tiistai 19. heinäkuuta 2016

”Sota on tulossa!”




Viime aikoina on ollut huomattavan paljon otsikoita ja kirjoituksia, joissa on kerrottu tai ainakin epäilty, että sota on tulossa. Se on tulossa siksi, että länsi kalistelee sapeleita, pitää yllä varustelukierrettä ja on vainoharhainen Venäjän suhteen. Jota se muuten kohtelee perin epäoikeudenmukaisesti, sillä Venäjä vain puolustautuu sitä uhkaavana vyöryvää Natoa vastaan. Suomellekin on käymässä huonosti, koska olemme sitoutuneet läntiseen yhteistyöhän eli Venäjän vastaiseen rintamaan.  Se rintama kun on nyt hakemassa hyökkäysasemia Venäjän suuntaan. Näin kertoi muun muassa Putinin pääprogandisti Dimitri Kiselov muutama päivä sitten kansalaisille televisiossa.

Tai ainakin näitä väitteitä yhdessä ja erikseen, eri muodoissaan viljelevät Venäjän poliitikot ja mediat sekä heidän kantojaan myötäilevät tai ne järkeväksi hyväksyvät henkilöt ja tahot.

Venäjä on onnistunut erinomaisesti siinä, että se kehystää aggressiivisilla teoilla ja rauhan sanoilla lännen puolustukselliset reaktiot hyökkäykselliseksi aktioiksi. Samaan aikaan kun Venäjällä on käynnissä mittava asevoimien varusteluohjelma ja se pitää historiallisen suuria sotaharjoituksia, se väittää lännen rakentavan sotavoimaa Venäjälle hyökkäämiseksi. Ulospäin voi ulkoministeri Lavrov toki sanoa, että jokainen järkevä ihminen ymmärtää, ettei Venäjä ikinä hyökkkää Nato-maahan. Mutta sisäisesti suorasanainen uho on kovempi. Baltiaan sijoitetut neljä pataljoonaa eivät hyökkäysotimissa olisi kuin promille tarvitusta. Ne ovat poliittinen signaali näille jäsenmaille ja myös Venäjälle. Siihen poliittiseen signaaliin toki riittäisi vaikka yksi ainoa yhdysvaltalainen sotilas. Jos hänet tapetaan, peli on selvä. Näillä joukoilla ei ole juurikaan sotilaallista, vaan vain poliittista merkitystä.

Tilanteen olemusta voi haarukoida ajatusleikillä. Mitä tapahtuisi, jos Venäjä ilmoittaisi lopettavansa asevoimiensa kasvattamisen, vetäisi joukkoja ja varustusta pois Kaliningradista ja luopuvansa aggressiivisesta painostuksesta, mukaan lukien sota Ukrainassa, naapurimaitaan kohtaan. Ja tosiaan myös toimisi niin. Pienellä viiveellä länsi huoahtaisi helpotuksesta ja pian budjettivirkamiesten punakynät viuhuisivat entiseen malliin puolustusmenojen kohdalla. Pakotteet puretttaisiin, sillä talouden ehdoillahan tässä mennään läntisessä maailmassa. Poliitisesti länsi olisi valmis muuttamaan toimintaansa hyvinkin nopeasti, jos Venäjä pystyisi vakuuttamaan linjansa muutoksesta. Se toki voi olla kaikkien valheiden jälkeen aika hankalaa. Kaikki ovat jo oppineet katsomaan Putinin käsiä hänen kuuntelemisensa sijaan. Tai eivät tietenkään kaikki.

Jos sen sijaan länsi päättäisikin toimia niin kuin Venäjä vaatii: vähentäisi joukkojaan, purkaisi ohjuspuolustuksen, lopettaisi Baltian maiden ilmavalvonnan ja Ukrainan hallituksen poliittisen ja sotilaallisen tukemisen, purkaisi pakotteet tuosta vaan ja ylipäätään lopettaisi kaiken mahdollisen, josta Venäjä on länttä syyttänyt. Tarkoittaisiko tämä leikkauksia Venäjän puolustusbudjetissa? Rauhoittaisiko tämä kansallismielistä ja lietsovaa propagandaa, jonka keskellä venäläiset elävät? Saataisiinko Venäjää reunustavat konfliktit ratkaistua ja suvereenien valtioiden välit toisiaan vilpittömästi kunnioittaviksi? Tuskinpa vaan.

Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry vieraili juuri Moskovassa ja jälleen kerran etsitään rauhanomaisia ratkaisuja tilanteiseen. Lännellä ei ole tähän asti ollut halua sivuuttaa yhtään tilaisuutta yrittää rauhaa. Varsovan Naton huippukokouksen julkilausumassa korostettiin nimenomaan myös dialogia. Tavllaan ironista muuten on, että edellisen Naton huiipukokouken Walesissa 2014 piti olla paikka, jossa Natolle etsitään uutta merkitystä Afgnaistanin tehtävän ollessa täydessä laajuudessaan päättymässä. Mutta Krimin miehitys, Ukrainan sota ja Venäjän aggressiivuus tekivät jäsentensä puolustamiseen perustetun sotilasliiton olemassaolosta taas täysin perusteltua. Jos Venäjä olisi odottanut vielä muutaman vuoden, olisi Nato saattanut purkaa itsensä olemattomiin. Nytkin se ehti muun muassa tyhjentää Euroopan yhdysvaltaiaisista tankeista lyhyeksi aikaa, ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen. Nyt niitä on laivattu takaisin.

Yhdysvaltain oma toiminta, erityisesti terrorisminvastainen sota eri ulottuvuuksineen, on tehnyt helpon uskoa väitettä sen aggressiivisuudesta. Jos maa kerran hyökkää omalla päätöksellään toisiin maihin ja käy jatkuvasti kv-lakeja rikkovaa ja siviiliuhreja vaativaa lennäkkisotaa ympäri maailmaa, niin on helppo sanoa sen uhkaavan muitakin.  Optimistinen tulkinta Venäjän sotauhosta on, että kyse on poliittisesta painostuksesta, jossa käytetään refleksiivisen kontrollin keinoja. Herätetään pelkoa ja saadaan ohjattua muiden maiden toimintaa haluttuun suuntaan. Jos haluaisin istua puiston penkillä yksin, mutta siinä olisi jo joku muukin, niin refleksiivisen kontrollin avulla saisin hänet itse haluamaan lähtemistä. Millisekunnin liian pitkiä katseita, huokauksia ja puhkumista, kummalliselta ja epämääräiseltä vaikuttavaa käytöstä. Jos penkillä istuva sitten kysyisi, tai jopa syyttäisi minua kummallisesta käytöksestä, kieltäisin luonnollisesti kaiken ja kysyisin vielä perään, että oletteko aivan järjissänne? Joa tapauksessa saisin penkin itselleni. Venäjä yrittää nyt saada penkkejä etupiiriksi katsomallaan alueella tyhjäksi.

Ikävää tässä on se, että vaikka Venäjän sotauho on mitä ilmeisimmin tarkoitettu enemmänkin sekä sisä- että ulkoplitiikan muihin tarpeisiin, voi se myös johtaa oikesti sotaan. Lännessakin on paljon ihmisiä, jotka enemmän kuin mielellään uskovat Venäjän olevan valmis milloin tahansa tilaisuuden tullen vyörymään Baltiaan tai muualle. Tai jos tapahtuu jokin onnettomuus, on se kaiken sodanlietsonnan ja epäluottamuksen jälkeen aivan liian helppo puolin ja toisin tulkita sodaksi.

Paljon puhutut jännityksen lieventäminen ja luottamuksen lisääminen olisivat hyvin pitkällä, jos Venäjä toteuttaisi tai pikemminkin lopettaisi kaksi asiaa: sotaisan lietsomisen ja valehtelun.  Länsi ei jää vihoittelemaan, vaan pragmaattisesti etsii ratkaisut tilanteeseen, jos syntyy aito luottamus siihen, että Venäjä tyytyy ratkaisuihin. Putin saisi varmasti jo merkittäviä myönnytyksiä, mutta jostain syystä hän yhä vaan jatkaa peliä. Liekö hän huomannut hypänneensä tiikerin kyytiin, josta on kovin hankala nousta pois joutumatta syödyksi itse.


21 kommenttia:

  1. "Putin saisi varmasti jo merkittäviä myönnytyksiä, mutta jostain syystä hän yhä vaan jatkaa peliä."

    Uskoakseni tähän on yksinkertainen syy. Putin ei ole vielä päässyt tavoitteeseensa ja uskoo pystyvänsä saamaan vielä enemmän (myönnytyksiä) kuin mihin länsi olisi nyt valmis.

    Mikä Venäjän tavoite sitten on? Venäjä on toistanut sitä kyllästymiseen saakka valtionjohdon ja diplomaattien puheissa, strategisissa dokumenteissa jne. Lännessä vain harvat ovat kuunnelleet tätä viestiä puhumattakaan, että sitä olisi otettu vakavasti. Venäjä haluaa, että länsi tunnustaa Venäjän oikeuden määritellä itselleen etupiirin ja sanella siihen kuuluvien maiden politiikkaa.

    Venäjän vaatimus nähdään lännessä ilmeisesti niin mahdottomana hyväksyä, että se sivuutetaan absurdina. En missään nimessä tarkoita, että Venäjän tavoittelemaan etupiirijakoon pitäisi suostua. Tarkoitan sitä, että ellemme myönnä ao. Venäjän tavoitteen olemassaoloa itsellemme, on lähes mahdotonta löytää keinoja jännityksen purkamiseksi tai estää tilanteen eskaloituminen entistä pahemmaksi.

    Minun nähdäkseni Venäjän retoriikka piirittävästä lännestä ja Naton vyörymisestä Venäjän rajoille ei tarkoita sitä, että Venäjä kokisi sotilaallista uhkaa sitä itseään vastaan. Retoriikka on osittain tuohtumusta siitä, että lännen toiminta rajoittaa Venäjän toimintavapautta alueella jonka se katsoo kuuluvan etupiiriinsä.

    Venäjän sotaisa retoriikka on mitä ilmeisimmin *myös* sisäiseen käyttöön tarkoitettua. Se on osa henkistä "Berliinin muuria" tai "rauta-esirippua" jolla Venäjän johto pyrkii eristämään kansalaisensa läntisistä ideoista, ajatuksista ja ihanteista. Tätä infosotaahan Venäjä käy niin kotimaassa kuin ulkomaillakin (RT).

    Venäjän strategia etupiirijakoon pääsemiseksi on periaatteessa yksinkertainen. Lännen hajaannus, epäyhtenäisyys ja keskinäiset erimielisyydet. Kova sotaretoriikka ja sitä tukeva asevoimien kehitys on ilmeisen hyvä keino polarisoida kantoja niin Naton kuin EU:n jäsenmaiden välillä. Mutta se on vain yksi keino Venäjän työkalupakissa. Venäjä huomaa ja käyttää tehokkaasti hyväkseen kaikki säröt länsimaiden sisällä, niiden välillä ja niiden suhteissa esim. lähi-idän maihin.

    Mielenkiinnolla odotan, kuinka Venäjä kääntää Turkin islamisaation ja kehityksen kohti itsevaltaista järjestelmää omaksi edukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Minun nähdäkseni Venäjän retoriikka piirittävästä lännestä ja Naton vyörymisestä Venäjän rajoille ei tarkoita sitä, että Venäjä kokisi sotilaallista uhkaa sitä itseään vastaan. Retoriikka on osittain tuohtumusta siitä, että lännen toiminta rajoittaa Venäjän toimintavapautta alueella jonka se katsoo kuuluvan etupiiriinsä."

      Tässä tullaan Venäjän toimien ymmärtämisen ja niihin vastaamisen kannalta keskeiseen kysymykseen: Kuinka paljon Venäjän propaganda on "vain propagandaa" ja kuinka paljon se heijastelee vilpittömästi kannatettua maailmankuvaa?

      Ei voida ihan yliolkaisesti sivuuttaa vaihtoehtoa, että hyvin moni Venäjän päättäjistä ja muusta eliitistä uskoo propagandaansa, jakaa silovikien paranoidisen maailmankuvan. Esimerkiksi Venäjän tiedustelupalvelua koskevassa raportissaan Putin's Hydra Mark Galeotti tuo tämän aspektin esille avatessaan silovikien mindsettiä:

      "The second is that “Russia is at risk”, as expressed by Source B, an FSB officer, in 2014 (before Crimea). When pressed, he pointed to the Maidan uprising, which he genuinely believes was a CIA operation. This intelligent, well-travelled individual asserted that there was a concerted Western drive to force regime change on Russia through political subversion and to undermine Russia’s distinctive historical, religious, and social identity in order to weaken resistance to a global US-led hegemony."

      Ilmeisesti jo Kylmän Sodan aikana läntisten tiedustelumiesten oli vaikea ottaa todesta, että KGB-miehet tuntuivat hyvin pitkälti jakavan propagandansa mukaisen maailmankuvan.

      Poista
    2. Hyvä pointti.

      "Minun nähdäkseni Venäjän retoriikka piirittävästä lännestä ja Naton vyörymisestä Venäjän rajoille ei tarkoita sitä, että Venäjä kokisi sotilaallista uhkaa sitä itseään vastaan."

      Tarkoitin tällä lännen hyökkäyksen uhkaa juuri nyt. (Tätähän Venäjän propaganda nimenomaan toitottaa ja tästä myös blogiteksti puhui). Tarkemmin sanottuna, en usko, että Venäjän sotilasjohto (ja siten myös Putin + lähipiirinsä) uskoo välittömän hyökkäyksen uhkaan koska voimasuhteet eivät yksinkertaisesti tue moista ajatusta. Myös Venäjän tuoreimmissa strategisissa dokumenteissa pidetään suursodan uhkaa pienenä.

      Samaan hengenvetoon on lisättävä, että em. dokumenteissa sotilaallisen vaaran katsotaan lisääntyneen. Tämä voi tarkoittaa esim. sitä, että lännen toimien katsotaan muodostavan potentiaalisen uhkan joka voi *tulevaisuudessa* realisoitua.

      "Ei voida ihan yliolkaisesti sivuuttaa vaihtoehtoa, että hyvin moni Venäjän päättäjistä ja muusta eliitistä uskoo propagandaansa, jakaa silovikien paranoidisen maailmankuvan."

      Olen täysin samaa mieltä. Oman käsitykseni mukaan monet Venäjän eliitin jäsenet, mukaan lukien ylin johto, uskovat täysin vakavissaan, että länsi pyrkii aikaansaamaan värivallankumouksen Venäjällä. Tämä on melko ilmeistä kun katsoo kaikkia lakimuutoksia, nationalistisen kiihkon lietsontaa, turvallisuuskoneiston resursointia yms. kurin tiukentamista mitä Venäjällä on viime vuosina harrastettu.

      Uskomus vaikuttaa länsimaisin silmin, no, uskomattomalta. Mutta Venäläiseen maailmankuvaan se sopii oikein hyvin.
      Venäläisillä on taipumus katsoa länttä Venäläisten silmälasien lävitse (aivan samoin kuin lännessä Venäjää arvioidaan aivan liian usein länsimaisten silmälasien lävitse). Venäläiset olettavat, että länsi on pohjimmiltaan samanlainen kuin Venäjä. Ts. puheet demokratiasta, ihmisoikeuksista jne. ovat vain kulissia ja propagandaa. Tähän maailmankuvaan kuuluu ajatus siitä, että oikeasti lännen kulissien takana toimii samanlainen epämuodollinen vallankäyttöjärjestelmä - systeemi - kuin Venäjälläkin. Ts. Venäjällä pidetään usein itsestään selvänä, että länsimaiden kulisseissa naruista vetelevät CIA ja muut tiedustelupalvelut, juutalaiset tai kuka milloinkin. Yhtä selvää tässä ajattelussa on, että spontaania kansalaistoimintaa ei ole. Niinpä esim. arabikevään oli pakko olla lännen tiedustelupalvelujen operaatio.

      Loppuun pitää vielä lisätä, että en pidä omia näkemyksiäni millään muotoa ainoana oikeana totuutena. Kylmää, kovaa faktaa on saatavissa niin kovin vähän, joten omissa kommenteissani on viimekädessä kyse pohdiskelusta ja enemmän tai vähemmän perustelluista arvauksista.

      Poista
  2. Kuitenkaan suursodan mahdollisuutta Venäjän aloittamansa ei voi sulkea pois. Jos Venäjä uskoisi, ettei NATO pidä velvoitteistaan kiinni, se nappaisi palasen Baltiasta. Tämä virhearvio johtaisi nykyisellään sotaan.

    VastaaPoista
  3. Venäjälle tulee pian kiire koska sen oma takapiha, eli Keski-Aasian maat (Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan) ovat parhaillaan suistumassa syvään taloudelliseen ja poliittiseen kriisiin. Venäjällä ei ole voimaa ratkaista tätä valtavaa kriisiä, koska sen talous on siihen tehtävään aivan liian huonolla tolalla. Vääjäämätön seuraus on, että Keski-Aasia kääntyy kohti Kiinaa ja Venäjällä on pian vastassaan aivan toisen kokoluokan uhka kuin lännessä.

    Ei tilanne kuitenkaan vielä niin paha ole etteikö Valko-Venäjää pelattaisi Kremlin pussiin ja Ukrainan talouskin ehditään vielä tuhota.

    Natoa vastaan Venäjä ei hyökkää. Siihen on yksinkertainen syy. Nato voi vapaasti valita mihin Venäjän alueella se vastahyökkäyksensä tekee. Venäjän aseellinen hyökkäys Baltiaan tarkoittaisi (paitsi suuria ja pitkittyneitä vaikeuksia Balteille) se Venäjälle käytännössä Kaliningradin menettämistä tai esimerkiksi Sevastopolin tuhoutumista. Näin kovaan uhkapeliin Venäjä ei uskaltaudu.

    VastaaPoista
  4. Olisi hienoa, jos voisi lisätä jotain merkittävää EV:n kommenttiin. Kommentti on hyvä päätelmä annettujen tietojen ja havaitun toiminnan valossa. Yritän kuitenkin:

    Lännessä pelätään myös paluuta kylmään sotaan ja Venäjän palaamisen Neuvostoliiton tielle. Siksi ainuttakaan mahdollisuutta liennytykseen ei haluta hukata. Samalla vahvistetaan omia instituutioita ja rakenteita, niin siviil- kuin sotilaspuolellakin.

    Tämä tietysti on kuin bensaa liekkeihin vainoharhaiselle Venäjälle, joka näkee lännen yhtäällä kutsumassa neuvottelupöytään ja toisaalla varustautumassa Venäjää vastaan.

    Keskeistä olisi ymmärtää, että venäläinen näkökulma perustuu aina kahden tai useamman kamppailuun, turvallisuuden nollasummapeliin ja arvojen, intressien ja toimien vastakkainasetteluun. Yksi lähestymistapa voisi olla tämän tunnustaminen ja toimiminen sen mukaan, jolloin Venäjä olisi pakotettu tekemään valintoja ja hakemaan liennytystä ja dialogia välttääkseen Neuvostoliiton kaltaisen imploosion.

    //James

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Keskeistä olisi ymmärtää, että venäläinen näkökulma perustuu aina kahden tai useamman kamppailuun, turvallisuuden nollasummapeliin ja arvojen, intressien ja toimien vastakkainasetteluun."

      Juuri näin. Lisäksi olisi hyvä tiedostaa, että tällä ajattelulla on Venäjällä vuosisataiset perinteet - se kuuluu sikäläiseen poliittiseen kulttuuriin kuin nenä päähän. Siksi on haihattelua luulla, että länsi voisi tehdä jotain Venäläisen ajattelutavan muuttamiseksi. Jos muutos on tullakseen, sen täytyy tulla Venäläisistä itsestään.

      Win-win ratkaisujen löytäminen Venäjän kanssa on siten äärimäisen vaikeaa. Ja vaikka sellaisia löydettäisiinkin suhteessa esim. lähi-itään, ne eivät poista syvää periaatteellista vastakkainasettelua joka kumpuaa Venäläisestä tavasta nähdä kaikki nollasummapelinä.

      Mitä länsi sitten voisi tehdä? Omasta mielestäni paras tapa, paras vastaus Venäjän toimiin olisi suoristaa lännen rivit ja tehdä se mitä pitää kotoisten ongelmiemme hoitamiseksi.

      EU-maiden tulisi sopia yhteisestä Venäjäpolitiikasta ja ohjata kaikki sopiminen / päätöksenteko suhteessa Venäjään EU:n instituutioiden kautta.

      Samaan aikaan pitäisi pystyä hoitamaan EU:n sisäiset kriisit, jotta Venäjälle ei jää tarttumapintaa jonka avulla se voi kylvää eripuraa. Talous, pakolaiskriisi ja niiden myötä noussut populististen ja separatististen liikkeiden suosio ovat listan kärjessä.

      Kaikki em. on erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta. Siksi olen melko kyyninen lännen realististen vaihtoehtojen suhteen. Jos länsi ei nimittäin saa näitä asioita kuntoon, vaihtoehdoiksi jää joko sotilaallinen patoaminen tai hajaannus ja vähittäinen periksiantaminen Venäjän vaatimuksille. En erityisemmin pidä patoamisvaihtoehdosta, mutta se voi olla väistämätöntä.

      Periksiantaminen olisi Suomen kaltaiselle maalle katastrofi. Siksi Suomalaisten poliitikkojen tulisi tehdä kaikkensa EU:n rivien suoristamiseksi.

      Poista
  5. Balttian nato-patalijoonilla vahvistetaan nato-probagandan voimaa kohdemaissa ja lisätään niiden sotilaallista riippuvuutta lännestä, jotta mitään lähentymistä Venäjän suuntaan ei pääse tapahtumaan.

    Suomessakin kynnysasejärjestelmät ovat amerikkalaisia, eikä niillä pysty edes ampumaan kaikkiin ilmansuuntiin ja upseeristo on koulittu niin nato-myönteiseksi, että luovuttivat Suomen alueen isäntämaasopimuksella hyökkäysalustaksi. Eikö muistu mieleen miten monella tavalla Suomea oli valmisteltu kohtaamaan Venäjä ennen Ukrainan vallankaappauksen alkua? Patriot-ohjukset, liikekannallepanokirjeet, LNG-terminaalit, säätutkat, joukkojen tarkastukset lapissa yms. Sotilaat hyppivät koko ajan poliitikkojen silmille junaillen harjoituksia puolisalaa ja sitten on nämä nato-sairaat some-sotilaat.

    James kirjoittaa, että länsi pelkää uutta kylmää sotaa, mutta Rysky kirjoittaa, että natoa uhkasi merkityksettömyys Afganistanin huumeidensuojeluoperaation supistuessa ennen Walesin kokousta. Tyhjästä läntinen media alkoi maalata Venäjästä uhkakuvaa ja tukea Ukrainan vallankaappausta, joka oli myös ajoitettu Shotsin talviolymialaisten aikaan olettaen Venäjän tarkkaavaisuuden ja aloitekyvyn olevan silloin heikointa. Nato-kenraali breedhate yritti kärjistää yhteenottoa jatkuvilla perättömillä lausunnoilla venäläisistä tankeista Ukrainassa. Kun Eurooppa ei oikein ollut halukas lähtemään Venäjän vastasiin pakotteisiin mukaan, niin vauhdittajaksi lavastettiin MH-17 pudotus Itä-Ukrainaan. Näin käynnistettiin uusi kylmä sota, aktiivisesti ja tarkoituksella.

    Heti kun Turkki alkoi lähentyä Venäjää, niin sinnekkin yritettiin järjestää vallankaappaus, joka oli ainakin Ranskan tiedossa, koska osasivat sulkea lähetystönsä kaksi päivää aikaisemmin turvallisuussyihin vedoten. Ei ole siis mitään rajaa minne tämä vallasta juopunut lännen hegemonia oksennuspussinsa milloinkin heittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, sinä ainakin pääsit tyhjentämään oksennuspussisi tämän blogin lukijoiden silmille. Hyvät sulle.

      Poista
    2. No hyvä jos huomasit, että tummat nato-lasit ei ihan kaikelta suojaa.

      Poista
    3. Sitä jää aina miettimään tällaisten ajatusrakennelmien jälkeen, että valehteleeko ihminen tietoisesti vai onko kyse johonkin tarkoitukseen rakennetusta maailmankuvasta, johon svoitellaan paremmalla ja huonommalla menestyksellä asioita maailmasta. Se sovittelu vaatii, kuten tässäkin lyhyessä näytteessä nähtiin, paitsi äärimmäisen mustavalkoista roolitusta eri toimijoille, myös syy-seuraus -suhteiden kääntämistä väärinpäin ja kykyä jättää prosessien osia kokonaan huomiotta.
      He, ketkä valehtelevat näin tietoisesti, ovat pelottavia, mutta tavallaan käsitettäviä. He, ketkä uskovat näihin, ovat surullisia.

      Poista
    4. Tämä kommentti on omalla tavallaan mielenkiintoinen. Jos olettaa, että se tulee ihan oikealta venäläiseltä trollilta, tarina kertoo lähinnä kirjoittajansa syvästä vainoharhasta.

      Jutussa menevät sekaisin iloisesti sekä ajalliset että syy-seuraussuhteet. (Reserviläiskirje lähti vasta keväällä -15 Ukrainan sodan oltua pitkään käynnissä.) Silti on outoa, mitä kaikkea luetellaan Suomen epäystävällisinä sotilaallisina toinenpiteinä: LNG-terminaali ja säätutkat. Lisäksi mainitaan "joukkojen tatkastukset Lapisssa". Tämä viimeinen kohta on sellainen, että se jää ainakin itselleni hämäräksi. En pysty muistamaan mitään julkisesti tiedotettua Jääkäriprikaaton, Lapin Lennoston tai Lapin Rajavartioston tarkastusta, jolla voisi kuvitella olleen turvallisuuspoliiittista merkitystä. Itse asiassa tämä kryptinen heitto antaa minulle syyn epäillä kirjoittajan tuovan virallisluonteista viestiä tai esittävän tällaista viestintuojaa.

      Joka tapauksessa säätutkien ja LNG-terminaalin maalaaminen sotilaallisiksi hankkeiksi osoittaa vainoharhan syvyyttä. Jokainen, joka tietää, miten Suomen hallinto toimii, tietää näiden hankkeiden olevan puhtaasti siviilivetoisia. Erityisesti säätutkat ovat käsittämätön valituksenaihe; nehän ovat yleishyödyllistä ilmatiedettä, jonka tuloksista myös Venäjä saa nauttia.

      Poista
    5. "Jos olettaa, että se tulee ihan oikealta venäläiseltä trollilta, tarina kertoo lähinnä kirjoittajansa syvästä vainoharhasta."

      Suomalainen keskustelu Venäjän / Venäläisten harrastamasta valehtelusta kertoo ainakin sen, ettei Suomessa länsimaisen ja Venlälisen kulttuuripiirin perustavaa laatua olevia eroja. Tai vaikka erojen olemassaolo tiedettäisiin ja tunnustettaisiin, Suomalaisilla ja muilla länsimaalaisilla on suuria vaikeuksia sisäistää niiden merkitys ja vaikutukset.

      Venäjällä objektiivinen todellisuus on ollut aina alisteinen vallanpitäjän määrittelemälle totuudelle. Todellisuuden hallinta on ollut aina keskeinen osa "tsaarin" vallankäyttöä. Vallanpitäjän "valehtelulla" on useita funktioita, joista eräs tärkeimmistä on vallanpitäjän absoluuttisen vallan korostaminen. Esittämällä aivan ilmeisen valheen, vallanpitäjä itse asiassa sanoo: "Katsokaa, minulla on valta muokata todellisuus haluamakseni, eikä kenelläkään ole siihen nokan koputtamista."

      Jos alamainen kiistää vallanpitäjän esittämän todellisuuden, häntä pidetään hulluna, koska vain hullu luulee tietävänsä paremmin kuin kaikkivaltias tsaari. (NL:n toisinajattelijathan päätyivät usein mielisairaalaan).

      Jos alamainen puolestaan esittää uskovansa vallanpitäjän luomaan todellisuuteen, hänestä tulee osallinen vallanpitäjän luomaan valheelliseen maailmaan. Jos joku ulkopuolinen sitten "paljastaa" tsaarin esittämän valheen - ts. puhuu asioista suoraan, alamainen kiistää ulkopuolisen väitteet kaikin keinoin. Ellei hän tekisi niin, hän tunnustaisi oman osallisuutensa vallanpitäjän luomaan valetodellisuuteen. Hän tunnustaisi osallisuutensa vallanpitäjän petokseen.

      Venäjän yhteiskunnallista elämää on hallinnut kuvatun kaltainen dynamiikka satoja vuosia. Sillä on ollut syvälle meneviä vaikutuksia Venäläisten maailmankuvaan ja heidän käsityksiinsä todellisuuden "reunaehdoista". Venäläisessä ajattelussa objektiivisella totuudella ei yksinkertaisesti ole enää kovin suurta merkitystä. Todellisuus on se miksi se määritellään.

      Tietoisella valehtelulla on myös muita funktioita, kuten se, että esittämällä "vaihtoehtotodellisuuksia", voidaan hämärtää ja kyseenalaistaa objektiivisen totuuden olemassaolo ylipäänsä.

      Poista
  6. Sillä ei ole merkitystä koska reserviläiskirje oikeasti lähetettiin. Asiallahan tehtiin propagandaa melkein vuodenpäivät ja postitusta lykättiin, kun Ukrainassa tilanne vähän rauhoittui. Lopulta se kirje oli pakko lähettää kun kerran oli luvattu, vaikka kävi selväksi, ettei Venäjää saatu imettyä Ukrainan miehitykseen ja Krim oli jo liittynyt takaisin Venäjään, eikä Suomen käyttämisellä ollut enää mitään saavutettavaa.

    Oleellista on, että rahapulassa rypevät puolustusvoimat katsoi tarpeelliseksi ensimmäisen kerran historiassa käydä koko kansan sijoitukset läpi ja lopulta postittaa tieto niillekin, joilla ei sijoitusta edes ollut. Merkitsevissä tehtävissä oleville reserviläisille on sijoitus selvä ilman kirjettäkin. Samaan aikaan Suomen lehdistö maalasi kuvaa jostain liki Euroopan vahvimmasta armeijasta, lähes miljoonasta miehestä, vaikka todellisuus on ehkä viidennes siitä ja jonka suorituskyky loppuu heti kun kännykät sammuu ja ensimmäiset paristot on käytetty taskulampuista.

    Säätutkan uutisoinnissa sanottiin suoraan, että tämän jälkeen idästä ei pääse yllättämään enää mikään. Ja jos sillä näkee lumihiutaleen ja sadepisaran eron, niin varmasti näkee jotain muutakin.

    Suomi ei tietenkään ole kovin riippuvainen kaasusta, mutta paperilla 100 % näyttää paljolta ja voitot LNG-toimituksista on varmasti mittavia, jos putkitoimitukset idästä katkeaisivat. Suomen hallinnossa näistä tuskin on perillä yhden käden sormilla laskettava määrä. Ja toisaalta tähän samaan päättelyyn kykenee kuka tahansa omin päinkin tai miksei ihan sattumaltakin. Geopolitiikassa tapahtuu vain kovin harvoin jotain sattumalta.

    Lapin joukkojen tarkastus edellyttää vähän laajempaa ymmärrystä, että sen tajusi tapahtuneen. Klassista symboliikkaa käytettiin runsaasti kasainvälisen uutisoinnin kuvituksessa, joka ei jättänyt viestiä epäselväksi.

    Tämä varautuminen ei tietenkään ole epäystävällistä vaan täysin loogista ja järkevää. Ongelma on siinä, että tämä osoittaa geopolitiikan ja sotilaallisen suunnittelun pitkäjänteisyyttä ja, että maailmassa on voimia, jotka tosissaan painostaa Venäjää ja valmistautuu ajamaan natoa ja sen sinisilmäisiä hännystelijöitä Venäjän päälle. Sama porukka joka käytti 5 miljardia dollaria Urainan valmistelemiseksi toimiin Venäjää vastaan. Pala kerrallaan puraisten edetään, kuten Palestiinalaisten pommituksissakin.

    Mielenkiintoinen sattuma sekin, että palestiinalaisia osattiin puraista viimeksi lähes minuutilleen samaan aikaan kun MH-17 putosi Ukrainaan. MH-17 olikin sitten pääotsikoissa seuraavat pari viikkoa antaen työrauhan lähi-idän humaaneimmille ja demokraattisimmille pommituksille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi on hyvä vaan ja jatkaa. Minä haen lisää popcornia:)

      Poista
    2. Hyvää läpändeerusta! Näkee, että puntit tutisee näillä maksetuilla nato-trolleilla. Ihan klassinen "tehdään siitä naurettava" metodi, on opeteltua toimintaa. :)

      Ryskyllä on aivan ilmiselvä agenda, johon se saa myös rahoitusta. Hyvin Rysky myös junaili sen Connecting Europeans -Facebook-kampanjan, johon rahoittajaksi lähti ulkoasiainministeriö.

      Poista
    3. Tämä on hieno mallikappale trollauksesta. Tässä yhdistyvät monet piirteet kokonaisuudeksi, jossa pyrkimyksenä ei ole keskustelen eteneminen, vaan sen tuhoaminen valheisiin ja tunnekuohuihin.

      Ensinnäkin se on tietysti nimetön. Omalla nimellään harva kehtaa käyttäytyä näin huonosti. Tai esittää näin kummallisia mielipiteitä. Tähän kohtaan saa vastaukseksi turhanaikaista ulinaa ”mielipidevainosta Suomesta”. Ei sellaista ole, mutta kummallisia mielipiteitä kritisoidaan kyllä.

      Klassinen temppu on väittää eri mieltä olevan edustavan mielipidettäään vain rahasta eli että se ei varsinaisesti ole aito. Samaan kuvaan kuuluu usein se, että maalataan nämä eri mieltä olevat pelokkaiksi totuuden suhteen. Aivan kuin olisi jokin totuus, joka paljastuessaan vahingoittaisi. Itse uskon, että totuus on aina hienoa asia, vaikka se toki tekee ikäviäkin temppuja.

      Tässä myös on se peruskuvio, että syytetään muita siitä, mitä itse tehdään. Tässä tapauksessa naurettavaksi tekemistä.

      Minulla on agenda ja sen voi lukea näistä kirjoituksista. Minulla on sanottavaa ja haluan sanoa se. Ei siinä ole mitään hämäräperäistä. Kukaan ei vain rahoita sitä, mutta ehkä joku päivä sekin koittaa. Kerron siitä silloin avoimesti.

      Minä en ole junaillut rahaa itselleni tai Joensuun hienolle Connecting Europeans -kampanjalle. Se on ihan puhtaasti Joensuun kaupungin rahoittama hanke, jossa olen kyllä saanut olla hieman mukana. Ja olen ylpeä siitä. Kannattaa tutustua kampanjaan laajemminkin kuin FB-sivujen kautta.

      Mutta tässä oli siis hyvätasoinen trollaus, jonka tavoitteena ei ole edistää keskustelua tai tuoda pöytään faktoja, vaan pyrkiä herättämään negatiivisia tunteita sekä eri tavalla ajattelevissa että heitä kohtaan. Trololoo.

      Poista
  7. "Lapin joukkojen tarkastus edellyttää vähän laajempaa ymmärrystä, että sen tajusi tapahtuneen."

    Sinulla näyttää olevan poikkeuksellisen laaja ymmärrys. Tästä johtuen tajuat tapahtuneeksi paljon sellaista, jota meidän vähemmällä kapasiteetilla varustettujen on vaikea ymmärtää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viiden pisteen vihje: Suomen historian ärsyttävin puolustusministeri perui Venäjänmatkansa, koska pelkäsi minkä viestin hän lähettäisi maailmalle, jos tulisi kuvatuksi venäläisten sotilaiden rinnalla. Kuvittele jos tuolle kynäniskalle olisi jostain löytynyt tarpeeksi pieni digi-floora uniformu vielä lainaan.

      Näillä jutuilla on siis protokollassa merkitystä ja te nato-trollit ja #turpo -narkit ette tiedä miten lapin joukot alistettiin tarkastukselle?!

      ps. Ihmettelen vieläkin miten se pystyi vierailemaan lentotukialuksella, kun kaikissa huvipuiston laitteissakin on ikärajat.

      Poista
    2. "Viiden pisteen vihje: Suomen historian ärsyttävin puolustusministeri perui Venäjänmatkansa, koska pelkäsi minkä viestin hän lähettäisi maailmalle, jos tulisi kuvatuksi venäläisten sotilaiden rinnalla."

      Olisiko Niinistö perunut väittämäsi Venäjän matkan, jos hän olisi vähemmän ärsyttävä?

      "Kuvittele jos tuolle kynäniskalle olisi jostain löytynyt tarpeeksi pieni digi-floora uniformu vielä lainaan. "

      No minäpä kuvittelen :)

      "Näillä jutuilla on siis protokollassa merkitystä"

      Millä jutuilla ja missä protokollassa? Annapa vaikka neljän pisteen vihje. ;)

      " ja te nato-trollit ja #turpo -narkit ette tiedä miten lapin joukot alistettiin tarkastukselle?!"

      Oikeinko joukot ALISTETTIIN tarkastukselle? Ennenkuulumatonta. Eihän sotaväessä ole totuttu moiseen esimiesten käskyvaltaan. "Lapin joukot" ovat varmaankin traumatisoituneet loppuiäkseen. Onneksi meillä on kaltaisiasi oikeudenmukaisuuden puolustajia ;D

      Poista
    3. Kuten Rysky ylempänä kirjoitti, tämä trollaus on itse asiassa mielenkiintoista seurattavaa. Nyt on menty henkilökohtaisuuksiin.

      On selvää, että Haglundin Venäjän-matkan peruuntuminen oli poliittinen viesti. Se oli osa EU:n yhteistä linjaa, jossa minimoidaan kanssakäyminen Venäjän kanssa. Vielä selvempää on, että Venäjälle olisi ollut todella suuri asia saada Haglund valokuvattavaksi sikäläisessä maastopuvussa, joka olisi tarjottu "suojavaatetukseksi" harjoitukseen tutustumista varten. Tämän toteutumatta jääminen varmaan harmittaa jotakuta. Se, mikä ihmetyttää, on, että se harmittaa niin paljon, että venäläiselle trollille viitsitään antaa tällainen viesti tuotavaksi vielä vuotta myöhemmin. (Tuskin kukaan suomalainen jaksaisi tällaista kaunaa kantaa.) Oletko mahdollisesti saanut vierailun peruuntumisen seurauksena rangaistusluonteisen siirron ammattitrolliksi? Silloin ymmärtäisin katkeruutesi.

      Siitä "Lapin joukkojen" tarkastuksesta voisit kertoa enemmän. Meillä täällä kirjoittavilla ei ole siitä mitään tietoa. Tai jos on, ei ainakaan julkista tietoa. Valista, ystävä, meitä!

      Poista