Ruotsin puolueiden yhdessä laatimassa turvallisuuspoliittisessa selonteossa Venäjän yhteiskunnan kehityksessä nähdään sellaista epädemokraattisuutta ja kansallismielisyyttä, että Venäjän arvioidaan voivan tulevaisuudessa muodostaa sotilaallisen uhan Ruotsille. Arvio Venäjän yhteiskunnan negatiivisesta kehityksestä on minusta täsmälleen oikea. Se, että vaikuttaako tämä kehitys miten meidän turvallisuuteemme ja kuinka siihen vaikutukseen on reagoitava, on sitten se kiistanalaisempi asia.
Yksi Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittisista eroista on suhtautumisessa Venäjän ikävään yhteiskunnalliseen kehitykseen. Suomessakin tämä toki herättää syvää huolta, mutta meillä nähdään tämän ennen kaikkea olevan Venäjän sisäinen, joka ei loppujen lopuksi meille kuulu. Ihan jo senkin takia, että emme sille mitään mahda. Me olemme tulleet ennenkin toimeen itänaapurin kanssa, vaikka sen systeemi oli mikä oli. Se, että onko tämä (tiedostamaton) itseluottamus pärjätä minkälaisen Venäjän kanssa tahansa edelleen käyttökelpoinen ajatusmalli, on toki pohtimisen arvoinen asia. Siitä pohdinnasta voi johtaa useimmat turvallisuuspoliittiset peruslinjaukset.
Vladimir Putin on Venäjän itsevaltias, joka on monin tavoin lujittanut vuosien varrella presidentin valtaa virallisilla ja epävirallisilla keinoilla. Jotkut epävirallisemmat keinot, kuten paidatta poseeraaminen ja kurkien opastaminen lentämään, ovat olleet meidän silmissämme suorastaan absurdeja tahattoman komiikan näytteitä. Eikä Putinin läpikäymä kauneusleikkauskaan ihan nappiin, ainakaan minun silmissäni, ole mennyt.
Lainsäädännöllisesti Putin on ajanut läpi lakeja, joiden avulla hallituksen on helpompi hallita oppositiota tai ylipäätään kansalaisia. Ulkomaisen rahoitusta saavien toimijoiden rekisteröiminen ulkomaisiksi agenteiksi, kiroilun kieltäminen medioissa (!) ja ja kovin tulkinnanvaraiset verotuskäytännöt antavat viranomaisille varmasti halutessaan välineet nostaa kenet tahansa tikun nokkaan laillisilla keinoilla.
Valtamediahan on suoraan tai välillisesti, mutta erittäin tiukasti hallituksen otteessa. Vain pienemmillä medioilla on mahdollisuus olla hallitusta vastaan. Tällä hetkellä työn alla on Venäjän suurimman sosiaalisen median palvelun, Venäjän Facebookin VKontakten vyöryttäminen omiin käsiin. VKontakte kun on tarjonnut (myös) oppositiolle ympäristön organisoitua ja jakaa tietoa.
Käytännössä nykyisen ja vireillä olevan lainsäädännön ja olemattoman laillisuusvalvonnan yhdistelmällä on mahdollista vangita ja tuomita ihan kenet tahansa, juridinen muoto säilyttäen. Kuten usein tällaisilla asioilla, on kyseessä ennestään tuttu tapa toimia. Olennaista on, että kansalaisella on ymmärrys siitä, että valtio voi hänet milloin tahansa vangita ja tuomita.
Kremlissä on varmasti käyty läpi tarkkaan Kiinan kommunistisen puolueen sisäpoliittiset toimintatavat. Aivan kuten Kiinassa, Putinin valta kaipaa pystyssä pysyäkseen talouskasvua ja vakautta, jotka vielä korvaavat, ainakin useimmille, puuttuvat kansalaisvapaudet. Kiinan kommunistisessa puolueessa tai Putinin johtamassa valtakoneistossa ei perinteisen kansallismielisyyden ohella ole juurikaan ideologista sisältöä. Yhteistä Kiinalla ja Venäjällä on myös rehottava korruptio. Sivumennen sanottuna monihan toivoo tällaista "politiikka pois politiikasta" -meininkiä Suomeenkin, varmaankaan ymmärtämättä mitä tahtovat.
Putinin Venäjän vakaus on myös huolestuttava asia. Maassa on kuitenkin merkittävää liikehdintää, joka tosin on saati pidettyä aisoissa ainakin tähän asti. Ahtaalla olevat hallinnot ovat kautta ihmiskunnan historian rakennelleet ulkoisia viholliskuvia pönkittääkseen asemaansa maansa ja kansansa puolustajina. NATOn laajeneminen, liuskekaasun aiheuttamat muutokset Venäjälle elintärkeällä energia-alalla ja ylipäättän entisen mahtiaseman mukaisen kohtelun puuttuminen ahdistavat Venäjällä.
Jokin syvällä oleva yhteisymmärrys tuntuu Putinin Venäjällä ja Kiinalla olevan, sillä ainoat merkittävät panostukset kaukoitään ovat kaupallisia. Ainakaan minulle ei ole tullut vastaan tietoa Venäjän kahdessa palassa olevalla Kiinan rajalla tapahtuvasta varustelusta, saatikka säännöllisestä hyökkäysharjoitustoiminnasta. Rähinöinti IVY-maiden kanssa ei sisäpoliittisesti ole kovinkaan olennaista, joten jäljelle jää pohjoinen.
Vastikään pidetyssä Fri Värld -ajatuspajan Itämeren alueen turvallisuus -seminaarissa loihe yksi Venäjän opposition kärkihahmoista, Boris Nemtsov lausumaan, että Putin vihaa Baltian maita, eniten Viroa. Tosin näitä haluja kurmottaa Baltian maita varmaan hillitsee Venäjän vähintään yhtä suuri halu saada aikaiseksi viisumivapaus EU:n kanssa. Ja kun se vapaus todennäköisesti 4-6 vuoden kuluttua koittaa, lisääntyvät ihmisten ja yritysten luomat kytkökset nopeasti.
Venäjä on viime aikoina rähinöinyt lähinnä Syyrian tilanteen avulla. Nykyaikaisen ilmatorjuntajärjestelmän vieminen Syyrian hallitukselle on niin monin tavoin länttä ja sen liittolaisia uhkaava/härnäävä teko, että se vaikuttaa ihan liian hurjalta ollakseen totta. Ehkä venäläiset tekevät pohjoiskoreat ja vetäytyvät viime hetkellä hankkeesta, tikistäen tiukasti itselleen etuja jossakin muualla.
Jotenkin tässä ollaan taas vastakkain lähes paradoksaalisen tilanteen kanssa. Tuntuu, että Venäjän pyrkimykset ovat keskenään ristiriitaisia. Olennainen tulkinta sitten on, että onko tosiaan näin vai löytyykö taustalta jokin hyvin monimutkainen, mutta eheä strategia. Pitää siis päättää, onko enemmän Venäjä lyhytjänteisesti toimiva oikuttelija vai mestarillisia juonia punova shakkimestari. Jos on pakko kahdesta valita, niin minä uskon venäläiseen shakkitaitoon lujasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti