Kuva: Jari Kähkönen
Se, että Jeppe janoaa valeuutisia, ei todellakaan ole mikään
yllätys elämää nähneelle ihmistuntijalle. Ei ihminen halua totta tietää;
toisinaan hän ei edes kestä kuulla sitä vailla väkivaltaa, omaisuusvahinkoja
sekä järjestyshäiriöitä. Ihminen haluaa turvallisuudentunnetta, joukkoon
kuulumista ja mielihyvää.
Suomessa on valtava sopeutumisen ja yhdenmukaisuuden paine.
Oma itsensä saa olla vain jossain hyvin syrjässä, sekä sillä ehdolla ettei
pyydä keneltäkään mitään. Kuinka ihmeessä tälläisissä oloissa elävä voisi nähdä
omaa napaansa pidemmälle ja olla tankkaamatta turvallisuudentunnetta
valemedioista?
Turvallisuudentunne on siis tällöin valtavan kielteinen
käsite; itse ja kaltaisensa ovat hyviä, muut hät'hätää elinkelpoisia. Se on
jotakuinkin kuin teini-ikäinen itseni keskustelu ikävertaisen kanssa. Kun
huomautin, etteivät nuoret uskalla olla oma itsensä; minulle vastattiin
etteivät nuoret silti haluaisi olla minun kaltaisiani.
Yksi selkeä valeuutisten kohderyhmä onkin juuri siksi omalaatuiset päivystäjät tai vartiomiehet, joiden täytyy saada olla elinpiirinsä ensimmäinen kielteisen uutisen tietäjä. Heille maailma ei yksinkertaisesti ole paikallaan, jos koko ajan ei ole kohta tulossa joku liritys, väärinkohtelu, huononnus tai uhka.
Yksi selkeä valeuutisten kohderyhmä onkin juuri siksi omalaatuiset päivystäjät tai vartiomiehet, joiden täytyy saada olla elinpiirinsä ensimmäinen kielteisen uutisen tietäjä. Heille maailma ei yksinkertaisesti ole paikallaan, jos koko ajan ei ole kohta tulossa joku liritys, väärinkohtelu, huononnus tai uhka.
Mikä suisti Jepen pois luotettavan median piiristä? Minusta
sen täytyi alkaa kielteisyyden janosta. Joka suomalaisensa tuntee; hän tietää
jo heissä vahvana vaikuttavan kiiman ja kateuden peruslain. Lain, jonka
jatketta sopeutumisen sekä yhdenmukaisuuden pakkokin pohjimmiltaan on.
Päivystäjät eivät enää koe luotettavaa mediaa omakseen,
koska kansallissosialistin natsiksi sanominen loukkaa heidän käsitystään niin
sanotusta objektiivisuudesta ja mukatasapuolisuus taas vaatii vastaavaa määrää
epäkohtia ”siitä toisesta osapuolesta”. Olipa niitä olemassakaan eli ei.
Todellisuustarkistus meni siis rikki vähän kerrassaan
hivuttamalla, ja nyt päivystäjä- vartiomiehet suojelevat enää omaa
vääristynyttä maailmankuvaansa tekemällä lisää samaa. Avainsanat ovat torjunta
ja kieltäminen, jotka tapahtuvat uudelleenmäärittelemällä käsitteitä sekä
puhumalla outoa sisäpiirin uuskieltä.
Toisten tunnuslause on ”ei se kannata”.
Nämä Jepet jättävät äänestämättä; ei muka kiinnosta vaikka joka sana
imuroidaankin talteen ja tietenkään mikään ei koskaan kannata.
He ovat valittajia, jotka eivät pysty toimimaan maailmassa
missä seuraukset vastaavat tekoja, työ kannattaa ja toiminnassa on selkeä
logiikka.
Valittajat eivät linkkejä availe tai lähteitä tarkista. He kuluttavat myös runsaasti kauniisti sanottuna ”humoristista” sisältöä, joka yleensä panee kohdettaan rankasti halvalla. Asenne siis vastaa mediatottumuksia, siltä osin kuin noin heikolla itsekurilla ja lähes täydellisellä päättämättömyydellä moisesta voi edes puhua.
Tästä huolimatta tai ehkä juuri siksi valittajat ovat lannistajia, joiden täytyy varmistua siitä että maailma on rikki. Tärkeintä on, että kenelläkään ei ainakaan mene itseä paremmin. Ihmiskäsitys on ruokkoamattoman huono ja puolustamaton, jonka arvostelua vastaan venkoillaan huumorilla tai sananvapaudella.
Kolmannet, ongelmapersoonat, sen suoraan sanovat:”Mikä luulet olevasi?” Nämä Jepet ovat rankkoja ihmisvihaajia, joiden vouhotuksen kohteena on mikä nyt milloinkin vain sattuu olemaan yhteiskunnassa pinnalla. Työpaikalla ne kiusaavat, läheiset saavat kärsiä ja julkistilassa kielteinen käytös kerää huomiota.
He ovat kirjaimellisesti ääri-ihmisiä ja usein silkka sattuma sanelee, että tuleeko loppuelämästä sairas sekä laitostunut vai saiko etenkin internet heistä pahamaineisen vainoaja-öykkärin, joka aina löytää sinne missä tapahtuu. He ovat nyrkkimiehiä, joiden lyödessä päivystäjät pälyilevät poispäin ja valittajat hurraavat.
Kuinka muuten voisi ollakaan, koska ovathan ongelmapersoonat pääsyy siihen, että kansanperinteessä on Velisurmaaja -niminen työ. Yksittäistä tälläistä eläjää voivat viedä monetkin asiat, joista totean tällä erää ainoastaan päihdeongelman, mielenterveyden, rajattomuuden ja itsehillinnän puutteen.
On haastava kysymys, että milloin ongelmapersoona muuttuu hyötyjäksi. Häneksi, joka saa hovimiehiä, orjia, tuloja ja vaikutusvallan kuvitelman, kun raa'asti hyväksikäyttää käsittelemistäni kolmesta perustyypistä koostuvaa oman valemediansa yleisöä. Nyt on sesonkiaika, valemedioita tulee ja menee.
Suomalainen kulttuuri on ainutlaatuinen niin periaatteellisessa armottomuudessaan kuin käytännöllisessä jyrkkyydessäänkin. Täällä kukkivat salattu viha ja läheisten suosinta, mikä tietysti vaikuttaa myös kielialueemme valeuutistarjontaan. Rasismia on paljon, huuhaatiedettä jonkinverran ja poliittisia salaliittoja vähänlaisesti.
Jepet, jotka janoavat valeuutisia, tulevat yleensä rohkeasti kohti; he olettavat että kaikki samankieliset ja ihonväriset ovat yhtä mieltä kanssaan. Väittelyä en silti suosittele kenellekään, joka ei ole joko aktiivinen asianharrastaja tai paksunahkainen ja hyvähermoinen. Jepet tarvitsevat apua, mutta eivät myönnä sitä.
Ei vale ole kenenkään mielipide. Sisältöä ei saa varastaa eikä ihmisen kunnian ja yksityisyyden suojaan voi suhtautua välinpitämättömästi. Kansanryhmien välille ei liioin saa lietsoa vihaa. Ja juuri tätä valemedioiksi kutsutut alustat ovat täynnä eivätkä vastuulliset yritäkään hillitä menoa. Ei sitten niin vähääkään.
Valittajat eivät linkkejä availe tai lähteitä tarkista. He kuluttavat myös runsaasti kauniisti sanottuna ”humoristista” sisältöä, joka yleensä panee kohdettaan rankasti halvalla. Asenne siis vastaa mediatottumuksia, siltä osin kuin noin heikolla itsekurilla ja lähes täydellisellä päättämättömyydellä moisesta voi edes puhua.
Tästä huolimatta tai ehkä juuri siksi valittajat ovat lannistajia, joiden täytyy varmistua siitä että maailma on rikki. Tärkeintä on, että kenelläkään ei ainakaan mene itseä paremmin. Ihmiskäsitys on ruokkoamattoman huono ja puolustamaton, jonka arvostelua vastaan venkoillaan huumorilla tai sananvapaudella.
Kolmannet, ongelmapersoonat, sen suoraan sanovat:”Mikä luulet olevasi?” Nämä Jepet ovat rankkoja ihmisvihaajia, joiden vouhotuksen kohteena on mikä nyt milloinkin vain sattuu olemaan yhteiskunnassa pinnalla. Työpaikalla ne kiusaavat, läheiset saavat kärsiä ja julkistilassa kielteinen käytös kerää huomiota.
He ovat kirjaimellisesti ääri-ihmisiä ja usein silkka sattuma sanelee, että tuleeko loppuelämästä sairas sekä laitostunut vai saiko etenkin internet heistä pahamaineisen vainoaja-öykkärin, joka aina löytää sinne missä tapahtuu. He ovat nyrkkimiehiä, joiden lyödessä päivystäjät pälyilevät poispäin ja valittajat hurraavat.
Kuinka muuten voisi ollakaan, koska ovathan ongelmapersoonat pääsyy siihen, että kansanperinteessä on Velisurmaaja -niminen työ. Yksittäistä tälläistä eläjää voivat viedä monetkin asiat, joista totean tällä erää ainoastaan päihdeongelman, mielenterveyden, rajattomuuden ja itsehillinnän puutteen.
On haastava kysymys, että milloin ongelmapersoona muuttuu hyötyjäksi. Häneksi, joka saa hovimiehiä, orjia, tuloja ja vaikutusvallan kuvitelman, kun raa'asti hyväksikäyttää käsittelemistäni kolmesta perustyypistä koostuvaa oman valemediansa yleisöä. Nyt on sesonkiaika, valemedioita tulee ja menee.
Suomalainen kulttuuri on ainutlaatuinen niin periaatteellisessa armottomuudessaan kuin käytännöllisessä jyrkkyydessäänkin. Täällä kukkivat salattu viha ja läheisten suosinta, mikä tietysti vaikuttaa myös kielialueemme valeuutistarjontaan. Rasismia on paljon, huuhaatiedettä jonkinverran ja poliittisia salaliittoja vähänlaisesti.
Jepet, jotka janoavat valeuutisia, tulevat yleensä rohkeasti kohti; he olettavat että kaikki samankieliset ja ihonväriset ovat yhtä mieltä kanssaan. Väittelyä en silti suosittele kenellekään, joka ei ole joko aktiivinen asianharrastaja tai paksunahkainen ja hyvähermoinen. Jepet tarvitsevat apua, mutta eivät myönnä sitä.
Ei vale ole kenenkään mielipide. Sisältöä ei saa varastaa eikä ihmisen kunnian ja yksityisyyden suojaan voi suhtautua välinpitämättömästi. Kansanryhmien välille ei liioin saa lietsoa vihaa. Ja juuri tätä valemedioiksi kutsutut alustat ovat täynnä eivätkä vastuulliset yritäkään hillitä menoa. Ei sitten niin vähääkään.
Valemediat ovat parhaimmillaankin turhaa ja vastuutonta mukanahengaajiensa omaneduntavoittelua, juuri siksi toiminta usein kärjistyykin vaaralliseksi. Moista ei pidä olla olemassakaan, saati sitten päästää laajentumaan.
Jari Kähkönen
Kirjoittaja oli
elämässä aluksi vartija ja muuttui sitten freelance-toimittajaksi sekä
-valokuvaajaksi. Tänään hän on kirjailija.