tiistai 8. huhtikuuta 2014

Seuratkaa rahaa!


Tämä vieraskynäpuheenvuoro on uudelleen kirjoitettu versio spontaanisti kirjoittamastani kommentista, jonka kirjoitin blogikirjoitukseen 'Venäjän uhat', 02.04.2014. Kommenttini viestiä on terävöitetty ja alunperin ulkomuistista kirjoitettuja faktoja on tarkistettu ja linkitetty.

Venäjän taloutta ja Ukrainan kriisiä ei ole juurikaan käsitelty samassa yhteydessä. Kriisi on ensisijaisesti nähty Venäjän suurena käännöksenä sisäänpäin ja uuden Neuvostoliiton synnyn esinäytöksenä. Yleisön mielenkiinto on kohdistunut lähinnä siihen mihin maahan Putinin armeija mahtaa seuraavaksi hyökätä. Hurmanationalismia levitetään ponnekkaasti myös Venäjän omissa tiedotusvälineissä, joten ei mikään ihme, että duginilainen uusimperialismi on mediassa näkyvästi esillä. Venäjän imperialismi on kuitenkin Potemkinin kulissi ja tarkoitettu lähinnä käytettäväksi Venäjän sisäpolitiikassa kansan tuen varmistamiseksi. Silloin kun peliin pannaan suurvaltion kansainvälinen asema ja aletaan liikuttelemaan armeijoita, täytyy kaiken takana olla erittäin pakottavia syitä. Kymmenien tuhansien sotilaiden seisottaminen viikkokaupalla panssareissaan Valko-Venäläisen pellon laidalla maksaa erittäin paljon rahaa. Krimin niemimaan - joka on tätä kirjoitettaessa uudesta emämaastaan irroitettu enklaavi - pelkkä ylläpito tulee maksamaan Venäjälle järkyttävän paljon. Rahaa palaa valtavia summia, mutta on haasteellista nähdä miten Venäjä aikoo saada Ukrainaan sijoittamansa varat takaisin. Onko kyseessä hyökkäys vai puolustus? Kriisejä on joskus mahdollista selittää paitsi geopolitiikalla myös taloudella.

Jotta näkisimme Venäjän talouden ja Ukrainan kriisin yhteyden mahdollisimman selkeästi on analysoitava Venäjän talouden nykyistä tilaa. Keväällä 2013 alkoi yllättäen kuulua ensimmäisiä merkkejä Venäjän talouden nousuvauhdin  äkillisestä hidastumisesta. Silloinen ennuste koko vuodelle oli noin 3.7% vahvaa kasvua, mutta jo kesällä alettiin yllättäen puhua kasvun puolittumisesta. Lopulta mentiin jo senkin alle. Nyt jo tiedämme miksi Venäjän vankka talouskasvu äkillisesti pehmeni. Yksityinen kulutus ja investoinnit sakkasivat. Investointien hiipuminen on erityisen hälyttävää. Venäjällä ei ole pulaa hyvistä investointikohteista. Pulaa on pääomista, ja kuten nyt tiedämme, investointihalukkuudesta. Yksityinen pääoma virtaa yhä voimakkaammin länsimaihin korruptiota ja rikollisuutta pakoon. Yksityisen investointihaluttomuuden takaa voi nähdä Venäjän kroonisen taloudellisen sairauden. Talouden toiminta on vieläkin, yli 20 vuotta siitä kun ongelma havaittiin, liian riippuvaista öljyn ja kaasun viennistä. Kun yksityiset investoinnit ja kulutuskysyntä sakkaavat jää talous seisomaan pelkästään öljyn ja kaasun varaan. Putin luonnollisesti tiesi jo keväällä 2013 tilanteen vakavuuden mutta kansalle asiaa ei kerrottu.

Venäjän talouskasvu riippuu öljyn hinnan noususta. Se johtuu siitä, että Venäjän öljyn tuotanto ei kasva, mutta valtion menot kasvavat. Öljyn hinnan on siis noustava, jotta yhtälö toimii. USA:ssa on ehdotettu, että se myy öljyä omista varmuusvarastoistaan, jonka on arvioitu laskevan öljyn tynnyrihinnan nopeasti alle sadan dollarin tason. Tämä tekisi Venäjän budjettiin arviolta 40 miljardin dollarin aukon vuodessa. Nykyisessä tilanteessa Venäjän olisi vaikeaa, ellei peräti mahdotonta, paikata aukkoa lainoilla ja se joutuisi parissa vuodessa kestämättömään taloudelliseen tilanteeseen. Öljymarkkinoilla tapahtuu paljon muutakin. Iran ja Libya ovat parhaillaan tekemässä vuosien tauon jälkeen paluuta öljyn myyjiksi. Iranin markkinoille tuleva tuotantomäärä on jo lähtökohtaisesti merkittävä ja noussee muutamassa vuodessa noin puoleen Venäjän koko öljyntuotannon määrästä. Kummallinen sivujuonne on, että Venäjä haluaa ostaa vaihtokaupoilla Iranin tarjoamaa öljyä pois markkinoilta. Tämä kertoo siitä, että Venäjä pelkää Iranin öljyn vaikuttavan markkinahintaa alentavasti. On silti hyvinkin mahdollista, että öljyn tynnyrihinta laskee alle sadan dollarin tai pysyttelee sen tuntumassa. Tämä skenaario olisi myrkkyä Venäjän taloudelle.

Entäpä kaasu? kaikki toki tuntevat liuskekaasun, siitä nesteytetyn LNG-kaasun, ja Venäjän kannalta varsin ikävät kaasun maailmanmarkkinahinnan laskupaineet muutaman vuoden tähtäimellä.Venäjän kaasun myynnin määrä nousee, mutta hitaasti. Tämän vuoksi kaasun hintataso on Venäjän kannalta äärimmäisen tärkeää. Tänään Venäjä sitoo myymänsä kaasun perushinnan öljyn hintaan ja peukaloi sitten kaasun hintaa asiakaskohtaisesti. Esimerkiksi Saksa saa Gazpromilta kaasua merkittävästi halvemmalla hinnalla Puolaan ja Latviaan verrattuna. Ukraina on kaasun hinnan osalta aivan oma lukunsa. Tällainen poliittisluonteinen hinnoittelu on EU:n kilpailulainsäädäntöä vastaan. EU onkin jo vuodesta 2011 tutkinut Gazpromin toimintaa kaasumarkkinoilla. Ukraina ei ole EU:n jäsen, mutta on selvää, että Ukrainan kaasun ryöstöhinnoittelu toimii tähtitodistajana Gazpromia vastaan. Ukrainan kaasun hinnan röyhkeä nostaminen saattaakin olla merkki siitä, että Venäjä on luovuttanut neuvottelukompromissin löytämisessä EU:n kanssa. Tähän asti Venäjä on pullikoinut EU:n tutkimuksia vastaan minkä on voinut. Se on epätoivoisesti hakenut Gazpromille jonkinlaista erikoisasemaa, mutta on jäänyt neuvotteluissa ilman menestystä. EU:n raportti kaasumarkkinoiden tilanteesta ja Gazpromin määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä oli luvassa vielä tänä keväänä, mutta nyt lienee selvää, että poliittinen tilanne siirtää raportin julkaisua. Raportista ei ole juuri muuta ennakkotietoa kuin arvelu, että se tulee olemaan erittäin kiusallinen Gazpromin kannalta. EU:n asettamat vaatimukset Gazpromille ovat kovat. EU tulee pakottamaan Gazpromin myymään kaasua kaikille halukkaille suurinpiirtein samaan hintaan. EU tulee pakottamaan kaasun takaisivirtausmahdollisuuden, joka mahdollistaa sen, että Saksa voi vapaasti jälleenmyydä kaasua vaikkapa Puolaan (tätä Saksa tekee jo nyt Venäjän kovista vastalauseista huolimatta). EU saattaa myös pakottaa Gazpromin erottamaan kaasun jakeluverkoston hallinnan kaasun tuotannosta ja varaamaan osan putkien kapasiteetista muille kaasuntuottajille, esimerkiksi Keski-Aasian maissa tai Turkissa. EU:n vaatimukset paitsi laskevat Venäjän kaasusta saamaa markkinahintaa, niin ne myös käytännössä poistavat Venäjältä mahdollisuuden käyttää kaasua poliittisena nyrkkinä. Tietenkin Venäjä voisi jälleen kerran sulkea kaasuhanat, mutta se toimisi voimakkaasti Venäjää vastaan neuvotteluissa EU:n kanssa. Venäjä myös tarvitsee kaasutuloja kipeämmin kuin EU tarvitsee kaasua.

Venäjän taloudelliset näkymät eivät ole siis ollenkaan vakaat. Talous sakkasi jo ennen Ukrainan kriisiä ja kriisin seuraukset eivät taloutta kohenna. Pikemminkin voidaan puhua vakavan taloudellisen romahduksen riskistä. Lisäksi tulevat nähtävissä olevat vaikeudet öljyn hinnan osalta ja suurvallaksi itsensä näkevän Venäjän valtiollisen itsetunnon kannalta kertakaikkiaan mahdottomasta tilanteesta EU:n kanssa kaasun myynnin ja hinnoittelun rajoittamisessa. Mitä Venäjä voi ylipäätään tehdä tilanteessa, jossa laskevat öljymarkkinat (Venäjän näkökulmasta USA!) ja EU:n kilpailulainsäädäntö uhkaavat luhistaa sen talouden pohjan? Ukrainan kriisissä ei talouden näkökulmasta ole kysymys hyökkäyksestä vaan Venäjä puolustautuu. Ensimmäinen looginen puolustusaskel on ottaa kaasuputket niin tiukasti omaan haltuun kuin mahdollista. Keskeisimmät kaasuputket Eurooppaan kulkevat, niin kuin nyt hyvin tiedämme, Ukrainan kautta.

Putinin kannalta katsottuna Krimin tai Ukrainan jonkinasteinen itsemääräämisoikeus toimii valttikorttina neuvotteluissa EU:n kanssa kaasun myynnin ja hinnoittelun rajoitteista. USA on suoraan osallinen Ukrainan kriisissä Budapestin muistion allekirjoittajana. Putin saattaa laskea jotakin myös sen varaan, että USA luopuisi aikeistaan peukaloida öljyn maailmanmarkkinahintaa jos se saa vastineeksi Ukrainan tilanteen rauhoittumisen. Muuta valttikorttia tässä suuressa taloudellisessa pelissä Venäjällä ei käytännöllisesti katsoen ole. Sen on joko puolustauduttava parhaan kykynsä mukaan tai antauduttava markkinoiden riepoteltavaksi. Putinilla on pelissä paitsi oma asemansa myös Venäjän talous ja suurvalta-asema. Jos Venäjän horjuva talous romahtaa ennen kuin hyväksyttävä neuvottelutulos saadaan aikaan on Putin hävinnyt pelin. Panoksia ollaan aivan varmasti valmiita nostamaan korkealle ennen sitä.

Nimimerkki
Otto Normalverbraucher

Kirjoittaja on taloustieteilijä ja seuraa innokkaasti kansainvälistä politiikkaa sekä turvallisuuspoliittista keskustelua.



6 kommenttia:

  1. Tilanne nytkähti tänään (06.05.) hieman eteenpäin kun EU vahvisti energiakomissaari Oettingerin suulla, että Gazprom ei tule saamaan kaasun myynnissä ja jakelussa minkäänlaisia erityis- tai poikkeusoikeuksia EU:n lainsäädännön osalta.

    Tilanne siis etenee kuten yllä olevassa blogikirjoituksessa on kuvattu. Venäjä ja Gazprom ovat joutumassa altavastaajan asemaan ja joutuvat näillä näkymin nöyrtymään EU:n lainsäädännön edessä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Venäjän mahdollisuudet jatkossa käyttää kaasua poliittisena aseena vähenevät merkittävästi tai parhaassa tapauksessa poistuvat kokonaan.

    Putinilla on jäljellä vain yksi valttikortti - sen nimi on Ukraina.

    VastaaPoista
  2. Yksi Suuren Kaasupelin palikoista löysi oman paikkansa tänään (21.5.) kun Kiina ja Venäjä allekirjoittivat sopimuksen kaasukaupoista. Asia ei ole uusi. Sopimusta on väännetty jo vuosikausia ja kiistaa on yleensä luotettavien lähteiden mukaan ollut pääasiassa Venäjän tuottaman kaasun myyntihinnasta. Venäläisille myyntihinta on äärimmäisen tärkeä koska pidemmällä aikavälillä Venäjän on saatava kaasusta (ja öljystä) enemmän rahaa per myyty yksikkö. Neuvotteluvuosina markkinavoimat ovat tehneet töitä kiinalaisten puolesta. Maakaasun hintaan kohdistuu paineita koska sitä korvaava nesteytetty kaasu (LNG) on nykyisin huomattavasti edullisempaa ja sen tarjonta on kasvussa. Voidaan aika turvallisesti olettaa, että Gazprom/Venäjä joutui myymään kaasua ehkä paljonkin halvemmalla kuin se olisi halunnut. Sopimus ei ainakaan lähivuosina auta Venäjää sen budjettihuolien ratkomisessa. Poliittisesti kaasukauppaa tullaan tulkitsemaan vastavetona EU:lle vaikka ei ole ainakaan yleisesti tiedossa, että EU olisi jo kauan tiedossa ollutta sopimusta vastustanut. Niin ei pidä kuitenkaan tulkita, että Kiinaan aikanaan toimitettava kaasumäärä olisi pois Eurooppaan toimitettavasta kaasusta. Sopimuksella ei myöskään ole suoria vaikutuksia Ukrainan ja Venäjän kiistoihin.

    VastaaPoista
  3. Touko-kesäkuun vaihteessa julkisuuteen nousi kaksi varsin merkittävää asiaa EU:n ja Ukrainan ja toisaalta Venäjän välisessä kaasukiistassa.

    Ensimmäinen asia on Berliinissä käytävät neuvottelut Ukrainan ja Venäjän välillä koskien Ukrainan maakaasusta maksamaa hintaa ja Ukrainalle jo kertyneen kaasuvelan määräytymisperusteista. Taustalla on Venäjän maaliskuussa ilmoittama Ukrainan ostaman maakaasun hinnan kaksinkertaistaminen. EU ei suoranaisesti ole tämän kiistan osapuoli mutta se haluaa luonnollisesti vaikuttaa kiistan taustalla. Tätä kirjoitettaessa (03.06.) ilmassa on ehkä pientä sen suuntaista väreilyä, että Venäjä saattaa valmis jonkinlaiseen kompromissiin kaasun hinta- ja maksukiistassa.

    Toinen erittäin merkittävä pintaan pompahtanut asiakokonaisuus liittyy Gazpromin aikomukseen rakentaa uusi kaasuputki Venäjältä Ukrainan ohi Mustameren kautta Bulgariaan ja sitä kautta muihin eteläisen itä-Euroopan maihin. Putkihankkeen nimi on South Stream. Gazprom on tehnyt kahdenvälisiä sopimuksia Bulgarian ja eräiden muiden EU-maiden kanssa liittyen putken rakentamiseen ja kaasun toimitukseen. Suorana seurauksena Ukrainan kriisistä EU:ssa on nyt vihdoinkin havahduttu, että juuri nämä kahdenväliset kaasusopimukset mahdollistavat Venäjän "hajota ja hallitse" politiikan kaasun ostajamaissa ja aivan erityisesti Ukrainassa. EU:n Komissio on aivan viime päivinä ilmoittanut Bulgarialle, että South Streamin rakentamiseksi tehdyt kahdenväliset sopimukset ovat EU:n lainsäädännön vastaisia ja putken rakentamisen valmistelu EU:n puolella pitää lopettaa kunnes on varmistettu, että EU:n lainsäädäntöä seurataan. Gazprom ja Venäjä (Medvedev) ovat jo ehtineet ilmoittaa tyrmistyksestään. Tyrmistys koskee asiallisesti ottaen sitä, että EU ilmoittaa South Streamin joutuvan tiukasti EU:n lainsäädännön alaiseksi. Tätä Venäjä ei suurin surminkaan halua. Venäjä on laskenut, että Itämeren pohjassa kulkevan Nord Streamin ja Mustameren pohjassa kulkevan South Streamin avulla Venäjä pystyisi kokonaan korvaamaan Ukrainan läpi EU-maihin menevän kaasun. Tämä jättäisi Ukrainan täysin Venäjän armoille energian osalta. South Stream on siis tosiasiallisesti venäläinen monikärkiohjus, joka tuo Ukrainan Venäjän hallintaan ja samalla varmistaa kaasurahojen virtaamisen Euroopasta Venäjälle.

    On luultavaa, että yllä kuvatut kaksi asiakokonaisuutta yhdistyvät tavalla tai toisella. Luultavasti myös Ukrainan itäosien sotilaallisen kriisin ratkaisu tullaan tavalla tai toisella yhdistämään samaan asianippuun.

    VastaaPoista
  4. Viikko on kulunut ja mitään erityistä raportoitavaa Ukrainan ja Venäjän/Gazpromin välisistä kaasuneuvotteluista ei edelleenkään ole. Neuvottelijoiden lausunnot medialle antavat ymmärtää, että Gazprom olisi valmis alentamaan Ukrainan kaasun hintaa lähemmäksi normaalia maailmanmarkkinoiden tasoa. Toisaalta Gazprom ilmeisesti vaatii vastapainoksi vakuutusta, että Ukraina ei osta kaasua 'takaisinvirtauksella'. Tämä tarkoittaa kaasua (Venäjän, Norjan, Qatarin tai minkään muun maan tuottamaa), joka virtaisi Euroopasta Ukrainaan. Itsenäisen Ukrainan kansallisvaltion kannalta tällainen sopimus olisi luonnollisesti valmiiksi rasvattu hirttosilmukka.

    South Streamin osalta ei ole muuta raportoitavaa kuin mitä on yllä kirjoitettu. Putin ja Lavrov ovat molemmat ilmaisseet suuttumustaan ja turhautumistaan asioiden nykytilasta kun Bulgaria ja Serbia ovat ilmoittaneet pysäyttävänsä putken rakentamisen.

    Nyt on se hetki kun panoksia pitää joko nostaa tai kääntää kortit ja hyväksyä tilanne. Oma veikkaukseni on että Venäjä haluaa vielä pelata kierroksen, ehkä kaksikin.

    VastaaPoista
  5. Tänään 16.6. klo 10:00 Ukrainan ja Gazpromin välinen kaasunostosopimus on ilmeisesti Gazpromin toimesta rauennut. Ukraina saa edelleen ostaa kaasua mutta vain etumaksua vastaan. Ukraina taas haluaa viedä kaasusopimuskiistan Tukholman kansainvälisen välimiesoikeuden ratkaistavaksi.

    Tilanne näyttää vakavalta Ukrainan osalta - mutta vakava tilanne on myös Gazpromin ja Venäjän osalta. Kun kaasuntulo Ukrainaan katkeaa niin kaasu loppuu myös Donetskin ja Luhanskin venäläisalueilla sekä miehitetyllä Krimin niemimaalla. Krimin talous on jo romahtanut eikä kaasun loppuminen tietenkään auta asiaa yhtään. Donetskin ja Luhanskin alueella sijaitsee Ukrainan raskas teollisuus, joka on erittäin suuri kaasun kuluttaja ja myös merkittävä subventiorasite Ukrainan valtion budjetille. Ukrainalle aukeaa nyt oiva mahdollisuus sulkea kannattamattomat tehtaat ja syyttää siitä Venäjää.

    Nyt kun South Stream putken rakentaminen on käytännössä haudattu ja kaasun virtaaminen Ukrainan läpi Eurooppaan on kyseenalaistettu ei Venäjälle oikeastaan jää muita keinoja kuin yrittää uudestaan sotilaallista ratkaisua. Uusi hyökkäys Ukrainaan on todennäköinen mahdollisuus. Tämä taas laukaisee uuden taloudellisen pakotekierroksen Venäjää vastaan.

    VastaaPoista
  6. Koepallo on nyt heitetty ilmaan. Krimin alueen juridinen liittäminen Venäjään vaihdetaan kaasusopimukseen ja rauhaan Ukrainassa.

    http://www.independent.co.uk/news/world/europe/land-for-gas-secret-german-deal-could-end-ukraine-crisis-9638764.html

    Tämä koepallo luultavasti ammutaan vielä alas mutta uusia koepalloja tulee. Linkatun englantilaislehden artikkelin mukainen sopimus olisi Venäjän kannalta huono ja luettava sen tappioksi. Ehkä se kuitenkin olisi paras sopimus mitä se enää voi toivoa?

    VastaaPoista