lauantai 13. kesäkuuta 2015

Kohti Kultarantaa



Olen kirjoittanut näitä Kohti Kultarantaa -merkintöjä aiemmin kaksitoista kappaletta, kuusi kumpanakin aiempana vuotena. Tämä on nyt se ainoa ennakkomerkintä. Tällä lienee tekemistä sen kanssa, että aiempina vuosina koin antavani panokseni tapahtumaan blogimerkintöjen avulla. Mutta nyt kun kutsu tuli, niin se osa motivaatiosta puuttuu nyt. Ja on ollut melkoinen kevät muutenkin.

Pientä jännitystä on jo ilmassa. Tiedän, että tärkeintä on keskittyä itse asiaan, mutta väkisinkin on hermoilua monen asian kanssa. Matka on pitkä Joensuusta Naantaliin ja takaisin, pukeutumiskoodi minulle kovin epätavallinen ja ylipäätään on hermostuttavaa joutua tekemisiin oikean vallan ja sen instituutioiden kanssa. Siihen sisältyy myös aina houkutus olla mieliksi, joko olemalla hiljaa tai pyöristelemällä kantojaan. En minä mikään oppositioräyhä ole luonnoltani, mutta näissä asioissa pyrkinyt aina selkeyteen. Jos sen saisi pidettyä. Kovasti mielenkiinnolla odotaan keskustelun tasoa ja sitä, että saisin ansaittua kutsuni kantamalla omankin korteni kekoon.

Kultarannan ohjelmasta huokuu se muutos, joka on koettu viimeisen vuoden aikana. Reilu vuosi sitten ajateltiin, että meillä on siellä täällä muutamia alueellisia kriisejä, mutta nyt kuva on paljon synkempi. Meillä on käsissämme koko maanosaa koskeva eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän kriisi, joka puolestaan kytkeyty lähi-idän sotiin ja levottomuuksiin. Siitä kertoo hyvin ohjelman maanantaina aloittava ”The World Disorder?” -keskustelu. Muissa istunnoissa ja työryhmissä käsitellään Suomen haasteita, länsimaita ja demokratian tilaa, Venäjän kehitysnäkymiä sekä tiedustelua, terrorismia ja turvallisuutta. Maanantai-aamupäivän keskustelut näytetään suorana lähetyksenä Yle TV1:ssä klo 9.30-11 ja 11.30-13. Presidentti Niinistön avauspuheenvuoroa sunnuntai-iltana klo 19 sekä maanantain päätösistuntoa klo 16.30 voi seurata verkossa Yle Areenan kautta.

Edelleen on ja pysyy olennaisena kysymyksenä myös Venäjä ja sen ymmärtäminen.  Se itse asiassa on osa edellistä kysymystä, sillä Euroopan turvallisuuskriisi on nimenomaan Venäjän käynnistämä. Joka taas johtaa siihen, että myös sen ratkaisun pitää loppujen lopuksi kummuta Venäjältä. Suurinpiirteisinä vaihtoehtoina lienee vastakkainasettelun aika, Venäjän nouseminen Euroopan johtavaksi valtioksi, Venäjän romahdus ja jälleenrakennus tai Putinin politiikan perusteellinen muutos. Miellyttävin olisi luonnollisesti viimeinen vaihtoehto, mutta sen todennäköisyys on kovin pieni, melko lailla asomptyyttinen asymptoottinen. Olennainen osa tilannetta on Venäjän sisäpolitiiikka ja Putinin autoritäärisille johtajille tyypillinen pyrkimys pönkittää valtaansa melkein kaikin keinoin.

Jotenkin ajattelisin Kultarannan olevan paikka, jossa luodaan raameja yhteiselle tilannekuvalle. Vaikka ulko- ja turvallisuuspolitiikka on aina ollut ja tulee olemaan eksklusiivisempi poliikan sektori, haastaa muuttunut maailma pitämään myös laajat kansalaispiirit valveilla tilanteesta. Hybridisota ja informaatiovaikuttaminen tekevät yhdessä sen, että kansalaisten kyky säilyttää toimintakykynsä ja -motivaationsa eri asteisissa kriisitilanteissa on olennainen osa paitsi kansakunnan kyvyssä puolustaa itseään, myös sen toimintamahdollisuuksilla kansainvälisen politiikan kentillä. Informaatiovaikuttamisella pyritään vähintäänkin kaventamaan kansakunnan liikkumatilaa sisäisen mielipideilmaston avulla ja siksi siitä huolehtiminen on niin tärkeää myös ulkosuhteiden kannalta.

Suhteellisen yhteinen tilannekuva ei muuten tarkoita sitä, että sen pohjalta tehtävistä ratkaisuista oltaisiin yhtä mieltä. Se on politiikkaa ja seurausten arviointia. Siksi haluan ajatella, että keskustelussa Kultarannassa ja laajemminkin olisi mahdollisuus muodostaa ja päivittää kuvaa siitä maailmasta, jossa meidän pitää ratkaisujamme tehdä. Yhteistä tässä on kiivaana käyneen talouskeskustelun kanssa, että hyviä vaihtoehtoja ei välttämättä ole. Kun niitä ei ole, pitää pyrkiä vähiten huonoon. Se taas edellyttää suhteellisen yleisesti hyväksyttyjä perusteita toimia niin kuin on tarpeen.

Kun Kultaranta-keskustelut aloitettiin kaksi vuotta sitten, olivat ne askel uuteen avoimuuteen. Nyt toivon niitä askelia otettavan vielä eteenpäin. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu on muuttunut maailmanajan muutoksen takia pienen piirin neppailusta lähes koko kansaa kiinnostavaksi lajiksi. Toivotaan, että Kultaranta on vain alku.

Raportoin keskusteluista ensin HS:n blogissani tiistaina. Omaan blogiini pyrin kokoamaan katsauksen juhannuksena.


11 kommenttia:

  1. Go Rysky!! Juuri noin, omaa selkeyttä ja suoruutta peliin. Stratmil

    VastaaPoista
  2. Vai pitäisi Ryskyn saada asettaa yhteinen tilannekuva, jossa Venäjä ja Putin olisi aloittaja ja syypää Ukrainan kriisiin? Kun premissit on saatu asetettua, niin hyvä logiikka johtaa useimmin samoihin lopputulemiin. Eli kun ei pystytä suoraan vaikuttamaan poliittisiin päätöksiin, niin yritetään maalata valheelliset kulissit, kuten Apollolentojen kuukuvissa, että saavutetaan haluttu lopputulos ja voitto.

    Miten Venäjä voisi vaikuttaa Ukrainaan ja saada se lopettamaan oman maansa kansalaisten surmaaminen? Amerikkalaistyylinen ja länsimaisten arvojen mukainen ratkaisu olisi pommittaa Kiovaa ja siellä etenkin pääpirun suurlähetystöä. Toinen ratkaisu voisi olla Donbassin rajan laittaminen kiinni ja vuoden tai kahden odottamisella Holodomor II olisi näppärästi haudannut ongelmat mustan mullan alle, eikä olisi tarvinnut levittää edes köyhdytettyä uraania ja fosforia, kuten amerikkalaiset teki Fallujahissa.

    Ja se kirjoitetaan asymptoottinen. Funktio lähestyy raja-arvoa, mutta ei saavuta sitä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos korjauksesta, termi päätyi tosiaan kovin väärin kirjoitettuna tekstiin.
    Tuosta muusta vastauksesta on sanottava, että kannattaa lukea mitä kirjoitan ja kommentoida sitä. Nyt kommentit eivät liity tekstiin. Lisäksi siinä on esitetty näkemyksiä, jotka eivät pidä paikkaansa. Jos lähtee perustelemaan kantaansa kuulentosalaliitosta lähtien, niin minun on ainakin kovin vaikea ottaa näkemyksiä kovinkaan vakavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitit näin: "Euroopan turvallisuuskriisi on nimenomaan Venäjän käynnistämä. Joka taas johtaa siihen, että myös sen ratkaisun pitää loppujen lopuksi kummuta Venäjältä."

      Olen eri mieltä siitä, kuka kriisin on käynnistänyt ja tätä tukevia tietoja on julkisuudessa esitetty riittävästi. Katson, että Eurooppaa erityisesti koskeva kärjistyminen alkoi Maidanin mielenosoituksista ja se ei ollut Venäjän aikaansaannosta. Jos esität, että kriisin ratkaisun pitää tulla Venäjältä, niin se tarkoittaa puuttumista Ukrainan sisäisiin asioihin ja minä spekuloin niillä keinoilla, joilla länsimaat ovat vastaavia tilanteita rauhaan pakottaneet.

      Nythän Kiova on hylännyt Donbassin kansalaiset ja he elävät kotitarvetuotannolla ja Venäjän toimittaman avun varassa. Voisitko sinä esittää mitä konkreettisia toimia Venäjä voisi tehdä ja mitä siitä seuraisi Donbassissa? Tai mitä tapahtuisi, jos Venäjästä Neuvostoliiton aikana irti hivutettu ja kylmän SODAN päättymisen alueajaossa riistetty Krim uudelleen riistettäisiin Venäjältä?

      Kannattaisi varmaan joskus ladata nasa:n sivuilta täydellä tarkkuudella skannattuja kuukuvia kriittiseen tarkasteluun. Joukossa on selkeästi manipuloituja kuvia, ei siitä pääse mihinkään. Ei se enää ole salaliitto, kun asiain tila on kenen tahansa tarkastettavissa.

      Poista
    2. Venäjän trolleja on näemmä liikkeellä täälläkin.

      Selvällä Suomen kielellä tosin nimettömästi suomalainen (?) ajaa Venäjän etua ja levittää Venäjän propagandaa omaa kansaa vastaan. Ajaako henkilöä yleinen misantropia sitä on vaikea sanoa.

      Peräkammarissa äidin tai vaimon kovan komennon alla kyyryssä kirjoitetaan mukarohkeaa ja mukakriittistä tekstiä.

      Poista
    3. Blogin järjestelmänvalvoja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. NATO-mato poistui bittiavaruuden iäisyyteen, mutta perätön syyttely ihmisvihaajaksi saa olla. Malliesimerkki länsimaisten arvojen mukaisesta nazi-demokratiasta. Esinahasta saa hyvän hikinauhan kun soutaa vuotavaa kultarantabussia kohti Gazan kalasatamaa. Toivotan laakerivikaa kaikille kosher biileillä körötteöeville turhakkeille.

      Poista
  4. "Siihen sisältyy myös aina houkutus olla mieliksi, joko olemalla hiljaa tai pyöristelemällä kantojaan. En minä mikään oppositioräyhä ole luonnoltani, mutta näissä asioissa pyrkinyt aina selkeyteen. Jos sen saisi pidettyä. Kovasti mielenkiinnolla odotaan keskustelun tasoa ja sitä, että saisin ansaittua kutsuni kantamalla omankin korteni kekoon."

    Hyvin on henkisesti varauduttu. Luotan että olet paikkasi siellä ansainnut ja tulet sen täyttämään.

    VastaaPoista
  5. Sinun tapauksesi on kyllä hieno esimerkki siitä, miten suomalainen poliittinen järjestelmä toimii. Aloitit muistaakseni kolmisen vuotta sitten kirjoittamaan terävää, oivaltavaa ulkopoliittista analyysiä ihan omasta ilostasi. Vuoden alusta lähtien olet saanut siitä (arvatenkin melko pientä) palkkaa Sanomalta ja nyt saat tunnustuksen tekemästäsi työstä ja asemastasi suomalaisen turpo-keskustelun piirissä Kultaranta-kutsun muodossa. Lämpimät onnitteluni ansaitusta huomiosta.

    Laajemmin ottaen olet erinomainen esimerkki siitä, miten suomalainen yhteiskunta pyrkii integroimaan kaikki jäsenensä sopiviin piireihin. Jossain muussa maassa et saisi huomiota kuin turvallisuuspoliisilta. Se, miten perussuomalaiset otetaan hallitukseen ja sinut kutsutaan Kultarantaan, ovat saman ilmiön kaksi puolta. Suomi menestyy integroimalla, ei ulossulkemalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toitpa esille hienon piirteen Suomesta! Sanomaasi liittyen myös suomalainen keskustelukulttuuri on mainitsemisen arvoinen. Vaikka poliittisessa avoimuudessa onkin aina parannettavan varaa, mahdollisimman monella on mahdollisuus osallistua ja ilmaista mielipiteensä.

      Suomessa ei hätiköidä, vaan maltamme keskustella rauhassa ja koitamme luoda ensin kokonaiskuvan. Keskusteleminen itsessään on tärkeä osa politiikkaa. Siitä tämä blogi ja Kultaranta-keskustelut ovat loistavia esimerkkejä. Aina ei tarvitse päätyä tekemään päätöksiä.

      Poista
  6. Hei,

    en huomannut puhuttiinko Kultarannassa paljonkaan energiasta. Kun kuitenkin olet ollut Fennovoima/Rosatom asiassa aktiivinen, ajattelin laittaa tänne (kun en twitteröi) linkin Carnegie Europen juttuun "Letter from Budapest" (Strategic Europe series, 19.6.2015) joka on meidänkin kannaltamme mielenkiintoinen ja ajankohtainen. Unkari ja Orbán ovat pahassa välikädessä Paksin ydinvoimalahankkeen kanssa, opportunismi ja kyyninen tasapainottelu uhkaa tulla todella kalliiksi vaikka Unkari on jopa NATO-maa (mitä me emme edes iänikuisine "optioinemme" ole).

    Pahalle ei kannata antaa sitä pikkusormeakaan: onko Unkarin tie populismeineen ja taloudellisen vallan politisoitumisineen (HS, Pörssiomaisuus keskittyy Suomessa rajusti, 17.6.2015) myös Suomen tie? Tilanteissamme on enemmän samaa kuin soisin olevan. Artikkelin mielenkiintoarvoa lisännee se, että toinen sen kirjoittajista on oman Ulkopoliittisen Instituuttimme vanhempi tutkija András Rácz.

    Kylmääviä lukuhetkiä.

    http://carnegieeurope.eu/strategiceurope/?fa=60449

    VastaaPoista