Kybertaistelu on käynnistymässä

Kuva: George Grantham Bain collection at the Library of Congress

Yhdyvaltain demokraattisen puoleen ja sen lähellä olevien tahojen tietojärjestelmiin on viime aikoina tehty useampiakin hakkerointeja. Nyt Yhdysvaltain hallitus on virallisesti osoittanut sormella (pun intended) Venäjää näistä hyökkäyksistä. Kyberhommissa edes kohtuullinen varmuus tekijöistä on vaikeaa saada, mutta ei tietenkään mahdotonta. Mitenkään kevyesti tällaiseen ei ryhdytä senkään takia, että tämä ilmoitus käytännössä velvoittaa Yhdysvaltain hallituksen vastaamaan Venäjän toimiin asianmukaisiksi katsotuilla keinoilla. Kukaan ei vain oikein tiedä, mitä ovat nämä asianmukaiset keinot, sillä tällaista ei ennen ole tapahtunut. Uhka on toki tiedostettu.

Venäläisten hakkeroimia tietoja on vuodettu WikiLeaksin kautta. Idealistinen vuotosivusto on antanut viime aikojen toiminnallaan herättänyt paitsi kritiikkiä toimintatavoistaan, myös antanut vaikutelman, että se on Venäjän tiedustelupalveluille hyödyllinen toimija tai jopa yhteistyökumppani.

Kun tietomurrot kohdistuivat presidenttipuolueen asioihin juuri tiukkojen presidentinvaalien alla ja murretut tiedot pyritään vuotamaan ajankohtina, jolloin ne vaikuttavat mahdollisimman suuresti äänestäjiin, on kysymyksessä sekaantuminen maan demokratiaan. Se ei ole vierasta puuhaa yhdysvaltalaisillekaan, joten he tietävät erinomaisen hyvin miten pahasta asiasta on kysymys. Donald Trump on ehdottomasti Venäjän johdon suosikki presidentiksi. Arvaamaton Trump on juuri sellainen diilintekijä, jota Putin nyt haluaa. Putin halua purkaa ainakin osan voimassaolevista kansainväliset politiikan rakenteista ja sopia uusista, nimenomaan Yhdysvaltojen kanssa, muiden maiden pään yli. Nykyisessä järjestyksessä Venäjällä kun ei ole sen haluamia mahdollisuuksia vaikuttaa. Lukemattomien monenkeskisten kansainvälisten sopimusten ja järjestöjen verkosto estää sitä saavuttamasta vaikutusvaltaa, jota se haluaa. Ironista on, että Venäjä samaan aikaan julistaa haluavansa pois yksinapaisesta maailmasta moninapaiseen. Itse asiassa se vain haluaa itsensä yhdeksi, tai itse asiassa toiseksi navaksi maailmaan.

Nato päätti jo Walesin huippukokouksessa 2014 olevansa valmis sotilaallisiin vastatoimiin, mikäli yksikin liittouman jäsenmaa joutuu laajan kyberhyökkäyksen kohteeksi. Yhdysvallat ei ole turvautunut tässä tilanteessa Natoon, mutta jos jokin muu jäsenmaa olisi vastaavassa tilanteessa, voisi kutsu kuulua huippukokoukseen joko 4. tai 5. artiklan perusteella. Yhdysvallat tietää pystyvänsä hoitamaan tämän itse. Lisäksi Nato konsensusperiaatteineen on tällä hetkellä suhteessa Venäjään ikävän arvoituksellinen Turkin ja Venäjän pikavauhtisen lähentymisen myötä.

Tästä ei ole kuin jokunen viikko, kun tuli 100 vuotta täyteen siitä, kun panssarivaunut ensimmäisen kerran ilmestyivät taistelukentälle. Panssarit muuttivat sodankäyntiä pysyvästi. Ilma-aseen kaikkinainen merkitys kävi selväksi seuraavassa maailmansodassa, kun Midwayn taistelussa Yhdysvaltojen ja Japanin laivastot ottivat toisistaan mittaa lentokoneiden voimin.

Nyt käynnistymässä oleva taistelu voi jäädä sotahistoriaan. Yhdysvaltain virallisen ilmoituksen myötä on odotettavissa, että se on vastaamassa siihen kohdistettuun kyberhyökkäykseen. Todennäköisesti vastaus tapahtuu sekä näkyvästi että näkymättömästi. Joka tapauksessa tässä voi olla kyseessä sotahistorian ensimmäinen täysimittainen, suurten valtiollisten toimijoiden välillä käyty kybertaistelu.  Kuten nuo aiemmin mainitut taistelut, myös tälläkin yhteenotolla lienee seurauksia, jotka muuttavat sodan olemusta. Sota ei ikinä unohda mitään oppimaansa, mutta ottaa uudet keinot halukkaasti käyttöönsä.

Kuten von Clausewitz jo ajatteli, ottaa sota alettuaan keinot omaan hallintaansa. Sodassa yritetään lyödä vihollinen ja kun sotaa käydään, unohdetaan pikkuhiljaa ne pidäkkeet ja estot, joita rauhallisempina aikoina pidetään raudanlujina. Siksi nyt ehkä käynnistynyt kybertaistelu voi ulottua myös meihin. Toki tämä taistelu käydään suurelta osin piilossa ja hyvin epäselvää on, että milloin se on tai onko se edes alkanut ja tuskin loppuakaan on sen helpompi huomata.