keskiviikko 6. elokuuta 2014

Vladimirin viehätysvoima


Venäjän federaation presidentin Vladimir Putinin kirjaimellisestikin alinomaa muuttuvat kasvot.

Verrattuna siihen, mitä Vladimir Putinin Venäjä on tehnyt, on se selvinnyt yllättävän vähällä. Se on asevoimin hyökännyt jo tolkuttoman korruptionsakin takia vaarattomaan naapurivaltioon ja ryöstänyt siltä merkittävän maa-alueen luonnonvaroineen sekä ylläpitänyt jatkuvasti viattomia siviiliuhreja vaativaa sotaa sen maaperällä. On itse asiassa loistava suoritus Venäjältä, että kaiken tämän jälkeenkin sitä pidetään melko täysivaltaisena kansainvälisen yhteisön jäsenenä. Toki suurvalloilla on omat vapautensa, mutta röyhkeänä suorituksena tämä on kovaa luokkaa juuri sen takia, että Putin on saanut niin monenlaiset ihmiset monenlaisin motiivein lännessä puolustamaan suoraan tai epäsuoraan aggressiivista politiikkaansa. Venäjä on panostanut lujasti ja pitkäjänteisesti mielialojen muokkaamiseen ja on siinä onnistunut. Kovin moni on Venäjän hallituksen tavoitteiden mukaisesti jäänyt miettimään hyvin rytmitetyn ja sumutetun operoinnin myötä, että mitä sitten?


Putin saa kannustusta monilta, joille nykyinen järjestelmä on vastenmielinen tai jopa vihollinen. Näitä löytyy ääripäistä niin vasemmalta kuin oikealtakin. Markkitalouteen ja/tai arvoliberalismiin vihamielisesti suhtautuvat nyökkivät hyväksyvästi tai jopa hurraavat Putinille, kun hän haastaa kaikkivoipaisena pidettyä länttä. Putinille esiintyminen yksinapaisen, historiankin muka lopettaneen maailmanjärjestyksen haastajana antaa hänelle yllättävän paljon jalansijaa eri marginaaleissa.

Globalisaatiokriittisen liikkeen kannattajista moni tuntuu tarttuneen Putinin täkyyn, vaikka Venäjän hallituksen linjan kansalaisvapauksien loukkauksineen ei voisi kuvitella houkuttelevan ketään rauhasta, demokratiasta ja vapaudesta kiinnostunutta. Mutta niin vaan vihollisen vihollinen mielletään ystäväksi, vaikkei hän sitä tässä tapauksessa todellakaan ole. Markkinatalouden kriitikoille Putin edustaa toimijaa, joka ei perustakaan toimintaansa rahalle, vaan muille arvoille. Sillä ei tunnu olevan väliä, mitkä nuo arvot ovat, vaan olennaista on, että ylipäätään löytyy merkittävä poliittinen johtaja, jolle raha ei olekaan se kaikkein tärkein asia.

Arvokonservatiivit hyrähtelevät tyytyväisinä Putinin patavanhoillisuudesta. Varsinkin kovat otteet LGBT-väkeä vastaan miellyttävät homosaation kaltaiseen järjettömyyteen uskovia. Seksuaalisuus on ihmisen syvimpiä ominaisuuksia ja siksi siihen liittyvät pelot ja ennakkoluulot ovat poliittisesti niin käyttökelpoisia. Venäjän sisäisessä propagandassahan on jo pitkään puhuttu lapsia saalistavasta homoseksuaalisuudesta, joka yrittää soluttautua "Gayropesta" pyhälle Venäjänmaalle.

Kauna systeemiä ja eliittiä kohtaan tuntuu myös altistavan Putinin sympatiseeraukselle. Monen mielestä Putin laittaa todellisena haastajana kampoihin systeemille ja siksi hän tuntuu olevan oikealla asialla. Samalla tämä ajatusmalli tunnustaa epäsuorasti sen, että Putin on uhka länsimaiselle, markkinatalouteen ja demokratiaan perustuvalle yhteiskuntajärjestykselle. Muutenhan hän ei olisi mielenkiintoinen valtaapitäviä inhoavan mielestä. Ei mikään ihme siis, että Putin on myös monen salaliittoteoreetikon valinta suosikkivaltionpäämieheksi.

Putin käyttää myös sumeilematta hyväkseen sitä, että rauhaan uskovat ihmiset lännessä uskovat helposti puheita rauhasta ja ihmisoikeuksista. Ainakin suomalainen rauhanliike onkin ollut merkittävän kyvytön ottamaan kantaa Ukrainan tilanteeseen. Se johtuu monesta seikasta. Elävä anti-amerikkalaisuus, idän vanha suola, suomettumisen perinne ja haluttomuus asettua samaan rintamaan EU:n, Naton ja USAn kanssa ovat syitä vältellä Venäjän tuomitsemista teoistaan. Jotkut kokevat Venäjän toimet ymmärrettäviksi, koska USAkin on syyllistynyt kv-lain rikkomuksiin ja hyökkäyssotiin. Tähän liittyy myös Venäjän huolella vaalima uhriutuminen, jossa hyökkääjinä ja uhkaajina esitetään EU, USA ja Nato. Osaltaan rauhanihmisiä varmasti passivoittaa varmasti myös se, että kaikki tietävät sisimmässään, ettei Putinin hallinto piittaa länsimaisesta kansalaismielipiteestä senkään vertaa kuin venäläisestä.

Putin on myös taitavasti välttänyt antamasta mitään normaaliin sodankäyntiin liittyviä signaaleja, vaan on jatkuvan kieltämisensä avulla antanut monelle tekosyyn olla huolestumatta tilanteesta. Monet rauhanaktivistit tuntuvat käyttävän kovin paljon energiaa sen perustelemiseen, miksi Ukrainaan ei voi ottaa kantaa kuten esimerkiksi Gazaan. Minusta tilanne näyttää siltä kuin lammaslauman keskellä hiipivä susi olisi heittänyt puolihuolimattomasti niskaansa kauhtuneen lampaantaljan, vakuuttaen näin laiduntaville lampaille, että mitään vaaraa ei ole.

Rauhanliike on myös astunut kylmän sodan aikaisen kaksinapaisuuden ansaan Ukrainan sodan kohdalla. Kun sekä Ukrainalta että Venäjältä vaaditaan väkivallasta pidättymistä, on vaatimuksen sisällä ajatus siitä, että myös Ukraina on aggression lähde. Kun Yhdysvallat, laittomasti ja häikäilemättömästi etujaan ajaen, hyökkää johonkin valtioon, en muista hyökkäyksen kohtelta vaaditun pidättäytymistä puolustuksellisista sotatoimista. Monet ovat myös päätyneet puhumaan ja toimimaan Putinin eduksi, koska katsovat oikeaksi vastustaa esimerkiksi ukranalaisia uusnatseja, länsimaisen median kapeaa maailmankuvaa, Itä-Ukrainan siviilien joutumista sodan jalkoihin, ukrainalaisen propagandan uskomista tai muuta vastaavaa sinällään ihan aitoa asiaa.

Gazan tilanne on sen sijaan selvä peli rauhanliikkeen mielestä ja sen kanta kuuluu huutamalla, kun taas hyökkäys Ukrainaan tuntuu herättävän vain vaivautunutta mutinaa. Nämä kaksi tapausta ovat muuten hieman kummallisen selväpiirteisesti hallitusten ja kansalaisjärjestöjen kohdilla päinvastaiset hankaluudeltaan. Ukraina on selvä peli hallituksille, mutta Gaza on kovin hankala. Järjestökentällä tilanne on päinvastainen.

Varsin harvat Putinin puolustajat ovat ihan oikeasti putinisteja, mutta toki heitäkin löytyy. Heille lienee varattu tehtäväksi lähinnä saada kaikki muut keskusteluuun osallistujat näyttämään täysijärkisiltä. Kömpelöllä, jopa typerällä propagandalla ei muuta tehtävää voi häiriköinnin lisäksi olla.

Putinin messiaaninen johtajan karisma toimii myös käänteisesti, kun hänestä leivotaan uutta Hitleriä. Tämä demonisointi on sitten toinen äärilaita, jossa luodaan Putinista yli-inhimillistä pahaa, jota eivät koske inhimilliset lainalaisuudet. Näin hänestä maalataan paitsi pelottavampaa, myös annetaan ymmärtää, että hänestä eroon pääsemällä tilanne ratkeaisi. Se on mielestäni väärin ajateltu monella tavalla. Vaikka Putinille on laitettava kova kovaa vasten, ei hän (ainakaan toivottavasti) ole hullu johtaja, joka on valmis tuhoamaan kansakuntansa houreidensa tavoittelussa. Pitämällä Putinia jonkinlaisena pahan ruumillistumana, on myös liian helppoa ohittaa reaalimaailman syyt hänen toiminnalleen. Irrationaalisen demonisoinnin myötä omat johtopäätökset ja toiminta muuttuvat irrationaalisiksi. Sellainen taas on johtanut historian saatossa usein sotaan. Demonisoinnin välttäminen voi tosin myös johtaa tilanteen kaunistelemiseen, varsinkin kun venäläinen osapuoli osaa vetää informaatiosodassaan kaikista naruista, tämä mukaan lukien.

Putin voi myös tämän demonisoinnin avulla asettua taitavan propagandan ja ulkoisten tapahtuminen yhdistämisellä uhatun äiti-Venäjän urheaksi puolustajaksi. Äkkipäätään ajateltuna tällainen asetelma tuntuu meille vieraalta. Silti on hyvä muistaa, että meillekin asetelma kansakunnan olemassaolon takaavasta korvaamattomasta johtajasta on tuttu lähistoriasta: Tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen 1956-1981.

Juuri nyt Venäjän kansa on Putinin takana kovin yksimielisesti ja on ylpeä Venäjän ollessa taas pelätty alennusvuosiensa jälkeen. Venäjän talouden rakenteelliset heikkoudet ovat jo vaatimassa veroaan, mutta nyt Putin voi laittaa tämän suosiolleen mahdollisesti kohtalokkaan asian lännen pakotteiden piikkiin. Putin on myös taitava historian hyödyntäjä, joka osaa painella niitäkin nappeja ihmisten mielissä.

Poliittisen ja taloudellisen eliitin puolella Putin on käyttänyt rahaa ja rakentanut huolella hajoita ja hallitse -pohjaista systeemiään, pitääkseen EU:n passiivisena. Kremlillä on myös omat luottopelurinsa lännessä. Itse nimitän tätä taloudellisista syistä pehmeää linjaa Putinia kohtaan mistralismiksi. Ranskahan myy Venäjälle Mistral-luokan sota-aluksia ja kouluttaa myös miehistöt näiden tehokkaiden hyökkäysalusten käyttämiseen.

Tämä kriisi voi kestää vielä pitkäänkin, ehkä jopa aloittaen jonkinlaisen maailmankauden, jota määrittää jatkuvasti jollain tasolla käynnissä oleva konflikti länsimaisten demokratioiden ja ainakin Venäjän ja ehkä jopa Kiinankin välillä. Tätä konfliktia ovat ylläpitämässä niukkenevat resurssit ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat ongelmat. Nokkapokkaa lienee luvassa ainakin vuoteen 2018 asti, jolloin pidetään Venäjällä presidentinvaalit.

Joka tapauksessa Ukrainan tilanne ja ylipäätään Venäjän aggressiivinen voimapolitiikka pitää saada ratkaistua neuvotteluteitse. Vaikka palatsivallankumouksesta jotkut huhuilevatkin, on Vladimir Putin mitä todennäköisimmin kuitenkin se mies, joka päättää Venäjällä sodasta ja rauhasta sekä hinnasta, jonka Venäjä ja muu maailma joutuvat näistä päätöksistä maksamaan. Siksi hänen kanssaan on tultava toimeen. Eikä se toimeen tuleminen tarkoita, että hänelle on annettava kaikessa periksi. Mutta ennemmin tai myöhemmin jossakin varmasti täytyy.


19 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Erinomainen analyysi, johon on helppo yhtyä. Yhdestä asiasta olen kuitenkin kanssasi eri mieltä. Kuten ei Putin, ei myöskään Hitler - liittoutuneiden propaganda sikseen - ollut mikään absoluuttisen pahan ilmentymä, kliinisesti hullu tai muutenkaan täysin epärationaalinen toimija. Hitlerinkin toimia pystyi ennakoimaan ja niihin oli mahdollista ulkoapäin vaikuttaa. Todellisuudessa Hitlerin ja Putinin teoissa ja ideologiassa on paljonkin yhtäläisyyksiä, vaikka myös erotkin ovat suuria.

    Hitlerin "demonisointi" on sikäli vaarallista, että mikäli hänen ja Putinin välille rakennetaan tulkinnallinen muuri, estämme itseämme näkemästä heidän välisiä todellisiä yhtäläisyyksiään. Jos kuvittelemme, että Hitler oli jollain tapaa ainutlaatuisen epäinhimillinen ja kaiken järkeilyn ulottumattomissa, emme voi ottaa oppia niistä miljoonien ihmisten verellä ostetuista historian opeista, joita hänen toimintansa Führerina meille tarjoili. Sen sijaan "inhimillistämällä" Hitlerin, samoin kuin Putinin, voimme soveltaa ymmärrystämme 1930-luvun tapahtumista ja lukuisista silloin tehdyistä virheistä Putiniin. Hitlerin "käsittelyssä" tehtyjä virheitä ei kannata toistaa Putinin kanssa toimittaessa, ellemme myös halua maksaa uudestaan niistä jo kerran maksettua hirvittävää hintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Putin on paljon vaarallisempi kuin Hitler. Jälkimmäinenhän on kuollut, kun Putin on edelleen vallansyrjässä kiinni ydinaseilla vahvennettuna.

      Poista
    2. Pikemminkin kannattaisi muistaa että Hitlerin mielenterveys, olipa mitä mieltä sen tasosta ennen sotaa, sodan loppuvaiheessa oli se pudonnut entisestään jyrkästi. Vallitseva mielikuva saattaa usein olla Perikadon vapiseva narkkari, joka komentaa olemattomia armeijoita.

      Poista
  3. Kiitos analyysistä.

    Mainostan Sarastus-artikkeliani joka liittyy yhteen ryhmään Putinin ihailijoita:

    http://sarastuslehti.com/2014/05/09/uusi-komintern/

    Lainaan tähän oleellisimman tieto-osuuden kirjoituksestani.

    "Alliance of European National Movements, jonka jäseniä ovat mm. Ranskan Front National ja Unkarin Jobbik, julkaisivat jonkin aikaa sitten julkilausuman Ukrainan tilanteesta.

    Julkilausuman nimi on siis Ukraine – Official Statement eli se edustaa ilmeisesti ko. puolueiden virallista kantaa Ukrainan tilanteeseen. Vai pitäisikö sanoa, että järjestö julkaisi virallisen julkilausuman Ukrainan kansaa vastaan. Julkilausuma ilmaisee mm. seuraavia ajatuksia:

    -

    1. Se, että Venäjä otti Krimin haltuunsa, on oikeutettua.

    2. Stalinin ajan hirmutöiden osalta venäläiset ovat syyttömiä, koska bolshevikkihallinnossa muut etniset ryhmät kuin venäläiset suorittivat hirmutyöt.

    3. Ukrainalaiset ovat sen sijaan syyllisiä törkeisiin toisen maailmansodan ajan hirmutöihin.

    4. Venäläiset olivat bolshevikkihallinnon aikana suurimpia uhreja.

    5. Ukrainalaisia toki tapettiin heitäkin 30-luvulla miljoonittain, mutta siitä ei voi venäläisiä syyttää mitenkään.

    6. Ukrainalaiset nationalistit ovat eurooppalaisten ja amerikkalaisten uuskonservatiivien liittolaisia, mikä on järjestön mukaan paha asia. Tai pikemmin ukrainalaisten nationalisti-järjestöjen johto on amerikkalaisten uuskonservatiivien sätkynukkeja eli kollaboratöörejä. Erityisen pahaa on ukrainalaisten nationalistien yhteistyö Israelin ja Puolan kanssa.

    7. Ulkomaalaisten – paitsi venäläisten – ei kuulu sekaantua Ukrainan asioihin. Venäjällä on oikeus sekaantua Ukrainan asioihin, koska Ukrainassa asuu venäläisiä ja koska Ukraina kuuluu Venäjän etupiiriin."

    (Linkit julkilaisumaan yms. löytyvät artikkelistani.)

    VastaaPoista
  4. Hieno kirjoitus. Putinin valtiomiestaitoa kuvaa mielestäni myös se että vallattuaan osa itsenäisestä valtiosta ja siihen jatkuvan epäjärjestyksen, tosiasiassa sotatilan luominen, hän silti kokee olevansa neuvotteluasemassa länsimaiden kanssa asiasta

    VastaaPoista
  5. Kuten ei Putin, ei myöskään Hitler - liittoutuneiden propaganda sikseen - ollut mikään absoluuttisen pahan ilmentymä, kliinisesti hullu tai muutenkaan täysin epärationaalinen toimija.

    Hitlerin toiminnassa oli paljonkin epärationaalisia elementtejä. Juutalaisten joukkotuhoon hukkaantui esimerkiksi paljon sotilashenkilökuntaa ja voimavaroja, se ei vain ollut rikos, vaan myös sodankäynnin kannalta epärationaalista pelleilyä. Samalla tavalla Putinin toiminnassa on puhtaast nationalistisiin prestiisisyihin perustavia epärationaalisia elementtejä. Mies on niin arvaamaton, että voi arvovaltasyistä aloittaa ydinsodan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Objektiivisen rationaalisuuden näkökulmasta tuo on totta. Mutta Hitler, samoin kuin monet uskonnolliset johtajat ja terroristit, toimivat rationaalisesti omien uskomustensa puitteissa. Uskomukset ovat tietysti vääriä, mutta niin kauan kuin niitä pitää totena, on niiden puitteissa "rationaalinen" toiminta ainakin jossain määrin johdonmukaista ja ennakoitavaa.

      Poista
    2. No välttämättä ei ole kysymys vääristä uskomuksista vaan toisenlaisista arvoista.

      Ihmiset - kuten Merkel - jotka kauhistelevat Putinin elävän toisenlaisessa todellisuudessa, eivät edes yritä miettiä että kenen todellisuus on oikea, koska kaikki uskovat omien todellisuuksiensa olevan oikeita. Tai pikemmin uskovat omien arvojensa olevan oikeita.

      Yksilökeskeisyyden arvo on länsimaissa julistettu tieteelliseksi todellisuudeksi. Humnen giljotiini on tältä osin pantu syrjään.

      Poista
    3. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  6. kyllä on infantiilinen sionisti propaganda uponnut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulihan se Putlerin trolli sieltä kans kehiin.

      Poista
    2. mitä ihmettä jollain sionisti fiksaatiolla on koko asian kanssa tekemistä?

      Poista
  7. Aika ääreen saa mennä näillä palstoilla ajatusmaailmassaan, kunhan pitää sävyn muita keskustelijoita kunnioittavana. Kuitenkin poistin yhden kansallissosialismin "maineenpalautukseen" tähtäävän sivuston linkin. Minun blogini, minun komentoni.

    VastaaPoista
  8. Tervehdys Rysky,

    Kiitos laadukkaasta, oivaltavasta blogistasi! Kirjoitat auki olennaisia asioita, jotka jäävät helpostikin älyämättä tai muuten pimentoon. Toivotan sinulle rohkeutta ja sinnikkyyttä jatkaa. Lippu korkealla!

    Ystävällisin terveisin

    Kalevi Tervanen

    VastaaPoista
  9. Luin juuri Ylen uutisen, jossa mainitset lopettavasi venäläisten propagandakuvien keräämisen ja julkaisemisen. Kun pari kuukautta sitten kehuin sinun rohkeuttasi, viittasin juuri siihen, mitä olet nyt kokenut. Suomessa on kaksi erinomaisen aktiivista isänmaallista turpo-bloggaajaa, sinä ja James Mashiri. Sinä olet näistä kahdesta venäläisille vaarallisempi, koska edustat vapaata, rauhanliikkeestä nousevaa kansalaisaktivismia.

    Koeta jaksaa. Taistelu, jota käyt, on arvokasta. Venäläiselle mielipideterrorille ei pidä antaa periksi.

    VastaaPoista
  10. Tuossa jutussa oli kärkenä se alunperin sivulauseessa ollut ajatukseni, etten jaksa enää katsella sitä propagandaa, jota syydetään. Muutoin ei ole aikomusta muuttaa linjaa tai toimintatapaa mihinkään. Edelleen mennään vain oman omantunnon ja älyn ohjaamana. Ei tässä kohtaa pidä tosiaan luovuttaakaan mihinkään suuntaan, sillä nyt ollaan murroksessa ja silloin pitää pinnistää.

    VastaaPoista
  11. Harvoin tapaa näin tiukan tendenssimäistä ja muka vakavaksi tarkoitettua arviota. Kaikki keskeiset arviot ovat pielessä, ja ilmiselvästi CIAn tarinapajan tuotantoa on niiden pohjana. Liikenteessä on toki muitakin arvioita, parhaana ehkä Peter Saramon laatima. Keskeinen lähtökohtaero Saramon ja Ryskyn teksteissä on Saramon arvio Venäjän defensiivisestä roolista, kun Rysky näkee "Venäjän aggressiivisen voimapolitiikan" eli offensiivisena.

    Milloinkahan se Venäjä mahtoi hyökätä Ukrainaan; itseltäni se on jäänyt huomaamatta? Venäjällä oli Krimin tukikohtasopimuksen johdosta toki asevoimia Krimillä, mutta niitä ei käytetty missään aseelliseen toimintaan. Kohtalaisen hyvässä järjestyksessä äänestettiin Krimin liittämisestä Venäjään, eikä mikään vakavasti otettava taho ole asettanut vaalin voimasuhteita kyseenalaiseksi. Puheet kansainvälisen oikeuden loukkaamisesta prosessin yhteydessä on syytä jättää omaan arvoonsa, kun muistetaan kuinka "demokraattisesti" eli Naton pommituksin Kosovo irrotettiin Serbiasta.

    Kaksoisstandardit hallitsevat laajemminkin käytävää keskustelua. Eli se mitä on totuttu pitämään USAlle sallittuna, on Venäjän tekemänä jotain ainutkertaisen rikollista. Tätähän tavoiteltiin Malesian koneen alasampumisjutussakin, mutta nyt lienee käymässä hiukan hupsis, eli ampujaksi on osoittautumassa Ukrainan armeija. Länsimedia on toki jo ehtinyt runsain mitoin mölistä Venäjän syyllisyydestä. Kun Venäjä viimein vastaa CIAn yli 100-vuotiseen ylivertaiseen globaalin informaatiosodan kokemukseen pohjautuen tehtyihin infoiskuihin, kauhistellaan Venäjän aloittaneen informaatiosodan. Peräti lapsellista.

    Sama ääretön lapsellisuus vallitsee USAn painostaman ja EUn surkeasti mukaan lähteneen kauppasodan osalta. Putin aloitti kauppasodan, mölisee länsimedia, kun Venäjä - kenenkähän yllätykseksi - vastasi pakotteisiin vastapakotteilla.

    Tunnettuutta toki voi hankkia vaikkapa keräämällä Venäjän käymän infosodan suoritteita. Sen kiittelyyn valtamediamme on enemmän kuin valmis. Mutta viekö tällainen yksisilmäinen viirous mitään asiaa minnekään?

    Tauno O. Mehtälä
    kaksisilmäinen

    VastaaPoista
  12. Hii, huisaa - Ryskyä liitetään "CIAn tarinapajan" tuotantoon. Onpa vettä Kymijoesta virrannut vuosien aikana jos näin on. Kukin arvioi ulostuloja omista lähtökohdistaan jotkut jopa tuntee kirjoittajia henkilökohtaisesti jolloin viestin arviointia on taas erilaista.

    Tämä koko hässäkkä on sellainen jossa voi päätyä moniin loppupäätelmiin ja mistään ei voi varmuudella tietää mitkä julkisissa lähteissä olevista tiedoista ovat kovaa faktaa ja mitkä ei.

    Ja ihan samasta syystä saa vapaasti olla asioista mieltä mutta yksisilmäiseksi leimaaminen on kyllä pikkaisen halpahintaista.

    t. Lälli

    VastaaPoista