Douman disinfomyrsky

Käynnissä on tällä hetkellä valtava informaatio-operaatio Douman kaasuhyökkäyksen tiimoilta. Se, miksi tämä asia on niin tärkeä, liittyy kaasuhyökkäyksen kammottavuuteen. Omiin kudosnesteisiinsä hukkuneet lapset eivät ole selitettävissä millään tavalla. Teko on pakko tuomita tai kiistää. He, ketkä haluavat pitää yllä käsitystään siitä, että Assadin hallinnon olemassaolo on jollain tasolla perusteltu ja oikeutettu, haluavat pois tunnoltaan tämän hirmuteon. Tämä ehdottomuus koskee myös positiivisesti Putinin Venäjästä ajattelevia, sillä Kremlin side Assadin hallintoon on niin kiinteä.

Tämä prosessi ymmärretään myös Venäjällä, jossa on käynnistetty valtava informaatio-operaatio asian tiimoilta. Mukaan on valjastettu tunnettuja aktivisteja verkossa ja bottiverkot käyvät kuumina levitettäessä ennen näkemättömiä määriä disinformaatiota. Vanhastaan tutut disinformaation levittäjät Vanessa Beeley ja Eva Bartlett ovat myös aktiivisesti mukana. Valtiolliset Sputnik ja RT luonnollisesti tykittävät teemaa täydellä teholla. Myös diplomaattinen koneisto levittää viestiä että Venäjän mielestä mitään kaasuhyökkäystä ei tapahtunut. Kun Yhdysvaltain puolustusministeri Mattis kertoi Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan ohjusiskusta, hän ennakoi, että nyt tullaan näkemään valtava  informaatio-operaatio. Ja hän oli oikeassa.

Jo tässä vaiheessa uskaltaa sanoa, että kyseessä on onnistunut informaatio-operaatio. Ei siinä mielessä onnistunut, että kaikki tai edes merkittävä määrä ihmisiä olisivat nyt sitä mieltä, ettei kaasuhyökkäystä tapahtunut. Mutta hämmennystä, epäilyä ja sekavuutta on syntynyt runsaasti. Siihen Venäjä tähtääkin.

Venäjän käsityksiä tasolla tai toisella jakavat esittävät kannoilleen usein moraalisen perustelun. Olennaista on siksi antaa omille riittävästi syitä olla uskomatta tapahtuneeseen, sillä seuraukset voisivat näkyä Venäjän kantojen ymmärtämisen heikentymisenä. Skripal-tapaus ja nyt Douma yhdessä kun luovat kuvaa julmasta ja ihmisarvosta piittaamattomasta tappamisesta. Sellaisen puolella on hankalaa olla.

Mielenkiintoista asetelmassa on se, että kaasuhyökkäystä epäilevät tai sen kieltävät näyttävät tulevan ennen kaikkea vasemmiston ja oikeiston laidoilta ja äärestä. Vasemmiston ikoninen Noam Chomsky on ollut omalta osaltaan aktiivinen Assadin toimien kieltäjä. Hän vetoaa MIT:n eläkkeellä olevaan professoriin Theodore Postoliin, jonka teorioita on käytetty kiistämään Assadin kaasuhyökkäykset. Postolin esittämät näkemykset on todistettu niin suurelta ja keskeisiltä osin vääriksi,  että hänen uskottavuutensa on mennyt. Mikä ei toki estä Assadin toimia puolustavia aina uudestaan nostamaan häntä esiin.

Syyrialainen demokratia-aktivisti Leila Al Shami kirjoittaa blogissaan idioottien anti-imperialismista, kun hän moittii länsimaiden vasemmistoa heräämisestä vastustamaan Yhdysvaltain johtamaa mitättömän kokoista iskua, jssa ei kuollut ketään, kun samaan aikaan murhataan koko ajan valtavia määriä syyrilaisia mitä julmimmilla tavoilla. Hän vastustaa kaikkia ulkopuolisia sotilaallisia interventioita Syyriaan, mutta sanoo, ettei todellakaan menetä yöuniaan muutaman taistelukaasujen käyttöön liittyvän rakennuksen tuhoamisesta.

YK on tutkinut Syyrian sodan aikaisia kaasuiskuja ja päätynyt todisteiden perusteella siihen, että Assadin hallitus on toteuttanut usein ja päämäärätietoisesti terroriluonteisia kaasuhyökkäyksiä siviilejä vastaan. Assadin toimia puolustavat kiistävät iskujen olemassaolon sillä perusteella, että Assad ei Venäjän ja Iranin voimakkaan sotilaallisen tuen takia tarvitsisi niitä, vaan niistä on vain haittaa Syyrialle. Terroripommitukset, kaasulla ja ilman, ovat kuitenkin olennainen osa Assadin sodankäyntitaktiikkaa. Assad on Venäjän ja Iranin voimakkaalla sotilaallisella ja poliittisella tuella niskan päällä sisällissodassa, mutta vastarinta on edlleen kovaa.

Näyttää hyvin vahvasti siltä, että Venäjä on myötäjuoksijoidensa avulla käynnistänyt valtaisan informaatiomyllytyksen, jossa pyritään kyseenalaistamaan Doumassa tapahtuneen kaasuhyökkäyksen olemassaolo. Tähän kyseenalaistukseen ihmiset eri syistä sitten tuntevat vetoa enemmän tai vielä enemmän. Kyseenalaistukseen tuotettuja valheita voi syöttää keskusteluun lähes loputtomasti ja niiden kumoaominen ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Näin ihminen ei joudu kyseenalaistamaan näkemystään.

Mukaan asiaa käsittelemään on tempautunut suuri joukko suomalaisiakin keskustelijoita. Hajaannuksen jälkeen pitkään kuolleelta vaikuttanut laitavasemmistolaiseksi ja Yhdysvaltain vastaiseksi luonnehdittava Vastavalkeakin julkaisi pääkirjoituksen, jossa toistellaan narratiivia syyttömyysolettaman unohtamisesta asian käsittelyssä. Kuten Vastavalkean kohdalla yleensä on, se heidän vaatimansa syyttömyysolettama ei koske länttä, vaan Mehtälä hutkii menemään tuttuun tyyliinsä. Lopuksi hän vielä uhoaa presidentti Niinistön toimien asian yhteydessä vaativan ”laillisuusvalvonnan piiriin saattamista”. Sinällään tyhjä vaatimus, koska presidentin toimet ovat jatkuvasti laillisuusvalvonnan piirissä.

Toisessa poliittisessa laidassa Kansalainen-verkkojulkaisu nostaa esiin otsikkotasolla epäilyksiä kaasuiskun tapahtumisesta. Itse jutussa on selkeä painotus, ettei kaasuiskua tosiaankaan tainnut tapahtua. Jutussa esitetään Venäjän levittämä teoria siitä, että kyseessä oli Valkokypärien tekemä lavastus. Toisaalta sitten vedotaan Robert Fiskin artikkeliin, jossa ihmisten oireita selitetään hapenpuutteella ja pölyllä. Valkokypärien epäilyttävyyttä Kansalainen lähteistää Venäjän valtion propagandaa levittävän Sputnikin artikkelilla, joka on osa isompaa Valkokypärien mustamaalaamiskampanjaa. 

Jutun lopussa on video. Siinä muun muassa haastatellaan kaasuiskun uhreja hoitaneita kahta sairaanhoitajaa, jotka näkyvät videoilla, joita tilanteesta on levinnyt. Nämä kaksi selittävät toimintansa olleen pölystä ja hapenpuutteesta johtuneiden oireiden hoitamista. He myös väittävät kyseessä olleen tahallisesti luodun paniikin, jota käytettiin lavastamaan kaasuhyökkäys. Tapahtumat, joita videolla käsitellään, tapahtuivat siis ennen kuin Assadin hallinto oli vallannut alueen ja haastattelut sen jälkeen. Dramaattisen ja englannksi tekstitetyn videon on tehnyt Assadia kannattava tv-kanava.

Kansalainen luonnehtii itseään uutismediaksi, mutta käytännössä se on maahanmuuttovastainen aktivistisivusto, joka heijastaa sisällössän epäluottamusta avointa, liberaalia yhteiskuntaa kohtaan.

Vielä laidempana oikealla, ihan siellä ääressä, ollaan myös sitä mieltä, että Doumassa ei kaasuiskua tapahtunut. Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen sivustolla vedotaan yhdysvaltalaisen OAN-kanavan esittämään videoon, josta tarkemmin tuonnempana. Uusnatsien julkaiseman uutisen on sivuilleen napannut myös MV-lehti, tehden toki juttuun uuden kärjen ja ilmoittamalla lähteen. MV kysyy oikein kuvani kanssa jutun alussa, että ”Mitähän mieltä Pearson Sharpin näkemyksestä on esimerkiksi Janne ”Rysky” Riiheläinen?”, viitaten lisäksi pilkallisesti ylipainooni ja vihjaten, että saan rahaa ulkomailta. Tätä kirjoitettaessa MV-lehden sivut ovat muuten jälleen nurin.

Kaasuhyökkäyksestä raportoivat hyvin erilaiset tahot. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan useita kymmeniä ihmisiä kuoli ja noin 500 ihmistä altistui kemikaalille. Ulkomailla asuvien syyrialaisten lääkärien perustama järjestö raportoi niinikään hyökkäyksen tapahtuneen.

Kuvien ja muiden avoimen lähteiden materiaalista koottu Bellingcat-raportti tulee myös käsitystä siitä, että 7.4. Doumassa pudotettiin helikopterista taistelukaasua tai taistelukaasuja Doumaan. Bellingcatin raportit näyttävät kaiken materiaalin, jonka pohjalta johtopäätökset on tehty ja kukin voi itse arvioida niiden osuvuutta.

Ranska esittää teknisen tutkinnan, avoimien lähteiden ja tiedustelutietojen perusteella kootussa raportissa, että Syyrian hallitus on vastuussa Doumassa tapahtuneesta kaasuhyökkäyksestä. Myös Saksan hallitus sanoo, että sillä on todisteet Assadin hallinnon syyllisyydestä. EU:n mukaan todisteet näyttävät vahvasti siltä, että Assadin hallinto on ”jälleen syyllistynyt iskuun kemiallisilla aseilla". Yhdysvalloissa kerrotaan kaasun käytön varmistetun paikan päältä saatujen näytteiden perusteella.

Tämä video on kuvattu hetki hyökkäyksen jälkeen asuintalossa, jonka sisälle kaasu purkautua. Sen sisältö kuolleine lapsineen ei sovi herkemmille eikä vähän vähemmänkään herkille. Uhrien hoidosta sairaalassa on myös nähtävillä video. BBC on haastatellut sairaalavideolla näkyvää tyttöä pakolaisleirillä, jonne hän perheensä kanssa pakeni.

Kaasuhyökkäyksen olemattomuuden keskeinen väite on, että isku oli oli lavastettu. Ei siis pyritäkään kiistämään tapahtumista levinneiden videoiden autenttisuutta sinällään, vaan kehystämään ne uudella tavalla. Tämä on paljon tehokkaampaa, sillä on paljon helpompi antaa nähduylle uusi sisältö kuin kokonaan kiistää sen olemassaolo.

Venäjä siis väittää Britannian painostaneen Valkokypärät lavastamaan hyökkäyksen. Todisteena Venäjä julkaisi valokuvia, joiden tosin todistettiin olevan otettu elokuvasta. Valheellisesti väitetään myös paikallisen Punaisen Puolikuun kieltäneen koko hyökkäyksen olemassaolo.

Sveitsiläinen sydänlääkäri pillastui Twitterissä ja syytti Valkokypäriä lavastuksesta, koska hänen mukaansa kaasuhyökkäyksen uhtien hoidosta otetussa kuvassa olevat anturit oli asetettu väärin lapselle. Hänen twiittiään levitettiin valtavasti, mutta hyvin pian hänelle huomautettiin, että kyllä kuvassa näkyvät anturit olivat oikein. Tarkasteltuaan kuvaa, hän joutui tämän itsekin myöntämään ja pyysi anteeksi erehdystään. Siitä seuranneet twiitit kertovat siitä, että kyseinen henkilö tulkitsee Syyrian tilanteen juuri samalla tavalla kuin Syyrian hallitus ja Kreml. Hän syyttää edelleen Valkokypäriä lavastuksesta. Tältä pohjalta on helppo ajatella, että tulkitessaan kuvan alunperin väärin, hän näki siinä mitä toivoi näkevänsä. Minullekin tämä hänen alkuperäinen twiittinsä lyötiin vastaväitteeksi Twitter-keskustelussa sellaisen ihmisen toimesta, joka ei usko Assadin kaasuhyökkäyksiin. Tämä kuvaa hyvin sitä, miten hanakasti ihminen uskoo niihin asioihin, joihin hän haluaa usko. Juuri nyt on paljon ihmisiä, jotka eri syistä haluavat olla uskomatta Douman kaasuhyökkäykseen ja tuottamalla mahdollisimman paljon hyökkäyksen kiistävää materiaalia annetaan mahdollisimman monelle heistä välineet kieltää se. Tässä käytetään hyväksi myös ylivertaisuusvinoumaa.

Paikallisia lääkäreitä on painostettu olemaan hiljaa ja kieltämään hyökkäyksen olemassaolo. Tietäen Assadin hallinnon luonteen, painostus lienee sisältänyt hengen ja terveyden menetyksen uhkaa hyvin laajalti perheen ja suvun piirissä.

Hyökkäyksen jälkeen on kuvatuissa videoissa näkyy kuolleita lapsia. Näitä videoita selitetään lavastetuiksi. Tätä tukemaan kehitettiin valeuutinen, jossa vanha video leikattiin ja kehystetiin vaikuttamaan siltä, että koululaiset harjoittelisivat esiintymään valheellisessa kaasuhyökkäysvideossa.

Lukuisia muitakin eri teorioita ja näkemyksiä hyökkäyksestä voi lukea EU:n ulkosuhdehallinnon disinfo-yksikön kokoamasta disinformaatiotietokannasta.

The Independent-lehdessä ilmestyi pitkän linjan, palkitun journalistin Robert Fiskin raportti Doumasta, jonne hän oli päässyt reilu viikko hyökkäyksen jälkeen. Tekstiä on jaettu runsaasti, varisnkin niiden keksuudessa, joita hyökkäyksen olemassaolo epäilyttää. Paikalla oli myös muita toimittajia. Hän itse kertoo syyrialaisista ja venäläisisistä toimittajista, mutta paikalla oli uutisryhmät myös Ruotsista, Yhdysvalloista ja Saksasta.

Fisk haastattelee lääkäriä, joka omien sanojensa mukaan ei ollut paikalla, kun kaasuhyökkäyksen sanottiin tapahtuneen. Kyseinen lääkäri kertoo, ettei hän ole nähnyt jälkeäkään hyökkäyksen uhreista, eikä kukaan ole puhunut hänelle hyökkäyksestä. Fisk kertoo puhuttaneensa pariakymmentä paikallista asukasta, mutta kukaan heitä ei tiennyt hänen mukaansa mitään kaasuhyökkäyksestä.

Paikalle olleet Ruotsin TV4, saksalaisen RTL:n toimittaja ja yhdysvaltalaisen CBS-kanavan toimittaja löysivät kaikki kyllä haastateltavan, joka oli hyvin tietoinen hyökkäyksestä. Eräs kertoi menettäneensä perheensä kokonaan. Fiskin kirjoitus on herättänyt myös kollegiaalista kritiikkiä.

Samaan toimittajaryhmään kuului ilmeisesti myös yhdysvaltalainen Pearson Sharp. OAN-kanava lähetti toimittajansa raportin, jossa tämä kertoi, ettei ole löytänyt mitään merkkejä kaasuhyökkäyksestä. Toimittaja kertoi kuulleensa haastateltaviltaan, ettei kukaan ole havainnut mitään kaasuhyökkäystä ja että videoilla nähty paniikki oli tuntemattomien ihmisten määrätietoisesti ja keinotekoisesti luomaa. OAN on vahvasti trumpilainen, laita- tai äärioikeistoa edustava kanava. Tätä raporttia jaetaan nimenomaan erilaisissa valemedioissa.

Fiskin artikkeliin perustui myös Zero Hedge -disnfosivustolta löytyvän Washington’s blogin julkaisema teksti, joka julkaistiin myös Other news -sivustolla. Kun Fiskin alkuperäinen juttu esitti tilanteen niin, että oli olemassa näkemys ja epäilys siitä, ettei hyökkäystä ollut, niin tämä teksti vetäisi mutkat suoriksi ja ilmoitti varmana tietona Fiskin jutun perusteella, ettei kaasuhyökkäystä ollut. Samalla tavalla Fiskin juttua on jaettu todisteena siitä ettei kaasuhyökkäystä ollut.

Kun Fiskin juttua esitellään todisteena kaasuhyökkäyksen olemattomuudesta, niin mukana on paradoksaalinen näkemys, jossa vedotaan Fiskin pitkään ja palkittuun uraan journalistina. Samaan aikaan kuitenkin väitetään länsimaisen journalismin olevan petollista ja sokeaa. Jos Fisk on palkittu journalisti, niin syvää epäluottamusta mediaa kohtaan jatkuvasti ilmaisevien olisi johdonmukaista pitää Fiskiä erityisen epäluotettavana.

Usein toistuva argumentti kaasuhyökkäystä vastaan on, että ei Assadin tarvitse käyttää tällaisia aseita. Ei hänellä siihen tosiaan mitään pakkoa olekaan, mutta hän käyttää niitä vähentääkseen omien joukkojensa tappioita. Jatkuvat tällaiset hyökkäykset kertovat myös siitä, että niillä on saavutettu haluttuja tuloksia. Tämä taistelu, jonka osana Douman kaasuhyökkäys tapahtui, oli iso ja merkittävä monin tavoin. Kapinallisten hallitsema alue oli aivan maan pääkaupungin vieressä ja kapinallisten epäsuora tuli ylsi Damaskukseen. Kysymyksessä oli myös Aleppon jälkeen tärkein kapinallisten tukikohta, jota vastaan hallituksen joukot kävivät. Assadin joukot kärsivät kovia tappioita valtausyrityksissään. Oli siis Assadin kannalta rationaalista taktiikkaa käyttää myös kaasua. Viimeisenä aluetta puolustaneet jihadistijoukot lähtivät venäläisten turvaamassa saattueessa pois muutama päivä kaasuhyökkäyksen jälkeen.

Oma lukunsa on kemiallisten aseiden kieltoa valvovan OPWC-järjestön tarkastajien jumiutuminen Damaskokseen. Ensin heidän päästämistään Doumaan viivytettiin syyttämällä Yhdysvaltain johtamat ohjusiskuja ja uuden yrityksen torppasi etujoukkona Doumaan saapuneen turvallisuusryhmän tulittaminen. Kaupunki on nyt siis Assadin hallituksen käsissä. Yhdysvaltain puolustusministeri Mattis on ilmaissut huolensa siitä, että todisteita hävitetään paikan päällä.

OPWC:n tehtävänä on siis kerätä näytteitä, tutkia ne ja kertoa mitä löytyi vai löytyikö mitään. OPWC ei ota kantaa mihinkään muuhun. Tutkijaryhmän työn aktiivinen ja toistuva estäminen viittaa siihen, että heidän ei haluta tätä tehtäväänsä suorittavan Doumassa.

Lopuksi

Tavoitteena tällä informaatio-operaatiolla ei ole pelkästään antaa omille aineksia olla uskomatta kaasuhyökkäykseen, vaan kyseessä on myös ajanpeluu. Jokainen päivä, joka saadaan kulutettua asiasta kiistellessä, lieventää poliittisia seurauksia. Kaava on tuttu Venäjän aiemmasta toiminnasta. Kiistetään niin kauan kuin se on mahdollista järkevästi ja sen jälkeen jatketaan kiistämistä. Pian tulee taas jokin uusi tapahtuma, joka vie maailman huomion muualle ja näin tästäkin tilanteesta on selvitty minimaalisilla vahingoilla.

Kaiken tässä kootun valossa on selvää, että tapahtumista Doumassa 7.4.2018 on olemassa kaksi niin erilaista versiota, että vain toinen voi olla totta. Kaupungissa joko koettiin kaasuhyökkäys tai äärimmäisen taitava lavastus, jota useat valtiot ja kansainväliset järjestöt tukevat valehtelullaan. Joka tapauksessa nyt on luotu niin paljon informaatiota kummastakin vaihtoehdosta, että ihmisellä on mahdollisuus valita, kumpaa pitää oman maailmankuvansa pohjalta totena vaihtoehtona