keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Venäjän toimet ja monen sortin itsepetokset




Suomessa on käyty viime aikoina keskustelua siitä, sotkeutuuko Venäjä Suomen presidentinvaaleihin vai ei. Yhdysvalloissa ja Ranskassa niin tapahtui, kuten myös monissa pienemmissä maissa. Eikä se sotkeentuminen ole mitään perinteistä saman poliittisen suunnan ehdokkaiden tukemista näkyvyyden tai vastaavan avulla. Jo eläköitynyt HS:n Unto Hämäläinen kirjoitti viime sunnuntain Hesarissa näkemyksenään, ettei Venäjä sekaannu Suomen presidentinvaaleihin ja myös erinomaisena journalistina perustelee kantansa. Toisin kuin yleensä, olen kovin eri mieltä Hämäläisen analyysin kanssa. Hän uskoo, että Venäjä ei sekaannu Suomen presidentinvaaleihin, koska tuenilmaisut vain heikentäisivät sellaisen saaneen ehdokkaan asemaa ja koska lopputulos näyttää joka tapauksessa mieleiseltä.

Hämäläinen unohtaa muutaman seikan, jotka koituvat hänen analyysinsa kohtaloksi. Ensinnäkin hän tarkastelee Venäjän etuja meidän näkökulmastamme eli arvioi itse, mitkä seikat ovat Venäjälle eduksi. Viime vuosina on käynyt selväksi, että Venäjä itse katsoo eduikseen ihan eri asioita, kuin mitä lännessä yleensä katsotaan Venäjän eduiksi. Lännessä ei pidetä Venäjän autoritäärisyyttä, aggressiivisuutta, taloudenpitoa, sotimista tai montaa muutakaan asiaa Venäjän etuna. Mutta niin vaan Putinin Venäjä toimii niin ja osoituksena siitä, miten tosissaan se on, se on myös valmis maksamaan kovan taloudellisen hinnan näistä. Meillä kun talous menee suurin piirtein kaiken edelle, niin ajattelemme muidenkin perustavan toimintansa samaan ajatuskulkuun.

Hämäläinen myös rajaa Venäjän mahdollisen vaikutustoiminnan olevan järkevää vain silloin, jos sen avulla olisi mahdollista saada juuri se itselle mieleinen ehdokas valittua. Tätä ajatuskulkua vastaan käy esimerkiksi se, että Venäjällä, kuten ei missään muuallakaan, ajateltu Trumpin tulevan valituksi. Hänen tukemisensa, ja Clintonin lyöminen, olivat vain keinoja heikentää Yhdysvaltoja sisäisen vastakkainasettelun kautta. Pienten marginaalien kisassa ja (mitä ilmeisimmin) Trumpin kampanjakoneiston tuella, lopputulos oli kuitenkin mieleinen. Kovaa linjaa Venäjää kohtaan vetäneen Clintonin ja nykyisen presidentin välillä on Venäjän(kin) näkökulmasta valtava ero.

Suomen presidentinvaaleissa vastakkainasettelua on mahdollista synnyttää sillä, jos edes ehdokkaiksi saadaan Paavo Väyrynen ja Ilja Janitskin. Kumpikin heistä ajaa omasta kulmastaan Venäjän asiaa ja pyrkii hyödyntämään kansakunnan sisäisiä jakolinjoja sekä luomaan omilla toimillaan epävarmuutta ja epäluottamusta poliittiseen järjestelmäämme. Hämäläinen ei ota huomioon sitä, että tämä demokratioiden heikentäminen ja päätöskyvyn nakertaminen ovat Venäjän toimien ytimessä sen käydessä kamppailua lännen kanssa. Tämä koskee myös Suomea, sillä mitään erityissuhdetta meillä ei ole, vaikka moni niin haluaakin kylmän sodan peruina ajatella.

Venäjä käyttää informaatiosodan keinoja vaikuttaakseen muiden maiden demokraattisiin prosesseihin omien etujensa mukaisesti. Käsitykset tästä toiminnasta eivät suinkaan ole yksimielisiä, vaan julkisessa keskustelussa esitetään lukuisia vastaväitteitä, jotka pyrkivät kieltämään tai mitätöimään Venäjän vaikuttamistoimintaa. Käyn tässä läpi näitä riveillä tai rivien väleissä esitettyjä vastaväitteitä. Niiden toimivuus nojaa hybridivaikuttamisessa tyypilliseen kiellettävyyteen sekä inhimilliseen tarpeeseen kieltää ikävien asioiden olemassaolo. On nimittäin hyvin ikävä ajatus, että iso naapurimaamme kohdistaa (myös) meihin tällaisia ikäviä temppuja.

Valtiot eivät toimi näin

Venäjä toimii, siitä on saatu jo pitkään näyttöjä. Venäjän resurssit vaikuttaa maailman asioihin ovat lähtökohtaisesti pienet. Sen talous on pieni, soft power minimissä, poliittiset liittolaiset vähissä. Venäjän etulyöntiasema länteen nähden on autoritäärinen järjestelmä, joka mahdollistaa nopean päätöksenteon ja häikäilemättömät otteet. Toimivassa demokratiassa ja oikeusvaltiossa  Putinin tekemät temput olisivat johtaneet juridisiin ja poliittisiin seurauksiin.

Venäjä ei onnistu vaikuttamistyössään

Jos toimia arvioidaan sen mukaan, että Venäjä saisi aina parhaan mahdollisen tuloksen, esimerkiksi oman ehdokkaansa valituksi, niin ymmärtämättä jää toiminnan syvin luonne. Länsimaisen ajattelun mukaan tällaisessa toiminnassa on jokin itselle positiivinen tavoite. Se voi olla lainsäädäntöön vaikuttaminen, ehdokkaan valituksi tulo, yleisen mielipiteen vankistuminen jostakin asiasta ja niin edelleen.
Putinin Venäjän vaikuttamistyö on siinäkin mielessä neuvostoaikojen perintöä, että kyse ei ole rakentamisesta vaan purkamisesta. Tavoite on luoda hämmennystä, epävarmuutta ja epäluottamusta. Nämä asiat taas toimivat Venäjän hyväksi, koska länsimaisissa demokratioissa hajalle mennyt ilmapiiri hidastaa ja estää poliittista päätöksentekoa. Näissä tilanteissa on mahdollista käyttää olemassaolevia jakolinjoja, joita lietsomalla ja vahvistamalla synnytetään haluttua negatiivista ilmapiiriä. Selvin esimerkki Suomesta ja muualta Euroopasta on maahanmuutton ja pakolaisuuteen liittyvien seikkojen käyttäminen hyväksi. Tähän tai johonkin muuhun yhteiskunnalliseen jakolinjaan liittyviä ihmisiä rekrytoidaan, heidän itsensä sitä yleensä ymmärtämättä, ajamaan Venäjän asiaa.
Venäjä siis onnistuu vaikuttamistyössään, vaikkei sille myönteisiä ehdokkaita valittaisikaan. Jos riittävä määrä ihmisiä alkaa kaiuttamaan Venäjän propagandakoneiston tuottamia teemoja ja luo siten epävarmuutta ja epäluuloa, ovat toimet onnistuneet.
Usein erehdytään osoittelemaan vain kaikkien räikempiä tapauksia ja naureskelemaan niiden epäuskottavuudelle. Pitää muistaa, että ne ovat aina vain yksi osa kokonaisuutta, On ihan totta, että suomalaiset ovat pitkän Venäjä-kokemuksensa, tasokkaan koulutuksen, toimivan yhteiskunnan ja laadukkaan journalismin takia varustautuneet monia muita paremmin tähän tilanteeseen. Mutta immuuneja emme sille ole. Aina voi myös kysyä, että onko Venäjällä suomettumisen ajoilta olemassa yhteyksiä ja mekanismeja, joilla se tulee riittävästi kuulluksi suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Jos, ja kun, näin on on, ei paukkuja tarvitse käyttää niin paljon informaatiovaikuttamiseen. Joka tapauksessa ponnistelut on aina sopeutettu kunkin maan tilanteeseen.
Pirullista tässä on tietysti se, että kaikki tällainen kriittisyys ajankohtaisia asioita kohtaan on avoimessa yhteiskunnassa sallittua, suotavaa ja perin tarpeellista. Samaan aikaan kun Venäjä kiristää omien kansalaisten sananvapautta ja ihmisoikeuksia, se käyttää surutta hyväkseen lännessä vallitsevaa vapautta ajaakseen omia etujaan.

Venäjä ja länsi eivät ole sodassa

Lännessä puhutaan poliittisesta painostuksesta, jonka järein osa ovat talouspakotteet, keinona välttää sotaa. Venäjällä sota mielletään paljon laajemmaksi asioiksi kuin asein käytäväksi kamppailuksi. Venäjälle talouspakotteet ovat sotaa. Kaikki mikä uhkaa Venäjän eduikseen katsomiaan asioita ja erityisesti Putinin valtaa, on sotaa. Tämä lähestymistapa tekee ymmärrettäväksi Venäjän toimien rankkuuden. Kun se nostatti Saksassa mielenosoituksia Merkeliä horjuttaakseen tai yritti aseellista vallankaapausta juuri Natoon liittymäisillään olleessa Montenegrossa, oli kyse siitä, että sodan logiikalla nämä ovat ihan normikeinoja. Jos tilannetta tulkitsee vain pelkkänä rauhantilana, kuten lännessä useimmat tekevät, niin monet Venäjän toimet näyttävät niin uskomattomilta, että niitä ei haluta uskoa. Siihen perustuu pitkälti myös Venäjän onnistuminen informaatiovaikuttamisessaan. Kaikkiin sen toimiin kuuluu aina informaatioulottuvuus, jossa sekä edistetään itse toimintaa että minimoidaan sen aiheuttamia poliittisia tai muita tappioita.



Janus Putkosen putiikissa Donetskissa Venäjän hyökkäystä Ukrainaan palvelevan Jarmo Ekmanin päivitys kuvaa hyvin näiden piirien suhtautumista vapaaseen mediaan. Ekman on myös Paavo Väyrysen Kansalaispuolueen asiantuntijajäsen.

Viestit ja viestijät ovat liian hulluja

Venäjän toimia mitätöidään usein, koska ne ovat niin hölmöjä tai niiden tekijät ovat… mmmm.. perin originaaleja persoonallisuuksia. Silloin taustalla vaikuttaa ajatus, että valtion toimien pitäisi jotenkin olla järkeviä tai ainakin tasokkaita ja toimijoiden tolkullisia. Mutta kun tavoitteena on luoda epävarmuutta ja epäluottamusta, niin tasapainoisella ja maltillisella viestinnällä ei ole sitä toivottua vaikutusta. Eikä vieraiden valtioiden asioita edistämään yleensä löydy ihmisiä, joiden elämä on tasapainossa. Julkisuudessa Venäjän puolesta toimivat hahmot ovat järjestään jollain tasolla surullisen hahmon ritareita, joiden toiminnan motiivit vaikuttavat nousevan paljon vahvemmin psykologisista kuin poliittisista tekijöistä.
Järjettömät jutut ja salaliittoteoriat puolestaan toimivat juuri halutulla tavalla. Aina löytyy niitä, jotka uskovat omien taustojensa takia mitä kummallisimpiin juttuihin. Kun näitä syötetään lisää, niin muodostuu vainoharhainen, systeemiä vastustava ja patologista epäluottamusta luova yhteisö, joka radikalisoi jäseniään. Tämä on nähtävissä muun muassa MV-lehden ympärillä, samoin kuin lievempänä esimerkiksi Vastavalkean tai Venäjän trolliarmeija -FB-ryhmän ympärille muodostuneissa yhteisöissä. Niissä on muodostunut oma hybriksensä, jossa piehtaroidaan yhtäaikaa epätoivossa asioiden tilasta ja ylemmyydentunteessa, kun muut eivät vaan tunnu ymmärtävän sitä oikeaa totuutta, joka heillä on hallussaan. Tai vähintään he tietävät, että se mitä lehdissä lukee ja televisiossa sanotaan, ei ole totta.
Journalismi on Putinin Venäjän vihollinen numero 1 niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Lähtökohtaisesti vapaa, kriittinen ja totuuteen sekä olennaisuuteen pyrkivä media on vilpillisten vallanpitäjien ja valheiden vihollinen. Venäjällä tämän ovat kokeneet lukemattomat murhatut, pelotellut, hakatut ja erotetut toimittajat. Lännessä samaan päämäärään pyritään heikentämällä tärkeimpien medioiden uskottavuutta. Suomessakin Kremlin kellonsoittaat Bäckmanista ja Janitskinista alkaen pitävät Yleisradiota ja Helsingin Sanomia pahimpina vihollisinaan.

Kaikki ei ole Venäjän vika

Venäjän johtoa myöten on Venäjälle myönteisten tahojen tavaksi tullut pilkata syytöksiä Venäjää vastaan teemalla ”Kaikkihan on Venäjän vika”. Tämä sinällään hyvin taitava retorinen syytös tekee kenestä tahansa Venäjää kohtaan kriittisen näkemyksen esittävästä ikäänkuin automaattisesti vainoharhaisen ja russofobisen. 
Tätä olkiukkoa tukee myös se välillä hysteeriseksi yltyvä ilmapiiri, jossa nähdään Venäjän juonia sielläkin, missä niitä ei ole. Monessa paikassa niitä on, muttei kaikkialla. Voi käydä myös niin, että vältellessään vainoharhaisuutta ihminen tulee hylänneeksi tosia, mutta aivan liian villiltä tuntuvia faktoja.

Mutkuttelu

Mutkuttelu eli whataboutismi tarkoittaa sitä, että vastataan johonkin asiaan siirtämällä huomio toiseen kohteeseen ja oikeuttamalla epäsuorasti omaa asiaa. Tässä keskustelussa tämä kulkee suurinpiirtein niin, että kun Venäjän sanotaan toimineen jotenkin, niin sen jälkeen vastaväitteenä on, että USA/Nato/EU/länsi se vasta onkin tehnyt sitä täällä, tuolla ja ihan joka paikassa sekä vielä paljon pahemmin. Laadukas mutkuttelu sisältää usein sinällään tosia asioita, mutta ajallisesti, olosuhteellisesti ja muutenkin ne sijoittuvat yleensä vertailukelvottomiin tilanteisiin. Vaikka rinnastus olisikin täysin yhteensopiva, niin ei kaksi väärää tee kummastakaan niistä oikeaa. 

Miellyttävät valheet

Jos joku sanoo jotain minua miellyttävää tai omaa maailmankuvaani vahvistavaa, olen helpommin taipuvainen uskomaan sitä. Jos tieto taas on jyrkästi oman näkemyksen vastainen, aiheuttaa se helposti takaisku-efektin, jossa omalle käsitykselle vastakkainen tieto oikeastaan vain vahvistaa alkuperäistä käsitystä, koska silloin on asettauduttava joko lujemmalle puolustuskannalle tai muuttamaan maailmankuvaa.
Toinen vastaava asia on, että toisto synnyttää uskottavuutta mille tahansa väitteelle. Kun samaan väitteeseen törmää usein, alkaa paljon helpommin pitämään sitä mahdollisena. 
Varsinkin asioihin perehtyneelle tuntuu välillä vaikealta uskoa, että joku edes uskoisi niihin älyttömiin väitteisiin, jotka oman asiantuntemuksen perusteella vaikuttavat aivän uskomattomilta. Mutta suurimmalla osalla ihmisiä ei ole syvää asiantuntemusta käsiteltävästä asiasta ja silloin vetoavat ja hyvin rakennetut tarinat ovat paljon uskottavampia kuin usein monimutkainen todellisuus.
Venäjä käyttää näitä piirteitä tehokkaasti hyväkseen toistamalla jatkuvasti, miten se ei sekaannu toisten maiden asioihin ja toistamalla samalla myös sitä, että muut maat kyllä tekevät niin.




Mitä siis tehdä?

Olla tarkkana. Olla maltillinen ja jämäkkä. Olla kärsivällinen. Ei pidä jähmettyä, muttei myöskään riehaantua. Aika on liberaalin demokratian puolella. Nyt on strategisen kärsivällisyyden aika Suomelle, joka voi tosin vaihtua salamannopeasti tilanteeseen, jossa on tehtävä nopeasti isoja ratkaisuja. Sekä kärsivällisyys että nopea päätöksenteko edellyttävät tarkkaa ja ajan tasalla olevaa tilannekuvaa koko kansalle. Tosin tilannekuva on niin karu, että sitä ei ole poliittisesti viisasta sanoa ääneen valtiojohdosta, vaan antaa yksittäisten, asiantuntevien kansalaisten sanoa se ääneen.  Kun tällainen ihminen ylipäätään sanoo mitään näin kovasanaista ääneen ja kun sitä ei kiirehditä poliittisten toimijoiden puolelta kiistämään, niin on helppo uskoa, että siinä ollaan ikävä kyllä oikeilla jäljillä.

52 kommenttia:

  1. Hieno ja asioiden ytimeen pureutuva kirjoitus. Kiitoksia.

    Venäjän historiaan perehtyneille sen nykyisissä toimintatavoissa tai suhteessa ulkomaailmaan ei ole paljoakaan uutta. Venäjä on pysynyt samana, vain teknologia ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet ovat uutta.

    Venäjän valtiaat ovat aina tehostaneet valtaansa läpinäkyvillä ja ilmeisillä valheilla. Lännessä ei ole ymmärretty, että jopa valheet ovat Venäjällä vallankäytön välineitä. Ne ovat eräänlaisia lojaaliuden litmustestejä. Mitä älyttömämpiä ja ilmeisempiä valheet, sitä vankemmin alamaiset niihin "uskovat". Samaan aikaan kaikki tietysti ymmärtävät mistä on kysymys. Julkiset epäilijät leimautuvat valtion viholliseksi.

    Valehtelu osana ulkopolitiikkaa ei sekään ole mitään uutta. Maailmansotien välillä Neuvostoliitto markkinoi itseään työläisten paratiisina, jonne sadat tuhannet muuttivat aatteen palon sumennettua järjen äänen. Sumu häipyi vasta orjatyöleirillä, teloituskompanjan edessä tai Lubjankan kellareissa niskalaukausta odotellessa.

    Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto markkinoi itseään vapauttajana, rauhantuojana, naapurikansojen ystävänä ja työläisten paratiisina. Vapautus tarkoitti sotilaallista miehitystä. Rauha tarkoitti sotilaallisen tasapainon kallistamista Neuvostoliiton hyväksi. Tämä tapahtui usuttamalla länsimaiden kansalaiset omien hallitustensa maanpuolustustoimia vastaan luomalla mm. "rauhanliikkeitä". "Rauhanliikkeiden" ainoa tarkoitus oli haitata länsimaiden puolustuskykyä ja luoda vastakkainasetteluja länsimaiden sisälle. Niillä ei ollut - eikä ole - mitään tekemistä rauhan tavoittelun kanssa. Ystävyys puolestaan tarkoitti suvereniteetin rajoittamista ja alistumista Neuvostoliiton tahtoon. Työläisten paratiisi oli tosiasiassa paratiisi vain muutamille neuvostoeliitin jäsenille. Tavallinen kansa eli köyhyydessä ja tietämättömyydessä poliisivaltion kaikkialle ulottuvan kontrollin ja sorron alla.

    Orwell tiesi mistä puhui.

    Jos työläisiä ei lasketa joukkoon, kaikki ylläsanottu pätee yhä tänäänkin. Venäläinen ajatusmaailma on vuosisataisen valehtelun läpeensä mädättämä. Venäjällä ainoa itseisarvo on voima ja valta. Kaikilla muilla arvoilla, mukaanlukien rehellisyys, on vain välinearvoa. Tämä pätee tavalliseen kansaan, mutta aivan erityisesti se pätee Venäjän valtaeliittiin. Venäjä ei muutu vallan vaihtuessa koska seuraaja, oli tämä kuka hyvänsä, on saman kulttuurin ja ajatusmaailman tuote.

    -EV

    VastaaPoista
  2. Hyvä analyysi tilanteesta.

    VastaaPoista
  3. Rysky ja muut kumppanit ovat olleet mestareita rakentamaan venäjätä mammuttimaista olkiukkoa,jos onnistutte tuon olkiukon jossainvaiheessa iskemään sekasorron kaaoksen tuleen,siinä palaa helposti myös oma rauhainen ryskylandia.

    Kun maamme valtiojohto yrittää tehdä nyt kaikkensa antaakseen mielyttävän ja turvallisen vierailun olosuhteet suuren, kaikkein eniten maamme hyvinvointiin ja turvallisuuteen vaikuttavan, yhden maailman kistattoman suurvallan johtajalle,te täällä vain onanoitte itsenne kaikessa oikeassa olemisen orgasmiin,pyhässä ryssänvihassanne.

    Eikös sen päinvastoin olla meille ylpeydenaihe, että Vladimir Putin suo meille päivän arvokaasta elämästään, muistaakseen meitä kansallisen julavuotemme aikana.

    Onneksi meidän Presidentillä on, paineista huolimatta ollut hoksnokaa järjestää tapaaminen paikoissa, jotka viestivät maamme ja venäjän yhteistä menneisyyttä ja tuon yhteisen menneisyyden onnistuneita suomalaista identiteettiä vahvistavia tapahtumia

    Punkaharju on muistona autonomian alkuaikojen keisarillisesta huomiota autonomisen maamme identiteetin vahvistamiselle,sen luonnonkauneutta ylistävissä muodoissa.
    Savonlinnan historiaan puolestaan kuuluu tuon alueen voimakas ja merkittävä venäläinen vaikutus.

    Esimerkiksi generalissimus Suvorov on ollut merkittävä tekiä linnoituksen ja alueen tuolloisen ruotsalaisen miehityksen lopettamisen suunittelussa,tuosta väittämänsä mukaan suomalaistaustaisesta,venäläisestä vittamattomasta sotankarista tiedämme valitettavasti maassamme valitettavan vähän.

    Suvarov,sotilasjohtajana,omassa kansanomaisuudessaan,on esimerkiksi tuntemattoman sotilaan Koskelan ilmiselvä esikuva.luultavasti Linna ei kuitenkaan itse ollut tietoinen Suvorovin historiallisesta merkityksestä.

    Suvorovin saapuminen olavinlinnaan,sen venäläisten haltuunoton jälkeen on kuvaava,venäläisestä kansanomaisudesta,hän oli oleskellut linnoituksessa jo pitkän tovin,kun häntä odotettiin saapuvaksi, vasta odottaja joukon viimein tajuttua, kuka maalaisukon oloinen hahmo oli, hänet soudetiin mantereelle ,puettiin julavormuunsa ja pidetiin juhlallisuudet.

    Suvorov, on venäläisen kolminaisuuden, yksinvalta, ortodoksia ja kansanomaisuus,varsinainen kantaisä,olkaamme myös me suomalaiset hieman ylpeitä tästä, Suvorovist, Suhosesta tai Syvävaarasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, en ymmärrä mistä ruotsalaisesta miehityksestä puhut.
      Olimme pitkään osa Ruotsia, emme koskaan sen miehittämänä.

      Poista
    2. Jos tekstini ei pidä paikkaansa, niin olisi toki mukava kuulla vääristä faktoista ja virheellisistä johtopäätöksistä, ei vain yleistä viittausta argumentointivirheeseen. Olkiukon kun voi hyvin purkaa ja todistaa, jos sellainen tosiaan on olemassa.
      Russofobia-syytös puolestaan on poliittisen kritiikin etnistämistä. Se, kuten tekstisi ylipäätään, sisältää duginilaisia sfäärejä, joissa Venäjän kansa on pyhä, valittu ja jalo. Itse kuitenkin ajattelen, että ihmiset ovat kenties erilaisia, mutta aina samanarvoisia. Nationalistinen kiihko, jonka Putin on omaksunut valtansa osaksi, on aina aiheuttanut surua ja tuhoa. Niin pelkään nytkin käyvän.

      Poista
    3. Olimme selkeästi alisteisessa suhteessa Ruotsiin,meidän resurssejamme ainoastaan hyödynnettiin emämaan eduksi,euroopassa ruotsalaiset soti, miltei viimeiseen suomalaiseen.

      Tämän kaiken taustalla tiedostaen,tulee meidän jälkipolvien tehdä kunniaa Anjalan liiton aristokraattisille, patriottisille Suomalaisille.

      Varsinkin kun tiedossamme on 1800 luvun ruotsalaisten Ligneen hegessä omaksuma ja kaiken kattava luokitteluoppi, rotuteorioineen,kannattaa muistaa juuri ruotsalaisten olleen aloitteellisia juuri arjalaisen ajattelun luomisessa.

      Kannattaa myös muistaa,että me suomalaiset olimme arjalaisen ajattelun ja luokituksen mukaan alempaa rodullista tyyppiä,yhdessä niin slaavien, mustien, kuin aasialaisten kanssa.

      Kun tämä erityiskohta,pelkästään otetan huomioon, saamme olla kiitollisia venäläisille, että olivat meitä irrottamassa kolonialistisesta,imperialistina mielellään käytäytyvästä, ylimielietä Ruotsista.

      Kuten huomataan Putinin vierailu Savonlinnassa,voi johtaa, jos tahdomme ajatuksemme irti niistä epämielyttävistä, kansaivälisen kommunismin tuottamista muodostamista,etenkin venäläisiä sortavista ajatusmalleista,siis paluuta uuden alun politikkaan,ilman kylmänsodan muodostamaa viitekehystä.

      Poista
    4. Et sitten vaivautunut vastaamaan yyntööni esittää faktavirheet ja virheelliset johtopäätökset, vaan jäit pyörittelemään Ruotsin ja Venäjän vallan erilaisuuksia Suomen suhteen. Itse kärjistäisin erot siihen, että jos olismme olleet pelkästään Venäjän vallassa, olisimme maaorjuudessa pois sulanut kansakunta, mutta jos olisimme olleet vain Ruotsin alaisuudessa, ei meille olisi rakentunut kulttuuria ja yhteiskunnalisia instituutioita rahasta alkaen. Kumpaakin tarvittiin. Mutta tätä enemmän minua tosiaan kiinnostaa se, että vastaat huutoosi bloggaukseni virheiden osoittamisessa.

      Poista
    5. Rysky, Sinulla on tietenkin oma agenda ja näkökulmasi,tietenkin sitä tulee kunnioitaa,mutta tuskin Sinä,enkä etenkään minä omista totuutta,se Sinun tulisi etenkin itäsuomalaisena taustaltasi ymmärtää.
      Eniten näissä väitteissäsi häiritsee niiden yksisilmäisyys,eräänlainen fundamentalismi,puolustamasi läntiset arvot ovat varsin keinotekoinen konstruktio,kun niitä pikkuisenkin raaputtaa, alta paljastuu puhdasverisen kolonialistin mielenmaisema,se ilmenee siinä, että koko maailman tulisi noudataa vain ja ainoastaan meidän omaksumia polittisia ja ideologisia sekä kultuurillisia arvoja,vaikka itse niitä itse arvossa pidänkin,en misään nimessä olisi valmis niitä pakottamaan sellaisille tahoille, jotka niitä eivät vapaaehtoisesti tahdo noudataa.

      Koska maamme sijaitsee kultuurillisesti eri kultuuripiirien murroskohdassa,tulisi myös meidän itsemme tunnustaa tuo erityispiirre,esimerkiksi siten että maamme polittiskultuurillinen viiteryhmä on itäeuroppalainen,meillä on erittäinpaljon yhteistä esimerkiksi Puolan ja muiden senkaltaisten maiden kanssa.
      Esimerkiksi niin Puolassa kuin Suomessakin on erittäin pieneksi kuihtunut vasemmistolaisten puolueiden kannatus,myöskään Venäjällä ei ole paljon vastakaikua vasemmiston probakandalle.

      Myöskin tulevat presidentin valit tulevat osoittamaan yhteneväisyyksä maamme ja venäjän välillä,saamme jännitää sitä valitaanko Niinistö vai Putin suuremmalla ääntenenemmistöllä maidensa johtoon.

      Tuo faktojen kaipaaminen on jälleen ja taas yksi osoitus totalitäärisen totuuden kuvitellun olemassaolon ilmenemisestä,mielestäni sellaisia ei löydy edes faktisesta tieteestä,saati politiikasta ja taloudesta.

      Poista
    6. Olet siis sitä mieltä, että miten kukin ajatteleekin asian olevan, niin se on ihan yhtä arvokas totuus kuin joku toinenkin. Jos sinusta on nyt kesä ja minusta talvi, niin ne ovat ihan yhtä tosia.
      Tällä tyylillä voi todellisuuden ympärillään muovailla juuri sellaiseksi kuin haluaa. Viis faktoista, viis logiikasta. Edustamasi totaalinen relativismi ei ole kriittisyyttä, kuten tunnut ajattelevan, vaan silkkaa todellisuuspakoa.

      Poista
    7. Kysymys todellisuudesta ja sen muotoutumisesta on laajempi kysymys,se mistä olennaisesti on kysymys,on kysymys vallitsevasta totuudesta,siitä käydään nyt kamppailua,siitä me tässä Arvon Ryskykin väänämme pohjimmiltaan.

      Kultturillinen dogmatismi tuottaa erittäin helposti meille yksilöille psykologisen pakkopaidan,kriisiviestinnän oloissa me itsekukin tulemme ja antaudumme helposti sen vageiksi.

      Luojan kiitos saamme elää aikakautta jossa meillä on välineet, jos tahdomme ja kykenemme,kaikki omalta osaltamme pikkurikkisen muokaaman vallitsevaa todellisuutta,Sinä erityisesti olet siinä onnistunut,sanoisinko liiankin hyvin,jopa tähänasti aivan selkeäjärkisiin yksilöihin olet onnistunut kylvämään venäjäpelon siemenet,voi olla että jotkin vanhimmat ja herkimmät ovat voineet joutua turvautumaan lääkärinkin apuun vanhojen traumojen noustessa uudeleen pintaan.

      Kuitenkn, jos ollaan oikein rehellisiä Venäjä toimii tällähetkellä ainoastaan sen vanhassa europpalaisessa kontekstissä, eli hyödyllisenä olkiukkona,jonka olemassaoloa ja politikaa voivat hyödyntää erittäin monet kaupalliset tahot.

      En suinkaan väitä venäjän lopullisesti jäävän tuohon rooliin,kun sen satavuotinen polittinen ja kultuurillinen ja taloudellinen näivettäminen ovat nyt ilmiselvästi päättynyt,sen olemassaolo ja voima maailmassa tulee valtavasti vahvistumaan,sen kultuurillisesta ja taloudellisesta vahvistumisesta me tulemme tulevaisuudessa erittäin paljon hyötymään,muutenkin kuin sieltä saapuvien turistien muodossa.

      Olen oikeastaan iloinen tämänpäivän tapahtumista, Venäjän presidentti saapui luontevasti helikopteri armadan saattelemana,erittäin suuren seurueen saattelemina,saataa olla,,että maamme on saamassa Trumppia lainatakseni mahtavan syntymäpäivä lahjan,muutoin ei tuollainen symboolien täyttämä vierailu ole tulkittavissa.

      Viikonloppuna luin piitkästäaikaa Samuel Hantingtonin teosta kultuurien kamppailu,sen uudelleen lukeminen, kenties avaisi monen suomalaisen kissanpojan silmät,toivon sitä erityisesti Sinulle Rysky.

      Poista
    8. "Tuo faktojen kaipaaminen on jälleen ja taas yksi osoitus totalitäärisen totuuden kuvitellun olemassaolon ilmenemisestä,mielestäni sellaisia ei löydy edes faktisesta tieteestä,saati politiikasta ja taloudesta."

      Vai niin. Selvitetäänpä tämä nyt pohjia myöten.

      Väität siis, ettei edes tieteestä löydy faktoja?

      Minä puolestani väitän, että et uskalla seisoa väitteesi takana. Tehdäänkö koe jotta saamme selville kumman väite pitää paikkansa? Koe on erittäin yksinkertainen ja menee näin.

      1. Kiipeä kerrostalon katolle, mielellään väh. 6 kerrosta.
      2. Hyppää alas.

      Järjestelyllä on kolme mahdollista lopputulosta.

      a) Jäät lillumaan ilmaan etkä putoa maahan. Tämä todistaa sinun kantasi oikeaksi.
      b) Hyppäät ja joko kuolet tai loukkaannut vakavasti. Tämä todistaa, että minun kantani on oikea.
      c) Et uskalla hypätä, mikä todistaa, että uskot tieteellisiin faktoihin kaikesta suunpieksännästäsi huolimatta.

      Jos kaikesta huolimatta jatkat putinistis-relativistisen tajunnanvirtasi suoltamista tänne, tiedämme, että olet pelkkä tyhjänpuhuja; Tiedämme, että et ole oikeasti sanojesi takana vaan olet pelkuri jonka horinat voi pyyhkäistä sivuun kuin ärsyttävästi korvan vieressä pörräävän ötökän.

      Poista
    9. Harvinaisen heikko verauskuva,totuudella on monenlaista olomuotoa, tieteellinen totuus on tieteellinen tosiväittämä,joka voidaan kun uutta evidenssiä ilmaantuu korjata uuden tietellisen totuuden mukaiseksi.
      Vallitseva totuus muodostuu polittisen kultuurin ja viestinnän yhteistoiminnasta,voidaan usein jopa sanoa,että rahapuhuu.

      Nykyaikainen tapa tuottaa aineistoa vallitsevan totuuden raakaaineiksi on eräänlaisten ajatushautomooiden ja mainostoimistojen symbioosi.
      Eiköhän se Tallinnassa sijaitseva informaatiosodan tutkimuskeskus ole se trollitehdas,joka nyt syöttää varsinkin iltapäivälehdille sopivaa venäjänvastaista informaatiota,venäjä sitä ja venäjä tätä.

      Huvittavaksi,ellei jopa naurettavaksi tuo venäjäfobia on mennyt yhdysvalloissa me onneksi olemme viellä kaukana siitä.

      Poista
    10. Kyllähän näiden toppahousujen lukuisat ja keskenään jopa aivan täysin ristiriidassa olevat "pravdat" ovat tulleet tässä tutuksi vaikkapa Malesian Air Linesin lento MH-17:n yhteydessä.

      http://euromaidanpress.com/wp-content/uploads/2017/06/mh17-conspiracies.jpg

      Poista
    11. Onhan toki Ryskyllä oikeus valita kommentaattorinsa itse, sitä kunnioitan.
      Tätä anonyymiä on todella vastenmielistä lukea, tahalliset kirjoitus- yms virheet pyrkivät luomaan tiettyä mielikuvaa, niin kömpelöllä tavalla että ilettää ja sylettää, kuten täällä Itä-Suomessa joskus sanotaan.
      Huonoa parodiaa.

      Poista
    12. Vikka itäukrainan venäläiset separatistit, olisivat pudottaneet koneen, jää jäljelle edelleen niden tahojen vastuu, jotka ilmmeisen tietoisesti ohjasivat koneen tuolle reitille.

      Jos ja kun tulee todistetuksi,että Venäjä oli määrännyt alueelle miltei vuorokautta aienmmin lentokieltoalueen.

      Poista
    13. Trolli älä valehtele ja levitä Venäjän puolustusministeriön propagandaa. Lento MH-17:ta ei ohjattu Ukrainan lennonjohdon toimesta tahallisesti sotaalueen yläpuolelle. MH-17 lensi normaalia lentoreittiä poiketen siitä vain joitakin kilometrejä syystä että Malesian Air Linesin Boeingin lentäjät itse pyysivät pientä poikkeamaa johtuen etelämpänä olleen myrskyn takia.

      Koneiden kursseja ja lentokorkeuksia muutetaan päivittäin johtuen muusta lentoliikenteestä tai säästä.

      Samaa turvallisena pidettyä reittiä käyttivät aiemmin niin Malesian Air Linesin muutkin lentokoneet kuin myös Lufthansan sekä Aeroflotin koneet jotka lensivät Donetskin läänin ylitse.

      Sotatoimialueella ei ollut minkäänlaista voimassa olevaa lentokieltoa. Oli ainoastaan kansainvälisen lentotoimintojen kattojärjestön (International Civil Aviation Authoritytin) antama suositus joka suositteli käyttämään muita reittejä.

      Siihen sisältyi myös suositus turvallisesta minimilentokorkeudesta 9754 metriä joka riitti enemmän kuin tarpeeksi siihen että olkapäältä laukaistavat it-ohjukset eivät yltäisi siihen korkeuteen.

      Alueella sai siis lentää noudattaen suositusta turvallisesta minimilentokorkeudesta. MH-17 lensikin reipaasti yli suositellun minimilentokorkeuden yli 10 kilometrissä.

      Vaan eipä ollut tuolloin vielä kenelläkään tiedossa että venäläisten ja laittomien militoiden ilmatorjunnan suorituskyky oli saanut raskasta vahvistusta olalta laukaistavien it-ohjuksien lisäksi.

      Korkeatorjuntakykyinen, Venäjän asevoimien Kurskin alueen 53.ilmatorjuntaprikaatin Buk-M1 alueilmatorjuntaohjusyksikkö oli tuotu paikalle.

      Poista
    14. Miksi tuollainen sanallinen raivonpuska, asioissa on yleensä useita erilaisia prinsippejä,nyt tuon alasampumisen vallitsevaa totuutta muokkaa lähinnä pienet läntiset harrastelijat,joiden intoohimona on ainoastaan patologinen russofobia.

      Vataavanlaisia sotilaallisia alasampumisia on tapahtunut viimevusikymmeninä useita,esimerkiksi Neuvostoliiton toteuttamat,niistä kyllä ollaan erittän hyvin informoituja,mutta yhdysvaltain ilmavoimain Iranilaisen lentoyhtön koneen alasampumisesta, operaation toteuttaneet sankarit saivat kunniamerkin,tosin yhdysvallat maksoi myöhemmin korvauksia ikun uhrien omaisille,hiljaisuudessa.

      Luultavimmin näin tulee tapahtumaan nytkin,kunpolittiset suhdanteet muuttuvat sille otollisiksi.

      Poista
    15. Venäläinen iskuun syyllinen eversti itse otti vastuun heti alasampumisesta tiedottamalla siitä sosiaalimediassa. Eihän tämä asia tunnu olevan edelleen epäselvä kuin paikallisille kemikaalivanoja liikaa nokkiinsa vetäville putinisteille ja trolleille.

      Poista
    16. Olisi todella mukava, kun nämä meidän anonyymimme ottaisivat tavaksi käyttää jonkinlaista nimimerkkiä. Silloin olisi vähän helpompi vastata oikealle henkilölle. Minulla on jotenkin sellainen tunne, että meillä on täällä kaksi venäläistrollipersoonallisuutta. Toinen on duginilais-mystinen ja toinen on vähän rationaalisemman oloinen. Tämä on se mystinen persoona. Esimerkiksi generalissimus Suvorov nousee Linnan Koskelan esikuvaksi, josta "Linna itse" tuskin oli kuitenkaan tietoinen. Minulla meinasi nauru revetä, kun esiin nostettiin Nikolai I:n aikainen iskulause "ortodoksisuus, itsevalta ja kansanomaisuus". Edes Venäjällä kukaan ei käytä tätä opetusministeri S. Uvarovin lanseeraamaa tsaristisen isovenäläisyyden tunnuslausetta. (Se rationaalisemman oloinen persoona höpöttäisi puolestaan venäjäläisyyden aatteesta, joka on ihan yhtä keinotekoinen, mutta nyky-venäläinen ideologia.) Edes venäjänkielinen Wikipedia ei viittaa mihinkään nykyaikaiseen käyttöön.

      Jos olettaisi, että täällä kirjoittelevat trolli olisivat naapurimaamme tiedustelupalvelujen palkkalistoilla, voisi huolestua. Jos tuo Nikolai I:n motto alkaisi nousta Venäjällä jälleen käyttöön, voisi ihan vakavissaan alkaa pohtia, aikooko Putin nimityttää itsensä monarkiksi sen sijaan, että alistuisi seuraaviin presidentinvaaleihin. Tosiasiallisesti mikään ei häntä estäisi. Kansanäänestys uudesta tsaarista olisi muodollisuus ja komeilla kruunajaisilla saisi saman verran kansansuosiota kuin pienellä sodalla. Jos kruunajaiset pitäisi Kiovassa, suosiolukemat olisivat hetkellisesti luokkaa 80%, mutta ortodoksikirkon tuki olisi taattu, vaikka kruunajaiset pitäisi Moskovassakin.

      Poista
    17. Venäjä voi viellä palatakin monarkiaksi,onhan monikultuurisen valtion pitäminen ehyenä helpompaa, kun sillä on polittinen,aina kiistanalainen ja kilpailtu toimia erillään symboolisesta ja identiteettiä luovasta,yhdistävästä valtionpäämiehestä.

      Ennustan Putinin olevan viimeinen venäjän presidentti ja aivan lähiaikoina tulemme kuulemaan uutisia Romanovien paluusta perustuslaillisen monarkian asemaan, ympyrä on silloin sulkeutunut,vuosisadan kärsimysnäytelmä päättynyt ja Venäjän kaksipäinen kotka on noussut uudelleen lentoon kohden kristillisen kirkkauden vuorta.

      Yhdysvaltain nykyinen ja edessäoleva polittinen sekasorto toimii varoittavana esimerkkinä venäjälle,jos yhdysvalloissa olisi polittisesta kamppailusta erillään oleva symboolinen johto,maan olisi helpompi pysyä yhtenäisenä,nythän on noussut vakavasti esille yhdysvalloissa jopa sisällisodan uhka.

      Tuon uhkan vuoksi juuri nyt meneilään oleva Venäjä hysteria on keino yhdistää maan sekasortoinen polittinen kultuuri,kuten tunnettua jokin ulkopuolinen uhka , kuviteltu tai oikea on oivakeino yhdistää kansakunta Levi Straussin mukaan.

      Kansallis konservativisten eurasianististen symboolina on yrjönnauha,jos ja kun tuo polittinen suuntaus on myös yksi mahdollinen vallantavoittelia naapurimaassamme.

      Poista
  4. Voi hellan lettas sun kanssas.

    Ensiksi, tiede ei - matematiikkaa lukuunottamatta - käsittele totuuksia. Ei ole mitään tieteellisiä tosiväittämiä eikä tieteellisiä totuuksia. Tiede kyllä pyrkii lähestymään totuutta (sikäli kun totuus määritellään teorioiden ja reaalimaailman faktojen vastaavuutena), mutta ei kukaan oikea tiedemies väitä omaavansa totuutta.

    Toiseksi, alkuperäisessä kommentissasi moitit ryskyä faktojen peräämisestä ja väitit, että se on osoitus jonkin kuvitteellisen totalitaarisen totuuden kaipauksesta.

    Armeijan suunnistusharjoituksissa tavattiin sanoa, että jos kartta ja maasto ovat ristiriidassa, maasto voittaa.

    Minusta vaikuttaa siltä, että olet tuijottanut samaa kulahtanutta karttaasi vuosikymmeniä vilkaisematta kertaakaan maastoon. Maastosta löydät faktoja, karttalehdelläsi näet totuuksia joilla ei ole mitään tekemistä maaston kanssa.

    VastaaPoista
  5. trolleista ei kannata välittää yhtään mitään, mutta tämä oli kyllä niin hienosti muotoiltu, että pakko on nostaa hattua :)

    VastaaPoista
  6. Riiheläinen antaa tekstissä ymmärtää,ettei läntiset tahot pakotteiden muodossa kävisi sotaa,tuo ei pidä paikkaansa,aina kun historiassa jotkin valtioiden väliset konfliktit ovat alkaneet,ne on aloitettu talouden näivetykseen pyrkivilä toimenpiteillä.

    Esimerkiksi maamme saa olla kiitollinen valtiollisesta olemastaolostaan Napoleonille,joka osana Britaniaa vastaan nostamansa mannersullkemuksen osana painosti Venäjän keisaria valloittamaan tuolloisen itäruotsin alueet,koska juuri täältä tuolloin Britannia sai kipeästi kaipaamaansa tervaa laajan laivastonsa tarpeisiin.

    Valitettavasti Napoleon tuolloin epäonnistui tavoiteissaan saada Britannia hallintaansa,mutta tuon tapahtuman onnellisena sivutuoteena pääsi valtio ja kansakunta nimeltä Suomi muodostumaan.

    Yhdysvallat ei koskaan ole eikä tule hyökäämään sen kanssa suhteellisen tasavahvoihin vastustajiin,pikemmminkin se pyrkii,tuota Napoleonin konstia hyödykseen käyttäen ensin näivettämään potentiaalisen vihollisen.

    Kun Riiheläinen väittää venäläisten elävän jossain salalitto maailmassa,missäs arvon Rysky itse elää,hän näkee kaikessa, jopan äissä viattomissa kommenteissa ulkopulisen ilkeämielisen vaikuttajaagenttien toiminnan.

    Samanlainen salaliittoihn perustuva polittinen hysteria on myös vallalla yhdysvaltain polittisessa järjestelmässä, mitään todisteita venäläisten vaikuttamisesta vaaleihin ei ole olemassa, on vain mielikuvituksen todeksi tuottamia väittämiä,jotka sattuvat kolahtamaan polittiseen tarpeeseen ja maan polittisen,sisäisen hajaannuksen ulkoisen kuvitellun uhkan tuottaman sisäisen yhdistymisen, venäjä on siis yhdysvalloille nyt hyödyllinen ulkoinen uhkakuva,olkiukko,mutta kooltaan valtava sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisten kommenttien uskottavuus nousisi merkittävästi, jos niissä pystyttäisiin edes joskus osoittamaan virheellinen fakta tai johtopäätös tekstissäni. Mutta loppujen lopuksi ne, kuten tämäkin, sisältävät perustelemattoman kiistämisen, henkilöön käyvää epäystävällistä arviointia ja kommentoijan pahastumisen ilmaisua.

      Poista
    2. Anonyymin sekoilijamme kirjoitelmat ovat todella rasittavia. Hän näyttää kiinnittävän väitteidensä paikkansapitävyyteen ja ajatuskulkujensa loogisuuteen suurin piirtein yhtä paljon huomiota kuin oikeinkirjoitukseen.

      No, venäjää fanittavien trollien älyllinen kapasiteetti näyttää yleisemminkin olevan käänteisesti verrannollinen russofiilisen tunteen voimakkuuteen.

      Poista
    3. Virheellinen fakta,valitettavasti tuossa teesi ja antiteesi kumoavat toisensa,mitään ei jää jäljelle.

      Faktan tarkastus on modernin maailman kehittyneen autoritäärisen ulottuvuuden,sen oletuksena on,että kaikki maailman ilmiöt ja asiat ovat kaikkialla yhteismitallisia.

      Samantapaisella aenteella oli varustettu katolisen kirkon vastauskonpuhdistuksen toimijat,silloinkin tälläkertaa kirkon edustajilla oli aikansa faktat hallussa ja ne jotka eivät alistuneet noihin faktoihin poltettiin roviolla.

      Samantapainen tilanne on kehittymässä nyt fundamentalistisen liberaalin demokratian alistamissa valtioissa.
      Europan Unioni esittää suvereenille valtiolle,Puolalle vaatimuksia ja rajoituksia,kuinka sen tulee oman kansakunnan tahdonmukaisesti oikeuslaitoksensa järjestää,maan ulkopuolelta ollaan masinoimassa näyttäviä mielenosoituksia,tukemaan maan pienen vähemmistön näkemyksiä.

      Poista
    4. "Virheellinen fakta,valitettavasti tuossa teesi ja antiteesi kumoavat toisensa,mitään ei jää jäljelle."

      Taidat olla vanha kommunisti ja ajattelusi taustalla on materialistinen dialektiikka? Se selittäisi paljon.

      "Faktan tarkastus on modernin maailman kehittyneen autoritäärisen ulottuvuuden."

      Materialistisen dialektiikan eräs "totuus" oli, että porvarillis-demokraattiset valtiot ajautuvat luonnostaan fasismiin. Näytät ottaneen tämän älyttömyyden uusiokäyttöön väittämällä, että faktojen erottaminen fantasiasta johtaa autoritääriseen yhteiskuntaan. Yhtä älyvapaa ajatus kuin aiempi kommunistinen "totuuskin".

      "silloinkin tälläkertaa kirkon edustajilla oli aikansa faktat hallussa ja ne jotka eivät alistuneet noihin faktoihin poltettiin roviolla."

      Kirkon edustajat eivät vedonneet faktoihin, vaan kirkon määrittelemään totuuteen. Kirkon totuudella ei puolestaan ollut mitään muuta tekemistä faktojen kanssa, kuin se, että kirkko yritti - aivan kuten sinäkin - kiistää oman totuutensa kannalta hankalat faktat.

      Silloinkin tälläkertaa? Jos ei osaa ajatella, ei osaa myöskään kirjoittaa. No, jätetään sikseen.

      "Samantapainen tilanne on kehittymässä nyt fundamentalistisen liberaalin demokratian alistamissa valtioissa."

      Olet jälleen pakannut yhteen lauseeseen niin monta älyttömyyttä, että normaalia sukankuluttajaa hirvittää. Liberaali demokratia perustuu vapaaseen tahtoon, ei alistamiseen. Siinä ei ole mitään yhtymäkohtaa fundamentalismiin. Paitsi ehkä se, että liberaalin demokratian vastustajat tuppaavat olemaan autokraattista valtiota ajavia fundamentalisteja. Aivan kuten sinäkin teet.

      "Europan Unioni esittää suvereenille valtiolle,Puolalle vaatimuksia ja rajoituksia,kuinka sen tulee oman kansakunnan tahdonmukaisesti oikeuslaitoksensa järjestää"

      Puola on EU:n jäseneksi tullessaan sitoutunut tiettyihin pelisääntöihin. Jos pelisäännöt eivät kelpaa niin Puolalla on täysi vapaus erota EU:sta. Sinä puolestaan vaadit, että kaikkien pitää saada käyttäytyä kuin ryssät. Ts. sopimukset ovat sitä varten, että niitä rikotaan silloin kun se itselle sopii.

      "maan ulkopuolelta ollaan masinoimassa näyttäviä mielenosoituksia,tukemaan maan pienen vähemmistön näkemyksiä."
      Höpö höpö.

      Summa summarum kommentistasi: Entinen kommari on jälleen löytänyt venäjältä valtiaan jolle haluaa alistua, ja on päättänyt yksintein ottaa vanhat keinot käyttöön: Levitetään scheissea niin suurella antaumuksella ja voluumilla, että maanmiehet hukkuvat siihen.

      Poista
    5. Jaaha, Putleria tunkittava trolli joka tottelee nimeä Pauli Räsänen suoltamassa tuota paskaansa tänne taas.

      https://imgur.com/a/IINJY

      Poista
    6. Kummallista miten kommunismi aina ja yhä uudestaan kaivetaan naftaliinista, taitaa se sittenkin olla henkitoreissaan, vaikka selvisi juuri ja juuri elossa realisosialismin kidutuskammiosta.
      Marxin esittämä reitti tuohon yhteiskunnallisten prosessien lopulliseen päämäärään tai jos tahdotaan historian loppumisen kuviteltuun autuuteen.
      Se mitä Venäjällä tapahtui oli ulkopuolisten tahojen masinoima ja tuolloiseen geopolittiseen peliin mukautettu tapahtuma,ensimmäinen historiallinen värivallankumous.

      Kommunistista manifestia selaillessa oman aikamme tapahtumien valossa,olemme varsinkin europassa juuri nyt keskellä sosialismin täydentymisen vaihetta,Marx nimittäin määritteli sosialismin edellytykseksi , kaikkien asioiden ja ilmiöiden muuttumista markkinoiden alaiseksi ja samalla myös laeilla sädellyiksi. Mitä muuta eu ja kansalliset valtakoneistot kahleiksemme säätävät , kuin uusia lakeja ja direktivejä,siis rakennamme itsellemme määräysten ja lakien vankilaa,tai pikemminkin suostumme siihen eurokansalaisina.

      Kommunismi puolestaan Marxin mukaan toteutuu , kun kaikkien mahdollisten asioiden tuttamisen rajakustannushinta alenee tuottavuuden kasvaessa minimaaliseksi, jolloin hyödykkeiden hinnat muuttuvat miltei olemattomiksi. Tämä alusta,eli intternet on oiva esimerkki kommunismin leviämisestä,me itse tuotamme tänne aineistoa, ilman rahallisia korvauksia.

      Venäjällä tapahtunut vallankaappaus, oli siis ulkoista alkuperää, mutta sille edellytykset muodostui vuosikymmeniä aikaisemmin tavalaan toteutumatta jääneestä maareformista ja maaorjien vapauttamisesta.
      Eniset maaorjat jäivät asustamaan pääosin entisiin kyläyhteisöihinsä,joita kutsuttiin mireiksi,noissa venäläisissä kylissä vallitsi itsehallinto ja jonkunasteinen demokratia,siellä esimerkiksi kierrätettiin maita, jotta jokainen vuorollaan pääsi nauttimaan myös paremmasta viljelysmaasta.

      Se mitä väitin Kommunistisesta manifestista on jokaisen itse tarkistettavissa,tilanne taitaa olla vain sellainen ettei liberaalin oma itsekunnioitus kestä siihen tutustumista.

      Poista
    7. "silloinkin tälläkertaa kirkon edustajilla oli aikansa faktat hallussa ja ne jotka eivät alistuneet noihin faktoihin poltettiin roviolla."

      Kirkon edustajat eivät vedonneet faktoihin, vaan kirkon määrittelemään totuuteen. Kirkon totuudella ei puolestaan ollut mitään muuta tekemistä faktojen kanssa, kuin se, että kirkko yritti - aivan kuten sinäkin - kiistää oman totuutensa kannalta hankalat faktat.


      Vaikka reformaation juhlavuosi onkin, todettakoon ohimennen että usein juuri maallisten hallitsijoiden toimesta tapahtunut protestanttisen uskon tai Lutherin ns. uudelleen löytämiensä apostolisten faktojen juurruttaminen oli paikka paikoin sangen verinen projekti sekin.

      Tässä adekvaatti kuvaus kreikkalaiskatolisia niin katolisen kirkon sisällä kuin Ukrainan kreikkalaiskatolisten asemaa ja koskemattomuutta rohkeasti Moskovan patriarkaatin suuntaan puolustavalta jesuiittaisä Robert F. Taftilta:

      "So did politics and coercion play a part in the establishment and protection of the majority´s churches in the Catholic West as in the Byzantine East? Of course they did, just as they did in the establishment of Lutheranism and Anglicanism. Or does someone think the sixteenth-century German princelings that went over to the Reformation, taking with them into Protestantism their principalities and all the Catholics within their borders, first put the issue to a vote? Or that Henry VIII took plebiscite to see if the English wanted to separate from Rome and be reinvented as Anglicans? The case of present-day, eminently respectable, secular (if nominally Lutheran) Scandinavia is especially pertinent. When Denmark, which had ruled Catholic Iceland since 1380, went over to the Reformation, Lutheranism was introduced there by force between 1537-52 under King Christian III, and the last two Icelandic Catholic bishops were taken prisoner. One, the old and blind Bishop Ogmundur, died in captivity; the other, Bishop Jòn Araso of Hòlar, was beheaded in 1550, and Iceland became Lutheran by fiat. Then, there is the case of Estonia, which had been Catholic since 1227. It ceased to be so by force when, under Swedish Lutheran rule (1561-1710), the Catholic faith was forbidden, the last of the Catholic recusants were expelled in 1626, and the Catholic tradition in Estonia was extirpated."*

      Asevelisosialidemokraatti

      Lähde: Orthodox Constructions of the West, Ed. Demacopoulos-Papanikolaou, s. 37.

      Poista
  7. Kommunismi elää myöskin internetin pelkässä ideassa,kannataa muistaa, kuinka venäläistaustaiset nörtit oli mukana siinä suunitelmassa ,missä pentagonin sisäinen alpaha net muutetiin intternetiksi,houkutuksena yhdysvaltalaisilla oli näin saada oma globaalien yhteyksien platform,jota voisivat hallinnoida ja käyttää hyväkseen oman ideaalinsa levittämiseen telluksen standardiksi.
    Kuten olemme saaneet havaintoopetusta,ei se aivan niin tainnut mennäkään,ymmärtämättömyyttään päästivät ja antoivat mahdollisuuden suorastaan antikapitalistiselle toiminnalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. huoh.... Internetin perusta oli kylläkin arpanet, joka oli yliopistojen ja tutkimuslaitosten välinen verkko. Pentagon kyllä rahoitti ao. tutkimusta DARPA:n kautta.

      Matka Arpanetistä Internetiksi oli kyllä kaikkea muuta kuin etukäteen suunniteltu. Vihjailusi salaliitosta jossa Internet olisi suunniteltu ideologian levitysvälineeksi on naurettava.

      Mutta eihän faktoilla ole toisaalta ollut vanhoille kommareille (tai muuten vain venäjämielisille) koskaan mitään väliä.

      Ja muuten, vastailen kommentteihisi vain siksi, että kenellekään satunnaiselle blogin lukijalle eivät jäisi päällimmäisenä mieleen sinun scheissea pursuavat älyttömyytesi.

      Poista
  8. Joutessani pari lähes aihetta sivuavaa kysymystä Ryskylle, EV:lle ja Erastotekselle:

    1. Mikäli Yhdysvaltojen uusilla ja ilmeisen yksipuolisesti (so. ilman keskustelua EU:n kanssa) asetetuilla Venäjä-pakotteilla on kielteisiä vaikutuksia EU:lle, olisitteko valmiita kannattamaan vai vastustamaan niitä?

    2. Yhdysvallat on myös asettanut uusia pakotteita Iranille -joka on tunnetusti kuitenkin noudattanut JCPOA:aa. Tulisiko EU:n mielestänne tukea tätä Yhdysvaltojen Iran-politiikkaa esim. pidättäytymällä kaupankäynnistä Iranin kanssa vai ei?

    Asevelisosialidemokraatti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helppoja kysymyksiä siinä mielessä, ettei EU:n mielestäni pidä osallistua mihinkään pelkästään USA:n esimerkin seuraamisen ilosta.

      Asialla on kyllä myös toinen puoli - nimittäin se, ettei EU:lla ole oikeasti strategiaa joka ohjaisi päätöksentekoa. EU ei ole määritellyt selkeitä tavoitteita sen paremmin Venäjän kuin lähi-idänkään suhteen. EU:n hiljattain julkaisema strategiapaperi on yhtä tyhjän kanssa siinä mielessä, ettei se tarjoile juuri muuta kuin korulauseita. Kun maailmalla sitten tapahtuu jotain mihin pitäisi reagoida, päätöksiin ajaudutaan valmistautumattomina ja huuli pyöreänä. Eikä kukaan muista strategiapaperia, saati etsi siitä suuntaviivoja.

      Iranin suhteen EU on oikeastaan täysin ulkona kuvioista. Iraniin liittyvät asiat ovat olleet pääasiassa suurten jäsenmaiden (Saksa, Ranska, Britannia) kontolla. Niin kauan kun EU:lla ei ole selkeää omaa pitkän tähtäimen strategiaa lähi-idän suhteen, olisin lähtökohtaisesti nuiva uusille Iran-pakotteille tässä tilanteessa. Vaikka strategiasta päästäisiinkin sopuun, epäilen, että jäsenmaiden valmiudet eivät riitä kovin suureen kunnianhimotasoon. Se on sääli, sillä tavoitteellinen toiminta lähi-idän suhteen olisi EU:n ja jäsenmaiden oman edun kannalta välttämätöntä.

      Venäjän suhteen tilanne on hieman toinen. Minusta EU:n pakotteiden tulisi olla sidottu Minskin sopimukseen siten, että pakotteet kiristyvät puolen vuoden välein mikäli sopimusta ei noudateta. (Nythän lähtökohta on, että pelkästään pakotteiden jatkamista sellaisenaan tarkastellaan määrävälein.) Osana pakotteiden kiristämistä olisin valmis antamaan Ukrainalle raskaita aseita. Olisin myös valmis lisäämään pakotteita aina kun Venäjä kärähtää aktiivisten toimien käytöstä EU:n jäsenmaissa (uskoakseni vastavakoiluorganisaatiot pystyvät esittämään riittävän vahvoja todisteita kun näin tapahtuu.)

      Nykyisen kaltaisilla pakotteilla ei ole juuri muuta merkitystä kuin se, että EU -johtajat säilyttävät edes jossain määrin kasvonsa. Niillä ei kuitenkaan oikeasti pyritä vaikuttamaan Venäjään. Se edellyttäisi huomattavasti päättäväisempää otetta. Nykyinen löyhässä hirressä roikkuminen on vain hieman parempi vaihtoehto kuin se, ettei Venäjän aggressiiviseen toimintaan reagoitaisi lainkaan.

      Siis lyhyesti. En pidä ad-hoc päätöksentekoa pakotteista tai muustakaan ulko/turvallisuuspolitiikasta EU:n saati Suomen etuna. Turvallisuuspolitiikkaa pitäisi linjata EU -tasolla huomattavasti nykyistä yksityiskohtaisemmin. Ja sitten toimia tehtyjen linjausten mukaisesti.

      -EV

      Poista
    2. Unioni ei kykene kovempiin sanktioihin,koska olisi vaikea löytää aluetta mikä ei iskisi takaisin europpalaiseen hauraaseen talouteen.
      Huvittava oli seurata yrityksiä katkaista rahoitus venäläisille pankeille,välittömästi venäjä ilmoitti keskeyttävänsä lainojensa takaisinmaksut,jolloin oli uhkana Saksan ja Ranskan pankkien kaatuminen veronmaksajoiden syliin.
      Toisaalta venäjän etu valtiona olisi, että mahdollisimman monelle sen oligarkille määrättäisiin pakotteita, tai edes uhattaisiin niillä,silloin he joutuisivat pakostakin palauttamaan varallisuuttaan venäjälle.

      Esimerkiksi Lontoon sityssä ovat venäläiset lähes hegemonisessa asemassa,puhutaanhan Lontoosta londongradina,joissain läntisissä venäläisille vihamielisissä piireissä.

      Aikaisemmista yhdysvaltalaisten määräämistä talouspakotteista silloiselle neuvostoliitolle oli Afganistanin sodan aikoihin maallemme erittäin voimakasta taloudellista buustia,taisi olla vähän liian kovaakin.
      Tuolloin näet silloisen Neuvostoliiton läntisten kauppayhteyksien hoito suoritettiin neljän europpalaisen pankin kautta, yksi niistä oli KOP Suomesta,silloin maamme kautta hoidettiin Neuvostoliiton läntinen öljykauppa.

      Kasinotalous maassamme sai tuolloin noiden rahavirtojen tuotoista ennenäkemättömän käyttövoiman.
      Tarinan noista tapahtumista voi tarkemmin lukea Markku Kuisman teoksesta Venäjä ja Suomen talous.

      Poista
  9. Tämän päivän Hesarin pääkirjoituksesta:”Venäjän pyrkimys vahvistaa kansain­välistä asemaansa voimapolitiikan keinoin muun muassa Ukrainassa ja Syy­riassa on jo aiemmin lisännyt arvaamattomuutta suurvaltasuhteissa. Epävarmuus on kasvanut entisestään, kun Trumpin ensimmäiset kuukaudet vallassa ovat ajaneet Yhdysvaltain hallinnon kaaokseen.”

    Asiahavainto, mutta ei aivan Syyrian osalta. Syyriaan liittyen pääkirjoitus edustaa jo lähes klassiseksi muodostunutta diversio-narratiivia, jonka turvin pakenemme oman vastuumme kohtaamista syyrialaisten kannalta tuhoisassa sisällissodassa.

    Tämän lisäksi ko. amoralistinen tai vähintäänkin moraalisesti valikoiva lähetysmistapa, jossa Syyria esitetään ikäänkuin jatkeena sille mitä Venäjä on tehnyt Ukrainassa tai että Lähi-Idässä päähuomio kiinnitetään rutiinomaisesti Venäjän toimintaan, heittää synkän varjon kaiken sen päälle mitä tälläkin hetkellä tapahtuu Yhdysvaltojen tuella ja siunauksella Jemenissä, Bahrainissa ja Saudi-Arabian Awamiassa. Turha sanoa, ettemme tienneet tai “mutku Venäjä Ukrainassa, Syyriassa ja sen hybridisotakin”. Tietoa näistä kansanmurhamaisiakin piirteitä saavista saudien sota-ja ihmisoikeusrikkomuksista on ollut toimittajien, poliitikkojen ja bloggaajienkin saatavilla varsin hyvin jo vuosia.

    Hiljaisuutemme tai haluttomuutemme olla uutisoimatta, puhumatta niistä on myös v-a-l-i-n-t-a, joka heijastelee aina sitä missä määrin kirjoittaja itse edustaa aidosti tai kokonaisvaltaisesti sitä ns. länsimaista liberaalia, demokraatista arvomaailmaa.

    On myös niin, että amerikkalaisten kontribuutio Syyriassa -erityisesti sen tärkeiden sektaarisesti orientoituneiden liittolaisten Turkin, Saudi-Arabian & Co- ja noin yleensä Lähi-Idän epävakauttamisessa on ajallisesti Herra Trumppia huomattavasti vanhempi ilmiö. Venäjän rooli tai sen “imperialismin” sato Lähi-Idässä on sangen vaatimatonta verrattuna amerikkalaisen ekseptionalismin synnyttämiin epähedelmiin -joista me eurooppalaiset saamme nauttia paitsi lisääntyneen pakolais –ja turvapaikanhakijatulvan myös lisääntyvän terrorismin muodossa. Pähkinäkuoressa, asioiden vinksallaan olemista Lähi-Idässä ja Persianlahdella on turha laittaa vain trumpetistin tai “toppahousukansan” piikkiin. Tälläinen on paitsi sangen naivia, myös älyllisesti ja henkisesti degeneroivaa.

    Odotankin mielenkiinnolla, miten maamme analyytikot, toimittajat, poliitikot ja kenties turpo-bloggaajat pohdiskelevat Yhdysvaltojen roolia Syyriassa ja Jemenissä, Bahrainissa, Saudi-Arabiassa tai sen pyrkimystä sabotoida kansainvälinen Iran-sopimus, kun joku merkittävä Trumpin hallinnon edustaja saapuu Suomeen vierailulle. On täysin luonnollista ja oikein, että kommentaattoriemme päähuomio on Venäjässä, mutta menevätkö turpo-asiantuntijamme “sammutetuin lyhdyin” niiden kysymysten ja ongelmien äärellä, joita Yhdysvallat synnyttää Lähi-Idässä ja Persianlahdella?

    Ja Ryskylle muistutuksenomainen; Assad on julma diktaattori, joka on kaasuttanut kansaansa, pommittanut systemaattisesti sairaaloita/siviilikohteita ja syyllistynyt merkittäviin sota -ja ihmisoikeusrikoksiin. Täysin totta, mutta tiedät varmaan itsekkin, että tukemamme -kaikkea muuta kuin sekulaari ja demokraattinen- oppositio on yhtä lailla syyllistynyt kaikkeen tuohon.(Tiedät myös aiemmin esittämieni länsi-tutkimusten perusteella, että n.30% sotaa pakoon esim. Libanoniin, Turkkiin, Eurooppaan lähteneistä syyrialaisista on saanut liikkeelle aivan joku muu syy kuin Assad & Co.!) Uhriluvuissa on tämänhetkisten tietojen valossa merkittäviä eroja Assadin hyväksi, mutta sen rauhan ja syyrialaisten keskinäisen rekonsilidaation takia kapinallistemme ja EU:n, Yhdysvaltojen, mutta erityisesti Turkin, Saudi-Arabian ja Qatarin on kohdattava -siinä missä Syyrian hallituksen, Venäjän ja Iranin lailla- ja kannettava oma vastuu osallisuudesta niihin.

    Asevelisosialidemokraatti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Syyriaan liittyen pääkirjoitus edustaa jo lähes klassiseksi muodostunutta diversio-narratiivia, jonka turvin pakenemme oman vastuumme kohtaamista syyrialaisten kannalta tuhoisassa sisällissodassa."

      Kiinnostaisi tietää, millä tavalla me (suomalaiset / Suomen valtio) olemme arvoisan aseveljen mielestä vastuussa syyrian sisällissodasta?

      "Tämän lisäksi ko. amoralistinen tai vähintäänkin moraalisesti valikoiva lähetysmistapa, jossa Syyria esitetään ikäänkuin jatkeena sille mitä Venäjä on tehnyt Ukrainassa..."

      Syyria on jatkoa Venäjän Ukrainassa (ja sitä ennen mm. Georgiassa) harjoittamalle politiikalle ainakin siinä mielessä, että Venäjää ajaa myös Syyriassa pyrkimys vahvistaa asemaansa suurvaltana. Molemmat voi nähdä myös reaktiona Venäjän kannalta epämieluisan hallinnon valtaanpääsyyn. Ukrainassa näin ehti käydä ennen aseellista konfliktia, Syyrian tapauksessa näin olisi luultavasti käynyt ilman Venäjän puuttumista tilanteeseen.

      Vaikka emme tiedä mitä Putinin ja lähipiirinsä päässä liikkui Syyrian operaatiosta päätettäessä, mainitsemani näkökannat ovat IMHO täysin perusteltuja, eikä niiden esittämisessä ole mitään amoralistista tai valikovaa.

      "Hiljaisuutemme tai haluttomuutemme olla uutisoimatta, puhumatta niistä on myös v-a-l-i-n-t-a, joka heijastelee aina sitä missä määrin kirjoittaja itse edustaa aidosti tai kokonaisvaltaisesti sitä ns. länsimaista liberaalia, demokraatista arvomaailmaa."

      Komppaan sinua siinä, että itsekin toivoisin kattavampaa uutisointia / keskustelua lähi-idästä. Mutta minusta on aika törkeää väittää, että jos media / bloggari ei kirjoita jostain aiheesta, hän ei enää olekaan aidosti läntisen arvomaailman edustaja. Yksittäiset ihmiset kirjoittavat siitä mikä juuri heitä kulloinkin kiinnostaa ja mistä he tuntevat tarvetta puhua. Aivan kuten sinäkin teet nostamalla tämän aiheen jatkuvasti esille. Jos noudattaisin samaa logiikkaa kuin sinä, voisin ryhtyä arvostelemaan sinua mm. siitä, että et koskaan kirjoita Kiinan sortotoimista esim. Tiibetissä.

      Mitä tulee median aihevalintoihin, niin olemme muistaakseni keskustelleet aiheesta aiemminkin. Olen edelleen sillä kannalla, että media kirjoittaa siitä minkä uskoo lukijoitaan kiinnostavan sekä aiheista joiden se katsoo olevan lukijoidensa kannalta tärkeitä (esim. yhteiskunnalliset asiat). Valintojen hyvyydestä voi aina olla eri mieltä, mutta minusta on melko falskia väittää, että niitä ohjaisi halu vaieta jonkin tietyn maan (esim. USA:n tai SA:n) kannalta hankalista asioista.

      "Pähkinäkuoressa, asioiden vinksallaan olemista Lähi-Idässä ja Persianlahdella on turha laittaa vain trumpetistin tai “toppahousukansan” piikkiin. Tälläinen on paitsi sangen naivia, myös älyllisesti ja henkisesti degeneroivaa."

      Minusta kukaan ei suomalaisessa julkisessa keskustelussa ole esittänyt, että nykyinen lähi-idän tilanne pitäisi laittaa sen paremmin Trumpin kuin Venäjän (Putinin) piikkiin. Päinvastoin. USA:n Irakiin tekemän sotaretken seurauksia kiistää tuskin kukaan. Syyrian tilannetta ei kuitenkaan voi pitää Irakin sodan suorana seurauksena. USA:n vetäytyminen Irakista loi tyhjiön, joka *mahdollisti* mm. IS:n synnyn, mutta Syyrian konfliktihan oli alkanut jo aiemmin.

      Jos Syyrian sodan alkamiseen haluaa syyllistä etsiä, niin sitä ei kyllä tarvitse Assadia kauempaa hakea. Jos taas etsitään syypäitä sodan jatkumiseen, niin syyllisiä ovat ennen muuta alueelliset toimijat. Iran, Turkki, Persianlahden maat, Hizbollah jne. Ne kaikki ovat sodan osapuolia, eivätkä ne ole sitä siksi, että joku alueen ulkopuolinen suurvalta niitä tukee.

      -EV

      Poista
    2. Toivottavasti venäläiset toimivat paremmin Syyrian jäleenrakennuksen kanssa, kuin mitä läntinen arvoyhteisö on toiminut Irakin suhteen,sinne ohjatut varat ovat pääosin palanneet läntisiin rahoituskeskuksiin, erilaisen petollisen toiminnan seurauksena.

      Venäläiset onnistuivat erinomaisesti Tsetsenian jäleenrakennuksessa,varsinkin Grosnyi rakennetiin moderniksi keskukseksi , varsin nopeasti.

      Syyriasta vallitsee nyt melkoinen mediahiljaisuus,se on oikein toivoherättävä piirre, tuon kansan kurjuuden keskellä.

      RT kanavalla oli dokumentti Alepposta,siellä kaivinkoneet olivat jo täydessä työntouhussa,näyttivät olevan kiinalais valmisteisia.
      Valitettavasti länsimaisilla yrityksillä ei tule olemaan mitään asia Syyrian jäleenrakennus urakoiden työmaille.

      Poista
    3. Suomi tukee kurditerroristeja.

      Poista
  10. EV:“Kiinnostaisi tietää, millä tavalla me (suomalaiset / Suomen valtio) olemme arvoisan aseveljen mielestä vastuussa syyrian sisällissodasta?”

    EU on diplomaattisesti tukenut “yhtenäistä” oppositiota. Asettanut merkittäviä talousapakotteita Syyrialle. Lukuisat EU-maat (esim. Englanti ja Ranska) ovat tukeneet aseellisesti ja logistisesti Yhdysvaltojen ohella oppositiota...Toki me olemme tukeneet kokoa ajan sitä “ihmiskasvoista, demokraattista ja suvaitsevaista” länsimielistä oppositiota, vaikka tämä oli alusta asti totta vain oikeastaan teorian tasolla.

    Tämä on kuitenkin syytä sanoa aina selvästi, ettei meille humaaneille, liberaalin demokratian kasvateille tulisi vain paha mieli. Tai emme voisi niin puhtaan omintunnoin puhua kuinka Assadin kädet, joita toppahousukansanjohtaja Putin ohjaa, ovat syyrialaisten veren tahrimat, kun taas meidän, liittolaistemme ja sen ystävien kädet ovat lunta valkeammat.

    EV:”harjoittamalle politiikalle ainakin siinä mielessä, että Venäjää ajaa myös Syyriassa pyrkimys...”

    Täysin game mitä sanot Ukrainasta ja Georgiasta, mutta tämä ei voi olla mikään apologia sille, että Yhdysvallat on harjoittanut tätä käytännöllisesti katsoen toisen maailmansodan päättymisestä lähtien äärimmäisen kohtalokaalla tavalla Lähi-Idässä ja Persianlahdella. Ja Syyriassa nimenomaan sen suojattiensa Turkin, Saudi-Arabian ja Qatarin ansioksi voidaan laskea kapinallisten salafisoituminen ja jihadisoituminen. Tämän lisäksi erit. Saudi-Arabia “kostaa Iranille” Yhdysvaltain tuella kurjistamalla ja terrorisoimalla Bahrainin ja oman maansa siiojen elämää. Jemenissä he tekevät tätä samaa vielä katastrofaalisemmassa mittakaavassa.

    Pointti, Syyriasta puhuttaessa on siis puhuttava myös lännen, EU:n ja Yhdysvaltojen ja sen ystävien roolista. Ei vain Venäjän ja Iranin, mikäli haluamme saada kokonaisvaltaisemman, kaikkien syyrialaisten kannalta mielekkään kuvan tilanteesta ja tiestä, joka johtaisi rauhaan.

    EV:”Jos noudattaisin samaa logiikkaa kuin sinä, voisin ryhtyä arvostelemaan sinua mm. siitä, että et koskaan kirjoita Kiinan sortotoimista esim. Tiibetissä.”

    Aivan, mutta turpoistisesti ottaen, Tiibetin tilanne ei ole tuottanut “ajallisesti, olosuhteellisesti” EU:lle samanlaisia haasteita (pakolaiset/terrorismi) kuin tämä aihelmatiikka, johon nyt syystä mielestäni keskitymme.

    EV:“Jos Syyrian sodan alkamiseen haluaa syyllistä etsiä, niin sitä ei kyllä tarvitse Assadia kauempaa hakea.”

    En kuittaa. Juuri ulkoisten toimijoiden takia demokraattinen kansanousu sunnilaistui tai islamisoitui eli menetti aidon ja laajemman, eri kansanosien suosion ja eskaloitui veriseksi sisällissodaksi. Assadin shabibojen ohella myös oppositio syyllistyi omatoimisesti verilöylyihin alussa ja kärjisti/ruokki vastakkainasettelua entisestään.

    Me hyväntahtoiset ja ilmeisen naivit eurooppalaiset liittyimme nopeasti opposition kuoroon; vaadimme Assadia astumaan syrjään, annoimme tuhansien omien kansalaistemme valua Syyriaan toteuttamaan tätä vaatimusta, ilman että kiinnitimme huomiota siihen, että sota oli opposition puolelta olennaisesti enemmän sektaarisempi kuin se oli sitä hallinnon puolelta.

    Samaan aikaan, kuulematta tai ymmärtämättä niiden merkitystä jäivät meiltä lukuisten sunni-imaamien fatwat Assadin syrjäyttämiseksi, jotka olivat kaikkea muuta kuin “sekulaareja tai demokraattisia” sisältöjensä puolesta. Nämä taisteluunkutsut jihadisoivat entisestään oppositiota, jonne lähtijöitä valui tuhansittain lisää muista islamilaisista maista taistelemaan Assadia vastaan ISIS:ksen rinnalla aina vuoden 2014 tammikuuhun asti. Tämänkin jälkeen oppositio jatkoi taisteluaan Syyrian AlQaidan rinnalla. Syyrian Alqaidan, joka pääpaikka tänään Idlibissä on Yhdysvaltojen ISIS:ksen vastaisen taistelun erikoislähettilään Brett McGurkin mukaan”Largest al-Qaeda safe haven since 9/11”.(Älkäämme myöskään unohtako arabiankielisen AlJazeeran anti-alaviitti/siiapainotteista uutisointia ja lännessä suurta näkyvyyttä saaneiden saudirahotteisten lobbareiden, aktivistien ja toimittajien “informaatiotyötä”.)


    Asevelisosialidemokraatti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "EU on diplomaattisesti tukenut “yhtenäistä” oppositiota. Asettanut merkittäviä talousapakotteita Syyrialle. Lukuisat EU-maat (esim. Englanti ja Ranska) ovat tukeneet aseellisesti ja logistisesti Yhdysvaltojen ohella oppositiota..."

      On syytä tehdä kristallin kirkkaaksi se tosiasia, ettei Suomella, suomalaisilla tai ylipäänsä eurooppalaisilla ollut mitään tekemistä Syyrian konfliktin puhkeamisen kanssa. Konflikti sai alkunsa siitä, että Assad käski asevoimiensa tulittaa aseettomia mielenosoittajia. Se oli nimenomaan Assadin valinta. Hän olisi voinut valita toisin, mutta ei uskaltanut. Minusta on melko vastenmielistä, jos - kuten ymmärsin - yrität vierittää vastuuta tästä valinnasta pois Assadin harteilta.

      Syyrian oppositio koostui alkuvaiheessa lähinnä tavallisesta kansasta. Jihadistit tulivat kuvaan vasta myöhemmin. Siitä kuinka länsi on reagoinut Syyrian tilanteeseen konfliktin eri vaiheissa voi olla (ja ollaan) montaa mieltä. Yksien mielestä olisi pitänyt puuttua rankalla kädellä heti alussa. Toisten mielestä olisi pitänyt kääntää selkä koko jupakalle. Kolmansien... ymmärrät varmaan mitä yritän sanoa; hindsight is always 20/20. (sori, en voinut vastustaa kiusausta käyttää amerikkalaista sanontaa kun tiedän kuinka lähellä sydäntäsi jenkit ovat ;)

      Ehkä voisit kertoa kuinka lännen (ml. suomen ja EU:n) olisi pitänyt toimia jotta emme olisi moraalisesti tekopyhiä kuten käsittääkseni yrität sanoa.

      "Täysin game mitä sanot Ukrainasta ja Georgiasta, mutta tämä ei voi olla mikään apologia sille, että Yhdysvallat on harjoittanut..."

      Ei se ole mikään apologia. Totesin vain yksinkertaisesti sen, että Venäjän kannalta Syyriaan meno on linjassa sen muutoinkin harjoittaman politiikan kanssa. Sanoin vielä erikseen kommentissani, että kukaan - minä mukaanlukien- tuskin kiistää USA:n Irakin sotaretken karmeita seurauksia. On se kumma, että tästä huolimatta katsot, että Venäjästä puhuessani puolustelen muka USA:n toimia. Syyllistytköhän whataboutismiin?

      "Pointti, Syyriasta puhuttaessa on siis puhuttava myös lännen, EU:n ja Yhdysvaltojen ja sen ystävien roolista. Ei vain Venäjän ja Iranin... "

      En minä ainakaan ole tällaista keskustelua torppaamassa. Olen vain sitä mieltä, että alueellisilla toimijoilla on sopassa huomattavasti suurempi osuus kuin Venäjällä, EU:lla ja USA:lla ja se on syytä pitää mielessä jos haluaa muodostaa edes suurin piirtein objektiivisen kuvan siitä mitä lähi-idässä tapahtuu ja miksi.

      "vaadimme Assadia astumaan syrjään, annoimme tuhansien omien kansalaistemme valua Syyriaan toteuttamaan tätä vaatimusta"

      Tähän ei voi sanoa muuta kuin, että emme elä poliisivaltiossa. Tarkoittaa siis sitä, ettei viranomaisilla ollut varsinkaan alkuvaiheessa kuvaa vierastaistelijoiden virrasta Syyriaan. Tarkoittaa myös sitä, että mitä laillisia keinoja viranomaisilla olisi ollut estää ihmisten matkustaminen. Jälleen, hindsight jne.

      "että sota oli opposition puolelta olennaisesti enemmän sektaarisempi kuin se oli sitä hallinnon puolelta."
      Sanoisin, että sodasta tuli sektaarinen opposition puolelta. Hallinnon puolelta se ei ole sitä ollut koskaan. Tästä olemme samaa mieltä. Hallinnon puolelta sodassa on kyse eloonjäämisestä. Se on, kuten on nähty, aivan yhtä vahva motivoija kuin uskonnollinen fundamentalismikin.

      Ja lopuksi vielä, en puolustele esim. persianlahden sunnien tai kenenkään muunkaan toimintaa. Yritän pelkästään katsoa asioita objektiivisesti (enkä tietystikään onnistu siinä sen paremmin kuin muutkaan).

      -EV

      Poista
    2. EV:”. Minusta on melko vastenmielistä, jos - kuten ymmärsin - yrität vierittää vastuuta tästä valinnasta pois Assadin harteilta.”

      Ja minusta on vastenmielistä, että sinä et -kuten ymmärsin- tunnusta sitä, että myös me tai Länsi eskaloi Syyrian tilanteen kärjistymistä ja muuttumista veriseksi sisällissodaksi luottamalla liittolaisiinsa tai heidän kamuihinsa Turkkiin ja Saudi-Arabiaan & Co Assadin syrjäyttämisessä.

      Ja nyt kun ns. oppositio on suht lopullisesti jihadisoitunut ja ISIS:läisetkin palaamassa Syyrian kapinallisten joukkoon takaisin emme -tai ainakaan eräät meistä- halua tunnustaa sitä, että myös meidän kätemme on syyrialaisten ja irakilaistenkin veressä.

      Yhtä lailla, eräät meistä saattavat vielä ihan aikuisten oikeasti kuvitella, että jos vain Assad olisi väistynyt, kaikki olisi hyvin. Syyria olisi tänään yhtenäinen, länsimielinen, transparentti, liberaali-demokraattinen valtio, jossa meille tärkeä monikulttuurisuus kukoistaisi kenties uljaammin kuin kuin Assadin aikana.

      Todennäköisyys tälle skenaariollehan on yhtä totta kuin nolla, muistaen mitä on tapahtunut Afganistanissa, Irakissa ja sittemin Libyassa. Me tai Länsi emme “ajautuneet” Syyriassa mihinkään. Me teimme omat syyrialaisten kannalta kohtalokkaat valintamme. Kyseessä ei ollut sattuma, syy ei ole ainoastaan julman diktaattorin tai toppahousukansanjohtajan. Me olemme myös osallisia, syyllisiä. Ja vaikka "syyllisyytemme" ei Syyrian tapauksessa ole nykyisten tilastojen valossa -joilla on tapana muuttua sodan/konfliktin jälkeen- on se silti moraalisesti jotain sellaista, jonka käsitteleminen on oppimisen ja tulevaisuuden tai vain sen läntisen, liberaalin demokratian arvopohjan kirkastamisen kannalta tärkeää.

      EV:“Syyrian oppositio koostui alkuvaiheessa lähinnä tavallisesta kansasta.”

      Totta. He halusivat kunnioitusta, lisää vapauksia, uudistuksia, hallinnon desentralisoimista. Lyhyesti, he halusivat demokraattisia uudistuksia eivät Assadia syrjään sinällään. Totta on myös se, että Assad syyllistyi rikollisiin toimiin kansannousun alkuvaiheessa uudistuksia vaativia kansalaisiaan kohtaan samalla tavalla kuin esim. Bahrain saudien tuella maansa marginalisoitua siiaenemmistöä kohtaan.(Saudien “assadmainen” toiminta maansa siioja kohtaan ja sen sen johtama sota Jemenissähän ovat sitä whataboutimsia -ymmärtääkseni!)

      ...jatkuu...

      Asevelisosialidemokraatti

      Poista
    3. "Ja minusta on vastenmielistä, että sinä et -kuten ymmärsin- tunnusta sitä, että myös me tai Länsi eskaloi Syyrian tilanteen kärjistymistä ja muuttumista veriseksi sisällissodaksi luottamalla liittolaisiinsa tai heidän kamuihinsa Turkkiin ja Saudi-Arabiaan & Co Assadin syrjäyttämisessä. "

      En todellakaan ymmärrä miksi yrität vierittää syyllisyyden taakkaa meidän (suomalaisten, EU:n) harteille. Kai sinulla on perusteet tehdä niin, mutta et ole esittänyt kuin epämääräistä vihjailua. Ei se, että Turkki tai Saudit ovat "lännen liittolaisia" tee lännestä syyllistä siihen mitä Turkki tai Saudit tekevät.

      Otetaan vielä kerran. Miten tarkalleen ottaen meistä tuli syyllisiä? Mitä sellaista teimme jonka vuoksi me olemme syyllisiä? Ja mikä tärkeämpää, mihin tarkalleen ottaen olemme syyllisiä?

      Jos et kykene esittämään konkreettisia faktoja suomen tai EU:n päätöksistä ja/tai toimenpiteistä syyllisyyväitteidesi tueksi, en jaksa enää ottaa vakavasti vaahtoamistasi. (Huom. yksittäisen jäsenmaan hallituksen itsenäisesti tekemistä päätöksistä en suostu ottamaan suomen tai EU:n kontolle yhtään mitään.)

      Epämääräiset vihjailut ja guilty by association tuomiot alkavat käydä rasittaviksi. Nyt konkretiaa peliin.

      -EV

      Poista
  11. EV:“Jihadistit tulivat kuvaan vasta myöhemmin.”

    Höpönlöpöndöpönubbaduppaipsispabsisnounou. Syyriassa oli jo sinällään Assadista huolimatta valtava “sunni-jihadistinen” potentia, joka vain odotti kanavoitumistaan. Tätä painetta hillitäkseen Assad mm. antoi heidän virrata -kuten sittemin ko. tapauksessa Turkki, lukuisat arabimaat ja Eurooppa (tosin hyväuskoisuuttaan!) antoi siitä fasinoituneiden kansalaistensa virrata Syyriaan- Irakiin.

    Tästä historiallisesta “lähtöasetelmasta” ennen kansanousua suosittelen luettavaksi arvostetun Syyria -asiantuntija Nibraz Kazimin vuonna 2010 julkaiseman: Syria through Jihadist Eyes:A Perfect Enemy (Hoover Institution Press Publication). Lyhyt. Lukasee parissa tunnissa ja ei mikään Kremlin Pressin tuotos kuten hokaat. Kazimin arvon tunnustavat jopa Kyle W. Ortonin kaltaiset höpönassu-analyytikot.

    Yhtä lailla, kun suostut vihdoin muodostamaan autenttisempaa kuvaa kansannousun alkuhetkistä, suosittelen myös Ari Kerkkäsen -jolla on todennäköisesti sinua ja minua enemmän kokemusta Syyriasta, vuonna 2015 ilmestynyttä Syyria ja Lähi-Itä -kirjaa. Hänen tänä vuonna ilmestynyt Syyria-Synnystä sisällissotaan -jota olenkin mainostanut aikaisemmin- on myös sangen ade eli kvaatti, sen sijaan että lukisi Vastavalkeaa tai M&P-tyyppisiä bloggauksia Syyriasta. Tai seuraisi sellaisia suomalaisia turpoisteja, joiden Syyria koskeva “informaatio” perustuu suomensyyrialaisten lelusalakuljettajien, Julian Röbcken kaltaisten toimittajien tai Michael Weissin, Charles Listerin, Kyle W Ortoninlaisten neo-höpönassu-asiantuntijoiden "analyyseihin" ja twiitteihin.

    EV:“Siitä kuinka länsi on reagoinut Syyrian tilanteeseen konfliktin eri vaiheissa voi olla (ja ollaan) montaa mieltä. Yksien mielestä olisi pitänyt puuttua rankalla...yritän sanoa; hindsight... (sori,... kun tiedän kuinka lähellä sydäntäsi jenkit ovat ;)”

    Ketä nämä läntiset “yhdet”, “toiset” ja “kolmannet” ovat? Joitain kuvitteellisia toimijoita, metafyysisiä entiteettejä jossain transendentaalisessa turpoistisessa tapahtumahorisontissa? Vai joidenkin läntisten valtioiden päätöksiä tekeviä edustajia tai näitä valtiota lähellä olevia toisien valtioiden toimijoita...kenties Turkissa tai Saudi-Arabiassa?

    Meinaan kuulostaa aika hermeettiseltä, siinä missä Assadin ja toppahousukansanjohtaja Putinin toimet Syyriassa eivät. Ja jos nämä läntiset yhdet-toiset-ja-kolmannet ovat Assadin ja Venäjän lailla ihan aitoja, valtiollisia toimijoita, onko heillä mielestäsi jotain vastuuta Syyrian tilanteesta?

    Ja sitten nyt. Tänään. Siitä, miten olisi pitänyt “reagoida Syyrian tilanteeseen” ei ole enään mitään erimielisyyttä esim. arvostettujen amerikkalaisten (mm. Landis, Jocelyn, Garnstein-Ross, Sam Heller ja Max Abrahams) Syyria-asiantuntijoiden keskuudessa. Reisille män, big timesti -kuten sinä ilmeisen mccainististen jenkkien ystävä saatat jo hiljaa sydämessäsi myöntää;)

    ...jatkuu...

    Asevelisosialidemokraatti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ketä nämä läntiset “yhdet”, “toiset” ja “kolmannet” ovat? Joitain kuvitteellisia toimijoita, metafyysisiä entiteettejä jossain transendentaalisessa turpoistisessa tapahtumahorisontissa? Vai joidenkin läntisten valtioiden päätöksiä tekeviä edustajia tai näitä valtiota lähellä olevia toisien valtioiden toimijoita...kenties Turkissa tai Saudi-Arabiassa? "

      Oletko aivan tosissasi? Keitähän ne nyt mahtaisivat olla? Samoja pakkomielteisiä länsikriitikkoja joihin sinäkin näytät kuuluvan. Mistä ihmeestä sait päähäsi, että viittasin tällä läntisiin hallituksiin tai ylipäänsä hallituksiin?

      " Siitä, miten olisi pitänyt “reagoida Syyrian tilanteeseen” ei ole enään mitään erimielisyyttä esim. arvostettujen amerikkalaisten (mm. Landis, Jocelyn, Garnstein-Ross, Sam Heller ja Max Abrahams) Syyria-asiantuntijoiden keskuudessa."

      En kysynyt mitä asiantuntijat sanovat, vaan kysyin sinun kantaasi. Sinä kritisoit lännen toimintaa ja sälytät syyllisyyttä länsimaille. Kerro toki, kuinka sinun mielestäsi lännen olisi tullut toimia. Kun kerran tiedät mitä on tehty väärin, niin kai nyt osaat myös kertoa miten olisi voitu tehdä paremmin.

      Tämä keskustelu alkaa mennä absurdiksi. Kommenttisi vilisevät toppahousuja, höpönassuja, mccainisteja jne. En oikein jaksaisi tätä ryhmän mukana syyllistämistä ja lapsellista nimittelyä. Jos sinulla ei ole mitään rakentavampaa sanottavaa, lopetan omalta osaltani tähän.

      -EV

      Poista
    2. Hindsight. Stop. 20/20. Stop. Länkkäri kuittaa. Stop. Älä koskaan. Stop.

      Asevelisosialidemokraatti

      Poista
  12. EV:”ettei viranomaisilla ollut varsinkaan alkuvaiheessa kuvaa vierastaistelijoiden v...n. Jälleen, hindsight jne.”

    Ei varmaan määrästä, mutta selvästi oli joillakin suomalaisillakin turpoisteilla vajaa käsitys tilanteesta. Liian vähän kenttäkokemusta, kielenhallintaa. Tai kenties he olivat lukeneet liikaa (yleensä kykypuolueen nuoria tai sinivihreitä veijjareita) jotain M&P-bloggaria ja päätyneet omaksumaan sieltä monomaanisen käsityksen siitä, että Syyrian tapauksessa uskonnolla, historialla tms. ei ollut mitään merkitystä, vaan kyseessä oli viimeinen taistelu kommunismia/toppahousulaisia vastaan.

    Hindsight varmaan, mutta silti olisi hyvä nyt pohtia, miten näin pääsi käymään? Havaintojeni sitä (so. itsekriittisyyttä) ei ole kuitenkaan havaittavissa, vaan toppahousukansaan ollaan Syyriassakin keskitytty maamme turpoistien keskuudessa.

    EV:”Ei se ole mikään apologia. Totesin vain yksinkertaisesti sen, että Venäjän kannalta Syyriaan meno on linjassa sen muutoinkin harjoittaman politiikan kanssa. Sanoin vielä e...”

    Aivan. Ja minä sitä että Yhdysvaltain 1940-lopulla alkanut Lähi-Itä ja Persianlahti -politiikka, jossa ei pitkään aikaan ole ollut kysymys ymmärrettävästä neukkuvaikutuksen torppaamisesta, on tuottanut meille ja yhä tuottaa merkittäviäkin turpomaisia haittoja, siinä missä toppahousukansankin täällä Euroopaan puolella.

    “Saa tulla pyyhkimään!”:huudetaan eurooppalaisille liiittolaisille ja ystäville. Kotiyleisölle siellä back home, todetaan jälleen kerran vain että:”Mission accomplished!”

    Ja nokka jälleen kohti uusia ekseptionaalisia seikkailuita, eurooppalaisista liittolaisista ja ystävistä paljolti valittämättä. Ja miksi ei, koska kuten Herman Melville sen puki sanoiksi -hieman itseironisesti toki- jo vuonna 1849:”We Americans are peculiar, chosen people, the Israel of our time, We bear the ark of the liberties of the world.”

    Asevelisosialidemokraatti

    VastaaPoista
  13. Ohimennen. Pari päivää sitten Mika Aaltola -joka on osannut kertoa teeveessä meille aina erityisesti Venäjän roolista Syyriassa- twiittasi tän. Otaksun hänen tehneen sen fanittavassa merkityksessä:

    https://www.foreignaffairs.com/articles/syria/2017-07-27/problem-syrias-demographics?cid=int-lea&pgtype=hpg

    On kuitenkin niin -valitettavasti- että Mika on nyt mennyt helliduudeluittaan twiittaaman jutskan, joka on paljolti disinformaation saturoimaa. Noh, miksi meidän Mika syyllistyisi moiseen disinfon levittämiseen? En tiedä. Tai otaksuisin tietäväni, mutta pitää vielä suorittaa loppuun ne psykiatrian opintoni. Tavallaan kuitenkin hyvä että, Mika nosti asian tapetille, jotta pystymme torppaamaan ko. artikkelin vaihtoehtototuudellisuuden. Eli:

    (1) Tälläkin hetkellä mm. Damaskoksessa ja Latakiassa Syyrian hallituksen valvomilla alueilla on enemmän sunnilaisia syyrialaisia sisäisessä maanpaossa kuin esim. Mikan tai siis niiden meidän suosimien kapinallisten Idlibissä, Raqqassa tms.

    (2) Syyrian armeija on alkuajan loikkauksista huolimatta yhä lähes 50-60% sunnilainen.* Siinä missä tukemamme oppositio taasen on 100% sunni-islamistinen/jihadistinen ja "kansainvälisempi" kuin Assadin apuna olevat hizzut, iranilaiset ja afgaanit. Ne ns. ei-sunnilaiset oppositiolaiset tai kristityt ovat pääasiassa vanhoja kommunisteja tms.

    (3) Suosimamme “sekulaarin, malttillisen ja demokraattisen” opposition haliitsemilla alueilla ei ei-sunnilaisia syyrialaisia juurikaan ole, vaan he ovat paenneet maasta, tai siirtyneet hallituksen valvomille alueille. Tämä ei ole juurikaan tapahtunut vapaaehtoisesti. Ja ne ei-sunnilaiset syyrialaiset, jotka ovat jääneet on pakotettu kääntymään asein sunneiksi kuten druuseille on paikka pakoin käynyt. Tai he ovat joutuneet nauttimaan -kuten esim. kristityt- hanbalistisen sharia-oikeuden sävyttämistä c-kansalaisuuden mukanaan tuomista oikeuksista.

    (4) Turkki ja kapinallisemme ovat uudelleen asuttaneet valtaamiaan alueitaan turkmeeneilla ja uiguureilla.(Syyrian druusien pakkokäännyttämisestä ja uiguureistahan on todistanut terrorismitutkija-upseerimme Antti Parosenkin suosima Syyria -spesialisti Aymenn Jawad Al-Tamimi erinäisissä blogauksissaan.)

    Asevelisosialidemokraatti


    ---
    *https://ctc.usma.edu/posts/syrias-sunnis-and-the-regimes-resilience

    VastaaPoista
  14. Hyökkäysliitto Nato pisti limaiset näppinsä kurkkupurkille, Putin antoi opetuksen karttakepillä.

    VastaaPoista
  15. Vähäiset uutiset Syyriasta meille kertovat,kuinka Syyrian asevoimat ja kapinalliset lohkoittain pääsevät sopimaan aselevosta.
    Venäläiset rauhanturvaajat menevät näiden joukkojen väliin,myös venäläistaustaisia jäleenrakentajia on alkanut ilmaantua Syyriaan, pian maailma saa ihastella Groznyin kaltaista modernia jälleenrakennettua Syyriaa,bonuksena,kuten myös venäjällä kävi länsimaiset liberaaliset arvot on vuosikymmeniksi karkoitettu Syyrian kansaa kiusaamasta.

    VastaaPoista
  16. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista