Olennainen kysymys väkivallattoman maanpuolustuksen järjestämisessä on, että kiinnostaako se ketään. Toisaalta onko kiinnostusta kansalaisten keskuudessa ja toisaalta valtiovallankin on aktiivisesti päätettävä lähteä kehittämään jotain tällaista. Päätös on ensisijaisesti silloin poliittinen, sillä kaikki maanpuolustukseen liittyvä uusi on kiinnostavaa, jopa kuohuttavaa.
Kansalaisten puolella uskoisin kiinnostusta olevan, koska tämä sallisi hyvin erilaisten ajatussuuntien ihmisten osallistua tähän. Luulisin, että tätä voisi verrata tavallaan kasvisruokaan, joka kyllä kelpaa ainakin osalle sekaravinnonkin syöjistä oikein hyvin. Eli että varsinaista väkivallatonta aatemaailmaa ei tarvittaisi tällaiseen toimintaan osallistumiseen. Toisaalta tämä antaisi asevelvollisuudesta vapautetuille mahdollisuuden halutessaan osallistua maanpuolustukseen. Myös naisille tämä tarjoaisi asepalveluksen, valmiustoiminnan ja Sotilaskoti-järjestön ohella väylän osallistua maanpuolustukseen.
Valtiovallan puolella asia on hankalampi. Vaikka tällä toiminnalla olisi selkeä sisältö ja tarkoitus (mistä ei ole vielä oikein hajuakaan), niin voisin kuvitella konservatiivisempien poliitikkojen hermostuvan tämmöisestä hippitouhusta. Meillähän on tällä hetkellä eduskunnan puolustusvaliokunnan pj:na Perussuomalaisten Jussi Niinistö, joka ymmärtääkseni on varsin konservatiivinen näissä asioissa. Puolustusvoimien reaktiota en osaa arvata, mutta uskon sen olevan perusteltu. Oman kokemukseni mukaan vähintään kaksi isoa nappia kauluksessa tarkoittaa lähes poikkeuksetta (everstiluutnantti) hyvin fiksua ihmistä. PV on myös Suomen suurin ja paras tulevaisuudentutkimuslaitos ja siellä ymmärretään maailmanmenosta erittäin paljon. Ehkä jossain vaiheessa tähän blogiinkin voisi sieltä suunnalta hakea aktiivisesti kommentteja.
Mutta kaiken pohjana on se, että tässä saisi kehittyä kasaan sellaisen ajatusrykelmän, josta voisi johtaa järkevän ja käytännöllisen tavan toteuttaa väkivallatonta maanpuolustusta. Ajattelu jatkukoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti