perjantai 18. maaliskuuta 2016

Keskustassa tapahtuu nyt paljon

Keskusta on Kekkosen puolue, joka itsevaltaisesti hoiti Suomen ulkopolitiikkaa melkein koko kylmän sodan ajan. Neuvostoliiton kaaduttua ulkopolitiikkamme siirtyi demarien käsiin ja siitä sitten hetkeksi Kokoomukselle. Tällä hetkellä ei millään puolueella ole sellaista valta-asemaa. Valta on pitkälti presidentillä. Keskusta ministereistä ei kukaan ole turvallisuuspolitiikkaan suuntautunut ja Sipilä tuntuu suorastaan välttelevän aihetta. Hänen valtiosihteerinsä Paula Lehtomäki kantanee paljon vastuuta ja perussuomalaisten ministerit Soini ja Niinistö hoitavat loput.

Mutta juuri nyt tuntuu, että keskustalainen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on heräämässä henkiin. Sitä enteili kansanedustaja Katri Kulmunin nousu Suomi-Venäjä -seuran puheenjohtajaksi. Sen jälkeen entinen puheenjohtaja ja pääministeri Matti Vanhanen julkaisi Ulkopolitiikka-kirjansa. Toinen entinen puheenjohtaja Paavo Väyrynen päätti puolestaan perustaa uuden puolueen ja ryhtyä ponnekkaaseen vastarintaan nykyistä ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa vastaan.

Tapahtumien melkeinpä vyöry sai jatkoa, kun tällä viikolla Vanhanen ilmoitti pyrkivänsä keskustan presidenttiehdokkaaksi ja kolmas entinen puheenjohtaja Esko Aho asetettiin ehdolle Venäjän suurimman pankin, Sberbankin hallitukseen.

Vanhasen presidenttiehdokkuuden takana voi nähdä monia syitä. Yksi on varmasti se, että näin viedään Väyryseltä tilaa. Istuvan presidentin aikeista ei ole tietoa, mutta se näyttää varmalta, että jos Niinistö haluaa jatkaa, niin jatkokauden hän saa. Mutta ei tässä kohtaa voi mitenkään välttyä vaikutelmalta, että Niinistöön tai hänen linjaansa ei keskustassa olla täysin tyytyväisiä. Näin aikainen ja totaalinen heittäytyminen presidenttikisaan edellyttää välttämättä vaihtoehtojen tarjoamista. Tai sitten Vanhanen vain yksinkertaisesti perustaa pelinsä sille, että Niinistö ei pyrkisikään toiselle kaudelle. Nyt aloitettu kampanjointi olisi hyvä pohja silloin.

Ylipäätään koko presidenttiasia nousi ikäänkuin tyhjästä. Ensin keskustan työvaliokunta eli puoluejohto päätti tiistaina esittää ehdokkaan nimeämistä ensi kesän puoluekokouksessa. Torstaina ilmoitti Vanhanen tavoittelevansa tätä tehtävää. Kun tapahtumien kulkua ja äkkinäisyyttä ihmettelee myös puolueen vanha isäntä Seppo Kääriäinen, niin jotain merkityksellistä on täytynyt kulissien takana tapahtua, joka laittoi pääministeripuolueen käyttämään aikaansa ja energiaansa kaiken muun keskellä tähän.

Veikkaisin, että Vanhasen vaalivankkureita on jo mukana vetämässä juuri perustettu Suomen Geopoliittinen Seura. Se kertoo olevansa tieteellinen seura, jonka tarkoituksena on Suomea koskevan geopoliittisen tutkimuksen, keskustelun ja tietämyksen edistäminen. Seuran puheenjohtajana toimii Pekka Visuri ja varapuheenjohtajana Heikki Talvitie. Muut hallituksen jäsenet ovat Anders Blom, Jaakko Blomberg, Timo Hellenberg, Ilkka Herlin, Jaakko Kalela, Henrik Meinander ja Risto Volanen. Yhdistys kertoo tarkoituksekseen myös ylläpitää yhteyksiä kansainvälisiin ja kotimaisiin järjestöihin, tutkimuslaitoksiin ja yliopistoihin sekä elinkeinoelämään ja muihin organisaatioihin, joille geopolitiikka on tärkeä teema. Saa nähdä löytyykö Venäjältä pian jokin arvovaltainen ja perinteikäs saman alan seura kumppaniksi.

Keskustan kenttää rassaa pahasti maatalouden ahdinko. Siihen on löydetty syitä myös ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Kun MTK järjesti traktorimarssin Helsinkiin maatilojen ahdingon takia, oli siitä kertovassa tiedotteessa yhdeksi syyksi ahdinkoon mainittu EU-pakotteet. Maataloustuotteiden vienti on kuitenkin kärsinyt nimenomaan Venäjän itse asettamista vastapakotteista ja ylipäätään vienti Venäjälle lähti laskuun jo 2013. Öljyn hinta on kuitenkin se ylivoimaisesti tärkein Venäjän taloutta rasittava asia.


Tilastoa viennistä ja tuonnista Venäjän kanssa. Kiitos Iikka Korhonen.

Samalla pakoteasialla oli myös keskustan kansanedustaja Lasse Hautala, joka syytti Facebookissa maatalouden ahdingosta EU:n luomaa öykkäröintipakkoa. Hautala toimi viitisen vuotta Brysselissä MEP Kyösti Virrankosken erityisavustajana, joten hän tasan tarkkaan tietää, miten unioni toimii. Siksi tällainen lausunto herättää kummastusta ja on sitä sarjaa, että ei voi olla varma kumpi olisi parempi asia: se, että kannanottaja ei ymmärrä mitä sanoo vai se, että ymmärtää. Joka tapauksessa keskustalaisella kentällä edelleen vahvana elävä EU-vastaisuus on saanut monet päättämään, että viennin sakkaaminen Venäjälle on sekin EU:n vika.

Pakotteisiin liittyy myös Esko Ahon ehdokkuus Sberbankin hallitukseen. Se pankki on pakotelistoilla, koska se on yksi keskeisiä välineitä, joilla Putin rahoittaa Krimin miehitystä ja sotaa Itä-Ukrainassa. Sinällään tämä ehdokkuus on luonnollinen jatke kylmän sodan aikaiselle idänkaupalle, jossa pääasia oli kaupankäynti ja selät notkistuivat kuinka paljon vaan, kunhan kaupa kävi. Sberbank oli muuten tiiviisti mukana myös Fennovoiman osakkuuden kanssa puljanneessa, surullisenkuuluisessa Migritissä. Sberbank on keskeinen toimija Venäjän läpikorruptoituneessa ja poliittisen johdon tiukassa otteessa olevassa elinkeinoelämässä. Mitä läheisemmät kytkennät tällä Putinin vallan vertikaalin olennaisella osalla on Suomeen, sitä vahvemmin ja varmemmin sieltä valuu lainkuuliaisuutta ja moraalia heikentäviä asioita myös suomalaiseen yhteiskuntaan.

Ennen eduskuntavaaleja Sipilän keskusta ei ottanut oikein mitään kantaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Tai ehkä pikemminkin kantoja oli monia ja osin vastakkaisia. Nyt on jokin kannanmuodostus ilmeisesti tapahtunut. Puolueen puheenjohtajalla ei liene asian kanssa juuri tekemistä, sillä viimeistään ehdokkuusilmoituksen myötä keskustan ulko- ja turvallisuuspoliittinen johtopaikka siirtyi Matti Vanhaselle. Ollakseen menestyksekäs vaihtoehto istuvalle presidentille on hänellä oltava kansaanmenevämpi vaihtoehto esitettävään. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan sitä.

9 kommenttia:

  1. Jotain muutakin on todellakin ilmassa kuin pelkkää kevättä. Tarkka havainto kolumnistilta.

    Erityisesti on pantava merkille Ahon outo ulostulo. Sperbank on toki suuri venäläispankki mutta nykyisissä oloissa sen hallintoneuvostojäsenyys ei ole omiaan edistämään kenenkään länsimaalaisen poliitikon/lobbarin uraa tai asemaa. Miksi Aho siis suostui?

    Kääntäisin näkökulman toisin päin. Miksi Sperbank, jolla ei ole pankkitoimintaa Suomessa, haluaa juuri suomalaisen Ahon hallintoonsa? Aho tiedetään tärkeäksi taustavaikuttajaksi Kepun piirissä mutta mikään kansainvälinen superlobbari tai edes minkään sortin pankkimies hän ei kuitenkaan ole. Jos pieni spekulaatio sallitaan niin epäilen, että Aho ei ollut ensimmäinen kepuli, jota ollaan tunnusteltu tähän tehtävään. Jos oikein kovasti spekuloidaan niin Vanhasen presidenttikisaan ilmoittautuminen on tarkoitettu potkaisemaan Aholta tuoli alta.

    On kuitenkin havaittavissa pyrkyä päästä vaikuttamaan Suomen hallitukseen ja sen kautta talouselämään takaoven kautta. Fennovoima on luonnollisestikin taustalla mutta Sperbankin (ts. Venäjän valtion) kannalta muita lähiajan tärkeitä asioita ovat Nord Stream II, EU:n pakotteet ja tietenkin Suomen puolustusratkaisut.

    Supossa pitäisikin nyt valpastua ja laittaa Ahon nimi ns. lyhyelle listalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdotat Ahoa Suojelupoliisin erityisseurattavaksi. Näetkö hänen toimintansa yhtä arveluttavana kuin Paavo Lipposen toiminnan kaasuputkikysymyksessä? Tuolloinhan Lipponen oli ollut poissa PM:n tehtävästä varsin lyhyen aikaa.

      Poista
    2. Aho laitetaan joka tapauksessa eri EU-maiden turvallisuusvirastojen seurantaan ja listoille mahdollisena Venäjän vaikuttaja-agenttina. Tämä luonnollisestikin vaikuttaa Suomen asemaa huonontavasti esimerkiksi EU:n parlamentissa ja komissiossa kun siellä aletaan (aika perustellusti) pitää Suomen hallituksen neuvottelupositioita Venäjän kompromettoimina. Koska Ahoa tullaan seuraamaan tarkasti esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa on ihan perusteltua, että hänen tekemisiään seurataan täälläkin - etenkin kun hänen suhteensa pääministeripuolueeseen on niinkin kiinteä kuin se on.

      Sipilä paljastikin jälleen kerran oman alokasmaisuutensa kun hän luonnehti Ahon päätöstä vain henkilökohtaiseksi. Sitä se ei todellakaan ole ja Sipilä saattaakin jälleen kerran joutua syömään sanansa.

      Mitä tulee Lipposeen niin hänen niinkuin Saksan Schröderin toiminta Nord Stream I-putken osalta oli lähes maanpetoksellista ja vähintäänkin moraalitonta oman edun tavoittelua. Venäjä ei kuitenkaan ollut silloin samalla tavalla hakauksessa EU:n kanssa kuin nyt ja asiaan ei silloin kiinnitetty yleistä huomiota. Ei olisi pahitteeksi jos tätä asiaa kaiveltaisiin sopivassa yhteydessä.

      Poista
  2. Tällainen tavallinen ihminen ilman sisäpiirin tietoa on hiukan hämmentynyt. On ollut toki tiedossa, että kaikissa puolueissa kumarreltiin syvään itänaapurin ajaessa intressejään YYA-kaudella.

    Blogin perusteella jäin miettimään, onko Keskustaa ja sen mainittuja poliitikoita pidettävä ellei maanpettureina niin ainakin Venäjän intressien ajajina? Vai onko tässä kyse perinteisestä poliittisen vastustajan leimaamisesta Venäjä-kortilla?

    Kysymys on vilpittömästi esitetty!

    VastaaPoista
  3. Politiikassa on normaalia, että sinällään yhteistä tavoitetta ajetaan hyvin eri keinoin. Siitä tässäkin on kyse. en epäile hetkeäkään, etteivätkö kaikki tässäkin merkinnässä esiin nostetut henkilöt ajattelisi toimivansa Suomen parhaaksi. Kun nyt kuitenkin, tässäkin bloggauksessa, on esitetty ihan perustellsuti kysymys siitä, että esim Esko Ahon viisasta mahdollsiesti osallsitua Sberbankinjohtamiseen, niin odottaisin heiltä avointa ja perusteellista selvitystä siitä, miksi toimivat näin ja mitä ajattelevat saavuttavansa. Ja toiminnan käynnsityessä toivoisin noudatettavan mahdollisimman suurta avoimuutta. Eli esimerkiksi että Esko Aho sallitulla taoslla kertoisi mitä Sberbankissa tapahtuu ja mihin hän osallistuu.
    Itse ajattelen Ahon pyritntöjen olevan vähintäänkin kyseenalaisia, mutta yksittäisenä kansalaisena hänellä on toki oikeus niihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos lukee tämänaamuisen Hesarin pääkirjoituksen, saa vaikutelman, että Ahon Sperbank-nimitys on tehty valtiojohdon hiljaisella suostumuksella ja edustaa osaa Suomen ulkopolitiikasta. Toinen vaihtoehto on, että Suomen idänkaupan ykkösnimeksi nostettu Aho olisi sortunut venäläisten kelkkaan puhtaasta omanvoitonpyynnistä.

      Näyttäisi siltä, että kukaan ministeri ei ole näkyvästi kritisoinut Ahoa. Näin ollen voi vetää johtopäätöksen, että Aholla on toimintaansa tasavallan presidentin suostumus.

      Jos näin on, ei Ahon toiminta ole yksityishe kilön toimintaa eikä se ole kritiikin piirissä. Korkeintaan voi toivoa, että valtiojohtomme on tarkkaan harkinnut ratkaisun hyödyt ja riskit. Koska meillä ei ole tietoa neuvotteluista, joita on käyty, ei voi kuin luottaa.

      Poista
    2. Eilen Yle Uutisissa julkaistiin uutinen, jossa sivuttiin Ahon nimitystä.:

      Työ- ja elinkeinoministeriössä on tehty selkeä linjaus, jonka mukaan pk-yritysten kauppaa ja vientiä Venäjällä tukee Suomalais-venäläinen kauppakamari, jonka hallituksen puheenjohtaja Esko Aho on kutsuttu venäläisen Sberbankin hallitukseen. Rehnin mukaan Aho pyrkii omalta osaltaan edistämään Suomen ja Venäjän välisiä kauppa- ja taloussuhteita.

      – Sberbankin johdossa on Venäjän talouden uudistajiin kuulunut German Gref ja siellä on aika paljon Venäjän talousuudistajia, myös entinen valtiovarainministeri Aleksei Kudrin, Rehn pohtii.

      Ahon toimintaa ei tämän jälkeen voi pitää omavaltaisena. Rehn ilmaisi mielestäni selvästi, että sillä on hallituksen siunaus. Näin ollen Ahon toiminta ei ole välttämättä moraalisesti moitittavaa.

      Poista
  4. Onneksi maastamme löytyy viellä patrioottisia aineksia, vielläpä polittisen kenttämme maltilliselta taajuudelta. Geopolitikalle, emmekä historialle mahda mitään, tosiasia on ettei ilman 1808 tapahtumia mitään sellaista kansallisvaltiota, kuin Suomi olisi päässyt muodostumaan.Markku Kuisman teoksessa Venäjä ja Suomen talous on kerrottu vaikkapa sotienjälkeisen teollistumisen saaneen nootteja osakseen nykyisiltä läntisiltä kumppaneiltamme. Jos tuolloiset päättäjämme olisi oleet yhtä pahasti rähmälään länteenpäin,kuin nykyiset, maamme olisi ollut pysyvässä metsäläisyyden tilassa. Se että baltit ja Puolalaisiset ärsivät post Neuvostoliitto traumasta ja ovat näin oman änkyröintinsä vankeja, ei sen tulisi estää meidän omien itsekkäiden etujemme ajamista, kukaan muu ei sitä tee, yhä kiristyvän kilpailun maailmassa.Tosiasia taitaa valitettavasti olla että Venäjän elintarvike jalostemarkkinat on menetetty ja violan kaupaaminen muualle taitaa olla mahdotonta, makuaisti näet tottuu muutoksiin hitaasti. Kun Venäjän keskuspankki on kieroudesaan kytkenyt ruplan kursin öljyyn, johtaa se väistämättä maan melkoiseksi raaka-aine markkina häiriköksi lähivuosina, vilja, puutuote,sekä muut raakaaineet tulevat kokemaan läntisessä maailmassa deflatoorisia paineita, voi sanoa että aivan omien läntisten päättäjä typerysten toiminnan vuoksi. Jos läntisillä päättäjillä olisi pari vuotta sitten ollut selkärankaa, he olisi vastaneet havaitsemaansa vääryyteen militaarisesti, mutta kun Heideggeriä siteeraten läntinen kermaperseporvari,ei riskeeraa mukavuutaan,kyseisenkaltaisten offensiivien oheistappioilla, siksi oli yritettävä taloudellista näännytys-sotaa ja sen ensimmäisiä siviiliuhreja ovat maamme ahdinkoon ajetut maanviljeliät.

    VastaaPoista
  5. Kauppalehdessä oli juttu Nabulinan viimeisimmästä aivoituksesta, ostaa yhdysvaltain valtion joukkovelkakirjoja, maan konservatiiviset tahot ovat tuosta raivoisaan, koska, ymmärettäävää kyllä niiden takaisinmaksu saataa olla kyseenalaista, koska yhdysvalloilla paremmat pyssyt.

    VastaaPoista