perjantai 19. huhtikuuta 2013

Watertown - uudenlaisen taistelun prototyyppi


Tätä kirjoittaessa on Bostonissa edelleen käynnissä ajojahti, jota koko maailma seuraa. Tapaus on kuin uudenlaisen taistelun prototyyppi eri ulottuvuuksineen. Asymmetria, pehmät kohteet, informaatiosota, korkea teknologia, valvontainfrastruktuuri, sosiaalinen media, erikoisjoukot, globaalius ja hirvittävä reaaliaikaisuus väärine tietoineen ja väkivaltaviihteen olemuksineen. Tilannetta johdetaan ja tietoa välitetään modernien johtamisjärjestelmien kautta, joiden avulla tilannekuvaa voidaan rakentaa valtavan informaatiomäärän pohjalta. Jossain piileksii yksin oleva nuori mies, jonka päänsisäisiä tuntoja en edes uskalla arvailla. Koko tilanne on kuin dystooppisen scifi-leffan käsikirjoitus. Kaksi veljestä pitää kauhun vallassa yli puolen miljoonan asukkaan kaupungin lisäksi ainakin läntistä maailmaa.

Teot ovat kytköksissä ainakin Pohjois-Kaukasuksen kytevään kriisiin ja sitä kautta Venäjän sisäiseen tilanteeseen. Uskonnollisen ulottuvuuden kautta tapahtumat heijastuvat kaikkialle islamin ja länsimaailman rajapintoihin. Onpa hyvin asiantuntevilta tahoilta jo esitetty, että tämä tapahtuma tulee romuttamaan Obaman mahdollisuudet saada läpi siirtolaislain uudistuksen, koska asenneilmapiiri maahanmuuttajia kohtaan tulee kovenemaan.

Nämä nuoret miehet ovat painelleet nappeja, joiden olemassaolosta he eivät ole tienneetkään. Joku niitä olisi kuitenkin halunnut painella ja motivaationmetsästys lipsahtaa kovin helposti salaliittoteorioiksi. Jos teon takana onkin vain Tsetsenian sotaa ja julmuuksia mukanaan kantava veljeskaksikko, tuntuu se kovin vähäiseltä syyltä verrattuna heidän tekonsa saamiin mittasuhteisiin. Silloin on hyvin helppo nostaa esiin kaiken maailman teorioita siitä, miksi kelläkin olisi syytä tehdä tällaista. Itse en usko tällä hetkellä mihinkään laajempaan salaliittoon, koska sen olemassaolo olisi todennäköisesti jo paljastanut itsensä Yhdysvaltain valtavin voimavaroin ja laajoin oikeuksin työskentelevälle turvallisuuskoneistolle. Toki kaikki on mahdollista, mutta minä ainakin haluan todisteita.

Joku saattaa vierastaa sitä, että käytän tästä kunniattomien terroritekojen sarjasta ikäänkuin kunniallista termiä taistelu. Sota kuitenkin muuttuu siinä missä maailmanmeno muutenkin. Englantilaiset pitivät Yhdysvaltain vapaussodassa Pohjois-Amerikan siirtolaisia roistomaisina raukkoina, koska nämä eivät taistelleet avoimella kentällä suljetuissa muodoissa. Pehmeisiin kohteisiin tehtävät iskut ovat olleet arkipäivää sodissa aina ja erityisesti. Toisessa maailmansodassa kehittynyt totaalinen sota on pohjustanut tätä kehitystä. Kehitysmaiden kriisipesäkkeissä siviilit kärsivät ja kuolevat joak päivä ja vain meillä lännessä on jokin ylevä käsitys sodasta pääasiassa sotilaiden välisenä toimintana. Sitä kärsimystä ja kuolemaa näiden unohtamiemme kriisien ihmiset sitten tuovat myös meidän läntiseen maailmaamme. Tämä on sotaa, jossa mekin olemme osapuolina. Siksi jokainen sota maan päällä on myös meitä koskettava asia.

Watertownin taistelu kaikkine ulottuvuuksineen on tutkittava tarkkaan myös Suomessa. Yhdysvalloissakin pelko on väkevä, mutta siellä kaikilla on kuitenkin ymmärrys siitä, että maata ei voi painaa polvilleen edes tuhannella tällaisella teolla. Pieni Suomi sen sijaan on eri asia. Me olemme kansakuntana valmiina kestämään Kollaalla, mutta miten onnistuu meiltä Watertownin taistelu. Kuinka hyvin siedämme epävarmuutta, pelkoa ja houkutusta hylätä oikeusvaltio? Kuinka paljon meillä on voimavaroja, joita tällainen taistelu on tarkoitettu kuluttamaan? Onko meillä turvallisuusjärjestelmässämme osaavia ja koulutettuja joukkoja, jotka taistelevat pelkoa, järjettömyyttä ja alkukantaisia reaktioita vastaan omassa keskuudessamme? Miten me kestämme tällaista sotaa?

No, minun tehtävänäni ei ole vastata näihin kysymyksiin, mutta minun tehtävänäni on kysyä niitä. Ja luottaa siihen, että joku astuu nyt esiin ja kertoo, että maanpuolustuksemme on ajantasalla myös näiden uudenlaisten taistelujen suhteen.

Lisäys 29.4.: Boston Globen perinpohjainen juttu 102 tuntia kestäneestä ajojahdista.

4 kommenttia:

  1. STRATMIL
    Huomenta Rysky,

    ansiokas kirjoitus, kiitos taas kerran. Muutama kommentti näin aamutuimaan:
    1) SOME/infoympäristö: yksittäisetkin teot vaikuttavat (!) reaaliaikaisesti suoraan (!) informaatiovaikutukseen henkisesti valmistautumattomiin yksilöihin. Pääosalla ei ole ymmärrystä siitä mitä livekuvassa tapahtuu - mustapukuiset erikoisjoukot rynnivät, siviilit juoksevat, kadulla on verilammikoita jne. Tunnelma on niin läsnä että ihmiseen sisäänrakennetut suojamekanismit toimivat: valpastuminen, pikatulkinta, hakeutuminen muiden luo tai lamaantuminen. Adrenaliini. Ihmispolo jonka luonnonvalinta on muokannut selviytymään heimona sapelihammastiikereiltä etsii nyt laumaansa somesta. Kuka sitä johtaa? Alussa reaktiot - seurataan, juostaan samaan suuntaan. Sitten kuka tahansa ensimmäinen joka tarjoaa jonkin selviytymiskeinon, vaikkapa vai tulkinnan sille mitä tapahtuu ja mitä se tarkoittaa laumalle: ensimmäisenä "mitkä laumat taistelevat"? Mihin laumaan minä kuulun? Onko meidän lauma turvassa? Kuka on paha? Mitä voidaan tehdä? Klassinen reaktioketju joka päätyy lamaantumiseen, pakenemiseen tai vastarintaan (reagointiin vaikuttaa peritty luonne, koulutus, kokemukset ja ryhmän muiden toimijoiden ensireaktiot). Ryhmän ensimmäiset tulkinnat tilanteesta ja muodostuvat reaktiot vaikuttavat dramaattisesti seuraaviin tapahtumiin.

    Ja nyt tämä tapahtuu globaalisti, informaatioympäristössä. Fyysisesti yksin ja erillään, ryhmien muodostuessa somessa. Reaktioiden välittyessä kaoottisesti 140 merkin purskeissa.

    Missä ovat tämän ympäristön johtajat? Missä ovat uudet turvalliset ryhmät? Missä ovat kokoontumispaikat?

    Olen samaa mietä kanssasi Rysky - meitäkin suomalaisia vastaan on hyökätty tai ainakin me olemme ristitulessa taistelukentällä. Missä olivat meidän johtajamme? ??!! Miten "meidän" mediamme hoiti tiedon(!)välityksen??

    Kuinka valmistaudumme seuraavan taisteluun? Entä jos se tapahtuu lähempänä? eli

    VastaaPoista
  2. STRATMIL ...
    2) MEILLÄ? Tekniset valmiudet terrorismin torjuntaan/jälkihoitoon ovat kohtuullisella tasolla. Kokemusta on (onneksi) aika vähän, joten yllätyksiä varmasti tapahtuu ja puutteita ilmenee. Poliisilla on omat joukkonsa, rajan erikoiskoulutetut joukkueet antavat virka-apua, samoin PV:n erikoiskoulutetut ryhmät + kalustoapu. = lakien mukainen virka-apu ja yhteistoiminta, jota harjoitellaan. Yli rajojen, viimeksi tällä kuluneella viikolla kuten uutisista voimme nähdä.

    Mutta yhteiskunnan kokonaisuus...? Ja siten että "watertown" olisikin Rantakylässä tai Eirassa. Ja uhka olisi epäselvä, saattaisi koskea laajoja alueita? Arkipäivä, ihmiset työmatkoillaan, lapset koulussa. Siihen tiedonvälityksen häiriintymistä, sekasortoa, paniikkia...

    Kuinka laumat muodostuisivat, minkä ympärille kokoontuisimme? Kenen esimerkkiä seuraamme ensireaktioissamme? Lamaannummeko, pakenemmeko vai alammeko järkevään toimintaan yhteisönä?

    Mistä muodostuvat ne kokemukset ja mallit joita ääritilanteissa sitten reaktioina toistamme? Voiko niihin saada koulutusta?

    OMAN kokemukseni (monta pienempää ja yksi Suomen mitassa suuri) mukaan kokemustaustat ja niissä syntyneet mentaaliset tai keholliset mallit näkyvät kriisitilanteissa. Järkevästi toimineiden ihmisten taustalla on usein ammatti(hoiva, pelastus,opetus, johtaminen, viestintä...), harrastukset (spr, partio, vpk, mpk) tai aiemmat kokemukset (aiemmat onnettomuudet, kriisinhallintakokemukset jne).

    Mutta mistä syntyvät mallit ja kokemukset informaatioympäristön kriiseihin ja toimintaan niissä? On ehkä nähtävissä että Somekin oppii - nytkin oli heti ensiminuuteista alkaen varoituksia ja muistutuksia ylitulkinnoista jne. Mutta se tulee jatkumaan, kuten linkaamasi artikkeli tuo esiin. Eli sekasorto ja ylitulkinnat ovat normaali asioiden tila. Lähelle kotimaahan/elämänpiiriin iskevä kriisi vielä moninkertaistaa reaktiot ja tulkinnat - ei niitä voi "rauhallisesti hallita" kukaan tai mikään. Mutta siellä joukon keskellä, mukana, olisi syytä olla henkilöitä joiden ympärille hämmentyneet laumat voisivat kerääntyä. Ja ensimmäisten reaktioiden, tulkintojen ja mallien olisi syytä olla mietittyjä. Ja niitä ja tilanteisiin luotuva pelisääntöjä (lakeja) pitäisi tehdä tutuiksi mahdollisimman monelle. Ja niille joilla toimintakyky säilyy tulisi luoda työkalut joilla he voivat kommunikoida keskenään.

    VastaaPoista
  3. STRATMIL Kokemus tuo turvallisuutta
    http://yle.fi/uutiset/bostonin_maratonille_osallistunut_suomalainen_kehuu_viranomaisten_toimia/6588169

    VastaaPoista
  4. Tämä mjuutaman päivän takainen blogimerkintä sopii mysö tähän pohdiskeluun erinomaisesti.
    http://fmashiri.wordpress.com/2013/04/18/turvallisuuden-takapirut/

    VastaaPoista