torstai 9. huhtikuuta 2015

Vieraskynä: Kaasuputket Venäjän politiikan vientikanavana

"Toivotaan, että ette palellu täällä talvella!" murjaisi Venäjän apulaispääministeri Dmitry Rogozin vieraillessaan Moldovassa lokakuussa 2013. Moldovassa käytiin parhaillaan vaalikamppailua siitä kääntyykö maa kohti EU:ta vai jatkaako se Venäjän intressipiirissä. Moldovalaisia asuntoja lämmitetään Venäjän valtio-omisteisen kaasuyhtiö Gazpromin toimittamalla maakaasulla, joka virtaa Moldovaan putkea pitkin Ukrainan kautta. Rogozin vihjaisi, että jos Moldova äänestää Venäjän kannalta väärin niin kaasun tulo saattaa lakata.

Moldova ei ole suinkaan ainoa maa, jonka on pitänyt kuunnella Kremlin edustajien peiteltyjä kiristyksiä kaasutoimituksilla. Maakaasusta ja kaasuputkista on Venäjällä tehty kiristyksen ja korruption vientikanava. Länsi-Siperian kaasukentiltä liikkeelle lähtevät kaasuputket kulkevat kohti maakaasun eurooppalaisia ostajamaita pääasiassa Ukrainan kautta. Tämä on pitkään hiertänyt Venäjän päättäjiä.

Presidentti Putinin politiikkana on jo vuosia ollut rakentaa uusia kaasuputkia Ukrainan ohi ja lopettaa Ukrainan tärkeä asema kaasun transitomaana. Itämeren pohjassa kulkeva Nord Stream putki vie kaasua sen suurimpaan ostajamaahan Saksaan. Sitä täydentämään oli suunniteltu kunnianhimoinen ja erittäin kallis South Stream putki, joka ohittaisi Ukrainan Mustameren pohjaa myöten sen eteläpuolelta ja veisi kaasua Bulgarian ja Unkarin läpi muihin etelä- ja itä-Euroopan maihin.

Venäjän ensimmäinen ja tärkein tavoite uusien kaasuputkihankkeiden osalta on Ukrainan talouden ja itsemääräämisoikeuden heikentäminen. Kun kaasu ei enää kulje Ukrainan läpi Eurooppaan on Ukraina huomattavasti riippuvaisempi Venäjän tuontienergiasta. Joidenkin arvioiden mukaan vielä vuonna 2013 kaasun transitoasemansa menettänyt Ukraina olisi pudonnut Venäjän syliin kuin kypsä hedelmä. Nyt tilanne on kuitenkin sodan myötä nopeasti muuttunut.

Venäjän toinen keskeinen tavoite kaasuputkien rakentamisessa liittyy siihen, että jos Rogozin todella haluaisi katkaista Moldovan kaasutoimitukset, olisi hänen katkaistava kaasun virtaus Venäjän ja Ukrainan rajalla kokonaan. Moldovan lisäksi ilman kaasua jäisi pian suuri osa Eurooppaa.

Tähän ongelmaan törmättiin konkreettisesti vuosina 2006 ja 2009, kun Venäjän ja Ukrainan väliset kaasun hinta- ja sopimuskiistat aiheuttivat kaasun saantiongelmia useissa Euroopan maissa. Kaasuputkien kulkiessa Ukrainan ohi voisi Venäjä kääntää kiinni juuri sen venttiilin, joka johtaa kaasua Moldovaan, mutta jatkaa kaasun toimituksia muualle Eurooppaan. Tällainen tilanne antaisi Venäjälle hyvät mahdollisuudet taloudellisten ja poliittisten etujen painostamiseen kaasun ostajamaissa.

Rogozinin röyhkeä heitto Moldovassa ja useat muut vastaavat lausunnot kertovat siitä, että Kremlissä lienee hekumoitu kaasumarkkinoiden hallinnalla jo etukäteen. Joku on kuitenkin sanonut, että venäläiset ovat mestareita keksimään ovelia ja häikäilemättömiä suunnitelmia, mutta toteutus jää usein puolitiehen. Näin on saattanut käydä myös Kremlin kaasusuunnitelmien osalta.

Tilanne kaasumarkkinoilla muuttuu

Vuoden 2014 lopulla alkoi kaasumarkkinoilla sarja yllättäviä tapahtumia ja käänteitä, joiden kokonaisvaikutus on vielä hahmottumassa. Selvää kuitenkin on, että Kremlin neuvotteluasema on viime kuukausina ratkaisevasti heikentynyt.

Tilanne alkoi nopeasti purkautumaan kun Putin yllättäen ilmoitti joulukuussa 2014, että Venäjä ei enää pyri EU:n kanssa sopimukseen South Stream -kaasuputken rakentamisesta. Sotatila Ukrainassa ja taloudelliset sanktiot lienevät terävöittäneet EU:n jo aiemmin ilmaisemia epäileviä näkökantoja ja sopimus kävi ilmeisen mahdottomaksi saada aikaan Venäjää tyydyttävillä ehdoilla. South Streamista luopuminen on kirvelevä tappio Putinin tavoitteille.

Puukkoa käännettiin vielä haavassa kun Gazprom joutui tammikuussa 2015 perääntymään aikeissaan tuplata Nord Streamin kapasiteetti nykyisestä kahdesta putkesta neljään. Hanke kaatui Saksan sitkeään vastustukseen, joka liittyy Ukrainan sotatilanteeseen. Gazpromin pääjohtaja Alexei Miller ei South Stream -tappiosta lannistunut. Miller keksi, että EU-maa Bulgarian sijasta uusi kaasuputki voidaan vetää EU:n ulkopuolelle Turkkiin. Miller antoi heti voitonvarman lausunnon, että EU:n tulee nyt pitää kovaa kiirettä kaasuputkien rakentamisessa Turkin rajalle taikka kaasu myydään muualle. Ukrainan kautta Gazprom ei Millerin mukaan kaasua Eurooppaan enää toimittaisi.

EU:ssa ei kuitenkaan hötkyilty, koska kyseessä on selvä harhautus. Miller menetti ostajamaiden silmissä uskottavuutensa yritettyään näin tökeröä bluffia ja tuli samalla ilmaisseeksi Venäjän todelliset tarkoitusperät kaasumarkkinoilla. Venäjän kallis ja kunnianhimoinen politiikka Ukrainan pelaamiseksi ulos kaasun toimitusketjusta on siis ainakin toistaiseksi osoittautumassa epäonnistuneeksi. Mutta ei tässä vielä kaikki. Lisää ongelmia on tulossa.

EU:n kilpailukomission jo pari vuotta valmiina ollut raportti Gazpromin epäreilusta toiminnasta kaasun toimittajana on lopultakin tulossa ulos. Raportti ei tule olemaan mukavaa luettavaa Moskovassa. Gazpromia saattaa odottaa pahimmassa tapauksessa €15Mrd sakot* kilpailun vääristämisestä EU:n alueella. Raportin todennäköinen seuraus on, että Gazpromin yleisesti käyttämät sopimusehdot (kaasun jälleenmyyntikielto ja nk. take-or-pay ehto**) tullaan kieltämään.

Lisäksi EU tullee jatkossa varaamaan itselleen oikeuden tarkastaa kaikki uudet kaasusopimukset etukäteen. Gazpromin kannalta tilanne on vähintäänkin nöyryyttävä. Ehkä kaikkein yllättävin kaasumarkkinoiden muutos on tapahtunut Ukrainan sisällä. Vielä pari vuotta sitten Venäjän tuontikaasusta täysin riippuvainen Ukraina on nopeasti kyennyt löytämään korvaavia kaasun lähteitä.

Ukrainan tuontikaasu tulee nyt pääosin nk. takaisinvirtauksena EU-maista. Kaasun käyttöä ja varastointia on kyetty tehostamaan ja omaa kaasutuotantoa ollaan kasvattamassa. Ukrainan julkilausuttuna tavoitteena on täydellinen riippumattomuus Venäjän kaasutuonnista. Vielä kaksi vuotta sitten tällaisille puheille olisi naureskeltu epäuskoisesti. Ei naureskella enää. Tässäkin häviäjänä on Gazprom ja Kremlin imperialistiset haaveet.

Kaasupelin tilanne on siis viidessä kuukaudessa muuttunut lähes täydellisesti. Kreml saa laittaa jäihin pitkäaikaiset haaveensa Ukrainan kaasun transitomaa-aseman lopettamisesta. Ukraina voitti tämän erän. Gazprom joutunee myös jatkossa muuttaamaan laittomia kauppatapojaan ja Kremlin haaveet käyttää kaasua ja kaasuputkistoja poliittisena vipuvartena kaasun ostajamaissa voidaan toivottavasti unohtaa. Dmitri Rogozin tuskin enää uhkailee moldovalaisia paleltumisella, vaikka Moldova lopulta äänestikin EU-lähentymisen puolesta.

Nimimerkki Otto Normalverbraucher

Kirjoittaja on taloustieteilijä ja seuraa innokkaasti kansainvälistä politiikkaa sekä turvallisuuspoliittista keskustelua.

* EU:n sakko kilpailurikkomuksista on maksimissaan 10% yrityksen liikevaihdosta. €15Mrd vastaa suurinpiirtein tätä. Tässä yhteydessä kannattaa myös muistaa, että Venäjän suurin öljy-yhtiö Rosneft tuomittiin viime vuonna €45Mrd korvauksiin nk. Jukos-jutussa. Rosneftilla ei ole varaa maksaa korvauksia. Edes Venäjän valtiolla ei nykytilanteessa ole varaa maksaa näin suuria korvauksia.

** Take-or-pay ehto tarkoittaa, että kaasun ostaja maksaa sopimuksessa mainitun kaasumäärän riippumatta siitä käytetäänkö kaasua tai ei. Ehto ei sinänsä ole laiton, mutta se käytännössä poistaa kaasunostajalta intensiivin tehostaa kaasun käyttöä, koska siitä ei ole mitään rahallista hyötyä. EU ei hyväksy tätä.

1 kommentti:

  1. BlueHost is ultimately the best web-hosting provider with plans for any hosting needs.

    VastaaPoista