Trumpin ensimmäinen oikea kriisi

Ennen joulua Trump armahti kolme yhdysvaltalaista sotilasta, jotka oli tuomittu sotaoikeudessa sotarikoksista. Yhden heistä kutsui vieraakseen joulunpyhiksi. Tämän jouluvieraan erikoisjoukkojen aseveljien videotodistukset tulivat samaan aikaan julkisuuteen. Häntä ei ollut tuomittu kuin ruumiin kanssa poseearaamisesta, mutta aseveljiensä kertomukset olivat raakuudessaan ihan toisella tasolla. Paljon kertoo jo sekin, että he ylipäätään olivat valmiita antamaan ilmi aseveljensä. Trump luonnehti näitä tuomittuja ja armahtamiaan sotilaita ihannoivaan sävyyn koviksi ja perusteli armahdustaan sillä, että Yhdysvaltain sotilaiden on tunnettava selustansa turvatuksi.

Armahdukset ja niiden perustelut kertovat paljon siitä, miten Trump näkee sotilaat ja sotiluuden. Hänelle kyse on ennen kaikkea voittamisesta, keinoja kaihtamatta. Tämän häikäilemättömyytensä Trump on näyttänyt jo ihmissuhteissaan, liiketoiminnassaan ja politikoinnissaan. Ei ole mitään syytä uskoa, etteikö tämä toistuisi myös hänen sotimisessaan.  Tähän astihan Trump on julistanut haluaan pysyä poissa sodista ja lähteä käynnissäkin olevista.

Trumpin bisnesmaailmasta tuoma tapa kärjistää tilannetta ratkaisun löytämiseksi on tähän asti toiminut. Tai ainakaan se ei tähän asti ole räjähtänyt silmille. Nyt kun kumpikin osapuoli näkee toisensa pahana ja eksistentiaalisena uhkana, voivat  toisiaan seuraavat toimenpiteet johtaa jonnekin, jota kumpikaan ei varsinaisesti halua. Viimeisimmissä twiiteissään Trump on uhonnut hyökkäävänsä sen tarpeelliseksi nähdessään paitsi Iranin sotilaskohteisiin, myös kulttuurisiin kohteisiin.

Samoin hän on uhonnut kohdistavansa iskuja 52 iranilaiseen kohteeseen. Luku tulee Teheranin suurlähetystössä aikanaan islamilaisen vallankumouksen panttivankeina pitkään viruneiden yhdysvaltalaisdiplomaattien määrästä. Selvästi kotimaahan tarkoitettu viesti ja sotahengen nostatusta aikanaan kärsityn vääryyden kostamisesta. Mikäli Trump käskee twiittinsä mukaisesti Yhdysvaltain asevoimat hyökkäämään kulttuurisia kohteita vastaan, on se kansainvälisten sodan sääntöjen vastainen toimi eli sotarikos.

Hallinnosta vuotaneiden tietojen mukaan Suleimanin tappaminen oli lisätty ehdotettujen vastatoimien listalle vaihtoehtona, jonka oli tarkoitus tehdä muista vaihtoehdoista hyväksyttävämpiä. Suleimanin poistamista pelistä oli harkittu jo useaan kertaan kahden aiemman presidentin aikana, mutta tappamisen hinnan ja siitä aiheutuvat riskit arveltiin aina olevan liian korkea hyötyyn nähden. Mutta suunnitelma sinällään oli valmiina, vain lopullista toteuttamista varten täydentämistä kaipaavana. Normaalisti tällaisissa tilanteissa kerätään pitkään tietoa, mietitään huolellisesti eri skenaarioita ja varmistaudutaan, että toimilla voidaan saavuttaa sitä mihin pyritään. Nyt tapahtui Trumpille luonteenomainen nopea, häikäilemätön päätös. Sen lailliset perusteetkaan eivät vaikuta mitenkään lujilta.

Osansa Trumpin tilannearviossa saattoi myös olla sillä, että juuri nyt on tullut julki hänen kannaltaan äärimmäisen vahingollisia sähköposteja hallinnon sisältä. Ne todistavat hyvin selkeästi, että apu Ukrainalle estettiin presidentin toimesta. Epämääräisemmissä lähteissä on myös pyörinyt väitteitä siitä, että Trumoin lainat Deutsche Bankista olisivat olleet venäläisten takaamia. Tähän asetelmaan on sopinut erinomaisen hyvin tai ikävästi vanha videopätkä Trumpista, jossa hän vakuuttaa Obaman hyökkäävän Iraniin vain varmistaakseen uudelleenvalintansa.

Voi olla, että hän voittaa tässä uhkapelissään riittävästi. Silloin hän tosiaan on paljon lähempänä uudelleenvalintaansa. Uudelleenvalinta tarkoittaisi, että hän todennäköisesti olisi entistä enemmän oma itsensä ja noudattaisi entistä enemmän omia vaistojaan. Tulokset olivat silloin todennäköisesti kammottavia liberaalin demokratian ja sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen kannalta. Euroopassa edessä olisi lopullisesti turvallisuusasetelman uusiminen.

Presidenttinä Trump ei ole vielä kertaakaan joutunut kohtaamaan vakavaa kriisiä. Hän on hankkiutunut eroon lähipiirissään kaikista kokeneista poliitikoista ja sotilaista, säilyttäen vain nöyrät myötäilijänsä. Päälle painavat virkasyyte ja vaalit marraskuussa. Trumpin arvaamattomuus on tähänkin asti korkeaa luokkaa, mutta nyt panosten suuruus tekee tilanteesta vielä pelottavamman.

Enemmän kuin mitään muuta, Trump haluaa voittaa ja olla voittaja. Siihen hänellä on käytössään hyvin paljon valtaa ja lähes rajattomasti välineitä. Nyt voimme vain seurata mitä tapahtuu.