Kohti Kultarantaa II

Kultarannan keskusteluista ei ole mitään uutta kuulunut, mutta olen mietiskellyt, että mitä kaikkea siellä pitäisi ottaa huomioon. Keskustelu ja päätöksenteko kun yleensä onnistuvat sen suhteen hyvin, että mitä otetaan huomioon. Mutta jos jotain olennaista on unohtunut, on keskustelu helposti löpinää ja päätökset vääriä. Niin voi käydä myös silloin, jos kaiken olennaisen lisäksi on mukana liikaa epäolennaista. Alustajien, heidän aiheidensa ja keskusteluteemojen valinta on siis äärettömän olennaista.  Tässä muutamia minusta olennaisia asioita mietittäväksi.

Venäjä, Venäjä, Venäjä 

Se itsestäänselvä, mutta hankala puheenaihe. Varsinkaan virkamiesten tai poliitikkojen on paha ruotia suorasanaisesti Venäjää, sillä tarkkanahan he ovat, mitä heistä julkisuudessa puhutaan. Suoraanpuhujiksi varattaneen siksi esim. ulkomaalaisia tutkijoita.
Putinin Venäjällä on näkemyksensä ja suunnitelmansa. Se, että ovatko ne samat kuin julkilausutut tavoitteet ja tulkinnat, on sitten eri asia. Joka tapauksessa näyttää siltä, että jonkinlainen veikkaus Venäjän tulevaisuudesta on tehtävä ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan pohjaksi. Se, mikä on varmaa, on Venäjän kiinnostus Suomea kohtaan. Jonkinlainen linjavalinta on voimistuvan ja Neuvostoliitosta muistuttavan aggressiivisuuden suhteen on tehtävä. Historiamme aikana olemme kokeilleet uhittelevaa itsepäisyyttä ja nöyrää myöntyväisyyttä, jälkimmäistä paremmin tuloksin. Nyt on löydettävä tähän tilanteeseen sopiva tapa.

Saksa

Side Saksaan on eurokriisin myötä vahvistunut ja maa itsessäänkin alkaa pikkuhiljaa ottamaan kokonaisvaltaisemmin haltuunsa asemaansa Euroopan Unionin veturina.  Saksan erittäin aktiivinen ja vastuunalainen rooli Afganistanissa tulevina vuosina lienee merkki siitä, että maa on ottamassa merkityksensä mukaista asemaa myös turvallisuuspolitiikassa. Maailmansodan jälkeisen ajan Suomen ei juuri kahden Saksan kysymyksen lisäksi ole tarvinnut miettiä heidän linjojaan. Nyt on taas sen aika ja Berliinin kautta voi avautua lisää liikkumatilaa ratkaisuihin.

Ilmastonmuutos ja arktinen ulottuvuus

Arktisen muutoksen taustalla vaikuttava ilmastonmuutos voi myös vaikuttaa merkittävästi asemaamme. Tässä ympäristöpolitiikka kohtaa turvallisuuspolitiikan.
Keskipitkällä aikavälillä mahdollisuudet hyödyntää arktisen alueen luonnonrikkauksia ja Aasian laivareittiä merkittävästi lyhentävää Koillisväylää muuttavat Euroopan strategista karttaa. Muutoksen suuruuden voi hahmottaa jo sitäkin kautta, että entäpä jos valtaosa Kiinan, Japanin ja Etelä-Korean viennistä kulkisikin Eurooppaan pohjoisen kautta. Mitä tältä muutokselta haluamme/voimme saada on iso kysymys lähes jokaisella valtionhallinnon sektorilla, mukaan lukien ulko- ja puolustuspolitiikat.


NATOn tulevaisuus

Olennainen osa Suomen turvallisuuspolitiikkaa on ollut jo pitkään ns. NATO-optio. Eli olemme lausuneet julki sen, että voisimme vaikka hakeakin jäseniksi. Tämän option painoarvo riippuu siitä, kuinka uskottava mahdollisuus loppujen lopuksi on. Se uskottavuus puolestaan rakentuu sisäisesti ja ulkoisesti. Sisäisesti se tarkoittaa sitä, että Suomella pitää olla oikeastikin valmius liittyä ja toimia jäsenyyden edellyttämällä tavalla. Tällä hetkellähän kansan mielialat ovat hyvin NATO-vastaisia, mutta toisaalta myös tunnistetaan sen olevan ainoa vastapaino mahdolliselle Venäjän uhalle. Jota sitäkään ei tällä hetkellä pidetä olemassaolevana.

Ulkoisesti option uskottavuus rakentuu siitä, että onko NATO halukas ottamaan Suomen jäseneksi ja myös panostamaan Suomen turvallisuuteen.  NATOa koettelee tällä hetkellä parikin isoa asiaa. Ensinnäkin USA on kyllästynyt maksamaan suurimman osan sotilasliiton toimintakyvystä ja toisekseen perinteisen itäsuuntaisen ajattelun ohelle on nousemassa eteläinen ulottuvuus.

Eurooppalaisten NATO-maiden laskeneet puolustusbudjetit ovat tarkoittaneet sitä, että sotilasliiton ja myös sen jäsenten kansainvälinen suorituskyky, esim. Malissa, on käytännössä täysin riippuvainen USAn kalustosta. Tämä ei ole Yhdysvalloille mieleinen tilanne. USAlla on ollut käymiensä sotien takia ollut resurssia käytettäväksi, mutta nyt se pyrkii, jos ei nyt varsinaisesti lopettamaan näitä sotia, mutta ainakin siirtämään ne matalan intensiteetin konflikteiksi. NATO on linjannut kylmän sodan jälkeisen  olemassaolonsa perusteeksi aktiivisen roolin kansainvälisissä tehtävissä, joten tämä kohta yhä isommaksi kasvava ristiriita tavoitteiden ja resurssien välillä on hyvin perustavaa laatua oleva kysymys.

Tämä ristiriita näyttäisi jollain tasolla konkretisoituvan syksyllä Baltiassa ja Puolassa pidettävässä NATOn isossa sotaharjoituksessa. Steadfast Jazz 2013 -sotaharjoituksen piti olla 5. artiklan edellyttämän jäsenmaiden alueellisen puolustuksen voimannäyttö. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että muiden kuin Baltian maiden ja Puolan panos harjoitukseen on niin vaatimaton, että se voikin kertoa ihan muuta kuin haluttua viestiä. Ennen tuota harjoitustahan Venäjä ja Valko-Venäjä rytyyttävät yhdessä rajan toisella puolen huomattavasti mittavammassa Zapad (Länsi) 2013 harjoituksessaan.

Toinen NATOa tulevina vuosina muokkaava tekijä on eteläisen suunnan vahvistuminen sotilasliiton toiminnassa. Perinteisestihän uhka on tullut idästä, mutta nyt Lähi-itä ja pohjoinen Afrikka levottomuuksineen muodostavat turvallisuusuhkia eteläisemmille jäsenmaille. Arabikevään synnyttämät kuohunnat, Israelin aina herkkä tilanne ja akuuteimpana Syyrian sisällissota ovat syitä tälle mielenkiinnolle. Joka tapauksessa niukkenevien resurssien myötä tämä tarkoittaa eri tasoilla priorisointeja, siirtäen todennäköisesti resursseja pois nimenomaan Suomea kiinnostavalta itäiseltä suunnalta.

Kokonaiskuvan muutokset

Kun kaikkia noita asioita katsoo, voi minun mielestäni perustellusti päätyä sellaiseen ajatukseen, että isojakin muutoksia voi tapahtua. Neuvostoliiton romahduksen jälkeiset turvallisuuspoliittiset asemat ovat muuttumassa ja potentiaalisesti paljonkin. Muutosten taustalla ovat ennen kaikkea talous ja teknologia sekä niiden aiheuttamat kehityskulut. Joku tolkku näistäkin olisi saatava.

Rahat eivät riitä

Raha. Tai pikemminkin sen riittämättömyys. Siitähän tässä koko Eurooppaa ravistelevassa puolustuspoliittisessa käymistilassa on kysymys. Yhdysvallat painostaa yhä suorasanaisemmin NATOn eurooppalaisia jäsenmaita käyttämään enemmän rahaa sotilasmenoihin. Kovat ajat taloudessa ovat näkyneet niin, että yli puolet NATO/EU-maista on vähentänyt puolustusmenoja vähintään 10%. Se on erittäin paljon, koska kulut kuitenkin nousevat jatkuvasti. Ja siitä itse asiassa sotilasmenoissa yhä useammin on kysymys: uudet välineet ja niiden vaatimat tukitoiminnot maksavat enemmän kuin ennen. Yhdysvalloissa arvioidaan yhden tavallisen sotilaan Afganistanin vuoden maksavan jotakin 800 000 dollarista ylöspäin. Palkkakuluja tästä on noin 30 000 dollaria. Tuossa on kysymys myös etäisyyksistä, globalisaatio on tehnyt sotimisesta aidosti maailmanlaajuista toimintaa.

Tieteen ja teknologian kehitys on tarkoittanut sitä, että meille on mahdollista moni sellainen asia, josta ei ennen unelmoitukaan. Katuvalaistus, keskoskaapit, älypuhelimet, lääkkeet lähes joka tilanteeseen ja monet muut asiat ovat tieteen ja teknologian tarjoamia asioita meidän elämänmuotoomme. Sama kehitys on tapahtunut myös sotilasteknologiassa. Nykyaikaisesti varustettu jalkaväen sotilas on kestävin suojavarustein panssaroitu, digitaaliseen informaatiojärjestelmään kytketty toimija, joka liikkuu tarpeen sujuvasti maalla, merellä ja ilmassa ohjaten samalla tarkasti epäsuoraa tulta. Hänet huolletaan säännöllisesti ja kuljetetaan hoitoon tarvittaessa toiselle puolelle maapalloa. Näkkäriä kangasrepustaan kaivelevat, jalkarättejään kuivattelevat korpisoturit ovat varustukseltaan yhtä lähellä modernia sotilasta kuin vuoden 1939 puolalainen ratsuväki oli miekkoineen Saksan panssarijoukkoja.

Vaikka yksittäisen sotilaan varustus on nykyään hintavaa, erityisen hintavia ovat kokonaiset järjestelmät. Rannikkopuolustuksessa ei kiinteistä tykistölinnakkeista ole juuri iloa, vaan on tarpeen hakkkia ohjuksia ja älykkäitä miinoja. Jotka tietysti maksavat merkittäviä määriä verrattuna lähes ikuisesti kestäviin rantapyssyihin verrattuna. Sellaisia asensi aikoinaan paikalleen Viipurin edustalle Milli-Villeksikin tarkkuutensa takia nimitelty isoisäni.

Erityisen kallista on nykyään lentoase. Hornetien hankkiminen oli aikoinaan taloudellisestikin iso ponnistus. Nyt Yhdysvallat rakentaa Hornetin seuraajaksi F-35 -hävittäjää. Projekti on kärsinyt lukuisista teknisistä takaiskuista ja hintakin on noussut, ollen tällä hetkellä n. 110 miljoonaa dollaria per kone. Osa tätä teknologisesti äärimmäisen edistyksellistä lentokonetta on lentäjän kypärä, joka mahdollistaa lähes täyden näkyvyyden joka suuntaan. Kypärä yksinään maksaa lähes puoli miljoonaa euroa. Nämä koneet ovat ehdolla myös Suomeen Hornetien korvaajaksi.

Teknologian kehitys ei suinkaan lopu, vaan kiihtyy jatkuvasti. Yhdysvallat on linjannut puolustuksensa olevan yhä enemmän erilaista korkeaa teknologiaa sisältävää toimintaa lennokkeineen, satelliitteineen ja kyber-operaatioineen. Kuvaavaa teknologian kehittymiselle on se, että nyt on pystytty valmistamaan ensimmäinen kokonaan 3D-tulostettu ase. 3D-tulostus ylipäätään on yksi seuraavan vuosikymmenen aikana maailmaa muuttavaista asioista.

Osansa sotilasteknologian merkityksen nousulla on sillä, että alan teollisuus on Yhdysvalloissa suurta ja vaikutusvaltaista. Siellä taloudellisen ja poliittisen vallan tiukka kytkeytyminen toisiinsa pitää yllä isoa aseteollisuutta. Aikoinaan Neuvostoliiton yhteydessä puhuttiin aina aseteollisesta kompleksista, joka piti yllä kylmän sodan vastakkainasettelua ja sitä kautta kilpavarustelua. Yhdysvaltojen aseteollinen kompleksi näkee mielellään hallituksensa toimivan joka puolella maapalloa sekä painostavan liittolaisiaan asehankintoihin. Kun kyseessä ovat valtavat kaupalliset edut, on peli kovaa ja siinä käytetään kaikkia keinoja.

Tämä pohdiskelu siis koskee hyvin pitkälti vain länsimaita. Ihmishengillä on täällä niin kova poliittinen hinta, että raha on halpaa. Monissa maailmankolkissa näin ei ole, vaan halpaa on ihmishenki. Vaikka läntisessä maailmassa asevarusteluun käytetyn rahan määrä onkin vähentynyt, on se noussut mm. Venäjällä, Kiinassa, pohjoisessa Afrikassa. Siellä on nyt käynnissä se sama modernisointi, joka meillä on jo tapahtunut.

Joka tapauksessa olemme siinä tilanteessa, että meillä Suomessa ei ole rahaa hankkia kaikkia niitä pelejä ja vehkeitä, joita uskottava, itsenäinen koko maan alueen puolustaminen edellyttää. Rahapula koskee muitakin kuin meitä. Eri maiden puolustusvoimat ja poliittiset johdot miettivät kuumeisesti mitä tehdä, kun tavoitteet ja resurssit ovat ristiriidassa.

Tämä ristiriita pätee Suomeenkin, koska Puolustusvoimien rahoitus vuodesta 2015 eteenpäin on auki, jätetty "seuraavan hallituksen päätettäväksi." Minä tulkitsen asian niin, että nykyinen hallitus ei halua ja kykene tekemään päätöksiä. Joko rahaa on lisättävä tai Puolustusvoimille laissa asetettuja tavoitteita muutettava. Tai sitten vaan on nykyiseen tapaan leikittävä, että kaikki on tasapainossa. Hyvin samanlainen kysymyksenasettelu koskee itse asiassa tällä hetkellä erikoissairaanhoitoa. On olemassa tavoite hoitaa kaikkia tasa-arvoisesti kaikin käytettävissä olevin keinoin, mutta siihen ei enää ole oikeastaan varaa. Lääkkeet, välineet ja keinot ovat kehittyneet niin kalliiiksi, että ristiriita asetetun tavoitteen ja olemassaolevien keinojen välillä on ratkaistava. Kumpaankin ristiriitaan pitää demokraattisesti valittujen poliitikkojen löytää ratkaisu ja päättää siitä. Ei käy kateeksi.

Jyrähdyksiä tai tussahduksia Arkadianmäellä

Sain vaimolta tuliaisiksi Gorista, turpo-harrastukseni kunniaksi, Jaltan konferenssi -kahvimukin.

Ensi tiistaina jyrähtää, kun hallituksen  alkuvuodesta julkaisema Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko tuodaan Eduskunnan suuren saliin. Myös mediassa on tätä myötä nostettu aihetta esiin, mikä on erinomaisen hyvä.

Toki jutuissa käsiteltävät asiat ovat vähänkin perehtyneemmille kovin tuttuja, mutta minä tulkitsen tätä optimistisesti: suurimmalle osalle kansaa nämä asiat ovat uusia ja tietty tietotason korotus on tehtävä ennen vivahteikkaampaa keskustelua. Media toki toimii oman logiikkansa mukaisesti ja kärjistää siellä sun täällä, mutta uskon silti turvallisuus- ja puolustuspoliittisen tietotason voivan nousta vain asian jatkuvan esillä pitämisen avulla.

Toki toivoisin median pystyvän pikkuhiljaa vivahteikkaampaan aiheen käsittelyyn ja ennen kaikkea toivon heidän pakottavan poliitikot ulos suojistaan. YLEn politiikan toimituksen päällikkö Ervastihan tälle ilmiölle irvaili, mutta jäi tapansa mukaan kieputtamaan nokkelia sanankäänteitä välillä itsetarkoituksellisesti ja jopa harhateille. Mutta tämä on makuasia, tiedän monen arvostavan Ervastin hammastelua. Paikallisessa Karjalaisessa puolestaan käytiin Ruotsin turvallisuus- ja puolustuspoliittista tilannetta läpi ja minusta oli melkoinen suoritus jättää Suomen loppujen lopuksi hyvin samankaltaiset ratkaistavat asiat mainitsematta. Tai sitten kyseessä oli ihan tietoinen Gulliverin matkat -tyyppinen ilmaisutapa, jossa etäännytettiin omat yhteiskunnalliset kysymykset muualle.

En tosin aseta kovin suuria odotuksia Eduskunnan keskusteluun, sillä äänessä lienevät lähinnä populistijulistajat ja liturgiset mumisijat. Toivon tietysti olevani väärässä, mutta pelkään, että keskustelusta esiin nousevat lähinnä  suuret typeryydet. Lämmittely siihen kisaan on jo käynnistynyt. Itse selonteko-menettelyn heikkouksiakin on tutkittu ja Jarno Limnéllin  Maanpuolustuskorkeakoulun Strategian laitokselle tekemä työpaperi "Toimiiko turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selontekomenettely?" valottaa juuri näitä kysymyksiä.

Mutta jos tätä ajatustenvaihtoa sitkeästi jatkettaisiin sinne Kultarannan keskusteluihin asti, niin olisi lomakaudeksi suomalaisille sulateltavaa. Ja jos sitten syksyllä olisimme kansakuntana kenties valmiimmat etsimään kestäviä turvallisuus- ja puolustuspoliittisia ratkaisuja itsellemme. Näin tuskin tapahtuu, mutta uskottavahan siihen on, ei se muuten ainakaan ole mahdollista. Sama pätee muuten Huuhkajien arvokisapaikkaan.

Sisällysluettelo

Väkivallaton maanpuolustus

Sisällysluettelo

Lukekaa myös kommentit, paljon asiaa.


Kohti Kultarantaa 2014 II  28.5.2014
Toinen peliennakko Kultaranta-keskusteluista

Kohti Kultarantaa 2014 I  25.5.2014
Ensimmäinen peliennakko Kultaranta-keskusteluista

Onko tämä 1914 vai 1938? 19.5.2014
Historialliset vertaukset ovat olleet olennainen osa Ukrainan kriisistä puhuttaessa.

Hyviä ja huonoja syitä vastustaa Nato-jäsenyyttä 16.5.2014
Rankkaan omasta näkökulmasti mitkä ovat kelvollisia ja kelvottomia syitä vastustaa Nato-jäsenyyttä.

Koko maan puolustamisesta 5.5.2014
Koko maa ei tarkoita maanpuolustuksessa Suomen koko maa-aluetta, vaikka moni niin luuleekin.

Venäjän propagandan teemoja 29.4.2014
Erittelen Venäjän voimakkaana vyöryvän propagandan teemoja.

Hiljentynyt rauhanaate II: odottamattomia kumppanuuksia 26.4.2014
Jatkan pohdintaani siitä, miksi minulle läheinen rauhanliike ei reagoi odottamallani tavalla Venäjän toimintaan.

Hiljentynyt rauhanaate 21.4.2014
Pohdin miksi minulle läheinen rauhanliike ei reagoi odottamallani tavalla Venäjän toimintaan.

Vieraskynä: Seuratkaa rahaa! 8.4.2014
Vieraskynäpuheenvuoro talouden kuvioista Venäjän toiminna taustalla.

Turvallisuuspoliittista luettavaa 4.4. 4.4.2014
Mielenkiintoista ja avartavaa luettavaa verkossa liittyen Ukrainan kriisiin ja sen vaikutuksiin.

Venäjän uhat 2.4.2014
Olennaisin kysymys on nyt se, että mihin Venäjä on menossa ja miks.

Turvallisuuspoliittista luettavaa 31.3. 31.3.2014
Mielenkiintoista ja avartavaa luettavaa verkossa liittyen Ukrainan kriisiin ja sen vaikutuksiin.

Me tarvitsemme Venäjän kansaa 28.3.2014
Putin psyykkaa Venäjää ikävään ja tuhoisaan suuntaan. Vain Venäjän kansa voi estää hänen aikeensa rakentaa haluamansa kaltainen, uusi Venäjä.

Vieraskynä: Uusi näkökulma Venäjään 25.3.2014
Genevessä IHEID:ssä (Graduate Institute of International and Development Studies) tutkijana toimivan YTT Susanna Hastin vieraskynä suhtautumisesta Venäjään.

Ajatusharhoja ja harhauttavia ajatuksia 24.3.2014
Yritän informaatiosodan melskeessä setviä ajatuksiani ja sitä, mikä on nyt olennaista.

Luettavaa Ukrainan tilanteesta 22.3.2014
Juonnettu linkkilista ajankohtaiseen keskusteluun Ukrainan tilanteesta ja turvallisuuspolitiikasta yleensä.

Kohti uutta maailmanjärjestystä 18.3.2014
Teen tulkinnan, että Putin yrittää toimillaan muuttaa maailmanjärjestystä, koska Venäjä ei nykykyisen kaltaisessa järjestelmässä menesty.

Synkkä yksinpuhelu 15.3.2014
Kyse taitaa ollakin paljon enemmästä ja ikävämmästä kuin vain Sevastopolin laivastotukikohdan säilyttämisestä venäläisten käsissä.

Pohjoismaisen puolustusyhteistyön rajoista 10.3.2014
Raportoin Nordefco-seminaarista. Pääsin haistelemaan ihan ehtaa turpo-ilampiiriä.

Halla-ahon Venäjä-kysymyksestä 5.3.2014
Tuomitsen kovin sanoin kansanedustaja Jussi Halla-ahon toiminnan hänen nostaessaan oman etunsa isänmaan edun edelle.

Mitä nyt Suomi? 4.3.2014
Mitä meidän pitäisi ajatella Ukrainan tapahtumien vaikutuksesta meihin?

Vieraskynä: Oikeassa vaiko onnellisena? 4.3.2014
Ensimmäinen blogini vieraskynä käsittelee venäläisten elämän rautaisia lakeja.

Putinin sotaretki 1.3.2014
Mitä on havaittavissa tuoreeltaan Venäjän tunkeumisesta Ukrainaan.

Luottamus 23.2.2014
Luottamus on turvallisuuspolitiikan keskeisiä suureita.

Palavia barrikadeja tai reunavaltiopolitiikkaa 22.2.2014
Voisiko Suomen tie olla Ukrainan tie, ainakin suhteessa Venäjään.

Turvallisuutta muualtakin kuin aseista 7.2.2014
Maanpuolustus vaatii muutakin kuin asevoimaa ja sitäkin olisi kehitettävä tomerasti.

Kansalliset turpotalkoot 5.2.2014
Tarvitaan lisää ja parempaa turpo-keskustelua, jotta paras mahdollinen om löydettävissä.

Jatkoa Siilasmaan ryhmälle 2.2.2014
Kansalaisten velvollisuutena on puolustaa maata, mutta sitä pitäisi osata tehdä muutenkin kuin torrakko kädessä.

Analyysi Bäckmanin kirjoituksesta Aamulehdessä 29.1.2014
Johan Bäckman on nyt Venäjän virallinen edustaja Suomessa ja siksi on hyvä analysoida, että mitä hän sanoo ja mitä viestii.

Ukrainan synkältä näyttävä tulevaisuus 24.1.2014
Olen kovin pessimistinen Ukrainan tulevaisuuden suhteen.

Hyökkäys ilman sotaa 18.1.2014
Miten minä painostaisin pienempää naapurimaata, jos se ei taipuisi tahtooni.

Suomi + Ruotsi = X 15.1.2014
Jos puolustusyhteistyöllä Ruotsin kanssa halutaan tuloksia, on edessä pitkä matka.

Presidentti Niinistön Sälen-puhe 12.1.2014
Ajatuksia presidenttimme puheesta Sälenissä. Lankean lopuksi yleensä visusti välttämääni asiaan eli neuvomaan Puolustusvoimia.

Sälen-ennakko II 11.1.2014
Kokoamamme Sälen-raadin ensimmäisiä ajatuksia.

Sälen-ennakkoa 10.1.2014
Ruotsalaisen turpo-vuoden yksi huipentuma, Sälenissä, Pohjois-Ruotisssa pidettävä keskustelutapahtuma lähestty.

Ajatuksentynkiä uudeksi vuodeksi 31.12.2013
Haituvaisia ajatuksentynkiä selvitettäväksi tulevalle vuodelle.

Turpo-vuosi 2013 27.12.2013
Vuosikatsaus turvallisuuspoliittiseen vuoteen. Meinasi usko loppua kirjoittaessaa, tuli niin pitkä.

Eurooppalainenkin turpo-keskustelu kiihtyy 17.12.2013
EU:n huippukokouksen asialistalla yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka YTPP

Suunnanottoa NATO-option avulla 15.12.2013
Yllytän ihmisiä täsmentämään, mikä se meidän ulkopolittiinen linjamme voisi olla.

Enemmän ja parempaa turvallisuuspolitiikkaa 13.12.2013
Meillä ei ole tällä hetkellä kuvattuna sitä isoa linjaa, jonka taakse olisi silloin helpompi asettua.

Monroen oppi ja Ukrainan Natalia 9.12.2013
Yhdysvallat luopuu opistaan oman takapihansa järjestyksessä pitämisestä ja Ukraina on idän ja lännen välissä, itään nyt kallellaan.

Sotilaat ja äly 1.12.2013
Pohdiskelua ammattisotilailta odotetuista ja vaadituista ominaisuukista.

Kaksi kovasanaista kannanottoa 29.11.2013
Charly Salonius-Pasternak ja mitro repo ottavat kantaa, länteen ja itään.

Puolustuspoliittinen puhe kovenee 24.11.2013
Käyn läpi reserviläisiliittojen yhteistä puolustuspoliittista kannanottoa.

Useammin korvien kuin silmien väliin 22.11.2013
Blogin 1-vuotismerkintä, jossa yritän avata lisää oppimaani ja ymmärtämääni koko tämän prosessin käynnistäneestä perusoivalluksesta.


NATOn ulkopuolisen elämän eväät 10.11.2013
Mitå se edellyttäisi, että astuisimme alas aidalta, eikä suinkaan sinne NATOn puolelle.

Verkkovakoilun vaikutuksia 2.11.2013
Käyn tuoreeltaan läpi Ulkoministeriöön kohdistuneen verkkovakoilun herättämiä tuntemuksia ja kehityskulkuja.

Syyria, sota ja suru 1.11.2023
Tämä kirjoitus on julkaistu 30.10. Joensuun srk-yhtymän Kirkkotie-lehdessä. Se poikkeaa lähestymistavaltaan blogin muusta aineistosta.

Turporock 4: Suomettuminen 28.10.2013
Suomettuminen antoi rienaushaluisille loistavan tilaisuuden, tässä Sleepparit ja Eput käsittelyssä.

Imartelu toimii aina 27.10.2013
Venäläisten ylitys Suomen Puolustusvoimille valtion lehdessä ei ole sattumanvaraista eikä ehkä ihan vilpitöntäkään.

Turvallisuuspoliittinen keskustelutilaisuus 17.10. 18.10.2013
Vetämäni turvallisuuspoliittinen keskustelutilaisuus Uljas kysyy -sarjassa.

Tuomioja Joensuussa Paasikivi-seuran tilaisuudessa 13.10. 13.10.2013
Tuomioja kävi Joensuussa puhumassa kahden todellisuuden maailmasta.

Turporock 3: Viro 6.10.2013
Suomenlahden eteläpuolinen Viro on meissä kiinni monin tavoin ja mekin heissä. Juice Leskinen ja J.M.K.E. tekivät kappaleensa eri vaiheissa Viron vapaustaistelua.

Turpo-katsaus 4.10.2013
Yhdysvaltain Helsingin ja Tukholman suurlähettiläillä on vissi ero ja muita ajankohtaisia huomioita.

Turporock 2: Veikko Lavi 2.10.2013
Veikko Lavi kuvitti lauluissaan historiaa koskettavasti ja todesti.

Turporock 1: Afganistan 30.9.2013
Uudessa sarjassa etsin turvallisuuspolitiikkaa populaarimusiikista, ensimmäisessä osassa Pelle ja Paleface.

Suomalaisen tiedustelun tila 28.9.2013
Tapani mukaan reippaana diletanttina otan reippaasti kantaa, tällä kertaa tiedusteluasioihin

Valtion Venäjä ja ihmisten Venäjä 26.9.2013
Venäjän suhteen on kaksi erilaista suuntaa, lähentyvä kansalaisten ja yritysten Venäjä ja kauemmas liukuva valtio-Venäjä.

Piilotettu tai hukattu linja 22.9.2013
Kun ei oikein tiedä, että missä mennään eikä ainakaan minne mennään.

Kaavio turvallisuuspolitiikasta 14.9.2013
Kun yrittää jatkuvasti hahmottaa asioita, kannattaa käyttää välillä eri konsteja. Piirsin kaavion ja sitä joukolla parantelimme Twitterissä.

Turpo-katsaus 14.9.
Ajankohtaisia palasia eli Ohi on -kampanja käynnistyi, eduksuntaa informoidaan puolutusasioista yms.

Asevelvollisuuskeskustelun huumaa 7.9.2013
Kun keskustellaan yleisestä asevelvollisuudesta, keskustellaan itse asiassa aika monesta muustakin asiasta. Mutta ei siitä tärkeimmästä, isosta linjasta, jonka mukaan sitten asetellaan nämä turvallisuuden välineet.

Ajatuksia Syyrian tilanteesta 1.9.2013
Purkaus Syyrian tilanteen eri puolista. Tuhannen kilometrin ajon aikana ehtii miettiä.

Suurlähettiläskokouksen satoa 28.8.2013
Ulkoministeriön vuosittainen suurlähettiläskokous pui ajankohtaisia asioita.

Anteeksi on helpompi saada kuin lupa 24.8.2013
Uumoilen, että tässä nyt annetaan tilanteen ajatua johonkin pisteeseen ja sen jälkeen pragmaattisesti tehdään se jokin välttämätön päätös turvallisuuspoliittisesta peruslinjasta.

Turpo-harrastuksen alkeet 23.8.2013
Jonkinlainen opastus turvallisuuspolitiikasta ja siihen liittyvästä keskustelusta kiinnostuneille.

Ranska pyrkii johtoon 18.8.2013
Löydän pari lehtikirjoitusta, joiden yhtäaikaisuus heräättää ajatuksen, että Ranska on tosiaan aktiiviesti kampanjoimassa itseään eurooppalaisen puolustuksen johtoon.

Hankitaanko terrakottasotilaita? 17.8.2013
Puolustus on teknologiaa ja teknologia yhä kalliimpaa.

Minä vs. Carl Philipp Gottlieb von Clausewitz 11.8.2013
Kerron tilanneeni Sodankäynnistä-kirjan aikomuksena lukea ja raportoida siitä.

lObaman tapaamisen hinta 9.8.2013
Obama halusi näpäyttää Putinia ja meneekin Kremlin sijaan Ruotsiin. Liekö sitten Suomelta pyydetty Tukholman kutsun ehtona jotain merkittävämpääkin, kun asia on niin kovin epäselvä.

Haasteita asevelvollisuudelle 6.8.2013
Kuohuttava teema, jossa omakohtaisuudet painavat usein enemmän kuin järkisyyt.

Kenraali Hägglundin oikea arvio 3.8.2013
Eurooppalaisen integraation vaikeudet näkyvät myös suomalaisessa puolustuspoliittisessa keskustelussa.

Turvallisuuspolitiikan politiikanteosta 3.8.2013
Poliitikot lintsaavat asian vaikeuden ja epämiellyttävyyden takia turvallisuuspoliittisesta politiikanteosta.

Maanpuolustushenki uusiksi 31.7.2013
Se mitä ajattelemme itsestämme, määrittää myös tapamme hahmottaa maanpuolustuksen.

Juupas NATO! Eipäs NATO! 29.7.2013
Jos NATO-keskustelu jää jäsenyyden puoltamiseen ja vastustamiseen ilman uusia vaihtoehtoja, päädymme NATOon.

Turvallisuuspoliittinen syksy 28.7.2013
Tulevan syksyn tapahtumia ja tulevaan syksyyn vaikuttavai tapahtumia turvallisuuspolitiikan saralla.

Turvallisuuspoliittista arvokeskustelua 27.7.2013
Käytännössä arvokeskustelu tarkoittaa turvallisuuspolitiikassa pitkälti sitä, että voiko USAn kanssa liittoutua.

Kysymyksiä Turpokäräjistä 23.7.2013
Pyrkimyksiä turponarkkien nokakkaiseen tapaamiseen.

Snowdenin Eetu ja Suomen etu 2.7.2013
Digitaalisuus muuttaa maailmaa ja yhden sortin muutoksesta kertoi julkisuuteen Edward Snowden.

Jälkimaailmasta ja omasta pohjasta 7.7.2013
Mietiskelyä siitä, että kansallinen identiteettimme on rakennettu jyrkän erillisyyden pohjalta ja se vaikuttaa moniin asioihin.

Kuka huolehtisi turpo-keskustelustamme? 27.6.2013
Yritän hahmotella keitä ovat valtiollisten elinten ulkopuoliset turpo-keskustelijat ja mistä löytäisimme jonkun tahon tukemaan tätä kansalaiskeskustelua.

Niinistö ja Putinin lehdistötilaisuus 25.6.2013 
Käyn tuoreeltaan läpi presidenttien tiedotustilaisuutta, aiheina mm. lapsikiistat, Snowden ja Venäjän kansalaisyhteiskunnan kuristaminen.

Kultaranta: Tuomiojan kaksi maailmaa 24.6.2013
Ulkoministeri Tuomiojan alustuksen ja vähän demarien ulkopoliitikan tekijöidenkin ruotimista.

Kultaranta: Sipilän ketterä ulkopolitiikka 20.6.2013
Perkasin Keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän puheenvuoroa Kultaranta-keskusteluissa.

Kultaranta: Keskellä kolmatta maailmansotaa 18.6.2013
Presidentti Niinistö kuvasi tilannetta niin, että käynnissä on markkinatalouden keinoin käytävä kolmas maailmansota.

Kultarannan keskustelut II 17.6.2013
Nopeita vaikutelmia toisen päivän sisällöistä.

Kultarannan keskustelut I 16.6.2013
Ensivaikutelmat Kultaranta-keskusteluista presidentti Niinistön alustuksen pohjalta.

Vaihtoehdot on tehtävä 15.6.2013
Politiikan vaihtoehtojen luominen on puolueiden tehtävä, mutta ne eivät nyt siihen pysty.

NATO-kyselyn tuloksista 14.6.2013
Kummastelen uusimman NATO-kyselyn tuloksia ja YLEn rimanalitusta.

Kohti Kultarantaa VI 13.6.2013
Jos minulla olisi tilaisuus puhua Kultarannan keskustelijoille, sanoisin jotain oheisenlaista.

Kohti Kultarantaa V 9.6.2013
Toivon kovasti paljon avointa asennetta Turpokäräjiin osallistujilta.

Ketterä turvallisuus 6.6.2013
Yksi vaihtoehto Suomen turvallisuuspolitiikan toteuttamiseen.

Baltian etulinja 4.6.2013
Baltian maissa kehitetään uudenlaisia turvallisuuspoliittisia valmiuksia.

Kremlin shakkimestarit 2.6.2013
Sitä olennaisinta näissä hommissa eli pohdiskelua Venäjästä.

Kohti Kultarantaa IV 29.5.2013
Turpo-keskustelun kuluista ja kuulumisista

Puola haluaa kasvaa 25.5.2013
Puola taitaa haeskella itselleen vaikutusvaltaa.

Pääkirjoituksista paljastuu kolmas NATO-kanta 22.05.2013
Ulko- ja turvalllisuuspoliittisen selonteon käsittely eduskunnassa on innoittanut lehtien pääkirjoitustoimituksia pohtimaan asioita.

Miksi turvallisuuspolitiikasta on vaikeaa puhua? 18.5.2013
Puoli vuotta ja 50 merkintää, pohdiskelin turpo-keskustelun vaikeuden syitä.

Kohti Kultarantaa III 16.5.2013
Ennakkoaavisteluja Turpokäräjistä ja rankka jako hattuihin ja myssyihin.

Kansalaisten puolustama maa 12.5.2013

Asevelvollisuus on kansalaisten maanpuolustuksen ydin, mutta voisiko kansalaispalvelu parantaa puolustuskykyämme lisää.

Nyt se alkaa 10.5.2013

Turvallisuuspoliittinen keskustelu on sekä määrällisesti että laadullisesti vihdoin hyvässä kasvuvauhdissa.

Kotirintaman Kollaa 9.5.2013
Hieman tur­val­li­suus- ja puo­lus­tus­po­li­tii­kan selonteon eduskuntakäsittelystä ja asevelvollisuuden muutospaineista konfliktien muuttuessa.

Kohti Kultarantaa II 5.5.2013
Aatoksia Kultarannan keskusteluissa esille nostettavaista aiheista.

Rahat eivät riitä 4.5.2013
Asetettujen tavoitteiden ja niihin pääsemiseen tarkoitettujen välineiden liian kovasta hinnasta.

Jyrähdyksiä tai tussahduksia Arkadianmäellä 3.5.2013
Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon tulevasta käsittelystä eduskunnassa ja mediassa virinneestä aiheen käsittelystä.

Kahta mieltä Venäjästä 29.4.2013

Kaksi näkemystä kamppailee Venäjä-kuvan hallinnasta.

Kohti Kultarantaa I 27.4.2013

Aatoksia siitä, mitä Kultarannan keskustelujen pitäisi tai ei pitäisi olla.

Rahanpuute rapauttaa NATOa 23.4.2013

Yhdysvalloissa harmittaa, kun heidän maksuosuutensa NATOn sotilaallisen valmiuden ylläpitämisestä nousee jatkuvasti.

Maanpuolustus sosiaalisessa mediassa 21.4.2013

Taisteluja voitetaan ja hävitään korvien väleissä.

Ressuille ei nykymeno kelpaa 20.4.2013

Kahtiajako puolustuspoliittisten ratakisujen suhteen näyttää syvenevän.

Watertown - uudenlaisen taistelun prototyyppi 19.4.2013

Tunnelmia ja ajatuksia Bostonin tapahtumien suhteen, kaiken ollessa vielä käynnissä.

Vuoden 1918 oppeja turvallisuuspolitiikkaamme 14.4.2013

Lähes omassa pihapiirissä tapahtunutta, unholaan painettua etnistä joukkomurhaa muistamassa ja sen herättämiä aatoksia siitä, mitä vuosi 1918 voi edelleen meille turvallisuuspoliittisesti opettaa.

NATO-keskustelua, kirjaimellisesti 7.4.2013

Dialogia puolesta ja vastaan.

Maailmanlopun vehkeistä 6.4.2013

Ydinaseista ja niiden herättämistä tunnoista.

Maanpuolustushenki vs pragmatiikka 5.4.2013

Rationaalisuus on kaikonnut kansan enemmistön maanpuolustuksellisista näkemyksistä.

Motiiveja kannattaa ja vastustaa 26.3.2013

Eri syitä vastustaa ja kannattaa NATO-jäsenyyttä.

Kysymyksiä NATO-keskustelun vastattavaksi 24.3.2013

Paljon kysymyksiä ja paljon erinomaisia vastauksia kommenteissa.

Avoin kirje presidentille 17.3.2013

Vetoomus turvallisuuspoliittisen keskustelun määrään lisäämisestä ja laadun parantamisesta.

Kyberkilpavarustelu on käynnissä 14.3.2013

Isompaa, parempaa ja tuhoisampaa on aina ollut pyrkimys aseiden hankinnassa ja sama pätee virtuaalimaailmaan.

Ruotsin salakihlat 10.3.2013

Mitä miettivät pohjoisemman Euroopan maat Suomen ja Ruotsin mahdollisesta NATO-jäsenyydestä. Ruotsilla lienee homma pitkälläkin.

Sveriges sak är vår! 2.3.2013

Ulkopuolisista osallstujista Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittisessa keskustelussa.

Ollaanpa oikein epäselviä! 24.2.2013

Mitä mahtavat olla ne perusarvot, joita hallituksen turvallisuuspoliittisessa selonteossa halutaan puolustaa.

Niin avointa, että sattuu 19.2.2013

Läpinäkyvyys on megatrendi, mutta mitä tekemistä sillä voisi olla turvallisuuspolitiikan kanssa.

Vakauden etsintää Atlantin takaa 16.2.2013

Pohdiskelua Yhdysvaltain sisäisen ja ulkoisen aseman vaikutuksesta maan toimintaan.

Etupiirit mainittu 15.2.2013

Venäjä on lähtenyt hakemaan Neuvostoliiton romahtamisen myötä menettämiään asemia.

Hallitus ja kansa eri linjoilla 14.2.2013

Kansalla on vankka mielipide puolustuspolitiikasta, mutta hallituksella taitaa olla toinen.

Tutkijan ja kenraalin puheenvuorot 12.2.2013

UPIn Hanna Ojasen ja kenraalimajuri Markku Nikkilän puheenvuorojen ruotimista.

Huutoja ja kuiskauksia 10.2.2013

Eri maiden näkemyksistä ja osallstumisesta Suomen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun.

Moraalisia ulottuvuuksia 9.2.2013

Moraalin merkityksestä päätöksenteossa.

NATOn iso vitonen 8.2.2013

Sotilasliiton ydin on sen jäsenilleen suoma suoja, joka määritellään perussopimuksen 5. artiklassa.

Julkilausumattomia perusasioita 6.2.2013

Asioita, joista ei yleensä ääneen puhuta.

NATO, minä sanoin NATO! 5.2.2013

Vaadin enemmän, parempaa ja asiallisempaa NATO-keskustelua.

Järki ja tunteet 2.2.2013

Puolustuspolitiikassa tunteilla on suuri merkitys.

Voihan Venäjä! 1.2.2013

Venäjän turvallisuuspoliittisista tarpeista Suomen suhteen.

Hyökkäyksen hintaa korottamassa 28.1.2013

Maanpuolustus ei ole itseisarvo, turvallisuus on.

Maanpuolustuksesta keskusteleminen on maanpuolustusta 26.1.2013

Mitä enemmän päitä, sitä enemmän ja parempia ratkaisuja.

Strategia kaipaa resurssia 24.1.2013

Kyber-strategian läpikäyntiä.

Puolustuspolitiikan konsensuksen aika on ohi 20.1.2013

Vaihtoehdoista onn valittava ja se tuksin tapahtuu yksimielisesti.

Maa-, ilma-, meri- ja mediavalvonta 7.1.2013

Medioissa käydään jatkuvaa kamppailua vallitsevan käsityksen ja yleisen mielipiteen hallinnasta.

Yhteisen näyn merkityksestä 3.12.2012

Eri toimijat katselevat konflikteja eri näkökulmista.

Pahimmat sodat ovat ohitse? 2.12.2012

Sodat ovat muuttuneet köyhien ja heikkojen asiaksi.

Ketä kiinnostaa? 26.11.2012

Onko väkivallattoman maanpuolustuksen keinojen kehittäminen kenenkään intressissä?

Suomalainen mies ja sota 24.11.2012

Sota on suomalaiselle miehelle ja miehuudelle iso asia.

Suhde aseelliseen maanpuolustukseen 23.11.2012

Haarukointia väkivallattoman maanpuolustuksen ajatuksen asemoitumisesta perinteisten näkemysten keskellä.

Avoimuus puolustuksen välineenä 23.11.2012

Avoin yhteiskunta on luja ja kestää paremmin ulkoista painostusta.

Haituvaista kysymyksenasettelua 22.11.2012

Rauhan ja sodan välissä on koko ajan keinoiltaan kehittyvä ja todennäköisesti myös laajeneva alue, jossa konfliktit säätyvät portaattomasti suuntaan ja toiseen.

Paljon tarkoituksista ja vähän tavoitteista 22.11.2012

Henkilöhistoriallisiä syitä tähän pohdiskeluun ja jonkinlaisia ajatuksia tavoitteista.

Kahta mieltä Venäjästä

Suomen turvallisuuspolitiikan tärkein elementti on Venäjä. Tulkinta Venäjästä loppujen lopuksi määrittelee loputkin kannoista. Nyt ilmassa tuntuu olevan jonkinlainen julkilausumaton kiista siitä, miten Venäjään tulisi suhtautua. Presidentti Putinin päätyminen poliisin rekistereihin on tuottanut reaktioita, joista on luettavissa paljon. Myös keskustelu Islannin ilmavalvontaan osallistumisesta sekä  hallituksen puolustus- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta on nostanut esiin näkemyksiä, joista voi löytää taustalta tiettyjä eroja.

Venäjään suhtautumisessa näyttää olevan erittäin karkeasti jaettuna kaksi pääsuntaa. Toinen on perinteikäs näkemys Venäjän etujen kunnioittamisesta, jonka pohjalta suometuimme ja selvisimme kylmästä sodasta kuitenkin erinomaisesti. Tätä linjaa edustaa erinomaisesti Suomi-Venäjä-seuran puheenjohtajan, pitkän linjan UM:n virkamiehen ja entisen Moskovan suurlähettilään Heikki Talvitien ärähdys. Hän linjaa (hallituksen puolustus- ja turvallisuuspoliittista selontekoon) eduskunnan puolustusvaliokunnalle antamassaan asiantuntijalausunnossa, että ”Toisin sanoen asia kiikastaa siitä kuka kontrolloi Suomen aluetta. Jos se on Suomi, niin mitään uhkaa ei kohdistu Venäjään joten Venäjäkään ei silloin uhkaa Suomea. Jos sen sijaan Suomi luovuttaa alueensa kontrollin Venäjän sotilaalliselle vastavoimalle tai jos Suomi luopuu suvereenisuudestaan, niin silloin Suomen alueesta tulee Venäjälle turvallisuusuhka ja sitä kautta myös Venäjän uhka Suomea kohtaan realisoituu.”

Toinen pääsuunta on sekin tavallaan perinteinen, mutta sitä on pidetty enempi piilossa kylmän sodan ajan. Siinä epäillään vahvasti Neuvostoliiton/Venäjän aikeita ja olemusta. Tätä linjaa kuvaa hyvin Lapin Kansan päätoimittajan Matti Posion kolumni, jossa hän linjaa: "Venäjä ei ole demokratia, koska siltä puuttuu siihen kuuluva voimien ja vastavoimien tasapaino. Valta ei voi vaihtua kansan tahdosta." Tällainen julkinen puhe itänaapurista on kuitenkin ollut mahdollista vasta vähän aikaa. Uuden Suomen Jarmo Koponen edustaa samantyyppistä ajattelua epäluulossaan suurvaltaa kohtaan: "Agenttilaki on vain yksi esimerkki stalinismin paluusta.  Putinia ei turhaan kutsuta kollektiiviksi. Hän on ollut päällysmies, toimitusjohtaja jollaisia on liiviporukoilla. Hän on "korvaamaton" ja täysin läpinäkymätön." Korostettakoon tässä, että kummankaan kirjoituksissa ei ole mitään venäläisvastaista, vaan niistä pikemminkin paistaa läpi myönteinen tunneside Venäjään ja venäläisiin. Tavallaan tämä ajatusmalli oli myös suomettumisen aikana voimissaan valtiojohdossa ja "aito" YYA-henki jätettiin kansalaisille.

Venäjän reaktioita ja tavoitteita heijastellaan nimenomaan mahdolliseen liittoutumiseen liittyvässä keskustelussa. Venäjän olemus ja reaktiot perustelevat hyvin sujuvasti täysin vastakkaisiakin näkemyksiä. Venäjän etupiirissä olemisen ja sen pyrkimisen vaikutusvaltaan Suomessa pohjalta perustellaan sekä tarvetta liittoutua (erityisesti NATOn kanssa) että mahdollisimman pitkälle vietyä sitoutumattomuutta. Jos taas uskotaan Venäjän olevan kehittymässä hyvään suuntaan, muuhun Eurooppaan aidosti (ja myös arvopohjaisesti) integroituvaksi demokraattiseksi kansalaisyhteiskunnaksi, niin liittoutumiselle ei nähdä joko tarvetta tai estettä.

Venäjä-suhdettamme kuvataan usein geopolitiikaksi, tarkoittaen samalla, että maantieteen muuttumattomuuden takia eivät tietyt perusasiat muutu. Mutta nyt maantiede on tavallaan muuttumassa. Ensinnäkin ilmastonmuutos tekee arktisista alueista tavoitettavia energia- ja kaivannaisteollisuudelle sekä avaa Koillisväylän laivaliikenteelle. Hallituksen puolustus- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa maalataankin, että "Suomen ja Venäjän arktinen kumppanuus luo puitteet molemminpuolisen kiinnostuksen kartoittamiseksi, yhteyksien luomiseksi laajan turvallisuuden kysymysten käsittelemiseksi ja tulosten aikaansaamiseksi. Venäjä on myös suomalaisen arktisen osaamisen merkittävin markkina-alue. Kumppanuuden piirissä on keskusteltu yhteistyöstä Koillisväylällä." Koillisväylä yhdistäisi kasvavan Aasian ja Euroopan markkinat aivan uudella tavalla. Se muuttaisi Euroopan strategista rakennetta selvästi, siirtäen painopistettä tänne pohjoiseen. Mitkä tämän muutoksen vaikutukset ovat, on ainakin minulle epäselvää.

Toinen muutos liittyy maantieteen ja etäisyyksien merkitysten muuttumiseen sodankäynnissä. Leningradin sijainti vei osaltaan meidät viime sotiin ja siinä se miljoonakaupunki toki edelleen on. Mutta nykyaikaisessa konfliktissa on vaikea kuvitella perinteistä rintamahyökkäystä Suomesta tai Suomeen. Ohjukset, lennokit ja ylipäätään kaikenlainen sotateknologia on muuttanut etäisyyksien merkitystä. Kyberhyökkäyksen voi tehdä mistä vain minne vain ihan yhtä hyvin. Pietari tulee 4-5 vuoden päästä koittavan viisumivapauden myötä ulottamaan vaikutuksensa eteläiseen Suomeen ihan eri tavalla kuin nykyään. Eteläinen Suomi tulee sulautumaan taloudellisen toiminnan puolelta osaksi Pietarin talousaluetta. Tai näin siis käy, jos Venäjä vain suostuu avautumaan Eurooppaan. Nyt tuntuu, että sekin voi lykkääntyä.

Tällä hetkellä siis näyttää siltä, että meillä ei ole yhtenäistä tulkintaa siitä, mitä Venäjä on, mihin se on menossa ja mitä se meiltä edellyttää. Mitään yhteisesti hyväksyttyä totuutta ei toki tällaisesta voi löytyäkään, mutta perusteltu ja pohdittu näkemys tarvitaan Suomen luotsaamiseksi eteenpäin.

PS Ja vaikka ikinä ei esiintyjän tai kirjoittajan pitäisi vähätellä itseään ja sanomisiaan, niin näin ison asian kohdalla on pakko lausua ääneen, että tämä analyysi on vain asiaa harrastavan kansalaisen näkemys. Se on kirjailtu eilen illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen ja tänään päiväunien aikana. Nuorempi kun on räkätaudissa, niin minä olen kotona tämän päivää. Jos ajatukset kantavat, hyvä ja jos niihin saa faktaoikaisuja tai vastakkaisia näkemyksiä, vielä parempi.

Kohti Kultarantaa I

Presidentti Niinistö julkisti nyt lupaamansa fundeeraustapahtuman päivämäärät ja paikan. Tapahtuman nimi on Kultaranta-keskustelut ja aika 16.-17.6. Tiedotteen mukaan "Tapahtumaan kutsutaan noin sata ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijaa yhteiskunnan eri tahoilta. Kutsuttavien joukossa on mm. poliittisia päättäjiä, tutkijoita sekä hallinnon, liike-elämän, järjestöjen ja median edustajia. Tilaisuus järjestetään yhteistyössä Ulkopoliittisen instituutin kanssa." Tästä ei vielä paljoa ole pääteltävissä tapahtuman luonteesta tai tavoitteistakaan. Pahimmillaan se on kahden päivän tärkeilevä jatkoripari maanpuolustuskurssilaisille. Parhaimmillaan se on koko kansakuntaa puhutteleva moniääninen, selväkielinen ja avoin tapahtuma Suomen ja suomalaisten asemasta ja turvallisuudesta tässä maailmassa. Todennäköisesti ollaan tietysti jossain noiden vaihtoehtojen välissä, toivottavasti jossain lähempänä jälkimmäistä. Ulko- ja puolustuspoliitinen keskustelu vain kääriytyy niin helposti kansalaisille käsittämättömiin termeihin ja rivienvälimerkityksiin.

Oman panokseni tapahtumaan päätin antaa julkaisemalla täällä blogissani aina välillä Kohti Kultarantaa -katsauksia. Näiden katsausten tarkoituksena on haarukoida ajankohtaisia turvallisuuspoliittisia kuulumisia sekä tietysti huolehtia urheilujournalismin tapaan peli-ennakoista. Aiemminhan esitin jo joukon toivomuksia tapahtumasta ja ne ovat edelleen voimassa mitä suurimmassa määrin.

Kun järjestäjänä on presidentti ja tapahtuma kutsuluonteinen, on riski syntyä linnanjuhla-efekti, jossa kutsu on statusta. Se voimakas status-elementti puolestaan heijastuu väkisinkin sitten käytökseen itse tapahtumassa. Aidosti uutta etsivässä, eri asioiden aitoa painoarvoa punnitsevassa ja avoimessa keskustelussa vaan ei ole tilaa muodolliselle pätemiselle tai tärkeilylle. Vaikka olen armoton avoimuuden kannattaja, minusta olisi parempi järjestää julkisuudelta suljettu ja elävästi keskusteleva tapahtuma, kuin entisiin muotoihin ja sisältöihin jäykistyvä julkinen näytelmä. Nämä asiat lienevät mietinnän alla tällä hetkellä presidentinkansliassa ja toivon heidän keksivän keinot siihen, että paikalle kutsuttavista saadaan irti paras mahdollinen. Toivottavasti paikalla on myös uskottavia vaihtoehtojen esittäjiä, tyyliin Kansalaispalvelu-yhdistys. Myös tämän hetkisen tilanteen analysoijien valinta on ehdottoman tärkeää lopputuloksen kannalta.

Henkilökohtaisesti pelkään myös sitä, että Kultaranta-keskusteluja käytetään savuverhona, jonka avulla jatketaan tätä päätöksetöntä tilaa sekä ulko- että puolustuspolitiikassa, varsinkin jälkimmäisessä. Ulkoasiainvaliokunnan viime viikolla antama lausunto puolustuselonteosta oli jälleen esimerkki siitä, että vaikka tieto ja ymmärryskin olisi poliitikoilla olemassa, toistetaan vanhaa ja vähän vihjataan lopuksi, että eihän tätä näin tietysti voi jatkaa. Vasemmistoliiton vaatimuksesta UAV:n lausuntoa pyöristettiin niin, ettei siinä varsinaisesti luvata PV:lle lisää rahaa, vaikka huoli rahoituksesta ilmaistaankin. Koko ajan kasvaa ero asetettujen vaatimusten/tavoitteiden ja niihin myönnettyjen resurssien eli rahan välillä. Ymmärrys tästä kasvavasta kuilusta varmasti on, mutta omaa suosiotaan uhraavaa poliitikkoa ei ole vielä löytynyt sanomaan tätä ääneen. Nimenomaan sitä lisärahan tippumattomuutta ei uskalla kukaan sanoa ääneen. Liturgiaan kuuluvat yleinen asevelvollisuus, koko alueen puolustaminen ja liittoutumattomuuteen pohjautuva uskottava puolustus. Puolustuspoliittinen konsensus on vallinnut niin pitkään, että siitä konsensuksesta luopuminen tuntuu lähes maanpetokselliselta toiminnalta. Tätä ehdottomuutta kuvaa hyvin Soinin lausuma: "Soinin mukaan valiokunnan lähtökohtana oli, että Suomella on vain yksi puolustus- ja turvallisuuspolitiikka." Edes Soini ei siis ole lähestynyt tätä asiaa populistisesti, vaikka tässä olisi tilaisuus rokottaa hallitusta hyvinkin voimakkain sanankääntein.
(Lisäys 28.4. Ulkoasiainvaliokunnan mietintö 1/2013 vp)

Tokihan Soini sen verran otsikoita lausunnon sorvaamisen jälkeen nosti, että hän Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana lausui ääneen Suomen poliitikkojen ja sotilaidenkin epäilyksen siitä, että Ruotsilla on olemassa kansalaiskeskustelua ja allekirjoitusta vailla oleva jäsenhakemus NATOon. Tälle epäilykselle on olemassa hyviä perusteita. Niitä luo lisää Ruotsin ennestäänkin kiivaan puolustuspoliittisen keskustelun kiihtyminen venäläisten pääsiäisharjoituksen osoittamien puutteiden konkretisoituminen.

Myös NATOn puolella ollaan valmiita Ruotsin jäsenhakemukseen. Siitä kertonee se, että NATOn pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen puhuu Georgiasta, jonka jäsenyydestä sotilasliitossa on periaatetasolla sovittu, termilla "a special partner." Sotilasliiton oma lehti NATOReview puolestaan esittelee uusimmassa numerossaan Ruotsin otsikolla "a special NATO partner?" Taidatkos sen suoremmin kysyä, että ootko mun kaa?

Kultarannassa ei kuitenkaan keskustella vain puolustuspolitiikasta vaan myös ulkopolitiikasta. Silläkin puolella on etsikkoaika menossa. Pieleen mennyt Turvallisuusneuvostopaikan haku oli jonkinlainen herätys. Ulkopolitiikan vaivat eivät minusta ole niin rampauttavia kuin kansalliseen identiteettimme kietoutuvat puolustuspoliittiset kysymykset. Ulkopoliittisen Instituutin Mika Aaltola aukoi näitä ulkopolitiikan teon hankaluuksia asiantuntijakirjoituksessaan Hesarissa. Vaikka pidänkin Aaltolan julkisia sanomisia usein liian american pundit-tyyppisinä, on hän tässä kirjoituksessa minusta oikeilla jäljillä. Hänen ajatuksensa konsensuksen vaatimuksen tukahduttavuudesta ja sen aiheuttamasta vastuun kollektivisoinnista kuulostavat hyvin tutuilta myös puolustuspoliittisessa päätöksenteossa. Tai pitäisikö sanoa päätöksenteottomuudessa.

Rahanpuute rapauttaa NATOa

Suomalaisessa, ja varmaan muussakin eurooppalaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa NATOn olemassaolo on yksi muuttumattomista perustekijöistä. NATO oli väline kylmän sodan voittamisessa ja se on muovannut voimakkaasti rooliaan Neuvostoliiton sortumisen jälkeen. Itäblokin maat ovat kilvan hakeutuneet jäseniksi, jos ovat vain päässeet. NATO on ollut mukana sekalaisissa kansainvälisissä tehtävissä, käytännössä tarjoten suurempaa kansainvälispoliittista ja jonkinlaista sotilaallistakin tukea USAn johtamiin operaatioihin. Tai sitten USA on kalustollaan mahdollistanut NATOn eurooppalaisten jäsenten toiminnan mm. Libyassa. Nyt näyttäisi siltä, että Yhdysvallat on saanut tilanteesta tarpeekseen ja on lähtenyt vahvasti painostamaan eurooppalaisia maita lisäämään osuuttaan sotilasmenoista.

NATOn pääsihteeri Anders Fogh Rasmusssen on laukannut pitkin jäsenmaita kiihtyvään tahtiin ja varoitellut leikkauksista puolustusmenoissa. Tavoite sotilasliitossa on 2% BKT:sta ja sen täyttävät enää USA, Iso-Britannia ja Kreikka (!). Yhdysvallat käyttää peräti 4.8% BKT:sta sotilasmenoihin, mutta sielläkin leikkauksia tehdään lujalla kädellä. Suomessa prosenttiluku on tänä vuonna 1.42%. Mahdollinen NATO-jäsenyys tarkoittaisi siis todennäköisesti puolustusmenojen nousua.

Rasmussenhan kiersi vastikään myös Aasiassa, jossa kävi vakuuttamassa NATOn tukea Etelä-Korealle ja julistamassa yhteistä rintamaa Japanin kanssa. Tämä lienee osaltaan jonkinlaista Yhdysvaltojen tilaustyötä, jonka resursseista yhä suurempi osa on Aasiassa. Hyvä tahto on halpaa ja sitä riittää.

Eilisessä New York Timesissä oli lehden Pariisin toimituksen esimiehen Steven Erlangerin kirjoittama juttu "Shrinking Europe Military Spending Stirs Concern." Jutun perusasia oli kärjistetysti se, että USA ei halua enää maksaa ylivoimaisesti suurinta osuutta NATOn toimintakyvystä ja jos muut jäsenet eivät nosta puolustusmenojaan, ja sitä kautta mahdollista Yhdysvaltain menojen vähennyksiä, se voi olla jopa nykymuotoisen NATOn loppu.

Tämän näkemyksen jutussa esittää Amerikkalaisen yliopiston hyvin arvostetun kansainvälisen politiikan laitoksen johtaja, professori James M. Goldgeier: "Jos NATO ei toimi kansainvälisesti, ulospäin, sillä ei enää ole mitään tehtävää. Ei se voi palata keskittymään Venäjän uhkaan, koska se uhka ei ole todellinen."

NATON Euroopan joukkojen väistyvä komentaja, amiraali James Stavridis, hahmottelee lähtiäisiksi mantereen turvallisuustilannetta ja hän pitää katsauksessaan esillä nimenomaan kansainvälistä yhteistyötä vaativia uhkia, ei Venäjää. Hän lyö myös nyrkkiä pöytään liittolaisille: "Eurooppalaisten liittolaisten jatkuvasti pienenevät sotilasmenot ja USAn osuuden nousu 73% NATO-maiden puolustusmenoista, on epätasapainoinen ja kestämätön asia. Yhdysvaltalaiset veronmaksajat alkavat ajatella, että eurooppalaiset liittolaiset ja yhteistyökumppanit ovat "vapaamatkustajia" ja näin jo jotkut puhuvatkin Valloissa."

En ainakaan itse muista nähneeni aiemmin millään tasolla kyseenalaistettavan NATOn nykymuotoista olemassaoloa, mutta se ei todellakaan tarkoita etteikö sellaista olisi tapahtunut. Tokihan kovistelussa kyse voi myös olla vain Yhdysvaltain luunapista rahojaan pihisteleville liittolaisille tai vapaakauppasopimuksen neuvotteluihin liittyvää tinkaamista. Mutta joka tapauksessa tämä saa varmasti monen NATOon kielteisesti suhtautuvan höristämään korviaan. NATOn mahdollinen käymistila tai rapautuminen voisi herättää henkiin EU:n yhteisen puolustuksen, joka tällä hetkellä on palvellut lähinnä  suomalaisten ja ruotsalaisten poliitikkojen tekosyynä olla ratkaisematta isoja asioita.

Jos tähän NATOn sisäiseen ristivetoon tosiaan pitää suhtautua vakavasti, tarkoittaa se käytännössä Ruotsille ja varsinkin Suomelle melkoista kynnystä lähteä hakemaan jäsenyyttä. Tai edes keskustelemaan siitä vakavasti. Toivon totisesti, ettei tästä tule uutta tekosyytä olla käymättä laajaa, kirjavaa ja eväitä päätöksentekoon antavaa kansalaiskeskustelua turvallisuuspoliittisista ratkaisuistamme.