torstai 22. elokuuta 2019

Geopoliittinen kolmio



Presidentti Niinistö puhui muutama päivä sitten suurlähettiläille  Washingtonin, Moskovan ja Pekingin muodostamasta kolmiosta, joka ”lyö nyt leimansa koko kansainväliseen turvallisuustilanteeseen.” Tätä määritelmää edelsi perustelu Venäjän nostamiselle tähän joukkoon ja se on Niinistön mukaan tapahtunut "sotilaallisella ja poliittisella voimalla".

Parhaillaan Kiina kovistelee suuryhtiöitä pitämään huolta, etteivät niiden työntekijät ilmaise tukeaan Hongkongin demokratialiikkeelle. Kiinalla on niin sanotut ydinintressinsä, joita se suojelee rahalla. Jos jokin yritys tai jopa valtio toimii Kiinan ydinintressejä vastaan, käy huonosti. Jopa rikkaan Norjan Kiina väänsi polvilleen, kun Norjan parlamentti oli erehtynyt myöntämään Rauhan nobelin Dalai-lamalle. Yksinkertainen yhtälö on, että mitä laajemmalle Kiinan vaikutusvalta yltää, sitä enemmän sillä vaikutusta. Silti juuri näitä Kiinan vaikutusvallan välineitä suorastaan himoitaan, sillä investoinnit luovat taloudellista hyvinvointia.

Kolmion toinen kulma on siis Kreml, jonka noususta Niinistö itse asiassa sanoi aika kovasti. Sotilaallisen ja poliittisen voiman mainitseminen Venäjän nousun yhteydessä ei taatusti tapahtunut sattumalta tuossa järjestyksessä. Venäjä on voimakeinoin nostanut itsensä mukaan peliin ja näin voi sanoa Putinin onnistuneen ainakin väliaikaisesti tavoitteessaan.

Jossain vaiheessa hänellä on edessään se tiikerillä ratsastamisen vaikein vaihe: nousu pois sen selästä. Tällä tarkoitan sitä, että miten Venäjä pystyy sementoimaan taktiset voittonsa ja normalisoimaan suhteet länteen, kun se samaan aikaan strategisesti on ajanut itseään yhä hankalampaan rakoon. Ukrainan sodan voi vielä kuvitella olevankin lopetettavissa, mutta malesialaiskoneen alasampuminen ja Krimin miehitys eivät ratkea vain kieltämällä niissä olevan mitään. Syyriastakin jää paljon selvitettävää, vaikka suoranainen sota olisikin ohi.

Mahdollinen kohta tällaiseen on vallan siirtyminen Putinin seuraajalle. Mutta voidakseen luottaa omaan turvallisuuteensa eläkepäivinään, pitää Putinin valita lojaali ja kovakätinen seuraaja. Putin itse lupasi aikoinaan Jeltsinille ja hänen perheelleen koskemattomuuden ja myös piti lupauksensa. Tällaiseen kykenevä presidentti ei kuulosta miltään rauhanlähettiläältä.

Kolmion Atlantin takaisessa kärjessä seisoo nyt omien sanojensa mukaan The Chosen One, presidentti Donald Trump. Trump tuntuu vain kiihdyttävän vauhtiaan kohti ensi vuoden presidentinvaaleja. Selviydyttyään ainakin toistaiseksi Venäjä-tutkinnasta, on Trump painanut päälle omalla tyylillään. Siihen tyyliin kuuuu muun muassa yli 12 000 dokumentoitua valetta tammikuussa 2017 alkaneen virkakauden aikana.

Trumpin puheet ja twiitit ovat koko hänen politiikassa mukana olemisen aikana olleet kummallisia, mutta nyt tuntuu vielä löytyneen yksi vaihe lisää. Trumpin henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista on myös esitetty yhä useammin epäilyksiä. Tyhjästä kummunnut ehdotus ostaa Grönlanti ja kielteisestä vastauksesta suuttuminen on melkoinen suoritus. Tanska on ollut Yhdysvaltain luotettavimpia liittolaisia Euroopassa myös kyseenalaisemmissakin sotilasoperaatioissa. Tämä johtuu sitää, että Tanska nojaa turvallisuuspolitiikkansa transatlanttiseen yhteyteen. Vaikka Trumpin hallinnosta onkin välitetty rauhoittavia viestejä Tanskaan, niin ei Trumpin öykkäröinti jää varmasti vaillle vaikutuksia.

Tähän asti hyvin nihkeästi pohjoismaiseen ja EU-yhteistyöhän turvallisuudessa suhtautunut Tanska saattaa pehmentää kantaansa niihin. Tanskan asemaa kuvaa hyvin se, että Niinistön kokoonkutsumaan vapaamuotoiseen turvallisuuspoliittiseen tapaamisen tulevat Suomen, Ruotsin ja Norjan pää-, puolustus- ja sisäministerit.

Joka tapauksessa Trumpin toiminta tässäkin on omiaan viestimään Euroopalle, että Valkoisessa talossa on nyt presidentti, johon liittolaisten on vaikeaa luottaa. Ensi vuoden presidentinvaaleihin kohdistuu mielenkiintoa, joka aiemmasta poiketen sisältää jopa epätoivoisia sävyjä. Nyt eurooppalaisissa pääkaupungeissa enemmän vain kärvistellääön Trumpin kautta loppuun, mutta jos hänet valittaisiin toiselle kaudelle, olisi tilanne erilainen. Eikä kaikki palaa ennalleen myöskään silloin, jos hän hväiää.

Tästä kaikesta lienee kysymys siinä, kun presidentti Niinistö kuvasi puheessaan maailman nykytilaa:

"Maailmassa vaikuttavat yhtä aikaa vastakkaisiin suuntiin vetävät voimat. Ne, jotka tuovat kansakuntia yhteen ja ne, jotka ajavat niitä erilleen. Valitettavasti viimeksi mainitut tuntuvat yhä useammin pääsevän niskan päälle.

Meidän on tietenkin tehtävä kaikki voitavamme tämän kehityksen suunnan kääntämiseksi. ”Sääntöpohjainen järjestelmä” ja ”kansainvälinen yhteistyö” – emme painota näitä sanapareja puheenvuoroissamme vain moraalista puhdasoppisuuttamme osoittaaksemme. Toimiessaan ne palvelevat suoraan sekä koko ihmiskunnan että omaa etuamme. Niiden tinkimätön puolustaminen vaatii sanojen lisäksi myös konkreettisia tekoja. Samanmielisiä yhteistyön puolustajiakin rinnallamme onneksi riittää."

Meillä ei tosiaankaan olisi varaa nyt olla yksin. Osana toimivaa Euroopan unionia meillä on selvästi paremmat mahdollisuudet selvitä näistä näkyvillä olevista ja vielä taivaanrannan takana odottavista hankaluuksista.



4 kommenttia:

  1. Tuhkaa mietityttää mikä on Tanskan BKTn osuus puolustusbudjektista vanha tieto 1,4% (2012). Vakava kysymys pystyykö Tanska puolustamaan Grönlantia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän kysymykseen tekisi mieleni soveltaa kenraali Airoa, jonka Marski oli lähettänyt talvisodan jälkeen Lappiin tutkimaan maaston sotilaallisia käyttömahdollisuuksia. Marski kysyi ryypänneen näköiseltä Airolta matkan tulosta. "Ei tule ryssä eikä mene saksalainen" totesi Airo. Marski tyytyi vastaukseen.

      Eli siis vastaus on, että Grönlanti ei ole sotilaallisesti puolustettavissa mutta ei sinne oikein hyökätäkään kannata.

      Poista
  2. Trump bisnesmiehenä katselee maailmaa bisneksen kautta ja on hvainnut kuinka huono biisnes Yhdysvalloille on oien liittolaisten turvallisuudesta huolehtiminen,eivät edes maksa kohtuullista korvausta saamastaan palvelusta.
    Grönlanti on paitsi strateginen kohde pohjosen alueen hallinnassa, myös taloudellsen mielenkiinnon kohde,siksi Yhdysvallat sen haluaa itselleen,jäänalta sananmukaisesti paljastuu hyödynnettäviä aarteita, joita Yhdysvallat tahtoo hyödyntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun Grönlantia peittävä jää sulaa tällä menolla noin sadan tai kahdensadan vuoden kuluessa niin jään alta paljastuu syvä meri. Kilometrejä paksu jäälinssi on painanut maan kuoren lommolle, joka täyttyy merivedellä. Lommo kyllä oikenee mutta puhutaan tuhansista vuosista. Oikeneminen alkaa rajusti jo kauan ennen jään sulamista ja aiheuttaa hurjia maanjäristyksiä ja tsunameita, jotka luultavasti tekevät Grönlannista asumiskelvottoman sadoiksi vuosiksi. Tämän tietävät meillä lukiolaisetkin. Trump ei sitä tiedä mikä tietysti kertoo omaa kieltään hänen älynsä tasosta.

      Poista