keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Sampo Ahto



Yleisesikuntaeversti, sotatieteen kunniatohtori ja sotahistorioitsija Sampo Ahto julkaisi reilu vuosi sitten kadettiupseerien lehdessä Kylkiraudassa kolumnin ”Propagandasodan keskellä”.  Sen on nyt julkaissut uudestaan Vastavalkea-sivusto kirjoittajan suostumuksella. Ja kuten sivusto tarkentaa ”Antaessaan luvan Ahto kertoi jo tutustuneensa Vastavalkeaan.”

Ahto siis tiesi mitä teki ja hänen toimintaansa on näin kohdeltava vakaana ja harkittuna tekona. Itse pidän varsin yllättävänä Ahdon ilmestymistä Vastavalkean disinformaation, globalisaatiokriittisen vasemmistolaisuuden ja länsivastaisuuden keskelle. Vastavalkea sisältää myös paljon tasokasta materiaalia, mutta sen seassa on niin sakeaa salaliittoteoretisointia ja länsivihaa, että itse lasken sen yhdeksi feikkisivustoista.

Ahton kirjoituksen ydinviesti on, että emme voi luottaa tiedotusvälineisiimme ja meidän tulee etsiä turvaa pitäytymällä poissa idän ja lännen vastakkainasettelusta. Tämä näkemys tuo mieleen kansakunnan selvitytymisstrategian kylmän sodan aikana. Kansamme päähän tätä tavoitetta taottiin voimalla. Emmehän me oikeasti puolueettomia olleet, mutta niin vakuutimme itsellemme ja toisillemme. Muu maailma oli uskovinaan, useimmat meistä uskoivat oikeasti. Se, että meillä siinä maailmassa ja ajassa oli pieni erityisaseman tynkä kylmän sodan asetelman takia, ei kerro nykytilanteesta paljoakaan. En itse asiassa usko, että meillä olisi juurikaan edellytyksiä asettua uskottavasta ja aidosti ristiriitojen ulkopuolelle. Meidän EU-jäsenyytemme ja maantieteellinen sijaintimme tekee siitä käytännössä mahdotonta. Tai eivät ne ole syitä meidän ikävän mahdolliseen joutumisemme ristiriitojen ja jopa konfliktin keskelle. Syy on Venäjän aggressiivinen ulkopolitiikka.

Epäluottamus medioihin on kirjoituksessa vahva. Kuten Ahto kirjoituksessaan toteaa: ”Kun johtavat poliitikkomme jo aikapäiviä sitten ovat julistaneet luopuneensa henkisestä puolueettomuudesta niin sanotun läntisen arvoyhteisön hyväksi, media on ollut samalla linjalla.” Ahtolla tuntuu olevan sisäistämättä se asia, että Suomi liittyi kansanäänestyksen voimin Euroopan unioniin, eikä ole enää puoluetton maa. Olemme sotilaallisesti liitoutumaton, mutta EU-jäsenyys sitoo meidät poliittisesti länteen. Ei ole olemassa mitään ”henkistä puolueettomuutta”. Paljon kirjoittaneelle ja sivistyneelle Ahtolle ei voi edes suoda sitä lievennystä, että voisi ajatella hänen käyttäneen epätarkkoja ilmaisuja. Kyllä hän haluaa sanoa, että me emme oikeastaan kuuluisi tai meille ei ainakaan ole hyväksi kuulua länteen.

Ahto kuvaa median toimintaa pommituksena, joka pyrkii murtamaan puolustuksen. Hänen mukaansa ”Meille jaettava tieto on etupäässä sen näkemyksen välittämistä, mikä on vallalla ”lännessä”. Siitä suunnasta tulevat kranaatit siis lähinnä osuvat meihin. Neutraalin tiedonvälityksen antama suoja puuttuu päämme päältä.” Tässä on sisäänrakennettuna ajatus, että läntinen tieto pyrkii murtamaan jonkin täsmentämättömän suomalaisen puolustuslinjan. Muusta tekstistä on pääteltävissä, että Ahton kuvaama linja tarkoittaa Venäjän etujen ymmärtämistä ja myötäilemistä. Sen hän uskoo tuovan Suomelle turvan. Toisaalta Ahton näkemyksen voi tulkita niinkin, että hän on henkilökohtaisella tasolla yksi informaatiosodan tappioista: hän on lakannut uskomasta mihinkään.

Ahto esittää Venäjän joutuneen lännen saartamaksi ja uhkaamaksi. Vihdoin sen oli Ahton mukaan oikeastaan pakko toimia: ”Tapahtumat Ukrainassa saivat lopulta Putinin käymään vastahyökkäykseen. Korruptoitunut ja kansallisesti jakautunut maa ei ole historiallisista ja strategisista syistä Venäjälle ja venäläisille mikä tahansa paikka, mutta nyt sekin oli liukumassa lännen tukemien vallankaappaajien avulla vastapuolen leiriin. Jotain Putinin oli pakko tehdä, kun vaihtoehtona häämötti katastrofi, joka venäläisten silmissä olisi ollut vailla vertaa.

Näin Ahto hakee Heikki Talvitien, Risto Volasen ja Keijo Korhosen tapaan historiasta syyt Venäjän toiminnalle, sen ymmärtämiselle ja ehkä vähän hyväksymisellekin. Tämä joukko poikkeaa useimmista muista Venäjän ymmärtäjistä laajan sivistyksensä ja koherentin maailmankuvansa takia. Heille nykyinen tilanne on kauhistus, koska he katsovat historian opettavan, että Suomen on syytä myötäillä vahvasti itänaapuria tai muuten käy huonosti. Uusimmassa Sotilasaikakauslehdessä Ahto arvioi hyvin myönteiseen sävyyn Talvitien tuoretta kirjaa ja koukkaa vähän Talvitiestäkin itään esittämissään näkemyksissään. Kun Ahto siis kuitenkin saa edelleen tilaa oikeissakin medioissa, on hieman kummallista, että hän tekee saramot ja valitsee julkaisuväyläkseen epämääräisen sivuston.

Yksi mahdollinen selitys hänen sopivuudelleen marginaaliin ovat Ahton käsitykset USAn toimista: ”Mutta Yhdysvallat on varsinaisesti se, jota pelkään. Maa on tosin tuhansien kilometrien päässä, mutta maailmanlaajuisine pyrkimyksineen sen kohtaa yleensä kaikkialta, missä on levotonta. Maailman kypsyttämiselle demokratiaan ei näy loppua.” Tämäkin ajatus on hätkähdyttävän yhteneväinen Kremlin propagandakoneiston viestien kanssa. Ahto muistaa myös toistaa Kremlin taajaan viljelemän virheellisen väitteen siitä, että Nato olisi luvannut olla laajentumatta itään. Toki Ahton historiakäsitys on herättänyt ennenkin keskustelua.

Ahto laittanut visusti merkille Venäjän nykyjohdon asenteen värivallankumouksia kohtaan: ”Moskovan näkökulmasta katsoen Yhdysvallat saartoi Venäjää yhä perusteellisemmin, ja erilaisia värillisiksi tai kukkaisvallankumouksiksi kutsuttuja vallansiirtoja tukemalla Washington pyrki entisellä innollaan tekemään maailmaa ”kypsäksi demokratialle”. Tämä tarkoittaa Yhdysvaltoja hallitsevan pienen piirin maailmanherruutta.” Hieman epäselväksi jää tarkoittaako Ahto tuolla pienen piirin maailmanherruudella Venäjän johdon käsitystä vai omaansa vai kumpaakin.

Vanhan tekstin lopuksi on vielä Vastavalkean päätoimittajan Tauno O. Mehtälän ajankohtainen kommentti Ahton kirjoitukseen. Päätoimittaja on hyvin tyytyväinen Ahtoon ja hänen näkemyksiinsä. Sinällään on perin huvittavaa, että Mehtälä paheksuu nimenomaan Ahton tekstin jälkeen Puolustusvoimien piiristä kuuluvia ”räikeän oikeistolaisia mielipiteitä.” Mehtälän oma maailmankuva tulee hyvin ilmi, kun hän kertoo näkemyksestään suomalaisesta upseerikunnasta: ”Upseerikuntaan kuuluu toki paljonkin valistuneita johtajia, jotka osaavat ottaa huomioon kansan valtaenemmistön mielipiteet ja joiden ajattelun pääpaino on oman maan puolustamisessa, ei niinkään tarjolla olevissa pesteissä Yhdysvaltain käymien sotien jälkien siivoojana.” Tuohon lausekokonaisuuteen on kielellisesti lahjakkaalla tavalla kiedottu yhteen nätti nippu erittäin ikäviä loukkauksia upseerikuntaa kohtaan. Päällimmäisenä se, että jos ei edusta Mehtälän kantaa, ei palvele isänmaataan vilpittömästi. Ajatteli Puolustusvoimista mitä tahansa, niin se on tunnustettava, että suomalaiset ammattisotilaat ovat suurimmalta osaltaan kutsumusammatissa. Siksi tällainen vakaumuksen mitätöinti on suurempi loukkaus kuin Mehtälä ehkä on ymmärtänytkään.

On mielenkiintoista nähdä, että saako Ahto tästä eteenpäin tekstejään julki Kylkiraudassa ja Sotilasaikakauslehdessä, kun hänet nyt on nostettu marginaaliväen kultatuoliin Venäjän trolliarmeijan hurratessa ympärillä. Hän on tämän myötä liittymässä suomalaisten upseerien keskuudessa kenraali Hägglundin seuraksi porukkaan, josta juuri kukaan ei ainakaan julkisesti sano mitään, koska hyvää sanottavaa ei oikein ole. Mutta onneksi Ahto keskusteli Mehtälän kertoman mukaan ”mahdollisesta julkaisuyhteistyöstä tulevaisuudessa”.


12 kommenttia:

  1. Rysky näyttää loittonevan yhä kauemmaksi yhteiskuntamme realiteeteista kirjoittaessaan: "On mielenkiintoista nähdä, että saako Ahto tästä eteenpäin tekstejään julki Kylkiraudassa ja Sotilasaikakauslehdessä, kun hänet nyt on nostettu marginaaliväen kultatuoliin Venäjän trolliarmeijan hurratessa ympärillä."

    Ensinnäkin, Vastavalkean kielteinen suhtautuminen Suomen Nato-jäsenyyteen ei edusta millään muotoa yhteiskunnan marginaaliajattelua. Viimeksi suoritetussa mielipidemittauksessa tästä 55 prosenttia suomalaisista ilmoitti VASTUSTAVANSA Nato-jäsenyyttä. Vain 22 prosenttia -- eli yhä pienenevä joukko -- ilmoitti kannattavansa sitä.

    Jos tässä joku kuuluu marginaaliin, se on Janne Riiheläinen, joka toki bloggaajatyönantajansa toiveiden mukaisesti suoltaa marginaalin sanomaa.

    Toinen huomioitava asia on pyrkimys eristää Nato-kielteiset mielipiteet ja niiden esittäjät valtamediasta. Tämä tapahtuu suomettumisen ajalta hyvin tunnetulla keinolla leimaamalla eri mieltä edustavat mediat disinformaatioksi, salaliittoteoreetikoiksi ja länsivihaajiksi.

    Tämähän tapahtuu nykyisin vallalla olevan lobotomiajournalismin keinoin; USA:n sotapolitiikan kritiikki on "länsivihaa".

    Tällä Rysky rakentaa vahvaa uussuomettumista, jossa vain lännen ajattelun mukaiset mielipiteet ovat sallittuja. Ne kun ovat totta, propagandavapaita ja taatusti mielipidepoliisin hyväksymiä. Siis uudenlaista, suomettumiseen verrattuna vielä kertaluokkaa kovempaa totalitarismia. Suomettumisen aikaankin sai sentään uutisoida vapaasti USA:n tekemisistä, myös myönteisessä mielessä. Nyt Venäjästä sallitaan vain kielteinen uutisointi.

    Rysky itse paistattelee marginaaliväen kultatuolissa, peräti 22 prosentin kannatuksen turvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogissa kyse ei ole naton kannattamisesta tai vastustamisesta vaan kokonaan muusta:
      venäjän disinfon toistamisesta kestämättömin perustein kestämättömällä tavalla joko arvostelukyvyn puutteista johtuen (syyt moninaisia ja lähinnä inhimillisiä) tai järjestelmällisenä toimintana tavoitteena venäjän etu.

      Toki perusteet ja johtopäätökset ovat blogistin mielipide sananvapauden puitteissa nekin ja niitäkin voi tietenkin arvostella tarvittaessa viitaten esim arvostelukykyyn mutta asiaperustein jotta lukijat pääsevät punnitsemaan argumentteja.

      ..-.

      Poista
  2. Eiköhän näille blogiteksteille naura hevosetkin. Rysky-kritiikki on loukkausta upseerikuntaa vastaan. Kun Rysky polkee upseeria, se on aitoa isänmaallisuutta.

    Ryskyn "ydinviesti" (Ryskyn suosimaa ilmaisua käyttääkseni) tuntuu olevan että esitetty mielipide on väärin. Sen on esittänyt ihminen joka on vääränlainen, se on esitetty väärässä mediassa ja väärällä tavalla. Tämä johtuu Ryskyn ajattelusta, että olemme "poliittisesti sidotut" länteen, mistä hänen ajattelussaan seuraa, että politiikan ja myös median tulee myötäillä länttä. Tämä on yhdenlainen logiikka; varmaan Euroopassa ennen valistuksen aikaa ja Martti Lutheria tällä tavalla ajateltiin, osittain inkvisition pelosta. Oli pakko ajatella että paavi ja kuninkaat ovat puolijumalia.

    Mutta sitten paavin ja monarkioiden valta mureni uskonsotien kautta, vallankumouksien jälkeen valtioihin istutettiin demokraattiset hallinnot, joista tätä kautta tuli läntisen maailman suuri menestystarina ja eräänlainen myyntituote myös muihin maailman kolkkiin. Demokratiaan kuuluu sisäänrakennettuna erinäisiä vapauksia kuten yhdistymis- ja sananvapaus. Ja nämä demokraattiset arvot ovat ne tosiasialliset läntiset arvot jotka nyt Ryskyn ilmeisen ristiriitaisessa mielessä ovat arvoja joita ei tule Ahton tai Mehtälän kanssa soveltaa, vaan heille tulee ilmoittaa tsaarin ottein että mielipiteet ovat vääriä, ja että on aika muuttaa niitä or else.

    Ryskyn soveltama logiikka on ihan retorisesti vakuuttavaa siellä kun se ei ole ristiriitaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Demokratiaan kuuluu sisäänrakennettuna erinäisiä vapauksia kuten yhdistymis- ja sananvapaus. Ja nämä demokraattiset arvot ovat ne tosiasialliset läntiset arvot jotka nyt Ryskyn ilmeisen ristiriitaisessa mielessä ovat arvoja joita ei tule Ahton tai Mehtälän kanssa soveltaa, vaan heille tulee ilmoittaa tsaarin ottein että mielipiteet ovat vääriä, ja että on aika muuttaa niitä or else."

      Jaakko S. toistaa erästä aikamme suurta väärinymmärrystä. Sananvapautta ei suinkaan ole tarkoitettu suojaksi kritiikkiä vastaan, toisin kuin kaiken maailman jaakot kuvittelevat. Ahtolla ja Mehtälällä on oikeus sanoa sanottavansa, ja niin on Ryskylläkin. Ryskyllä ja kenellä tahansa muullakin on oikeus olla sitä mieltä, että Ahton, Mehtälän tai vaikkapa Jaakko S:n mielipiteet ovat "vääriä". Mielipiteiden arvostelu, kritisointi, tuomitseminen jne. ei loukkaa niiden esittäjien sananvapautta.

      Näitä jaakkoja on nykyään liikkeellä niin paljon, että uskoni Suomalaiseen koulujärjestelmään on kärsinyt melkoisen kolauksen. Onhan se nyt omituista, että aikuiset(?) ihmiset eivät tiedä mitä tarkoitetaan sananvapaudella.

      Jaakko S:ltä kysyisin vielä, että mihin "tsaarin otteisiin" viittaat? Kirjoittivatko tsaaritkin blogeja?

      Niin, ja voit varman samalla kertoa myös mistä kohtaa kirjoitusta löysit Ahtolle ja Mehtälälle osoitetun uhkauksen muuttaa mielipidettä "or else"?

      Poista
  3. Pitää muistaa eräs taustaseikka. Ahto on ilmatorjuntaupseeri, joka on palvellut kylmän sodan aikana. Se luo tietyn perusajattelumallin, jossa Venäjä ei ole yksiselitteisen paha, vaan potentiaalinen yhteistyökumppani.

    Ahdon palvelusaikana lähes kaikki Suomen it-aseet olivat neuvostoliittolaisia. Niillä varrustauduttiin ampumaan alas mikä tahansa ilmatilaamme loukkaava lentokone. 1980-luvulla ajatus siitä, että jouduttaisiin ampumaan alas amerikkalaisia risteilyohjuksia tai pommikoneita, oli todellinen. Ahto on siis todennäköisesti palvellut tehtävissä, joissa amerikkalaisiin on suhtauduttu täysin mahdollisena vihollisena, jota vastaan sodittaisiin ihan samalla innolla kuin venäläisiäkin vastaan.

    Tällainen ajattelumalli ei häviä hetkessä. Lisäksi on muistettava, että amerikkalaisten ja Naton kanssa tehtävä yhteistyö on ollut hallaa it-aselajille, jonka merkitys on vähentynyt. Tosiasiassa meidän oloissamme venäläisten ilmatorjuntadoktriinista on enemmän opittavaa ja heidän asejärjestelmänsä läntisiä käyttökelpoisempia, sillä he olettavat joutuvansa sotimaan ilma-alivoimaisina. Ilmatorjunnan kannalta liiallinen Nato-suuntaus on siis haitaksi monellakin tapaa.

    Ahdolla on siis useita henkilökohtaisesta taustastaan nousevia syitä ajatella kuten hän ajattelee. Lisäksi on todettava, että Ahdon kirjoitukset Sotilasaikakauslehdessä ovat olleet jo toistakymmentä sitten aika kaukana lehden valtavirrasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sampo Ahto EI ole ilmatorjuntaupseeri. Se siitä.

      Poista
    2. Olet oikeassa. Sekoitin Ahdon toiseen historioitsijana kunnostautuneeseen evp-upseeriin, eversti Lappiin. Pohdintani oli tältä osin täysin perusteetonta ja aiheetonta. Pyydän anteeksi erityisesti it-aselajilta, jonka kunniaa loukkasin.

      Poista
  4. Kyllähän tuossa Rysky selkeästi hyökkää Sampo Ahton sananvapautta vastaan, yrittäen (pakottavasti tai vähintäänkin painostavasti) määritellä ne mediat, joissa Ahto voisi mielestään kirjoittaa.

    Olen esittänyt Kylkiraudan päätoimittajalle, eversti Mika Kalliomaalle vakavan toivomuksen, ettei hän ryhtyisi rajoittamaan Sampo Ahton sananvapautta, Tuloksen näemme varmasti lähitulevaisuudessa,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tauno parka, päätoimittajaa pitää leikkiä vaikka edes sananvapaus ei näemmä ole tuttu käsite.

      Poista
    2. Antaistko, Tauno, vaikkapa minulle pastatilaa toimittamassasi julkaisussa? Jos et anna, rajoitat mitä ilmeisimmin sananvapauttani oman tulkintasi mukaan.

      Poista
    3. Väärä todistus, Rysky ei yritä määritellä missä Ahto voisi kirjoittaa. Hän arvostelee vain media-valintaa ja perustelee sen käyttäen sananvapauttaan. Media-valinnalla on tietenkin merkitystä viestintää arvioitaessa erityisesti mikäli koko media on arvioitsijan mielestä epäisänmaallinen kuten tässä tapauksessa.

      Monet käyttävät sanavapauttaan leimaamalla esim hs:n pelkäksi bilderberg/usa-ajatushautomo-mediaksi ja mikäpä siinä. En ole havainnut kovinkaan monen suutahdelleen siitä.

      Lukijat sitten päättelevät kenellä on argumentteihinsa vahvimmat perusteet. Ihmisten mielissä uskottavin näkökanta jää valtavirraksi ja merkityksellisimmäksi toimia ohjaavaksi näkemykseksi.

      Päätoimittajat luonnollisesti päättävät kuka pääsee toimittamiinsa medioihin, myös toimittamassasi mediassa. Päästätkö jokaisen toteuttamaan sananvapauttaan omalla artikkelillaan ? VV:n sisällöstä päätellen suodatus on todella vahvaa ja saa toki olla.

      Suomessa äänensä saa hyvin kuuluville mikäli mieluinen media ei ryhdy yhteistyöhön ja mikäli on sanomaa jolla on tarttumapintaa (ja vaikka ei juuri olisikaan). Medioita riittää ja sellaisen voi perustaa vaikka itse.

      Disinformaatikot tuntuvat suhtautuvan toiminnan perusteita koskevaan kirjoitteluun erityisen ärhäkästi vaikka kenenkään sanavapaus ei tietenkään ole vaarassa ja tietävät sen itsekin. Reaktio viittaa pelkoon disinformaatiokampanjoiden perusteiden ja uskottavuuden vaurioitumiseen myös arvostelukyvyttömempien mielissä.

      ..-.

      Poista
  5. Onneksi Rysky ei todellakaan pysty määräämään, missä mediassa Sampo Ahto saa kirjoittaa, missä ei. Tällainen tulkinta sananvapaudesta näyttäisi kuitenkin olevan kommentoivien anonyymien mielen mukainen.

    Tämän Ryskyn ulostuksen jälkeen Sampo Ahton kolumneja on julkaistu sekä Sotilasaikakauslehdessä että Kylkiraudassa.

    Ja tullaan julkaisemaan Vastavalkeassakin.

    VastaaPoista