien edustajat esitteli näkökulmiaan, kunnes CIAn edustaja oli esittänyt kysymyksen, aiommeko todellakin aloitaa sodan venäjän kanssa Georgian vuoksi, jolloin yleinen toteamus oli ollut kieltävä.

    Kun maailman reaalipolitikka on kuvatun kaltaista, on meidän parasta vain aivan itse hoitaa naapuruusuhteemme, käydä kaupaa ja puhua naapurin kanssa mukavia.

    VastaaPoista
  12. NATO-trolleille hieman mietittävää
    Paul Craig Roberts on amerikkalainen ekonomisti, joka toimi apulaisvaltiovarainministerinä presidentti Ronald Reaganin hallituksessa. Hän on ollut toimittajana ja kolumnistina mm. Wall Street Journalissa ja Business Weekissä. Roberts on kirjoittanut useita kirjoja, joista viimeisin on The Neoconservative Threat to World Order.

    "Kuuntelin vastikään presidentti Obamaa esittämässä Washingtonin versiota ISIS-tilanteesta Irakissa ja Syyriassa.

    Obaman tarinassa Washington on kukistamassa ISIS-järjestöä Irakissa, mutta Venäjä ja Assad ovat kukistamassa Syyrian kansaa Syyriassa. Obama tuomitsi Venäjän ja Syyrian hallituksen – mutta ei ISIS-järjestöä – barbaareiksi. Viesti oli selvä: Washington aikoo yhä kaataa Assadin ja tehdä Syyriasta uuden Libyan, uuden Irakin, jossa ennen vakaa ja vauras maa on jatkuvan sodan repimänä.

    Voin pahoin kuullessani Yhdysvaltain presidentin valehtelevan ja rakentavan valetodellisuutta, joten suljin lähetyksen. Käsittääkseni se oli lehdistötilaisuus ja voin olla melko varma että mielekkäät kysymykset jätettiin siellä esittämättä.

    Jos [edesmennyt Valkoiseen taloon sijoitettu UPI-uutistoimiston toimittaja] Helen Thomas olisi yhä siellä, hän kysyisi Valehtelijain Ylipäälliköltä, mikä Washingtonin Irak-politiikassa meni pieleen. Meille luvattiin halpa ja ”lapsellisen helppo” sota, joka toisi 3–6 viikossa Irakiin ”vapauden ja demokratian”. Miksi yhä 13 vuotta myöhemmin Irak on sodan ja hävityksen hornankattila?

    Mitä tapahtui ”vapaudelle ja demokratialle”? Entä ”lapsellisen helpolle”?

    Voit panna pääsi pantiksi, että yksikään niin sanottu toimittaja ei kysynyt Obamalta tuota kysymystä.

    Kukaan ei kysynyt Valehtelijain Ylipäälliköltä, miksi venäläiset ja syyrialaiset pystyivät puhdistamaan ISIS-taistelijat suurimmasta osasta Syyriaa muutamassa kuukaudessa, mutta Washington on kamppaillut useita vuosia poistaakseen ISISin Irakista. Onko mahdollista, että Washington ei halunnut poistaa ISISiä Iraksta, koska Washington aikoi käyttää ISISiä poistaakseen Assadin Syyriasta?

    Kukaan ei kysynyt Valehtelijain Ylipäälliköltä, miksi Washington ylipäänsä lähetti ISISin Syyriaan ja Irakiin, tai miksi syyrialaiset ja venäläiset löytävät yhä uudestaan amerikkalaisia aseita ISISin asevarastoista, tai miksi Washingtonin liittolaiset rahoittavat ISISiä ostamalla öljyn, jota ISIS ryövää Irakista.

    Näyttää siltä, että ISIS on muodostettu palkkasotureista, jotka Washington organisoi syrjäyttämään Gaddafin Libyassa ja lähetettiin sitten Syyriaan syrjäyttämään Assadia, kun Britannian parlamentti kieltäytyi osallistumasta Washingtonin Syyriaan tunkeutumiseen ja kun Venäjä lopullisesti pani pisteen hankkeelle.

    Kaikki se Lähi-idän väkivalta – joka on tuottanut lukemattomia kuolleita ja miljoonia sotapakolaisia, jotka nyt vyöryvät Washingtonin eurooppalaisten NATO-vasallien niskaan – kaikki se väkivalta on sataprosenttisesti Washingtonin syytä. Se ei ole ISISin tai Assadin tai Venäjän syytä. Washington ja vain Washington on syypää.

    Washington tuotti tämän väkivallan. Missä viipyy kysymys: ”Miksi, herra presidentti, miksi Washington synnytti jatkuvan massiivisen väkivallan Lähi-itään ja odottaa meidän uskovan, että vika oli jonkun muun?”

    Jos Helen Thomas olisi siellä, hän kysyisi oikeat kysymykset. Mutta pelkurit, joista Amerikan lehdistö koostuu, ovat vain yleisö, joka vahvistaa Washingtonin kutoman valetodellisuuden hyväksymällä sen kyselemättä.

    Samaan aikaan Moskova ja Peking ovat ymmärtäneet viestin. Washington pyrkii sotaan. Washingtonin valheiden päämääränä on valmistaa lännen pahaa-aavistamattomat kansat sotaan niitä kahta maata vastaan, joita Washington ei pysty alistamaan kuin voitetun sodan kautta.

    Uskollisella Washingtonin alamaisuudellaan Eurooppa on tuomassa maailmaan kuolemaa ja hävitystä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus näissä trollienkin jutuissa on omanlaisiaan kultajyviä. Esimerkiksi tämä ajatus, että Isis olisi palkkasoturijoukko, on ihan perusteltu. Isiksen vierastaistelijat nauttivat niin paljon parempaa palkkaa kuin sen paikallinen henkilöstö, että he täyttävät palkkasoturin määritelmän.

      Huvittavaa on kuitenkin huomata, ketkä Isiksen riveissä ovat suurin vierastaistelijaryhmä: venäläiset muslimit, joiden lähtöä Venäjän turvallisuuspalvelut ovat suorastaan kannustaneet. Tämä on ollut keino epävakauttaa Syyriaa ja päästä eroon omista radikaaleista.

      Aidon venäläisen trollin tunnistaa yleensä peiliajattelusta. Kuten nytkin, lännen syyksi pannaan se, mitä Venäjä on oikeasti tehnyt. Lisäksi esitetty salaliitto on niin yksityiskohtaisesti venäläisen ajattelumallin mukainen, että se ei ole uskottava läntiseksi työksi.

      Poista
    2. Tämä pitää paikkansa. Ainoa mitä voisi jatkaa, on spekulointi siitä, kuka Wahingtonissa käyttää todellista vaikutusvaltaa ja miksi. AIPAC, CFR, keskuspankkikartelli, vaalirahoituksen kierrätys, Soros ja mitä muita operaattoreita tuolla nyt mahtaa olla.

      Jos joku, kuten Rysky tuossa alla, luokittelee tuon vihapuheeksi, niin se johtuu siitä, että Yhdysvallat ON vihamielinen ja agressiivinen kansanmurhaajavaltio. Jos ne joskus tekee jotain hyvää, niin se ei poista tai hyvitä pahoja tekoja.

      Salaliittoteorioilla on ollut taipumus muuttua faktaksi viimeaikoina. Esimerkkeinä Gaddafin kulta dinaari, Yhdysvaltojen tuki Syyrian palkkaterroristeille, Sandy Hookin kouluammuskelu jne.

      Poista
  13. Jaahas, että tämmöistä tällä kertaa. Viha Yhdysvaltoja kohtaan tulee jatkuvasti vastaan ihmeellisen voimakkaana. Ei sillä, etteikö sitä kohtaan voisi esittää monestakin asiasta perusteltua kritiikkiä. Siksikään ei tarvitsisi tällaisia tolkuttomuuksia käyttää.
    Tässä kirjoituksessa taustana oli jälleen suuri salaliitto, jota jotkut urheat uhmaavat. Tämä asetelma on toki todellisuudelle vieras. Toinen usein vastaantuleva piirre näissä on, että kehutaan jonkun olleen ennen systeemin palveluksessa, mutta nyt nähneen totuuden. En tiedä kuka on tämä Roberts, mutta varsin erikoiselta hänen käsityksensä maailmasta näyttää. Ehkä hän on Atlantin takainen Mikko Elo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. USA viha tosiaan on monilla vahvaa, myös omassa tuttavapiirissäni ihan skarpeiltakin tuntuvien ihmisten joukossa. Myös entinen ulkoministerimmekin taitaa kuulua tähän sakkiin. En ole itse tätä koskaan ymmärtäny, kun esimerkiksi ajattelee USAn keskeistä roolia Eurooppalaisen demokratian puolustajana. Olisi kiinnostavaa, jos bloggari voisi jossain vaiheessa tätä asiaa avata keskustelulle. RJ1

      Poista
    2. Olen aihetta sivunnutkin, ainakin rauhanliikkeen tilaa käsittelevissä bloggauksissa. Mutta tämä olisi varmaan syvemminkin pohtimisen arvoinen asia. Pitää laittaa hautumaan ja yleensä sieltä sitten jossain vaiheessa putkahtaa merkintä.

      Poista
  14. Nyt totuus lyö herra Ryskyä päin korvia.Tämä Paul Craig Roberts on amerikkalainen ekonomisti, joka toimi apulaisvaltiovarainministerinä presidentti Ronald Reaganin hallituksessa. Hän on ollut toimittajana ja kolumnistina mm. Wall Street Journalissa ja Business Weekissä. Roberts on kirjoittanut useita kirjoja, joista viimeisin on The Neoconservative Threat to World Order.
    Opetelkaa lisää oppi-isänne Josef Goebbelsin ajatuksia totuudesta.

    VastaaPoista
  15. Eli kirjoittaminen Wall Street Journaliin todistaa Robertsin asiantuntemuksen. WSJ on siis luotettava ja siellä olevat tekstit ovat tasokkaita. Myös Reaganin hallituksessa toimiminen siis todistaa korkeaa laatua ajattelussa ja tietämyksessä? Ja se jos saa kirjoja julkaistuksi myös puhuu tasokkaan ajattelijan puolesta? Oletko ihan varma, että haluat hyväksyä nämä premissit. Ne nimittäin käänytvät sinun argmenttejasi vastaan suurin piirtein kaikissa muissa kohdissa kuin tämän yhden yksittäisen toimijan. Jos taas olet sitä mietä, että WSJ ja Reaganin hallitus eivät ole arvostettavia asioita, niin on kummallista, että tuekudet hiihin auktoriteetteinä Robertsin painoarvoa määriteltäessä. Joka muuten on viime aikoina köykäistynyt merkittävästi hänen siirryttyään poliittiseen marginaaliin.
    Natsiksi ei pidä ihmistä nimitellä, ei edes noin kiertoteitse ja vihjaillen. Paitsi jos sattuu olemaan kansallissosialisti. Minä en ole. Joten lopeta tuollainen, ole hyvä.

    VastaaPoista
  16. Robertsin tapaus osoitaa, ettei ns läntinen arvoyhteisö ole välttämättä suurempi, kuin muutaman uuskonsservatiivisen ajatushautomon tuottama iluusio, ja haavekuva.
    Roberts edustaa ns paleokonservatiivista suuntausta yhdysvaltain rebublikaanisessa puolueessa,jonka eräs aikaisempi edustaja, Herbert Hoover heilui venäjällä bolsheviikki vallankaapauksen jälkeen, punaisen ristin elintarvike avustus hommissa, useamman vuoden.
    Joutuesaan poistumaan maasta gangteri taustaisen Stalinin vallan vahvistuessa, hän totesi, taisimme olla auttamassa hirviönn syntyä maailmaan, kun hävisimme tämän pelin.

    Kuten toivottavasti olemme havaineet maailma,ei ole niin mustavalkoinen paikka, kuin rysky ja kumppanit haluaisivat uskoa, se on monenkirjava ja täysin arvaamaton, onhan kuitenkin kysymys, vain ihmisten maailmasta.

    VastaaPoista
  17. Kovin on vanhoja esimerkkejä epälojaalien kansanryhmien syrjinnästä. Guantanamossa pidetään parhaillaankin afganistanilaisia ilman oikeutta ja jenkkien lentokieltolistalla rajoitetaan matkustamisen perusoikeutta mielivaltaisesti. Palestiinassa viisari on jo heilahtanut niin, että epälojaalit tulokkaat ovat enemmistössä ja kantaväestö on eristetty maailman suurimpaan ulkoilmavankilaan säännöllisesti pommitettavaksi. Taannoin Kurdit eivät kelvanneet kenellekkään, mutta nyt Suomikin antaa Kurdeille sotilaskoulutusta. Onko heille luvattu pala Irakista, Syyriasta ja Turkista vastikkeeksi alueen massiivisista luonnonrikkauksista?

    Miksi kaksoiskansalisuus esitetään lojaalisuusongelmana niiden tahoilta, joilla olisi myös valtaa kieltää se, mutta eivät kuitenkaan tee mitään. Mahtaisikohan se johtua siitä, että halutaan vain mustamaalata nimeltä mainittujen maiden kaksoiskansalaisia, mutta ei luopua omista ns. hyväksyttyjen maiden kaksoiskansalaisuuksista. Lukemani mukaan juutalaisuden todistaminen antaa automaatisesti Israelin kaksoiskansalaisuuden. Antisemitismiäkö? Ukrainassa on kaksoiskansalaisuus kielletty myös, mutta silti kuvernöörinäkin voi toimia Kyproksen, Israelin ja Ukrainan kansalainen, koska laissa ei puhuta mitään kolmoiskansalaisesta.

    Paraneeko sitten kansalaisen lojaalisuus jos hän luopuu toisesta kansalaisuudestaan? Jos jo syntyminen siirtolaisperheeseen lasketaan riskiksi, niin tuskimpa. Todella surullista yksilötasoon käyvää fobiaa, jossa onneaan etsivältä kiistetään onni molemmilta puolilta rajaa.

    Todellinen lojaalisuus lähtee aina elämisen perustarpeista, vettä, ruokaa, lämpöä ja rauhaa. Näitä kaikkia paitsi rauhaa voi ostaa rahalla.

    VastaaPoista
  18. Palestiinan tilanne olisi tosiaan ollut erinomainen (=erittäin ikävä) esimerkki. Guantanamo ja muutama muu esimerkki uudemmilta ajoilta mainitaan tekstissä.

    VastaaPoista
  19. "Myös ryhtyminen yhteistoimintaan vihollisen kanssa tai muulla vastaavalla tavalla vihollisen eduksi Suomen vahingoittaminen on maanpetos. Myös maanpetoksen yritys on rangaistava".

    Laki on yksiselitteinen ja vaikka edellinen koskee tilannetta:

    ”Suomea koskevan sodan, aseellisen selkkauksen tai miehityksen aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa.”

    ... on toiminta myös rauhan aikana vähintäänkin äärimmäisen moitittavaa, lievästi ilmaisten.

    On huomioitava sodan kuvan ja menetelmien muutos. Sotia ei enää julisteta ja esim Venäjä on doktriinissaan ilmoittanut olevansa jatkuvan sodan tilassa. Venäjä tekee hartiavoimin töitä pitääkseen suomen liikkumavaraa turvallisuuspolitiikassa mahdollisimman kapeana ja käyttää tässä härskisti ja monipuolisesti kaikki muita keinoja paitsi suoraa aseellista voimankäyttöä toistaiseksi. Se on kuitenkin käytännössä uhannut voimankäytöllä minkä myös YK:n peruskirja kieltää koska uhkaamisella saadaan aikaan usein sama vaikutus kuin itse käytöllä.

    Voiko sotatilassa olla yksipuolisesti ?

    Mitä meidän pitäisi ajatella suomalaisista jotka toistavat ja tai ainakin avoimesti myötäilevät venäläistä sotapropagandaa ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi oikeudessa joutuu todistamaan, että väitetyt tiedot ovat sotaprobakandaa.
      Voiko totuus olla sotaprobakandaa?
      Jos enemmistö elää valheellisessa maailmankuvassa, muuttuuko valhe silloin totuudeksi?
      Jos huolellisen ja perusteellisen analyysin jälkeen toteaa läntisen hegemonian harrastavan sarjavalehtelua ja provosoimatonta agressiota, niin pitääkö silloinkin olla samaa mieltä ettei tule tuomituksi maanpetturina?
      Jos oman päättelyn perusteella päätyy maailmankuvaan, joka sattuu olemaan lähellä Venäjän näkemystä, niin onko se Venäjän myötäilyä?
      Jos todistetusti oma johtopäätös on esitetty ennen kuin Venäjä toteaa saman, niin onko se silloinkin Venäjän myötäilyä?

      Missä ovat paljon puhutut länsimaiset ihmisoikeudet?
      Etkö näe valheellista kuplaa ympärilläsi vaikka se puhkeaa naamallesi silmiä kirvellen?
      Ei totuutta tuoda amerikkalaisella pommikoneella.

      Poista
    2. Tässä on esitetty hyviä kysymyksiä suuntaan ja toiseen. Tämän keskustelun ytimessä on nyt tilannekuva. Eli mikä on meidän tilanteemme suhteessa eri toimijoihin? Mitkä ovat näiden toimijoiden meitä suoraan tai välilllisesti koskevat tavoitteet? Kuinka voimakkaasti meidän pitää ottaa kantaa eri toimijoiden toimintaan? Ketkä olemme valinneet liittolaisiksimme ja ketkä toimivat demokraattista yhteiskuntaamme vastaan? Miten puolustamme arvojamme ja oikeusvaltiotamme uhkia vastaan, hukkaamatta samalla arvoja ja oikeusvaltiota?
      Olennaiasta joka tapauksessa on, että pystymme keskustelemaan asioista. Tuomaan esille erilaisia näkemyksiä ja niiden perusteluja. Faktat, argumentit ja kumuloituva ymmärrys auttavat meitä hahmottamaan maailmaa ja tilannettamme. Siitä seuraa myös näkemys siitä, mitä reaalisia mahdollisuuksia meillä.
      Suomen linja on kirjattu UTP-selontekoon, joka on demokraattisen päätöksentekokoneistomme tuotoksia. Se tulee seuraavaan vaiheeseen eli eduskunnan käsiteltäväksi nyt syksyn aikana ja tarjoaa hyvän yhteyden käydä kesksutelua näistä perusasioista.

      Poista
    3. Anynyymille edellä: Oikeus toki päättää jos sinne asti asiat päätyvät.

      Suomessa saa olla vaikka duginilainen kunhan ei todistetusti ja tarkoituksella pyri auttamaan Suomea vastaan sotaa käyvää tahoa Suomen vahingoksi ja em. tahon eduksi. Suomen edun ja linjan (myös suhteessa läntisiin valtoihin) määrittelevät näissä asioissa erityisesti perustuslaki sekä eduskunnan hyväksymät ulko- ja turvallisuuspoliittiset selonteot.

      Poista
    4. Anonyymille,

      Kysyt, että "Missä ovat paljon puhutut länsimaiset ihmisoikeudet?".

      Vastasit kysymykseen osittain jo kommenttisi ensimäisessä lauseessa.

      "Onneksi oikeudessa joutuu todistamaan, että väitetyt tiedot ovat sotaprobakandaa."

      Oikeusvaltio, joka on länsimaisten yhteiskuntien yksi peruskivi, on olemassa sitä varten, että kaikkia yhteisön jäseniä kohdellaan lain suhteen tasavertaisesti. Myös vallanpitäjiä. Autoritaarisissa yhteiskunnissa, kuten Venäjällä, vallanpitäjät ovat asettaneet itsensä lain yläpuolelle ja lait on laadittu siten, että kuka tahansa hallintoalamainen voidaan koska tahansa todeta syylliseksi johonkin rikokseen. Autoritaarisissa järjestelmissä oikeuslaitos on hallitsijan mielivallan väline. Autoritaarisen järjestelmän oikeuslaitos on työkalu jolla toisinajattelijat ja muut hallinnolle hankalat ihmiset voidaan pelotella vaikenemaan, tai heidät voidaan vaientaa heittämällä heidät vankilaan.

      Jos siis pidät Venäläistä järjestelmää ihmisoikeuksien kannalta parempana ja tavoiteltavana, kannattaa varoa mitä toivoo. Toive voi nimittäin toteutua.

      "Jos huolellisen ja perusteellisen analyysin jälkeen toteaa läntisen hegemonian harrastavan sarjavalehtelua ja provosoimatonta agressiota, niin pitääkö silloinkin olla samaa mieltä ettei tule tuomituksi maanpetturina?"

      Olet täällä esittämässä ko. mielipiteen, eikä sinun tarvitse pelätä joutuvasti mielipiteesi vuoksi vankilaan, puhumattakaan, että joutuisit pelkäämään hallinnon vainoa tai syrjintää. Tämä on myös eräs "paljon puhuttu länsimainen ihmisoikeus".

      "Jos enemmistö elää valheellisessa maailmankuvassa, muuttuuko valhe silloin totuudeksi?"

      Ei tietenkään. Kannattaa kuitenkin muistaa, että meillä kaikilla on taipumus pitää omaa maailmankuvaamme parhaana totuutena asioista. Vaikka enemmistön maailmankuva olisi valheellinen, he luultavasti pitävät sitä totena.

      "Jos oman päättelyn perusteella päätyy maailmankuvaan, joka sattuu olemaan lähellä Venäjän näkemystä, niin onko se Venäjän myötäilyä?"

      "Jos todistetusti oma johtopäätös on esitetty ennen kuin Venäjä toteaa saman, niin onko se silloinkin Venäjän myötäilyä?"

      Voihan olla, että Venäjä myötäilee sinun mielipiteitäsi, mutta en löisi vetoa sen puolesta :)

      "Voiko totuus olla sotaprobakandaa?"
      Voi, ja usein se on parasta sellaista jos totuus on propagandan esittäjän puolella.

      "Etkö näe valheellista kuplaa ympärilläsi vaikka se puhkeaa naamallesi silmiä kirvellen?"
      En.

      "Ei totuutta tuoda amerikkalaisella pommikoneella."
      Hmmm. Tietääkseni kukaan ei ole näin väittänytkään.

      Poista
    5. Eli kun enemmistö uskoo valheeseen, siitä tulee totuus, jota "oikeusvaltio" ylläpitää. Ei auta oikeuden suojelu kun netin verbaalilynkkaajat tärvelee maineen ja enemmistö eristää eri mieltä olevat marginaaliin. Jos juutalaisista kirjoitettaisiin kuten nyt venäläisistä kirjoitetaan, olisi Suomessa nähty vähintään Breivik 2.0 toiminnassa. Demokratiaa ohjaillaan tarvittaessa lautakasoilla ja seksiviestiskandaaleilla. Jos kiristys ei tehoa, niin aivot keitetään ujuttamalla lääkkeitä drinkkiin ja jos senkin jälkeen uskaltaa yrittää kirjoittaa poliittista kirjaa, niin syntymäpäivälahjaksi toimitetaan kuula kalloon.

      Tutkijapiireissä on ihan tavallista, että yhtä aikaa toisistaan tietämättä saadaan samoja tutkimustuloksia. Tuskin Venäjälläkään kansainvälisen tason lausuntoja vedetään hatusta. Onhan se toki joskus kiehtovaa, kun huomaa Putinin puheesta keskeisen lauseen, joka on lähes sanasta sanaan ollut omassa kirjoituksessa. Silloin tietää, että on löytänyt kaikki rektiivisen kontrollin probaganda-artikkelit netistä ja tulee hyvä tili.

      ""Voiko sotaprobaganda olla totuus?"
      Voi, ja usein se on parasta sellaista jos totuus on propagandan esittäjän puolella."

      Clinton body count

      Poista
    6. Anonyymi, sinulta löytyy kyllä kiihkoa ja tunteen paloa.
      Ikävä kyllä, en ymmärtänyt vastauksestasi yhtään mitään.
      Tai no, ymmärsin aivan kommenttisi alusta, että vääristelit aiemman vastaukseni aivan tunnistamattomaan muotoon.

      Kohdasta "Ei auta oikeuden suojelu..." alkaen vuodatuksesi on täysin käsittämättömällä logiikalla koottu kokoelma vainoharhaisia salaliittoteorioita joiden päätteeksi joku tuntematon kirjailija parka saa kuulan kalloonsa.

      No, toivotaan että pahin tuskasi helpotti kun sait tuon oksennuksen ulos päästäsi.

      Kommenttisi loppuosaa en jaksa enää edes yrittää ymmärtää. Varsinkin "Clinton body count" on jotain aivan käsittämätöntä.

      Poista
    7. "Eli kun enemmistö uskoo valheeseen, siitä tulee totuus, jota 'oikeusvaltio' ylläpitää".

      Demokratia ja demokratian edellytyksiä tukevat kansalaisyhteiskunta ja media pitävät huolta siitä että valhe ei ole enemmistön ohjenuora ainakaan kestävästi. Ihmisistä riippumaton objektiivinen todellisuus joudutaan ottamaan huomioon poliittisista ja myös taloudellisista syistä.

      Mm Venäjällä ja Kiinassa on näihin asioihin liittyen hieman erilaiset mekanismit, mekanismit jossa valtiojohto päättää mikä valhekokoelma tukee sen valtapyrkimyksiä ja valjastaa koneistot ml oikeusjärjestelmän ylläpitämään niitä tarvittaessa väkivallalla jos muu painostus ei riitä.

      Ei siis kannata lähteä nolaamaan venäläisiä enempää lähtemällä vertaamaan sikäläisen viestinnän objektiivisuutta läntiseen joka on toki kaukana täydellisestä sekin mutta sillä on lisäksi itseään korjaava ominaisuus ja pitkä muisti.

      Molempien järjestelmien keskeinen motiivi viestinnässä on valtapoliittinen mutta läntinen järjestelmä joutuu toimimaan rakenteensa vuoksi ratkaisevasti suurempien rajoitteiden puitteissa valehtelun suhteen. Venäjällä ei edes tällaista perinnettä ole ja se todellakin näkyy.

      Poista
  20. Venäläisten näkökulmasta,katsoen ,kannataa lukea Mihail Zygarin Putinin lähipiiri, viimeaikojen tapahtumia ymmärtääkseen.
    Venäläisiä kohtaan ositetusta läntisestä epäkunnioituksesta, on hyvä esimerkki presidentti Medvedevin yhdysvaltain vierailulla kokema tapaus, jossa presidentti Obama, vei tämän lempi hampurilaispaikaansa,jossa tilaukset tehtyään ja pöytään mennesään Obama ryhtyi keskustelemaan jonkin Irak veteraanin,kääntäen selkänsä vieraalle, tuota noloon asemaan johtanutta tilannetta oli jatkunut jokunen tovi.

    Myös monien urheilijoiden, taiteilijoiden sekä yrittäjien kokemukset ovat oleet vastaavan kaltaisia, joten ei ihme, että lännen vastaisuus venäjällä kukoistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki diplomatian säännöt pitää hallita mutta muussa mielessä Venäjä saa kansainvälisissä suhteissa pääosin vain kohtelua jota se ansaitsee kuten muutkin maat. Venäjä on sydämistynyt lähinnä tuosta jälkimmäisestä eikä hyväksy sitä että se ei pelkästään vaatimalla saa asioita enempää läpi kuin olisi muuten rahkeita.

      Mikäli Venäjä näyttää joutuneen enemmän tai vähemmän paaria-asemaan mistähän ilmiö pääosin johtuisi ?

      Btw.
      Tuo venäläinen "lännenvastaisuus" on puhtaasti kremlin haluamaa ja ohjelmoimaa.

      Poista
    2. Esimerkiksi mediavaikttaja, Kiseljov vietti pitkiä aikoja lännessä,olihan hän liberaali mielenlaatuaan, mutta hänen kohdistunut läntisten liberaalien halveksunt, teki hänestä kansallismielisen,venäläisen konservatiivin.
      Samoin useat venäläiset huippuurheiljat, kertovat suornaisesta diskriminoinnista,jota ovat saanneet osakseen.
      Kun tällaiset, kansakuntansa parhaimmistoon kuuluvat levittävät kokemuksiaan, ei ihme,että kansakunta alkaa katsella toisenlaisten arvojärjestelmien perään.

      Meidän oman varsin syrjäisen kansakunnan kannalta, tapahtumat menevät kohtalokaaseen suuntaan, koska joudumme entistä pahemmin tietyn läntisen sivilisaation periferiaan, olemme aivan liian pieni ja syrjäinen yhteisö markkinamekanismien näkökulmata.
      Halusimmepa tai ei venäjä suurine kulutuskykyisine ja kehittyvne markkinoineen olisi kansakuntamme vaurastumisen eräs perus prinsiippi.

      Poista
    3. Tämä "Venäjää ja venäläisiä on kohdeltu ylenkatseellisesti" -uhriutuminen on kyllä kummallinen väite. Toki monikin yksilö on voinut kokea aidostikin ikäviä, mutta ei maailmassa mikään russofobia vallitse. Tietysti jos odottaa jonkinlaista automaattista kunnioitusta vain sen takia, että on venäläinen, niin ei se ihan niinkään mene. Venäjää ei Neuvostoliiton romahduksen jälkeen kohdeltu mitenkään erityisen huonosti, päinvastoin. Se sai miljarditolkulla apua ja säilytti Neuvostoliiton aseman monissa kv-yhteyksissä. Ei Venäjää nöyryytetty, vaan sitä kohdeltiin sen koon ja merkityksen mukaisesti. Joka tietysti saattoi toisenlaiseen kohteluun tottuneilta nöyryyttävältä.

      Poista
    4. Pauli Räsänen: kyllähän kauppaa tietenkin käydään venäjälle ostovoiman mukaisesti. Tuotteemme ovat hyviä ja kehittyvät erityisesti läntisen markkinamekanismin kirittämänä.

      Vai ehdotatko suomen irtautumista euroopan unionista ja liittymistä itäiseen tulliliittoon (vast) tai ainakin pakotteista irtautumisesta joka tosin johtaisi tuohon ensimmäiseen irtautumiseen jatkettuna linjanmukaisena toimintana sekä sen mukaisiin poliittisiin ja (poliittiseen) kulttuuriin liittyviin seurannaisvaikutuksiin ?

      On tehtävä valintoja ja harvassa valinnassa on pelkkiä hyviä puolia.

      Poista
    5. Isänmaa, vastaisin,tukeutuen, vaikkapa taloushistorioitsia Markku Kuisman,teokseen Venäjä ja Suomen talous,se kansallisen taloutemme nousu jonka olemme kokeneet on erittäin pitkälle sidottu ja aiheutunut maamme roolista, idän ja lännen välissä.
      Ilman bolsheviikki vallankaappausta, väitän historiamme olisi ollut erittäin toisin kirjoitetu, koska tuolloinen elinkeinoelämämme oli erittäin silloiseen unionisuhteeseen sidottu.
      Venäläisten kanssa oli opittu toimimaan, se vaati jo tuolloin lujuutta, rehellisyyttä ja ylivertaisen taidon osoittamista, ei mitään nöyristelyä, viellä vähemmän pelokuutta ja sen osoittamista.

      Aivan samat avut oli kovaa valuutaa myös Kekkosen toiminnassa, kannataa muistaa meikäläisen öljyteollisuuden, terästeollisuuden ja sen myötä telakkateollisuuden mahdollistuneen juuri idänkaupan ansiosta, aglosaksiset länsivallat yritti pistää ainoastaan kapuloita tuon toiminnan rattaisiiin ,lukuisten noottien muodossa, jos UKK olisi ollut yhtä rähmälään lännen suuntaan, kuin nykyiset johtajamme, maamme olisi edeleen maa ja metsätalousvaltainen, kenties, kehitysmaa.

      Suurin uhka isänmaamme tulevalle kehitykselle, piilee juuri, nyt meneilään olevassa kehityksessä, jos trantatlanttisen yhteisön muovaama TTIP sopimus pääsee syntymään ja maamme on siinä mukana, silloin maamme luontainen läntinen eristyneisyys ainoastaan vahvistuu, olemmehan silloin atlanttisen katsantokannan ja maailmanpiirin marginaalissa, kukaan ei tänne investoi, esimerkiksi maamme liian pienen väestömäärän vuoksi, ei ole riittävästi ns kriittistämasaa.

      Mielestäni ihanteellisin mahdollisuus olisi De gaulen ajatus kansakuntien euroopasta atlantilta tyynellemerelle, siloin olisimme lähempänä euroopan muodostuvaa ydintä, Pariisi Berliini Moskova akselia.

      Isänmaan, tulisi ymmärtää ja pyyhkiä ymmärryksensä yltä ,kaikenlainen probakandistinen pintavaahto, ja palata realimaailman fyysisiin totuuksiin.

      Poista
    6. Mitä siis suosittelet seuraaviksi merkittäviksi ja konkreettisiksi ulkopoliittisiksi linjauksiksi lähtökohtana nykytila ? Ymmärrän toki mitä kirjoitat mutta asioita muutetaan päätoksillä. Päätösluonnokset luovat tehokkaasti näkymän paitsi etuihin myös siihen, mistä luovumme jolloin asioita voidaan punaroida kukin arvolähtökohdistaan paremmin kuin vain asenne- ja periaatejulistuksilla jotka toki ovat tarpeen mutta luovat vaikutelmaa vain lähinnä eduista.

      Poista
    7. Suomalaisten,tulisi, pyrkiä vakauttamaan europpalaista kehitystä, mihin presitenttimme onkin parhaansamukaan pyrkinyt, nähkääs, jos venäjän taloudellinen kehitys ja sen kanssa käymämme kauppa olisi normaalilla tasolla, taloutemme olisi nyt suorastaan ylikuumassa tilassa.

      Poista
    8. Olen samaa mieltä ja varmaan myös ylivoimainen suomalainen enemmistö mutta eikö siihen juuri pyritäkin mm ulkopoliittisen johdon taholta ?

      Jos pyrkimykset eivät sinun mielestäsi eivät ole riittäviä, mitä konkreettisia lisäpäätöksiä suosittelet tehtäväksi ?

      Vastauksesi sisällön perusteella joku voi samalla arvioida blogissa teemana olevaa lojaliteettinäkökulmaa.

      Poista
    9. Pauli räsänen,

      Kommenttisi tuo elävästi mieleen sanomalehti Kalevassa olleen yleisönosastokirjoituksen vuodelta 1989.
      Siinä kirjoittaja moitti jyrkin sanakääntein Nokian investointia matkapuhelinteknologiaan. Moisten leikkakalujen tekeminen oli kuulemma länsimaista hömpötystä, osa kapitalismin rappiota, johon osallistumien veisi Suomen tuhon tielle. Kirjoittajan mielestä parasta olisi sen sijaan investoida raskaaseen teollisuuteen, sillä Neuvostoliitossa olisi kuulemma pohjattomat markkinat sadoiksi vuosiksi.

      Itse en yrittäjänä koskisi Venäjään pitkällä kepilläkään. Syynä ei ole russofobia, tai ideologiasta kumpuava vastenmielisyys Venäjää kohtaan, vaan alkeellinen riskianalyysi. Venäjän maariski on yksinkertaisesti, ja yksiselitteisesti, niin korkea, että itse rinnastaisin investoinnin Venäjälle lähinnä uhkapeliin. Mahdolliset voitot voivat olla suuria, mutta riski kaiken menettämiseen on aivan liian korkea ollakseen järkevää liiketaloudellisesti.

      Riskiä voi yrittää torjua rakentamalla hyvät suhteet oikeisiin tahoihin, mutta tällöin ajautuu hyvin helposti ratkaisuihin jotka eivät kestä päivänvaloa. Kompromointi on Venäjällä maan tapa, ja siltä on vaikea välttyä.

      Kaupankäyntiin Venäjälle ei liity läheskään yhtä suuria riskejä, mutta myös siinä on oltava tarkkana. Markkina voi häipyä Putinin allekirjoituksella 2 sekunnissa, joten Venäjän osuutta yrityksen toiminnasta ei kannata mitoittaa muutamaa prosenttia suuremmaksi.

      Minusta puheet Venäjästä Suomen talouden pelastajana ovat pahasti harhaisia. Palataan asiaan uudestaan, kun Venäjällä on toimiva oikeusvaltio.

      Poista