perjantai 16. toukokuuta 2014

Hyviä ja huonoja syitä vastustaa Nato-jäsenyyttä



Nato-keskustelu on lähtenyt käyntiin ja perusinhmilliseen tapaan se sisältää tiedollisia, loogisia, mittasuhteellisia ja olennaisuuteen liittyviä puutteellisuuksia. Toki osa keskustelua on myös eri näkökulmien arvottaminen. Tässä minun listaani siitä, mitkä ovat mielestäni kelvollisia ja mitkä vähemmän kelvollisia argumentteja ja näkökulmia Nato-keskustelussa. Ne väliin jäävät hankalat syyt ovat mielestäni periaatteessa hyviä, mutta käytännössä hankalia syitä vastustaa Nato-jäsenyyttä.

Kommentteihin lisää syitä ja niiden arviointeja, kiitos.


Huonompia syitä vastustaa Nato-jäsenyyttä

Maailma ei ole muuttunut

Suomen turvallisuuspolittiisen aseman tärkein määrittäjä on ja tulee olemaan Venäjä. Venäjä on muuttanut linjaansa ja toimintatapaansa kansainvälisissä suhteissaan. Vaikka muutos Suomen kohdalla ei ole vielä ollut mitenkään kummoinen, yltää se väkisinkin meihinkin asti jossain tilanteessa merkittävämmässä määrin. Se kuinka paljon ja pysyvästi Suomen turvallisuustilanne on muuttunut on keskustelun alainen asia, mutta kyllä se on muuttunut. Siitä ei pääse mihinkään.

Jäsenyys loisi Venäjän uhan

Suomi on EU:n jäsen, venäläisestä näkökulmasta siis osa länttä. Toki sotilaallinen liittouminen on eri asia kuin "pelkkä" unionin jäsenyys, mutta ero ei ole niin suuri, kuin puolueettomuuteen kasvatetut suomalaiset usein uskovat.
Tottakai Venäjä olisi tyytymätön, jopa vihainen Suomelle mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Mutta niin se on nytkin vihainen EU:n jäsenmaille.
Jos uskomme Venäjän olevan valmis ajamaan etujaan väkisin Suomen suvereniteetin kustannuksella, on se minun mielestäni enemmän peruste liittoutua kuin olla liittoutumatta.

Sotaa ei enää ole tai tule

Ruotsi teki puolustusvoimauudistuksensa sen mukaan, että väkisin tehtävät rajojen siirrot ovat Euroopassa historiaa. Samassa luulossa tosin olivat melkein kaikki läntisessä Euroopassa. Putinin Venäjän hyökkäys Krimille ja väkivaltaisten levottomuuksien lietsominen Ukrainassa todistivat asioiden olevan toisin. Sota on edelleen ikävän mahdollinen asia Euroopassa.

Ehdimme liittyä myöhemminkin

Sekin on mahdollista, että Nato ottaisi meidät jäseniksi konfliktin uhan ollessa päällä. Yhtä mahdollista on, että sen konfliktin ratkaisee Andromedan tähtikuviosta maahan saapuva rauhanlähetystö.
Se paljon puhuttu optio on rajoitetun ajan ja rauhallisissa olosuhteissa toimiva asia. Mikäli Suomi on liikkeessä kohti jäsenyyttä, pitää se optiota auki.

EU-jäsenyys suojaa kaikelta

Euroopan unioni on poliittinen, talousasioihin keskittynyt valtioiden liitto, jonka päätöksenteko on suorastaan legenedaarisen hankalaa. EU on harjoitellut nyt yhden vaalikauden ajan yhteistä ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa siihen keskittyneen komisaarin johdolla ja tulokset ovat olleet surkeita. Tottakai EU-jäsenyys muodostaa esteen painostukselle ja kynnyksen hyökkäykselle, mutta jäsenyys voi silti olla vain osa kansakunnan turvallisuusjärjestelyjä.

Jos lehmätkin lentäisivät

Aina voidaan tarpeeksi jossittelemalla keksiä syy-seuraus-ketjuja, jotka ovat todistavinaan, ettei sotilaallinen liittoutuminen kannata. Nämä ketjut perustuvat yleensä niin monien epätodennäköisyyksien yhtäaikaiseen tapahtumiseen, että niiden toteutumismahdollisuudet lähenevät nollaa. Siis tyyliin,  että "jos USAn presidentti ja varapresidentti saavat surmansa ja Kalifornia uppoaa Tyyneenmereen maanjäristyksen seurauksena, niin Yhdysvallat ei pysty toimimaan nopeasti, jos ollenkaan."

Nato ei kuitenkaan puolusta Suomea

Nato on järjestelmänä perustettu keskinäiselle luottamukselle. Yhdeltä kantilta katsottuna voidaan Naton olemassaolon yhdeksi perusteeksi kärjistää, että Yhdysvallat ostaa sotilaallisella voimalla vaikutusvaltaa maailmassa. Jos Nato ei puolustaisi jäsenmaataan 5. artiklan mukaisesti, niin liitto hajoaisi ja Yhdysvaltojen vaikutusvalta maailmassa pienenisi. Todennäköisenä seurauksena olisi myös kansainvälisen politiikan muuttuminen arvaamattomaksi. Siksi on erittäin todennäköistä, että kaikissa tilanteissa on järkevämpää puolustaa liittona omaa jäsenmaata, kuin antaa liiton hajota.

Nato-jäsenyyttä ajaa salaliitto

Nato-intoilijat Nato-kiimassaan vievät Suomea kansalta salaa Nato-jäsenyyteen. Tähän tuntuvat uskovan yllättävän monet. Virkakoneistossa ja poliittisessa päätöksentekojärjestelmässä on merkittävä määrä ihmisiä, joiden mielestä Nato-jäsenyys olisi hyvä asia Suomelle ja he luonnollisesti toimivat tämän käsityksensä mukaan. Osa heistä varmaankin toimii siinä mielessä salassa, että he eivät ole ikinä julkisesti kertoneet pitävänsä Nato-jäsenyyttä kannatettavana asiana.
Yhteiskunnassa on aina erilaisia virtauksia, jotka kamppailevat keskenään otettavista suunnista. Kaikkien kannalta parasta olisi, jos kukin voisi avoimesti kertoa omista kannoistaan ja tämä avoimuus ulottuisi myös keskusteluun ja päätöksentekoon.

Nato tuntuu pahalta

Monenlaiset asiat maailmassa tuntuvat pahalta. Osa niistä pahalta tuntuvia on pahoja ja osa hyviä. Monet hyvältä tuntuvat asiat sen sijaan ovat pahoja ja voivat toki olla myös hyviä. Eli josko ei ainakaan kokonaan perustettaisi turvallisuuspoliittiista kannanmuodostusta tunteen pohjalle. Juuri siitä Paasikivi äkisi kovapäiselle kansalle sodan jälkeen, kun ei tuntunut hyvältä nöyrtyä voittajan tahtoon.


Parempia syitä vastustaa Nato-jäsenyyttä

Poliittinen sitoutuminen länsivaltoihin

Vaikka Nato ei edellytäkään juurikaan poliittista yksimielisyyttä, on liiton jäsenillä toki käytännössä velvollisuus pysyä poissa toistensa jaloista. Tai ainakin hinta toisen jäsenmaan toiminnan vastustamisesta on kovempi. Tulisimme myös muualla maailmassa kohdelluksi osa Nato-blokkia, joka kantaa vastuuta kaikkien jäsenmaidensa, varsinkin USAn, tekosista.

Yhdysvaltoihin sitoutuminen

Naton sotilaallinen voima on valtaosin Yhdysvaltain harteilla. Jos siis rakennamme turvallisuutemme edes osittain Naton varaan, rakennamme se hyvin pitkälti myös Yhdysvaltojen varaan. Parisuhteessakin toinen pitää hyväksyä omine hyvine puolinen ja vikoineen. American exceptionalism, heidän erityislaatuisuuden tunteensa, vastaa tavallaan meidän suomalaista sisuamme. Heidän erityislaatuisuutensa perusta vaan on kokemus valittuna kansana olosta, joka levittää demokratian ja vapaan markkinatalouden ilosanomaa välillä vaikka väkisin.
Lisäksi Yhdysvaltojen toimintaan on 911:n jälkeen korostunut sotaa käyvän maan moraali ja toimintatavat. USA kokee olevansa hyökkäyksen kohde ja toimii sen mukaan, kovaa ja moraalittomasti, tarpeen tullen myös liittolaisiaan kohtaan. Nato-jäsenyys sitoo meidät Yhdysvaltain politiikkaan ainakin jossain määrin.

ABC-aseet

Ydinaseet, biologiset aseet ja kemialliset aseet kuuluvat kaikki Naton isompien sotilasmahtien arsenaaliin. Nato-jäsenyyden myötä näistä aseista tulisi myös osa meidän puolustustamme ja ja jos niitä joku päivä päädyttäisiin käyttämään, niin niitä käytettäisiin varmasti myös meitä kohtaan. Tosin niin voi käydä, vaikka olisimme sotilaallisesti liittoutumattomia. Sitä kuinka paljon riski silloin on pienempi, on täysin mahdotonta arvioida, koska tällaiseen tilanteen ajauduttaessa maailman täytyisi olla aika tavalla eri tilanteessa kuin nyt.
Joka tapauksessa ABC-aseet ovat sotien ja aseiden maailmassa minusta vielä omassa luokassaan ja niiden hyväksyminen osaksi oman maan puolustusta on iso asia.

Muiden puolesta kuoleminen

Puolustusliitto on sodan varalta perustettu organisaatio, jossa ollaan valmiita käymään sotaan ja kuolemaan liittokunnan muiden jäsenmaiden puolesta. Toki Naton peruskirja jättää määrittelemättä avun laadun hyökkäykseen kohteeksi joutuneelle jäsenmaalle, mutta kyllä kysymys on silti taistelemisesta ja kuolemisesta.
Jos ei halua että itse tai joku muu suomalainen kuolee Alankomaiden, Belgian, Islannin, Italian, Iso-Britannia, Kanadan, Luxemburgin, Norjan, Portugalin, Ranskan, Tanskan, Yhdysvaltain, Kreikan, Turkin, Saksan, Espanjan, Puolan, Unkarin, Tsekin, Slovenian, Bulgarian, Romanian, Slovakian, Viron, Latvian, Liettuan, Albanian tai Kroatian puolesta, niin kannattaa vastustaa Nato-jäsenyyttä.
Tosin sitten ei kannata pyytää, että kukaan Alankomaiden, Belgian, Islannin, Italian, Iso-Britannia, Kanadan, Luxemburgin, Norjan, Portugalin, Ranskan, Tanskan, Yhdysvaltain, Kreikan, Turkin, Saksan, Espanjan, Puolan, Unkarin, Tsekin, Slovenian, Bulgarian, Romanian, Slovakian, Viron, Latvian, Liettuan, Albanian tai Kroatian kansalainen kuolisi meidän puolestamme.


Hankalia syitä vastustaa Nato-jäsenyyttä

Aseperustainen turvallisuus ei ole aitoa turvallisuutta

Ihmiset tappavat toisiaan aseilla ja järjestämällä nämä ihmiset ja aseet toimiviksi organisaatioiksi saadaan tapettua enemmän ja paremmin ihmisiä. Armeijat ovat näitä organisaatioita ja perinteinen rauhanliike vastustaa näiden organisaatioiden olemassaoloa. Näin niitä organisaatioita kehittävä ja tukeva organisaatio on vältettävien asioiden listalla.
Tämä toimisi erinomaisesti, jos kaikki ajattelisivat näin. Mitä useampi ajattelee näin sen parempi, mutta kovinkaan moni ei näin juuri nyt ajattele. Sinällään järkevän kehityskulun eli aseperustaisuuden vähentämisen tukeminen on tärkeää, mutta ainakin itse uskon ikävän hitaaseen evoluution, en riemastuttavan nopeaan revoluutioon. Sotia on saatu vähemmäksi, mutta teknologian myötä sotilasmenoihin käytetty rahamäärä on kasvanut. Kuitenkin, toivorikkaana ajattelen, että pikkuhiljaa väkivallattomuus saa entistä suuremman sijan ihmisten välisissä suhteissa sekä mikro- että makrotasolla.


Pystymme puolustamaan itseämme riittävästi

Emme ole ikinä hoitaneet kokonaan itse puolustustamme. Jopa Talvisodassa erityisesti Ruotsista tullut apu oli merkittävää. Tottakai me pystyisimme rakentamaan erittäinkin vahvan puolustuksen, mutta se olisi tolkuttoman kallista. Albanian diktaattori Enver Hoxha täytti maansa bunkkereilla, joka uskottavan puolustuksen kannalta oli fiksua, muttei tietenkään ollut sitä miltään muulta kantilta.
Uskottavan puolustuksen kynnys on se hinta, jonka hyökkääjän lasketaan joutuvan maksamaan. Perinteisessä rintamasodassa hinta laskettiin mies- ja kalustotappioina, nykyään sodan kirjon laajeneminen on tehnyt laskemisesta vaikeampaa, mutta ytimessä ovat enemmänkin poliittiset tappiot. Siksi EU:n jäsenyys on merkittävä asia turvallisuudellemme, vaikka kyse on vain pollittiisesta ei sotilaallisesta liittoumisesta. Toki sotilaallinen liittoutuminen on poliittisena pelotteenakin painavampi.

Naton rapautuminen

Naton voima on nimenomaan Yhdysvaltain voimaa. Vaikka eurooppalaiset jäsenmaat käyttävätkin rahaa valtavia määriä, niin hajanaisuus tekee siitä sotilaallisesti heikon. Ilman Yhdysvaltain aidosti globaalisti toimimaan kykenevää sotavoimaa on Naton sotilaallinen toimintakyky ja pelote huomattavan pieni.
Obama siirsi Yhdysvaltain ulkopolitiikan painopisteen Aasian puolelle ja Nato-liittolaisille on nalkutettu jo jonkin aikaa heidän olevan vapaamatkustajia Yhdysvaltain pääosin luoman sotilaallisen turvallisuuden siivellä. Jos USA kyllästyy maksamaan ja ylipäätään ei enää panosta vanhalle mantereelle resurssejaan, niin Nato kuihtuu. Tällaisessa tapauksessa Nato-jäsenyys sisältäisi vain sen huonot puolet.

Maanpuolustushenki kuihtuu

Esimerkiksi kenraali Hagglund on varoitellut, että suomalaisten maanpuolustushenki romahtaisi Nato-jäsenyyden myötä. Koska olemme rakentaneet mp-hengen nimenomaan talvisotamaiselle yksin pärjäämisen eetokselle, niin sinällään tämä huomio on todennäköisesti varsin osuva. Mutta on erinomaisen hyvä kysymys, että kuinka suuressa osassa tällainen vanhakantainen ajattelu voi olla turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa. Varsinkin kun rauhankumppanuus Naton kanssa on sitonut meidät jo monin tavoin osaksi länsimaiden sotilaallisia järjestelmiä.

Sekasortoinen maailmanaika

Ilmastonmuutos ja niukkenevat resurssit aiheuttavat todennäköisesti ainakin jonkin aikaa kestävän levottoman maailmanajan. Puhdas vesi, öljy, viljelymaa ja moni muu nyt itsestäänselvä asia muuttuu niukkuushyödykkeeksi ja kamppailun kohteeksi. Se, että onko tällaisessa levottomassa maailmassa hyötyä olla sotilaallisesti liittoutunut, on täysin auki.

4 kommenttia:

  1. Minäkin olen suhtautunut negatiivisesti Nato-jäsenyyteen, mutta alan hiljalleen kallistua sen kannalle. Meidän pitäisi ensi sijassa solmia puolustusliitto, tarvittaessa jopa personaali- tai reaaliunioni Ruotsin kanssa, ja sen lisäksi hakeutua Naton jäseneksi.

    Tuo viimeinen kohtasi, epävarma maailmanaika, on jo todellisuutta. Me osallistumme täysin väkilukuamme vastaavasti eurooppalaisiin pyrkimyksiin hoitaa sen ongelmia. Meillä on joukkoja ranskalaisten johdon alaisina Keski-Afrikassa, saksalaisten alaisina Afganistanissa ja rajavartioston Dornier lentää säännöllisesti Välimerellä ja Kanarian saarten vesillä. Ei tämä tästä enää pahene, vaikka oltaisiin Natossa.

    Niin kauan kuin Länsi-Euroopassa käytetään ammattiarmeijoita, Suomen panokset voidaan hoitaa keikkaa varten palkatuilla reserviläisillä. Se, että puhelimeni soisi ja komppaukko kertoisi: "Paikallispataljoona perustetaan klo 22 alkaen ja lähetetään Turkin Syyrian-vastaiselle rajalle torjumaan kalifaatin suurhyökkäystä. Lentokoneeseen lastaus on huomenna klo 12", on mahdotonta, sillä minkään muun maan resurssit eivät riittäisi henkilöstöpanokseen, joka vaatisi Suomelta tämän tason kontribuutiota.

    VastaaPoista
  2. Uskottavan puolustuksen hinnasta vielä lisäksi sellainen huomio, että olisi aina muistettava kuka tai mikä sen uskottavuuden määrittää. Uskottavuutta eivät määrittele Suomen eduskunta, hallitus, presidentti, puolustusvoimat, rajavartiolaitos tai edes kansa. EIVÄTKÄ myöskään muut EU-maat, europarlamentti, rauhanturvakumppanit operaatioissa jne. Suomen sotilaallisen uskottavuuden määrittelevät ne, joita varten me ylläpidämme puolustusjärjestelmää, eli ne, joiden oletamme loppujen lopuksi olevan eri puolella sillä hetkellä, kun puoli on pakko valita. Mistä päästäänkin kätevällä aasinsillalla siihen, että Naton kannattamisessa ja vastustamisessa kannattaa muistaa myös se, että nyt eletään kenties niitä maailmanaikoja, joina on pakko valita puoli. Puolueetonta ei ole kuin enintään Sveitsissä ja Pohjoisnavalla - jos sielläkään. Ja puolueeton maa onkin näppärä taistelutanner, koska se ei ole kummankaan.

    VastaaPoista
  3. Mielestäsi "Nato ei kuitenkaan puolusta Suomea" on huono syy vastustaa Natoa. Norjan puolustusministeriöstä on kuitenkin vuotanut dokumentti, jonka mukaan he eivät usko Naton merkittävään apuun tilanteessa, jossa on suurvaltakonflikti päällä. Itse oletan heidän asiantuntemuksensa olevan tässä asiassa parempi kuin kenenkään Suomessa.

    Tämä onkin itseasiassa paras argumentti vastustaa Natoa - se tekee meistä Nato-maiden vihollisten vihollisen, mutta tuo turvaa vain paperilla ja rajatussa konfliktissa. Miksi kukaan haluaisi sotaa omalle maaperälleen?

    VastaaPoista
  4. Jos kriisi on laaja, levittäytyy sotilaallinen voimakin laajalle alueelle. Jos kriisi koskee yhtä maata tai aluetta, on kuvio ihan erilainen. Jos Itämeren alueella alkaa sota, on ainakin ilmatilamme taistelukenttää vaikka sitten kuuluisimme vain Neppajymykerhoon.
    Minulle yksi syy lisää olla Putinille äkeissään, on se, että hän työntää meitä Natoon tekemällä kaikista muista vaihtoehdoista koko ajan huonompia.

    VastaaPoista