torstai 18. syyskuuta 2014

Hämmentävä Fennovoiman lumovoima


Fennovoiman asia on tänään käsittelyssä hallituksessa ja siitä se menee edelleen eduskunnan käsittelyyn. Asiaa ei siis sinällään ole päätetty, vaikka suuret puolueet ovatkin yhtenäisesti esiintyneet asiassa. Ydinvoima on salin puolella ns. omantunnon asia, jossa kansanedustajilla on vapaat kädet äänestää, kuten haluavat. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö asiasta keskusteltaisi taustalla kovinkin äänenpainoin. Mutta asia Fennovoiman kohtalo, kuten itse asiassa myös TVO:n, on vielä aidosti auki.

Itseäni tilanne on hämmentänyt suuresti. Pidän Rosatomin päästämistä näin vaikutusvaltaiseen asemaan Suomessa huonona ratkaisuna. Kaikki voi sujua jopa todennäköisestikin hienosti, mutta hankkeen poliittiset ja taloudelliset riskit ovat minusta aivan liian merkittäviä ohitettavaksi.

Taloudelliselta kantilta se, että voimalan toimittaja on samalla sen suurin yksittäinen omistaja, on hyvin riskialtis järjestely muille omistajille. Ei tarvitse kuin kuvitella, että Areva olisi ollut merkittävä omistaja Olkiluoto 3:ssa. Tässä on vedottu myös neuvostovalmisteisten Olkiluodon Loviisan reaktoreiden ongelmattomuuteen. Mutta niissä ei toimittaja ollut omistajana ja kyseiset reaktorit ylipäätään on tuunattu saksalaisella ja suomalaisella teknologialla varsin perusteellisesti. Jos Fennovoiman toimitusprosessi sisältää merkittäviä hankaluuksia, on minusta ainakin suuri riski sille, että Kremlin rautanyrkkinen omistajaohjaus lyö nyrkkiä pöytään siihen malliin, että suomalaiset yhtiökumppanit eivät saa itselleen parasta ratkaisua aikaiseksi. Kun arviot muutenkin näyttävät hankkeen liiketaloudellisen puolen olevan vähintäänkin kiikunkaakun kannattavuudeltaan, niin voi hyvinkin olla, että suurin omistajajoukko eli kunnalliset energiayhtiöt, ottavat takkiinsa tästä hankkeesta pitkään ja hartaasti.

Mutta se minusta tärkein ulottuvuus tässä asiassa on, että onko Venäjän valtion tiukassa ohjauksessa oleva, ydinaseistakin huolehtiva Rosatom sopiva ja luotettava yhteistyökumppani Suomelle. Kun tämän päätöksenteon taustalla on kuitenkin se laissa mainittu yhteiskunnan kokonaisetu, niin tässä ei ole kyse vain mentaalihygieniasta, vaan ihan juridisesti valtuutetusta poliittisesta harkinnasta.

Kuten vaikeissa kysymyksissä usein, tässä kohun päällimmäiseksi on noussut jokin sivujuonne. Tässä tapauksessa se on Vihreiden puheenjohtajan Financial Timesissä esittämä ajatus, että tässä ratkaisussa on suomettumisen henkeä mukana. Tästä monet ovat loukkaantuneet syvästi ja Niinistö on saanut kuulla olevansa rimanalittaja, tyylitön ja epäisänmaallinen. Kohua voimistaa se, että mielipide julkaistiin ulkomailla ja se tuntui laukaisevan ainakin joillakin kylmän sodan aikaisen häpeärefleksin. Minusta Niinistö olisi voinut sanottavansa tarkemmallakin tavalla muotoilla, mutta mies tulee ja mies menee ja mies vastaa itse sanomisistaan. Toki tässä on varmaan myös hallituksesta eroamiseen liittyvää tunnekuohua mukana puolin ja toisin. Niinistön sanominen ei tässä kuitenkaan ole se olennaisin asia, vaan se, että annetaanko Kremlille mahdollisuus toimittaa Suomeen ydinvoimala kaikkine hyvinen ja mahdollisesti huonoine seurauksineen.



Oli hämmentävää seurata eilen, kun kolme kokenutta, älykästä ja varmasti Suomen asialla olevaa konkaripoliitikkoa Jouni Backman, Mauri Pekkarinen ja Pertti Salolainen suitsuttivat Rosatomia ja Venäjää luotettavana energiayhteistyökumppanina. Pertti Salolainen oli twiitannut vielä 13.9. että "Venäjän toimintaa on yhä vaikeampi ymmärtää.Arvaamatonta ja sekavaa." Mutta siinä keskustelussa olikin kyse sodasta Ukrainassa. Minusta oli vaan kummallista ja naivia, että he pystyvät näin lokeroimaan luottamuksensa.

Joku oli kaivanut esiin Ben Zyskowiczin lausunnon kesältä, jossa hän epäili älymystön alkavan toppuuttelemaan suomettumisen hengessä Venäjä-kritiikkiä. Nyt tätä kritiikkiä sitten toppuutteleekin hänen oma puolueensa Demarien ja Keskustan hyvällä tuella. Toki Zyskowiczin puheet nousivat nimneomaan Venäjän toimista Ukrainassa, mutta on se silti se sama Venäjä, joka meille on myymässä ydinvoimalaa.

Toki Venäjä on energia-asioissa ollut voimapolitiikkansa puitteissa hyvin hillitty verrattuna sotilaalliseen toimintaansa ja silmittömään informaatiosotaansa. Normaalissa puolustussunnittelussa lasketaan mahdollisen vihollisen kyky ja resurssit ja sen mukaan tehdään päätöksiä omasta toiminnasta. Käynnissä olevan hybridisodan keinovalikoimaan kuuluvat ilman muuta myös kaupalliset ja energiatoimituksiin liittyvät ulottuvuudet. Ja aivan kuten sotilaallisellakin puolella, toimintaan ja reaktioihin vaikuttaa aina se, mikä on mahdollista, ei vain se miten asiat on tähän asti tehty. Siksi Rosatomin suunnittelema, rakentama, rahoittama, osittain omistama ja ainakin osittain teknisesti pyörittämä ydinvoimala on toteututessaan ilman muuta huomioon otettava asia Suomen puolustuksen suunnittelussa. Uraanikin tulee tietysti Venäjältä, jätteen loppusijoituksesta ei vielä ole päätöstä.

On ihan pakko vielä kertaalleen ilmaista hämmennys siitä, miten vankasti niin moni poliitikko tukee Fennovoiman hanketta. Tämä hämmentävyys on saanut minut epäilemään, että onko taustalla jotain, jota ei ole kerrottu. Nythän lipsahdetaan helposti salaliittoteorioihin, mutta haluan tässä kuitenkin pyöräyttää esiin muutamia vastaan ja mieleen tulleita teorioita. Mitään näistä en siis pidä todennäköisenä, mutta kun tämä ei julkilausuttujen syiden takiakaan minuun järkeeni tahdo mahtua.

Voimalahankkeen on väitetty liittyvän Nato-jäsenyyteen, hyvin eri tavoin. Jotkut väittävät sen estävän Nato-jäsenyyden, toiset epäilevät sitä pantiksi Venäjälle. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että voimala tarvitaan taivuttamaan suomalaiset Nato-jäsenyyden kannattajiksi. Moskovasta on saatettu viestittää vakavalla äänensävyllä, että siellä otetaan tämä päätös hyvin henkilökohtaisesti.

Esille on myös nostettu taloudellinen puoli. Moskovasta on voitu tehdä tarjous, josta on vaikea kieltäytyä. Siis tyyliin, että väärän päätöksen jälkeen Fortumin ja muidenkin suomalaisten bisnekset Venäjällä joutuvat vaikeuksiin tai vaihtavat omistajaa. Jotkut epäilevät, että kunnalliset sähköyhtiöt taivuttelevat tai jopa painostavat (ehkä jopa vaalirahalla) maakunnista hallitusta hyväksymään hankkeen.

Kyseessä saattaa olla myös monimutkainen harhautus, jossa yritetään torpata hanke niin, että siitä ei olisi negatiivisia seurauksia Suomen ja Venäjän suhteisiin. 60% Suomi/EU-omistus voi olla merkki siitä. Toisaalta nyt ei ole kovinkaan hankalaa hommata vaikka EU-maa Kyprosesta käytännössä venäläistä rahaa täydentämään "kotimaista" omistajuutta.

Toivon syvästi, että Suomen hallitus tai myöhemmin Suomen eduskunta hylkää tämän voimalan. Toivon myös, että mahdollisimman moni näin ajatteleva myös tuo kantansa esiin, vaikuttaen näin päätökseen. Toki toivon, että myös Fennovoiman kannattajat astuisivat esiin ja perustelisivat kantaansa. Tähän asti kun se on tahtonut olla vastustajien dissaamista. Perustelkaa miksi voimme turvallisin mielin sitoutua tähän voimalaan, jonka voi olettaa olevan toiminnassa ja tärkeä osa Suomen energiataloutta ainakin 2080-luvun jälkipuoliskolle.

PS Olkaa hyvä ja älkää nimitelkö minua tämän mielipiteeni vuoksi russofobiksi. En todellakaan ole sellainen. Jos kellä on vastaansanottavaa, ovat timakat vasta-argumentit aina tervetulleita.

Lisäys: Kannattaa muuten tarkistaa, onko oma sähköyhtiö mukana tässä hankkeessa. Jos on, voi halutessaan vaihtaa sähköyhtiötä. Kannattaa silloin kertoa syy, miksi vaihtoi.

10 kommenttia:

  1. Sekoitat Olkiluodon ja Loviisan. Loviisa I ja II neuvostovalmisteinen. Olkiluoto I ja II lännestä.

    VastaaPoista
  2. Ongelmineenkin (Rosatomin) ydinvoimala on vähemmän huono ratkaisu kuin vaihtoehdot.

    Maakaasu, öljy? Niiden suhteen ollaan vieläkin riippuvaisempia Venäjästä, kuin ydinpolttoaineen kanssa.

    Sähkön tuonti? 70% suomen tuontienergiasta tulee jo Rosatomin Sosnovyi Borin laitoksesta, jonka korvaaminen kotimaisella maaperällä olevaan laitokseen olisi selvää edistystä.

    Kivihiili? Hiilivoimala paskoo ympäristöä oikein toimiessaan enemmän, kuin Tshernobyl tai Fukushima onnettomuustilanteessa. Myöskään hiilen suhteen Suomi ei ole omavarainen, vaikkakin tarjontaa löytyy myös Venäjän ulkopuolelta.

    Tuulivoima? Aurinkovoima? Näiden kanssa on oikeasti ihan järjetön skaalautuvuus- ja saatavuusongelma. Saksan "energiavallankumous" ja Tanskan tuulipuistot ovat käytännössä tarkoittaneet joko fossiilisen säätövoiman lisärakentamista (ja käyttöä) tai tuontienergian lisääntymistä. Aiheesta paremmin ovat kirjoittaneet mm. Rauli Partanen ja Janne Korhonen.

    Metsien poltto? Ei kiitos. Tarvitseeko tätä edes perustella?

    Ja miten venäläistoimittaja ja osaomistaja vaikuttaisi konkreettisesti turvallisuuspolitiikkaan? Ville Niinistön & co. argumentit vaikuttaa olevan tasoa "jotain voisi tapahtua", mikä ei ole kauhean hedelmällinen lähtökohta. Otetaanpa muutama esimerkki:

    Rosatom päättää painostaa Suomea lopettamalla ydinpolttoaineen kuljetukset voimalaan?
    -> Toisin kuin kaasua tai öljyä, ydinpolttoainetta voi suht ongelmitta varastoida vaikka viiden vuoden tarpeisiin pariin tehdashalliin. Käyttämätön polttoaine ei edes juurikaan säteile. Tällöin Rosatom myös syyllistyisi sopimusrikkomukseen ja uusi voimala olisi varmasti vapaa hankkimaan korvaavan polttoaineen jostain muualta. Ydinpolttoaine ei sisällä mitään teknisiä väärennöksenestomenetelmiä, vaan vaikeus tulisi lähinnä jonkun läntisen väkevöintilaitoksen säätämisestä voimalan vaatimiin polttoainepitoisuuksiin. Toki Suomi voisi rakentaa myös omat rikastuslaitoksensa, jos uskaltaa... ;)

    Rosatom käyttää omistajan valtaansa ja päättää myydä voimalan kapasiteetin Venäjän teollisuuden tarpeisiin:
    -> Tätä vastaan kai on tarkoitettu lupaehto, jossa yli puolet voimalan omistuksesta pitää olla kotimaista. Toisaalta onko tämä edes ongelma, kun kyseessä ei ole oikeastaan valtiollinen infrahanke. Valtiolta pyydetään vain rakennuslupa, kun rahoitus ja omistus ovat 100% yksityisissä käsissä. Jos valtio haluaisi vielä säännellä voimalan (rauhanajan) toimintaa ja asiakaskuntaa, se pitäisi markkinatalousvaltiossa hoitaa ehdottomasti osakkuuden ja rahoituksen avulla.

    Rosatom tekee jotain sabotaasia voimalaansa ja sallii Venäjän valtion vaikuttamaan voimalan tuotantokykyyn intressiensä mukaan:
    -> Tämän vuoksi on hyvä, ettei laitosta osteta veronmaksajien rahoilla eikä voimalasta ole tarkoitus tulla huoltovarmuuskriittinen laitos. Tämän riskin kantavat voimalan ostajat ja asiakkaat. Turvallisuuspoliittisesti riski on aika pieni.

    Liekkö jotain muita konkreettisia riskejä, joita venäläinen toimittaja ja osaomistus voi tuoda joita en ole tullut miettineeksi?

    Ainoa (erittäin) hyvä syy, miksi Fennovoiman voimalahanke kannattaa panna jäihin on tietenkin Ukrainan sota ja Venäjän talouspakotteet. Sikäli kun itse toivon Ranskan pitävän kiinni Mistraleistaan kunnes rauha on saavutettu - on vain johdonmukaista pidättäytyä epävarmoista megaprojekteista Venäjän valtionyhtiöiden (ja asevalmistajien) kanssa.

    VastaaPoista
  3. Kun vertaillaan nykyisiin energiartakaisuihin Fennovoima-päätöstä, niin minun mielstäni siinä on kysymys eri asioista. Aiemmat ratkaisut on tehty eri aikana erilaisessa tilanteessa. Nyt tilanne on mikä on. Ei ole mielekästä vertailla olemassaolevia rakenteita ja tekemättömä päätöksiä.
    Energiapolitiikka kokonaisuutena on monimutkainen yhtälö, jossa eri painotukset ovat poliittisia näkemyskiä, jotka perustuvat erilaisiin arvioihin mm. teknologian kehittymisestä, ilmastonmuutoksesta, sähköntarpeesta yms. Henkilökohtainen näkemyskseni, varsin kapealla tietämyksellä syntynyt tosin, on, että Suomella on mahdollisuus halutessaan rakentaa biotalouteen pohjautuva, hajautettu energiantuotanto. Tottakai tarvitaan isompiakin yksiköitä, mutta tällaiset rakenteet syntyvät tai ovat syntymättä nimenomaan poliittisten päätösten seurauksena.
    Venäjä voisi Rosatomia käyttää Suomen painostukseen, se on minun mielestäni selvää. Ensinnäkin Rosatom on valtionjohdon suorassa määräysvallassa. Toisekseen Rosatom ei perusta toimintaansa pelksätään liiketalouteen, vaan se on julkilausutusti strateginen korporaatio, jonka tehtävänä on olla keskeinen osa Venäjän valtion pyrkimyksiä ja edunvalvontaa. Kolmanneksi luottaminen sopimuksiin on tässä tapauksessa minusta sinisilmäsitä. Voi olla, että sopimukset pitäisivät, mutta yhtä hyvin voi venäläinen osapuoli livetä niistä. Esim. Venäjän tuskainen WTO-taival on esimerkki siitä, miten meidän katsasnnossamme selvät sopimukset ja artiklat eivät sitä heidän mielestään olekaan.
    Se, miten Venäjä voisi teknisesti käyttää voimalaa Suomen vahingoittamiseen, on itse asiassa minun tietämykseni ulkopuolella. Eikä se ehkä sitä kykenisikään. Mutta todennäköisesti, jos Rosatom voimalan rakentaa ja sen pyörittämisestä polttoaineen ja isompien huoltotöiden puolesta vastaa, niin se pystyy myös laitosta halutessaan sabotoimaan. Riskianalyysissä tämä on minusta otettava huomioon.
    Loppujen lopuksi koko kaupan mielekkyys kiertyy sen ympärille, onko Venäjän valtionjohto luotettavaksi katsottava kumppani, jonka vaikutusvallan alle voi antaa merkittävän osan maamme energiahuoltoa. Minusta viime aikojen tapahtumat osoittavat ettei se ole.

    VastaaPoista
  4. Kirjoitin paljon ja Blogger ei salli yli neljän kilotavun viestejä, joten anteeksi vastaushakkeesta:

    "...Henkilökohtainen näkemyskseni, varsin kapealla tietämyksellä syntynyt tosin, on, että Suomella on mahdollisuus halutessaan rakentaa biotalouteen pohjautuva, hajautettu energiantuotanto..."

    Tässä on kyseessä yleinen ydinvoiman vastustus, mitä sinällään kunnioitan, mutta turvallisuus- tai ulkopoliittisesti tämä on irrelevanttia. Oma lähtökohtani on lähinnä se, että ilmastonmuutos on suurin ihmiskuntaa koskaan kohdannut uhka, jonka hillitsemiseksi ei ole varaa ylenkatsoa yhtäkään vähähiilistä energiaa tarjoavaa ratkaisua. Ydinvoimasta en minäkään pidä, mutta se ei ole vielä riittävä syy vastustaa sen rakentamista. Jos tietäisin parempia keinoja tuottaa riittävästi vähähiilistä energiaa, alkaisin ydinvoiman vastustajaksi.

    Aiheesta on todella paljon laadukasta keskustelua Internetissä. Linkkasin kahteen suosikkiblogaajaani ensimmäisessä viestissäni.

    "Venäjä voisi Rosatomia käyttää Suomen painostukseen, se on minun mielestäni selvää. Ensinnäkin Rosatom on valtionjohdon suorassa määräysvallassa. Toisekseen Rosatom ei perusta toimintaansa pelksätään liiketalouteen, vaan se on julkilausutusti strateginen korporaatio, jonka tehtävänä on olla keskeinen osa Venäjän valtion pyrkimyksiä ja edunvalvontaa."

    Vastaavasti Suomi voisi käyttää Stockmannia, Prismaa ja Valiota Venäjän painostamiseen kun ne sattuvat toimimaan kyseisessä maassa? Uskon kyllä Rosatomin valtiollisen tehtävän pitävän paikkansa, mutta käytännön mahdollisuudet omien rajojen ulkopuolella toimivan tuotantolaitoksen hallitsemiseksi ovat kyllä rajallisia. Kolmannes Hanhikiven tuotannosta menee tarvittaessa Venäjän myytäväksi ja mä näkisin tässä painostuskeinon nimenomaan Venäjää kohtaan. Siirtolinjat, rajavalvonta yms. on loppupeleissä Suomen hallussa.

    Ellei tietenkään jotain "kohteliaat vihreät miehet" skenaariota tietenkään tapahdu. Tässä vaiheessa omistajaohjausvallalla ei ole enää kauheasti väliä.

    VastaaPoista
  5. "Kolmanneksi luottaminen sopimuksiin on tässä tapauksessa minusta sinisilmäsitä. Voi olla, että sopimukset pitäisivät, mutta yhtä hyvin voi venäläinen osapuoli livetä niistä."

    Sitten kun sopimuksista livetään, se voimala on Suomen maaperällä ja mitä todennäköisimmin Suomalaisen työvoiman ylläpitämänä. Sotilaallista hyökkäystä lukuunottamatta Venäjällä ei ole juuri mitään Suomen juridiikkaa kummempia keinoja valvoa toisen osapuolen sopimuksen noudattamista.

    "...todennäköisesti, jos Rosatom voimalan rakentaa ja sen pyörittämisestä polttoaineen ja isompien huoltotöiden puolesta vastaa, niin se pystyy myös laitosta halutessaan sabotoimaan. Riskianalyysissä tämä on minusta otettava huomioon."

    Ehdottomasti. En tosin usko, että tälläistä laitosta tullaan ostamaan "mustana laatikkona", vaan sen toiminta jokaista nippeliä ja rööriä myöten on dokumentoitu ja ymmärretty täkäläisten ylläpitäjien toimesta. Suomi on siitä harvinainen maa, että täällä ydinturvallisuusviranomaiset vaativat ydinfyysikkotason koulutuksen noiden laitosten ylläpitäjiltä. Uskon, että laitteen valvonta ja eheys pysyy ihan hyvin näissä näpeissä. Jo nyt Loviisan voimalaitokset käyttävät Rosatomin alihankintaketjua ja onpa nämäkin myllyt tehty pahamaineisessa, kieroilevassa 70-luvun Neuvostoliitossa. Mikä estäisi Venäjää vahingoittamasta Suomea Loviisan kautta?

    Riskianalyysi on tehtävä ostaessa voimalaa (tai about mitä tahansa) kuitenkin. Ässänä hihassa meillä on tuo Stukes, joka on ehkä maailman arvostetuin säteilyturvaviranomainen.

    "Loppujen lopuksi koko kaupan mielekkyys kiertyy sen ympärille, onko Venäjän valtionjohto luotettavaksi katsottava kumppani, jonka vaikutusvallan alle voi antaa merkittävän osan maamme energiahuoltoa. Minusta viime aikojen tapahtumat osoittavat ettei se ole."

    Tämä on oikeastaan argumentti kaikkea Venäjänkauppaa vastaan. Saako Venäläisille myydä mökkejä? Teboil? Puolustusvoimien Venäläinen aseistus? Tämä on sinänsä hyvä pointti ja itsekin pöytäisin hankkeen vähintään siihen asti, kunnes Ukrainaan saadaan rauha. Ei uusia Mistral-projekteja ainakaan vielä.

    Rehellisyyden nimissä on myös muistettava, että merkittävä osa maamme energiahuoltoa on jo Venäjän tuontienergiaa. Niin öljyä, kaasua, hiiltä kuin tuontisähköäkin. Uusi ydinvoimala, Rosatominkin, helpottaisi tätä olemassa olevaa riippuvuutta jonkin verran.

    VastaaPoista
  6. Yön aikana päähän tuli uusi mahdollinen konkreettinen uhkakuva: Rosatomin toimintaa tai rakennusprojektia voi käyttää käsikassarana Venäjän propagandamasiinassa mahdollisen agression puoltamiseksi. Jos Hanhikivi kohtaa Olkiluotomaisia toimitusvaikeuksia (tahallisia tai tahattomia), ei ole vaikea kuvitella kuinka Venäläinen media tulee tätä spinnaamaan. Mankala-periaatteen mukaan Rosatomilla on oikeus ostaa kolmannes uuden voimalan sähköstä omakustannehintaan, mikä myös on varmasti hyödyllinen detalji vihamieliselle propagandakoneistolle. Jos Sosnovyi Borin tuotannossa tapahtuu katkoksia, ehkä Pietarilaiset saadaankin syyttämään Suomalaisia kylmistä öistään?

    Ei sillä, että Venäjän propagandaministeriöllä olisi muutoinkaan pulaa ammuksista.

    ---

    Kokonaisuutena en nyt ole kyllä vakuuttunut. Tuskin yllättävää, että Suomessa oli vahva ydinvoimaa vastustava poliittinen lobby jo kauan ennen kuin Fennovoiman hankkeesta oli edes kuultu. Tämän keskiössä on Vihreä puolue, joka olisi jättänyt hallituksen uuden periaatepäätöksen vuoksi vaikkei Venäjä kävisikään sotaa naapureitaan vastaan. Tässä tapauksessa Venäjä-tilanne auttaa ydinvoimavastaista lobbyä välttämään vaikeammat kysymykset ideologiasta ja syistä vastustaa ydinvoimaa.

    Mulle jää nyt näistä kirjoituksista (ja blogistin viime päivien twiittailuista) nyt kuva samanlaisesta ydinvoiman yleisestä vastustajasta, joka voi vähän opportunistisesti kietoa vastustuksensa Putin-kaapuun ilman mainittavaa ymmärrystä siitä,
    1) miksi ydinvoimaa ylipäänsä halutaan rakentaa,
    2) miten ydinturvallisuus toimii,
    3) miten yleinen turvallisuuskulttuuri ja riskinhallinta toimii,
    4) miten ydinvoiman lisärakentaminen näyttäytyy Suomen energiapoliittisessa kokonaiskuvassa ja
    5) mikä on energiapolittinen nykytila ja mitä vaihtoehtoja meillä on ydinvoiman ja Venäläisen ydinvoiman lisärakentamiselle.

    Ydinvoima on paha ja Venäläinen ydinvoima pahempi (mikä sinänsä on totta) - mutta ainakin minun nähdäkseni status quo on noin tuhat kertaa katastrofaalisempi ja esitetyt vaihtoehdot (puun poltto, tuuli- ja aurinkovoima, muut venäläiset fossiiliset, energian käytön vähentäminen/lopettaminen) ovat joko vieläkin järjenvastaisempia, epärealistisia tai täyttä huuhaata.

    Turvallisuuspolitiikkakaan ei ole sellainen tyhjiö, joka voisi sivuuttaa koko laajemman energiakysymyksen. Mun mielestä tilanne on päinvastoin. Myös Suomen turvallisuustilanne olisi vakaampi, jos voisimme varmistaa riittävän energiansaannin ja prototyyppaamaan hiilineutraalia yhteiskuntaa.

    VastaaPoista
  7. Sinänsä olen kyllä mm. Osmo Soininvaaran linjoilla, että mielummin olisin hyväksynyt ne Fortumin ja TVO:n hakemat luvat Loviisan ja Olkiluodon laajentamisesta kuin Hanhikiven.

    Tosin olisin kyllä hyväksynyt ne kaikki. Ydinvoima on kumminkin se pienempi mörkö ja kolme lisävoimalaa eri sijainneissa tuo myös turvallisuuspoliittista redundanssia.

    VastaaPoista
  8. Eräs seikka, joka minua itseäni on hämmästyttänyt tässä koko debatissa (ja sen puutteessa) on lyhykäisyydessään seuraava:

    Jos Fennovoiman hanke vähentäisi Suomen riippuvuutta Venäjästä ja venäläisestä energiasta, niin minkä ihmeen takia Rosaton ja Venäjän valtio sitten ovat sitä niin innolla ajamassa? Jos suomalainen väittämä näet pitää paikkansa, niin silloinhan Venäjä olisi näännyttämässä nälkään yhden hyvin lypsävistä lehmistään.

    Tosiasia on kuitenkin se, että Venäjä on energiakysymyksissä osannut pitää huolen eduistaan. Siksi minun on vaikea nähdä logiikkaa hanketta ajavien suomalaisten poliitikkojen argumenteissa. Kuten kirjoituksessasi viittasit, kovin vähän on kuultu poliitikkojen keskustelevan siitä, mikä Venäjän intressi ko. asiassa on. Ja jos yksi riippuvuus vähenee, niin tätä on Venäjän näkökulmasta ilman muuta kompensoitava toisilla riippuvuuksilla ja vaikutusvallan lisääntymisellä muualla.

    Kovin vaikeaa on myös ollut saada poliitikoilta järjellisiä kommentteja siihen, miksi - jos hanke kerran on kannattava - yksityisiä ja talousmatematiikan hyvin hallitsevia yrityksiä on ollut niin vaikeaa maanitella mukaan hankkeeseen.

    VastaaPoista
  9. "Jos Fennovoiman hanke vähentäisi Suomen riippuvuutta Venäjästä ja venäläisestä energiasta, niin minkä ihmeen takia Rosaton ja Venäjän valtio sitten ovat sitä niin innolla ajamassa? Jos suomalainen väittämä näet pitää paikkansa, niin silloinhan Venäjä olisi näännyttämässä nälkään yhden hyvin lypsävistä lehmistään."

    Pienempi paha. Jos on selvää, että Suomi (tai jokin muu naapurivaltio) on rakentamassa ydinenergiaa, on toki parempi että sen tekniikka, polttoaine jne. on riippuvainen omasta tuotantoketjusta, kuin jos se tulisi "vihollisleiristä". Jälleen kannattaa miettiä mitä ovat ne vaihtoehtoskenaariot. Ydinvoimala voisi tulla myös vaikka Ranskasta, Yhdysvalloista, Japanista tai Kiinasta!

    "Tosiasia on kuitenkin se, että Venäjä on energiakysymyksissä osannut pitää huolen eduistaan. Siksi minun on vaikea nähdä logiikkaa hanketta ajavien suomalaisten poliitikkojen argumenteissa. Kuten kirjoituksessasi viittasit, kovin vähän on kuultu poliitikkojen keskustelevan siitä, mikä Venäjän intressi ko. asiassa on. Ja jos yksi riippuvuus vähenee, niin tätä on Venäjän näkökulmasta ilman muuta kompensoitava toisilla riippuvuuksilla ja vaikutusvallan lisääntymisellä muualla."

    Ilmeisin intressi on tottakai raha. Kaikki lähtee siitä, että ydinvoimalan rakentaminen ja ydinsähkön myyminen on kannattavaa bisnestä joka maksaa itsensä takaisin. Se on tällä hetkellä ainoa tapa tuottaa sähköä, joka on saannillisesti ja taloudellisesti kilpailukykyistä fossiilisten polttoaineiden kanssa. Toinen julkilausuttu motivaatio Rosatomin puolelta on se, että he haluavat saada reaktorilleen "Maailman niuhoimman ydinturvallisuusviranomaisen hyväksymä" -leiman. Suomi ei ole ainoa maa, johon Rosatom haluaa reaktoreitaan myydä.

    Ja edelleen on muistettava pienempi paha. Rosatomin näkökulmasta vaihtoehtona on myös se, että Pyhäjoen laitoksen toimittaisi joku läntinen ydinvoimayhtiö.

    "Kovin vaikeaa on myös ollut saada poliitikoilta järjellisiä kommentteja siihen, miksi - jos hanke kerran on kannattava - yksityisiä ja talousmatematiikan hyvin hallitsevia yrityksiä on ollut niin vaikeaa maanitella mukaan hankkeeseen."

    On ja ei. Ydinvoimassa ja kaikessa muussa energiantuotannossa on riskinsä. Tällä hetkellä alan sijoittajat kilpailevat lähinnä pääsystä rahoittamaan Norjan vuonolaitoksia ja fossiilisten polttouuneja. Uusiutuvan energian rakentaminen Euroopassa on tällä hetkellä täysin valtioiden tukiaisten ja syöttötariffien varassa. Ydinvoima ei suuresti houkuttele, mutta ainakaan se ei uhkaa tappaa kaikkea elämää maan päältä eikä se juurikaan tarvitse veroeuroja taakseen.

    VastaaPoista